Stauffenberg ja kumppanit

Motto: Vapauden puuta on kasteltava silloin tällöin tyrannien verellä. Se on sen luonnollinen lannoite. (Thomas Jefferson)


Vietän juhannusta lukemisen merkeissä, kuinkas muutenkaan. Työn alla on Joachim Festin kirja Staatsstreich, joka käsittelee Hitlerin murhaa yrittäneitä salaliittolaisia.

Kun pikkupoikana tutustuin toisen maailmansodan historiaan lukemalla ehkä hieman natsiapologeettista Tippelskirchiä - on ehkä kuvaavaa, että hänen toisen maailmansodan historiansa on Suomessa ilmeisesti edelleenkin populääri kansan perusjohdatus aiheeseen, mutta uusintapainoksia ei saksankielisissä maissa näköjään (ainakaan nettikirjakaupoista päätellen) ole saatavissa - traagisiksi sankareiksi kohosivat jo silloin Stauffenbergin salaliittolaiset. Monta kertaa hiipi mieleen, miten parempi olisi koko maailmalle ollut, jos Stauffenbergin attentaatti olisi onnistunut. Jos pommit olisivat räjähtäneet toivotusti (hänellä oli kaksi pommia, mutta sotavammaisena käsipuolena miehenä hän oli onnistunut virittämään vain toisen niistä), jos Hitlerin esikunta olisi kokoontunut puurakenteisen hökkelin sijasta vankkaseinäisessä pommisuojassa (silloin olisi kaikilta pojilta tullut veri korvista niiden jysyjen jälkeen), jos Stauffenbergillä olisi ollut molemmat kädet tallellaa ja hän olisi voinut lopettaa Hitlerin pistoolilla, jos kaappaussuunnitelma olisi lähtenyt käyntiin Hitlerin eloonjäämisestä huolimatta ja vallan takaisinkaappaamista yrittävä diktaattori olisi voitu leimata palkatuksi kaksoisolennoksi, huijariksi ja vale-Dmitriksi ja nitistää nöyryyttävällä tavalla ampumalla se jossain kellarissa...jos, jos ja jos.

Samaan sarjaan kuuluu tietysti Stalinin esiintyminen puoluekokouksessa: "Hyvät toverit, jos olette sitä mieltä, että olen tehnyt virheitä, pyytäkää, ja eroan!" Jos paikalla olisi ollut yksikin, joka olisi tiennyt tai uskonut salaisen poliisin olevan jo kintereillään, joka olisi saanut juuri kuulla olevansa kuolemansairas, joka olisi tehnyt tilit selväksi elämänsä kanssa ja päättänyt olla kerrankin rohkea: "Eroa heti paikalla, Koba! Olet tuhonnut isänmaan ja sosialismin! Tiedän, että miehesi odottavat jo oven takana viedäkseen minut ammuttavaksi tekaistuilla syytteillä, tiedän että naamioituneet pahantekijät pyydystävät ihmisiä viedäkseen heidät kidutettaviksi, tapettaviksi ja vangittaviksi olemattomien syytteiden perusteella Neuvostoliiton oman rikosoikeuden ja oikeudenkäyntikaaren vastaisesti, tiedän että tilastoja väärennetään, että ansioituneita puolueen veteraaneja vangitaan keksityillä syytteillä, että olemme pahempia kuin kapitalistit. Eroa itse, Koba, niin ehkä jätämme sinut armosta henkiin. Eroa, Koba, niin me muut voimme keskittyä pelastamaan maan."

Ja kuten yhden rohkean esimerkki usein on tarpeen koko joukon villitsemiseksi, pitkin kokoussalia nousee meteli, "Eroa"-huudot nousevat kaikkialta, ja opportunistit liittyvät kuoroon henkensä pelastamiseksi.

Näin ei käynyt, mutta kaikkien meidän kannalta näin olisi varmasti ollut parempi.

Pojat yrittävät

Blogistaniin on ilmaantunut ihka-aito rasistiblogi, joka luettelee nekrujen sun muiden alempirotuisten rikoksia. Enkä tietenkään linkitä, en. Mutta aika epätoivoiselta näyttää yritys, kun pitää tällaisiakin hirveitä "maahanmuuttajarikoksia" listata:


Poliisin mukaan kaksi nuorta miestä aloitti tappelun tuntemattomasta syystä Kaisaniemen puiston koripallokentällä. Molemmat osapuolet saivat tappelussa vammoja. Tappelu päättyi, kun toinen mies sai rikkinäisestä pullosta pahan iskun selkäänsä.
Toimituskunnan arvaus on, Kaisaniemen ja Helsingin todellisuus tietäen, että tappelijat eivät välttämättä olleet abosuomalaisia.

Juu, eihän ne "abosuomalaiset" koskaan hillu kännissä pullojen kanssa eikä varmaan myöskään spurguunnu. Nyt kun on juhannus, niin suomalaisethan tietysti juhlivat selvin päin kilttiä perhejuhlaa, sitä vastoin umpihumalaiset muslimijengit öyhöttävät kaduilla puukkojen kanssa allah akbaria huutaen ja hakkaavat kaikki, joilta ei saa kahta euroa krapularyyppyyn... just joo.

Leikki sikseen. Noissa rasisteissa minua on aina vituttanut eniten se, että ne ovat mitä suurimmassa määrin samaa porukkaa, jolta minä olen aina ollut saamassa turpiini. En ole eläissäni joutunut ulkomaalaisen uhkaamaksi enkä hakkaamaksi, suomalaisen sitäkin useammin. Rasismi tarkoittaa sitä, että se sama paskajengi, joka on aina vainonnut minua, kehtaa vielä vaatia minulta solidaarisuutta jotain nekrua vastaan, joka ei ole ollut minulle vielä kertaakaan minkäänlaiseksi häiriöksi. Sitä saavat saatana vieköön kauan odottaa.

Meemi

Vaativat, että pitäisi kirjoittaa kuuden sanan novelli. No, kokeillaan.

Tytön jättämä epätoivoinen nuorukainen ampui itsensä.

Kokeillaanpa toista varianttia.

Tyttö kävi elämässäni kääntymässä. Tapoin itseni.

Ja vielä kolmatta.

Tyttö tuli. Tyttö meni. Itseni tapoin.

Nyt Maria, joka lähti perheensä luokse juhannuksen viettoon, varmaan huolestuu. Vakuutan, Maria rakas, että nämä ovat pelkkää kaunokirjallista harjoittelua, enkä aio tappaa itseäni. Ikävä toki on.

Ääliöt käännöstöissä

Joitakin aikoja sitten mainitsin ostaneeni alennuksella suomennoksen brittihistorioitsija Niall Fergusonin teoksesta Pity of War - ja katuneeni heti nähtyäni millainen suomennos oli. Itse asiassa se oli vielä huonompi kuin odotinkaan. Sotaa käsitelleiden saksalaisten teosten nimet oli jätetty englanninkieliseen muotoon, mikä sinänsä toki johtui osittain siitä Fergusonin omasta hölmöydestä, että hän ei siteerannut niitä saksaksi, mitä olisi ehdottomasti pitänyt voida odottaa saksaa tunnetusti taitavalta ammattihistorioitsijalta. Silti olisi odottanut, että suomentaja olisi tajunnut, miten hölmöä on kuvitella saksalaisten kirjojen alkukielen olleen englanti. Vaikka eihän sitä tunnuta nykyään muutenkaan tajuavan. Minulta melkein platzte der Kragen, kun luin jonkun blogistanilaisen mahtavasti arvostelevan jonkin Nietzschen sitaatin suomennosta viittaamalla "alkutekstiin" - siis johonkin englanninnokseen!

Mitäs siitä - tai kuten Nortamon raumalla sanotaan: antteks se - mutta kääntäjämestari oli sitten vielä selittänyt jotain hollantilaisesta paikkakunnasta nimeltä Flushing. Tämä ei sinänsä olisi kovin paha moka - Hollanti on meille suomalaisille aika tuntematon maankolkka, ja Vlissingen ei tosiaankaan ole mikään erityisen keskeinen paikkakunta sielläkään - mutta ammattitaitoiselta kääntäjältä tulee voida odottaa, että hänellä on järkeä tajuta nimimuoto "Flushing" selvästi englantilaiseksi, jolloin se ei voi olla hollantilaisen paikkakunnan oikea suomalainen muoto, ja hakea sille hollannin- eli suomenkielinen vastine standardihakuteoksista. Englanninkielisen muodon jättäminen silleen on puolusteltavissa, jos Flushingia ei löydy niistä, mutta tarkistin asian siitä aivan ensimmäisenä käteen osuvasta kirjasta eli englantilais-suomalaisesta suursanakirjasta. Ja kyllähän sieltä löytyi sekä Flushing = Vlissingen että se toinen knoppi, Brunswick = Braunschweig.

Tämähän tietysti on luonnollinen seuraus siitä, että englantia osaavat mielestään kaikki, ja kääntävät kaikki. (Muita kieliä osaavat, ja kääntävät, etupäässä vain ammattilaiset.) Minä en kuvittele osaavani mokomaa makakien mongerrusta järin hyvin, ja käännänkin sitä lähinnä vain pakon edessä, joten tavallaan ymmärrän toistaitoisten ongelmia. Mutta jos sen vertaa ei osata, että älyttäisiin sitä sanakirjaa käyttää tarpeen ilmaantuessa - eikä osata tunnistaa sitä tarvetta - niin jo on saatanaa. Tietysti tietoverkkojen aikakaudella on yhä enemmän näitä kielipuolia puoli-ihmisiä, jotka ovat hankkineet olemattoman yleissivistyksensä internetskusta sen sijaan että tekisivät koulussa muutakin kuin runkkaisivat takapenkissä, ja onhan se hyvä että paskasakin tunnistaa jostakin. Ikävää vain, että paskasakki onnistuu luikertelemaan töihin esim. ämmäin lehtiin, joista suuri osa itseään älykkäiksi kuvittelevista akoista ammentaa yleissivistyksensä.

Erityisen masentavia nämä virheet ovat silloin, kun niitä löytää sellaisesta tekstistä, jonka kääntäjällä aivan ilmeisesti muuten on kielikorvaa ja lahjoja alalle. Kun taannoin luin Ian Fleming -suomennoksen Antaa toisten kukkien kuolla, olin hyvin ilahtunut siitä, että kirjan nimi (Live and Let Die) oli osattu suomentaa noinkin nokkelasti. Mutta hyvä tuuli karisi nopeasti, kun kirjassa jatkuvasti jaksettiin selittää kultaisista "ingoteista", jotka James Bondin muistaakseni oli määrä pelastaa jonkun epämääräisen kansainvälisen rosmon kourista. (Rosmo taisi muuten olla myös tummaihoinen, mutta varsinaisena rasismina asetelmaa ei voitu pitää, koska hänen suurta lahjakkuuttaan ja kyvykkyyttään korostettiin joka käänteessä, mikä tietysti oli luonnollistakin - onhan selvää, että eeppisen supersankari Bondin vihollisten tulee olla hänen arvoisiaan.) Onko todellakin noin vaikeaa katsoa sanakirjasta, että ingot on suomeksi HARKKO?

Nythän tietysti joku rupeaa selittämään minulle siitä, miten tiukat aikataulut kääntäjillä on. Ei tarvitse kertoa. Been there, done that, burned the T-shirt because it really sucked. Palkatkaa sitten sellaisia kääntäjiä, jotka osaavat oikeasti sekä englantia että suomea ja jotka ovat hankkineet yleissivistyksensä suomeksi, eli tietävät nämä jutut sanakirjaan katsomatta. Jopa englannin kääntäminen tulisi jättää ammattilaisille.

Niin, ja muuten, double standard on suomeksi KAKSINAISMORAALI, idiootit!

