tiistai 12. joulukuuta 2017

Suomalaisen kämyskenen taksonomia - En taxonomisk översikt över den finska extremhögern

Netissä kiertää seuraavanlainen taksonominen katsaus suomalaiseen äärioikeistoon. Koska olisi tekijänoikeusnäkökulmasta sopimatonta ja moraalitonta siteerata suoraan toisten työtä, tämä on oma muokkaukseni, jossa kommentoin alkuperäistä tekstiä.

Följande översikt över den finska extremhögern är baserad på ett dokument som cirkulerar på webben. Det vore förkastligt både ur copyrightsynvinkel och av moraliska skäl att direkt citera någon annans arbete, varför jag här mest bara kommenterar den ursprungliga texten.

Ensimmäisenä ryhmänä taksonomiataulukko mainitsee SANANVAPAUTTAJAT. Tämä on se porukka, joka "sananvapauden" nimessä puolustelee äärioikeistolaisten oikeutta harjoittaa propagandaa. Oma kokemukseni tietysti on, että sitä ei kiinnosta äärioikeistolaisten uhreiksi ja sen painostuksen kohteeksi joutuneiden sananvapaus pätkääkään. Tämän porukan juuret ovat pitkälti siinä nörttikulttuurissa, jonka edustajat kansoittavat kaikenlaisia tietoverkkovapaudesta kaakattavia puljuja. 

Den första gruppen i den taxonomiska tabellen är FRIHETSIVRARNA. Dessa tar extremhögern i försvar i "uttrycksfrihetens" namn; min erfarenhet är att de är alldeles ointresserade av att på ett motsvarande sätt försvara de som blivit offer för extremhögerns hotelser, påtryckning och klappjakt. Det här gänget har uppstått ur den nördkultur vars representanter också befolkar allehanda nätfrihetsorganisationer. 

Aatteellisena perusteluna toimii oikeistoliberalismi ja libertarismi, mutta käytäntö osoittaa, että siitä on tuossa porukassa avoin ovi aitoon fasismiin, varsinkin siksi, että libertarismi suhtautuu yleensä hyvin vihamielisesti edustukselliseen demokratiaan ja parlamentarismiin (aikoinaanhan suomalaisten libertaristien sivuilla linkki eduskuntaan oli merkitty sanoilla "Mordorin linna"). Tästä ryhmästä tietysti löytyvät myös ne jankkaajat, jotka jonkin mutkikkaan muka älyllisen analyysin perusteella väittävät äärioikeistoa äärivasemmistoksi, mustaa valkoiseksi ja Hitleriä stalinistiksi.

Frihetsivrarna utgår ideologiskt från högerliberalism och libertarianism, men praktiken visar att dörren därifrån till äkta fascism står vidöppen för det där gänget, inte minst därför att libertarianerna vanligen förhåller sig ytterst fientligt till representativ demokrati och parlamentarism - förr i världen hade ju de finska libertarianerna på sina webbsidor en länk till riksdagens sajt under rubriken "Mordorslottet". Det är i den här gruppen man vanligen hittar de skitpratare som på grund av någon komplicerad kvasiintellektuell analys påstår att extremhögern är extremvänster, svart är vitt och Hitler var stalinist.

Libertarismi on valtionvastaista, ja valtionvastaisuuteen kuuluu oleellisesti se, että vain valtion tai julkisen esivallan mielletään uhkaavan sananvapautta ja henkilökohtaisia oikeuksia. Siksi esimerkiksi EFFIn piiristä on kuulunut jo vuosikymmen sitten sellaisia möläytyksiä, että netin lynkkaajasakkien toiminta olisi jotenkin hyvää tai toivottavaa vetäessään "päättäjät" vastuuseen päätöksistään. Oma kokemukseni on, että häiriköinti ei todellakaan suuntaudu oikeisiin vallanpitäjiin. Sitä vastoin tavalliselle kansalaiselle se voi käytännössä merkitä (kuten minun tapauksessani) potkuja töistä ja sitä seuraavaa tosiasiallista elinkeinon harjoittamiskieltoa.

Libertarianismen är en statsfientlig ideologi, och statsfientlighet innebär att det bara är statsmakten eller den offentliga överheten som anses hota uttrycksfriheten eller personliga fri- och rättigheter i allmänhet. Därför har en del aktivister t ex i föreningen Electronic Frontier Finland redan för ett årtionde sedan förkunnat, att lynchmobbarna på webben på något sätt står för demokrati genom att "ställa beslutsfattare till svars". Min erfarenhet är att dessa klappjakter aldrig riktar sig mot verkliga makthavare. Däremot kan de för en vanlig medborgare (som för mig) i praktiken innebära att man både sparkas ur jobbet och beläggas med vad som de facto är ett näringsförbud.

Seuraava erillinen ryhmä tai tendenssi saa alkuperäisessä asiakirjassa nimen ITSENÄISYYSSOTURIT. Tämä on sitä väkeä, joka yrittää edelleen pitää kiinni perinteisestä isänmaallisuudesta sotamuisteloineen, ja tällä porukalla on alkuperäisen asiakirjan mukaan vaikeuksia suhtautua modernimman äärioikeiston flirttiin Putinin kanssa. Fasismia hyvitellään lähinnä leimaamalla kaikki fasismia vastustavat kommunistisen valehistoriankirjoituksen aivopesemiksi uhreiksi, ja oman kokemukseni mukaan tämä porukka ei pidä stalinisteina niinkään oikeita tunnustautuneita kommunisteja kuin niitä, jotka vastustavat laillisuus- ja ihmisoikeusnäkökulmasta sekä natsismia että kommunismia. Ruotsin kielen vastaisuus on alkuperäisenkin asiakirjan mukaan hyvin oleellinen osa tämän porukan ideologiaa.

Därefter kommer den grupp eller tendens som i det ursprungliga dokumentet karaktäriserades som SJÄLVSTÄNDIGHETSKRIGARE. Det här gänget försöker ännu hålla fast vid traditionell fosterländskhet som t ex krigsminnen, och enligt originaldokumentet har dessa krigare svårast att försonas med den yngre generationen, som flörtar med Putin. Självständighetskrigarna förhåller sig överslätande till fascism genom att utmåla alla som ogillar den som offer hjärntvättade av kommunistiska pseudohistoriker, och min erfarenhet ger vid handen att det inte så mycket är de uttalade kommunisterna den här gruppen kallar för stalinister. Nähä, "kommunister" är alla de som utifrån ett laglighets- och mänskorättsperspektiv motsätter sig både nazism och kommunism.

Itsenäisyyssoturit ovat omasta mielestäni väistyvä laji äärioikeistoa: esimerkiksi Hommafoorumilla suoranainen oma lajityyppinsä viestejä on vanhanaikaisesta venäläisvastaisuudesta irtisanoutuminen, tietenkin pragmaattisiin järkiperusteisiin vedoten. Törkeästä kielenkäytöstään tunnettu James Džeimppa Hirvisaari esimerkiksi julistautui Hommalla Venäjän ystäväksi suorastaan uskomattoman asiallisin sanankääntein.

Det är min uppfattning att självständighetskrigarna håller på att förtvina och vittra bort i dagens extremhöger. På det högerextremistiska diskussionsforumet Homma är det så vanligt med före detta självständighetskrigare som avsäger sig sin tidigare Rysslandfientlighet att deras avböner redan utgör sin egen genre. James Dzjejmpan Hirvisaari, känd för sitt undermåliga, barbariska språkbruk, förkunnade sin nya ryssvänlighet på Homma i otroligt sakliga ordalag.

Sen jälkeen arvon taksonomit puhuvat GEOPOLIITIKOISTA. Geopolitiikka, kuten tiedämme, on se iskusana, jolla Venäjän orjat ilmoittavat kenen joukoissa seisovat, aivan kuten Neuvostoliiton juoksupojat olivat kommunismin kannattajia. Kuten alkuperäisessä asiakirjassakin mainitaan, geopoliitikot edustavat 70-luvulta nykypäivään aikamatkustanutta senaikaista valtavirtaideologiaa, ja on varsin luonnollista, että tämä porukka on löytänyt tiensä Paavo Väyrysen puolueen tukijoukkoihin. Luonnollisesti Johan Bäckman on geopoliitikoista ensimmäinen ja suurin.

Följande grupp som våra taxonomer nämner är GEOPOLITIKERNA. Geopolitik är som vi vet den schibbolet Rysslands trälar i dag identifierar sig med, precis som Sovjetunionens springpojkar var anhängare av kommunismen. Som originaldokumentet också påpekar, representerar geopolitikerna mainstreamideologin från sjuttiotalet, och det är mycket naturligt att dessa tidsresenärer anslutit sig till Paavo Väyrynens stödtrupper. Naturligtvis är Johan Bäckman den förste och störste av geopolitikerna.

Geopoliitikot ovat omasta mielestään usein vasemmistolaisia tai keskustalaisia, kuten alkuperäisessäkin tekstissä tähdennetään, mutta koska geopoliitikkojen keskeisiä painotuksia on EU:n vastustaminen, he ovat myös vahvasti nationalistisia. Geopoliitikoista on suora tie Donetskin-Luhanskin pelletasavaltojen puolesta taisteleviin rikollisjoukkoihin; samoin tämä porukka uskoo usein täysin sekopäisiin salaliittoteorioihin antisemitismistä liskoihmisiin. Tuntuu yllättävältäkin, että juuri Väyrynen on kelpuuttanut puolueensa "asiantuntijoihin" ainakin yhden David Icke -tason salaliittohörhön.

