torstai 12. lokakuuta 2017

Lenin, puisto ja tekopyhyys - Lenin, parken och skenheligheten

Äärioikeistomme kellokkaat ovat nyt ottaneet silmätikukseen Helsingin Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston, jonka nimi pitäisi heidän mielestään vaihtaa, koska Lenin oli bolševistinen hirmuhallitsija, jonka ei pitäisi olla suomalaisen puiston nimikummi. Sinänsähän tässä vaatimuksessa ei ole mitään moitittavaa, sillä asiallisesti ottaen pojat ovat oikeassa: Lenin tosiaan oli bolševistinen hirmuhallitsija, jonka ei pitäisi olla suomalaisen puiston nimikummi.


Vladimir Iljitš Lenin, Neuvosto-Venäjän ensimmäinen diktaattori.

Vladimir Iljitj Lenin, den förste diktatorn över Sovjetryssland.

(Kuvalähde/bildkälla/Quelle: Bundesarchiv)


Extremhögerns koryféer har nu fått för sig att offentligt ogilla Leninparken i Alphyddan i Helsingfors och ställt krav på att ge parken ett nytt namn, eftersom Lenin var en bolsjevik och tyrann, som finländska parker inte borde uppkallas efter. I och för sig är dessa krav alldeles berättigade, ty sakligt sett har killarna rätt: Lenin var faktiskt en bolsjevik och tyrann, som finländska parker inte borde uppkallas efter.


Ioseb Džughašvili eli Josif Stalin, Neuvostoliiton pitkäaikaisin ja julmin diktaattori.

Ioseb Dzjughasjvili eller Josif Stalin, Sovjetunionens långvarigaste och grymmaste diktator

Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia


Mutta äärioikeistopomomme unohtavat, kuka Suomessa viimeksi on äänekkäimmin ylistänyt bolševikkihallituksen hirmutöitä. On aika ottaa jälleen kerran esiin seuraava sitaatti:

Men våra högerextremistledare glömmar, vem som senast och högljuddast i vårt land prisat bolsjevikernas skräckdåd. Det är dags att åter ta upp följande citat:

"Enemmän kuin Hitler oppi-isiäni olivat Platon ja Lenin ja tietenkin Toynbee, Nietzsche, Machiavelli ja... jopa Stalin! [...] Tulevat ajat eivät tarvitse romanttisia kansallismielisiä vaan aivan jotain muuta! Tarvitaan miehiä ja naisia, jotka ymmärtävät historian lainalaisudet ja kykenevät toimimaan niiden mukaan eivätkä salli minkään estää itseään.Hätä on äärimmäinen ja mm. mutavyöryn pysäyttäminen ja neutraloiminen vaatii henkilöitä, joiden rinnalla jopa Dzerzinskin väki tai keisarillisen Japanin Kempetai olivat lähinnä rippikoululeirin isoisia!"

"Mer än Hitler var det Platon och Lenin som var mina lärofäder, och givetvis även Toynbee, Nietzsche, Machiavelli och... t o m Stalin! [...] Framtiden behöver inga romantiska nationalister utan något helt annat! Det behövs män och kvinnor som förstår sig på historiska lagbundenheter och inte låter sig stoppas av någonting. Nöden är extrem och för att t ex stoppa och neutralisera gyttjefloden [av invandrare] behövs det sådana figurer i jämförelse med vilka t o m Dzerzinskis medarbetare och Kempetai i kejserliga Japan framstår som gruppledare från skriftskolan!"

"Dzerzinski" - oikeammin Dzeržinski tai vielä oikeammin Dzierżyński puolalaisen oikeinkirjoituksen mukaan - tarkoittaa tässä Tšekan, Leninin salaisen murhapoliisin, johtajaa Feliks Dzierżyńskiä. Kempetai taas tarkoittaa Kenpeitaita, Japanin armeijan yhdistettyä santarmikuntaa ja turvallisuuspalvelua. Sen raakuudet ovat vähintäänkin samaa luokkaa kuin SS:n, Gestapon ja Tšekan, mutta me emme tiedä niistä kovin paljoa, koska niiden uhriksi joutui ennen kaikkea kiinalaisia.

"Dzerzinski" borde hellre skrivas Dzerzjinskij, eller helst Dzierżyński enligt polsk rättskrivning, avser här Feliks Dzierżyński, som förestod Tjekan, dvs Lenins hemliga mördarpolis. Kempetai står för Kenpeitai, som var den japanska arméns gendarmekår och säkerhetstjänst. Dess grymheter tål jämförelse med de nazistiska och de stalinistiska, men vi vet inte så hemskt mycket om dem, eftersom den för det mesta mördade och torterade kineser.


Feliks Dzierżyński. Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia.


Sitaatti on turkulaiselta äärioikeistolaiselta Esa Tabermanilta, jota Jussi Halla-aho kehotti turkulaisia kannattajiaan äänestämään vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Siis miestä, joka ihannoi Leniniä, Stalinia, Dzierżyńskiä ja Kenpeitaita.

Citatet härstammar från Esa Taberman, en högerextremist från Åbo, som Jussi Halla-aho inför riksdagsvalet år 2007 rekommenderade för sina anhängare här att rösta på. Alltså en man som dyrkade Lenin, Stalin, Dzierżyński och Kenpeitai.

Minähän nyt en tunnetusti mistään tiedä mitään, mutta eikös se antikommunismi ollut sitä varten, että vastustetaan Leninin ja Stalinin julmuuksia?

Som bekant vet jag inte någonting om någonting, men gick inte antikommunismen ut på att ogilla de grymheter Lenin och Stalin begick?


Pol Potin uhrien pääkalloja. Eräät nuoret äärioikeistointellektuellimme ovat ilmaisseet ihailua myös Pol Potin hallitusta kohtaan.

Skallar till Pol Potoffer. En del unga högerextremistiska intellektuella i Finland har uttryckt beundran även för Pol Potregimen.

Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Petteri Orpo putinistinatsien kynsissä - När Petteri Orpo höjde rösten mot putinazisterna

Valtiovarainministeri Petteri Orpo on joutunut netin roskaväen ahdistelemaksi - itse asiassa hyökkäys kohdistui hänen vaimoonsa, joka on jonkinmoinen juristi. Sakinhivuttajat esittivät väitteen, että rouva Orpo oli ammattinsa kautta jossakin tekemisissä pakolaisten auttamisen kanssa, ja tämähän tietenkin on vaihtoehtoisen oikeiston uskonnossa kuolemansynti.

Finansminister Petteri Orpo har blivit ansatt av webbpöbeln - för att vara exakt så riktade sig angreppet mot hans hustru, som är någon sorts jurist. Lynchningsmobben påstod att fru Orpo genom sitt yrke hade någonting att göra med flyktinghjälp, vilket ju är en dödssynd i den alternativa högerns religion.

Orpo teki heti kättelyssä sen alkeisvirheen, johon kenenkään vaihtoehtoisen oikeiston hyökkäyksen kohteeksi joutuneen ei ikinä pitäisi syyllistyä. Hän alkoi nimittäin selitellä, että syytteet ovat virheellisiä ja että hänen vaimonsa ei takuulla koskaan missään ole auttanut ensimmäistäkään pakolaismummua edes kadun yli (no hyvä, minä panen vähän omiani, mutta tässä hengessä Orpo puhui). Täysin riippumatta siitä, mitä mieltä minä tai Orpo olemme maahanmuutosta, tämä oli väärä puolustus.

Orpo begick i första början det elementära fel som ingen människa borde tillåta sig när hon blir föremål för den alternativa högerns webbterror. Han började nämligen bortförklara sig: han påstod att beskyllningarna var felaktiga och att hans fru alldeles säkert aldrig hade ens hjälpt en enda gammal flyktingtant över gatan (okej, formuleringen är min egen, men det var i den här andan Orpo talade). Oberoende av vad vare sig jag eller Orpo anser om invandring var det här ett felaktigt försvar.

Tällaisella puolustautumisella nimittäin Orpo myöntää netin lynkkaajasakille moraalisen vallan itsensä yli. Se, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, olisi ollut vastata, että hänen vaimonsa ammattiasiat eivät todellakaan kuulu millekään netin anonyymille roskaväelle eikä hänen tarvitse pyydellä yhtään mitään anteeksi öykkäreiltä, jotka sanovat olevansa isänmaallisia ja nostavat samalla Kremlin maksamaa toimeentulotukea, ja jos öykkärit yrittävät isotella, hänellä suurena herrana on rahkeet ja röyhkeys heitättää heidät tyrmään ja lyödä rautoihin. Valitettavasti tällaiset hyökkäykset tulevat uhreille aina täydellisinä yllätyksinä, ja syytökset tuntuvat aina yhtä absurdeilta. Siksi ensimmäinen tapa reagoida niihin on selittely, ikään kuin vastapuoli olisi vilpittömästi erehtynyt.