PS. Jos sen sanakirjan käyttäminen on ihan oikeasti noin vaikeaa, niin tässä on pieni muistilista niistä paikannimistä ihan vain lonkalta:

Aix-la-Chapelle (kaupunki Saksassa) = Aachen
Basle (kaupunki Sveitsissä) = Basel
Bavaria (maakunta Saksassa) = Baijeri
Brunswick (kaupunki Saksassa) = Braunschweig
Carinthia (maakunta Itävallassa) = Kärnten
Elsinore (kaupunki Tanskassa) = Helsingör
Florence (kaupunki Italiassa) = Firenze
Flushing (kaupunki Alankomaissa) = Vlissingen
Hanover (kaupunki Saksassa) = Hannover
Hapsburg (kuningashuone Itävallassa) = Habsburg
Hesse (maakunta Saksassa) = Hessen
Lyons (kaupunki Ranskassa) = Lyon
Marseilles (kaupunki Ranskassa) = Marseille
Munich (kaupunki Saksassa) = München
Palatinate (maakunta Saksassa) = Pfalz
Prague (Tšekin tasavallan pääkaupunki) = Praha. (Kyllä vain, jotkut ääliöt tyrkyttävät ihan pokkana Pragueta kyseisen kaupungin "oikeana" nimenä suomeksi. Olen kuullut ja olen nähnyt. Tiedän kyllä, että vanhat ihmiset puhuivat ennen vanhaan saksalais-ruotsalaisittain "Praagista", mutta minä olen kuullut ihan nuorten kloppien kertovan kaljamatkoistaan "Pragiin". Epäilemättä siellä myös juotiin aitoa amerikkalaista Budweiseria.)
Rhineland (maakunta Saksassa) = Reininmaa
Vienna (Itävallan pääkaupunki - uskokaa pois, kyllä minä olen nähnyt joidenkin möyhöpäiden jättävän tämänkin englantilaiseen muotoon) = Wien

Myönnetään, että muissakin maissa ja muillakin kielialueilla osataan mokata. Luin eräitäkin aikoja sitten jonkun italialaisen lehtimiehen kirjan kaadettujen diktaattorien kohtaloista, joka oli käännetty italiasta englanniksi. Kirjassa väitettiin Radio Vapaan Euroopan ja Radio Vapauden toimineen Monacossa (siis ennen kuin se siirtyi Prahaan poliittisten olojen muututtua suosiollisiksi). Me vanhat parrat, jotka muistamme nuo ajat, tiedämme hyvin, että kyseiset radioasemat pitivät majaansa Münchenissä - italian kielessä Monaco tarkoittaa Monacon ruhtinaskunnan lisäksi myös Müncheniä, ja englannintaja ei yleissivistyksen puutettaan tiennyt, kummasta Monacosta oli kyse. Hän veikkasi sitten sitä oikeaa Monacoa, joka tässä tapauksessa kuitenkin oli väärä.

Yleisön pyynnöstä huolimatta: lisää vanhan Plökin parhaita uusintoina

Huomasin Ilkan viitanneen vanhan Plökin kirjoitukseeni Usenetin parhaat, joten päätin tuoda kyseisen koosteen taas kerran ihmisten luettavaksi. Toki se vaatisi tiivistämistä. Mitään kovin uutta sanottavaahan ei tässä ole, mutta, ähä ähä, Jumalan totuutta ei toisteta koskaan liikaa.


Ns. naisviihteestä:


Luultavasti hullu mies on helpompi tunnistaa kuin hullu nainen, juuri siksi että naisten vapautumista ihannoivassa populäärikulttuurissa mikä tahansa kuvitellusta sovinnaisuudesta eroava käytös - myös selvästi psykoottinen ja mielisairas käytös - tulkitaan pelkäksi myönteiseksi epäkonventionaalisuudeksi ja "tyttöenergiaksi".


Jos mies kohtelee naista pornolehtien naiskuvan mukaan, hän joutuu heti niin konkreettisiin vaikeuksiin, että hän viimeistään siitä oppii pornolehtien opetusten olevan käytännössä epäkäytännöllisiä. Jos nainen kohtelee miehiä naistenlehtien mieskuvan mukaisesti ja saa huonoa palautetta, naistenlehdet sisältävät jo valmiin selityksen tälle huonolle palautteelle, eli miesten yleinen kelvottomuus, tai asianomaisten miesten spesifinen kelvottomuus. Pornolehdet ovat pelkkiä epäkypsiä päiväunia, joiden lukijat tietävät hyvin niiden olevan epäkypsiä päiväunia. Naistenlehdet, Ally ja Sinkkuelämää sitä vastoin opettavat sisäisesti koherenttia ja johdonmukaista ideologiaa,joka älykkäänkin naisen on mahdollista omaksua juuri siksi, että se on suljettu ajatusjärjestelmä, jossa on valmiit vastaukset kaikille vastaväitteille. Siinä missä pornolehti on pelkkä ennakkoluuloisen rasistihuligaanijengin tunteenomainen tuherrus lauta-aidassa, naisviihde on totalitaarisen ideologian Mein Kampf.


Miehet tietävät yleensä oikein hyvin - jo 17-vuotiaina - miten hölmö pornolehtien naiskuva on. Pornolehdet ovat lapsellisia eikä kukaan täysjärkinen niitä vakavissaan ota. Surkein pornosta riippuvaisten runkkarien jengikin osaa suhtautua kriittisesti, skeptisesti ja ivallisesti pornolehtiin. Sitä vastoin Allyn, Sinkkuelämän ja varsinkin naistenlehtien kuva seksuaalisuudesta ja miehistä ei ole niin räikeän idioottimainen ja naurettava kuin pornolehtien, vaan se on sen verran kiero, älykäs ja uskottava, että siihen uskotaan.


Kuten kaikki tietävät, 80-lukulaisen antipornofeministin maailmankuva on yksi vääristyneimmistä ja vahingollisimmista maailmankuvista, joita maa päällään kantaa, samaa luokkaa parantumattoman stalinistin ja antisemitistisimmän natsin. Antipornofeminismi aivopesi minut moniksi vuosiksi kuvittelemaan, että pornon naiskuva olisi jotenkin naisia sortava ja vääristävä. Tämä on suuri valhe. Pornon naiskuva ei ole "naista alistava", vaan porno on pitkälti totuus molempien sukupuolten seksuaalisesta alitajunnasta. Jos joku olisi osannut selittää tämän minulle kun olin 17, naisjuttuni eivät takuulla olisi menneet näin poskelleen.

Kun sanoin "porno", niin tarkoitin "mainstream-porno", ja kuten tiedämme, mainstream-pornoa ovat miehen ja naisen, naisen ja naisen sekä miehen ja naisten väliset seksuaaliset kohtaamiset. Eikä johdu mistään "miehen itsekkyydestä ja naisten sorrosta", että näin on. Nainen on luonnostaan miestä enemmän biseksuaali. Jos nainen olisi yhtä paljon heteroseksuaali kuin keskimääräinen mies, ATM-YTM- ja Mars-Venus-ongelmia ei olisi.


Minulla on syyni väittää näin. Niistä kahdesta sydämeni särkijästä ensimmäinen myönsi itsekin hakeneensa maailmankuvansa rakennuspuut naistenlehdistä. Ja kuvaamani ala-arvoinen käytös ei suinkaan rajoitu vain näihin kahteen naiseen, vaan olen törmännyt siihen laajemmaltikin, mutta muilla kerroin älynnyt närkästyä siihen ajoissa.

Naisvihasta

Jos väärinkäytön kohde on mies ja väärinkäyttäjä nainen, niin miehelle nauretaan ja nainen saa Vuoden Vahvimman ja Upeimman Naisen mitalin.

Jos asianomistaja on nainen ja syytetty mies, jota syytetään esim. ahdiatelusta tai kotirauhan häirinnästä, periaate "syytön kunnes toisin todistetaan" ei ole enää aikoihin ollut voimassa. Jokaisen pieleenmenneen suhdeyritelmän jälkiselvittelyistä löytyy aineistoa, jota sopivasti tulkiten nainen voi saada miehen tuomittua mm. laittomasta uhkauksesta, jos valikoi aineiston sopivasti.

Minulla sattuu olemaan - ja on aina ollut - jonkinlainen kyky itsekritiikkiin. Kaikkien miesten tapaan minut on aivopesty uskomaan, että miehenä olen tunne-elämältäni epäkypsä ja että naiset ovat naiseuttaan kypsempiä. Kun olen huomannut miten kykenemättömiä naiset yleensä ovat ottamaan vastuuta yhtään mistään ja miten automaattisesti he aina kierittävät syyn ihmissuhteiden umpisolmuista miehen niskoille, olen pikku hiljaa alkanut kallistua halveksimaan heitä, koska he eivät vaadi itseltään samaa kuin minä vaadin itseltäni.

Naiset eivät ikinä pysty itsekriittisesti pohtimaan omia tekojaan miehiä kohtaan. Miehiltä sitä vastoin edellytetään itsesyytöksissä piehtaroimista ja syvää moraalista itsetutkistelua joka käänteessä. Jo se, että mies rohkenee puhutella naista, on raskas päätös, johon liittyy suuria eettisiä vastuita. Nainen sitä vastoin voi ja saa tallata miehen tunne-elämän liejuun eikä häntä siitä syyllistetä.

Silloin kun nainen tuntee vihaa miehiä kohtaan, se on aina oikeutettua ja aiheellista. Kun mies tuntee vihaa naisia kohtaan, se on "misogyniaa".


Oletko tullut ajatelleeksi, ettei katkeruus tyhjästä synny? Että katkeruus syntyy katkeroitumisesta, ja katkeroituminen katkeroittamisesta, ja katkeroittamiseen tarvitaan katkeroittajia?

Veli hyvä, etkö todellakaan tiedä, että jos on jotain mitä naiset eivät siedä niin se on se että heitä itseään kohdellaan samalla tavalla kuin he kohtelevat miehiä? Jos mies alkaa antaa naiselleen samalla mitalla, miestä sanotaan kohta sinkuksi.


Nainen kohtelee miehiä kuin paskaa, lupaa kuun taivaalta eikä ota ikinä yhtään minkäänlaista vastuuta tekemisistään. Miehen pitää ottaa kaikki vastuu. Aina.

Te [naiset] olette epäluotettavia hirviöitä, joille miehen tunteiden tahallinen
pilkkaaminen ja halventaminen on suurempi nautinto kuin seksi ikinä.


Alan oivaltaa, että miesvalta ja patriarkaatti ei ollut mitään sortoa, vaan käytännön järjestely, joka vuosisatojen saatossa oli havaittu hyväksi. Patriarkaattia tarvitaan, koska oikeuksien antaminen naiselle johtaa väistämättä vain siihen, että naisen luonnevikaiset oikut (kaikki naiset ovat luonnevikaisia) hallitsevat maailmaa kuin alkeellinen epäjumala. Miehet voivat olla hölmöjä, väkivaltaisia ja vanhoillisia, mutta sekin on parempi kuin laittomuuden ja arvaamattomuuden tila, jossa mihinkään ei voi luottaa.

Aseisiin, veljet, meitä murhataan.


Feminismin tarkoituksenahan ei oikeasti ole tasa-arvoon pyrkiminen, vaan sekä syömisen että säästämisen mahdollistaminen naiselle. Naisten siirtyminen työelämään ei suinkaan ole merkinnyt, että naiset voisivat - omien hyvien ansioidensa vuoksi - valita miehensä tämän tulotasosta piittaamatta, vaan, että naisten oman hyvän tulotason vuoksi miehen tulotasolle asetettavat vaatimukset kohoavat pilviin. Myös koulutettu nainen haluaa miehen elätiksi, mutta niin rikkaan miehen, että hän varmasti säilyttää saman elintason, joka hänellä itsenäisenä naisena oli.

Piitu vastaan Pekko Aikamiespoika -vertaus

Miettikääpä seuraavaa hypoteettista tilannetta: Syrjäseudun ahdistunut aikamiespoikarunkkari raiskaa äveriään lakitiedettä opiskelleen nuoren jupittaren, joka toimii aktiivisesti Kokoomuksessa vaatimassa kaikkia avustuksia pois runkkarilta.


Feministinen tulkinta tästä on, että se osoittaa, kuinka nainen pohjimmiltaan aina on sorrettu mieheen verrattuna, koska hänet voidaan raiskata.