Geopolitikerna ser sig ofta som vänstermänniskor eller anser sig representera centern, som även originaltexten framhåller; men på grund av den EU-fientlighet som är en viktig aspekt av deras politik är de även mycket nationalistiska. Geopolitiskt sinnade kan även tillåta sig att bli aktiva i de kriminella gäng som strider emot Ukraina och för fejkrepublikerna Donetsk och Luhansk; likaså tror många av dem på heltokiga konspirationsteorier från antisemitism till reptilmänniskor. Överraskande nog har Väyrynen i sitt parti välkomnat åtminstone en sammansvärjningstroende på nivå med David Icke som "expertmedlem".


Nyt on sitten päästy NUIVIIN eli halla-aholaisiin "maahanmuuttokriitikoihin". Alkuperäisen asiakirjan mukaan tämä porukka on ennen muuta maahanmuuttovastainen ja samalla vihaa "vihervasemmistolaisiksi" luonnehtimaansa enemmän tai vähemmän fiktiivistä vastapuolta: kuten oma kokemukseni osoittaa, "vihervasemmistolaisiksi" leimataan aivan kaikki, jotka eivät jaa tämän ryhmän pakkomielteitä. Toisaalta tämä porukka on mahdollista nähdä kaikkien muiden ryhmien sekasortoisena kokoelmana, joka pystyy pysymään koossa vain vasemmistovihansa ja maahanmuuttopakkomielteensä avulla - alkuperäinenkin asiakirja toteaa, että tämä ryhmä voi olla sisäisesti eri mieltä monistakin maahanmuuttoon suoraan liittymättömistä asioista.

Nu har vi kommit ända till de MOTVILLIGA (nuivat, som de kallar sig på finska - motvilliga mot invandrare, betyder det), dvs halla-ahoitiska "invandringskritiker". Enligt originaldokumentet är denna fraktion framom allt invandringsfientlig samtidigt som den hatar den "vänstergröna", mer eller mindre fiktiva motståndaren: som min egen erfarenhet ger vid handen blir alla de som inte delar tvångsföreställningarna inom denna grupp utmålade som "vänstergröna". Å andra sidan kan denna grupp tolkas som ett brokigt sammelsurium representanter för alla andra grupper, som bara hålls ihop av hatet mot vänstern och tvångsföreställningen om invandring - som också originaldokumentet konstaterar finns det stora meningsskiljaktigheter inom gruppen om många saker som inte har någonting att göra med invandring.

Se, mitä alkuperäinen asiakirja ei maininnut, on tämän ryhmän luonne Halla-ahon henkilökulttina, jossa on aika ajoin esiintynyt ilmeisiä homoseksuaalisia piirteitä, kun palvojat ovat muna pystyssä osanneet vastata mestarin ihailtavuuden syitä tiedustelleille reporttereille vain, että se nyt on niin iiiihana. Asiakirja on myös kovin optimistinen vihjaillessaan, että tämän porukan sisäiset ristiriidat tulisivat näkyviin nyt kun smurffit ja natsipersut ovat eriytyneet puolueiksi. Niin paljon kuin ristiriitoja varmasti onkin, palvojien yhteinen homoseksuaalinen himo mestariin on pystynyt ennenkin siloittelemaan ne näkymättömiin.

Vad det ursprungliga dokumentet inte påpekade var hur mycket den här fraktionen handlar om att tillbe Halla-aho som en kultledare. Ibland har kulten antagit homosexuella drag, när tillbedjarna, tillfrågade vad Halla-ahos storhet egentligen består i, bara kunnat svara att han helt enkelt är så sköööön. Dokumentet är också överoptimistiskt, eftersom det ger vid handen att kultmedlemmarnas inre stridigheter nu träder fram när smurfpartiet och nazistpersuna gått skilda vägar. Så mycket det än finns inre oenigheter har tillbedjarnas gemensamma sexuella begär för Mästaren även tidigare slätat över dem.



Nyt ovat vuorossa ne, joita alkuperäinen taksonomia kutsuu SARASTAJIKSI. Tässä on kyse äärioikeiston intellektuellista osasta, ja "Sarastajat"-nimi viittaa tietysti Sarastus-nettilehteen. Alkuperäinen teksti korostaa, että tässäkin porukassa osa vain flirttailee fasismin kanssa toisten ollessa jo syvällä pimeällä puolella. Tälle porukalle on ominaista erilaisten seremonioiden ja riittien pohtiminen sekä fasismin teoreetikoiden rikkiviisas kommentoiminen. Myös miehisyyden syvin olemus pohdituttaa heitä enemmän kuin moottoripyöräilevien nahkatakkihomoseksuaalien yhdistystä konsanaan. 

Sen är det dags att presentera GRYNINGENS FOLK, som de heter i originalet - namnet anspelar på webbtidningen Sarastus eller "Gryningen", där de mera intellektuella högerextremisterna publicerar den sörja och smörja de skriver. Det ursprungliga taxonomiska dokumentet framhäver, att det även i det här gänget är skillnad på de som bara flörtar med fascism och de som för länge sen gått över till mörka sidan. Den här fraktionen reflekterar djupsinnigt över allehanda ceremonier och riter och författar kloka kommentarer till fascistiska teoretiker. Likaså är det mycket intresserade av att pedantiskt definiera och omdefiniera det maskulina: den här manlighetsnojan får en nästan att tänka på en klubb för homosexuella mc-älskare i läderjackor.

Korostin edellä sanaa "fasismi", vaikka asianomaiset tietenkin itse kutsuvat itseään nationalisteiksi. Fasisti-nimike on perusteltu siksi, että nämä sällit hakevat älylliset virikkeensä yksiselitteisen fasistisilta ajattelijoilta: Julius Evola kiinnostaa enemmän kuin Giuseppe Mazzini. Äärioikeiston intellektuaalisen osan väitteet, että se edustaa jonkinlaista klassista nationalismia, voisi ottaa vakavammin, jos se ihan oikeasti paneutuisi pohtimaan esimerkiksi Mazzinin, Theobald Wolfe Tonen, Eleftherios Venizelosin tai Józef Piłsudskin kaltaisten oikeiden nationalistijohtajien ja -ajattelijoiden elämäntyötä. Kuvaavaa kyllä äärioikeistointellektuellit tuskin edes tietävät keistä puhun.

Ovan framhävde jag särskilt ordet "fascism", även om vederbörande själva kallar sig för nationalister. Att kalla dem fascister är såtillvida motiverat att de hämtar sina intellektuella stimuli hos entydigt fascistiska tänkare: Julius Evola intresserar mer än Giuseppe Mazzini. Extremhögerns intellektuella falang påstår sig gärna representera någon sorts klassisk nationalism, något man kunde ta på större allvar om den skulle ägna en del av sin uppmärksamhet åt verkliga nationalistledares och tänkares livsgärning - här menar jag just Mazzini, Theobald Wolfe Tone, Eleftherios Venizelos eller Józef Piłsudski för att nämna några exempel. Men betecknande nog vet de högerextremistiska intellektuella knappast ens vem jag talar om.


Seuraavana vuorossa on OSASTO RK, kuten alkuperäinen asiakirja heitä kutsuu. Tämä porukka koostuu selvimmin fasististen virtausten laitamilla vellovasta pohjasakasta ja roskaväestä, jolle on luonteenomaista elämäntapaviinanjuonti ja laittomien huumeidenkin käyttö. Ammatti- ja taparikolliset ovat todennäköisesti parhaiten edustettuina tämän osaston riveissä. Osasto ei tosin ole aivan yhtenäinen, koska sen piirissä perustetaan jatkuvasti uusia yhdistyksiä ja kiljunkeittopiirejä, ja olemassaolevat yhdistykset hajoavat jatkuvasti sekä henkilö- että puistokemioiden yhteensopimattomuuteen. 

Låt oss sedan tala om FÖRBANDET "STÄNG GRÄNSERNA", som det heter i originaldokumentet. Det här "truppförbandet" består mest av den slödder av trasproletariat som åker snålskjuts på mera ideologiskt fascistiska strömmar och vars liv mest kretsar kring alkoholmissbruk och knark. De rena yrkes- och vanebrottslingar som håller på med högerextremism sällar sig helst till den här fraktionen. "Förbandet" är visserligen inte helt enhetligt uppbyggt, eftersom det hela tiden uppstår nya föreningar och finkelkoksklubbar inom det, och redan existerande föreningar tenderar att falla sönder p g a både personkemiska och mera bokstavligt kemiska problem.

Alkuperäinen asiakirja korostaa MV-lehden antaman innoituksen merkitystä tälle porukalle; parhaiten sitä voikin luonnehtia aivottomaksi massaksi, joka omalla entropiallaan velloo aina Ilja Janitskinin näyttämään suuntaan. Tämäntyyppisellä viinaa juovan alaluokan äärioikeistoaktivismilla on vankat perinteet ainakin 90-luvun arjalaisista germaaniveljeskunnista asti, mutta vasta Halla-ahon ja hommalaisuuden nousu on tehnyt siitä nykymittaisen massailmiön. Tuntuu siltä että jokainen aiemmin jokseenkin epäpoliittinen spurgu on liittynyt kiljunatsien riveihin mellastamaan.

Det ursprungliga dokumentet betonar att den rasistiskt populistiska och putinistiska webbtidningen MV-Lehti utgör en central inspirationskälla för den här fraktionen, och mycket riktigt kan den karaktäriseras som en hjärnlös massa som av sin egen entropi alltid flyter i den riktning som Ilja Janitskin, mannen bakom webbtidningen, visar för den. Dylik alkoholdoftande högerextremism har traditioner ända sedan nittiotalets "arisk-germanska brödraskap", men det är bara med Halla-ahos och hans anhängares framgångar som den blivit en massföreteelse som den idag är. Det förefaller att alla opolitiska lodisar och uteliggare anslutit sig till de här hembrännarnazisterna.