Med det här försvaret låter Orpo nämligen lynchningsmobben inbilla sig att den har moralisk makt över honom. I stället borde han ha sagt att det faktiskt inte angår den anonyma webbpöbeln ett dugg vad hans fruga tjänar sitt levebröd på, och att han inte har någon anledning att ursäkta sig inför råskinn som kallar sig fosterländska men lever på Kremlpengar, och, om råskinnen blir för fräcka för sitt eget bästa, att han som stor herre kan låta slå dem i bojor och låsa in dem. Dessvärre kommer sådana här angrepp alltid som överraskning för offret, och beskyllningarna förefaller alltid lika absurda. Därför är den första reaktionen på dem att bortförklara sig, som om motparten bara hade begått ett uppriktigt misstag.

Orpon ongelma tietysti on myös Kokoomuksen perinteinen positio suomalaisessa politiikassa. Kokoomuksen rooli on aina ollut esittää juuri ja juuri riittävän uskottavaa kansallismielistä ja autoritaarista oikeistoa, jotta se on saanut äänet kerättyä liberaalin liikemiesoikeiston kannattamien asioiden ajamiseen. Olen aina ennenkin sanonut, että tämä on ollut suomalaisen demokratian ja yhteiskuntarauhan kannalta Kokoomuksen parasta poliittista osaamista. Samoin olen sanonut, että se osaaminen saattaa olla nyt vanhentunutta tavaraa, koska se kypäräpappioikeisto on nyttemmin omaksunut vasemmistolta epäilevän suhtautumisen juuri bisnesliberaalia oikeistoa kohtaan.

Ett av Orpos problem är givetvis att han är samlingspartist. Samlingspartiets roll i finsk politik har alltid gått ut på att framstå som tillräckligt nationalistisk och auktoritär för att samla röster till att främja saker som det är den liberala affärshögern som gillar. Jag har alltid sagt att det här har varit Samlingspartiets bästa politiska know how och att Samlingspartiet därigenom bidragit en massa till att upprätthålla demokratin och samhällsfriden i Finland. Likaså har jag alltid sagt att detta know how nu håller på att föräldras, eftersom den auktoritära högern nu - kanhända p g a vänsterinfluenser! - blivit misstänksam mot affärshögern.

Erityisesti Ben Zyskowicz on tämän taktiikan virtuoosi. Zyskowicz on poliitikkotallinsa kautta vaivihkaa kouluttanut Kokoomukselle nuoria maahanmuuttajataustaisia naispoliitikkoja, ja se, että maltillisen oikeiston riveissä on nuoria maahanmuuttajataustaisia naispoliitikkoja, ei todellakaan ole kaikilta osin huono asia. Samalla Zyskowicz on kuitenkin päästänyt julkisuudessa juuri niin tarkasti harkittuja brutaalioikeistolaisia äännähdyksiä, että ne ovat saaneet vasemmiston raivostumaan - ja antaneet Benille oikeistolaista uskottavuutta autoritaarisen brutaalioikeiston silmissä. Itse asiassa yksi syistä, miksi vasemmistoa on niin vaikeaa ottaa vakavasti, on sen kykenemättömyys tajuta, miten Zyskowicz vedättää sitä. Vasemmiston kuuluisi vastata hänen trollauksiinsa vain toteamalla, että Benillä on taas tuo aika kuukaudesta, mutta olisiko hänellä oikeaakin asiaa?

Det är särskilt Ben Zyskowicz som visat sig behärska den här taktiken med virtuositet. Zyskowicz har genom sitt eget politikerteam i all stillhet utbildat en rad unga kvinnliga politiker med invandrarbakgrund för Samlingspartiet, vilket definitivt inte är någonting att ogilla. Samtidigt har Zyskowicz offentligt yttrat sig i precis sådana välkalkulerade högerbrutalistiska ordalag som alltid framkallat förutsägbart rasande reaktioner på vänsterhållet - och därigenom bidragit till Bens trovärdighet som pålitlig representant för det auktoritärt högersinnade väljarsegmentet. En av orsakerna varför man har så svårt att ta vänstern på allvar är att vänstern alltid låter sig provoceras av Zyskowicz utan att inse att det är precis vad han vill. I stället borde vänstern ta hans trollande med jämnmod: jasså Ben, du verkar igen lida av din vanliga politiska menstruation, men har du månne också någonting relevant att säga?

Kun vaihtoehtoinen oikeisto hyökkää kokoomuspoliitikkoa vastaan, puolueen perinteetkin vaativat, että poliitikko katsoo näiden hyökkääjien edustavan hänen omaa vaalikarjaansa, jota hänen täytyy rauhoitella: sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto. Mutta juuri tässä hän erehtyykin. Vaihtoehtoista oikeistoa nimittäin ei turhaan kutsuta vaihtoehtoiseksi. Se on vaihtoehto lainkuuliaiselle ja demokraattisia periaatteita noudattavalle nynnyoikeistolle. Se on vaihtoehto Petteri Orpon kaltaiselle poliitikolle itselleen.

När den alternativa högern angriper en samlingspartistisk politiker, inbillar sig politikern, inte minst p g a partiets traditioner, att denna lynchningsmobb utgör en del av hans potentiella väljare och att det sålunda ligger i hans intresse att försöka lugna den och ställa sig in hos den. Men det är precis här han misstar sig. Det är inte förgäves man kallar alternativa högern så. Det är ett alternativ till den moderna, laglydiga högern som iakttar demokratiska principer. Det är ett alternativ till en politiker som Petteri Orpo.

Kannattaa muistaa taas kerran, miten minulle itselleni kävi silloin kun kirjoittelin kolumneja, joissa ymmärtelin eräitä oikeistolaisiksi ja jopa äärioikeistolaisiksi katsottuja yhden asian porukoita. Eräs vanhan koulukunnan isänmaallisuusmies jopa kehui Huhtiniemen joukkohaudasta kirjoittamaani juttua, jossa kehotin sekä punaisten että valkoisten perillisiä olemaan käyttämättä hautaa poliittisena lyömäaseena. Mutta annas olla kun vaihtoehtoinen oikeisto sai rivinsä kokoon kirkkoslaavia pomiloivan pomonsa jyhkeän, leveähartiaisen ja kookkaan hahmon taakse. Silloin käytännöllisesti katsoen kokonaisen poliittisen puolueen voimavarat mobilisoitiin vaientamaan yhtä melko epäpoliittista miestä.

Det är värt mödan att komma ihåg, hur det gick för mig när jag skrev webbkolumner där jag visade förståelse för vissa ensaksrörelser som av gammalt ansetts vara högerextrema. En patriot av gamla skolan gillade t o m en drapa som jag skrev om massgravarna i Huhtiniemi: texten gick ut på att uppmana både de vitas och de rödas arvingar att inte utnyttja gravarna som politiskt tillhygge. Men när alternativa högern samlat sina led bakom sin kyrkslaviskpladdrande mästares breda axlar, blev det helt andra tongångar. Då mobiliserades i praktiken ett helt politiskt partis resurser till att tysta ned en enda relativt opolitisk människa.

Ja syy siihen, miksi häiriköinti kohdistettiin juuri minuun (vasemmistolaiset kirjoittajat ja bloggaajat saivat siihen aikaan, kymmenen vuotta sitten, olla pitkälti rauhassa) oli oikeastaan sama kuin syy siihen, että nyt hyökätään Petteri Orpoa vastaan. "Vaihtoehtoinen oikeisto" ei salli muita vaihtoehtoja. Ei varsinkaan sitä, että kukaan ajaisi sen kannattamia asioita perustuslain ja laillisen menon puitteissa, koska se nimenomaan pyrkii olemaan vaihtoehto ei vain maltilliselle oikeistolle, vaan lailliselle ja sivistyneelle menolle ylipäätään.

Att denna klappjakt riktade sig mot mig av alla människor (vänstersinnade skribenter och bloggare fick på den tiden, för tie år sen, vara ifred) berodde egentligen på samma orsak som angreppen på Petteri Orpo idag: "alternativa högern" tillåter inga andra alternativ. Allra minst det alternativet att någon annan skulle föra de saker den säger sig förespråka och därvid iaktta grundlagen och lagliga former. Ty alternativa högern vill framom allt utgöra ett alternativ inte bara till den moderata högern utan till legalism och civiliserat liv i allmänhet.

Tätähän havainnollistaa mainiosti karjalatakaisin.blogspot.com-blogin kohtalo. Kyseinen blogi alkoi yrityksenä tuoda järkeä ja malttia Karjalan palautuksesta käytävään keskusteluun, ja tämä tapahtui muun muassa laatimalla yksityiskohtainen ja realistinen suunnitelma siitä, miten Karjalan voisi saada takaisin Suomelle kaikkien sidosryhmien - myös nykyisten asukkaiden - oikeuksia kunnioittaen. Käytännössä blogi joutui raivokkaimpien kareliaanien silmätikuksi ja sitä syytettiin jopa kommunismista. Blogin kirjoittajat joutuivat - epäilemättä uhkailujen ja hyökkäilyjen pelossa - suojautumaan nimimerkkien taakse, samalla kun raivokareliaanit kirjoittivat avoimesti ja röyhkeästi omalla nimellä.

Det här blir åskådligare när man reflekterar över hur det gick med bloggen karjalatakaisin.blogspot.com. Bloggen uppstod som ett försök att göra diskussionen kring Karelenfrågan förnuftigare och mera sansad, och detta skedde bland annat genom att utarbeta en realistisk och detaljerad plan på hur Karelen kunde återbördas till Finland utan att kränka någons rättigheter, inklusive de nuvarande innevånarna. I praktiken blev bloggen utmålad som kommunistisk (!) av de mest extrema nykarelianerna. Bloggskribenterna såg sig tvungna att gömma sig bakom anonymitet, medan Karelenextremisterna skrev öppet och fräckt med eget namn.

