Voi olla, etten enää ehdi päivittää tätä niin usein kuin ennen. Työnkuvani on muuttunut tavalla, jota en saa lähemmin selittää; totean vain, että se on tullut kiinnostavammaksi tavalla, josta en olisi osannut haaveillakaan. Toisin sanoen minulla ei enää ole yhtä lailla harrastusta eikä ylimääräistä energiaa blogikirjoittamiseen, kun vapaa-aikakin menee jännittäviä ja mielenkiintoisia työasioita pohtiessa. Lisäksi olemme Marian kanssa alkaneet puhua yhteisen, oikean kodin hankkimisesta, mikä ei totisesti minun elämässäni tule yhtään liian aikaisin. En oikein tiedä, sopiiko blogikirjoittamisen kaltainen rahvaanomainen harrastus enää keski-ikäistyvän, hienostuvan ja vakiintuvan miehen pirtaan. Lisäksi iirinkielisyyspuolellakin on uusia velvoitteita.
Arabian opiskelu jatkunee, ja varmaan myös siitä kirjoittaminen.
lauantai 11. helmikuuta 2006
Invasion of the Body Snatchers
Sanonpa lopultakin, minkä takia minua ei huvita antaa tämän pilapiirrosjupakan käännyttää itseäni muslimivihaajaksi: kaikki ne alarmistit, jotka pelottelevat päälle jyräävillä muslimilaumoilla, ovat palkoihmisiä. Palkoihmisillä viittaan tietysti elokuvaklassikkoon Varastetut ihmiset, joka tunnetaan englanniksi tuolla ylempänä olevalla otsikolla. On selkeästi havaittavissa, milloin aiemmin selkeään argumentointiin kyennyt henkilö muuttuu palkoihmiseksi: silloin kun hän ei ilmeisesti kykene enää ajattelemaan muuta kuin islamin uhkaa, alkaa toistella tuhat kertaa kuultuja kliseitä, jotka liittyvät tähän aiheeseen ja ilmeisesti jonkinlaisen pakkomielteen ajamana käyttää käytännöllisesti katsoen jokaista keskustelua ja jokaista sivulausettakin tekosyynä saadakseen puheen kääntymään mieliaiheeseensa. Tämä tällainen käytös on luonnollisesti jonkinlaista mielisairautta, tai ainakin sen piiriin joutuneet henkilöt on luokiteltava järkevään keskusteluun kykenemättömäksi.
Toki muslimisiirtolaisten sopeutumisvaikeuksista tulee voida keskustella avoimesti. Palkoihmiset eivät kuitenkaan halua oikeaa keskustelua esimerkiksi siitä, miksi selviä häirikköjä, rikollisia ja roikaleita ei karkoteta, vaan haluavat ainoastaan tilaisuuden toistella kiilusilmäisiä fraasejaan siitä, kuinka kollektiiviseksi, kasvottomaksi massaksi mielletyt "muslimit" vyöryvät lännen yli. Tämä on luonnollisesti yhteiskunnallisesti äärimmäisen vahingollista aivan samasta syystä kuin feministien puheet kaikista miehistä potentiaalisina raiskaajina ovat olleet kontraproduktiivisia: yksittäiselle muslimille ei jätetä minkäänlaista kannustinta erottautua yksilönä saamattomammista uskonveljistään, vaan hänet pakotetaan aivan väkisin sen harmaan massan sekaan. Palkoihmisiä ei kuitenkaan kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan kohtalo eikä tulevaisuus pätkääkään, ja kaikkein vähiten minkäänlainen yhteiskunnallinen vastuunotto. Ennen kaikkea heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan kieriskellä jonkinlaisessa mitä ilmeisimmin seksuaalisluonteisessa masokistifantasiassa heidän maailmansa ja kulttuurinsa väistämättömästä perikadosta.
Palkoihmiset ovat yleensä olevinaan syvästi huolestuneita siitä, että länsimainen individualismi katoaa kollektiivisia arvo- ja käyttäytymisvaatimuksia esittävän muslimikulttuurin alle. Koska palkoihmisten kirjoittelussa ei ole minkäänlaisia persoonallisia piirteitä ja koska palkoihmiset tuntuvat pitävän kaikenlaisia henkilökohtaisia harrastuksia, mieltymyksiä ym. synnillisenä lyyran soitteluna palavan Rooman ääressä, yhden palkoihmisen tekstiä ei juurikaan voi erottaa toisen kirjoittamasta. Tästä syystä palkoihmiset ovat just se vihoviimeinen porukka selittämään olevansa läntisen individualismin asialla.