Viimeisenä alkuperäinen asiakirja mainitsee ne oikeat ja peittelemättömät NATSIT. Olen sen laatijan tai laatijoiden kanssa jokseenkin samaa mieltä, että Odinin sotilaat ovat nykyään käytännössä varsinaisten natsien eli Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen tukijaosasto. Odinin sotilaisiin kuuluu Osasto RK:n eli Rajat kiinni -väen parhaiten organisoitunut ja ruumiinvoimiltaan vahvin osa, ja Odinin sotilaiden kaltaiset ryhmät toimivat välittävänä ylimenovyöhykkeenä rikollisen äärioikeistolaisen alaluokan ja selvien natsien välillä.

Den sista gruppen det ursprungliga dokumentet nämner är de öppet NAZISTiskt sinnade. Som författaren eller författarna till originalet anser jag att Soldiers of Odin i dag i praktiken är supportrar till de egentliga nazisterna, dvs Nordiska Motståndsrörelsen. Soldiers of Odin är den fysiskt starkaste och mest välorganiserade delen av "Förbandet Stäng Gränserna" ovan, och Soldiers of Odin och liknande muskelgäng utgör en övergångszon mellan den kriminella högerextrema underklassen och uppenbara nazister.

Yhtä ryhmää jäin kuitenkin tästä listauksesta kaipailemaan, nimittäin KRISTILLISTÄ ÄÄRIOIKEISTOA. Se on näyttänyt todellisen värinsä viimeistään alkaessaan viljellä haukkumasanaa kulttuurimarxisti sen jälkeen kun Anders Behring Breivik teki murhatyönsä. Tämä on jokseenkin yksiselitteisin mahdollinen samanmielisyyden ilmaus miehelle, joka ampui kymmeniä alaikäisiä räjähtävillä ammuksilla.


En grupp saknade jag dock i den här taxonomin, nämligen den KRISTNA EXTREMHÖGERN. Den visade sina sanna färger när den började beskylla alla och allting för "kulturmarxism" efter det massmord som Anders Behring Breivik begick. Det här är ungefär det entydigaste tänkbara uttrycket av solidaritet med en man som sköt ned tiotals tonåringar med explosiva projektiler.

maanantai 4. joulukuuta 2017

Kyllä Venäjä salamurhaa - Visst lönnmördar Ryssland

Kun turvallisuuskomitean asiantuntijaverkoston raportti Venäjän uhasta hiljattain vuoti julkisuuteen, sekä media että poliitikot kauhistelivat ääneen sitä, että asiasta ylipäätään uskallettiin virallisessa asiakirjassa puhua. Toimittaja Timo Haapala johti sotajoukot julkiseen lynkkaukseen, ja esimerkiksi Paavo Lipponen luonnehti komiteaa epämääräiseksi demokratian ulkopuolella toimivaksi porukaksi. En edes vaivaudu kertomaan, millä tavalla vanha pasifisti Erkki Tuomioja tällä kertaa munasi itsensä.

När rapporten som säkerhetskommitténs expertnätverk nyligen utfärdat om ryska hotet läckte till offentligheten, var både medierna och politikerna djupt förfärade över att saken alls kunde beröras i ett officiellt dokument. Tevejournalisten Timo Haapala ledde lynchmobben, och f d socialdemokratiske politikern Paavo Lipponen karaktäriserade kommittén som ett suspekt gäng undantaget demokratisk kontroll. Jag vill inte ens närmare beskriva hur den gamle pacifisten Erkki Tuomioja den här gången gjorde bort sig.

Erityisen paljon kommentaattoreita tuntui potuttavan se, että raportissa uumoiltiin Venäjän voivan käyttää salamurhia yhtenä keinona painostaa Suomea. Se on kuulemma Ilkka Remes -henkistä pelottelua ja fantasiointia. Valitettavasti tosiasia on kuitenkin, että minäkin tunnen henkilökohtaisesti suomalaisen homoseksuaaliaktivistin (naispuolisen), jonka venäjää puhuvat huligaanit täällä Suomessa hakkasivat sairaalakuntoon. Taustalla oli se, että hänellä oli yhteyksiä Venäjän homoseksuaalipiireihin, joilla tietysti on kova oikeustaistelu käynnissä Putinin sortotoimia vastaan.

De som kommenterade det skedda föreföll mest irriterade över att rapporten befarade att Ryssland kunde idka politisk påtryckning mot Finland genom lönnmord. Det lär vara ett fantasifoster som påminner om thrillerförfattaren Ilkka Remes' romaner. Dessvärre är det ett faktum att även jag känner en finländsk homosexuell aktivist (en kvinna) som misshandlades av rysktalande huliganer här i Finland så att hon hamnade på sjukhuset. Detta berodde på att hon hade kontakter till homosexuella i Ryssland som naturligtvis för närvarande kämpar för sina rättigheter, kringskurna av Putins förtryckarregim.

Pahoinpitelystä ei ole pitkä matka salamurhiin. Venäjä on täynnä äärimmäisen raakoja pyssymiehiä ja ammattirikollisia, jotka tekevät mielellään yhteistyötä Putinin kanssa, ja lisäksi täällä meillä kotimaassa riittää tuota rikollista ja puolirikollista alaluokkaa, joka on imeytynyt putinistien riveihin. Toisin sanoen salamurhaajaksi innokasta ainesta on riittämiin. Lisäksi äärioikeistolaisen hylkiöaineksen tekemät salamurhat voidaan helposti saada näyttämään tavallisilta epäpoliittisilta pahoinpitelyiltä, jotka nyt vain sattuvat johtamaan uhrin kuolemaan. 

Misshandel ligger inte långt från lönnmord. I Ryssland vimlar det av ytterst brutala skjutgalningar och yrkeskriminella, som gärna samarbetar med Putin; och här i Finland råder det inte heller någon brist på kriminell och halvkriminell underklass som sällat sig till putinistskaran. Det finns alltså gott om kandidater till lönnmördare. Och är det den högerextrema pöbeln som begår dådet är det lätt att bortförklara brottet som ett vanligt opolitiskt misshandel som av en slump hade dödlig utgång. 

Itse asiassa tämä on perussyy siihen, että äärioikeiston tekemiä murhia esim. Saksassa on systemaattisesti vähätelty ja aliarvioitu. Äärioikeistoa ei voi, eikä oikein koskaan ole voinut, selkeästi erottaa yhteiskunnan marginaaleihin joutuneesta pohjasakasta ja ryysyköyhälistöstä. Äärioikeistolaisuus sinänsä on ennen kaikkea roskaväen voimaantumisfantasia: juopot rikolliset uskottelevat itselleen, että keskiluokka koostuu kommunisteista, ja että he itse ovat jonkinlainen syrjäytetty isänmaallinen aatelissääty, joka olisi yhteiskunnassa määräämässä asioista, jos nämä kommunistit eivät olisi kaapanneet valtaa.

Det här är ju grundorsaken till att de mord som högerextremister begått t ex i Tyskland systematiskt bagatelliserats och underskattats. Det har aldrig varit särskilt stor skillnad på extremhögern å ena sidan och marginaliserat pack och trasproletariat å andra sidan. Högerextremismen i och för sig är en tröstfantasi för pöbeln: alkoholiserade småbrottslingar intalar sig att medelklassen alltsammans är kommunister och att de själva är någon sorts avsatt fosterländsk adel som skulle styra och ställa i samhället om inte de ovannämnda kommunisterna hade tillskansat sig makten.

Tahdonpa tässä heittäytyä populistiksi minäkin. Valtaeliitin ei Suomessa tarvitse pelätä minkäänlaisia salamurhia, koska sillä kuitenkin on ympärillään aika vahva turvallisuusaparaatti. Ne, jotka joutuvat pelkäämään uhkailua, väkivaltaa ja murhaa, ovat meitä tavallisia ihmisiä, jotka mielipiteiden, äidinkielen tai vaikkapa homoaktivismin takia on leimattu äärioikeiston, eli Venäjän, vihollisiksi ja joiden murhaamista äärioikeisto, eli Venäjä, pitää etuoikeutenaan.

Här vill jag tillåta mig en smula populism. Den makthavande eliten i Finland behöver inte vara rädd för lönnmördare, eftersom den omges av en rätt stark säkerhetsapparat. De som får frukta hotelser, våld och mord är vi, vanliga människor, som p g a åsikter, modersmålet eller t ex bögaktivism utmålats som fiender till extremhögern, dvs Ryssland, och som extremhögern, dvs Ryssland, anser sig ha privilegiet att mörda.

Kuten itsekin olen saanut kokea, Venäjä näkee yllättävän paljon vaivaa suomalaisen julkisen keskustelun yksityiskohtaiseksi ohjaamiseksi. Yksittäinen bloggaajakin, joka ei mahdu valmiisiin poliittisiin kategorioihin, voidaan äärioikeistolaisten nettilynkkausjoukkojen avulla (jotka ovat täysin Venäjän talutusnuorassa) nitistää. Toisin sanoen niiden salamurhienkaan uhreiksi eivät joudu eliitin jäsenet, jotka keskittyvät ylläpitämään vanhoja poliittisia jakoja ja ennakkoluuloja. Niiden uhreiksi joutuvat tavalliset ihmiset, jotka sanovat näistä ennakkoluuloista poikkeavia asioita.

Som mina egna erfarenheter visar bemödar sig Ryssland en hel del om att manipulera offentlig diskussion i Finland. En individuell bloggskribent som inte ryms i de färdiga politiska kategorierna kan med tillhjälp av ryskkontrollerade gäng av webblynchare tystas ned. Eliten, som koncentrerar sig på att upprätthålla föråldrade politiska skiljelinjer och fördomar, hotas inte av lönnmord. De som är hotade är vanliga människor som säger saker som inte motsvarar dessa fördomar.