Miksi? Siksi, että raivokareliaaneja ei todellisuudessa vähääkään kiinnosta Karjalan palautus. Se, mikä heitä kiinnostaa, on Karjalan asian väärinkäyttäminen koko demokraattisen oikeusvaltion (jota he tietenkin kutsuvat "kommunismiksi") mustaamiseen. Se, että Karjalan kysymys nousisi valtavirtaan - puhumattakaan siitä, että Karjala oikeasti saataisiin takaisin - olisi viimeinen asia, minkä he haluaisivat tapahtuvan. Hehän menettäisivät siinä propagandavetonaulansa.

Varför? Därför att Karelenextremisterna inte är på riktigt intresserade av Karelens återbördande. Vad de är intresserade av är att missbruka Karelensaken till att svartmåla hela den demokratiska rättsstaten (för dem "kommunismen"). Det sista de vill är att Karelenfrågan blir diskutabel i huvudfåran, eller att Karelen verkligen återställs till Finland. De skulle ju förlora sitt propagandistiska dragplåster.

Nykyisin toki Karjalan palautus on lakannut kiinnostamasta aikaisempia raivokareliaaneja edes vetonaulana. Sen sijaan he haluavat yhdessä muun vaihtoehtoisen oikeiston kanssa palauttaa Suomen Venäjän osaksi. Siinähän päästäisiin edes Karjalan kanssa samaan valtioon.

I dag har visserligen de tidigare Karelenextremisterna för det mesta slutat intressera sig för Karelen. I stället vill de tillsammans med resten av alternativa högern returnera Finland till Ryssland. Då skulle vi åtminstone bli ett med Karelen.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Venäjän rikolliset Saksassa - De ryska kriminellas framfart i Tyskland

Viime kesäkuussa saksalaisen Focus-aikakauslehden toimittaja Josef Hufelschulte julkaisi jutun venäläisten rikollisten puuhista Saksassa. Kuten kaikki jo tietävät, Putin käyttää käsikassaroinaan juuri ammattirikollisia, joiden kielenkäyttö, arvot ja ihanteet ovat hänen sydäntään lähellä. On todennäköistä, että nämä samat raakalaiset ovat opettaneet meidänkin alamaailmallemme yhtä ja toista. Siksi on syytä tutustua siihen, mitä saksalaisella journalistilla on kerrottavaa näistä tulevista yliherroistamme.

I juni tryckte den tyska tidskriften Focus en artikel av reportern Josef Hufelschulte om hur ryska kriminella härjar i Tyskland. Som alla vet utnyttjar Putin yrkeskriminella som hantlangare, eftersom han inte är mycket bättre själv när det gäller språkbruk, värderingar och ideal. Det är sannolikt att dessa barbarer även lärt vår undre värld ett och annat. Därför är det skäl att ta del av vad den tyske journalisten har att berätta om våra framtida överherrar.

Ensimmäiseksi saksalainen reportteri esittele meille Ivan M:n, jo seitsemänkymppiseksi ikääntyneen venäläisvangin, joka elelee saksalaisessa vankilassa kumartaen Jeesuksen krusifiksiä ja rukoillen neitsyt Mariaa. Hän ei kuitenkaan kadu kolmen vuosikymmenen vankeusrangaistukset tuoneita rikoksiaan: kaltaistensa keskuudessa hän on arvostettu mies ja avtoritet, auktoriteetti, kuten venäjän rikollisslangilla kutsutaan "laillistetuista varkaista" (vor v zakone) eli järjestäytyneistä rikollisista raaimpia. Ivan M. on jutun mukaan syyllistynyt niin murhiin, murhiin yllyttämisiin, ryöstöihin, kiristyksiin kuin petoksiinkin.

Allra först presenterar reportern för oss Ivan M, en redan sjuttiårig tysk fånge, som lever sitt liv på ett tyskt fängelse, bugar för Kristi krucifix och tillbeder jungfru Maria. Han ångrar inte sina brott, som han dömts till tre årtionden fängelsestraff för: bland sina gelikar är han en högt vördad man, en avtoritet, "auktoritet", som det heter på rysk fängelsejargong om de mest brutala av de s k "legaliserade tjuvarna" (vor v zakone), dvs de organiserade yrkesbrottslingarna. Enligt artikeln har Ivan M. gjort sig skyldig till både mord, uppvigling till mord, rån, utpressning och bedrägerier.

Saksan keskusrikospoliisin (Bundeskriminalamt) korkein poliisijohtaja Holger Münch toteaa jutussa, että venäläinen järjestäytynyt rikollisuus aiheuttaa Saksassa miljardien vahinkoja. Venäläisissä rikollisjoukkioissa toimii kymmenisen tuhatta riviroistoa. Juttuun haastateltu berliiniläinen poliisi toteaa, että venäläiseen rikolliseen alakulttuuriin verrattuna niin albanialaiset, turkkilaiset kuin arabitaustaisetkin rikolliset ovat nynnyjä (Weicheier, siis "pehmeitä munia" - tai kiveksiä).

Den högste direktören för tyska centralkriminalpolisen (Bundeskriminalamt) Holger Münch konstaterar i artikeln, att rysk organiserad brottslighet i Tyskland vållar förluster på flera miljarder euro. Det finns ett tiotusental kriminella på grundnivå som verkar i ryska ligor. En polistjänsteman från Berlin som intervjuats för artikeln konstaterar att både albanska, turkiska och arabiska kriminella är mesar (på tyska Weicheier, alltså mjuka ägg, eller mjuka testiklar) i jämförelse med ryska dito.   

Venäläistaustaiset rikollisjoukkiot koostuvat perusroistojen lisäksi entisistä KGB-miehistä ja eliittisotilaista. Tämä selittää sekä venäläisten rikollisten kurinalaisuuden että raakuuden. Jutun mukaan tähän mafiaan kuuluu venäläisten ohella myös ennen muuta georgialaisia ja tšetšeenejä, joista jälkimmäisiä kammotaan heidän brutaaliutensa vuoksi. Haluan tässä itse heittää väliin, etten ole aivan varma siitä, ostanko tätä tšetšeenijuttua kaikilta osin. Tšetšeenit ovat nimittäin aika pieni kansa, jota ei riitä ihan kaikkialle mafiaksi asti. Ehkä "tšetšeeni" tarkoittaa tässä kaukasialaisiin vuoristokansoihin kuuluvia rikollisia laajemmin.

Kriminella av rysk bakgrund är inte bara kriminella: bland dem märks före detta KGB-män och elitsoldater. Det här förklarar varför ryska kriminella är både väldisciplinerade och råa. Enligt artikel ingår det inte bara ryssar, utan även andra exsovjetiska nationaliteter, främst georgier och tjetjener, av vilka de sistnämnda väcker fasa p g a sin brutalitet. Jag vill förresten här invända, att jag inte är helt säker, om jag helt tror på de här tjetjenhistorierna. Tjetjenerna är nämligen en relativt liten folkspillra, som jag inte är säker kan bidra till alla möjliga maffior med så stora mängder folk. Kanske "tjetjen" i det här sammanhanget står för kriminella som tillhör kaukasiska bergsfolk i allmänhet.

Venäläismafian tekemiin rikoksiin kuuluu niin suojelurahan kiristämistä, ryöstöjä, murtovarkauksia, huume- ja asekauppaa, prostituutiota kuin paljon muuta. Rikosvalikoima on kirjava ja rikoksia tehdään siellä, missä rahaa on, eli hienostokaupunginosien asukkaat eivät ole turvassa mafiamiehiltä, pikemminkin päin vastoin.

De förbrytelser som ryska maffian gör sig skyldig till innefattar bl a utpressning av skyddspengar, rån, inbrott, handel med knark och vapen, prostitution och massor av annat. Det är ett brokigt brottsspektrum och brott begås där det finns pengar: innevånare i rika stadsdelar går inte säkra för maffiamän, snarare tvärtom.

Ivan M:n kuvaamat menetelmät kauppiaiden alistamiseksi rikollisten valtaan ovat tuttua huttua kaikille mafiaelokuvia katselleille. Ensin tarjotaan "suojelua" rahaa vastaan, ja jos tämä ei kiinnosta, lähetetään röyhkeämmät pojat kehiin hakkaamaan haluton teholle. Tietysti voidaan myös surmata perheenjäsen esimerkiksi lavastetussa "liikenneonnettomuudessa".

De av Ivan M beskrivna metoderna för att göra handelsmän undergivna brottslingarna låter bekanta för alla som sett på maffiafilmer. Man erbjuder "beskydd" mot pengar, och om detta inte välkomnas, skickar man ut de riktigt tuffa killarna för att ge den motvillige skyddslingen ett så hårt kok stryk att denne hamnar på intensiven. Naturligtvis är det även tänkbart att vederbörande förlorar en familjemedlem i en fejkad "bilolycka".

