Natsien hölmöilyjä poliittisen korrektiuden varjossa - Nazistiska dumheter i skuggan av den politiska korrektheten

Poliittinen korrektius tarkoittaa tunnetusti sitä, että kaikille vähänkin asioita seuranneille ilmiselvää asiaa ei saa viestimissä sanoa ääneen, koska siitä tulee ongelmia jonkin vaikutusvaltaisen poliittisen ryhmän kanssa. Koska perussuomalaiset ja maahanmuuttokriitikot, eli lyhyesti sanoen natsiterroristit, ovat tämän hetken Suomessa innokkain ryhmä uhkailemaan ja kiusaamaan mediaväkeä, poliittisen korrektiuden hallitseva muoto on se, jossa hyvitellään ja hyssytellään äärioikeistoa.

Begreppet politisk korrekthet betyder som bekant att det som alla som i någon mån följer med vad som händer anser självklart inte kan yttras öppet i medierna eftersom det blir bråk med någon inflytelserik politisk gruppering. I dag är det sannfinnarna och invandringskritikerna, eller för att uttrycka det kort och gott: de nazistiska terroristerna, som i Finland kommer med hotelser mot mediemurvlar. Sålunda är den förhärskande formen av politisk korrekthet den som tvingar oss att stryka extremhögern medhårs.

Natsiterroristit eli hompanssit eli persut eli maahanmuuttokriitikot sanovat olevansa "kansallismielisiä", ja heidän yhteistoimintamiehensä mediassa uskottelevat sekä itselleen että kansalle tuon porukan tosiaan ajavan Suomen ja suomalaisten etua isänmaallisesti - toki "suomalaisuuden" ahtaan etnisesti rajaten, mutta kuitenkin. Tyypillinen esimerkki tästä on Suomen kiistatta vastenmielisimmän toimittajan jankkaaminen siitä, kuinka "isänmaallisuus ei ole rasismia", mikä tietysti käytännössä on yritys pestä puhtaaksi natsiterroristeja ja selittää heidän räyhäämisensä legitiimiksi huoleksi isänmaasta. "Rasismi ei ole isänmaallisuutta" kuulostaisi jo paremmalta.

De nazistiska terroristerna, eller sannfinnarna, eller hommaiterna, eller invandringskritikerna kallar sig "nationellt sinnade", och deras kollaboratörer i medierna intalar både sig själva och folket att det där gänget verkligen fosterländskt försvarar Finlands och finnarnas sak - låt vara med en etniskt begränsad definition av det finska, men ändå. Ett typiskt exempel är hur Finlands obestridligt mest vämjeliga journalist upprepar hur "fosterländskhet inte är rasism", vilket givetvis i praktiken är ett sätt att rentvätta de nazistiska terroristerna och bortförklara deras excesser som legitim oro över fosterlandet. "Rasism är inte fosterländskhet" skulle låta betydligt bättre.

Mutta puhutaanpa siis isänmaallisuudesta. Viimeistään Trumpin vaalivoiton kommentit ovat osoittaneet, että natsiterroristeillamme ei ole isänmaallisuutta edes teeskentelyn verran. Tarkalleen ainoa asia, joka heitä motivoi, on halu "itkettää suvakkeja". Isänmaan edusta ja vaikkapa maanpuolustuksen tarpeista he paskat nakkaavat. Trump voitti vaalit, eikä edes millään jytkyllä, vaan täysin vaalimatemaattisella tuurilla, koska Clinton sai niukan ääntenenemmistön. Tämänkin natsiterroristit, persut eli maahanmuuttokriitikot toki laskivat kansan antamaksi ylivoimaiseksi mandaatiksi. Trumpin kriitikkoja he tietenkin luonnehtivat vasemmistolaisiksi ja sosialisteiksi.

Men låt oss alltså tala om fosterländskhet. Extremhögerns reaktioner på Trumps valseger har åter en gång bevisat, att våra nazistiska terrorister inte längre ens orkar låtsas vara fosterländska. Deras enda motiv förefaller vara "att få tolerantian att gråta". Fosterlandets och försvarsmaktens bästa skiter de i. Trump segrade i valet, inte ens med någon skrällseger, utan endast genom ett valmatematiskt lyckokast, eftersom Clinton fick en knapp röstmajoritet. Även detta räknade de nazistiska terroristerna, sannfinnarna eller invandringskritikerna dock som ett mäktigt mandat av folket. Trumpkritikerna karaktäriserade de som vänstersinnade och socialister.