Palkoihmisyyteen kuuluu luonnollisesti meemien sisäisesti epäjohdonmukainen kytkeytyminen mitä suurimmassa määrin. Palkoihminen ei kykene näkemään eri muslimisiirtolaisryhmiä erilaisine ongelmineen, ei liioin erottamaan uskontoonsa tarraavien muslimien sopeutumiskyvyttömyyttä siitä luopuneiden muslimien liian hyvästä sopeutumisesta, kun suomalaisen alaluokan tavat omaksutaan ihailtavan jäännöksettömästi. Palkoihmisen muisti ei tietenkään ulotu viime vuosikymmenellä esiintyneisiin hyökkäilyihin, joiden yhteydessä suomalainen roskaväki tunkeutui väkivalloin somalien koteihin antamaan lapsille sopeutumisen mallia: palkoihminen ei tule ajatelleeksi, että ne somalipojat, jotka nyt hulinoivat kadulla, voivat olla samoja kavereita, jotka pikkupoikina näkivät punakoiden viiksivillejen vyöryvän rangaistuksetta ovesta sisään haisemaan viinalta ja uhkailemaan. Palkoihmisen mielestä sitä paitsi suomalaisella alaluokalla on moraalinen oikeus käydä erinäköisten ja eriväristen kimppuun - oikeus, jota on sopimatonta yrittää hillitä laeilla ja poliisilla.
Palkoihminen on meemien kytkeytymisen vuoksi tietenkin myös "pakkoruotsia" ja suomenruotsalaisuutta vastaan, vaikka täsmälleen samat kriteerit - esimerkiksi suurempi taipumus rikollisuuteen, päihteiden käyttöön ja syrjäytymiseen - joiden nojalla palkoihminen pitää muslimikulttuuria länsimaista kulttuuria objektiivisesti huonompana, soveltuvat erinomaisesti sen todistamiseen, että suomenkielisten suomalaisten kulttuuri on objektiivisesti huonompi kuin ruotsinkielisten suomalaisten. Palkoihminen ei tietenkään yritäkään olla looginen - hänhän on palkoihminen.
Mitä sitten muslimivaaraan tulee, tähän mennessä Suomessa on räjähtänyt tasan yksi itsemurhapommi, ja sen räjäytti tasapainoton kantaväestön edustaja. Osaman iloiset veikot ilman Sherwoodin metsää ovat kyllä jaksaneet uhota, mutta Maailmankaupan keskuksen kaksoistornia ja Madridin iskua lukuunottamatta muslimien terrori länsimaissa on ollut kärpäsenlian luokkaa verrattuna esimerkiksi Pohjois-Irlannin konfliktiin, joka sekään ei johtanut koko yhteiskunnan romahtamiseen. Mitä sitten tulee höpinään muslimien sikiävyydestä, se perustuu sellaiselle oletukselle, että muslimit ovat John Wyndhamin Käenpoikiin verrattavia toisen ihmislajin edustajia, joilla on väärän standardin mukaiset pistokkeet ja tulpat. Päätellen siitä, että Suomessa on jo nyt suomalaisia miehiä naimisissa ja seksuaalisuhteissa musliminaisten kanssa - ilman kääntymystä islamiin - töpselit tuntuvat sopivan reikiin oikein hyvin. Kuvitelma, että nuoret muslimit eivät antaisi periksi länsimaisen kulttuurin houkutuksille ja että "sikiävien" muslimien lapsikatraista ei ajautuisi vanhempiensa uskonelämän ulkopuolelle yhtä suuri osa kuin nyt ajautuu lestadiolaisten lapsista, kielii varsin puutteellisesta ihmisluonnon ymmärryksestä. Luonnollisesti myöskään implisiittinen käsitys seka-avioliittojen lapsista väistämättä muslimeina ei pidä vettä.