Sisilian mafia tunnetaan vaikenemisen laista: se ei valehtele poliisille, koska valehtelu on pelkurimaista ja kunniatonta; mutta Saksan venäläismafia noudattaa aivan samaa lakia. Kuten yksi Focus-lehden haastattelemista poliiseista toteaa, muiden maiden rikolliset kyllä kertovat kuulusteluissa mitä vain, mutta venäläiset pitävät suunsa kiinni. Eikä ihme, sillä jos suu aukeaa, silloin lähtee nirri, eikä välttämättä vain asianomaiselta itseltään, vaan myös hänen läheisiltään.

Sicilienmaffian är känd för omertà, tystnadens lag: den ljuger inte för polisen, eftersom det är ohederligt och fegt att ljuga; men den ryska maffian i Tyskland beaktar precis samma oskrivna lag. Som en av de polistjänstemän Focus intervjuat konstaterade, sjunger kriminella från andra länder vilka låtar som helst, men de ryska kollegorna håller tyst. Vilket i och för sig är förståeligt, ty spärrar man upp munnen vid förhör så kan man räkna med att inte bara själv bli mördad, utan även få närbesläktat sällskap i graven. 

Toisaalta vaikenemisen lakia noudattavan perheestä huolehditaan roistojen yhteiskassan, obštšakin, rahoilla. Jengilleen lojaalilla kovan luokan roistolla ei ole mitään pelättävää vankilassa. Pose on hänen kotinsa ja selli olohuoneensa.

Iakttar man tigandets lag, då kan man däremot lita på att ens familj kan leva på de pengar de kriminellas gemensamma kassa, obsjtjak, har att erbjuda. En hård och tuff brottsling som är lojal mot ligan har ingenting att frukta i fängelset. Kurran är hans hem och cellen hans vardagsrum.

Rivimies on tietysti rivimies myös mafiassa, mutta vaikka rivimiehen osa ei ole kaksinen, asemaan löytyy silti hakijoita. Focusin juttu esitteleekin meille yhden, josta reportteri Hufelschutte käyttää vain nimeä Eduard. Eduard on nuori mies, pari vuotta päälle kahdenkymmenen, ja hän on venäjänsaksalaista syntyperää - noin kymmenvuotiaana hän saapui Saksaan vanhempiensa kanssa Kazakstanista, missä suuri osa venäjänsaksalaisista asui Stalinin vainojen jäljiltä. (Venäjänsaksalaisille vallankumouksen jälkeen perustettu Volgansaksalainen autonominen tasavalta ei ollut kaukana Kazakstanista sekään.) 

En man i ledet är givetvis även i maffian bara en man i ledet, men även om rollen inte är särskilt glamourös råder det ingen brist på rekryter. En sådan intervjuas även i Focusartikeln - en ung man som reportern Hufelschutte bara kallar Eduard. Eduard är lite över tjugo år gammal och av rysslandstyskt ursprung: han var i tieårsåldern när han och föräldrarna anlände till Tyskland från Kazachstan, där de flesta rysslandstyskar återfann sig efter Stalins förföljelser. Den kortlivade Volgatyska autonoma republiken, ett nationellt hem för rysslandstyskar, låg inte långt borta från Kazachstan heller.

Eduardia voi verrata inkeriläisiin. Suomeen Neuvostoliiton romahdettua muuttaneiden inkeriläisten joukossa oli monenlaista porukkaa, sujuvasti suomea puhuneista kulttuuri-identiteetiltään suomalaisista umpivenäläisiin, sekä kaikkea siltä väliltä. Vastaavalla tavalla myös Israeliin paluulain turvin muuttaneiden venäläisten joukossa on - surkuhupaisaa kyllä - jopa karkean juutalaisvastaisuuden kannattajia, jotka ovat perustaneet maahan antisemitistisiä natsiryhmiä. Siis Israeliin.

Eduard kan jämföras med ingermanländare. De ingermanländare som efter Sovjets krasch invandrade till Finland var rätt olika sinsemellan: några talade redan finska och hade en solid finsk kulturidentitet, en massa var helt förryskade och talade bara ryska, och sen fanns det mångahanda mellanting. Man blir också påmind om de ryssar som tack vare judiska rötter flyttat till Israel: några av dem är, tragikomiskt nog, brutalt judefientligt sinnade och har startat antisemitiska, nazistiska grupperingar i landet. I landet Israel.

Suomessa inkeriläiset tuskin ovat sentään perustaneet suomalaisvastaisia äärivenäläisryhmiä (kuten tiedämme, äärivenäläismielisyydestä vastaa täällä meillä ihan kotoperäinen kanta eräästä desantiksikin mainitusta dosentista alkaen, vaikka he ovat saaneetkin joitakin venäläisiä maahanmuuttajia houkuteltua juoksilaikseen). Sitä vastoin joskus 90-luvun lopulla muistelen Hesarin myöntäneen avoimesti, että inkeriläisten nuorten rikollisuutta hyssyteltiin, koska pelättiin todenmukaisen rikosraportoinnin synnyttävän vihamielisyyttä inkeriläisiä kohtaan.

I Finland har ingermanländare knappast fått för sig att starta antifinska, storryska ligor. Som vi vet är det en helt inhemsk docent, även kallad desant, och hans lika purfinska själsfränder som i Finland mest skyltar med sina storryska åsikter, låt vara att de lyckats locka till sig enstaka invandrare med rysk bakgrund som för det mesta förefaller agera springpojke åt dem. Däremot vill jag minnas att tidningen Helsingin Sanomat någon gång mot slutet av nittiotalet öppet medgav att den medvetet hållit tyst om den kriminalitet som förekom bland ingermanländska ungdomar, eftersom redaktionen befarade att sanningsenlig brottsrapportering skulle väcka fientlighet mot ingermanländare.

Eduard kertoo haastattelussa koulukiusaamisesta, jolta hän haki turvaa liittymällä georgialaisten kovien kundien porukoihin. Sen jälkeen hän sanoo tehneensä pikkumurtoja ja maksaneensa pari kuukautta sitten yhteiskassaan ensimmäiset viisikymmentä euroa. Hän on vasta pikkutekijä, mutta katsoo luottavaisena tulevaisuuteen "laillistettuna varkaana".

Eduard berättar i intervjun om hur han i skolan fick stå ut med mobbning som bara slutade när han anslöt sig till georgiska killars tuffinggäng. Sedan dess säger han sig ha begått små inbrott, och ett par månader före intervjun betalade han sitt första bidrag, femti euro, till den gemensamma kassan. Han är inte någon mycket stor och ful fisk ännu, men det är med förhoppningsfulla ögon han ser sin framtid som "legaliserad tjuv" till mötes.

Artikkelin lopussa kerrotaan venäläismafian tekemistä murhista Baijerissa. Ennen muuta kiinnitetään huomiota Aleksandr Bor -nimiseen valkovenäläiseen kovan luokan roistoon. Bor joutui pidätetyksi vuonna 1999 oltuaan sitä ennen vuosia etsintäkuulutettu; pidätyksen syynä oli kilpailevan gangsterin puukotus Schwabingissa, Münchenin pohjoisosan suositussa huvikorttelissa. Vankilassa Bor oli välittömästi kuningas, jota kaikki venäjänkieliset vangit tottelivat kuin robotit.

Slutet på artikeln handlar om de mord ryska maffian begått i Bajern. Särskild uppmärksamhet ägnas Aleksandr Bor, en förhärdad vitrysk brottsling. Bor arresterades år 1999 efter en lång period som efterlyst; skälet till arresteringen var att han knivhögg till döds en konkurrent i Schwabing, ett populärt nöjeskvarter i norra München. I kurran var Bor genast en okrönt kung som alla rysktalande fångar lydde som maskiner.

Bor antoi sitten käskyn murhata hänen rikoksiaan tutkineen rikospoliisin sekä häntä syyttävän syyttäjän. Focus-lehden mukaan kumpaakaan ei surmattu, mutta heitä piti vuosikaudet suojella kostotoimilta.

Sen gav Bor order att mörda både den polistjänsteman som petat i hans brott och den åklagare som förde talan mot honom. Enligt Focus var bägge vid liv vid skrivandets stund, men bara tack vare polisbeskydd som varat i åratal.

Bor itse karkotettiin vuonna 2004 Venäjälle, mistä käsin hän johti kolmeakymmentä rikollisliigaa pitkin Eurooppaa. Kymmenen vuotta myöhemmin hänelle itselleen kävi kalpaten. Hän oli uskovainen mies (epäilemättä samalla tavalla ja samassa mielessä kuin venäläismielisyytensä todistanut Laura Huhtasaari on uskovainen nainen), ja matkalla jumalanpalvelukseen palkkamurhaaja ampui hänet läviköksi.

Själve Bor utvisades år 2014 till Ryssland, men även därefter fortsatte han att styra ett trettital kriminella ligor i Europa. Tie år senare kom dock liemannen och hämtade honom. Han var en troende man (på samma sätt som vi kan föreställa oss Laura Huhtasaari, Rysslands kandidat till Finlands president, är en troende kvinna), och på väg till gudstjänst sköt en lejd mördare en rad hål i honom.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Valmiiden ajatusten sanakirja - En ordbok över säkerhetspolitiska klichéer

Muuan kaveri, ellei peräti (heh) toveri, jonka tunnen tuolta meidän Nato-haukkojen juonittelupiireistä, laati seuraavan listan väsyneistä kliseistä ja iskusanoista, joita näkee Naton vastustajien jaarituksissa.