Itse asiassa synkimmät kommentit Trumpin vaalivoitosta esitti Anne Applebaum. Kuka Applebaum? No tietysti sama täti, joka on kirjoittanut ensimmäisen merkittävän Neuvostoliiton keskitysleirien historian; toinen hänen teoksistaan käsittelee sitä, miten kommunistit ottivat vallan itäeurooppalaisissa maissa 1940-luvun lopussa. Useampi kuin yksi tuntemani vasemmistolainen pitää Applebaumia oikeistopropagandistina, hyvä jollei fasistina. Hän on naimisissa Puolan entisen ulkoministerin kanssa, joka kuuluu lähinnä kristillisdemokraattiseen, maltillisen konservatiiviseen Platforma Obywatelska -puolueeseen. Applebaumia ei voi luonnehtia "vasemmistolaiseksi" eikä "sosialistiksi" missään järjellisessä merkityksessä, mutta hän julisti dramaattisin sanoin, että Trumpin vaalivoitto vaarantaa juuri sen demokratian, jonka puolesta itäeurooppalaiset taistelivat ilman väkivaltaa ja valheita vuonna 1989.

De dystraste kommentarerna om Trumps valseger härstammar faktiskt från Anne Applebaum. Vem är det, frågar ni. Det är hon som skrivit den första riktiga historieboken om tvångsarbetslägren i Sovjetunionen; en annan av hennes böcker beskriver det kommunistiska maktövertagandet i Östeuropa strax efter andra världskriget. Jag känner många vänstermänniskor som inte drar sig för att kalla henne högerpropagandist och fascist. Hon är gift med en före detta polsk utrikesminister som representerar det snarast kristdemokratiska, moderat konservativa partiet Platforma Obywatelska. Applebaum kan inte i någon vettig bemärkelse karaktäriseras som "vänstervriden" eller "socialist", men hon förkunnade i dramatiska ordalag att Trumps valseger äventyrar precis den demokrati som östeuropéerna utan våld och lögner kämpade för år 1989.

Trumpin suusta on kampanjan aikana pullahtanut sellaisia sammakoita, että oksat pois, ja suurimman osan aikaa hän on sanonut kaikille mitä nämä haluavat kuulla vaikka olisi edellisenä päivänä luvannut päinvastaista. Vertailukohta on siis pikemminkin Karl Lueger kuin Adolf Hitler. On hänellä kuitenkin ollut melko selkeä linja monenkin asian suhteen. Suomen turvallisuuden kannalta oleellista on, että hän on suhtautunut penseästi maansa rooliin Euroopan turvallisuuden takaajana ja antanut ymmärtää olevansa mielistyneempi Putiniin. Putin taas haikailee uutta etupiirijakoa ja Molotov-Ribbentrop-sopimusta, ja Trump tuntuu olevan sellaiseen halukas partneri. 

Trump har under valkampanjen kläckt ur sig sådana grodor att det förslår, och för det mesta har han sagt alla vad de vill höra även om han dessförinnan lovat det precis motsatta till en annan publik. Han kan sålunda snarare jämföras med Karl Lueger än med Adolf Hitler. Men i vissa frågor har han nog en rätt entydig linje. Vad gäller Finlands säkerhet är det relevant att han inte precis är entusiastisk över sitt lands roll som garant för Europas säkerhet och att han helst vill göra geschäft med Putin. Putin trängtar efter en ny indelning i intressesfärer och ett nytt stormaktskontrakt i stil med Molotov-Ribbentroppakten, och Trump förefaller vara villig att göra honom till lags.

Toisin sanoen on aivan mahdollista, että se paljon puhuttu Nato-optio menetetään, koska pian ei enää ole Natoa johon liittyä. Sen jälkeen Venäjän asevoimat saavatkin marssikäskyn ja tramppaavat Suomeen sankoin joukoin, eivätkä sitten lähde maasta kulumallakaan, mitä nyt vähän naisia raiskaavat ja ohikulkijoita teurastavat, kuten miehitysjoukot tapaavat tehdä. Tietenkin heillä on silloin tukenaan kaikenlaisia rajat kiinni -aktivisteja ja muita kotosuomalaisia pienten vihreiden miesten osastoja.