Minun tulkintani tästä on, että siinä sorrettu ja solvattu ottaa sankarillisella tavalla kohtalonsa omiin käsiinsä ja nousee nöyryyttäjäänsä vastaan. Tällainen raiskaus on vallankumouksellinen teko, josta laaditaan laulut ja soitetaan sävelet vielä satoja vuosia myöhemmin.

Rasisteille

Demokraattisessa maassa aikuisilla kurdi- ja somalitytöillä, jos ovat maan kansalaisia, on oikeus haistattaa närhen munat isiensä ja veljiensä kunniakäsityksillä. Valitettavasti kurdi- ja somalitytöt a) eivät aina ole Suomen kansalaisia ja b) eivät ole tietoisia oikeuksistaan. Jos haluat, että he rupeavat vapaasti lystäilemään sinun tai minun kanssa, pidä ensin huoli siitä, että a) he saavat tietää tästä oikeudestaan ja b) poliisi, oikeuslaitos ja sosiaalitoimi tukevat heitä, kun he käyttävät tätä oikeuttaan. Sinulla on täysi oikeus asettua vaaleissa ehdolle tällaisella ohjelmalla, tai lobata kansanedustajia tässä asiassa. Prostituution ostokiellon sijasta eduskunnan ämmäverkostoa voisikin innostaa toimintaan tässä asiassa.


Demokraattisessa maassa aikuisilla suomalaisilla tytöillä on myös oikeus haistattaa närhen munat sillä, mitä mieltä sinä olet heidän miesvalinnoistaan. Seurusteluasiat menevät, kuten me markkinapellet hyvin tiedämme, täysin naisen mielen mukaan - se, että nainen valitsee väärin, ts. valitsee jonkun muun kuin minut ("seis, seis nyt soitto, on tuolla aivan väärä mies") kuuluu vapauden tuomiin riskeihin. Meidän kulttuurissamme nainen vie ja mies vikisee - muslimikulttuurissa päinvastoin, mutta se ei tietenkään paljoa lämmitä. Ja jos nainen päättää viedä muslimismiehen, niin on erittäin vähän sellaista, mitä sinä tai minä voimme lain puitteissa tehdä sen päätöksen muuttamiseksi. Tietysti jos haluat liittyä naisten oikeuksia vastustavan fundamentalistisovinistipuolueeni ensimmäiseksi rivijäseneksi, olet tervetullut, kunhan muistat, kuka on puheenjohtaja.

Järjestetyt avioliitot

Käytännössä varsin harva nykyavioliitto oleellisesti eroaa entisaikojen järjestetyistä avioliitoista. Nyt vain puhemies ei tule naista ostamaan, vaan nainen ottaa miehen sen perusteella, onko mies kaupallisesti kannattava sijoitus (markkina-arvo). "Aitoa rakkautta" tuskin on oleellisesti paljon enempää kuin järjestettyjen avioliittojen aikana. Järjestetyt avioliitot sitä paitsi nostavat päätään uusilla nimillä (treffipalvelut ym.).

Jos vaikkapa katsotaan iirinkielisten maalaisnaisten elämäkertoja, niin totta kai niissä nainen usein palvoo miestään epäterveellä tavalla jo siksi, että hän on Mies. Samalla niissä kuitenkin kerrotaan konkreettisia detaljeja erittäin paljon siitä, miten mies piti huolta ja otti huomioon naisen. Vaikka puolisot eivät alun pitäen olisi edes tunteneet toisiaan, heillä oli malli ja ihanteet sille, miten ollaan hyvä vaimo ja aviomies ja kohdellaan toista oikein. Ja jos toinen ei antanut tukea sillä tavoin kuin itse antoi, niin koko yhteisö tiesi kyllä kohta ja paheksui, että "niin hyvä vaimo/mies kuin sillä on, eikä se siitä huolta pidä".

Jännittävät miehet

Olemmehan moneen otteeseen kuulleet sen vanhan tarinan, että raitis tyttö alkaa seurustella jännittävän narkkarimiehen kanssa aikeenaan parantaa tämä narkkariudestaan. Käytännön seuraus on, että tyttökin alkaa vetää aineita ja tappaa itsensä tottumattomuuksissaan huumeisiin jo ennen kuin on kunnolla riippuvainen, minkä jälkeen mies etsii uuden tytön. Niistä hänellä ei tietenkään koskaan ole pulaa.

Sukukypsien sinkkunaisten keskuudessa tiedetään aina tarkalleen, kuka on ATM ja kuka YTM. Esimerkiksi hiljainen, kiltti, pitkälle koulutettu ja tupakoimaton mies on ATM; rempseä tatuoitu ammattirikollinen, joka käyttää jännittäviä huumeita, on YTM. Merkillepantavaa on, että kaikkien naisten käsitys ATM:stä ja YTM:stä on jokseenkin sama, eli kaikki naiset juoposta katulutkasta kuuden laudaturin ylioppilaaseen pitävät samoja miehiä alempi- tai ylempitasoisina. Myös syvästi uskonnollinen nuori nainen haluaa mieluummin sen tatuoidun pahoinpitelijän ja huumekauppiaan.

[Harva nainen tuntee vetoa huonokäytöksiseen tai epäkohteliaaseen mieheen] ... paitsi jos miehellä on rahaa tai eksoottinen etninen alkuperä. Tai jos mies on tehnyt raa'an ja julkisuutta saaneen henkirikoksen. Tällöin naiset tappelevat hänestä.

Jotta rikoksella saisi naisten suosiota, siinä on ehdottomasti ja välttämättä pakko tappaa ihmisiä mystisellä ja arkikokemukseen sopimattomalla tavalla. Saatananpalvojien rituaaliset paloittelumurhat eivät luultavasti käy laatuun, eikä tietenkään mikään symboliseksi hätähuudoksi luokiteltava veriteko. Ylipäätään teko ei saa herättää naisessa mielikuvia epäseksikkäästä nynnystä ja luuserista.

Liiallinen teräaseiden käyttö ja silpominen on myös sopimatonta, "zu unappetitlich", kuten saksalainen sanoo; toisaalta myrkyttäminen on liian persoonatonta, koska murhaajan tulee olla läsnä uhrin kuollessa ja edesauttaa uhrin kuolemaa konkreettisesti; sitä paitsi myrkyttäminen ei ole symbolinen yhdyntä (penetraation luonteinen surmaamistapa), kuten puukottaminen ja ampuminen ovat. Ampuminen taitaa olla ainoa tapa, koska se ei ole sillä tavalla "unappetitlich" kuin puukottaminen ja silpominen, mutta se on kuitenkin seksikästä, koska se on symbolisesti yhdynnän luonteinen teko (penetraatio).

Uhrien tulee olla yksinomaan aikuisia miehiä, koska nainen ei kykene samastumaan mieheen eikä pidä miehen surmaamista pahana eikä järkyttävänä tekona. Murhaaja, joka surmaa naisia ja lapsia, ei ole seksikäs.

Synkkien parisuhdeväkivaltatilastojen takia naisten pitäisikin ottaa asiakseen pelastaa kiltit alempitasoiset pojat naimattomaksi mieheksi jäämiseltä ja varhaiselta kuolemalta. Ai niin, mutta eiväthän naiset voi tyytyä AT-mieheen. Pitää olla särmikäs ylempitasoinen mies. Jos se hakkaa, niin ylempitasoinen mies saa aina hakkaamisen anteeksi, tai uuden naisen.

Keitäs ne miehet sitten ovat, jotka hakkaavat jo neljättä vaimoa peräkkäin? Onko noin vaikea saada jakeluun, että HAKKAAJAT SAAVAT NAISIA. Ymmärrätkö: HAKKAAJAT SAAVAT NAISIA. Hakkaajat ovat ylempitasoisia miehiä, joilla on varaa hakata naista.

Naisen suhde väkivaltaiseen mieheen ei ole pelkkää hakattavana oloa, vaan siinä on varmasti _osana_ myös seksuaalista ja emotionaalista tyydytystä ja hyväksyntää. Ongelmahan on siinä, että sen _lisäksi_ on myös väkivaltaa ja arvaamattomuutta. Mutta nainen, joka on suhteessa väkivaltaisen miehen kanssa, on miljoona kertaa onnellisempi kuin ATM, jolla ei ole suhdetta koskaan ollutkaan ja joka ei kerta kaikkiaan tiedä, mistä se voi johtua. Sitä paitsi nainen on väkivaltaisessa suhteessakin moraalisesti voitolla, koska kaikki tietävät, että _väkivalta on väärin_. Kun mies lyö naista, normaalilla itsetunnolla varustettu nainen tietää hyvin, että mies tekee väärin. Kun mies ei saa naista sittenkään, kun on aikuistumalla ja ammattilaistumalla saanut itselleen itsetunnon, sosiaalista elämää ja ystäviä sekä pyrkii noudattamaan kaikkia saamiaan naisenhankintaneuvoja taloudellisten mahdollisuuksiensa rajoissa, _mitä muuta hän voi tehdä_ kuin turhautua, masentua ja raivostua, todeta olevansa leimattu alempirotuinen paaria ja apartheid-maan ainoa musta?

Ja aina parhaasta päästä

Rakastettu blogistiveljemme Ääretön tylsyys alias Lord Boredom on päättänyt poistua keskuudestamme henkilöllisyyden paljastuttua. Saanen ilmoittaa syvän suruni tapauksen johdosta. Oman nuoruuteni muistaen ymmärrän toki, että tietyssä elämänvaiheessa ja mielentilassa pokka ei todellakaan kestä muuta kuin anonyymibloggausta. Silti jään kovasti kaipaamaan Lordin kirjoituksia, joihin olen aina voinut koko sydämestäni samastua ja joista tulee elävästi mieleen oma elämänkohtaloni sen ikäisenä, ja odotan kärsimättömänä Lordin blogin paluuta jossain muodossa.

Suomalainen on nekru

Dyro kirjoitti taannoin ääliömäisestä nimikulttuurista, joka on päässyt juurtumaan alaluokkamme keskuuteen:

Bussissa matkusti lähiöäiti kolmen lapsensa kanssa. Äidin komentaessa lapsiaan kävi ilmi, että lasten nimet olivat Lola, Jasmiin ja Tony. 'Jasmiin'in nimi kirjoitetaan varmaan Jasmin, Jasmine tai pahimmassa tapauksessa Yasmine, mutta lausutaan päin helvettiä yhtä kaikki. En voinut välttyä voimakkaalta vastenmielisyyden tunteelta. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi, jossa yhteiskuntaluokan voi päätellä puhetavasta ja tulevaisuudessa syntyperän voi päätellä jo etunimen perusteella, kunhan lolatonyjasminet tuosta kasvavat.

Kuten tunnettua, Yhdysvalloissa gettomustat ovat jo erinäistenkin sukupolvien aikana antaneet lapsilleen nimeksi esim. Vaseline sen takia, että nimi kuulostaa kivalta tytönnimeltä. Sen lisäksi he harrastavat nykyisin afrikkalaisen tai islamilaisen "kuuloisiksi" tarkoitettuja nimiä - Cassius Clay tunnetusti vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi, vaikka itse asiassa Cassius Clay on huomattavasti persoonallisempi ja vaikuttavampi nimi. (Itse asiassa koko Clayn perhe harrasti komeita latinankielisiä nimiä: Alin isän koko nimi oli muistaakseni Cassius Marcellus Clay. Alkujaan nimi Cassius Marcellus Clay kuului tosin jollekin kuuluisalle orjuudenvastustajalle Yhdysvalloissa.) Amerikkalaisten mustien etunimikulttuuria voi kuitenkin luonnehtia yleisesti epiteetillä "kummallinen", ja se kummallisuus johtuu pitkälti siitä, että he ovat väkivalloin kulttuurittomaksi tehty ryhmä, joka ei ole vielä löytänyt itseään.

Suomalaisen alaluokan etunimikulttuuri on, kuten Dyro huomautti, muuttumassa hyvää vauhtia samanlaiseksi kuin amerikkalaisten slummimustien.

