Aatehistorian pitkä vipuvarsi - Idéhistoriens långa hävstång

Muistan että pikkupoikana - teinipoikana jopa - minulla oli sellainenkin vaihe, jossa mietin vakavasti äärioikeistolaiseksi alkamista. Kommunismi oli siihen aikaan vahvoilla ja pelottava Neuvostoliitto yhä olemassa, Suomessa yksikään merkittävä poliittinen voima ei vastustanut kommunismia. Itse asiassa Erkki Tuomiojan Ydin-lehti ja Sadankomitea olivat siinä suhteessa uskaliaampia kuin mikään oikeistopuolue - mikä sitten oli eräs syy siihen, että päädyin porvarillisesta kotikasvatuksesta käsin kannattamaan 80-luvun rauhanliikettä. (Kyllä vain, 80-luvulla oli mahdollista päätyä tietynlaiseksi vasemmistolaiseksi neuvostovastaisuuttaan, koska poliittisista ryhmistä äänekkäimmin Neuvostoliittoa arvosteli ei-stalinistinen osa laitavasemmistoa.)

Som en liten gosse, ja till och med som en tonåring, hade jag ett skede då jag på allvar reflekterade över att bli högerextremist. På den tiden var kommunisterna ett starkt parti i finsk politik, och det skrämmande Sovjetunionen existerade fortfarande - det fanns ingen betydande politisk kraft i Finland som bekämpade kommunismen. Egentligen var Erkki Tuomiojas tidskrift Ydin och hans referensgrupp inom fredsrörelsen i den bemärkelsen en hel del modigare än något högerparti - vilket är en av orsakerna till att jag, hur borgerligt uppfostrad jag än var, sedan kom att ansluta mig till fredsrörelsen. Javisst, på åttiotalet var det möjligt att bli en sorts vänstermänniska precis därför att man var antisovjetiskt inställd, för det politiska kotteri som mest högljutt kritiserade Sovjet var de icke-stalinistiska vänstersocialisterna.

Seurattuani uutisia Keski-Euroopan äärioikeiston edesottamuksista - ja niitä saattoi lukea suomeksi niinkin luotetun kommunisminvastaiselta taholta kuin Valituista Paloista, puhumattakaan siitä että 17-vuotiaana aloin ymmärtää riittävästi saksaa lukeakseni Der Spiegeliä - päädyin kuitenkin toteamaan, että äärioikeistolaiseksi alkaminen oli sekä taktisesti että strategisesti tehoton tapa vastustaa kommunismia ja Neuvostoliittoa (aivan kuten tänään olen sitä mieltä, että kommunistipuolueeseen liittyminen on tehoton tapa vastustaa äärioikeistoa). 

Jag följde med vad extremhögern i Mellaneuropa höll på med - detta kunde man på den tiden läsa om i en så pålitligt antikommunistisk nyhetskälla som den finska upplagan av Det Bästa, för att inte peka på att jag som 17-åring började förstå tyska tillräckligt bra för att läsa Der Spiegel. Jag kom dock till slutsatsen att det var både strategiskt och taktiskt ineffektivt att motarbeta kommunism och Sovjetunionen genom att delta i högerextrema politiska aktiviteter, precis som jag i dag anser att det är ineffektivt att motarbeta extremhögern genom att bli kommunist.

Pääsyy tähän oli antisemitismi, jonka olin jo alle kymmenvuotiaana pikkupoikana ihan omalla järjelläni päätellyt olevan täysin irrationaalinen rotuennakkoluulo. Ihmettelin kovasti sitä, että äärioikeistolaiset ryhmät tuntuivat aina päätyvän juutalaisvastaisuuteen. Vaikka sana "aatehistoria" ei minulle siihen aikaan vielä ollut tuttu, ymmärsin, että jonkinlainen aatehistorian pitkä vipuvarsi käänsi kaikki äärioikeistolaiset kuppikunnat ennemmin tai myöhemmin juutalaisvastaisiksi riippumatta siitä, miten irrationaalista se oli esimerkiksi antikommunististen tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Huvudorsaken till detta var antisemitismen: jag var yngre än tio år när jag med mitt eget lilla förnuft insåg att antisemitismen var en helt irrationell rasfördom. Jag förundrade mig mycket över att alla högerextrema grupper förr eller senare blev antisemitiska. Jag var inte ännu förtrogen med ordet "idéhistoria", men ändå förstod jag att det var just idéhistorien som med sin långa hävstång tvingade de högerextrema kotterierna till antisemitism oberoende av hur irrationellt detta var med tanke på de antikommunistiska målsättningar man ville förverkliga.

Samanlainen vipuvarsi vääntää nyt pikku kommunistipuolueitamme asettumaan Venäjän puolelle. Vaikka on jo kauan sitten ollut ilmiselvää, että Putinin Venäjä ei millään tavalla aja vasemmistolaisia arvoja, vaan tukee äärioikeistolaisia liikkeitä samalla tavalla kuin Neuvostoliitto tuki kommunistisia, nykyiset kommunistimme ovat leimallisesti Venäjä-myönteisiä ja uskovat kaikki tarinat fasistisesta Ukrainasta, joka sortaa venäjänkielisiä kansalaisiaan niin, että näiden on tartuttava aseisiin.

Det är en precis likadan hävstång som nu vrider våra små kommunistpartier åt putinistiskt håll. Hur länge det än har varit helt självklart att Putins Ryssland inte på något sätt främjar vänsterns värden, utan stöder högerextrema rörelser precis som Sovjetunionen stödde kommunister, är våra nuvarande kommunister utpräglat Putinvänliga och tror alla historier om att Ukraina kantänka är ett fascistiskt land som förtrycker sina rysktalande invånare så att dessa ser sig tvungna att ta till vapen.

Se on hyvinkin mahdollista, että tämän takana on KGB (en voisi vähempää välittää siitä, millä nimellä se pulju itseään virallisesti kutsuu, koska vanha KGB joka tapauksessa on käytännössa olemassa ainakin epävirallisten kaverisuhteiden tasolla ja koska Putin joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin virallistaa sen). On kuitenkin aina hiukkasen liioittelua epäillä KGB:tä siellä, missä selityksenä on älyllinen laiskuus ja - tosiaankin - aatehistorian pitkä vipuvarsi. Kommunistit pokkuroivat Venäjälle, koska kommunistin kuuluu pokkuroida Venäjälle, on aina kuulunut. Siinä se.

Det är mycket tänkbart att det är KGB med sina gamla kontakter bland finska kommunister som ligger bakom det här (och jag struntar i vad KGB i dag officiellt kallar sig, eftersom den gamla organisationen fortlever, åtminstone i form av inofficiella kompisrelationer, och Putin kommer hur som helst förr eller senare att återuppliva den under dess traditionella namn). Det är dock alltid lite överdrivet att misstänka KGB där intellektuell lättja och - javisst - idéhistoriens långa hävstång kan förklara allting. Kommunisterna bugar och bockar för Ryssland eftersom det är vad kommunister gör och alltid har gjort, och det är det hela i ett nötskal.

Poliittinen muisti ei tosiaan ole lyhyt, vaan pikemminkin hyvin pitkä ja samalla hyvin dementoitunut, kuten olen ennenkin sanonut.