Esimerkiksi sellainen tavallinen ihminen, joka ennen ketään muuta sanoi, että äärioikeisto on kompuksessa Venäjän kanssa.

Till exempel en sådan vanlig människa som tidigare än någon annan sade högt att extremhögern står i maskopi med Ryssland.

torstai 30. marraskuuta 2017

Jambo Bwana, hakuna matata!

Smurffipuolueen kulttuurittomuusministeri Sampo "Jambo Bwana" Terho pahoitti mielensä siitä, että tuore Finlandia-voittaja piti ruotsin opinnoista kieltäytyviä suomenkielisiä juntteina. Huomaa tosiaan, että provokaatio osui maaliinsa, kun Bwana heti vaati anteeksipyyntöä. Jambo, jambo Bwana!


Kulturlöshetsminister Sampo "Jambo Bwana" Terho från Smurfpartiet ondgjorde sig över att den nye Finlandiavinnaren betecknade de finnar som vägrar lära sig svenska som töntar. Provokationen träffade sitt mål glänsande, när Bwana genast började kräva en ursäkt. Jambo, jambo Bwana!

tiistai 21. marraskuuta 2017

Arwidsson ja vastarintaliike - Adolf Ivar Arwidsson och Nordiska motståndsrörelsen

"Svenskar är vi inte längre, ryssar vill vi inte bli, låt oss sålunda vara finnar." Adolf Ivar Arwidsson
"Från Sverige styrs vi, från Ryssland begär vi truppförstärkningar, finska staten vill vi avskaffa." Nordiska Motståndsrörelsen

maanantai 20. marraskuuta 2017

Suomen itsenäisyys ja venäläiset tappajat - Finlands självständighet och de ryska mördarna

Ns. vaihtoehtoisen oikeiston röyhkeys on kasvanut sellaisiin mittoihin, että suomalaisten uusnatsien ruotsalaiset aateveljet (jotka joka tapauksessa ohjaavat täkäläistenkin touhuja) ovat venäläisillä somesivuillaan villinneet venäläistä äärioikeistoa osallistumaan Suomen itsenäisyyspäivän uusnatsimarssiin. Samoilla marsseilla on takavuosina nähty mm. perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen.

Fräckheten inom den s k alternativa högern har nått sådana dimensioner, att de svenska idéfränderna till de finska nynazisterna (och de finska sådana styrs hursomhelst från Sverige) på sina ryska sidor i sociala medier uppviglat ryska högerextremister till att delta i den nynazistiska demonstrationsmarschen på Finlands självständighetsdag. På en av dessa marscher har man för ett par år sen sett bl a den sannfinske riksdagsledamoten Olli Immonen.

Kuten lukijoideni pitäisi muistaa, silloin kun vanhan blogini aikoina aloin puhua, silloin tosin vasta varovasti spekuloiden, suomalaisen äärioikeiston venäläisyhteyksistä, se raivostutti niin äärioikeistolaiset kuin muutkin Venäjän ystävät siinä määrin, että minut savustettiin ulos blogialustaltani, enkä sen jälkeen ole saanut julkaistuksi yhtään mitään suomeksi kirjoitettua. 

Mina läsare kommer säkert ihåg att jag, när jag ännu var en betald bloggskribent, försiktigt och trevande började skriva om den finländska extremhögerns förbindelser till Ryssland - och att dessa skriverier gjorde både extremhögern och alla andra Rysslandsvänner så rosenrasande att jag röktes ut från bloggplattformen. Sedan dess har ingen varit beredd att ge ut någonting jag skrivit på finska.

Ehkä asia liittyy jotenkin siihen, että Venäjä hyökkäsi aika pian sen jälkeen Krimille ja Ukrainaan, ja oli tarvis vaientaa kaikki ne julkisuuden äänet (esimerkiksi minun), jotka olisivat paheksuneet kovin voimallisesti Venäjän toimia. Äärioikeistolaisia Ukrainan ystäviä Venäjä ei tietenkään hiljentänyt, koska he toimivat hyvinä todisteina sille kommunistien kautta levitetylle valheelle, että Ukrainassa muka olisi fasistihallitus.

Kanske hela historien hängde ihop med att Ryssland snart därefter invaderade Krim och Ukraina, och att det sålunda gällde att tysta ned alla de röster (t ex min röst) som man kunde räkna med hade protesterat alltför högljutt mot Rysslands operationer. Högerextremistiska vänner till Ukraina hade däremot ingenting att frukta från Ryssland, eftersom de kunde utnyttjas som levande bevis för alla lögner kommunister spred om Ukraina som en fascistisk stat.

Nyt sitten on kiistatonta, että ne kaikkein "isänmaallisimmiksi" ja "kansallismielisimmiksi" itseään kutsuvat voimat tässä maassa ovat valmiita tuomaan maahan venäläisiä äärioikeistolaisia. Venäläiseen nationalismiin kuuluu oleellisesti imperialismi, eli kun Venäjä tehdään suureksi uudestaan (sehän on niin riivatun pieni nykyään, heh heh), se tarkoittaa, että Suomen kaltaiset Venäjään joskus kuuluneet maat liitetään siihen takaisin. Toisin sanoen "kansallismielisten" "isänmaallisuutta" on nyt ihan koetellustikin Suomen myyminen Venäjällä puupennillä. Olisitte kuunnelleet kun kymmenen vuotta sitten varoitin.

Nu är det uppenbart och kan inte ifrågasättas att de krafter i Finland som högljuddast kallar sig "fosterländska" och "nationalistiska" är beredda att importera högerextremister från Ryssland. Imperialismen utgör en oskiljaktig del av rysk nationalism: vill man alltså göra Ryssland stort igen (det är ju så jävla trångt om saligheten där nuförtiden, haha) innebär det att t ex Finland återbördas till Ryssland eftersom vi en gång varit en rysk provins. Det är sålunda bevisat att "nationalistisk" "fosterländskhet" handlar om att sälja fosterlandet till Ryssland för en spottstyver. Ni borde ha lyssnat när jag för tio år sen varnade för det här.

Eikä todellakaan kannata jankata, että äärioikeisto on vain harmiton joukko höpsöjä hyypiöitä julistamassa aikoja sitten hylättyä ja kuollutta aatetta. Aate on aivan helvetin hyvin elossa kun sitä puolustamaan tulee väkivaltaisia roistoja ulkomailta asti.

Och jag vill absolut inte höra någonting om hur extremhögern kantänka bara är en handfull tokstollar och vrickade som förkunnar en för längesen övergiven och utdöd ideologi. En ideologi är nog alldeles livslevande om våldsamma skurkar kommer in från utlandet för att försvara den.

Ja venäläiset uusnatsit ovat tosiaan vaarallisia, koska Venäjä on viime aikoina käynyt hyvin armottomia sotia, joissa sadistinen roskaväki on voinut kunnostautua tappohommissa. Tyypillisesti niissä on käytetty enemmän kurittomia rikollisia ja epämääräisiä puolisotilaallisia pyssyporukoita kuin vakinaista armeijaa. Minulla on tapana käyttää näistä sakeista nimitystä "bassibasuukit", koska se ei ole pelkästään kapteeni Haddockin suosikkihaukkumasana, vaan myös ihan oikeasti kertoo mistä on kyse: vanhassa ottomaanien Turkissa armeijan etujoukon muodostivat juuri epämääräisten ja kurittomien, sotasaalispalkalla värvättyjen roistojen laumat, ja näitä kutsuttiin bassibasuukeiksi (turkinkielinen sana viittaa johtajattomiin tai järjestäytymättömiin, eli sotilaskurin puute oli oleellinen osa näiden porukoiden luonnetta).

Och ryska nynazister är genuint farliga, eftersom Ryssland under de senaste åren fört mycket obarmhärtiga förintelsekrig, där sadistisk pöbel kunnat utmärka sig som mördare. Typiskt har Ryssland föredragit att anlita odisciplinerade kriminella och paramilitära gäng i stället för att låta den stående armén rycka in. Jag brukar kalla dessa ligister för "basjibosuker", ty det ordet är inte bara ett av de skällsord som kapten Haddock älskar att använda, utan också en träffande beteckning för ryska irreguljära trupper. I det gamla osmanska Turkiet var det precis odisciplinerade och ledarlösa skaror av slynglar och skurkar som utgjorde förtruppen till den egentliga armén. Dessa legaliserade brottslingar, som levde på krigsbyte, kallades för basjibosuker. Det turkiska ordet betyder precis "ledarlös" eller "oorganiserad" - det var alltså meningen att de inte skulle vara militäriskt disciplinerade.

On selvää, että merkittävä osa Venäjän nationalisteista ja äärioikeistolaisista on kunnostautunut bassibasuukkeina Venäjän viimeaikaisissa imperialistisissa sodissa. Se tarkoittaa, että meille tulee itsenäisyyttä juhlimaan miehiä, joilla on käytännön kokemusta siviilien raiskaamisesta, rääkkäämisestä ja murhaamisesta ilman rangaistusta. Näille miehille ei ole mikään vaikea moraalikysymys nirhata suomalaista poliisikonstaapelia eikä liioin vastamielenosoittajaa. Ja nyt he tulevat tänne marssimaan, meidän itsenäisyyspäivänämme.

Det är klart att en stor del av de ryska nationalisterna och högerextremisterna utmärkt sig som basjibosuker i de imperialistiska krig som Ryssland på sistone utkämpat. Det betyder att vi på självständighetsdagen får gäster som har praktisk erfarenhet av att våldta, tortera och mörda civila, ostraffat. För dessa män är det ingen stor moralisk fråga att ha ihjäl en finsk poliskonstapel eller en motdemonstrant. Och nu ska de hit och marschera på vår självständighetsdag.