Itse asiassa onkin aika selvää, että palkomiesten päävastustaja ei ole kourallinen muslimeja, vaan heidän päätarkoituksena on pelotella ja uhkailla omia maanmiehiä ja heimoveljiä ruotuun samalla tavalla kuin islamilaisissa maissa äärimuslimit pakottavat ja terrorisoivat tavallisen tapamuslimin huutamaan iskulauseitaan. On varsin epäuskottavaa, että pieni, teknisesti kehittymättömistä oloista maahan rantautunut joukko keskenäänkin varsin riitaisia siirtolaisia kykenisi uhkaamaan huipputeknistynyttä ja koherenttia nyky-yhteiskuntaa. Siksipä se tuskin myöskään on oikeasti palkomiesten päävihollinen. Palkomiesten ensisijainen vastustaja ovat oman maan ja oman etnisen yksikön rajojen sisäpuolella: palkomiesten tavoitteena on päästä nimenomaan sitä omaa porukkaa hallitsemaan, uhkailulla ja ideologisella terrorilla. Palkomiehet pyrkivät siis samaan asemaan Suomessa, Euroopassa ja koko lännessä kuin missä kiihkomuslimit nyt ovat merkittävässä osassa islamilaista maailmaa, ja myös taktiikka palkomiehillä on sama kuin kiihkomuslimeilla: ideologisen yhtenäisrintaman iskulauseiden tunkeminen joka rakoon ja jokaisen keskustelun ottaminen haltuun ja kääntäminen palkomiesten mieliaiheisiin, sekä tietysti keskustelusta kieltäytyminen ja vastaanväittäjien leimaaminen vihollisen liittolaisiksi.
Toki muslimisiirtolaisten sopeutumisvaikeuksista tulee voida keskustella avoimesti. Palkoihmiset eivät kuitenkaan halua oikeaa keskustelua esimerkiksi siitä, miksi selviä häirikköjä, rikollisia ja roikaleita ei karkoteta, vaan haluavat ainoastaan tilaisuuden toistella kiilusilmäisiä fraasejaan siitä, kuinka kollektiiviseksi, kasvottomaksi massaksi mielletyt "muslimit" vyöryvät lännen yli. Tämä on luonnollisesti yhteiskunnallisesti äärimmäisen vahingollista aivan samasta syystä kuin feministien puheet kaikista miehistä potentiaalisina raiskaajina ovat olleet kontraproduktiivisia: yksittäiselle muslimille ei jätetä minkäänlaista kannustinta erottautua yksilönä saamattomammista uskonveljistään, vaan hänet pakotetaan aivan väkisin sen harmaan massan sekaan. Palkoihmisiä ei kuitenkaan kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan kohtalo eikä tulevaisuus pätkääkään, ja kaikkein vähiten minkäänlainen yhteiskunnallinen vastuunotto. Ennen kaikkea heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan kieriskellä jonkinlaisessa mitä ilmeisimmin seksuaalisluonteisessa masokistifantasiassa heidän maailmansa ja kulttuurinsa väistämättömästä perikadosta.
Palkoihmiset ovat yleensä olevinaan syvästi huolestuneita siitä, että länsimainen individualismi katoaa kollektiivisia arvo- ja käyttäytymisvaatimuksia esittävän muslimikulttuurin alle. Koska palkoihmisten kirjoittelussa ei ole minkäänlaisia persoonallisia piirteitä ja koska palkoihmiset tuntuvat pitävän kaikenlaisia henkilökohtaisia harrastuksia, mieltymyksiä ym. synnillisenä lyyran soitteluna palavan Rooman ääressä, yhden palkoihmisen tekstiä ei juurikaan voi erottaa toisen kirjoittamasta. Tästä syystä palkoihmiset ovat just se vihoviimeinen porukka selittämään olevansa läntisen individualismin asialla.