Som jag redan länge tyckt är det politiska minnet inte kort, det är snarare både mycket långt och mycket dement.

Taas kerran kommunistien suhteesta Venäjään - Än en gång om kommunisternas förhållande till Ryssland

Jouduin tuolla Twitterin puolella sanaharkkaan erään ilmiselvän kommunistin kanssa. Mahdollisesti hän ei ollut kommunistipuolueen jäsen, saattoi olla vasemmistoliitonkin poikia, mutta päätellen hänen asenteestaan Venäjään ja muihin itäeurooppalaisiin maihin hänet oli luokiteltavissa kommunistiksi. Olen jo eräitäkin kertoja sanonut, että nykytilanteessa "kommunisti" tarkoittaa käytännössä sellaista vasemmistolaista, joka ajaa Venäjän asiaa ja levittää Venäjän propagandaa ja jolle tämä Venäjän myötäileminen on tärkeämpää kuin mikään tuotantovälineiden sosialisointi tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

På Twitter kom jag ihop mig med en uppenbar kommunist. Det är tänkbart att han inte var medlem av kommunistpartiet, kanske han t o m verkade inom Vänsterförbundet, men hans attityder å ena sidan mot Ryssland och å andra sidan mot övriga östeuropeiska länder var typiska för en kommunist. Jag har redan flera gånger konstaterat att en "kommunist" i dagens situation avser en uttalad vänstermänniska som går Rysslands ärenden och sprider rysk propaganda och för vilken eftergifter till Ryssland är viktigare än att socialisera produktionsmedlen eller att öka rättvisan i samhället.

Kyseinen kommunisti heitti vaihteeksi jonkin verran ihan osuvaakin läppää äärioikeiston uhasta. Yleensähän kommunistit korostavat liberaalia oikeistoa suurimpana fasistisena uhkana, johon verrattuna persut, halla-ahot, hompanssit ja vastarintaliikeläiset ovat triviaalia loiskiehuntaa. Mutta sitten tämä poika meni aivan metsään ja syytti uudesta äärioikeistoaallosta itäeurooppalaisia, ja varsinkin näiden venäläisvastaisuutta. Hänellä oli vieläpä otsaa väittää, että esimerkiksi virolaisella kulttuurilla ei olisi paljon muuta sisältöä kuin Venäjästä erottautuminen. Jokainen, joka tuntee vaikkapa Jaan Krossin kirjallista tuotantoa, nauraa tuollaisen väitteen suohon.

Kommunisten ifråga hade ett par relativt förnuftiga ord att säga om hotet från högerextremismen. Vanligen framhäver kommunister ju den liberala högern som världens värsta fascism, i jämförelse med vilken sannfinnarna, Halla-aho, hommaiterna och Motståndsrörelsen bara är triviala ytligheter. Men sen drog det helt åt skogen: killen beskyllde nämligen östeuropéer för högerextremism och ansåg att hela den nuvarande vågen av fascism var ett resultat av deras ryssfientlighet. Han hade t o m fräckheten att påstå att estnisk kultur bara handlar om att göra ett stort nummer av hur man inte är ryssar. Vem som helst som läst t ex Jaan Kross' romaner vet att påståendet är rena smörjan.

Vasemmiston suurimpia ja typerimpiä virheitä neuvostoimperiumin romahtamisen jälkeen on ollut itäeurooppalaisten moittiminen "russofobiasta". Jopa vasemmistolaisjärjellä (heh) on lähtökohtaisesti ymmärrettävää, että puoli vuosisataa kestänyt sorto saa uhrit katkeroitumaan sortajalle. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten katkeruutta jenkkejä kohtaan vasemmalla kyllä ymmärretään loputtomiin. Miksiköhän samaa katkeruutta on niin vaikea hyväksyä tai ymmärtää silloin, kun sortaja on ollut Neuvostoliitto eli eräänlainen Venäjä?

Ett av de största och dummaste fel vänstern begått sedan sovjetimperiet föll har varit att i all evighet förebrå östeuropéer för "russofobi". Det är även ur en vänstersynvinkel i princip förståeligt att ett halvt århundrade av förtryck skapar bitterhet mot förtryckaren bland offren. Latinamerikanernas bitterhet mot jänkarna väcker oändliga sympatier på vänsterhåll. Varför har man så svårt att förstå och acceptera samma bitterhet när förtryckaren varit Sovjetunionen, dvs en sorts Ryssland?

Väite, että äärioikeistoaallosta olisi ollut vastuussa Itä-Eurooppa, on typerä siksikin, että Itä-Euroopassa alettiin siirtyä äärioikeistolaisiin hallituksiin kunnolla vasta aatteen miesten saatua merkittävästi vaikutusvaltaa lännessä.

Att den högerextrema vågen på något sätt skulle ha förorsakats av Östeuropa är ett urdumt påstående också därför att östeuropéerna började rösta in högerextrema regeringar först när ideologin väl blivit tillräckligt rumsren i Västeuropa. 

Kun kommunistimme suvaitsi kuitata itäeurooppalaiset yhtenä yksittäisenä venäläisvihamielisenä massana, on mielenkiintoista, miten hän sitten vaati minua olemaan nyansoidumpi suhteessa Venäjään. Kaikkia venäläisiä ei saa tuomita, koska Venäjällä sentään toimii "riippumattomia vasemmistolaisia" ja muita kapinallisia. Kaikki kunnia venäläisille toisinajattelijoille, mutta kuvitteliko herra kommunisti tosissaan, että esimerkiksi Puolassa - maassa, jossa auktoriteetteja vastaan kapinoiminen on ollut perinne ja isänmaallinen hyve jo surullisen kuuluisista Puolan jaoista asti - ei olisi samanlaisia kapinallisryhmiä?

När kommunisten nedlät sig till att avfärda alla östeuropéer som en enda rysshatande massa, är det intressant att han sedan ställde mig krav på en mera nyanserad syn på Ryssland. Alla ryssar får man inte dra över en kam, eftersom det ändå finns "oberoende vänstergrupper" och andra rebeller i Ryssland. Nåja, ryska oliktänkare i all ära, men trodde herr kommunisten verkligen att det inte skulle finnas liknande upproriska politiska grupper i Polen, ett land där det sedan de beryktade polska delningarna varit både tradition och fosterländsk dygd att resa sig mot överheten?

Myös tämän veikon asenne maanpuolustukseen oli - kuten hänen lajitoveriensa yleensä - typerällä tavalla kielteinen. Hänen mielestään Suomen puolustamisesta puhuminen oli pelkkää "nationalismia". Tämä oli tietysti samaa latteaa pasifismia, joka luonnehtii myös suurta osaa ei-kommunistisesta vasemmistosta. Mutta on aika kuvaavaa, että hän leimaa maanpuolustuksen juuri nationalismiksi.

Som de flesta kommunister hyste också denne herre en korkat negativ attityd mot försvaret. Enligt honom var det bara "nationalism" att alls tala om att försvara Finland. Det här var givetvis lättköpt pacifism av samma sort som karaktäriserar en stor del av den icke-kommunistiska vänstern. Men det är betecknande att han brännmärker försvarsviljan som nationalism. 