En kompis, eller borde man kanske kalla honom för kamrat (ha!), som jag lärt känna i våra mygelkretsar för Natohökar, utarbetade följande lista över trötta klichéer och floskler som man ofta ser i Natofientliga drapor.

1) Maantieteelle emme voi mitään

1) Vi kan inte göra något åt geografin

2) Naton laajeneminen Venäjän rajalle

2) Natoutvidgningen ända fram till ryska gränsen

3) Russofobia

3) Russofobi

4) Erityissuhde Venäjän kanssa

4) Vår särskilda relation med Ryssland

5) Tärkein kauppakumppani

5) Vår viktigaste handelspartner

6) Pietarin metropolin mahdollisuudet

6) Metropolen Sankt-Petersburg och dess möjligheter

7) Naton sisämeri

7) Östersjön som Natos inre hav

8) Liennytyspolitiikka

8) Avspänningspolitiken

9) Niinistön aloite

9) Niinistös initiativ

10) Nato provosoi

10) Nato provocerar

11) Venäjä tuntee itsensä uhatuksi

11) Ryssland känner sig hotat

12) Karhun kainalossa on hyvä olla

12) "Det är varmt i björnens armhåla"

Kommentoidaanpa näitä kliseitä muutamalla lauseella.

Låt oss kommentera dessa klichéer i korthet.

"Maantieteelle emme voi mitään". Tämä on aivan totta. Mutta siitä voidaan keskustella, miten puolustus järjestetään tämän maantieteen ikäviltä ja väistämättömiltä seurauksilta varautumiseksi. Aika moni Venäjän länsirajalla sijaitseva maa on liittynyt Natoon juuri siksi, että maantieteelle emme voi mitään.

"Vi kan inte göra något åt geografin". Det här är visst sant, men man kan sen fråga sig, hur man ska ordna försvaret för att förbereda sig infor de ohyggliga och oundvikliga följder som hänger ihop med geografin. Det är en hel del länder längs Rysslands västra gräns som anslutit sig till Nato precis därför att vi inte kan göra något åt geografin.

"Naton laajeneminen Venäjän rajalle". Huomatkaa sananvalinta: Nato laajenee ikään kuin omatahtoisena, omalakisena laitoksena. Todellisuudessa Nato on laajentunut siksi, että Venäjän läheisyydessä sijaitsevat valtiot ovat sitä halunneet. Ja miksi ovat halunneet? Siksi, että niillä on puolen vuosisadan kokemus Venäjän sortavasta ylivallasta, ja siksi, että Venäjä ei ole myöntänyt vastuutaan Neuvostoliiton näitä valtioita ja niiden kansoja vastaan tekemistä rikoksista, vaan päin vastoin alkanut ihannoida Neuvostoliiton julminta diktaattoria Stalinia. (Länsi-)Saksa on aivan toisessa määrin ottanut vastuuta Natsi-Saksan rikoksista, mikä on puolestaan muuttanut koko saksalaista kulttuuria myönteiseen ja rakentavaan suuntaan. (Kukaan ei tietenkään ole hämmästynyt siitä, että uusnatsismi on voimakkainta entisessä kommunistisessa Itä-Saksassa.)

"Natoutvidgningen ända fram till ryska gränsen". Märk väl ordvalet: Nato utvidgar sig som om det vore en institution med egen vilja och egna lagar. Men egentligen beror denna Natoutvidgning på att länder belägna nästintill Ryssland uttryckligen velat detta. Och varför det? Därför att de har ett halvt århundrades erfarenhet av förtrycket under rysk överhöghet, och därför att Ryssland inte har medgett sitt ansvar för de brott Sovjetunionen begått mot dessa länder och deras folk, utan snarare börjat idealisera Sovjetunionens värsta diktator Stalin. (Väst-)Tyskland har ju tagit ansvar för de nazistiska brotten, så att hela den tyska kulturen förändrats i positiv och konstruktiv riktning. (Ingen är givetvis förvånad över att nynazismen är starkast i exkommunistiska Östtyskland.)

Tässäkin kliseessä näkyy vainoharhainen kammo Natoa ja Yhdysvaltoja kohtaan. En sano ettei niitä saisi arvostella, mutta arvostellaan sitten asiaperustein. Erilaiset vasemmistolaisiksi ja rauhanaktivisteiksi itseään luonnehtivat ovat mielellään halukkaita ymmärtämään pimahtaneintakin diktaattoria tämän kotimaan omasta historiasta ja yhteiskunnasta käsin, selittäen, että diktaattori on päätynyt asemaansa inhimillisesti myötäelettävistä syistä. Samalla kuitenkin Nato ja USA esitetään monoliittisen paholaismaisina valtatahoina, joiden kaikki aikeet ja pyyteet ovat imperialismia.

Även den här klichén återspeglar paranoid Natoskräck och Amerikaskräck. Jag vill inte säga att man inte får kritisera dem, men kritiken bör vara baserad på sakskäl. Många som tror sig vara vänsteridealister och fredsaktivister är gärna beredda att förstå den mest förryckte diktator och bortförklara hans grymheter med hänvisning till hans hemlands historia och samhällsförhållanden och i allmänhet till mänskligt förståeliga skäl bakom hans makttillträde. Samtidigt framställs dock Nato och USA som monolitiskt djävulska maktcentra som inte motiveras av annat än imperialism.  

Olisikohan liikaa vaadittu, että alettaisiin yhtä empaattisesti ymmärtää myös Itä-Euroopan Nato-laajentumisen taustalla olevia tekijöitä? Samoin olisi syytä kerrata Naton perustamisen syyt - ja muistaa puolustusliiton vanhastaan nauttineen laajaa tukea myös Länsi-Euroopan sosiaalidemokraattisissa puolueissa.

Vore det för mycket krävt att visa liknande empatisk förståelse för det som ligger bakom Natoutvidgningen i Östeuropa? Samtidigt kunde man också repetera skälen till Natos grundande - och komma ihåg att försvarsalliansen sedan gammalt även åtnjutit stöd hos socialdemokratiska partier i Västeuropa.

"Russofobia". Russofobia tarkoittaa sananmukaisesti kääntäen Venäjän pelkoa. Edelliseen kohtaan viitaten: miksi ihmeessä ei pelättäisi Venäjää kaiken sen pahan jälkeen, mitä Neuvostoliitto on aiheuttanut? Putinin johdolla Venäjä on yksiselitteisesti julistautumassa Neuvostoliiton jatkajaksi ja puolustelijaksi. Siinä on pelolle ja vihalle aivan riittävästi aihetta.

"Russofobi". Det här stora ordet betyder ordagrant att man är rädd för Ryssland. För att hänvisa till det föregående: varför skulle vi inte vara rädda för Ryssland efter allt det onda som Sovjetunionen åsamkat mänskligheten? Under Putins ledning håller Ryssland på att förvandla sig till Sovjetunionens arvinge som vill försvara och bagatellisera de sovjetiska skräckdåden. Är det då orättvist att vara rädd för och hata Ryssland?

Jos Saksassa oltaisiin ihan valtion voimin rehabilitoimassa Hitleriä ja jos siellä puhuttaisiin entisten alueiden takaisinvaltaamisesta yhtä virallisella taholla kuin Venäjällä tehdään, kyllä se germanofobiakin olisi yhtä laajaa, ja yhtä oikeutettua. 

Skulle tyska staten hålla på att rehabilitera Hitler och skulle skribenter närstående tyska staten spekulera med att återerövra avträdda områden, så skulle germanofobin vara lika utbredd och lika berättigad som russofobin.

Jos Venäjä haluaa russofobiasta eroon, sen tulisi ennen muuta panostaa pitkäjänteiseen hyvien suhteiden luomiseen länsinaapureihinsa. Siitä vain ei tule mitään jatkuvalla uhkailulla, ilmatilan loukkaamisella ja sotaharjoittelulla.

Vill Ryssland bekämpa russofobi så bör ryssarna främst satsa på att tålmodigt skapa vänskapliga relationer med de västra grannarna. Hotelser, luftrumskränkningar och krigsmanövrar hjälper inte.

"Erityissuhde Venäjän kanssa". Suomella ei todellakaan ole mitään erityissuhdetta Venäjän kanssa. Suomettuneisuuden aikojen ajatus erityissuhteesta Neuvostoliittoon oli ennen kaikkea alibi, jonka varjossa Suomi saatettiin kaikessa hiljaisuudessa sumplia mukaan esimerkiksi lännen tieteellisiin yhteistyöelimiin. Tätä ei kuitenkaan voitu paljastaa kansalle, joten yllättävän suuri osa meistä ihan oikeasti uskoi siihen hölynpölyyn, ainakin jossain määrin.

"Vår särskilda relation med Ryssland". Finland har faktiskt ingen "särskild" relation med Ryssland. Under finlandiseringens tidevarv upprätthölls föreställningen om en sådan särskild relation främst som ett alibi som möjliggjorde att i all stillhet bli medlemsstat i en hel del västliga samarbetsorganisationer, främst vetenskapliga sådana.