Barelli

Pari merkintää sitten viittasin Barelli-sarjakuvaan. Muistan, että kun Barelli tuli markkinoille, Otso piti sitä Hergé-kopiona, vähän samantapaisena kuin Biggles-sarjakuva, jossa vilahteli suoraan Lento 714:sta kopioituja lentokoneita ja naamoja. Luullakseni kuitenkin Bob de Moor pikemminkin oli toiminut Hergén studion palveluksessa, kuten Roger Leloup. Ja niin sanoo nettikin. Ranskan taitoni on edelleen hyvin vähäinen, mutta luulen kyllä tietäväni mitä tässä lukee:

En 1950, il s'engage pourtant à travailler pour les studios Hergé, devenant très rapidement le premier assistant du Maître. Son travail consiste à redessiner les anciennes aventures de Tintin et à dessiner des décors pour les nouvelles.

Senköhän takia Barellin työnjälki toi usein mieleen juuri ne uudelleen piirretyt alkupuolen seikkailut, joita suomeksi ei kai koskaan olekaan julkaistu alkuperäisessä asussaan? Kyse ei ollut siitä, että Bob de Moor olisi ollut Hergén jäljittelijä, vaan siitä, että suuri osa meidän näkemästämme Hergéstä oli itse asiassa Bob de Mooria Hergén signeeraamana.

Barelli-sarjakuva ei näin jälkeenpäin muistellen ollut aivan huono. Merkittävä osa tuosta Ruudussa ja Non Stopissa aikoinaan julkaistusta sarjakuvasta on oikeasti huonompaa kuin muistinkaan. Esimerkiksi Yoko Tsunoa en enää jaksa vilkaistakaan muun kuin nostalgian vuoksi. Taannoin tulin ostaneeksi Paholaisen urut, joka osoittautui juoneltaan todella surkeaksi ja kaukaa haetuksi. Huumoriakaan ei ole riittävästi: mukaan on kyllä lykätty marmattava niilopielishahmo Pol, joka muistuttaa elkeiltään jonkin verran Natašan Waltheria, mutta siinä missä Natašan ja Waltherin luonteista revitään tilannekomiikkaa aivan sikana (ja luonnollisestikin komiikka perustuu pitkälti sukupuolikliseiden vaihtamiseen: Walther on kravateistaan ja paidoistaan jatkuvasti huolehtiva hössöttäjä, joka ei juurikaan osallistu jännitysjuonen ratkaiseviin tapahtumiin muuten kuin rääkymällä ja ahdistumalla, Nataša taas pysyy kylmän rauhallisena ja harkitsevana pahimmissakin paikoissa), Pol on ilmeisen päälleliimattu narrihahmo ja ulkomuodoltaankin karikatyyriksi piirretty, kun sarjan muut henkilöt on tarkoitettu realistisiksi: Polin Asterix-nenä ja muut ulottuvuudet ikään kuin korostavat, että tämä tyyppi nyt on se hassu kaveri ja sille pitää nauraa. Yokon toinen kaveri, Vic, sitä vastoin on niin lattea kulmikasnaamainen perussankari ilman persoonaa ja persoonallisuutta, että hänet voisi oikeastaan tiputtaa pois kärryiltä kokonaan.

Barellissa on ihan kohtuullisesti komiikkaa, joskin se tahtoo lipsua vähän liiankin pitkälle slapstickin puolelle. Bob de Moorin perusongelma on siinä, että zwei Seelen, ach, wohnen in seiner Brust - hän on oikeastaan enemmän kallellaan slapstickiin tai huumorisarjakuvaan päin, mutta Hergén studioilla hän on oppinut, että sarjakuvan tulee olla seikkailua, ja mieluiten eksoottisissa miljöissä. Myös tyylin epäyhtenäisyys häiritsee: erityisesti Barellin ystävä, toimittaja Randor, näyttäytyy ensimmäisessä Barelli-albumissa, joka onkin piirretty alkujaan 1950-luvulla, musta- ja ohuttukkaisena pottunenänä, kun taas kaksikymmentä vuotta myöhemmin ranskankielisen(kin) ensijulkaisunsa saanut Jurottavan Buddhan tarina esittää hänet enemmänkin hontelona nuorena pitkätukkana, joka sinänsä lienee ollut varsin ajanmukainen toimittajahahmo 1970-luvun alun oloissa.

Seikkailukohellus onnistuu mielestäni parhaiten tarinassa Barelli ja salaiset agentit, jossa pääasialliselta ammatiltaan teatterissa joukoturkkana toimiva Barelli joutuu ottamaan mittaa calypsolaulajiksi tekeytyneistä Guabana-nimisen eteläamerikkalaisen diktatuurivaltion agenteista. Agentit metsästävät diktatuurivaltion opposition johtaja Harry Antiguaa. Antigua on enemmänkin inkan tai Andien intiaanin näköinen, vaikka agentit ovat sekä laulun (heidän yhtyeensä, The Coconutsin, suuri hitti on nimeltään Banana niam niam song) että nekruhtavan ulkonäön osalta selvästi karibialaisia; Guabanan talous perustuu banaaneihin, mikä tietysti viittaa Karibialle ja Keski-Amerikkaan. Seikkailu saa lastenkirjamaisen, deus ex machina -tyyppisen oikeudenmukaisen ratkaisun, kun maassa reportaasimatkalla ollut Randor osoittaa, että Guabanan kiltti presidentti (hyvä tsaari) on itsekin oikeasti uskonut kaikkeen siihen propagandaan, jota hänen maansa PR-palvelut ovat lykänneet maailmalle julistaen, että Guabana on onnellisten maa, jossa banaanin lastaajat tanssivat vain bana-banaa, ja että paha pääministeri (ilkeä Rasputin) on hallinnut maata käytännössä diktaattorina. Kiltti presidentti ja opposition johtaja Antigua lankeavat toistensa syliin ja presidentti nimittää Antiguan uudeksi pääministeriksi.

Tahdottomina vaeltavat neidot YTM:n syliin

Tony Halmeen vaimo sai tarpeekseen ja lähti. Tony jäi ihmettelemään, missä vika oli. Mutta kas kummaa! Heti ilmaantui miehen kainaloon uusi mielitietty, yhdeksäntoistavuotias.

Naamioiden takana riemuitsi, että "taas oli yksi nainen kokenut valaistumisen". Pistää pahasti vihaksi tuollainen, kun me ATM:t olemme vuodesta toiseen tolkuttaneet, että ongelma on juuri tässä: naiset eivät koe sitä valaistumista ennen kuin ovat käytännössä kokeilleet sitä YTMää ja uhranneet sille parhaat vuotensa. Kokkarinen sanoi ylistyslaulussaan rakkaalle vaimolleen:

Ainakin tämä elämä on vallan toista kuin jos minulla olisi vaimona joku suomalainen nainen, joka olisi seikkaillut tupakansavuisen nuoruutensa renttujen ja alfaurosten haaremeissa, jotka eivät jostain syystä olleetkaan sellaisia ihannemiehiä kuin nainen haaveili, ja joka sitten kolmikymppisenä ulkonäön rupsahdettua ja parin räkäisen äpärälapsen yh-äitinä haistaisi kahvin ja kelpuuttaisi minunkaltaiseni alempitasoisen miehen elättäjäkseen selittäen, kuinka olisi oikeasti halunnut minut jo silloin nuorempanakin, mutta ei vain jotenkin uskaltanut. Toki, toki.

Tuosta siinä juuri on kysymys. Naisten pitää aina ensin käytännössä valaistua eli panettaa itseään ylempitasoisilla tonyhalmeilla tai jännittävillä ulkomaalaisilla ja hakkauttaa itseään ja mahdollisesti synnyttää ne pari räkäistä äpärälasta. Sitten vasta se kiltti ATM kelpaa. Olisi ilmeisesti liikaa vaadittu, että naiset eivät tarvitsisi erityistä valaistumista (= kantapään kautta oppimista) oivaltaakseen, miten ikävää seuraa YTM ajan pitkään on.

PS. Rauno Räsänen kirjoittaa kommenttiosastolla:

Jospa tässä naisten "intuitiivisessa" ensi valinnassa saada YTM vaikuttaakin - ei tahdottomuus - vaan tuo kuuluisa hormoonientsyymin "ennalta määräävä johdatus."

Niin, kysehän on nimenomaan samasta asiasta: jos joku "hormoonientsyyminsä" johdattamana predestinoituu YTM:n panopuuksi, se juuri on sitä tahdottomuutta. Miehiä on maailman sivu syyllistetty siitä, että he noudattavat oman "hormoonientsyyminsä" ääntä ja vaadittu milloin uskonnon, milloin ritarillisuuden, milloin naisemansipaation nimissä hillitsemään "hormoonientsyymejään". Koko ns. "naisten vapautuminen" sitä vastoin tähtää siihen, että naisilla on vapaa valta heittelehtiä oman "hormoonientsyyminsä" vallassa, eikä kellään saa olla minkäänlaista oikeutta vaatia naisia olemaan ihmisiksi.

Usenetissä sanoin joskus, että jos jokin olento "hormoonientsyyminsä" vuoksi aiheuttaa kärsimystä ja tuhoa ihmisille käyttäytyessään älyttömän luontokappaleen luontonsa mukaisella tavalla, jolle se ei voi mitään, olennon käyttäytymistä tulee ainakin asutuilla alueilla säädellä ankarin määräyksin, jotta sitä voitaisiin yhteiskunnassa sietää. Koirat pidetään lain ja reglementin nojalla kiinni, koska vapaa koira voi "hormoonientsyyminsä" ja metsästysvaistonsa ajamana esimerkiksi käydä kiinni leikkiviin ja hilluviin lapsiin. Jos naiset vastaavasti immanentin ja korjaamattoman älyttömän luontokappaleen luontonsa vuoksi syöksyvät pimppaan kiinnitettyjen näkymättömien lankojen vetäminä YTMien sänkyihin, niin ei siihen oikein muuta ratkaisua ole kuin rajoittaa rankalla kädellä, drakonisilla laeilla ja ankarilla asetuksilla naisten vapaata sukupuolielämää.

Tämmöisiä ei enää tehdä

Kävimme Marian kanssa katsomassa Venetsian kauppiaan. Itse en tunne Shakespearen tuotantoa kuin kuulopuheiden perusteella ja puolaksi: olen näet joskus viime vuosikymmenellä lukaissut Stanisław Barańczakin käännöksen Hamletista (juu, tietenkin olen tutustunut myös Jari Rasin Pahkasika-tiivistelmäsarjakuvaan, jonka nimi oli muistaakseni Hamppuletti, Tanskan rinssi) ja minulla on täällä jossain myös Jan Kottin Suomessakin tunnettu Shakespeare-esseekirja Szekspir współczesny. (Shakespeare on tosiaankin puolaksi Szekspir, Chopin on Fryderyk Szopen ja George Washington Jerzy Waszyngton.) Venetsian kauppiaan juonesta luin tiivistelmän pikkupoikana jostain Bob de Moorin Barelli-sarjakuvasta. Sen jälkeen se onkin jäänyt kaivelemaan: ehkä tuossa paljon puhutussa Szekspirissä voisi oikeasti olla jotain ideaakin? Suurin osa äijän näytelmiä käsittelee sitä, kuinka kunkuntekeleet ja luikuriprinssit jossain hovin takahuoneessa juonivat toisiaan vastaan - eipä juuri nappaa. Mutta Venetsian kauppiaan juonitiivistelmä jo pisti miettimään, että teatterille kirjoittaminen voi oikeasti olla aivan erityinen laji ja että siitä draamallisesta jännitteestä ei välttämättä kohkatakaan aivan turhaan.