Pitäisiköhän kyseinen herra nationalismina sitä, että Venäjällä lapsetkin kasvatetaan aseellisiksi tappajiksi ja kulttuuria militarisoidaan väkisin? Tuskinpa. Katsokaas kun Venäjällä on se traaginen historia, fasistit hyökkäsivät maahan ja silleen. Siksi Venäjän aseuho on läpeensä puolustuksellista, sanoo kommunisti.

Skulle gentlemannen ifråga se det som nationalism att självaste barnen i Ryssland uppfostras till vapenbärande yrkesmördare och kulturen tvångsmilitariseras? Knappast. Ni vet, Ryssland har ju sin tragiska historia med fascister som invaderar osv. Därför är Rysslands vapenskrammel endast av defensiv sort.

En nyt edes kaivele historian visvaisia haavoja tämän tiimoilta. Olettakaamme ihan huvin vuoksi, että kommunistit ovat oikeassa ja että Venäjälle on aina vain hyökätty ja venäläisiä lahdattu ja raiskattu eikä Venäjä koskaan ole hyökännyt minnekään. Jos katsomme Venäjän ylintä ystävää Serbiaa, niin se maa vasta onkin joutunut kärsimään hyökkääjistä ja rääkkääjistä molempien maailmansotien aikana. Serbian nationalismi oli siis voittopuolisesti puolustuksellista johtaessaan aikamme käsittämättömimpiin julmuuksiin 1990-luvulla. Toisin sanoen myös historiallisesti "oikeutettu" ja "puolustuksellinen" nationalismi voi olla helkutin vaarallista naapurikansoille ja kansallisille vähemmistöille.

Jag vill inte ens peta i historiens variga sår - låt oss för nöjes skull utgå från att kommunisterna har rätt, att det alltid har varit Ryssland som blivit föremål för attacker, angrepp och invasioner, att det bara varit ryssar som mördats och våldtagits och att Ryssland aldrig invaderat något annat land. Reflekterar vi över Rysslands bästa drastukamrat Serbien, så har precis serberna fått lida av invasioner och grymheter under bägge världskrigen. Serbisk nationalism var sålunda främst av defensiv sort när nationalistiskt inspirerade serber begick vår tids mest obegripliga folkmord på nittiotalet. Sålunda kan även "historiskt berättigad" och "defensiv" nationalism bli jäkla farlig både för grannländer och för nationella minoriteter.

Toisin sanoen Venäjä on Suomelle uhka, jopa kommunistisesta tai marxilaisesta näkökulmasta. Ottaisin kommunistit heti todesta edes kommunisteina, jos heidän suunnastaan alkaisi kuulua esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

Sålunda kan man lugnt konstatera att Ryssland utgör ett hot för Finland, och det även ur kommunistisk eller marxistisk synvinkel. Jag kunde kanske ta kommunisterna på allvar som kommunister, om jag hörde dem förkunna t ex följande sorts åsikter:

• Yhdysvallat on ehkä kapitalistinen maa, mutta Venäjä pyrkii aktiivisesti kohti feodaalista harvainvaltaa. Siksi Yhdysvallat on marxilaisenkin opin kannalta pienempi paha ja vähemmän taantumuksellinen./Förenta Staterna är kanhända ett kapitalistiskt land, men Ryssland eftersträvar aktivt feodal oligarki. Därför är Förenta Staterna även ur en marxistisk synvinkel ett mindre ont och ett mindre reaktionärt land.
• Venäjä on yhä ilmeisemmin fasistinen maa, joka uhkaa Suomea, myös Suomen työväenluokkaa. Työväenluokan on puolustauduttava Venäjän fasistista uhkaa vastaan./Det är allt mera uppenbart att Ryssland nu är ett fascistiskt land, och därför utgör Ryssland ett hot mot Finland, inklusive den finländska arbetarklassen. Arbetarklassen bör försvara sig mot detta hot.
• Jos Venäjä valloittaa Suomen, työväenluokalta menevät kaikki poliittiset vaikutusmahdollisuudet, lakko-oikeus jne. Siksi Venäjän miehitys tulee pyrkiä estämään etukäteen varustautumalla, ja jos se tapahtuu, sitä on vastustettava sissisodalla./Om Ryssland erövrar Finland, innebär det att arbetarklassen förlorar allt politiskt inflytande i landet, strejkrätten osv. Därför måste den ryska ockupationen av Finland förebyggas genom krigsrustning, och om det här inte lyckas, bör ockupanten bekämpas genom gerillakrig.

En tietenkään itse pidä sissisotaa kovin hyvänä ideana, koska historia osoittaa, ettei sissitoiminnalla yleensä voida nujertaa miehittäjää (sekä neuvostopartisaanien, Viron metsäveljien että Puolan ns. "kirottujen sotilaiden" vaiheista ilmenee, että sillä vain rikotaan infraa ja raaistetaan miehittäjän otteita). Olenpahan vain sitä mieltä, että kun vasemmistoperinteessä on niinkin paljon ihannoitu sissisotaa, tuollainen kanta olisi edes uskottavasti kommunistinen.

Jag ser inte gerillakriget som en alltför bra idé, ty historien visar att ockupanten vanligen inte kan besegras genom gerillaverksamhet (både de sovjetiska partisanernas, de estniska skogsbrödernas och de polska s k "förbannade soldaternas" öde visar att gerillan bara kan spränga infrastrukturobjekt och provocera ockupanterna till allt brutalare tag mot civilbefolkningen). Men inom vänstertraditionen har man idealiserat gerillor och partisaner så länge, att ett sådant ställningstagande åtminstone skulle kännas trovärdigt kommunistiskt.

Sosijallajallalismi - Socialism, tralala

Oheisena Homma-nimimerkin "Sivullinen" analyysia Amerikan vaaleista. Analyysi on hieman pelkistetty, koska siihen on jätetty ainoastaan "Sivullisen" lempisana, mutta pääpointti tulee varsin selväksi näinkin.

Här citerar jag pseudonymen "Sivullinen" från det högerextrema diskussionsforumet Homma. Det här är hur han analyserar valresultaten från Amerika. I min version ser vi bara "Sivullinens" favoritord, men poängen är klar även så här (och någon svensk översättning behövs minsann inte).

...sosialistien...sosialistinen...sosialistien...Sosialistien...Sosialistisen...sosialisteille...sosialistien...sosialismi...paikallissosialismiksi...sosialismille...kansallissosialismi...sosialistien...

Trumpin ja meilläkin rehottavan äärioikeistolaisen aallon voi olettaa tulevaisuudessa aiheuttavan vastakkaisia ongelmia, kun väistämätön reaktio menee liiallisuuksiin. Yksi mahdollisuus on, että esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä paikallisen oikeiston propaganda leimaa laimeimmatkin reformit kommunismiksi, nuoriso vakuuttuu siitä, että "sosialismi" kaikissa muodoissaan, myös kommunismina, on jotain äärimmäisen fiksua, järkevää ja maltillista.

Den högerextrema våg som Trump representerar och som även gör sig gällande hos oss kan i framtiden förväntas vålla motsatta problem, när den oundvikliga reaktionen går över styr. En möjlighet är att den unga generationen t ex i Förenta Staterna, där den lokala högern utmålar de mest ofarliga reformer som kommunism, blir övertygad att all "socialism", inklusive kommunism, är någonting ytterst intelligent, förnuftigt och moderat.