Erityisesti käsitys suomalaisista jonkinlaisina Venäjän asiantuntijoina on täysin lapsellinen. Suomalaisten Venäjän-tuntijuus on pahimmillaan sitä, että uskotaan Venäjän propagandaa silmät sinisinä. Silloin kun aloin itse perehtyä maailmalla tehtävään Venäjän-tutkimukseen, oli kuin suomukset olisivat pudonneet silmiltä, kun näin, miten syvällekäyvää ja asiantuntevaa Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimusta amerikkalaisissa yliopistoissa harjoitettiin. Suomen virallinen totuus oli Neuvostoliiton romahtamiseen saakka, etteivät jenkit itänaapuristamme mitään tiedä, ja aika monet uskovat tähän hölynpölyyn vieläkin.

Att vi här i Finland skulle vara någon sorts benådade Rysslandkännare är en helt barnslig uppfattning. Finsk Rysslandexpertis består som värst i att blåögt tro på rysk propaganda. När jag började ta del av den Rysslandforskning som pågår ute i världen föll fjällen från mina ögon när jag såg hur djuplodande och sakkunnig Ryssland- och Östeuropaforskningen i amerikanska universitet var. Den officiella sanningen i Finland lydde dock ända fram till Sovjetunionens krasch att jänkarna ingenting vet om vår östra granne, och en hel del finländare tror fortfarande på denna smörja.

"Tärkein kauppakumppani". Venäjä ei ole vahva eikä kehittynyt talous, vaan muistuttaa monella tapaa pikemminkin kehitysmaata, eikä se ole Suomen tärkein kauppakumppani. Talousmiehiähän minä en ole, mutta viimeksi näkemäni tilaston mukaan Saksa ja Ruotsi ovat tärkeimmät.

"Vår viktigaste handelspartner". Ryssland är inte en stark eller välutvecklad ekonomi, utan liknar på många sätt snarare ett u-land, och det är definitivt inte vår viktigaste handelspartner. Jag är ingen ekonom, men enligt den statistik jag senast sett är Tyskland och Sverige viktigare.

Viimeiset kolmekymmentä vuotta jatkunut hurrivihan lietsominen muuten on heikentänyt Suomessa ruotsin taidon lisäksi myös saksan osaamista - suomalaisellehan näiden kahden kielen taito kulkee käsi kädessä. Miettikääpä tuota kauppatilastoa ja tuumikaapa sitten sitä, kenen intressissä voisi olla suomalaisten saksan- ja ruotsintaidon heikkeneminen. 

Den uppvigling till hat mot finlandssvenskar och svenska språket som pågått i tretti år har i Finland inte bara lett till att kunskaperna i svenska gått tillbaka - samma nedgång har också drabbat våra tyskkunskaper, eftersom dessa två språk för en finne går hand i hand. Reflektera en stund över den där handelsstatistiken och fråga er sen, i vems intresse det månne ligger att försvaga tysk- och svenskkunskaperna i Finland. 

"Pietarin metropolin mahdollisuudet". Tämä on yksi muunnelma siitä iänikuisesta teemasta, että Venäjä on muka käsittämättömän rikas maa, josta saa kultaharkkoja mukaan jos jaksaa kantaa ja osaa venäjäksi pyytää. Toistan taas kerran sen, että Venäjän kaupallisista mahdollisuuksista on pöhisty kaksi vuosikymmentä ja koulutettu kokonainen sukupolvi venäjän osaajia kortistoon. Puhutaan bisnestilaisuuksista, mutta niitä ei konkretisoida mitenkään.

"Metropolen Sankt-Petersburg och dess möjligheter". Det här är en variation till på det temat, att Ryssland kantänka är ett obegripligt rikt land som ligger fullt med guldtackor som man får ta om man orkar bära dem och kan be om en på ryska. Jag upprepar en gång till att en hel generation finska studenter utbildats till rysktalande arbetslösa genom att slå trumma om Rysslands merkantila möjligheter. Det svamlas en massa om affärschanser i Ryssland, men vad de där affärschanserna konkret går ut på, det preciseras aldrig.

Itse asiassa jo ennen nykyistä maailmanpoliittista vastakkainasettelua Venäjän kanssa oli selviä merkkejä siitä, että itänaapurissa ei haluttu asiallisia kauppasuhteita läntisiin yrityksiin. Suomalaiselta yritykseltä saatettiin esimerkiksi anastaa laillisesti hankittu tontti, ja asian riitauttaminen Venäjän oikeuslaitoksessa oli tietenkin turhaa.

Innan den nuvarande konflikten mellan Ryssland och den demokratiska västvärlden kom i gång var det redan rätt uppenbart att normala och sakliga affärsrelationer med västföretag inte var någon prioritet för vår östra granne. En gång hände det t ex att en finsk firma med våld fråntogs en lagligt förvärvad tomt, och det var naturligtvis bortkastat att väcka talan om saken i det ryska rättssystemet.

"Naton sisämeri". Naton sotilaallinen läsnäolo Itämerellä on puhuttanut kovasti rauhanaktivisteina esiintyviä henkilöitä. Nyt on kuitenkin niin, että merten vapaus takaa myös Naton sotakoneille oikeuden liikkua kansainvälisillä vesillä, myös Itämerellä, ja että Venäjän länsinaapurit ovat - kuten yllä tuli jo todettua - ihan omasta tahdostaan liittyneet Natoon. Mutta se kansojen itsemääräämisoikeus tuntuu olevan Venäjän ystäville todella kova pala.

"Östersjön som Natos inre hav". Natos militära närvaro på Östersjön har varit föremål för häftig debatt inte minst bland de som utger sig för att vara fredsaktivister. Nu förhåller det sig dock så att det hav som ligger utanför territorialvatten är fritt hav, fritt även för Natos krigsmateriel, och att det är av egen fri vilja som Rysslands västra granner anslutit sig till Nato, som redan ovan konstaterats. Men folkens rätt till självbestämmande verkar vara något Rysslands vänner har svårt att acceptera.

"Liennytyspolitiikka". Sen alkuperäisen liennytyspolitiikan huipentuma oli Helsingin ETY-kokous, kuten muistamme. Ja ETY-kokouksen päätösasiakirjaan sisältyi vaatimuksia ihmisoikeuksien ja ilmaisunvapauden takaamisesta, joista Neuvostoliitto ei omista propagandasyistään voinut kieltäytyä - olihan maan virallinen näkemys se, että se kommunismeineen oli Ranskan vallankumouksesta alkunsa saaneiden vapausihanteiden täydellisin toteutuma maan päällä. Siispä Neuvostoliitto hyväksyi asiakirjan, johon toisinajattelevien sekä sen alistamien satelliittivaltioiden oli mahdollista vedota.

"Avspänningspolitiken". Den ursprungliga avspänningspolitiken nådde sin kulmen under Europeiska säkerhetskonferensen i Helsingfors, och som vi vet ingick det i konferensens slutakt krav på garantier för mänskliga rättigheter och uttrycksfrihet. Av sina egna propagandaskäl kunde Sovjetunionen inte tacka nej till dessa, eftersom landets officiella syn var att de frihetsideal som uppstod under franska revolutionen tack vare kommunismen just i Sovjetunionen förverkligats mera uttömmande än någonstans på jorden. Sålunda gick Sovjetunionen med på att underteckna ett dokument som både dess egna oliktänkande medborgare och de förtryckta lydrikena kunde åberopa.

Nykyinen Venäjä sitä vastoin on paljon kyynisempi kuin Neuvostoliitto, jonka kalkkeutunut johtoklikki halusi 70-luvulla rauhallisia aikoja maailman suurimmalle vanhainkodilleen ja oli siksi halukas pitämään solmitut sopimukset, tai ainakin esittämään pitävänsä. Putin rikkoo pilkallisesti virnuillen kaikki sopimukset ja pyrkii mädättämään länsimaiset demokratiat sisältä käsin. Näissä olosuhteissa on vaikea nähdä liennytystäkään muuna kuin taas yhtenä roiston käteen ojennettavana valttikorttina.

Det nuvarande Ryssland är däremot mycket mera cyniskt än Sovjetunionen, vars åderförkalkade ledarklick på sjuttitalet föredrog en fredlig ålderdom i sitt gubbhem till hemland och sålunda var villiga att respektera de internationella fördrag de skrev under, eller åtminstone ge ett sådant intryck. Putin ger däremot hångrinande fan i alla fördrag och strävar till att korrumpera de västerländska demokratierna inifrån. Under dessa omständigheter framstår även avspänningen som ett trumfkort till för skurken.

"Niinistön aloite". Kyse on Sauli Niinistön lentoturvallisuusaloitteesta, jonka Venäjä on kaapannut PR-tarpeisiinsa. Aloite on sikäli hiukkasen ongelmallinen, että sen voi tulkita Niinistön omavaltaisuudeksi ulko- ja puolustusministeriön ohi. Mutta se suomettumisen virtuaalinen perinneyhdistys, joka keskuudessamme toimii, tuntuu lähinnä pitävän aloitetta paluuna vanhoihin kunnon Kekkosen aikoihin: presidentti harrastaa liennytystä oman mielensä mukaan ja päättää yksinään ulkopolitiikasta, ja ministeriöt vain vikisevät kun hän vie. (Ks. edellä kohtaa "Liennytyspolitiikka".)