Palkoihmisyyteen kuuluu luonnollisesti meemien sisäisesti epäjohdonmukainen kytkeytyminen mitä suurimmassa määrin. Palkoihminen ei kykene näkemään eri muslimisiirtolaisryhmiä erilaisine ongelmineen, ei liioin erottamaan uskontoonsa tarraavien muslimien sopeutumiskyvyttömyyttä siitä luopuneiden muslimien liian hyvästä sopeutumisesta, kun suomalaisen alaluokan tavat omaksutaan ihailtavan jäännöksettömästi. Palkoihmisen muisti ei tietenkään ulotu viime vuosikymmenellä esiintyneisiin hyökkäilyihin, joiden yhteydessä suomalainen roskaväki tunkeutui väkivalloin somalien koteihin antamaan lapsille sopeutumisen mallia: palkoihminen ei tule ajatelleeksi, että ne somalipojat, jotka nyt hulinoivat kadulla, voivat olla samoja kavereita, jotka pikkupoikina näkivät punakoiden viiksivillejen vyöryvän rangaistuksetta ovesta sisään haisemaan viinalta ja uhkailemaan. Palkoihmisen mielestä sitä paitsi suomalaisella alaluokalla on moraalinen oikeus käydä erinäköisten ja eriväristen kimppuun - oikeus, jota on sopimatonta yrittää hillitä laeilla ja poliisilla.
Palkoihminen on meemien kytkeytymisen vuoksi tietenkin myös "pakkoruotsia" ja suomenruotsalaisuutta vastaan, vaikka täsmälleen samat kriteerit - esimerkiksi suurempi taipumus rikollisuuteen, päihteiden käyttöön ja syrjäytymiseen - joiden nojalla palkoihminen pitää muslimikulttuuria länsimaista kulttuuria objektiivisesti huonompana, soveltuvat erinomaisesti sen todistamiseen, että suomenkielisten suomalaisten kulttuuri on objektiivisesti huonompi kuin ruotsinkielisten suomalaisten. Palkoihminen ei tietenkään yritäkään olla looginen - hänhän on palkoihminen.
Mitä sitten muslimivaaraan tulee, tähän mennessä Suomessa on räjähtänyt tasan yksi itsemurhapommi, ja sen räjäytti tasapainoton kantaväestön edustaja. Osaman iloiset veikot ilman Sherwoodin metsää ovat kyllä jaksaneet uhota, mutta Maailmankaupan keskuksen kaksoistornia ja Madridin iskua lukuunottamatta muslimien terrori länsimaissa on ollut kärpäsenlian luokkaa verrattuna esimerkiksi Pohjois-Irlannin konfliktiin, joka sekään ei johtanut koko yhteiskunnan romahtamiseen. Mitä sitten tulee höpinään muslimien sikiävyydestä, se perustuu sellaiselle oletukselle, että muslimit ovat John Wyndhamin Käenpoikiin verrattavia toisen ihmislajin edustajia, joilla on väärän standardin mukaiset pistokkeet ja tulpat. Päätellen siitä, että Suomessa on jo nyt suomalaisia miehiä naimisissa ja seksuaalisuhteissa musliminaisten kanssa - ilman kääntymystä islamiin - töpselit tuntuvat sopivan reikiin oikein hyvin. Kuvitelma, että nuoret muslimit eivät antaisi periksi länsimaisen kulttuurin houkutuksille ja että "sikiävien" muslimien lapsikatraista ei ajautuisi vanhempiensa uskonelämän ulkopuolelle yhtä suuri osa kuin nyt ajautuu lestadiolaisten lapsista, kielii varsin puutteellisesta ihmisluonnon ymmärryksestä. Luonnollisesti myöskään implisiittinen käsitys seka-avioliittojen lapsista väistämättä muslimeina ei pidä vettä.
Itse asiassa onkin aika selvää, että palkomiesten päävastustaja ei ole kourallinen muslimeja, vaan heidän päätarkoituksena on pelotella ja uhkailla omia maanmiehiä ja heimoveljiä ruotuun samalla tavalla kuin islamilaisissa maissa äärimuslimit pakottavat ja terrorisoivat tavallisen tapamuslimin huutamaan iskulauseitaan. On varsin epäuskottavaa, että pieni, teknisesti kehittymättömistä oloista maahan rantautunut joukko keskenäänkin varsin riitaisia siirtolaisia kykenisi uhkaamaan huipputeknistynyttä ja koherenttia nyky-yhteiskuntaa. Siksipä se tuskin myöskään on oikeasti palkomiesten päävihollinen. Palkomiesten ensisijainen vastustaja ovat oman maan ja oman etnisen yksikön rajojen sisäpuolella: palkomiesten tavoitteena on päästä nimenomaan sitä omaa porukkaa hallitsemaan, uhkailulla ja ideologisella terrorilla. Palkomiehet pyrkivät siis samaan asemaan Suomessa, Euroopassa ja koko lännessä kuin missä kiihkomuslimit nyt ovat merkittävässä osassa islamilaista maailmaa, ja myös taktiikka palkomiehillä on sama kuin kiihkomuslimeilla: ideologisen yhtenäisrintaman iskulauseiden tunkeminen joka rakoon ja jokaisen keskustelun ottaminen haltuun ja kääntäminen palkomiesten mieliaiheisiin, sekä tietysti keskustelusta kieltäytyminen ja vastaanväittäjien leimaaminen vihollisen liittolaisiksi.