Näemme vielä stalinismin uuden nousun, kun nuori polvi vakuuttuu siitä, että kovat otteet ovat välttämättömiä oikeiston kurissapitämiseksi. Siinä on meikäläisenkin nirri katkolla, koska olen muistaakseni joskus sanonut jotain sellaista, että stalinismi ei ole hyvä asia, koska miljoonien ihmisten tappaminen vankileireillä ja uraanikaivoksissa on ymmärtääkseni hieman sopimatonta.

Vi kommer ännu att se stalinismen resa sitt drakhuvud igen, när ungdomarna blir övertygade att det behövs hårda tag för att hålla högern i styr. Men då kommer även min kära livhanke att sväva i fara, ty om jag rätt minns har jag nån gång sagt någonting i den stilen att stalinism inte riktigt är något bra att ha, eftersom det enligt mitt skrala förstånd inte riktigt är vettigt att döda miljoner människor på fångläger och i urangruvor.

Yksinkertainen opas kommunistien ja äärioikeistolaisten yhtäläisyyksiin - En kort guide till likheterna mellan kommunister och högerextremister

Kommunisteilla ja äärioikeistolaisilla on tietysti paljon yhtäläisyyksiä, mutta mielenkiintoisin on se, kun kommunisti tai äärioikeistolainen saa vastattavakseen sellaisen kysymyksen, johon vastaaminen rikkoisi hänen itsepetoksensa. Kommunistin tapauksessa tämä kysymys on, miten hän aikoisi hoitaa Suomen maanpuolustuksen ja torjua Venäjän hyökkäyksen. (Kommunistilla tarkoitan tässä yhteydessä oikeita kommunistisiksi itseään kutsuviin puolueisiin kuuluvia henkilöitä; yksittäisiä kommunisteja tässä kuvatussa mielessä löytyy tietysti muistakin puolueista, mutta esimerkiksi Vasemmistoliittoa en pidä kommunistisena puolueena.)

Kommunister och högerextremister har givetvis en massa i gemen, men det mest intressanta som förenar dem är det som sker när en kommunist eller en högerextremist ska besvara en fråga han inte kan besvara utan att bli pinsamt medveten om sitt eget självbedrägeri. För kommunisten lyder frågan, hur han skulle sköta Finlands försvar och avvärja en rysk invasion. ("Kommunist" avser i det här sammanhanget en medlem i ett kommunistiskt parti som också kallar sig så. Individuella kommunister av den sort som här beskrivits kan man givetvis påträffa även i andra partier, men jag anser inte att t ex Vänsterförbundet är ett kommunistiskt parti.)

Kuten tiedämme, kommunistisilla puolueilla ei nykyisin ole mitään muuta poliittista päämäärää eikä ideologiaa kuin Venäjän asian pelkurimainen ajaminen - tähän verrattuna esimerkiksi talouden sosialisoiminen ei soita edes toista viulua. Toisin sanoen kommunisti ei todellakaan aio hoitaa Suomen maanpuolustusta eikä torjua Venäjän hyökkäystä millään tavalla. Tätä hän ei kuitenkaan voi myöntää - ei edes itselleen. 

Som vi vet har kommunistiska partier inte längre någon annan politisk målsättning än att fegt främja Rysslands intressen i Finland - i jämförelse med detta spelar socialiseringen av ekonomin inte ens en sekundär roll. En kommunist är alltså inte villig att sköta Finlands försvar eller avvärja en rysk invasion på något sätt. Detta kan dock kommunisten inte medge, inte ens för sig själv.

En nimittäin usko, että tyypillinen kommunisti kykenee myöntämään olevansa pelkuri, maanpetturi ja Venäjän juoksilas. Sen sijaan hänellä on mutkikas itsepetosaparaatti, johon vetoamalla hän voi kuvitella olevansa rauhan, vapauden ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolella kritisoimalla rikki aivan kaikki maanpuolustusta hyödyttävät päätökset ja aatokset, Nato-jäsenyydestä torjuntahävittäjiin ja näistä edelleen infosotaan varautumiseen.

Jag tror nämligen inte att en typisk kommunist kan medge att han eller hon är en fegis och förrädare och agerar springpojke åt Ryssland. Däremot förfogar kommunisten över ett komplicerat system självbedrägerier som möjliggör honom eller henne att intala sig att han eller hon verkar för fred, frihet och samhällelig rättvisa bara genom att kritisera sönder alla beslut och idéer avsedda att främja fosterlandets försvar, oberoende om det sen handlar om Natomedlemskapet, jaktplansköp och förberedelser för informationskrig.



Kävin siis hiljattain keskustelun, tai kuuromykkädialogin, kommunistin kanssa, joka tavalliseen tapaan paheksui hävittäjähankintoja. Totesin siihen eräänlaisena myönnytyksenä, että hävittäjiä parempi ja taloudellisempi vaihtoehto voisi olla tietokonesodankäyntiyhtymä, joka Suomesta käsin tietoverkkoja pitkin soluttautuisi Venäjän ydinaseisiin voidakseen räjäyttää ne alustoilleen. Tästä hyvästä sain kuulla olevani russofobi ja rasisti. Tietenkin Naton jäseneksi liittyminen oli kiellettyä sekin.

Nyligen talade jag och en kvinnlig kommunist förbi varandra om jaktplansanskaffningar. Jag var beredd att medge, att det kanske vore praktiskt att i stället för jaktplan satsa på ett typförband för datorkrig, som från Finland kunde infiltrera de ryska militära datanäten för att vid behov vara berett att detonera de ryska atomvapnen på förhand. Hon svarade att jag talade som en rysshatande rasist. Naturligtvis var det precis lika förbjudet att söka medlemskap i Nato.

Lopulta kysyin kommunistilta suoraan, mikä oli hänen visionsa Suomen puolustamiseksi Venäjän hyökkäykseltä. Hän kehotti lukemaan samassa ketjussa jo näkyneet evp-upseerin mietteet ilmatorjunnasta vaihtoehtona hävittäjälentokoneille. Koska kysymykseni ei koskenut mitenkään erityisesti juuri hävittäjiä (ja koska ao. upseeri oli esiintynyt myös läpinäkyvän putinistisella Vastavalkea-sivustolla), tämä oli väistöyritys. Kun edelleenkin halusin kuulla hänen oman mielipiteensä omin sanoin, hän vastasi: "Kysymykseesi on jo vastattu. Hyvää loppuelämää."

Till slut frågade jag kommunisten direkt, hur hon tyckte vi borde försvara Finland mot en rysk invasion. Hon uppmanade mig att läsa de reflektioner av en pensionerad officerare över luftvärn som alternativ till stridsflygplan som någon tidigare i samma diskussionstråd länkat till. Min fråga gällde inte specifikt jaktplanen (dessutom hade officeraren ifråga komprometterat sig när han varit synlig på den öppet putinistiska propagandasajten Vastavalkea), och sålunda rörde det sig om en ren undanflykt. När jag en gång till ville höra hennes egen åsikt i hennes egna ord, svarade hon att min fråga redan hade besvarats och att hon inte längre ville ha någon diskussion med mig.