Ehdottomasti pisteet Szekspirille siitä, että hän ei säästellyt ainoatakaan osapuolta. Joku on sanonut, että Venetsian kauppias voidaan tulkita sekä antisemitistisenä että rasismia arvostelevana näytelmänä, ja yleisesti ottaen olen samaa mieltä. Shylockin rehellinen ja aito kostonhimo vetoaa kovasti minunlaiseeni katkeraan, pitkävihaiseen ja julmaan mieheen, ja hänen selkänsä takana juonittelevat venetsialaiset YTM:t Antonio ja Bassanio eivät ole mitenkään yksiselitteisen sympaattisia. (No joo joo, Antonio on jo vanhempi mies, mutta Bassanio, jonka kosiopuuhiin Shylockin rahat tarvitaan lainarahoitteeksi, on mitä ilmeisin hyppyritukka, joka hassaa omat rahansa rilluttelemalla ja nai sen jälkeen kauniin ja rikkaan Portian sen summan turvin, jonka Shylockilta vippaa Antonion takuilla.) Shylockin kostonhimon, julmuuden ja leppymättömyyden psykologiset motiivit ovat selkeästi esillä. Toisin sanoen hän ei ole antisemitistinen karikatyyri, muttei myöskään mikään puhtoinen, poliittisesti korrekti Viisas Natan. Loppuratkaisu on toki Shylockille epäsuosiollinen, mutta Szekspirin kyky asettua vääräuskoisen puolelle kantaa tietenkin vain niin pitkälle kuin kantaa.

Koko näytelmästä jäi sellainen maku suuhun, että tällaisia ei enää tehdä eikä voikaan tehdä. Voi olla, että demokratian aikakausi, jona kaikki yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ovat periaatteessa neuvoteltavissa pois, on tehnyt mahdottomiksi sellaiset näytelmät, joissa esimerkiksi tällainen rotu- tai uskonnollinen ristiriita osataan ottaa vain elämän tosiasiana. Szekspirille kristittyjen ja juutalaisten ristiriita oli elämän tosiasia, jota hän saattoi sitten hyödyntää aineksena kuvaillessaan yleisinhimillisiä intohimoja. Koska hänen aikanaan ei ollut minkäänlaista toivoa siitä, että ristiriita lientyisi - lukuunottamatta tietenkin yksityisiä mahtimiehiä, jotka saattoivat osoittaa suopeuttaan, vapaamielisyyttään ja jalouttaan suvaitsemalla juutalaisia tai muslimeja hoviensa suojeluksessa, joka oli tietenkin kovin ehdollista ja haurasta suojelusta - hän saattoi ottaa sen annettuna, maailman väistämättömänä olotilana, ja kuvata sitä sellaisena näytelmässään. Meille kaikki tällaiset epäkohdat ovat poliittisen tai poliittisluontoisen kiistan aiheita, ja mikä tahansa tällaista asiaa käsittelevä taideteos päätyy kiistan osapuolten välisen informaatiosodan käsikranaatiksi.

En sano, että se on hyvä tai huono asia. Se nyt vain on. Kuten Szekspirin näytelmän kuvaama ristiriita hänen maailmassaan vain on.

Muuten oli kyllä mukavaa nähdä, että kehuttu mestari itse osasi hommansa ihan kiitettävän hyvin, toisin kuin kaikki ne, jotka muka hänen teostensa innoittamina ovat lykänneet markkinoille kaikenlaista tekotaiteellista roskaa (vrt. Rosencranz ja Guildenstern ovat kuolleet ja Rakastunut Shakespeare, joita molempia ilman maailma olisi mainiosti tullut toimeen).

Valtakunnassa kaikki hyvin

Jokin roskalehti jakaa ihmisille helppoa rahaa julkkisjuoruista. Kaikenlaiset entiset maailmanparantajat, joiden mielestä maailman asiat ovat jo niin hyvällä tolalla että ainoat puolustamista kaipaavat sorretut ryhmät ovat julkkikset ja koulutetut äveriäät ylemmän keskiluokan naiset, ovat omistautuneet roskajulkaisun paheksumiselle. No onhan se kivaa että luonnevikaisella roskaväellä on taas tilaisuus tuntea itsensä kaikkia muita moraalisesti paremmaksi.

Michael Jackson vapautettiin syytteistä. Mies on jo kauan vaikuttanut laitoshoitoa tarvitsevalta ja syyntakeettomalta. Luultavasti myös lautamiehet päätyivät samalle kannalle (ääliöt suomalaisjuntit puhuvat niin usein "valamiehistä" tarkoittaessaan lautamiehiä, että periaatteesta aion itse kutsua amerikkalaisten tuomioistuinten valamiehiä vastedes lautamiehiksi).

Stádas-kampanjan muisteloissa ei mainittu meikäläistä, minkä kyllä kestän. Se vähän ottaa aivoon, etteivät maininneet yli-inhimillisiin ponnistuksiin kyennyttä Aoife Ní Scolaítakaan. Kirjoitin Nuacht.comille yleisönosastokirjoituksen, jossa vaadin Aoifelle ansaittua tunnustusta.

Kotimatkalla Åbo Akademin tietokoneluokasta törmäsin joukkoon espanjalaisia. Joku heistä selitti toiselle jotain pato cerdosta. Mikä helvetin pato cerdo - sika-ankka? Ai, mutta sehän oli tietenkin POSANKKA! Ottaen huomioon, millaista tervan juontia espanjan opiskelu on ollut, olen aika ylpeä siitä, että ymmärrän sitä edes tuon verran. Mielestäni nimittäin yksi vaikeimpia asioita vieraalla kielellä on sivusta seuratun keskustelun ymmärtäminen, ainakin jos keskustelijat ovat keskenään vanhoja kavereita, joilla on oma tapansa vääntää sanoja, veltostuttaa ääntämystä ja vaihdella sisäpiirivihjeitä.

Katua ylittäessäni koin sitten todellisen ATM-elämyksen: selvästi yli 80-vuotias, mahdollisesti seniili ja maireasti hymyilevä vanha rouva yritti iskeä minua seurakseen "kello yhdeksän tansseihin". Kello oli tuolloin puoli kymmenen illalla. Mikäkö tekee tästä ATM-elämyksen? No, tietenkin Kokkarisen Ilkan kiteytys ATMyyden ratkaisevasta kokemuksesta: et oikeasti halua niitä naisia, jotka olisivat tarjolla.

No, onneksi Maria muuttaa Turkuun huomenna.

Meemiä, perkele

Itsehän pyysitte. Joten tässä tulee meemiä:

1. Brobdingnagian Bards: Rising of the Moon
2. Brobdingnagian Bards: Patriot Game
3. se IRA:laishenkinen laulajasakki, jonka kasetti on minulla täällä jossain: Skibbereen (tunnetaan myös nimellä Revenge for Skibbereen)
4. sama porukka: The Wind that Shakes the Barley
5. Pádraigín Ní Uallacháin: Mo Ghiolla Mear.

Todettakoon, että neljä ensimmäistä ovat mitä julmimpia ja verenhimoisimpia IRA-nationalismin tunnuslauluja. Armosta jätin kuitenkin pois IRA:n epävirallisen kansallislaulun The Memory of the Dead eli Who fears to speak of Ninety-Eight.

Osaan laulaa kaikki nuo kappaleet, ja tunteella. Ja laulan tosiaan myös kauniita rakkauslauluja iiriksi tyttöystävälleni. IRA-henkiset englanninkieliset kostolaulut on varattu muille naisille. Ehkä sanoitan muutaman uusiksi naisvihan hengessä.

Brobdingnagian Bardsin kotisivuilla voitte muuten kuunnella ainakin nuo kaksi ensimmäistä kappaletta. Erityisesti Patriot Gamesta löytyy näinkin vauhdikkaita sanoja:


I don't mind a bit if I shoot down police,
They are lackeys for, war never guardians of peace

Luonnollisesti kappaleen loppu antaa varsin realistisen kuvan siitä, miten IRA:n urheille pojille lopulta käy:

And now as I lie here, my body all holes
I think of those traitors who bargained in souls
And I wish that my rifle had given the same
To those Quislings who sold out the patriot game.




PS. Ai, niitä piti olla kuusi kappaletta? No mikäs siinä, pannaan kuudenneksi vaikka se Memory of the Dead sitten?

"...though baffled oft, is always won." (Byron)

Hyvät Blogistanin veljet ja sisaret,

iirinkielisyystaistelun pohjoisen rintaman sissikomentaja, ceannfort treallchogaíochta Panu Petteri Höglund katsoo asiakseen ilmoittaa seuraavaa:

Ylipäällikkö Dáithí Mac Cárthaigh on antanut tiedoksi, että EU:n ulkoministerit ovat yksimielisesti päättäneet antaa iirille tasaveroisen aseman Euroopan unionin virallisena työkielenä vuoden 2007 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Taistelu on voitettu. Vastustajat ovat antautuneet ehdoitta.

Tearcandyn meemi

13 asiaa, joista pidän:

- Kielet.
- Pölhö scifi, esim. avaruusooppera.
- Jäätelö.
- Islantilainen mallasuutejuoma. (Jota en ole valitettavasti saanut juoda yli kymmeneen vuoteen.)
- Koti-illat.
- Kuunnelmat.
- Niilo Paasivirran nettisivujen vieraskirjafoorumi.
- Pizza.
- Lapsuuden mielikirjojen lukeminen uudestaan.
- Ettei tarvitse asua Savossa.
- Että saa asua rannikolla.
- Gaelic-L -postituslista ja kaikki mitä siitä on seurannut elämässäni.
- Tchaé (ainoa vihreä tee josta pidän).

Kaksitoista elokuvaa:

- Äitini on merenneito.
- Charly (muinoin TV2:lla näkemäni filmatisointi Keyesin romaanista Kukkia Algernonille).
- Veronikan kaksoiselämä.
- Tähtien sota. Siis se pikkupoikana nähty ensimmäinen, aito ja ainoa.
- Arvottomat. (Kyllä, minä pidän Kaurismäen elokuvista.)
- Good Will Hunting. (Filmi oli hyvin liikuttava, vaikka käsikirjoittaja oli ääliö.)
- He vaelsivat auringossa (amerikkalainen sotaleffa maihinnoususta Italiaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa).
- Saimaa-ilmiö.
- Palava enkeli. (Surkea leffa, mutta Riitta Viiperi oli kaunis, ja niin olisi ollut nuoruuskin, jos olisi ollut rohkeutta sitä elää.)
- Unforgiven. (Siis se filmi, jossa Clint Eastwood rupesi vakavaksi ja taiteelliseksi. Pidin tästä elokuvasta kovastikin.)
- Viides elementti. (Täysin järjetön leffa, mutta olen aina pitänyt myös Valerian-sarjakuvasta.)
- Odotan kärsimättömänä Linnunradan käsikirjan elokuvasovitusta ja toivon, että voin liittää sen jonon jatkoksi.

Yksitoista esikuvaa tai idolia:

- Séamus Ó Grianna.
- Seosamh Mac Grianna.
- Máirtín Ó Cadhain.
- Sean-Phádraic Ó Conaire.
- Sequoia, alias George Gist - itseoppinut intiaanikielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen cherokeen kielelle.
- Suleiman (Solomana) Kante. Toinen itseoppinut kielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen ja yhteisen kirjakielen malinkelle ja sen lähisukuisille kielille ja murteille.
- Uuno Turhapuro. Siis elokuvahahmo, ei Vesa-Matti Loiri. Useimmilta näkyy jääneen huomaamatta se, että Uuno ei ole ainoastaan laiska suursyömäri, vaan pystyy ohimennen myös yli-inhimillisiin tekoihin (viittaan esimerkiksi siihen "kapellimestari Jetvusenko"-episodiin), mutta ei yleensä vaivaudu niitä tekemään, koska rennosti ottaminen on hänelle niin keskeinen elämänarvo.
- Czesław Miłosz
- Aksel Sandemose.
- Hannu Salama? Esikuva tai idoli olisi väärä sana, mutta vaikuttaja kylläkin.
- Champollion, egyptologian perustaja.

10 fyysistä asiaa itsestäni:

- Olen pitkä.
- Olen paksu.
- Näytän spurgulta.
- Pystyn näyttämään murhaajalta.
- Piereskelen paljon.
- Minulla on pitkät hiukset.
- Minulla on myös paskaista yleisvaikutelmaa lisäävä rähjäinen parta.
- En ole kaljuuntumassa.
- Selkääni kolottelee toisinaan.
- Liikun liian vähän.