"Niinistös initiativ". Det handlar om Sauli Niinistös flygsäkerhetsinitiativ, som Ryssland lagt beslag på för sina public relations-behov. Initiativet är såtillvida problematiskt, att det kan tolkas som ett exempel på presidentiell självsvåldighet som förbigår utrikes- och försvarsministerierna. Men mitt ibland oss existerar det en virtuell förening som ägnar sig åt att nostalgisera finlandiseringen, och dess "funktionärer" förefaller uppfatta initiativet som ett tecken på att vi håller på att återgå till gamla goda Kekkonentiden: presidenten håller på med sina avspänningsinitiativ och fattar ensam utrikespolitiska beslut, och ministerierna kan bara se på. (Jfr ovan "Avspänningspolitiken".)

"Nato provosoi". Nato ei provosoi yhtään mitään, vaan Nato toimii Itä-Euroopan maiden suojana Venäjän aggressioilta. Mutta mietitäänpä tarkemmin, mikä siinä on ideana, kun sanotaan, että Venäjää ei pitäisi provosoida.

"Nato provocerar". Nato provocerar inte, utan beskyddar de östeuropeiska länderna mot rysk aggression. Men låt oss reflektera närmare om vad det handlar om när man säger att man inte borde provocera Ryssland.


Perusajatus palautuu suomettumisen aikoihin, jolloin koko ajan pelättiin, että Neuvostoliitto saa jostain tekosyyn tulla huonolle tuulelle - ja jos Neuvostoliitto tulee huonolle tuulelle niin sitten Neuvostoliitto suunnilleen hyökkää Suomeen ja tappaa kaikki ja vie eloonjääneet jalkapatikassa ja ilman kenkiä Siperiaan. Tälle ei katsottu voitavan mitään, sillä Paasikivi oli sanonut, että Kreml ei ole mikään raastuvanoikeus, ts. Neuvostoliiton tekemisiä ei voida arvioida moraalisin kriteerein, niihin on vain alistuttava.

Grundidén härstammar från finlandiseringens tidevarv, då man hela tiden var rädda för att Sovjetunionen hittar på ett svepskäl för att bli på dåligt humör - och blir Sovjet på dåligt humör då intar röda armén Finland på fläcken och dödar alla, och den som ryssarna inte dödar tvingas gå barfota till Sibirien. Och det här kunde man inte göra något åt, ty Paasikivi hade konstaterat, att Kreml inte är någon rådstuvurätt, dvs att det som Sovjetunionen gör inte är mödan värt att bedöma eller fördöma ur moralisk synvinkel, det är bara någonting man måste finna sig i.

Se, mitä Itä-Euroopan Nato-maat tekevät, on sen myöntäminen ääneen, että Venäjä uhkaa ja että Nato on - mahdollisista puutteistaan huolimatta - aika varteenotettava vaihtoehto, jos siltä uhalta halutaan suojaa. Tätä voi pitää provokaationa vain jos pitää Venäjän uhalta suojautumista itsessään provokaationa, eli haluaa myöntää Venäjälle oikeuden vallata kenet tahansa naapurinsa silloin kun Putin saa moista päähänsä.

Vad de östeuropeiska Natoländerna gör är att öppet medge att Ryssland utgör ett hot och att Nato trots sina eventuella brister är ett seriöst alternativ, om man vill ha skydd mot hotet. Det här är en provokation bara om man anser att det är en provokation att alls söka skydd mot ryska hotet, och i praktiken innebär det här att man vill bevilja Putin rätten att ockupera vilket grannland som helst om han råkar vakna på fel sida.

"Venäjä tuntee itsensä uhatuksi". Tämä liittyy tietysti läheisesti edelliseen. Tämänkin iskulauseen yhteydessä kuulemme aina puhuttavan "Venäjän legitiimeistä turvallisuuseduista". Todellakin: ilmeisesti maailman ainoa maa, jolla on legitiimejä turvallisuusetuja, on Venäjä. Itä-Euroopan mailla taas ei ole legitiimejä turvallisuusetuja, vaan ne ovat "russofobisia", kuten Esko Seppänen sanoisi, ja Yhdysvallat on aina "imperialistinen".

"Ryssland känner sig hotat". Det här står givetvis i nära sammanhang med det ovanstående, och i det sammanhanget hör vi ofta den gamla visan om "Rysslands legitima säkerhetsintressen". Tydligen är Ryssland det enda landet i världen som har legitima säkerhetsintressen. De östeuropeiska länderna har inga legitima säkerhetsintressen, de bara lider av "russofobi" som Esko Seppänen skulle säga, och Förenta Staterna har bara "imperialistiska" intressen.

"Karhun kainalossa on hyvä olla". Tämä iskulause tarkoittaa kai, että naapuruuteen ja yhteistyöhön Venäjän kanssa sisältyisi tärkeitä synergiaetuja, joista ei pidä luopua lähentymällä liikaa länteen. Mutta onko niitä?

"Det är varmt i björnens armhåla". Den här floskeln betyder antagligen att det är gott att vara granne med Ryssland eftersom detta medför samarbetsmöjligheter och synergifördelar som vi inte bör ge avkall på genom att alltför mycket närma oss Väst. Men finns det sådana fördelar?

Kauppa Venäjän kanssa on paljon vähemmän merkittävää kuin idänkauppaintoilijat väittävät, kuten jo edellä totesin. Vasemmiston ja työväenliikkeen on turha toivoa Venäjältä tukea, kuten Neuvostoliitolta ennen - Venäjä suosii vain niiden kieroutuneimpia ilmenemismuotoja tarkoituksena horjuttaa Suomen demokratiaa.

Som jag redan ovan påpekade är handeln med Ryssland mycket mindre än östhandelspropagandisterna påstår. Vänstern och arbetarrörelsen får inget stöd från Ryssland, som förr från Sovjet - Ryssland bistår bara deras mest perverterade uttrycksformer för att destabilisera demokratin i Finland.

Karhun kainalossa siis ei ole hyvä olla, ei senkään vertaa kuin Neuvostoliiton aikana, jolloin ainakin osa itänaapurin vaikutuksesta Suomen politiikkaan oli vakauttavaa. Ilmeisesti siihen aikaan kauppa ja teollisuusyhteistyö Suomen kanssa oli Neuvostoliitolle oikeasti niin hyödyllistä ja tarpeellista, ettei se halunnut kommunistien lakkoilevan täkäläistä kansantaloutta kumoon. Nyt tilanne on aivan toinen.

Det är alltså inte varmt och mysigt i björnens armhåla, inte ens så mysigt som på sovjettiden, då åtminstone en del av det sovjetiska inflytandet på finländsk politik ökade stabiliteten i landet. Uppenbarligen drog Sovjet såpass stor nytta av handeln och det industriella samarbetet med Finland att det inte låg i dess intresse att låta kommunisterna strejka omkull vår ekonomi. I dag är situationen en helt annan.  

tiistai 12. syyskuuta 2017

Venäläinen äärioikeisto Novorossijassa - Rysk extremhöger i Novorossija

"Kunnia Novorossijalle! Oikeistolaiset osastot Venäjän kevään vartiossa"/"Ära till Novorossija! Högersinnade trupper som beskyddar den ryska våren" (lähde/källa: Marko Enqvistin blogi "Vartiopaikalla"/källa: Marko Enqvists blogg "Vartiopaikalla")


Venäjän myötäilijät korostavat mielellään sitä, että Ukrainan riveissä taistelee äärioikeistolainen Asovan pataljoona. En yritäkään väittää, ettei tämä olisi ongelma sekä Ukrainan maineen että demokratian kannalta. Mutta kumman hiljaa on oltu - jopa niissä muka Nato-henkisissä valtavirtamedioissa - Venäjän puolella Itä-Ukrainassa taistelevista venäläisistä äärioikeistolaisista. Onneksi Marko Enqvist välitti omassa Vartiopaikalla-blogissaan ylläolevan kuvan nähtäväksemme. Siinä venäläiset äärioikeistojärjestöt julistavat kunniaa Novorossijalle, jonka "venäläistä kevättä" ne tukevat aseellisesti.

Rysksinnade älskar att göra ett stort nummer av den högerextrema Azovbataljonen, som kämpar för Ukraina. Jag vill ingalunda förneka att det här är ett problem för både Ukrainas reputation och dess demokrati, men det är märkligt hur tysta även de kantänka så Natovänliga mainstreammedierna har varit om de ryska högerextremister som kämpar på den ryska sidan i östra Ukraina. Till all lycka förmedlade Marko Enqvist bilden ovan för oss i sin blogg Vartiopaikalla. Där förkunnar ryska högerextrema organisationer sin lojalitet till Novorossija, vars "ryska vår" de stöder med vapen i hand.

Kuvassa näkyvissä merkeissä lukee:

Det som står på tygmärkena i bilden:

Russkoje natsional'noje jedinstvo ("Venäjän kansallinen ykseys"/"Rysslands nationella enhet")

Varjag - bol'še vragov, bol'še tšesti/Varjag - bolsje vragov, bolsje tjesti ("Varjagi - enemmän vihollisia, enemmän kunniaa"/"Varjag - fler fiender, mer ära")

Rusitš/Rusitj

Imperskij Legion ("Imperiumin legioona"/"Imperielegionen").