Vastaavalla tavalla äärioikeistolaiset eivät koskaan pysty vastaamaan vakaviin kysymyksiin muuten kuin 1) mollaamalla vastapuolta henkilökohtaisuuksilla (esimerkiksi leimaamalla vihervasemmistolaiseksi tai kommunistiksi) ja 2) viittaamalla ulkopuoliseen auktoriteettiin (tyypillisesti ulkopuolinen auktoriteetti on Jussi Halla-aho, ja tyypillinen "argumentti" on, että "Jussi Halla-aho on jo kumonnut väitteesi/vastannut argumenttiisi").

På ett liknande sätt kan högerextremister aldrig besvara allvarliga frågor på något annat sätt att 1) genom personliga påhopp, t ex genom att utmåla opponenten som kommunist eller som representant för någon otydligt definierad "grön vänster" eller 2) genom att hänvisa till en extern auktoritet. En typisk auktoritet är Jussi Halla-aho, och ett typiskt argument är att "Jussi Halla-aho redan besvarat din fråga/vederlagt ditt påstående".

Sen enempää äärioikeistolainen kuin kommunistikaan eivät uskalla perustella mielipidettään omin sanoin, koska kumpikin on ennen kaikkea totalitaarisen kultin edustaja, joka pyrkii ajamaan jonkun toisen asiaa ja pelkää joutuvansa kultin johtotahon epäsuosioon, jos muotoilee sanottavansa itse - tällöinhän paljastuisi, ettei hän välttämättä ole tulkinnut auktoriteettia oikein. Tai sitten hän pelkää möläyttävänsä liian suorin sanoin julki sen ikävän totuuden, jonka auktoriteetti on verhonnut hämäriin muotoiluihin (kommunistin tapauksessa sen, että Suomi on tarkoituskin luovuttaa Venäjän osaksi miekan iskutta, äärioikeistolaisen tapauksessa sen, että tarkoitus on perustaa totalitaarinen valtio, jossa vääräuskoiset, vääränväriset ja väärämieliset menettävät ihmisoikeudet ja ehkä myös nirrin).

Varken högerextremisten eller kommunisten vågar formulera sin åsikter på egen hand, eftersom båda framför allt representerar en totalitär kult och främjar någon annans intressen. En sådan människa är rädd för att hamna i onåd hos kultledaren, om hon uttrycker sig i egna ord: då skulle det ju visa sig att hon inte tolkat sin auktoritet rätt. Eller hon talar förbi munnen och yppar den obekväma sanning som auktoriteten kamouflerat med dunkla ordalag. För kommunisten är denna sanning att det är meningen att bjuda in de ryska trupperna för att låta dem ta över och annektera landet, för högerextremisten består det i att det är meningen att införa ett totalitärt statsskick under vilket folk med fel hudfärg, religion eller åsikter förlorar sina mänskliga rättigheter, kanske även den kära livhanken.

Oikea poliitikko innostuisi selittämään ummet ja lammet - omin sanoin - omista ja puolueensa tavoitteista ja visioista tämän tai tuon politiikan osa-alueen suhteen. Siitä oikeat poliitikot tunnistaa, oli heidän kanssaan samaa tai eri mieltä.

En riktig politiker skulle entusiastiskt berätta vitt och brett - i egna ord - om sina och sitt partis målsättningar och visioner beträffande det ena eller det andra gebitet inom politiken. Det är vad man känner genuina politiker igen på, oberoende av om man är enig eller oenig med dem. 

Vasemmistolaisen putinismin motiiveista - Om motiven bakom vänstersinnad putinism

Joustamattoman kapitalismivastainen tai USA-vastainen maailmanpolitiikan tulkitsemistapa. Periaatteessa vasemmistolaisista, jopa marxilaisista lähtökohdista käsin tulisi olla mahdollista pitää USA:n edustamaa kapitalismia edistyksellisempänä ja siis pienempänä pahana kuin Venäjän taantumuksellista diktatuuria. Vasemmistolaiseen maailmankuvaan kuuluu kuitenkin käsitys imperialistisesta maailmankapitalismista kaikkein pahimpana sortajana. Tämän salaliiton johdossa on tietenkin Yhdysvallat, johon suhtaudutaan näkemättä nyansseja ja jonka yhteiskuntaa tarkastellaan mahdollisimman neliskanttisen ja käsikirjasta kopsatun marxilaisen analyysin valossa. 

En inflexibelt antikapitalistisk eller antiamerikansk tolkningsram för världspolitiken. I princip kunde det vara möjligt att även ur en vänstersinnad, t o m marxistisk synvinkel se amerikansk kapitalism som någonting mera framstegsvänligt, och sålunda ett mindre ont, än den reaktionära diktaturen i Ryssland. Den vänstersinnade världsbilden går dock ut på att utmåla den imperialistiska världskapitalismen som världens värsta förtryckare. Den här konspirationen leds givetvis av Förenta Staterna, som betraktas på onyanserat sätt och vars samhälle observeras genom en fyrkantig och utantillpluggad marxistisk analys.

Seuraus tästä on, että Yhdysvallat nähdään eräänlaisena mafiapomona ja kapitalismi järjestäytyneenä rikollisuutena, kun taas Venäjä on ikään kuin yksittäinen myymälävaras, ja taisteltaessa maailman suurinta roistoa (kapitalismia) vastaan ei pidä haaskata aikaa myymälävarkaisiin. Sitä paitsi niin myymälävaras kuin Venäjä ilmentävät Yhdysvaltoja vihaavan vasemmistolaisen mielestä oikeutettua ja aiheellista, vaikkakin ehkä aatteellisesti naiivia ja alkeellista kapinallisuutta kapitalistista riistoa vastaan.

Följden är att Förenta Staterna uppfattas som en maffiaboss och kapitalismen som organiserad brottslighet, medan Ryssland bara framstår som en individuell snattare. Bekämpar man världens störste bov (kapitalismen) så slösar man inte tid på snattare. Dessutom står både snattaren och Ryssland i vänstermänniskans ögon för berättigat och motiverat, låt vara ideologiskt naivt och primitivt uppror mot kapitalistisk exploatering. 

Putinismin ymmärtäminen rasisminvastaisuudeksi. Vasemmisto haluaa mielellään vastustaa kaikenlaista ihonväriin ja etniseen taustaan perustuvaa syrjintää, ja hyvällä syyllä: viime kädessä rasismi on ristiriidassa jo porvarillisen demokratiankin periaatteiden kanssa. Venäläisiin kohdistuvaa syrjintää on olemassa, ja se on väärin: kyllä ihmisillä tulee olla oikeus vaikka puhua venäjää julkisella paikalla öykkäreiden häiritsemättä.

Putinism tolkas som antirasism. Vänstern vill gärna bekämpa allehanda diskriminering på grund av hudfärg och etnisk bakgrund, och det med goda skäl: när allt kommer omkring står rasism i oförsonlig konflikt med demokratiska (även borgerligt demokratiska) principer. Det finns även diskriminering mot ryssar, och det är fel: folk bör få t ex prata ryska på stan utan att trakasseras av råskinn.