9 hyvää ystävää tai muuta kaveria:

- MK alias Parempi Puolisko.
- Ivan Hlinka.
- Ameriikan-setä, joka lahjoitti minulle tietokoneeni.
- Anglikaani-Timo. Tosin häntä näkee nykyisin harvakseltaan.
- Sveitsin lakinainen. (Tästä koodinimestä hän kyllä tunnistaa itsensä.)
- Venäjän professorimme on oikein mukava.
- Kyllä minä saksan tutkimuspäällikköämmekin pidän kaverina. Ainakin sinuttelemme kun puhumme saksaa.
- Marion Gunn.
- Caoimhín Ó Donnaile on mukava veikko, mutta hänestäkään en ole kuullut aikoihin.

8 suosikkiruokaa tai -juomaa:

- Perunapiirakka. Siis perunatäytteinen karjalanpiirakka.
- Monenlaiset kalasössöt, joita saa ostaa markkinoilta täältä Turusta. Aurajuusto-kalanyytit nyt ainakin.
- Useimmat Nordqvistin teet.
- Omenalimppari. Nyt vain ei enää uskalla juoda limppareita.
- Omena-päärynämehusekoitus 1:1.
- Appelsiinimehu, johon on sekoitettu noin viidennes greippimehua maun mukaan. Oma keksintöni.
- Lämpimät voileivät, joissa on ainakin juustoa, tomaattisiivuja ja valkosipulia.
- Edelleenkin: islantilainen mallasuutejuoma.

Seitsemän ihmistä, joita haluaisin suudella:

Minua nolottaa suudella, niin kauan kuin hammastarhaa ei ole korjattu paraatikuntoon. Kaksi implanttia ainakin pitää hankkia heti kun rahatilanne sallii.

Kuusi asiaa, jotka ärsyttävät minua:

1. Hurrivihaajat.
2. Liikoja itsestään luulevat ylempitasoiset ämmät.
3. Irish Timesin ääliökolumnisti Kevin Myers.
4. Kirjat, joita en ole ehtinyt lukea, ennen kuin ne löytyvät jostain kasan pohjalta säilytysvammojen kuoliaaksi ruhjomina.
5. Se, että elämä on liian lyhyt kaikkien maailman kielten oppimiseen.
6. Se, että Guy Gavriel Kayn The Summer Tree -romaanin jatko-osia ei saa mistään.

Viisi asiaa, joita kosketan joka päivä:

1. Tämä tietokone.
2. Työpaikan tietokone.
3. Käsisuihku.
4. Ó Dónaillin suuri iiri-englanti -sanakirja.
5. De Bhaldraithen suuri englanti-iiri -sanakirja.

Neljä televisiosarjaa, joita katson:

Minulla ei ole televisiota.

Kolme rytkyä, jotka puen päälleni joka päivä:

Kalsarit, paita ja farkut.

Kaksi julkkista, joihin olen joskus ihastunut:

Laura Lähteenmäki/West ja Winona Ryder. Olen ollut huomattavasti useammin ihastunut tosielämän tuttavuuksiin, kuten opiskelukavereihin.

Yksi asia, jonka haluat kaikkien tietävän minusta:

En ole koskaan lyönyt Maria Kristiinaa. Itse asiassa koko ajatuskin tuntuu huomattavasti mahdottomammalta kuin esim. torilla virtsaaminen keskellä päivää. Koko asiaa ei tarvitsisi edes mainita erikseen, jollei riehumiseni netissä olisi saanut varsinkin naisbloggaajia vakuuttuneeksi siitä, että tyttöystäväni täytyy ehdottomasti olla paatunut masokisti, joka nyt lähes vuoden kanssani seurusteltuaan näyttää lähinnä pihvilihalta jatkuvan nuijimisen jälkeen. Ei sinne päinkään!

Kun Yhdysvaltain tiede romahtaa

Löysin seuraavan kommentin Slacktivistista, siitä mielenkiintoisesta kristillisestä jenkkiblogista, josta Ilkka taannoin lueskeli Left Behind -trilogian juonta. Sanottakoon, että Slacktivistin kirjoittaja Fred on aivan fiksu ja "liberaali" (sanan amerikkalaisessa merkityksessä) kaveri, jonka yleissivistys ei todellakaan rajoitu pelkkään teologiseen koulutukseen.

You'd be surprised to find out just who actually writes history (for example) textbooks. They usually are written by committees of instructors and are written specifically with the opinions of the Texas and California textbook adoption committees in mind. The facts presented are quite carefully chosen so as not to disillusion the students about the righteousness of their American forebears. Please find and read "Lies my Teacher Told Me" by James W. Loewen--it is quite enlightening. Biology, chemistry, physics, etc texts are usually at least written by PhDs in their fields, but even they have to pass the textbook adoption committees.

As far as homeschool curricula are concerned--yes, there is quite a lot of bad material out there that people choose just because it is from a "Christian" source.

Viittaan kaikkeen siihen, mitä aikaisemmin olen kirjoittanut Yhdysvaltain luonnontieteellisen ja teknologisen rappion mahdollisuudesta. Me olemme ehkä todistamassa samasta asiasta, joka aikoinaan tapahtui islamilaiselle maailmalla. Nyt niin on käymässä USA:lle.

Mitä tästä opimme? Vaikka rationaalisuus kuinka olisi objektiivisestu ylivoimaisempi kuin erilaiset irrationalismit, tasan ainoa tapa estää yhteiskuntaa valumasta irrationaalisuuteen on riittävä taloudellinen ja koulutuksellinen tasa-arvo, jotta joka kakara saa riittävästi luonnontieteiden opetusta ja joko rekrytoidaan luonnontieteilijöiden riveihin tai joutuu tietämään luonnontieteistä jotakin päästäkseen edes humanistiselle alalle.

En näe moisesta oireita meillä, mutta yksi syy, miksi pidän ruotsin pakollisen kouluopetuksen säilyttämistä välttämättömänä, on se, että sen poistaminen öyhöttäjien miellyttämiseksi on aivan oikeasti erittäin vaarallinen ennakkotapaus. Jos jonkin kouluaineen opetusta vähennetään siksi, että jotkut himmeämmät ovat onnistuneet suuntaamaan koulua ja koulutusta yleensä koskevan vastenmielisyytensä juuri siihen, on tosiaan aivan toisarvoista, minkä ideologian nimissä ja millä keksityillä perusteilla tämä tehdään. Jos himmeät vaativat ruotsin pakollisuuden poistamista siksi, että he kokevat ruotsin loukkaavan isänmaallista vakaumustaan (luonnollisesti tämän läpinäkyvän ideologisen vaatimuksen peitteeksi voidaan aina keksiä kaikenlaisia näennäisrationaalisia perusteluja, jotka sitten vakuuttavat naiiveimmat rationalistitkin). ei ole yhtään mitään syytä, miksi seuraava himmeiden aalto ei saisi tasan samanlaisella logiikalla läpi luomisoppia biologian kirjoihin (koska muuten loukataan heidän kristillisiä vakaumuksiaan) tai aritmetiikkaa mutkikkaamman matematiikan opetusta poistettua kouluista kokonaan (koska sillä loukataan matemaattisesti lahjattomien oikeutta koulutukseen). Oikeus olla oppimatta on, muotisanaa käyttääkseni, erittäin vaarallinen meemi, jos se lähtee leviämään - ja jos kuvittelette, että sen meemin voi estää leviämästä muihinkin aineisiin, olette todella naiiveja.

"Oikeus olla oppimatta" - ruotsia - syntyi Suomalaisuuden liiton ideapajoissa kaksi vuosikymmentä sitten, ja se sai niin hyvän vastaanoton siitä yksinkertaisesta syystä, että koulussa on oikeasti vitun tylsää - sekä fiksumpien että himmeämpien mielestä - ja tylsistyneisyys on helposti kanavoitavissa yhteen ainoaan kouluaineeseen, varsinkin jos vielä on iso arvovaltaisten setien johtama kulttuurijärjestö, joka sanoo, että ruotsinopettajan heittäminen liidulla ja ruotsissa hyvän pingon aivojen hakkaaminen miehissä seinään on suuri isänmaallinen teko eikä mitään kouluhäiriköintiä. Jos ruotsin opetus poistetaan, niin luuletteko että se turhautuneisuus ei etsi uutta kohdetta? - Itse asiassa järjestyshäiriöiden, meuhaamisen ja koulukiusaamisen riistäytyminen käsistä 1970-luvulla johtui pitkälle siitä, että poliittisesti tappiolle joutunut oikeisto kosti julistamalla peruskoulun surkeaksi ja siellä opetetut asiat hyödyttömiksi. Seuraukset olivat tunnetut. Peruskoulusta tuli surkea pitkälti juuri siksi, että poliittisesti motivoitunut hysteriakampanja tuhosi työrauhan.

Himmeiden vaatimuksille ei saa antaa periksi siitä yksinkertaisesta syystä, että ne synnyttävät lisää himmeitä, jotka sitten vaativat joukolla yhteiskunnan pelisääntöjen muuttamista mieleisikseen yhä useammilla elämänaloilla. Tämä mekanismi toimii täysillä Yhdysvalloissa, joissa himmeiden alakulttuuri on täysin eriytynyt todellisuusperustaisesti ajattelevasta kansanosasta. Himmeiden alakulttuurilla on kuitenkin niin suuri poliittinen voima, että se pystyy kaappaamaan vallan maassa silkalla vaikuttavalla massallaan, vallankin kun pyrkyripoliitikot (Yrjö II mukaan lukien) sitä koko ajan kosiskelevat. Demokraattisessa järjestelmässä ei yksinkertaisesti ole varaa koulutuksen huonontamiseen eikä suuren himmeiden massan luomiseen - jollei sitten olla valmiita panemaan voimaan entisten aikojen rahaperustaisen äänioikeuden tilalle kulttuuriperustaista äänioikeutta, jolloin lukion käynti (tietyllä keskiarvolla) olisi yksinkertaisesti välttämätön yhteiskunnallista osallistumista varten. Se taas ei onnistu ilman nykyisen perustuslain kumoamista, aseellista vallankaappausta ja yksimielistä eliittiä, joka on valmis tarttumaan aseeseen, tappamaan ja kuolemaan itse tämän utopian puolesta. Mistä löydätte tietokonenörtin ja naistutkijahumanistin, jotka ovat valmiit sisällissotaan samalla puolella?

Toisin sanoen ainoa tapa estää yhteiskunnan valuminen demokratiasta öyhöttäjien hallitsemaksi oklokratiaksi ja tieteen, teknologian ja koulutuksen tuhoutuminen on se, että kaikki saavat hyvän koulutuksen, ja että kaikki puolustavat yhdessä päätettyä opetussuunnitelmaa ihan periaatteesta. Ennen kaikkea meemi oikeus kieltäytyä koulutuksesta on tuhottava kaikkialla, missä se nostaa päätään. En minäkään kannata "oikeutta kieltäytyä matematiikasta", minusta itse asiassa lukiossa kaikki pitäisi pakottaa lukemaan pitkä matematiikka ja myös kirjoittamaan se. Tämä siitä huolimatta, että minulle ei ole ollut matematiikasta koulunjälkeisessä elämässä taloudellista hyötyä senkään vertaa kuin ruotsista keskimääräiselle hurrivihaajalle.

Viikonlopun visailu

1. Lohikäärme yhdistetään yleensä Kiinaan. Minkä Euroopan maan lipussa on lohikäärme? Kyseessä ei ole itsenäinen maa, mutta kylläkin alue, jolla on mm. oma kieli.

2. Mitä erityistä on Saksaan kuuluvassa Büsingenin alueessa?

3. Kenen kaveri oli nimeltään Kaverin? Tämä kysymys liittyy venäläiseen kirjallisuuteen:

Он уверен,
что там уж ждет его Каверин.

"Hän on varma, että siellä häntä jo odottaa Kaverin." Kuka on hän, jota Kaverin odottaa?

4. Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa kertoo Venetsiassa harhailevan miehen homoeroottista ihastuksesta puolalaisnimiseen nuorukaiseen. Mikä on nuorukaisen nimi? (Tiedossa on vain etunimi, tai oikeastaan sen hellyttelymuoto.)

5. Rooman valtakunnan rappiosta ja tuhosta kirjoitti tunnetusti suuren teoksensa historioitsija nimeltä Gibbon, joka tiettävästi oli ihminen eikä gibboniapina. Mutta gibboniapinoita (Hylobates) on neljä lajia, joista yhden nimi on lari. Larin nimi liittyy Rooman valtakuntaan, mutta miten? Mitä lari tarkoittaa antiikin roomalaisessa kulttuurissa?

6. Pysytään Roomassa: millä nimellä kutsutaan gladiaattoritallin manageria tai gladiaattorien kouluttajaa? (Asterixinsa lukeneille ei luulisi olevan vaikea kysymys: mikä oli Caius Lalluksen ammattinimike?)

7. Missä Euroopan unionin jäsenmaassa puhutaan tsakonian kieltä?

8. Kun turkkilaiset valtasivat Kyproksen pohjoisosan, Kormakitin kylän asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon saaren kreikkalaiseen eteläosaan. Mitä kieltä Kormakitin asukkaat puhuivat äidinkielenään?

9. Kuka irlantilainen kirjailija on kirjoittanut näytelmät The Plough and the Stars ja The Shadow of a Gunman?

10. Minkä historiallisesti merkittävän tapauksen pani alulle pappi Georgij (toisten lähteiden mukaan Grigorij) Apollonovitš Gapon?

11. Minkä kielen murre on bzyp?

12. Mikä on ainoa kyrillisillä kirjaimilla kirjoitettava kieli, jonka aakkosissa on Æ-kirjain?

13. Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr Puškin kuoli nuoren naisen pahuuden uhrina. Miten?

14. Kuka venäläinen futuristirunoilija kirjoitti runon, jonka kaikki sanat on jotenkin johdettu venäjän kielen naurua tarkoittavasta sanasta?

15. Millä nimellä Ricardo Reyes julkaisi runonsa?

16. Kenen kuvitteellisen henkilön arvonimi on lordi Passmore? (Hänellä on myös toinen, tunnetumpi lordinarvo, jonka jätän mainitsematta, koska se olisi liian helppoa.)

17. Edgar Rice Burroughsin Mars-kirjoissa esiintyvät herrat nimeltä Tardos Mors, Mors Kajak, John Carter ja Carthoris. Mitkä ovat herrojen sukulaisuussuhteet ja arvonimet?

18. Minkä latinalaisamerikkalaisen maan historiaan kuuluu cristero-kapina tai cristero-sota (la Guerra Cristera)?

19. Pysytään Latinalaisessa Amerikassa: erään eteläamerikkalaisen valtion väestöä kutsutaan orientaaleiksi (los orientales) ja maakaan ei ole virallisesti nimeltään [---]n tasavalta, vaan [---]n orientaalinen tasavalta. Mikähän tämä maa on?

20. Missä puhutaan papiamenton kieltä?

Yleisön pyynnöstä vielä kerran

Suomen kiistatta ylimmän tason mies, ammattinyrkkeilijä ja kansanedustaja Tony Halme on nyt vapaalla jalalla, ja oven takana jonottaa naisia. Näin siis tiedämme, mitä tarvitaan ylemmän tason mieheksi pääsemiseen: runsaasti lihaksia, huume- ja muskelinkasvatushormonirikoksia, väkivaltarikostuomioita, holtittoman aseenkäsittelyn aiheuttama loukkaantuminen sekä rasistiset ja homokammoiset mielipiteet.

Minulla oli jossain muistiinpanot jostain Halmeen haastattelusta. Joo, tässä ne näkyvät olevan, taitavat olla jo yli vuosi sitten kirjoitettuja juttuja, mutta vilkaistaanpa kumminkin. Olen stilisoinut Halmeen öyhötystä hieman siistimpään kielelliseen muotoon:

Jos joku on kalju ja homo, niin minulla on oikeus sanoa, että tuossa on kalju homo ja etten minä pidä siitä.

Minä olen jo pitkään miettinyt, voisiko Suomessakin saada lakiin pelottelurikoksen. Ainakin brittiläisessä oikeusjärjestyksessä on sellainen rikos. Fionnuala O'Connor kirjoitti Pohjois-Irlannin katolisia käsittelevässä haastattelukirjassaan In Search of a State, että kun jonkin protestanttipuolueen konferenssissa luettiin pilkaten ääneen "meidän BBC:hemme pesiytyneiden katolisten nimiä", muuan näistä katolisista oli läsnä ja haastoi nimien luettelijan oikeuteen pelottelurikoksesta (intimidation). En tiedä ihan tarkkaan, mikä on pelottelurikoksen tunnusmerkistö, eikä tiedä Wikipediakaan, vaikka sieltä jos jostakin luulisi löytyvän englanninkielisten maiden tapaoikeuteen liittyviä käsitteitä. Hakusana sieltä kyllä löytyy, mutta sitä ei pohdita, mikä käytännössä lasketaan pelottelurikokseksi. Suomen laissa tunnetusti on rikos nimeltä laiton uhkaus, toisella kotimaisella olaga hot, mutta siihen kuuluu selkeä määritellyllä rikoksella uhkaaminen, jolloin rikoksen toteutumisen tulee olla realistisesti mahdollinen. Toisin sanoen jos Tony Halme sanoo: nyt minä tapan sinut, silloin kyseessä on laiton uhkaus, koska rikos on selkeästi määritelty ja koska Tonyn ruumiilliset ulottuvuudet huomioiden on olemassa realistinen uhka sen toteutumisesta. Sitä vastoin jos Tony sanoo: minä en pidä siitä, että sellaisia kuin sinä on olemassa, oikeustaju sanoo, että se asiallisesti ottaen on jonkinlaisella väkivallalla uhkaamista, jonkinlainen pelottelurikos, mutta se ei ole laiton uhkaus.

Pitäisikin miettiä, voisiko lakiin viharikosten ym. sijasta jollain tavalla sisällyttää riidanhaastamisen kiellon. Kuuluvatko toisen olemassaolon oikeuden kyseenalaistavat ilmeiset tappeluhaasteet millään tavalla rikoslain piiriin? Suomalaista väkivaltakulttuuria ainakin luulisi voitavan hillitä lailla, jolla kiellettäisiin tappeluun yllyttäminen (tai laajemmin järjestyshäiriöön tai mellakkaan yllyttäminen, se voisi olla osa samaa pykälää).

Asioista pitää voida sanalla puhua. Jos joku on syyllistynyt raiskaukseen, niin hänhän on raiskaaja.

Hmm. Jos Tony Halme on hakannut jonkun, niin siitä pitää voida "sanalla puhua", eli Tony Halme on väkivaltarikollinen.

Kyseisessä haastattelussa Halme sanoi myös ulkomaalaisten vaativan liikaa, ja lisäsi, että jos hän on koonnut itse kokon, toisilla ei ole oikeutta ängetä sen lämpöön paistattelemaan. Hän puhui myös siitä, kuinka ulkomaalaiset lorvivat ja kusettavat, mikä on itse asiassa tyypillinen alaluokan asenne. Alkuperäinen suomalainen alaluokka, kuten hyvin tiedämme, ei muuta teekään kuin "lorvii" (elää sosiaalituilla) ja "kusettaa" (tekee rikoksia). Mutta erotuksena ulkomaalaisista se (mielestään) on tähän oikeutettu. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että alaluokka on muukalaisvastaisuutensa ohella myös hyvin isänmaallista ja - kuten Tony Halmeen äänestäjäkunnasta (johon kuului runsaasti sekä sosiaalipummeja että rikollisia) näkee - oikeistolaista tavalla, joka on sen omien objektiivisten etujen kanssa ristiriidassa, ts. äänestää sellaista ehdokasta, joka lupaa kaventaa sosiaalitukia ja ampua rikollisia kovilla. Tähän sopisi varmaan tuo kovin väärinkäytetty marxilainen termi väärä tietoisuus, eli kuvitelma siitä, että kuulutaan oikeasti, Jumalan silmissä, eri yhteiskuntaluokkaan kuin konkreettisessa todellisuudessa. Se todellisuushan on mitä ilmeisimmin vääristynyt, koska siellä kaikenlaiset siviilipalvelushipit saavat enemmän rahaa kuin oikea armeijan käynyt mies, vain siitä epäoleellisesta ja epäisänmaallisesta syystä, että ovat esim. päteviä ohjelmoijia.

Alaluokan keskuudessa ei tunneta muita ulkomaalaisia kuin niitä, jotka "lorvii tai kusettaa". Keskiluokan tapaamat ulkomaalaiset eivät lorvi eivätkä kuseta, vaan ovat yleensä työyhteisöjensä arvostettuja jäseniä ja henkilökohtaisia yhteistyökumppaneita. Keskiluokan elämän kulmakiviä on se, että ei "kuseteta", vaan tehdään nimenomaan yhteistyötä ja ollaan ylipäätään kilttejä. Alaluokka taas tappelee hampaat irvessä niukoista resursseista. Ainoat liittoutumat ovat rosvoliittoja, ja "suomalaisten" liittoutumisessa yhteen on kyse rosvojen, pummien tai pikkurikollisten intressiliittoutumista.

Ennen kuin lopetin anonyymikommentoinnin blogissani, sain toisinaan huvittavia kommentteja ilmeisiltä pikkuskineiltä, jotka kutsuivat minua räppiä kuuntelevaksi hiphoppariksi ja ylipäätään pyrkivät sijoittamaan minua oman nuorisokulttuurinsa kategorioihin, määrittelemään, minkä rosvoliiton jäsenyys minulla oli. Tämä johtuu siitä, että nuorisokulttuuri on määritelmällisesti puolirikollisen alaluokan hallitsema laillisuutta ja keskiluokkaisuutta edeltävä tila.

Antirasisteihin kuuluminen ja yleensä monet Lovelacen testissä halvennetut "humanismin" muodot ovat nimenomaan jäsenyyden hakua keskiluokasta. Pikkunatsit, jotka ovat varmalla syrjäytymisuralla, eivät tätä hiffaa.

Halme kiteytti rasisminsa ytimen seuraavaan virkkeeseen: minä en usko tuohon koskaan, että pitäisi panna omien edelle. Kylmästi ja kyynisesti totean tähän, että yhteiskuntarauhan säilyttämiseksi on täysin rationaalista ja järkevää panna ulkomaalaisperäinen alaluokka oman alaluokan edelle. Yhteiskuntarauha on aina keskiluokan yhteiskuntarauhaa. Keskiluokka on pidettävä mahdollisimman suurena, ja keskiluokan itsessään on oltava mahdollisimman inklusiivinen. Jotta tummasta ihosta ei tulisi itsestään selvää alaluokkaisuuden merkkiä, on pyrittävä huolehtimaan siitä, että somalit, afrikkalaiset ja pakolaisnuoret yleensäkin voivat nousta keskiluokkaan - mahdollisesti jopa helpommin kuin valkoihoinen alaluokka koskaan. Tämä tietysti lisää alaluokan rasismia siksi, että Halme alkaa parkua, miksei ponnistella, jotta suomalaisista yksikään ei jäisi alaluokkaan. Ei ponnistella siksi, että valkoihoinen suomalainen alaluokka itse asiassa on tarpeen, jotta keskiluokan uskoa omaan vapaamielisyyteen ja suvaitsevaisuuteen voitaisiin ylläpitää ja uusintaa.