Aleksei Miltšakov, venäläinen nuorukainen, joka karaisi itseään kovaksi soturiksi silpomalla elävältä koiranpentuja ja esittelemälläå näitä urotöitä valokuvissa someprofiileissaan. Tämä on kaikkein vähiten kammottava niistä kuvista - tässä koira on jo kuollut ja sen pää leikattu irti, kuten näkyy.

Aleksej Miltjakov, en rysk yngling som härdade sig för framtida krigsbravader genom att stympa ihjäl hundvalpar, varvid han tog foton av detta för att visa dem på sina sidor i sociala medier. Det här var den minst skräckinjagande av bilderna - här är hunden redan död och dess huvud avklippt, som det syns.

Tämä taas on Miltšakovin henkilötodistus, jonka on myöntänyt Luhanskin leikkitasavalta.

Det här är Miltjakovs identitetsbevis, utfärdat av fejkrepubliken Luhansk.

tiistai 14. marraskuuta 2017

Lyhyesti - I korthet

Nato-keskustelussa kukaan ei oikeasti usko Venäjän rauhantahtoon. Naton kannattajat uskovat, että Venäjä hyökkää, jos emme kuulu Natoon. Naton vastustajat uskovat, että Venäjä hyökkää, jos haemme jäsenyyttä Natossa. Mutta pohjimmiltamme olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Venäjä ei halua rauhaa pienen ja harmittoman naapurinsa kanssa.

Ingen av de som deltar i diskussionen kring vårt medlemskap i Nato tror på Rysslands fredsvilja. Natoanhängarna anser att Ryssland ska invadera om vi inte söker medlemskap i Nato. Natomotståndarna anser att Ryssland ska invadera om vi söker medlemskap i Nato. Men alla är innerst inne eniga om att Ryssland inte vill ha fred med sin lilla, oskadliga granne.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Miten vallankumouksesta puhutaan Venäjällä - Hur man talar om revolutionen i Ryssland

Otsikon kysymykseen yrittää vastata Maria Lipman Open Democracy -nettisivustolla. Tässä on referaatti hänen kertomastaan.

Frågan i rubriken är det Maria Lipman på sajten Open Democracy som försöker besvara. Det här är en kort översikt över vad hon sagt.

KOMMUNISTIPUOLUE menee täysin neuvostoliittolaisella tulkinnalla. Vallankumous vapautti köyhät ja kipeät sorrosta ja sorsinnasta, ja tähän tyyliin noin yleensä. Työn orjat sorron yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus, ihan niin kuin vuotta 1991 ei olisi koskaan ollutkaan.

KOMMUNISTISKA PARTIET kör på den gamla sovjetiska tolkningen. Revolutionen har befriat de fattiga och sjuka från förtryck och förnedring, och så här i allmänhet. Upp trälar uti alla stater som hungern bojor lagt uppå, precis som om det gamla statsskicket aldrig hade kraschat.

ORTODOKSIKIRKKO puolestaan korostaa, että vallankumouksen yhteydessä rakastettu tsaari Nikolai II murhattiin, ja se oli kauhea kuolemansynti. Kirkko on julistanut tsaarin pyhimykseksi ja nostanut hänet arvostelun yläpuolelle.

ORTODOXA KYRKAN framhäver å sin sida, att revolutionen också ledde till mordet på den älskade tsar Nikolaj II, vilket var en hemsk dödssynd. Kyrkan har helgonförklarat honom, något som innebär att han nu är ovanför all kritik.

TURVALLISUUSPALVELU muistuttaa ennen kaikkea olevansa kuuluisan KGB:n ja Tšekan manttelinperijä, ja FSB:n työntekijät kutsuvat itseään ylpeinä tšekisteiksi. Ylpeys koskee myös edeltäjien ja esikuvien tekemää tsaarin murhaa.

SÄKERHETSTJÄNSTEN påminner att den främst är arvtagaren efter så berömda institutioner som KGB och Tjekan, och medarbetarna på FSB kallar sig stolta för tjekister. Stoltheten gäller även mordet på tsaren, som begicks av föregångare och förebilder.  

VLADIMIR PUTIN on ikävässä välikädessä. Hän ei ole mitenkään innostunut minkäänlaisista vallankumouksista, varsinkaan värivallankumouksista, vaikka väri sitten olisikin ollut kommunismin punainen. Venäjän vallankumous ei ollut Putinista mikään hyvä asia, koska se oli seurausta tsaarin ja keskusvallan epäonnistumisesta ja heikkoudesta. Se siis muistuttaa häntä ikävästi kuolevaisuudesta. Putin tarvitsee kuitenkin sekä kommunistien, ortodoksien että vanhojen kollegojensa poliittista tukea ja joutuu olemaan mieliksi kaikille yhtaikaa.

VLADIMIR PUTIN sitter på mellanhand. Han är inte särskilt entusiastisk över någon sorts revolutioner, allra minst över färgade revolutioner, ens när färgen är kommunistiskt röd. Den ryska revolutionen är inte någonting Putin gillar att högtidlighålla, eftersom den i princip var en följd av tsarens och centralmaktens svaghet och misslyckande. Den påminner honom på ett obehagligt sätt om hans egen dödlighet. Putin behöver ändå politiskt stöd från alla håll, både kommunisterna, ortodoxa kyrkan och de gamla kollegerna på FSB, och måste sålunda göra dem alla till lags.

NEUVOSTOLIITON KAUHUT eivät ole täysin kadonneet tutkalta. Tänäkin vuonna on paljastettu parikin muistomerkkiä niiden uhreille keskeisillä paikoilla, toista seremoniaa johti itse Putin.

FASORNA I SOVJETUNIONEN har dock inte helt försvunnit från radarskärmen, för även i år har det invigts ett par monument till offrens minne på centralt belägna orter, en av invigningsceremonierna leddes t o m av självaste Putin.

PUHUA EI KUITENKAAN SAA LIIAN ÄÄNEKKÄÄSTI, siis kommunismin julmuuksista. Tämän koki taannoin paikallishistorioitsija Juri Dmitrijev, joka on Karjalan tasavallassa dokumentoinut massateloitusten uhrien salahautoja. Hänet hoidettiin vankilaan keksityillä pedofiliasyytteillä.

TALAR MAN FÖR HÖGT OM KOMMUNISMENS GRYMHETER kan man dock råka ut för svårigheter. Det här upplevde nyligen Jurij Dmitrijev, en lokalhistoriker från ryska Karelen som dokumenterat hemliga massgravar i hemtrakten. Han utmålades som pedofil och burades in.

KYLLÄ KOMMUNISMIN JULMUUDET saa tuomita ja niiden uhreja itkeä, mutta se on monopolisoitu ortodoksikirkon asiaksi - ortodoksikirkko on Putinille lojaali toimija, joka ei ole kiinnostunut demokratian ("värivallankumouksen") edistämisestä. Mutta vapaa kansalaistoiminta kommunismin uhrien muistamiseksi - hyi olkoon. Se vapaus on sellainen ikävä länsijuttu. 

VISST FÅR MAN FÖRDÖMA DE KOMMUNISTISKA GRYMHETERNA och begråta offren, om man är en ortodox prelat. Ortodoxa kyrkan är en lojal aktör som inte är intresserad av att främja färgade revolutioner, dvs demokrati. Men fri medborgerlig verksamhet för att högtidlighålla minnet av offren - bort det! Det där med friheten, det är en sån där tråkig grej som dom i Väst hittat på.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Jussi Halla-aho spelar martyr - Jussi Halla-aho esittää marttyyria

Extremhögern har i åratal ägnat sig åt att beskylla "den våldsamma extremvänstern" för att vara mycket mycket mera hemsk och farlig än extremhögern, som dessutom inte ens existerar, om man frågar extremhögern själv. Nu fick vi denna gamla skåpmat serverad av självaste Jussi Halla-aho, den okritiskt dyrkade ledaren för halvkriminell extremhöger.

Till en början envisades Halla-aho att han på något sätt blivit hotad eller kanske t o m tillknuffad av "våldsbenägna vänsterextremister". Sedan visade det sig att han bara fått frän kritik av folk som inte enades med honom - de hade kallat honom för en fascist eller dylikt. Vad förskräckligt. En internationell känd politisk tänkare som inspirerat självaste Anders Behring Breivik till oförglömliga vikingabragder kan ju inte kallas fascist.

Det här ändrar givetvis ingenting på att anhängarna nu ser sin hjälte attackerad av internationella terrorister och att finskspråkiga borgerliga medier (i praktiken fascistiska medier) okritiskt upprepar Halla-ahos cyniska lögner. Det är ju det enda de kan.
Ett berömt citat av Jussi Halla-aho: "När jag väl tilltalats av en bög i Fabriksparken, undrade jag en stund om jag borde gå och hämta min bössa och skjuta honom i huvudet. Skulle detta inge mig en så stor njutning att det skulle vara värt fängelsestraffet därefter? Att lösa problem med våld är undervärderat nuförtiden."

Kääntäkää vittu itse suomeksi, minäpä en viitsi.
 

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Venäläismielinen äärioikeisto iskee jälleen - Den rysksinnade extremhögern slår till igen

Pertti Nykänen, även känd under öknamnet "Gandalf", klagar att extremhögern fått förbud mot att streama sina videoupptagningar på en del webbsajter. Detta uppfattar han som censur, beskyller "polpo" (polisen) för det - och hotar att gå till ryska ambassaden (av alla ställen!) för att framföra sitt klagomål. 

Pertti Nykänen, joka tunnetaan myös lempinimellä "Gandalf", valittaa että äärioikeisto on saanut eräillä nettisaiteilla videoilleen suoratoistokiellon. Tämän hän mieltää sensuuriksi, syyttää siitä "polpoa" (poliisia) - ja uhkaa viedä valituksensa kaikista mahdollisista paikoista Venäjän suurlähetystön (!) käsiteltäväksi.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Onko Herrasmieshistorioitsijasta tullut ryssäläismielinen taho? Har Gentlemannahistorikern blivit rysksinnad?