Det här innebär att vi kanske snart förlorar den Natooption som det snackas så mycket om, eftersom de snart inte kommer att finnas någon Nato att ansluta sig till. Sen får de väpnade styrkorna i Ryssland marschorder och trampar in i Finland i massiva skaror, och därefter kommer de inte att åka tillbaka, de stannar kvar för att våldta kvinnor, slakta ned förbipasserande i förbigående och överhuvudtaget göra vad ockupationstrupper brukar. Naturligtvis med flankstöd av allehanda inhemska aktivister t ex från Folkrörelsen Stäng gränserna och andra organisationer för kandidater till små gröna män.

Kun turvallisuuspoliittisen keskustelumme perusliikuttaja Janne "Rysky" Riiheläinen ilmaisi huolensa tästä turvallisuustilanteen muuttumisesta, puolustusministerin avustaja Petteri Leino piti hänen huoltaan pilkkanaan esittäen sen vain vaaleissa tappiolle jääneen urputuksena. Samainen Petteri Leino on myös sanonut venäläisten agenttien uhkailemalle suomalaiselle aktivistille Mikael Storsjölle jota kuinkin niin, että "KGB:n voima ulottuu kaikkialle, halusi sitä tai ei, eikä sitä kannata haastaa". 

När Janne "Rysky" Riiheläinen, primus motor för all säkerhetspolitisk diskussion i dagens Finland, yttrade sin oro över denna förändring i vår säkerhetssituation, gjorde sig försvarsministerns assistent Petteri Leino lustig över hans oro och framställde det som typiskt gnäll efter ett valförlust. Samme Petteri Leino sade förresten också till Mikael Storsjö, en finländsk aktivist som trakasserats av ryska agenter, ungefär att KGBs makt når överallt, ville man det eller inte, och att det inte lönar sig att utmana denna makt.

Kuten aiemminkin olen todennut, tällä asenteella Leino voisi yhtä hyvin sanoa, että maanpuolustus on turhaa, koska Venäjän armeijaa on turha uhmata. Samanlaista retoriikkaa itänaapurin voittamattomuudesta muuten viljeltiin myös 70-luvulla, vasemmistolaisen kaunopuheisuuden kulta-aikana. Persut, jotka ovat menestyneet leimaamalla kaikki muut taistolaisiksi, ovat siis omaksuneet vasemmistolaisen maanpuolustusnihilismin kokonaisuudessaan. Postmoderniksi on meininki mennyt. 

Som jag tidigare konstaterat kunde Leino med den här attityden lika gärna säga att försvarsmakten inte behövs till något eftersom det inte lönar sig att trotsa ryska armén. Liknande retorik om den obesegrade östra grannen förekom förresten även på sjuttitalet, under den vänstersinnade vältalighetens gyllene tidevarv. Sannfinnarna, som fått sina största framgångar genom att utmåla alla andra som stalinister, har alltså gjort den vänsterfärgade försvarsnihilismen helt och hållet till sin egen. Det här är minsann postmodernt om något.

Meillä on siis puolustusministeriötä johtamassa sellaista väkeä, jonka mielestä Yhdysvaltain vaalituloksen turvallisuuspoliittiset implikaatiot Suomelle ovat yhdentekeviä. Pääasia on, että päästään näyttämään keskisormea "suvakeille". Ja "suvakkeihin" luetaan tässä yhteydessä myös kaikki Natoa kannattavat aktiiviupseerit. Siis puolustusministeriön johdossa pidetään pilkkana omaa hallinnonalaa, isänmaan puolustajia.

Vårt försvarsministerium leds alltså av såna figurer som inte alls bryr sig om det amerikanska presidentvalets säkerhetspolitiska implikationer. Huvudsaken är att få visa fingret för "pk-vänstern". I det här sammanhanget är det också alla natovänliga aktiva officerare som klassas som "pk-vänster". I ministeriets ledning gör man sig alltså lustiga över den egna branschen inom staten, över fosterlandets försvarare.

Miten on, toimittajat, jos vaikka sovittaisiin, että lakkaatte uskomasta persujen löpinään, kun nämä väittävät olevansa ainoa "isänmaallinen" puolue? Ai, ette lakkaa? Koska haluatte olla poliittisesti korrekteja äärioikeistoa kohtaan? Asia selvä. Eihän se Hugenberg minunkaan sallinut kertoa totuutta.

Hur är det, journalister: borde ni inte sluta tro det där pladdret om att vara det enda "fosterländska" partiet som sannfinnarna håller på med? Jasså ni slutar inte? Därför att ni vill vara politiskt korrekta gentemot extremhögern? För all del. Hugenberg tillät ju inte heller mig att säga sanningen.