tiistai 7. helmikuuta 2006
Arabianopiskelublogi
En minä perkele jaksa tuota Panu-FAQia kuitenkaan kirjoittaa valmiiksi. Puhutaan mieluummin minun arabianopettelustani, kun se arabia on nykyisin niin muodikas kieli. Kaikkihan nykyään arabiaa osaavat, ainakin ne tärkeimmät perusilmaukset, kuten Allah akbar, džihaad, bismillah ja mitä näitä nyt on. Olen itse kuitenkin vakaasti päättänyt tarttua toimeen, avata kelpo Faruk Abu-Chacran - tai oikeastaanhan se nimi näkyy olevan "Faruuq Abuu Šaqraa" - erinomaisen teoksen "Arabiska världen runt" ja ryhtyä opettelemaan sitä itseään. Aikaisemmin on tunnetusti yritetty sekä arabiaa että hepreaa useaan otteeseen. Nyt kun kuuntelin Abun oppikirjan cd-levyä, totesin, että pentele vieköön, siellähän kuuluu heprean pohjalta ymmärrettäviä sanoja, ja tuumasin, että jos se on noinkin tolkun kieltä, niin kyllähän se sitten on ihmisten opittavissakin.
Arabianopiskelun kaskessa on ollut aina kantona kirjoitusjärjestelmä. Arabialaisiin aakkosiin kyllä tutustuin jo yli kymmenen vuotta sitten tehdessäni erinäisiä aika avuttomia yrityksiä opetella persiaa, jota kyllä suosittelen kaikille kiinnostuneille. Sillä kertaa persian opettelu kaatui niihin kirjaimiin, koska ne sopivat persiaan todella huonosti. Surullinen tapaus, sillä persia on ehdottomasti yksi maailman järkevimpiä ja loogisimpia kieliä. Kielioppi toimii kuten sen indoeurooppalaisella maailmankielellä kuuluukin toimia, paitsi että siellä ei ole mitään turhaa ja typerää, kuten esim. kieliopillisia sukuja. Olen kyllä pari sikäläistä ohimennen tuntenut vuosia sitten. Naisväkensä ei juurikaan harrastanut huntuja, ja kaljaltakin haistiin, vieläpä vanhempien ja arvokkaampien maanmiesten läsnäollessa. Moskeijan rakentamispuheille panivat kyllä sitten haisevan vastalauseensa lehtiin, eivät halunneet mitään vakoojakeskusta takapihalleen. Iranin islamilaisessa tasavallassa oli kuulemma islamia saatu hyvinkin loppuiän tarpeisiin, eikä lisäannos juurikaan napannut. Kyllähän noiden kanssa arkielämässä toimeen tuli, kuin ihmisiksi oli - useimpien kanssa tulee, suomalaiset ovat tietysti poikkeus. Aika rasistisia olivat kyllä, eivät nimittäin erityisemmin pitäneet kameleihin sekaantuviksi rättipäiksi kutsumistaan henkilöistä. Siis arabeista.
Noiden rättipäiden kieltä tässä vain pitäisi opetella. Mitään puhuttuja murteita en kyllä näillä näkymin aio harrastaa, ainoastaan kirjoitettua standardiarabiaa. Jos sen kyytipojaksi sitten vähän Egyptin murretta, niin siinä se sitten on.