Mehän kaikki tunnemme erään tamperelaisen miehen, joka on aivan riittävän hyvin identifioitu kutsumalla häntä "Hervannan Herrasmieshistorioitsijaksi". Monien vuosien ajan hän ilahdutti kaikkia mahdollisimman keveinkin kriteerein vasemmistolaisiksi tai vapaamielisiksi miellettävissä olevia henkilöitä leimaamalla heitä kommunisteiksi ja homoseksuaaleiksi ja perustamalla heidän nimellään homoseksuaalista pornoa sisältäviä herjaussivuja nettiin. Hän myös kehitteli kokonaisen oman sanavaraston seksuaalisävytteisiä herjoja, ja tietenkin julisti kaikki vihamiehinä pitämänsä "ryssäläismielisiksi tahoiksi".

Vi alla känner väl till en herre från Tammerfors som vanligen kallas Gentlemannahistorikern från Hervanta. Under många år gladde han alla som han med något svepskäl kunde beteckna som vänster eller liberala genom att utmåla dem som kommunister och homosexuella, varvid han vanligen upprättade webbsidor under deras namn som han sen fyllde med homosexuell porr. Han utvecklade ett helt eget ordförråd sexuellt färgade okvädinsord, och givetvis kallade han alla de som han ansåg vara ovänner för "rysksinnade aktörer".

Siihen aikaan kun Herrasmieshistorioitsija vielä oli omanlaatuisensa kyläoriginelli, monet älyllisesti kunnianhimoisesta ja vakavasti otettavasta äärioikeistoliikkeestä haaveilevat epäilivät häntä vähintäänkin Supon, kommunistien tai pääesikunnan  tiedusteluosaston agentiksi, jonka oli tarkoitus leimata äärioikeisto naurettavaksi ja mielisairaaksi. Sittemminhän tunnetusti kävi niin, että koko suomalainen vaihtoehto-oikeisto omaksui Herrasmieshistorioitsijan törynheittometodit. Herrasmieshistorioitsija ei enää ollutkaan alan miesten maineen pilaava häirikkö, vaan pioneeri, kansantaiteilija ja kunnioitettu vanhus.

När Gentlemannahistorikern ännu uppträdde som ett byoriginal sui generis, misstrodde många högerextremister som drömde om en intellektuellt ambitiös och seriös extremhöger att han var en agent för Skypo, kommunisterna eller generalstabens underrättelseavdelning vars mission det var att utmåla hela extremhögern som skrattretande eller sinnesrubbad. Sedan dess artade det sig så att hela den alternativa högern i Finland tillägnade sig Gentlemannahistorikens metoder i smuts- och pajkastning. Gentlemannahistorikern var inte längre ett plågoris som förstörde alla högerextremisters anseende, utan en pionjär, folkkonstnär och hedrad veteran.

Herrasmieshistorioitsijan ideologia oli kuitenkin hyvin yksiselitteisesti venäläisvastainen, ja yksi hänen itselleen myöntämistään arvonimistä oli "Aluepalauttaja", eli siis Suomen Neuvostoliitolle menettämien alueiden palauttaja. Hän julisti vihaansa ja katkeruuttaan venäläistä miehittäjää kohtaan sen verran raivokkaasti, että oli vaikeaa uskoa hänen koskaan omaksuvan nuoren polven vaihtoehto-oikeiston venäläismielisiä, putinistisia asenteita.

Ideologiskt var gentlemannahistorikern dock mycket entydigt russofobiskt sinnad, och en av de hederstitlar han beviljade sig själv var "Återbördaren", dvs den som ville återbörda de avträdda områdena till Finland. Han förkunnade sitt hat och sin bitterhet mot den ryska ockupationsmakten med sådant raseri att det var mycket svårt att föreställa sig att han någonsin kunde dela den unga alternativa högerns Rysslandsvänliga, putinistiska attityder.

Mutta kuten norjalaiset sanovat, teori er det du tror mens praksis er det eg veit - teoria on se mitä sinä luulet, kun taas käytäntö on se mitä minä tiedän. Nyt kun ne kaikkein kovimmat ja väkivaltaisimmat äärioikeistolaiset osoittivat mieltään Tampereella "sananvapauden" (ts. toista mieltä olevien vapaan murhaamisen) puolesta, ja heidän joukossaan marssineen varusmiehen nettikirjoittelut osoittivat hänet täysin putinismilla aivopestyksi, rakastettu herrasmieshistorioitsijamme riensi useamman kuin yhden blogin kommenttiosastoon julistamaan, että ilmeiseen ryssäläismielisyyteen hän ei ota kantaa, mutta ihan varmasti vastamielenosoittajat ne siellä Tampereella uhkailivat väkivallalla...

Men för att tala med norrmännen: teori er det du tror mens praksis er det eg veit, teori är vad du tror medan praktik är vad jag vet. Nyligen demonstrerade de allra tuffaste och mest våldsbenägna högerextremisterna i Tammerfors för "uttrycksfriheten" (dvs. för sin egen frihet att mörda vem som helst de ogillar), och en beväring som marscherade i deras led visade sig vara putinistiskt hjärntvättad: då skyndade sig Gentlemannahistorikern att förkunna (i kommentarlådan till fler än en blogg), att han inte ville ta ställning till de här uppenbart rysslandsvänliga attityderna, men att det alldeles säkert var motdemonstranterna som i Tammerfors kom med hotelser om våld...

Huomatkaa, että ilmeiseen ryssäläismielisyyteen hän ei siis ota kantaa. "Ryssäläismielisyys" ei siis enää ole Herrasmieshistorioitsijan mielestä oleellista eikä tärkeää. Voi sanoa että "vanhan hyvän ajan" isänmaallinen, tai ainakin venäläisvastainen, äärioikeisto on kuollut, kun Herrasmieshistorioitsijallekin kelpaa liittolaiseksi, tai ainakin puolusteltavaksi, uuden aikakauden venäläismielinen äärioikeistolainen.

Märk väl att han inte ville ta ställning till de här uppenbart rysslandsvänliga attityderna. "Rysslandsvänliga attityder" är sålunda inte längre någonting att fästa sig vid för Gentlemannahistorikern. Man kan säga att den gammelmodigt fosterländska, eller åtminstone ryskfientliga, extremhögern nu är död och begravd, när t o m Gentlemannahistorikern är villig att alliera sig med en putinistiskt sinnad högerextremist av den nya tiden, eller åtminstone att ta en sådan i försvar.

Joudumme siis tyrmistyneinä toteamaan, että Herrasmieshistorioitsijasta on näin tullut yksi niistä "ryssäläisistä tahoista", joita hän itse aikoinaan vainosi. 

Det är med bestörtning vi är tvungna att konstatera, att Gentlemannahistorikern nu har blivit en av de "Rysslandsvänliga aktörer" han förr i världen brukade förfölja.

torstai 26. lokakuuta 2017

Äärioikeistolaisuus ja Venäjä, taas kerran - Extremhögern och Ryssland en gång till

Äärioikeistolaisten marssiin osallistunut varusmies julistaa Facebook-sivullaan, että Donbass ei kuulu Ukrainalle - Beväringen som deltog i högerextremisternas demonstrationståg förkunnar på sin Facebooksida att Donbass inte tillhör Ukraina
Äärioikeistolaisten marssiin osallistunut varusmies juhlii venäjäksi Voiton päivää. Beväringen som marscherade med på högerextremisternas demonstrationståg högtidlighåller Segerdagen på ryska.

Äärioikeistolaisten marssiin osallistunut varusmies esittelee venäläisen äärioikeiston tunnusta. Beväringen som var med på högerextremisternas demonstrationståg skyltar med symbolen för de ryska åsiktsfränderna.

Kun laki lakkautetaan, se lakkautetaan kaikilta - När ett brott lagligförklaras så kan alla bli offer

Laura Huhtasaari on Radio Helsingin nettisivuilla vaatinut, että kiihottaminen kansanryhmää vastaan poistetaan rikoslaista. Onkohan hän taaskaan ajatellut asiaa loppuun asti? Kun laki lakkautetaan, se lakkautetaan kaikilta. Kun rikos laillistetaan, kaikista voi tulla uhreja. 

Laura Huhtasaari har på Radio Helsinkis webbsidor krävt att avskaffa brottet "hets mot folkgrupp". Jag undrar om hon alls frågat sig vad detta skulle innebära i praktiken. När man avskaffar en lag, så slutar den gälla - för alla. Om ett brott legaliseras, så kan alla bli offer.

Jos Huhtasaaren haave toteutuu, se tarkoittaa, että kaikki saavat vapaasti kehottaa esimerkiksi väkivaltaan Huhtasaaren omaa viiteryhmää vastaan. Voin vakuuttaa että esimerkiksi tässä blogissa alkaa leppymätön ja lakkaamaton vihanlietsonta heti kun siitä tulee laillista. Olen nimittäin lainkuuliainen mies, mutta jos kiihottaa saa ihan lainsäätäjän luvalla, kyllä minäkin sitten.

Om Huhtasaaris dröm går i uppfyllelse, betyder det att det är fritt fram för alla att t ex uppmana till våld mot Huhtasaaris egen referensgrupp. Blir det lagligt att uppvigla folk mot befolkningsgrupper kan jag lova att jag i den här bloggen genast sätter igång med obarmhärtig och oförsonlig hets när det blir lagligt. Jag är en laglydig människa, men får man uppvigla med lagstiftarens goda minne så ska jag minsann inte lägga någon sordin på mig.