Tietenkin Trumpin voittoa on ylistänyt myös Jussi Halla-aho, jonka puheenvuoro sinänsä oli täysin ennalta arvattavaa löpinää. Konteksti kiinnostaa huomattavasti enemmän. Tässä tapauksessa konteksti on se, että Halla-aho aikoinaan perusteli äärioikeistolaisia vakaumuksiaan ja demarivihaansa vetoamalla Mauno Koiviston aikoinaan presidenttinä osoittamaan nuivuuteen Baltian maiden itsenäisyystaistelua kohtaan. 

Naturligtvis har även den finska extremhögerns avgudade ledare Jussi Halla-aho prisat Trumps valseger. Hans yttrande innehöll ingenting man inte kunde gissa på förhand, men det är ju mest sammanhanget som intresserar. I det här fallet är kontexten att Halla-aho på sin tid motiverade sina högerextrema övertygelser och sitt hat på socialdemokraterna med en hänvisning till den avoga inställning som den socialdemokratiske presidenten Mauno Koivisto på sin tid visade mot de baltiska ländernas självständighetssträvanden.

Nyt sitten Jussi-poika kavereineen ilkkuu kaikkia Trumpin arvostelijoita suvakeiksi ja itkupilliliberaaleiksi - jättäen täysin huomiotta esimerkiksi virolaisten aiheellisen huolen isänmaansa tulevaisuudesta. Mutta kai se sitten on niin että kun demari sen tekee, se on hirveä rikos ihmiskuntaa vastaan, kun oikeistopopulisti sen tekee, se on epäoleellista, koska oikeistopopulisti on joka tapauksessa Halla-ahon ja hänen aateveljiensä sankari.

Nu skäller Halla-aho och hans kompisar ut alla Trumpkritiker som toleransfanatiker och gråtfärdiga liberaler - och struntar blankt t ex i esternas motiverade oro över sitt lands framtid. Men antagligen är det så att samma sak som är ett hemskt brott mot mänskligheten när en sosse gör det blir helt irrelevant när en högerpopulist gör det, eftersom högerpopulisten under alla omständigheter är en hjälte i halla-ahoiternas ögon.

Samalla Halla-aho tietysti osoittaa aikoinaan osallistuneensa Ukrainaa tukevaan mielenosoitukseen täysin laskelmoidusti ja ilman mitään syvempää vakaumusta. Isänmaansa puolesta kaatuvat ukrainalaiset sotilaat - joilla on koko maailman syy pelätä Ukrainan jäävän nyt vaille USA:n tukea ja joutuvan lopulta takaisin Venäjän ikeeseen - ovat hänelle viime kädessä yhtä arvottomia ja pilkattavia kuin muutkin "sosialistit", jotka pitävät Trumpin valintaa omana tappionaan.

Samtidigt bevisar Halla-aho givetvis att han på sin tid deltog i stödsdemonstrationen för Ukraina rent beräknande och utan någon djupare övertygelse. De ukrainska soldater som nu blöder för sitt fosterland har alla skäl i världen att vara rädda om Ukraina som under Trump kommer att förlora Förenta Staternas stöd och till slut underkastas det gamla ryska oket. Men för Halla-aho är de i sista hand precis lika värdelösa och föraktliga som alla andra "socialister", dvs alla som ser Trumps seger som en förlust för sig själva.

Sinänsähän kaikki tämä on aivan normimeininkiä äärioikeistossa eli persuissa. Kuten tiedämme, siinä porukassa on rapajuoppoja ja raiskaajia jotka esiintyvät kristillisinä raittiuden ystävinä ja naisten suojelijoina pahoilta muslimeilta. Miksei siellä sitten olisi myös isänmaallisuudellaan leveileviä asehulluja, jotka käytännössä halveksivat niin armeijaa, veteraaneja kuin itäeurooppalaisia maitakin?

I och för sig är det här ingenting avvikande inom extremhögern, eller sannfinnarna. Som vi vet befolkas denna subkultur av suputer och våldtäktsmän som säger sig vara kristliga nykterhetsvänner och försvara kvinnor mot onda muslimer. Varför skulle där inte finnas också vapentokar som skryter om hur fosterländska de är men som i praktiken föraktar såväl armén, veteranerna som de östeuropeiska länderna?