Rasismia vastustava vasemmistolainen haluaa siis puolustaa sorrettua ja syrjittyä venäläistä suomalaisten junttien törkeyksiltä. Tämä on tiettyyn rajaan asti suotavaakin. Epäsuotavaksi se muuttuu siinä vaiheessa kun aletaan ymmärtää ja silittää myötäkarvaan myös Putinia ja Putinin diktatuuria, koska sen arvosteleminen mielletään rasismiksi.


En vänstermänniska som vill bekämpa rasism vill sålunda ta den förtryckte och diskriminerade ryssen i försvar mot finska tölpar. Till en viss grad är det här helt önskvärt och tillrådligt. Mindre önskvärt blir det när man börjar visa förståelse för Putins diktatur och stryka den medhårs, eftersom man uppfattar det som rasism att alls kritisera den.

Sivumennen sanoen, Venäjällä ja venäläisten keskuudessa hyvinkin karkea rasismi on aika tavallista. Tähän on useitakin syitä, mutta näistä nostaisin erityisesti esille eräiden venäläisten siirtolaisten pyrkimyksen erottautua tummaihoisemmista maahanmuuttajaryhmistä korostamalla valkoihoisuuttaan "paremmuuden" merkkinä. Suomeen muuttaneiden venäläisten keskuudessa venäläisnationalismi tuntuu merkittävästi korreloivan rasismin kanssa. Tämä on yksi syistä, miksi pidän nykyistä rasismiaaltoa Venäjän ohjailemana.

Förresten vill jag här påpeka att mycket brutal rasism är vanligt i Ryssland och bland ryssar. Det finns flera skäl till det här, men helst skulle jag påpeka att vissa ryska invandrare särskilt vill framhäva att de är vita och sålunda bättre invandrare än de mörkhyade. Bland ryska invandrare i Finland förefaller rysk nationalism starkt korrelera med rasism, vilket är ett av skälen varför jag ser rysk styrning bakom den nuvarande rasistiska vågen.

Yksinkertainen provinsialismi. Vasemmisto esiintyy mielellään kansainvälisenä ja yleismaailmallisia etuja ajattelevana poliittisena suuntauksena, mutta esimerkiksi Merja Kyllösen ulkopoliittinen ajattelu on täysin sidoksissa hänen kotimaakuntaansa. Tämä johtuu siitä, että hän on enemmänkin kainuulainen kuin vasemmistolainen.

Ren provinsialism. Vänstern uppträder gärna som en politisk strömning med internationell orientering, inriktad på hela världens intressen, men t ex Merja Kyllönens utrikespolitiska tänkande är helt sammanflätat med hennes bakgrund i Kajanaland. Hon är snarare en kajanalänning än en vänstermänniska.

Äitini opetti joitakin vuosia ruotsia ja englantia kainuulaisille koululaisille, kun olin pikkupoika. Hänen aikanaan yya-sopimus ja kaikenlainen taloudellinen vuorovaikutus Neuvostoliiton kanssa olivat täydessä vauhdissa ja työläiset lauloivat lauluja siitä, kuinka Svetogorskista tai Kostamuksesta kohta taas tarjotaan töitä. Kainuussa Venäjä herättää muistoja työtilaisuuksista, jotka pitivät syrjäisiä kyläyhteisöjä elossa.

När jag var en liten gosse undervisade min mor kajanaländska skolbarn i svenska och engelska. På hennes tid var vsb-pakten och allehanda ekonomisk växelverkan med Sovjetunionen i full fart, och arbetare sjöng sånger om hur man snart får nytt arbete i Svetogorsk eller Kostamuksja. I Kajanaland väcker ordet Ryssland minnen om arbetstillfällen som höll avlägsna byar levande.

Kyllönen siis ajaa lähinnä kainuulaisten kyläyhteisöjen asiaa sellaisena kuin hän vanhasta muistista sen näkee eikä vaivaudu ajattelemaan maailmanpolitiikkaa sen syvemmälle (jollei sitten ajattele sitä USA-vastaisessa viitekehyksessä, joka tietysti selittää kaiken valmiiksi).

Kyllönen främjar alltså kajanaländska byars intressen som hon av gammalt minne föreställer sig dem och bryr sig inte om att betrakta världspolitiken i en bredare kontext (om hon alltså inte ser den i en antiamerikansk referensram som naturligtvis har färdiga förklaringar för allting).

Rasistinen ylimielisyys ja omahyväisyys. Ei ole tietenkään yksinomaan vasemmistolle tyypillistä puhua rasistisesti erilaisista kehittymättömiksi mielletyistä maista, mutta juuri vasemmistolta, joka on aina syystäkin arvostellut esimerkiksi kehitysmaiden ongelmien pelkistämistä älyttömien luonnonluomien välisiksi primitiivisiksi tabukonflikteiksi, tulisi odottaa jotain parempaa kuin moittimiltaan. Kuitenkin juuri vasemmistolaisten kirjoittajien näkee yhtenään esittävän Ukrainan etnisten ristiriitojen repimänä maana (eivät sentään kehtaa puhua heimoristiriidoista), jota Venäjällä on oikeus mennä rauhoittamaan.

Rasistisk förmätenhet och högfärd. Det är givetvis inte bara inom vänstern som man talar rasistiskt om vad man uppfattar som outvecklade länder, men det är precis av vänstern, som alltid kommit med berättigad kritik när någon annan reducerat problemen i u-länderna till primitiva tabukonflikter mellan förnuftslösa kreatur, man får vänta sig ett bättre tillvägagångssätt. Ändå är det precis vänstersinnade skribenter som ofta utmålar Ukraina som ett land sönderrivet av etniska motsättningar (tacka vet vi gud att de ändå inte täcks tala om stamkonflikter!) och Ryssland som en välkommen skilje- och fredsdomare. 

Samat tyypit ovat ensimmäisinä rääkymässä pilkkahuutoja, kun USA:n sotaseikkailuja muslimimaissa puolustellaan viittaamalla hyökkäyksen kohteiksi joutuneiden maiden etniseen hajanaisuuteen. Nämä rikkiviisaat ovat kyllä innokkaita valistamaan, että siinä taas käytetään sitä vanhaa kunnon "valkoisen miehen taakka" -argumenttia, jolla imperialismin raakuuksia aikoinaan oikeutettiin. Kumma kyllä sama argumentti menee monille vasemmistolaisille täydestä "venäläisen miehen taakkana".

Det är precis samma gäng som främst skriker burop när någon försvarar Förenta Staternas krigsäventyr i muslimska länder med en hänvisning till den etniska splittringen i landet ifråga. Dessa ljushuvuden upplyser oss genast om att det här är samma argument om "den vite mannens börda" som förr i världen användes till att motivera imperialistiska grymheter. Konstigt nog är många vänstermänniskor villiga att använda ett helt analogiskt argument om "den ryske mannens börda".

Yhtä lailla vasemmistolainen on valmis ymmärtämään Venäjän "legitiimejä turvallisuusetuja", samalla kun Yhdysvaltain huoli omien kansalaistensa turvallisuudesta (johon kieltämättä oli kaksoistornien kaatamisen jälkeen jonkin verran asiallista aihetta) leimataan taas kerran pilkaten imperialismin tekosyyksi huseerata ulkomailla. Venäjä ilmeisesti ei voi olla imperialistinen, eivätkä sen "legitiimit turvallisuusedut" voi olla imperialismin tekosyy - vai mitä?