Ensimmäisenä mainittu RNE on luultavasti perinteikkäin noista järjestöistä. Sen punainen tikarihakaristi oli näkyvä symboli Venäjän kaduilla jo 1990-luvun alussa; perustaja Aleksandr Barkašov tiedettiin meidänkin lehdistössämme siihen aikaan. Alkujaan Barkašov kuului Pamjat'-organisaatioon, nyky-Venäjän vanhimpaan äärioikeistolaisryhmään, mutta perusti oman porukan, koska piti Pamjat'ia liian muinaismuistokeskeisenä. Pamjat' alkoi historiallisten muistomerkkien suojeluprojektina, ja se, että maaseutukirjailijoista ainakin Vladimir Solouhin oli puljussa jollain tavalla mukana, ei hämmästytä minua yhtään.

RNE torde vara den traditionsrikaste av de ovannämnda organisationerna. Dess röda dolkkors var en synlig symbol på Rysslands gator redan i början av nittitalet, och grundaren Aleksandr Barkasjov nämndes även i vår press på den tiden. I början var Barkasjov aktiv i Pamjat', Rysslands äldsta högerextremistiska organisation, men startade en egen rörelse, missnöjd som han var med Pamjat's överdrivna intresse för fornminnen. Pamjat' började faktiskt som en förening för fornminnesskydd, och att byprosaförfattaren Vladimir Solouchin på något sätt var involverad i föreningen är något jag kunde gissa mig till.


RNEn tunnus, joka oli tuttu näky Moskovassa jo 1990-luvun alussa. RNE-märket, som redan i början av nittitalet syntes i Moskva. (Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia)


Toistaiseksi en ole onnistunut löytämään tietoja Varjag-nimisestä äärioikeistojärjestöstä. Mahdollisesti tuossa kuvattu univormun olkamerkki ei liity mihinkään tiettyyn järjestöön, vaan on yleisempää äärioikeiston nationalistista uhoa. "Varjagi" sanana tietysti viittaa muinaisella Venäjällä mellastaneisiin viikinkeihin - sanan skandinaavinen muoto on väring, væringi.

Tills vidare har jag inte kunnat hitta information om en rysk högerextremistisk organisation som heter Varjag. Det är möjligt att tygmärket i bilden inte är någon särskild organisations utan återspeglar nationalistisk trots i allmänhet. Varjag är som bekant en rysk form av det skandinaviska ordet väring och hänger sålunda ihop med de vikingar som härjade i gamla Ryssland.

Rusitš on erään Aleksei Miltšakovin komentama äärioikeistolainen miliisi, joka on osallistunut taisteluihin Donbassissa. Miltšakovista ja hänen kannattajistaan on netissä liikkeellä sellaista kuvamateriaalia, että se on omiaan kuvottamaan paatuneintakin: ilmeisesti mies on ennen soturiaikojaan karaissut itseään leikkelemällä koiranpentuja elävältä (ja pannut kuvia tästä nettiin); siirryttyään murhaamaan ukrainalaisia hän on erikoistunut vankien ja vainajien kasvojen silpomiseen. Ollessaan vasta nuori fasistinalku Pietarissa hän kiihotti tovereitaan mm. surmaamaan kodittomia spurguja. 

Rusitj är en högerextremistisk milis ledd av en viss Aleksej Miltjakov, som deltagit i striderna i Donbass. På nätet finns det sådana bilder av Miltjakov och hans anhängare att även rätt förhärdade naturer finner dem vämjeliga: innan han blev riktig krigare har Miltjakov tydligen försökt härda sig genom att skära levande hundvalpar i stycken (och visat bilder av detta i sin webbprofil); när han övergått till att mörda ukrainare har han specialiserat sig på att stympa fångar och lik i ansiktet. När han ännu var en ung fascismentusiast i St Petersburg uppmanade han sina kamrater bl a till att döda hemlösa lodisar.

Osa Miltšakovista levitetyistä tarinoista voi olla huhuja tai propagandaa, mutta hän on varsin uskottava sen raakuuden edustaja, joka luonnehtii Venäjän alamaailmaa ja joka nyt on leviämässä Suomeen kaikenlaisten rajakkiryhmien ja muiden venäläistä raakuutta ihannoivien äärioikeistolaisten kautta. Aleksei Miltšakovin nimen englanninkielisellä kirjoitustavalla (Alexey Milchakov) löydät netistä ilmeisesti aitoja kuvia, joissa tämä sankari roikottaa kädessään koiranpennun irrotettua päätä tai nylkee samaa koiraa, mahdollisesti elävältä. Jos sielu sietää katsella, mietipä näiden kuvien ääressä, että tällaisen miehen ja hänen liittolaistensa kanssa kaikenlaiset bäckmanit vehkeilevät, tällaisten miesten varassa ovat ne pelletasavallat, joissa joku Marco de Wit käy kestittävänä. 

En del av de historier som berättas om Miltjakov kan vara rena rykten eller propaganda, men i allmänhet anser jag att han är en rätt trovärdig representant för den brutalitet som den ryska kriminella världen är känd för och som nu håller på att bre ut sig till Finland genom allehanda stäng gränserna-grupperingar och övriga högerextremister som dyrkar rysk brutalitet. Söker du på nätet med den engelska formen av hans namn, Alexey Milchakov, hittar du snart sidor där den här hjälten visar en hundvalps avhuggna huvud eller flår samma hundvalp, kanske levande. Om du alls klarar av att se på dessa bilder, tänk dig att det är med honom och liknande killar som Johan Bäckmans gelikar smider sina ränker och att de östukrainska fejkrepubliker, där en Marco de Wit låtit sig trakteras, är beroende av män som Miltjakov för att kunna existera. 

Imperskij Legion on Russkoje imperskoje dviženie'n eli Venäjän imperiumin liikkeen sotilaallinen siipi. RID tunnetaan Ruotsissa räjähteillä leikkineitä ja vankeustuomion saaneita terroristeja Viktor Meliniä ja Anton Thulinia kouluttaneena järjestönä.

Imperskij Legion är den militära grenen av Russkoje imperskoje dvizjenie, eller Rörelsen för ett ryskt imperium. Rörelsen är känd för att ha gett militär utbildning åt Viktor Melin och Anton Thulin, som i Sverige lekte med sprängämnen och dömdes till fängelse för terroristiska brott.

Sekä Rusitš että Imperskij Legion ovat hyväksyneet riveihinsä muitakin läntisiä äärioikeistolaisia, jotka taistelevat Donetskin rintamalla saaden käytännön kokemusta niin ukrainalaisten sotilaiden kuin siviilienkin, mahdollisesti myös koiranpentujen silpomisesta ja surmaamisesta. Todennäköisesti siellä on näissä puuhissa suomalaisiakin. 

Både Rusitj och Imperskij Legion har välkomnat även andra högerextremister från Väst, som kämpar på Donetskfronten och får praktisk erfarenhet i att stympa och döda ukrainska soldater och civila, kanske även hundvalpar. Och det är sannolikt att det även finns finska män med. 

On sitten aivan turhaa yrittää väittää, ettei "maahanmuuttokriitikoilla" olisi yhteyksiä niin Venäjälle kuin itäukrainalaisiin terroristivaltioihin. Samankaltaisuudet näkyvät siinäkin, että Ukrainassa venäläismielistä liikehdintää olivat organisoimassa "Putinin turistit", linja-autokaravaanit, joilla oli erittäin paljon yhtäläisyyksiä Marco de Witin kannattajineen nykyään harrastamaan kotimaanturismiin. De Wit teki taannoin ison numeron myös matkailustaan Donetskissa. Ei taida olla sattuma, että hänen menetelmänsä hankkia kannatusta on sama kuin Itä-Ukrainassa jo sovellettu.

Det är sen helt bortkastat att påstå att våra "invandringskritiker" inte har förbindelser till Ryssland och östukrainska terroriststater. Likheterna syns även i att rysksinnad verksamhet i Ukraina organiserades av s k "Putinturister", dvs busskaravaner som i mycket påminde om den hemlandsturism Marco de Wit och hans anhängare i dag ägnar sig åt. De Wit gjorde för ett par år sen ett stort nummer av sitt Donetskbesök. Det är säkert ingen slump att han skaffar sig politiskt stöd med samma metoder som tillämpats i östra Ukraina.

Itse kunkin pohdittavaksi jää, miten pian Suomessa tulevat käyttöön toisetkin Itä-Ukrainassa sovelletut metodit - ne koiranpentuja elävältä silvoskelevan Aleksei Miltšakovin soveltamat. Tiettävästi Miltšakov ei enää taistele rintamalla, vaan kouluttaa ulkomaalaisia vapaaehtoisia Donbassin terroristiarmeijalle.

Var och en får sen reflektera över när vissa andra från östra Ukraina kända metoder blir aktuella i Finland - de som tillämpas av Aleksej Miltjakov, mannen som brukar stympa levande hundvalpar. Veterligen kämpar Miltjakov inte längre på fronten, utan utbildar utländska frivilliga för terroristarmén i Donbass.