Abun kirja alkaa kirjoitusharjoituksilla, joita kyllä tarvitaankin. Mutta toisesta oppikirjastani kirjoitan jo nyt muistiin nämä, hm, binjanit. K1, K2 ja K3 ovat juurikonsonantit.
K1aK2iiK3 - ilmeisesti yleensä adjektiivi.
K1aaK2iK3 - verbin aktiivipartisiippi: "tekevä"
maK1K2aK3 - tekopaikka. Variantti: maK1K2aK3a. Esimerkiksi maktab = toimisto, maktaba = kirjakauppa.
K1uK2uuK3 - K1aK2K3-muotoisen substantiivin monikko, tai sitten nomen actionis.
Arabianopiskelun kaskessa on ollut aina kantona kirjoitusjärjestelmä. Arabialaisiin aakkosiin kyllä tutustuin jo yli kymmenen vuotta sitten tehdessäni erinäisiä aika avuttomia yrityksiä opetella persiaa, jota kyllä suosittelen kaikille kiinnostuneille. Sillä kertaa persian opettelu kaatui niihin kirjaimiin, koska ne sopivat persiaan todella huonosti. Surullinen tapaus, sillä persia on ehdottomasti yksi maailman järkevimpiä ja loogisimpia kieliä. Kielioppi toimii kuten sen indoeurooppalaisella maailmankielellä kuuluukin toimia, paitsi että siellä ei ole mitään turhaa ja typerää, kuten esim. kieliopillisia sukuja. Olen kyllä pari sikäläistä ohimennen tuntenut vuosia sitten. Naisväkensä ei juurikaan harrastanut huntuja, ja kaljaltakin haistiin, vieläpä vanhempien ja arvokkaampien maanmiesten läsnäollessa. Moskeijan rakentamispuheille panivat kyllä sitten haisevan vastalauseensa lehtiin, eivät halunneet mitään vakoojakeskusta takapihalleen. Iranin islamilaisessa tasavallassa oli kuulemma islamia saatu hyvinkin loppuiän tarpeisiin, eikä lisäannos juurikaan napannut. Kyllähän noiden kanssa arkielämässä toimeen tuli, kuin ihmisiksi oli - useimpien kanssa tulee, suomalaiset ovat tietysti poikkeus. Aika rasistisia olivat kyllä, eivät nimittäin erityisemmin pitäneet kameleihin sekaantuviksi rättipäiksi kutsumistaan henkilöistä. Siis arabeista.
Noiden rättipäiden kieltä tässä vain pitäisi opetella. Mitään puhuttuja murteita en kyllä näillä näkymin aio harrastaa, ainoastaan kirjoitettua standardiarabiaa. Jos sen kyytipojaksi sitten vähän Egyptin murretta, niin siinä se sitten on.
Abun kirja alkaa kirjoitusharjoituksilla, joita kyllä tarvitaankin. Mutta toisesta oppikirjastani kirjoitan jo nyt muistiin nämä, hm, binjanit. K1, K2 ja K3 ovat juurikonsonantit.
K1aK2iiK3 - ilmeisesti yleensä adjektiivi.
K1aaK2iK3 - verbin aktiivipartisiippi: "tekevä"
maK1K2aK3 - tekopaikka. Variantti: maK1K2aK3a. Esimerkiksi maktab = toimisto, maktaba = kirjakauppa.
K1uK2uuK3 - K1aK2K3-muotoisen substantiivin monikko, tai sitten nomen actionis.
sunnuntai 5. helmikuuta 2006
Orwell ja Jyllands-Posten
Vaikka olenkin jo tehnyt oman osani (kulissien takana toki) Tanskan puolustamiseksi - enkä tarkoita sitä, että söimme Marian kanssa kiivikakun, vaikka olenkin allerginen kiiville - olen tässä kirjoittaessani iirinkielistä tekstiä Orwellista tullut vilkaisseeksi kyseisen herran esseetä ''Benefit of Clergy''. Koska asialla on kaksi puolta, toivoisin selkkauksesta kohkaavien tutustuvan kyseiseen tekstiin. Vaikka Orwellin kuolemasta ei ole vielä kulunut säädettyä aikaa, hänen tuotantonsa on Australian hieman meikäläisiä liberaalimpien tekijänoikeuslakien ansiosta luettavissa Internetissä. (Tuolla samaisella sivustolla muuten on luettavissa paljon muutakin mukavaa tavaraa, kuten vaikkapa Mark Twainin, Daniel Defoen ja vaikkapa Edgar Rice Burroughsin teokset. Charles Dickensiä sieltä on turha etsiä, hänen kohdallaan on pakko turvautua Gutenberg-projektin raskaaseen ja hankalaan käyttöliittymään.) Orwellille common decency, inhimillinen säällisyys, oli aina yksi tärkeimpiä arvoja, ja tuosta linkitetystä esseestä voidaan päätellä, että hän olisi hyvinkin inhimillisen säällisyyden nimissä päätynyt jossain määrin muslimiöyhöttäjiä puolustavalle ja Jyllands-Postenia kritisoivalle kannalle.