Taistelijoita Bahnin junassa - Kämpar på Bahntåget

Virkaheitto kansankiihottaja James "Džeimppa" Hirvisaari hakee nyt huomiota julistamalla netissä, että vihervasemmistolaiset loukkaavat Pyhien Sotiemme pyhyyttä kutsumalla lehtijutuissa epämääräisten keharimaiden pyssyporukoihin kuuluvia sällejä "taistelijoiksi". En ihan tajua tätä logiikkaa, sillä sitä mukaa kun oikeiden armeijojen väliset sodat ovat maailmalta kadonneet, tilalle ovat tulleet jos jonkinlaisten omatekoisten torrakkoremmien väliset tappelukset. Tällaisten remmien jäsenille tarvitaan jokin termi, ja kun kerran heitä ei sotilaiksikaan voi sanoa, puhutaan sitten englannista käännetyllä termillä vaikka "taistelijoista". Toki monessa tapauksessa "ryöväri" tai "rosmo" voisi olla parempi sana.

Seuraavaksi kuulemme varmaankin Hirvisaarelta, että on vihervassarikommarien propagandaa kutsua afrikkalaisten ja muslimien käymiä sotia sodiksi, koska se loukkaa veteraaniemme kunniaa. Oikea sota on sellainen jossa valkoihoinen suomalainen taistelee hyvän asian puolesta, siis ainakin jatkosota, anteeksi, Jatkosota. Sitä vastoin neekereillä ja muslimeilla ei ole sotia, heillä on vain epämääräisiä ryöstö- ja raiskausretkiä. Jotenkin noin veikkaisin hirvisaarelaisen logiikan menevän.

Toinen hyväkäs on Sebastian "Tyrkky" Tynkkynen, joka on ollut Saksassa "Bahnin junassa". Hän siis matkusti "S-Bahnilla" (eräänlainen metron ja paikallisjunan välimuoto) Frankfurtissa melkein samana päivänä kuin afgaanitaustainen nuorukainen pahoinpiteli ihmisiä - valtakunnallisen rautatieyhtiön eli "Deutsche Bahnin" kaukojunassa Münchenin lähellä, parinsadan kilometrin päässä linnuntietä (käytännön maantiematka on nelisen sataa). Mutta salaperäisen Vieraan-Kielen-Joka-Ei-Ole-Englanti sanaa käyttämällä hän loi kohtalonyhteyden näiden kahden junatilanteen välille.

Sebu ja hänen yleisönsä vain ovat ilmeisesti niin sivistymättömiä, etteivät tiedä saksan sanan Bahn tarkoittavan mitä tahansa rataa ja myös moottoritietä autoille (Autobahn). Sama sanahan on ruotsista lainattuna käytössä slangissamme muodossa baana. Toisin sanoen saksankielisissä maissa kaikki junat ovat "Bahnin junia". Ennen vanhaan Suomessakin osattiin niin paljon saksaa, että Sebun sanamuodon naurettavuus olisi ollut aivan ilmeinen. Mutta sitä mukaa kun ruotsia kohtaan on lietsottu vihaa, myös saksan taito on Suomessa kuihtunut olemattomiin, koska se nyt vain on niin, että näiden kahden kielen osaaminen tässä maassa kulkee käsi kädessä.

Pysytäänpä Saksassa. Tunnetun Lufthansa-lentoyhtiön lisäksi siellä on paljon muita, pienempiä lentolinjoja, kuten Air Berlin ja Air Hamburg. Ajatelkaapa jos vaikka Sebulla olisi syystä tai toisesta tarvetta lentää Air Berlinillä, ja sitten Air Hamburgin koneelle sattuisi jokin paljon huomiota herättänyt onnettomuus, harmi tai terrori-isku. Miltä kuulostaisi, jos Sebu ahdistuisi hirveästi siitä, että lentää "Airin koneella" juuri samoihin aikoihin kun toiselle "Airin koneelle" (siis aivan toisen sanaa "Air" nimessään käyttävän lentoyhtion koneelle) olisi käynyt kalpaten? Aivan oikein, idioottimaiselta.

Mitähän Sebu sanoisi, jos hän olisi Saksassa junassa samaan aikaan kun sveitsiläisessä Zugin kaupungissa tapahtuisi jokin terrori-isku? Hän varmaan hätäilisi hirveästi siitä, että hän sattuisi olemaan Zugin vaunussa juuri silloin - saksankielisessä maailmassa näet kaikki junanvaunut ovat Zugin vaunuja siitä yksinkertaisesta syystä, että Zug tarkoittaa junaa saksaksi. (Zugin kaupunki ja maakunta tosin eivät ilmeisesti ole saaneet nimeään junista eivätkä vetämisestä, vaan tugenilaisiksi kutsutusta enemmän tai vähemmän esihistoriallisesta kansanheimosta, joka asutti aluetta ennen vanhaan kelttien aikaan.)