Ulkomaalaisperäisen väestön keskiluokkaistumisen erityinen tukeminen on sikälikin järkevää, että ulkomaalaisperäisellä väestöllä on kulttuurisista syistä vaikeuksia keskiluokkaistua, vaikka älynlahjoja ja kykyjä olisikin. Luonnollisesti huomattava osa ns. monikulttuurisuustouhusta on sikäli väärillä jäljillä, että se yrittää pyrkiä säilyttämään myös ne jännien ulkomaalaisten kulttuurien piirteet, jotka ovat ristiriidassa länsimaisen liberalismin kanssa. Integrointityön tavoitteeksi tulee pikemminkin ottaa se, että saatte olla mitä tahansa kunhan olette liberaaleja, ts. saatte harjoittaa mitä tahansa kulttuuri- ja yhdistystoimintaa, kunhan se ei pyri perustuslain kaatamiseen oikeudettomin keinoin. Monikulttuurihömpöttäjät ovat väärillä jäljillä siksi, että he unohtavat Tuomas Nevanlinnan erinomaisesta ohjenuorasta saatte olla mitä tahansa, kunhan olette keskiluokkaisia liberaaleja jälkimmäisen osan. Eriasteiset musliminhirttäjät taas ovat väärillä jäljillä siksi, että he eivät ole valmiita sallimaan minkäänlaista poikkeavuutta itse määrittelemästään oikean suomalaisen mallipohjasta - eivät itse ole keskiluokkaisia liberaaleja.

Sitä vastoin suomalaisperäinen alaluokka on - ottaen huomioon, miten järisyttävää suomalaisen yhteiskunnan säätykierto on viime vuosisadan aikana ollut ja miten paljon mahdollisuuksia yhteiskunta nykyisin tarjoaa epäsosiaalisille ja suorastaan vittumaisillekin erityislahjakkuuksille - luultavasti paljon korjaamattomammista syistä alaluokkaa kuin keskimääräinen syrjäytynyt somali. Somalin älynlahjoissa ei ole mitään vikaa, hänen sopeutumisensa yhteiskuntaan on vain mennyt vikaan. Siksi hänet on mahdollisimman nopeasti ylennettävä keskiluokkaan yhteiskunnan hyödynnettäväksi. Sitä vastoin suomalaisperäinen alaluokka on alaluokkaa, koska se on pilannut mahdollisuutensa keskiluokkaisuuteen ryyppäämällä aivonsa mäkeen jo esimurrosiässä, puhumattakaan narkkaamisesta ja urheiluseuratoiminnasta, joka on käytännössä suurelta osin alaluokkaisten rikollisten ansari. (Siteeraamassani haastattelussa Halme myös sanoo urheilun pelastaneen hänet huonoilta teiltä ja rikollisuudelta. Tästä sanon vain: HA HA HA HA HA HA HA HA.)

Meister der Kleinen Form, schon wieder

Luonnosta vieraantunut? Kuulin lintujen laulavan. Näin jalkakäytävän laidassa värikkään kohteen, jota luulin linnuksi ja josta luulin äänen lähtevän. Kun pääsin lähemmäksi, huomasin, että se oli kaljapullo, jonka etiketti repsotti tuulessa.


Elämäni blogihäirikkönä: Riikinruotsalaisten feministibloggaajien kirjoitukset Evin Rubarista ovat pistäneet niin vihaksi, että olen mennyt anonyymihäiriköimään niiden kommenttiosastolle. (Ruotsalaiset vasemmisto- ja demaribloggaajat ylipäätään ovat sellaista lauman mukana kaakottavaa paskasakkia, että jopa sikäläiset libertaristit ja nuorliberaalit vaikuttavat oikeasti fiksuilta. Onneksi moisesta ei meillä ole vaaraa, tällä puolen lahtea kun se porukka koostuu sosiopaateista ja autisteista.) Erään feministiseksi Lähi-idän tutkijaksi esittäytyvän fraasimasiinan sivuille menin julistamaan, että Evin Rubar on Allahin kimaltava jalokivi (mikä tietenkin on totta) jonka johdolla ruotsalaiset miehet voivat kääntyä vapaiksi muslimeiksi (tämä oli vinoilua, tai sanotaan reilusti panuilua). Kyseinen blogitantta provosoitui tästä hyvästä kirjoittamaan kokonaisen merkinnän otsikolla Evin Rubar är INTE Allahs skimrande juvel.

Riikinruotsalaisessa blogistanissa onkin pari meikäläisestä eroavaa piirrettä: siellä kirjoitetaan huumorittomasti (mihin tietenkin feministien rannattomat laumat omalta osaltaan vaikuttavat), ollaan kovasti olevinaan kirjallisesti kunnianhimoisia (rahkeet sitten riittävät jos riittävät, yleensä eivät) ja paikallinen pinseri on hyvin pedanttisesti järjestetty ja toimiva masiina (osoite "intressant.se"), joka järjestää joka blogimerkinnälle tuhottomasti sukulaislinkkejä. Haukuttuani suomalaista blogistania voin lopultakin todeta, että on meillä asiat sentään paremmin kuin saatanan pullapojilla (suomenruotsiksi satans vattusvenskar). Skönt att man har ett skäl till att förakta de där jäklarna, ingenting piggar upp som en rejäl dos sunt grannhat. Nyt sitten pitäisi vain opetella venäjää riittävän hyvin (ja hankkia koneeseen jostain venäläinen näppisasetusmahdollisuus, koska merkistöstä yksitellen poimimalla ei jaksa kirjoittaa kyrillisiä) jotta voisi ruveta pitämään verenhimoista ja sairaan rasistista ryssänvihablogia venäjäksi. Tyylissä voisi ottaa esikuvaksi vaikka erään tamperelaisen herrasmieshistorioitsijan. Hä hää!

Ryssänvihasta tulikin mieleeni, että silloin kun buldoginaama-Leonid vielä eli, Kekkonen veteli viime virttään presidenttinä, ryssänvihaaminen oli yhä rohkeaa edelläkävijöiden touhua eikä murrosikäkään ollut vielä kunnolla alkanut, veljeni piirsi Suomen Talvisota -yhtyeen levyltä löytyneen kappaleen Suomi palaa innoittamana samannimisen sarjakuvan. Sarjakuva kertoi tietenkin ryssän hyökkäyksestä Suomeen, mistäs muustakaan. Kiellettyä hedelmää hihitellen keksimme Otson kanssa sarjakuvaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että venäläisten tankkien moottorit jyrisivät kyrillisin kirjaimin: БРОУММ! Myös niiden tykit pamahtivat: ПУМ! Venäläiset sotilaat olivat tietenkin armottoman julmia ja sadistisia: he ammuskelivat siviileitä nauraen: Ха, ха! Vasta rock'n'roll-ikään tullut Otso näytti myös venäläiset sotilaat hyökkäämässä Soundi-lehden toimitukseen: toinen ryssä tulitti konepistoolillaan lehden ikkunasta sisään nauraen kyrillisesti, ja toimituksen sisältä singahtavassa puhekuplassa luki: Varo, Waldemar! AAGHH! (Kuolinhuudot AAGH ja AARGH olivat tietenkin Korkeajännityksestä lainattu konventio.) Tulittajaryssän toveri taas sanoi: Варо, Иван! Хейтаэн каэсикранаатин! Kuten näkyy, meillä oli myös hyvin omintakeinen tapa litteroida kyrillisillä suomen ä- ja ö-kirjaimet. Kyseinen Waldemar oli rock-toimittaja Waldemar Wallenius.

Lukupäiväkirjasta: nyt työn alla on tavanomaisten vieraskielisten panuamisprojektien lisäksi Niall Fergusonin Julma sota, joka käsittelee tietenkin harrastamaani ensimmäistä maailmansotaa. Jos rupean harrastamaan sotahistoriaa postimerkkeilytyylisesti, keskityn ehdottomasti ensimmäiseen maailmansotaan. Lukisin kirjan kyllä mieluummin englanniksi, mutta suomennoksen sai halvalla alesta. Ja aleen on syynsä: suomennos on syvältä ahteripuolelta.

Splörtsä, urgh

Huono ruokakohan pilasi pahasti sunnuntain - olen potenut koko päivän niin itsepintaista ripulia, etten jaksanut edes lähteä Mariaa junalle saattamaan kun hän oli täällä löhöilemässä ja lueskelemassa kanssani. Annoin hänelle matkalukemiseksi Philip K. Dickin kirjan The Eye in the Sky, joka suomeksi tunnetaan nimellä Jumalan kahdeksan sormea. Suomennos ilmestyi Love-kirjojen tieteiskirjasarjassa. Love-kirjat oli joskus kahdeksankymmenluvulla vaikuttanut pienkustantamo, joka sai alkunsa kun Love Records -niminen hippien perustama rokkilevy-yhtiö alkoi julkaista myös kirjoja, luullakseni etupäässä rokkia käsitteleviä kirjoja, mutta laajensi sitten toimintaansa myös kyberpunkahtavan tieteiskirjallisuuden suuntaan. Silloin tosin kyberpunkkia ei taidettu vielä terminä tuntea, mutta ilmiö - räkäinen dystooppinen tieteiskirjallisuus - oli mitä suurimmassa määrin olemassa, oli varmaankin ollut undergroundin kuusikymmenluvulta saakka. Love Recordsin ja muistaakseni myös Love-kirjojen tunnus oli kaksi sydämenkuvaa sukupuoliyhdynnässä. Siis toinen sydämenkuva piteni kärjestään penikseksi, joka oli uponnut toisen sydämenkuvan kammioiden väliseen loveen. Siihen aikaan oli vielä olemassa hippirokkareita, jotka saattoivat vakavalla naamalla väittää keksineensä seksin ensimmäisinä maailmassa. Tokihan heidän täytyi myös kovalla innolla esitellä tätä nerokasta aikaansaannostaan. Konkurssiinhan se Love Records sitten meni, mutta kirjoja ilmestyi vielä levy-yhtiön kaaduttua. Niitä markkinoitiin Soundin ja Hilseen kaltaisten pitkätukkalehtien sivuilla.

Feminismin romahdus on käsillä!

Aina vain paremmalta näyttää. Evin Rubarin ohjelma on nostanut Ruotsissa pintaan kaiken sen mudan, jota feminismin jäljiltä on vuosien aikana jäänyt muhimaan. Feministien täydellinen avuttomuus on ilmeinen. He yrittävät mustata Rubaria ja Ruotsin televisiota rääkymällä täysin koossapysymättömiä järjettömyyksiä, joista ilmenee vain se, että he irrationaalisesti haluavat pitää kiinni ideologiastaan. He yrittävät puolustaa ROKSin mielipuolisia ideologeja, vaikka on jo aivan ilmeistä, että Ruotsin feministit voivat pelastaa kasvonsa ainoastaan sanoutumalla irti höyrypäistä. He marssivat höyrypäiden perässä kohti syvää kuilua.

Muistan kuin eilisen päivän syksyn 1989, kun neuvostoblokki hajosi ja stalinismi romahti. Nyt samanveroinen hirviö-, sorto- ja joukkomurha-aate on romahtamassa.

Päivitys: Katsokaapa vielä tämä linkki. Siinä väittelevät Evin Rubar ja tämän artikkelin kirjoittaja Ulrika Kärnborg, joka on yrittänyt mustata Rubaria journalistina. Itse asiassa Kärnborgin keinot ovat niin alkeellisia, että man häpnar. Se, mikä Rubarin dokumentissa on paljastunut, on se, että ROKS ja merkittävä osa ruotsalaisesta valtavirtafeministeistä pitää miehiä myötäsyntyisesti, biologisesti pahoina ja hirveinä olentoina ja leimaa kaikki miehet raiskaajiksi. Nyt kuitenkin Kärnborg alkaa kyseenalaistaa Rubarin journalistiset kyvyt ja leimaa hänet taantumuksen liittolaiseksi. (On jokseenkin huvittavaa, että äärivasemmistolainen retoriikka otetaan aivan vakavasti ruotsalaisessa valtavirtalehdistössä, vaikka noilla helvetin pullapojilla ei ole ikinä ollut edes kunnon sisällissotaa.) Se on ehdottomasti harhautusyritys, jolla käännetään huomio pois pääasiasta. Sitä on vastustettava.

Muuten: Onkohan se tahallista v***uilua, että Kärnborg koko ajan vääntää Rubarin etunimen muotoon "Jevin"?