Tämä siis todettakoon vain siksi, että tällaisissa keskusteluissa on muodostunut konventioksi huutaa Orwellin nimeä mantrana, tietämättä, mitä hän todella sanoi. Orwell korosti tuossa esseessään - joka käsittelee Salvador Dalín tuotantoa - että taiteilijakin on yhteiskunnan jäsen ja että hänellä on yhteiskunnallinen vastuu. Toisin sanoen Dalín taide, joka ainakin tuolloisessa vaiheessaan oli Orwellin mielestä taidokkaasti tehtyä, mutta tendenssiltään alusta loppuun epäsosiaalista ja hirvittävää nekrofiilistä pornoa, olisi hänen mielestään pitänyt voida sensuroida, tai ainakin niiden intellektuellien, jotka vaativat Taiteelle jonkinmoista pappissäädyn privilegiota (benefit of clergy) rikkoa sekä lakeja että abstraktimpia normeja, tulisi miettiä asia toiseen kertaan ja pohtia edes tykönänsä filosofisesti kysymystä, voisiko kirja tai kuvallinen taideteos joskus olla sekä taiteellisesti hyvä että yhteiskunnallisesti tai moraalisesti kyllin vahingollinen sensuroitavaksi.
En sano että allekirjoitan joka sanan Orwellin esseestä. Olen sitä mieltä, että sananvapauden johdonmukainen ja periaatteellinen puolustaminen on pitkällä tähtäimellä kaikkien etu ja varsinkin muslimien itsensä. Pohjoismaiden suurin sananvapauden esitaistelija, joka paljasti maailmalle feminismin kovassa ytimessä väijyvän hyisen ja jäätävän pahuuden, on tunnetusti itse muslimi.
Tämä siis todettakoon vain siksi, että tällaisissa keskusteluissa on muodostunut konventioksi huutaa Orwellin nimeä mantrana, tietämättä, mitä hän todella sanoi. Orwell korosti tuossa esseessään - joka käsittelee Salvador Dalín tuotantoa - että taiteilijakin on yhteiskunnan jäsen ja että hänellä on yhteiskunnallinen vastuu. Toisin sanoen Dalín taide, joka ainakin tuolloisessa vaiheessaan oli Orwellin mielestä taidokkaasti tehtyä, mutta tendenssiltään alusta loppuun epäsosiaalista ja hirvittävää nekrofiilistä pornoa, olisi hänen mielestään pitänyt voida sensuroida, tai ainakin niiden intellektuellien, jotka vaativat Taiteelle jonkinmoista pappissäädyn privilegiota (benefit of clergy) rikkoa sekä lakeja että abstraktimpia normeja, tulisi miettiä asia toiseen kertaan ja pohtia edes tykönänsä filosofisesti kysymystä, voisiko kirja tai kuvallinen taideteos joskus olla sekä taiteellisesti hyvä että yhteiskunnallisesti tai moraalisesti kyllin vahingollinen sensuroitavaksi.
En sano että allekirjoitan joka sanan Orwellin esseestä. Olen sitä mieltä, että sananvapauden johdonmukainen ja periaatteellinen puolustaminen on pitkällä tähtäimellä kaikkien etu ja varsinkin muslimien itsensä. Pohjoismaiden suurin sananvapauden esitaistelija, joka paljasti maailmalle feminismin kovassa ytimessä väijyvän hyisen ja jäätävän pahuuden, on tunnetusti itse muslimi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)