Den före detta riksdagsmannen och övervintrande folkuppviglaren James "Dzjejmpan" Hirvisaari försöker nu pådra sig uppmärksamhet genom att förkunna på nätet att den s k grönvänstern profanerar våra Heliga Krig genom att i tidningsartiklar använda ordet "kämpar" när de skriver om oorganiserade rövargäng i uländer. Jag förstår inte riktigt logiken här. Medan krig mellan riktiga arméer i stora världen blivit färre och färre har det blivit vanligare med sammandrabbningar mellan allehanda hopar av studsarskyttar. Någon term måste man hitta på för att tala om sådana här trupper, och när man inte riktigt kan hedra dem med benämningen "soldat" heller, griper man till det från engelskan översätta "kämpe", även om det kanske vore mera träffande att tala om stråtrövare.

Nästa gång får vi väl höra att det är vänstergrönkommunistisk propaganda att alls kalla afrikanska och muslimska krig för krig, eftersom det vanhedrar våra krigsveteraner. I ett riktigt krig är det en vithyad finne som kämpar för en rättvis sak - fortsättningskriget, pardon, Fortsättningskriget alltså. Svartskallar och muslimer har däremot inga ärorika krig, utan endast mer eller mindre kaotiska rövartåg och våldtäktsorgier. Ungefär så här föreställer jag mig logiken bakom Hirvisaaris blogginlägg.

En lika god kålsupare är den obsessivt kompulsiva linslusen Sebastian Tynkkynen, som säger sig ha åkt "Bahntåg" i Tyskland. Han reste alltså på "S-Bahn" (en sorts mellanting mellan tunnelbana och lokaltåg) i Frankfurt nästan samma dag som en ung kille av afghanistansk bakgrund misshandlade folk på ett fjärrtag tillhörande riksbanbolaget "Deutsche Bahn" nära München, ett par hundra kilometer borta fågelvägen (i praktiken är det snarare nästan fyra hundra). Men genom att använda ett ord av ett mystiskt främmande språk som inte är engelska frambesvor han en ödesgemenskap, ett sammanhang mellan sin egen tågresa och incidenten i München.

Sebastian och hans publik är bara så obildade att de inte vet att det tyska ordet Bahn helt enkelt betyder bana, järnväg och även motorväg för bilar, Autobahn. Även de som varken behärskar svenska eller tyska bör känna till det finska slangordet baana. I tysktalande länder är alltså alla tåg "Bahn-tåg". Förr i världen var tyskkunskaper så väl utbredda i landet att det löjeväckande i Sebastians verbala utbrott hade varit helt uppenbart. Men allt eftersom det uppviglats till hat mot svenskan har även tyskan i det finska Finland förtvinat, för det är nu bara så att kunskaperna i dessa två språk går hand i hand.

Men låt oss stanna kvar i Tyskland för ett ögonblick. Förutom det välkända flygbolaget Lufthansa finns det en rad mindre tyska företag inom luftfartsbranschen, som t ex Air Berlin och Air Hamburg. Tänk er att Sebastian av något skäl flyger med Air Berlin, och sen blir det en terrorincident eller någon annan ohygglighet på ett Air Hamburgplan. Hur skulle det låta om Sebu skulle förkunna hur hemskt förskräckligt det var för honom att sitta ombord på ett "Air-plan" när ett annat "Air-plan" (alltså tillhörande ett helt annat flygbolag med ordet "Air" i namnet) råkat ut för något hemskt? Precis: idiotiskt.

Undrar vad Sebastian skulle säga om han råkade åka tåg i Tyskland samtidigt som ett terrordåd ägde rum i den schweiziska staden Zug. Han skulle säkert göra ett stort nummer av att han just då befann sig i en "Zug-vagn" - i den tysktalande världen är ju alla tågvagnar "Zug-vagnar" av det enkla skälet att tåg heter Zug på tyska. (Staden och regionen i Schweiz har visserligen inte fått sitt namn av tåg, utan av en mer eller mindre förhistorisk keltisk folkstam, de s k tugenerna.)