En tiedä teeskenteleekö Huhtasaari vain, vai onko hän oikeastikin niin heikkolahjainen, ettei tajua mitä on tullut ehdottaneeksi. Vai onko tässä takana taas kerran viha juuri kaikille samaa lakia, oikeusvaltiota ja yhdenvertaisuusperiaatetta vastaan? Kai se on niin että laista pitäisi Huhtasaaren ja hänenlaistensa mielestä saada yhdenlainen heikäläisille ja toisenlainen meille huonommille ihmisille.

Jag vet inte om Huhtasaari bara låtsas eller om hon verkligen är så dum att hon inte fattar vad hon gått och föreslagit. Eller handlar det här igen om hatet mot lika lag för alla, mot rättsstaten och principen om likaberättigande? Det är väl så att vad Huhtasaari och hennes gelikar vill är en lag för dem och en annan för oss som är mindre värda.

maanantai 23. lokakuuta 2017

Mutta natseja emme ole, emme varmasti - Vi är inte nazister, nejdå

Tällaisia kuvia ihan-varmasti-ei-natsistinen Pohjoismainen Vastarintaliike jätti näkyville Tampereelle "sananvapaus"-mielenosoituksensa jälkeen.

Med såna här bilder signalerade Nordiska Motståndsrörelsen i Tammerfors att den inte är nazistisk, aldrig i livet.






Eikö kommunismin uhreja muistella riittävästi? Minns vi inte kommunismens offer?

Kaja Kunnas nosti hiljattain otsikon kysymyksen esille Hugenberger Zeitungissa, siis Hesarissa. Koska olen vanhana Solženitsynin lukijana pohtinut sitä paljonkin, heitän tässä pari sanaa.

Kaja Kunnas ställde nyligen den i rubriken citerade frågan i vår malligaste morgontidning, dvs Helsingin Sanomat. Jag läste som bekant Solzjenitsyn redan som tolvåring och har reflekterat över denna fråga sedan dess, och sålunda kan jag uttala mig om saken här.

Kunnas mainitsi kreikkalaisen vasemmistopoliitikon, jonka mielestä kommunismia ei voi tuomita samalla tavalla kuin natsismia, koska kommunismista on ollut myös vapauttavia muotoja. Kunnas kuittasi tämän sanomalla, totuudenmukaisesti, että kommunistiset vallankumoukset ovat aina johtaneet diktatuureihin. Nyt sietää miettiä, mitä kreikkalainen vasemmistopoliitikko oikeasti tarkoitti.

Kunnas nämnde en grekisk vänsterpolitiker, enligt vilken man inte kan fördöma kommunismen som man fördömer nazismen, eftersom vissa former av kommunism också varit befriande och frigörande. Kunnas avvärjde detta med det i och för sig sanna påpekandet att kommunistiska revolutioner alltid lett till diktaturer. Men låt oss överväga, vad den grekiske vänsterpolitikern egentligen ville säga.

Kommunistipuolueet ovat vakaan demokratian oloissa ja hillitseminä pystyneet uudistumaan niin, että niistä on tullut köyhälistön yhteiskunnallisten intressien aitoja edistäjiä. Suomen esimerkkiä minun ei tarvitse mainitakaan: siitä aiheesta kannattaa lukea vaikka Lauri Haatajan Demokratian opissa. Toinen merkittävä esimerkki tulee Italiasta, missä kommunistipuolue sai kannatusta sikäläisen sosialistisen (ts. sosiaalidemokraattisen) puolueen läpikorruptoituneisuuden ja mafiosoituneisuuden vuoksi. Siellä kommunistijohtaja Enrico Berlinguer päätyi irrottautumaan neuvostojohtoisuudesta ja vallankumouksellisuudesta ja totesi, että yhteistyö muiden puolueiden kanssa oli välttämätöntä köyhien ja vähäväkisten asioiden ajamiseksi demokraattisen valtion puitteissa.

I stabila demokratier har kommunistiska partier kunnat reformera sig så att de uppträtt som genuina representanter för proletariatet och dess samhälleliga intressen. Jag behöver inte ens nämna exemplet Finland här - jag hänvisar bara till Lauri Haatajas bok Demokratian opissa. Ett annat välkänt exempel är Italien, där kommunisterna fick stöd p g a av att socialistpartiet, dvs de italienska socialdemokraterna, sågs som korrumperade och mafiotiserade. Den kommunistiska partiledaren Enrico Berlinguer beslutade att det var viktigare att samarbeta med andra partier för att främja de fattigas sak inom den demokratiska statens ramar än drömma om revolutionen.


Enrico Berlinguer. Lähde/källa/Bildquelle: Wikipedia.de


Kyllä minä sinänsä hyväksyn ja ymmärränkin sen, että länsieurooppalainen vasemmistolainen haluaa pestä kommunismin nimeä puhtaaksi, koska hänelle se oikea henkilökohtaisesti koettu kommunismi tarkoittaa demokraattisen järjestelmän sisällä ja niiden säännöillä toimineita kommunistisia puolueita, ja Itä-Euroopan kommunistiset tyranniat ovat olleet jossain muualla. Odottaisin kuitenkin, että kyseinen länsieurooppalainen vasemmistolainen sanoisi tämän avoimesti, sen sijaan että kiertelee ja kaartelee.

I och för sig accepterar jag och förstår varför en västeuropeisk vänsterradikal vill rentvå kommunismens namn, ty för honom är kommunismen - så som han upplevt den - likabetydande med kommunistiska partier som fungerat inom det demokratiska systemet och beaktat dess regler, medan de östeuropeiska kommunistiska tyrannierna varit någon annanstans. Jag skulle dock förvänta att denne västeuropeiske vänsterradikal skulle säga det här öppet i st för att slingra sig.

Kommunistiset vallankumoukset ovat aina epäonnistuneet, mutta haave vallankumouksesta elää radikaalissa vasemmistossa eräänlaisena tiedostamattoman uskonnollisena elementtinä, jota voi verrata (ja minua fiksummatkin ajattelijat ovat verranneet) Jeesuksen toiseen tulemiseen, viimeiseen tuomioon ja tuhatvuotiseen valtakuntaan. Kommunistinen vallankumous on eräänlainen politiikan loppu. Ihanteen mukaan poliittisia riitoja ei vallankumouksen jälkeen enää tarvittaisi; käytännössä, kuten tiedämme, politiikka pyritään kommunistisen vallankumouksen jälkeen kieltämään. 

Kommunistiska revolutioner har alltid misslyckats, men revolutionsdrömmen lever vidare inom radikal vänster som en sorts omedvetet religiöst element, som även klokare män än jag jämfört med Kristi återkomst, domedagen och tusenårsriket. Kommunistisk revolution är en sorts slut på all politik. Enligt idealet behövs inga politiska stridigheter längre efter revolutionen; det som sker i praktiken är att den nya makten försöker förbjuda politiska motsättningar.


Vallankumoukseen kuuluu oleellisesti sortavan luokan nujertaminen, mahdollisesti likvidoiminenkin. Tämä ei ole panettelua, sillä porvarillinen tasavaltakin on syntynyt sellaisesta vallankumouksesta - Ranskan vallankumouksesta. Sekin johti tolkuttomaan lahtaamiseen, kun vallankumouksen oletettuja vihollisia piti raivata tieltä.

Revolution handlar om att besegra den härskande klassen, t o m om att förinta den. Det här är inte förtal, ty även den borgerliga demokratin har uppstått ur en sådan revolution - den franska. Och den revolutionen ledde också till vanvettigt slaktande när det gällde att ta kål på påstådda fiender till revolutionen.

Kommunismin pahin ongelma ei siis ole haave sosialistisesta yhteiskunnasta ilman rahaa ja sortajia. Sosialismi sinänsä on pelkkä käytännön järjestely, jota on tarpeen ilmaantuessa sovellettu ihmiskunnan historiassa moneen otteeseen - hyvinvointivaltiotakaan ei keksinyt vasemmisto, vaan Otto von Bismarck vastavedoksi vasemmistolle, ja varsin porvarillisetkin valtiot turvautuvat täysin sosialistisiin yhteiskuntajärjestelyihin aina sodan sattuessa. Kommunismin ongelma on juuri vallankumouksen nostaminen jonkinlaiseksi ihanteeksi. Todellisuudessa vallankumous on, kuten sota, viimeinen keino, johon ajaudutaan, kun yhteiskunnan sisäiset ristiriidat kasvavat liian suuriksi eikä ole neuvottelumekanismia niiden sovittelemiseksi. 

Problemet med kommunismen är alltså inte drömmen om ett socialistiskt samhälle utan pengar och förtryckare. Socialismen i och för sig är ett rent praktiskt arrangemang, som i historien vid behov tillämpats många gånger: det var t ex inte vänstern som hittade på välfärdsstaten, utan Otto von Bismarck, som ville ta vinden ur seglen för socialisterna. Och när det blir krig drar sig borgerliga regeringar inte för socialistiska lösningar heller. Det problematiska med kommunismen är att upphöja revolutionen till ett ideal. I verkligheten är revolutioner alltid nödlösningar som kan jämföras med krig. Man drivs till revolution som sista utväg när de inre konflikterna i samhället växer sig alltför stora och någon försonings- och förhandlingsmekanism inte finns till.