På ett liknande sätt är många vänstermänniskor villiga att visa förståelse för Rysslands "legitima säkerhetsintressen", medan Förenta Staternas oro om dess medborgares säkerhet - oro som onekligen var sakligt motiverad när de två tornen väl fallit - framställs som ett svepskäl för imperialistiska utlandsäventyr. Ryssland kan tydligen inte vara imperialistiskt, och dess "legitima säkerhetsintressen" kan inte heller vara ett svepskäl för imperialistiska erövringar, eller?

Aika monet rasistiset mielipiteet saavat muuten alkunsa yrityksenä provosoida poliittista vastapuolta. Itse asiassa äärioikeiston rasismissakin on pitkälti kyse siitä, että saadaan kieroutunutta tyydytystä kun sanotaan "neekeri" ja vasemmistolaiset älähtävät. Vasemmalla taas esimerkiksi ukrainalaisten rasistinen mollaaminen tuntuu olevan samanlainen tapa hankkia perverssiä mielihyvää.

Många rasistiska åsikter börjar förresten som ett försök att provocera den politiske motståndaren. Även extremhögerns rasism beror till stor del på den perverterade njutning som man får när vänstern förargar sig över att man sagt "neger". Inom vänstern får man liknande njutning av att rasistiskt tala illa om ukrainarna. 

Rasistiseen ylimielisyyteen kuuluu tietysti myös vallan tunne ja sen aiheuttama nautinto. Vasemmistolainen, joka esimerkiksi sanoo: "Minusta krimiläisten on parempi olla Venäjän osana", pääsee olemaan voittajan puolella ja kokee hallitsevansa suurta joukkoa ihmisiä (Krimin asukkaita) lausuessaan mielipiteensä heidän kohtalostaan. Siinä siirtomaaherra, suuri valkoinen bwana, pääsee tietämään neekereitä paremmin, mitä heidän rauhaansa kuuluu.

Rasistisk högdragenhet handlar givetvis också om makt. Det är skönt att vara på samma sida med makten. När en vänstermänniska säger: "Jag tycker att krimborna har det bättre i Ryssland", får hon vara på samma sida med segraren och har känslan att härska över en stor skara människor (Krimbor) när hon uttrycker sin åsikt om deras öde. Det är som när en kolonialherre, en stor vit bwana, vet bättre än negrerna vad som är bäst för dem.

En usko kommunismiin - Jag tror inte på kommunismen

En nimittäin usko siihen, että suomalaiset ns. kommunistit (tällä tarkoitan joko SKP:hen tai Vasemmistoliiton perinnesiipeen kuuluvia oikeita kommunisteja, en niitä kilttejä ja harmittomia nuoria vasemmistolaisia, joita oikeisto älyllistä laiskuuttaan haukkuu "kommunisteiksi") oikeasti kannattaisivat kommunismia. 

Jag menar med det här att jag inte tror att finska s k kommunister (härmed avser jag verkliga kommunister som är medlemmar i Fkp eller i Vänsterförbundets traditionalistiska flygel, inte de snälla och ofarliga unga vänstermänniskor som högern i sin intellektuella lättja kallar för kommunister) alls skulle vara för kommunism.

Kommunismi tarkoittaa ymmärtääkseni vallankumouksellista sosialismia, johon oleellisesti kuuluu ajatus tehtaiden, pankkien ja tuotantovälineiden kansallistamisesta, rikkaiden pääoman ottamisesta kansan, työväenluokan tai rahvaan omistukseen. En sano, että tämä olisi järkevää, sopivaa tai suositeltavaa, mutta ymmärrän kyllä, että tällaisille ideoille löytyy kannattajansa yhteiskunnasta - äänestäväthän jotkut jopa Halla-ahoa, jonka poliittinen aate sentään on vielä tätäkin typerämpi ja vahingollisempi. Ongelma on siinä, että edes kommunistiset puolueet tai tunnustautuneet kommunistit eivät Suomessa oikeasti aja kommunismia.

Om jag inte är helt ute och cyklar så betyder kommunism detsamma som revolutionär socialism, som går ut på att förstatliga fabrikerna, bankerna och produktionsmedlen - att överföra de rikas kapital till folkets, arbetarklassens eller pöbelns ägo. Jag anser inte att detta vore särskilt klyftigt, lämpligt eller rekommenderbart, men jag förstår att dylika idéer vinner anhängare i samhället - som vi vet finns det även folk som röstar på Jussi Halla-aho, vars politiska ideologi är ännu dummare och skadligare. Problemet är att inte ens kommunistiska partier eller uttalade kommunister i Finland på riktigt vill främja kommunism.

Katsotaan nyt jotain Esko Seppästä, joka julisti äänestävänsä seuraavissa vaaleissa presidentiksi Sauli Niinistöä, ilmeisesti siksi, että tämä on hänen mielestään ulkopoliittisesti oikeilla linjoilla, ts. riittävän myöntyväinen Venäjän suuntaan. Tämä siis on Seppäselle tärkeintä presidenttiehdokkaassa. Luulisi, että vanhalle SKP:n miehelle olisi talouspoliittisten periaate-erojen vuoksi mahdotonta kannattaa presidentiksi kokoomuslaista. Mutta ilmeisesti Seppäsen kommunismissa ei ole kysymys (eikä ole ehkä koskaan ollutkaan) mistään muusta kuin myöntyväisyydestä Venäjälle päin.

Tänk er t ex Esko Seppänen, som förkunnat att han i nästa presidentval kommer att rösta på Sauli Niinistö, tydligen därför att denne enligt hans mening har rätt utrikespolitisk attityd, dvs är tillräckligt undfallande mot Ryssland. Det här är alltså det som Seppänen finner viktigast i en presidentkandidat. Man kunde tänka sig att en gammal kommunist p g a principiella motsättningar i ekonomiska frågor skulle ha oövervinnerligt svårt att gilla en presidentkandidat med samlingspartistisk bakgrund. Men tydligen handlar inte Seppänens kommunism (och har kanske aldrig handlat) om något annat än undfallenhet mot Ryssland. 

Se oli ymmärrettävää vielä silloin, kun Venäjän paikalla oli ideologisesti kommunistinen neuvostovaltio. Mutta kysyn taas kerran: miksi ihmeessä kommunisti asettuisi millään tavalla tukemaan fasistisen, imperialistisen nyky-Venäjän asiaa, jos hän ottaa kommunisminsa vakavasti? Kommunistisesta - siis oikeasti kommunistisesta eli radikaalin marxilaissosialistisesta - näkökulmasta tuntuisi itse asiassa uskottavammalta asettua pragmaattisin perustein Yhdysvaltain ja Naton puolelle.

Det här må ha varit förståeligt när vår östra granne ännu hette Sovjetunionen och var en ideologiskt kommunistisk stat. Men jag frågar en gång till: varför skulle en kommunist på något sätt solidarisera sig med det nuvarande fascistiska, imperialistiska Ryssland, om han tar sin kommunism på allvar. Ur kommunistisk - alltså genuint kommunistisk, radikalt marxistisk och socialistisk - synvinkel vore det faktiskt mera trovärdigt att av pragmatiska skäl ta parti för USA och Nato.