Otto von Bismarck. Lähde/källa/Quelle: Bundesarchiv


Neuvostoliiton julmuuksissa oli kyse vallankumouksellisesta väkivallasta, joka oli nostettu normiksi senkin jälkeen kun itse vallankumous ja kansalaissota olivat ohi. Äärivasemmiston haluttomuuden tuomita Gulagia yhtä pahana kuin natsismia selittää se, että silloinkin kun äärivasemmisto ei pyhitä eikä ihannoi vallankumouksellista väkivaltaa, se haluaa ymmärtää sitä. Fasismin väkivalta johtuu äärivasemmistolaisen mielestä silkasta pahuudesta (enkä todellakaan väitä vastaan), kun taas aidon vallankumouksellisen väkivallan taustalla on todellisia yhteiskunnallisia motiiveja, joita pitää voida ymmärtää. Kommunististen diktatuurien julmuus on ymmärrettävää, koska se on käytännön välttämättömyys pahojen kapitalistien nujertamiseksi ja pitämiseksi nujerrettuina.

I de sovjetiska grymheterna rörde det sig om revolutionärt våld som hade upphöjts till norm även när själva revolutionen och inbördeskriget var förbi. Om radikalvänstern är ovillig att fördöma Gulag som den fördömer nazismen, beror detta mest på att den - även när den gått med på att inte idealisera revolutionärt våld - tenderar att se på det med förståelse. Fascistiskt våld beror enligt vänsterradikalen på ren ondska (och det vill jag inte ifrågasätta), medan genuint och autentiskt revolutionärt våld beror på verkliga sociala motiveringar som man bör kunna förstå. Grymhet i kommunistiska diktaturer är förståeligt eftersom det inte finns något annat sätt att varaktigt få bukt med de onda kapitalisterna.

Tässä näkemyksessä on jotain sellaista rehellisyyttä ja johdonmukaisuutta, joka tekee siitä miltei arvostettavan. Valitettavasti vain tämäkään oikeutus kommunistisille julmuuksille ei oikein toimi. Katsokaapa Kiinaa. Siellä on siirrytty kapitalismiin, mutta kommunistinen puolue hallitsee maata yhä yksinään ja loukkaa ihmisoikeuksia jota kuinkin entiseen tapaan. Kommunistinen yksipuoluevalta ei siis pysty edes siihen ainoaan, millä se oikeuttaa julmuutensa: estämään siirtymistä kapitalismiin. Demokratiaan siirtymisen se sitä vastoin kykenee tehokkaasti pysäyttämään.

Den här synen på saken är såtillvida ärlig och logisk att jag nästan uppskattar den. Dessvärre fungerar inte ens det här berättigandet av kommunistiska grymheter i verkligheten. Se på Kina. Där har man övergått till kapitalism, men kommunistiska partiet fortsätter att härska ensamt över landet och kränker de mänskliga rättigheterna precis som ensamhärskande partier alltid brukar. Kommunistisk enpartimakt kan inte förebygga övergången till kapitalism, men däremot kan den effektivt förebygga övergången till demokrati.

No, tämä meni vähän liian pitkäksi, ja joka tapauksessa kaikki tietävät hyvin, miksi laitavasemmisto ei halua puhua kommunismin julmuuksista. Huomattavasti merkillisempää on se, että äärioikeisto ei sekään ole erityisen mielissään, jos tästä aiheesta puhutaan liikaa.

Nåja, det här blev lite för långrandigt, och i alla fall vet vi mycket väl varför radikala vänstermänniskor inte är så hemskt ivriga att ta upp kommunismens grymheter. Det är mycket konstigare att extremhögern inte heller är så förtjust om man talar alltför mycket om dem.

Silloin ennen, kun en itse ollut joutunut tosiasialliseen julkaisu- ja siteerauskieltoon suomenkielisessä mediassa, kirjoitin Solženitsynistä, neuvostoliittolaisista toisinajattelijoista ja Stalinin julmuuksista varmasti enemmän ja asiantuntevammin kuin kukaan suomalainen kulttuurimölisijä Sofi Oksasta ehkä lukuun ottamatta. Nämä kirjoitukset kuitenkin provosoivat juuri äärioikeistoa tavattomasti, ja eräät sen edustajista olivat niin sekaisin, että kutsuivat minua stalinistiksi juuri näiden kirjoitusten takia. Mikä moisessa saattoi olla takana?

Förr i världen, när jag ännu inte hade skaffat mig de facto utgivnings- och citeringsförbud i finskspråkiga medier, skrev jag - möjligtvis med undantag av Sofi Oksanen - mera och sakkunnigare än någon annan finsk kulturskribent. Mina skriverier provocerade dock extremhögern till den milda grad att en del av dess aktivister fick för sig att kalla mig stalinist på grund av precis dessa skriverier. Vad kunde månne detta bero på?



Siinä oli takana se, että äärioikeisto katsoo itse omistavansa Gulagin. Se on tottunut ajattelemaan, että Gulag ja kommunismin julmuudet ovat moraalinen perustelu aivan kaikille sen omille väkivaltafantasioille. Samalla se on oikeastaan oikein hyvin sopeutunut siihen menneiden vuosikymmenten tilanteeseen, jossa Gulag oli sen oma yksityinen salaisuus.

Det beror på att extremhögern anser sig ha äganderätt till Gulag. Den har vant sig vid att tänka, att Gulag och kommunismens grymheter utgör ett vattentätt berättigande för alla dess egna våldsfantasier. Samtidigt har den egentligen anpassat sig alltför väl till den situation som rådde under gångna årtionden, då Gulag verkligen var dess egen privata hemlighet.

Kun minä rupesin tuomaan Gulagia valtavirtaan, äärioikeisto alkoi esittää minulle vaatimuksia, että minun pitäisi kannattaa kaikkia sen käsityksiä, hurrivihasta rasismiin, jos kerran en kiistänyt kommunismin raakuuksia. Kun en kannattanut, minuun suhtauduttiin ikään kuin Gulagin olemassaolon myöntämällä olisin ilmoittautunut jäseneksi heidän mafiaansa, jossa vallitsivat alamaailman ankarat lait: minua alettiin kohdella vasikkana

När jag försökte införa Gulag i huvudfåran, började extremhögern ställa mig krav på att jag borde omfatta alla dess dogmer från svenskhat till rasism, om jag inte ifrågasatte kommunismens grymheter. När jag vägrade, behandlades jag som om jag genom att medge att Gulag fanns till hade anmält mig som medlem till deras maffia, där det var den undre världens stränga lagar som rådde: de började bemöta mig som en tjallare.

Äärioikeisto tai "vaihtoehtoinen oikeisto" on "vaihtoehto" ennen kaikkea liberaalille, demokraattiselle järjestykselle ylipäätään. Samalla se kuitenkin valehtelee itselleen vastustavansa ennen kaikkea "kommunismia", jonka moraalisen hylättävyyden Gulag on todistanut ikuisiksi ajoiksi. Tämä itsepetos pysyy uskottavana tasan niin kauan kuin valtavirrassa ei puhuta Gulagista - tällöin nimittäin vaihtoehto-oikeisto voi uskotella itselleen, että valtavirran näkökulmasta on jotenkin noloa puhua siitä, ja näin vaihtoehto-oikeisto voi pitäytyä siinä harhassa, että liberaali länsimainen demokratia on jotenkin sama asia kuin kommunismi ja stalinismi.

Extremhögern eller den "alternativa högern" utgör främst ett alternativ till den liberala och demokratiska samhällsordningen överhuvudtaget. Samtidigt inbillar den sig att den framför allt bekämpar "kommunismen", vars moraliska förkastlighet Gulag givetvis bevisat för all tid framåt. Det här självbedrägeriet förblir trovärdigt precis så länge som man inte talar öppet om Gulag - då kan extremhögern nämligen inbilla sig, att huvudfåran på något sätt blygs att tala om det, och på det viset kan alternativa högern envisas med sina vanföreställningar om att liberal västerländsk demokrati på något sätt är samma sak som kommunism och stalinism.

Vaihtoehto-oikeisto ei todellakaan halua, että valtavirrassa puhuttaisiin Gulagista. Se haluaa päinvastaista: sitä, että valtavirta pysyisi siitä hiljaa, jotta se itse voisi pyörittää vanhaa veisuaan siitä, kuinka Gulagista ei puhuta mutta joka ämyri tööttää holokaustijuttuja. Kun Gulagista oikeasti aletaan puhua, vaihtoehto-oikeisto itkee ja rääkyy kuin ainakin pikkuvauva, jolta on riistetty lempilelu.

Den alternativa högern vill verkligen inte någon alltför offentlig eller öppen diskussion om Gulag. Det är det precis det motsatta den vill: att huvudfåran skulle hålla tyst om Gulag, så att den själv kunde veva sin utnötta slagdänga om hur det inte talas om Gulag i huvudfåran medan medierna och mediemurvlarna bara mal på om Förintelsen. När man verkligen börjar tala om Gulag så hör vi den alternativa högern lipa och gråta som ett barn när det berövats sin favoritleksak.

Ja kun mielipideterrori saa riittävän massiiviset mitat, totta kai valtavirta alkaa välttää aihetta. Jos kaikki tietävät, että puolen sanankin sanominen Gulagista johtaa äärioikeiston loanheittoon, kukaan ei tietenkään halua puuttua aiheeseen. Itse asiassa ns. poliittisessa korrektiudessa on kyse juuri tästä: ei siitä, että jokin mielipidesensuuri olisi kieltänyt puhumasta äärioikeiston lempiaiheista, vaan siitä, että äärioikeisto itse on varannut ne itselleen eikä salli, että vihkiytymättömät niistä puhuisivat.

Och när åsiktsterrorn får tillräckligt massiva dimensioner är det naturligt att folk börjar undvika temat. Om alla vet att man blir föremål för en smutskastningskampanj om man bara nämner Gulag med ett halvt ord, då föredrar folk att inte alls yttra sig om saken. Om det finns en "åsiktskorridor" eller "politisk korrekthet" så beror det på precis det här: inte på att någon åsiktscensur förbjudit oss att diskutera om extremhögerns favoritteman, utan på att själva extremhögern lagt beslag på dem och tillåter inte oss oinvigda att dryfta dem.