Tämä ei todellakaan ole tarkoitettu provokaatioksi eikä absurdiksi huumoriksi. Siihen on syynsä, että bolševismi nousi valtaan juuri Venäjällä: tsaarivalta edusti 1900-luvun alussa nimittäin sellaista absoluuttista monarkismia, itsevaltiutta, jota Länsi-Euroopassa ei ollut esiintynyt vuosisatoihin, ja äärivasemmistolaisuus oli luonnollinen reaktio tähän. Se, että Putin haikailee tsaarivaltaan, on taantumuksellisuutena niin äärimmäistä, että sen tulisi herättää yhtä ankara, selkäytimestä nouseva vastareaktio kaikissa Ranskan vallankumouksen (ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen) jälkeisten demokratia-aatteiden kannattajissa, myös kommunisteissa.

Det här är inte menat som provokation eller absurd humor. Det var inte utan skäl som bolsjevismen precis i Ryssland tillskansade sig makten: tsarismen utgjorde i början av 1900-talet en så arkaisk kvarleva av absolut monarki att någonting liknande inte på århundraden hade förekommit i Västeuropa, och vänsterextremism var en naturlig reaktion på detta. Att Putin längtar efter tsarväldet är någonting så extremt reaktionärt att det borde leda till en liknande, ryggmärgsmässig motreaktion hos alla som omfattar den efter franska revolutionen och amerikanska självständighetsförklaringen uppkomna idén om demokrati, inklusive kommunisterna.

Kommunistin tulisi kyetä ymmärtämään, että Yhdysvallat on - kaikista kiistämättömistä yhteiskunnallisista ongelmistaan huolimatta - hänenkin kanssaan viime kädessä samalla puolella maailmanhistorian suurta vedenjakajaa, kun taas Putinin Venäjä haluaa pakottaa meidät sen väärälle puolelle. Tämä tarkoittaa, että kommunistinkin tulisi voida nähdä Nato pienempänä pahana kuin sen riskin ottaminen, että Venäjä saa länsimaiset demokratiat myrkytettyä sillä keskiaikaisella feodalismillaan.

En kommunist borde kunna inse, att Förenta Staterna trots alla sina obestridliga samhälleliga orättvisor är på samma sida om historiens stora vattendelare som han, medan Putins Ryssland vill tvinga oss gå över till den sämre sidan om den. Detta innebär att även en kommunist bör kunna se Natomedlemskapet som en mindre risk än att Ryssland lyckas förgifta de västerländska demokratierna med sin medeltida feodalism.

En sano, että kaikkien kommunistien pitäisi nyt heti kääntyä Naton kannattajiksi tai että ei olisi olemassa hyviä argumentteja vastustaa Natoa. Minäkin voisin mainita useita, mutta en todellakaan aio sitä tehdä: Naton kannattajana minulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä vastapuolen läksyjä heidän puolestaan. Sitä mieltä kuitenkin olen, että kommunistien uskottavuutta nimenomaan kommunisteina - radikaaleina sosialisteina ja fasismin vastustajina - parantaisi kummasti, jos heidän Sodomastaan ja Gomorrastaan löytyisi edes se yksi vanhurskas, joka uskaltaisi kysyä, onko viisasta puhua "liennytyksestä" ilmifasistisen, sodanhaluisen ja kaikki sopimukset rikkovan Venäjänmaan kanssa.

Jag vill inte säga att alla kommunister nu genast borde konvertera till Natoanhängare eller att det inte skulle finnas trovärdiga argument mot Nato. Jag kunde nämna flera, men tänker inte göra det: Natomotståndarna bör helst göra sina hemuppgifter själva. Däremot anser jag att kommunisternas trovärdighet just som kommunister - radikala socialister och antifascister - skulle öka markant, om man i deras Sodom och Gomorra hittade ens en enda rättfärdig, som skulle våga ställa frågan, hur klokt det alls är att tala om "avspänning" med ett öppet fascistiskt, krigstokigt och fördragsbrytande Ryssland.

Ja on aivan turha puhua tässä yhteydessä Donald Trumpista ja kaikenlaisen taantumuksellisuuden, naisvihan ym. vahvistumisesta Yhdysvalloissa. Olemme jo nähneet (minä jo yli kymmenen vuoden ajan, profeetta kun olen), että juuri se on sitä Venäjän vaikutusta länsimaiseen demokratiaan. Parasta ja uskottavinta kommunismia olisi tässä tilanteessa Venäjän vaikutusvallan vastustaminen.

Och det är helt bortkastat att här försöka byta samtalsämne och börja tala om Donald Trump och om hur reaktionära attityder, kvinnohat osv stärks i USA. Vi har redan sett (jag sedan mer än tio år tillbaka, profet som jag är) att sådana tendenser är ett resultat av ryska influenser på den västerländska demokratin. I den här situationen skulle den bästa och mest trovärdiga formen av kommunism innebära att man bekämpar det ryska inflytandet.

Viimeksi kun Venäjää hallitsi tsaari, nimenomaan äärivasemmisto vihasi itänaapuriamme kaikkein eniten - ja hyvällä syyllä, koska Venäjän armeija osallistui demokraattisen liikehdinnän tukahduttamiseen muissakin maissa, Euroopan santarmina. Jos kommunistit oikeasti tuntisivat oman liikkeensä ja aatteensa historian, he älyäisivät palata sen silloisiin äänenpainoihin nyt kun Putin vastaavasti on palauttamassa Venäjän siihen rooliin, joka sillä oli Nikolai I:n aikana.

Senast när Ryssland styrdes av en tsar var det precis yttervänstern som mest hatade vårt östra grannland - och det med ett gott skäl, ty ryska armén var med om att kväsa ned demokratiska rörelser även i andra länder, som "Europas gendarm". Skulle kommunisterna ha någon insikt i sin rörelses historia, skulle de återgå till de tongångar som på den tiden var förhärskande i kommunistiska kretsar, inte minst därför att Putin nu håller på att återbörda Ryssland till den roll det spelade under Nikolaj I.

Ja mitä sitten siihen kommunismiin (oikeaan kommunismiin ilman Venäjän nöyristelyä) tulee, lukija on varmaan kiinnostunut tietämään hyväksynkö sen. Totta kai hyväksyn sen niiltä osin kuin se ei ole ristiriidassa perustuslain eikä ihmisoikeuksien kanssa. Hyväksyisin samoin ehdoin jopa hompanssiaatteen, jos hompanssit eivät olisi tuhonneet uraani mediassa eivätkä terrorisoineet läheisiäni. Koska hompanssit tekivät näin, haluan kostaa heille henkilökohtaisesti. 

Och vad sen gäller kommunismen - i ordets egentliga mening, alltså en kommunism utan kryperi för Ryssland - är läsaren säkert intresserad av huruvida jag accepterar den. Visst accepterar jag all kommunism som inte står i konflikt med grundlagen eller de mänskliga rättigheterna. På samma villkor skulle jag även acceptera högerextremismen, om inte högerextremisterna hade förstört min karriär i medierna eller terroriserat mig närstående människor. Men de har gjort både det ena och det andra, vilket innebär att jag vill ta personlig hämnd på dem.