Taas kerran kommunistien suhteesta Venäjään - Än en gång om kommunisternas förhållande till Ryssland

Jouduin tuolla Twitterin puolella sanaharkkaan erään ilmiselvän kommunistin kanssa. Mahdollisesti hän ei ollut kommunistipuolueen jäsen, saattoi olla vasemmistoliitonkin poikia, mutta päätellen hänen asenteestaan Venäjään ja muihin itäeurooppalaisiin maihin hänet oli luokiteltavissa kommunistiksi. Olen jo eräitäkin kertoja sanonut, että nykytilanteessa "kommunisti" tarkoittaa käytännössä sellaista vasemmistolaista, joka ajaa Venäjän asiaa ja levittää Venäjän propagandaa ja jolle tämä Venäjän myötäileminen on tärkeämpää kuin mikään tuotantovälineiden sosialisointi tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

På Twitter kom jag ihop mig med en uppenbar kommunist. Det är tänkbart att han inte var medlem av kommunistpartiet, kanske han t o m verkade inom Vänsterförbundet, men hans attityder å ena sidan mot Ryssland och å andra sidan mot övriga östeuropeiska länder var typiska för en kommunist. Jag har redan flera gånger konstaterat att en "kommunist" i dagens situation avser en uttalad vänstermänniska som går Rysslands ärenden och sprider rysk propaganda och för vilken eftergifter till Ryssland är viktigare än att socialisera produktionsmedlen eller att öka rättvisan i samhället.

Kyseinen kommunisti heitti vaihteeksi jonkin verran ihan osuvaakin läppää äärioikeiston uhasta. Yleensähän kommunistit korostavat liberaalia oikeistoa suurimpana fasistisena uhkana, johon verrattuna persut, halla-ahot, hompanssit ja vastarintaliikeläiset ovat triviaalia loiskiehuntaa. Mutta sitten tämä poika meni aivan metsään ja syytti uudesta äärioikeistoaallosta itäeurooppalaisia, ja varsinkin näiden venäläisvastaisuutta. Hänellä oli vieläpä otsaa väittää, että esimerkiksi virolaisella kulttuurilla ei olisi paljon muuta sisältöä kuin Venäjästä erottautuminen. Jokainen, joka tuntee vaikkapa Jaan Krossin kirjallista tuotantoa, nauraa tuollaisen väitteen suohon.

Kommunisten ifråga hade ett par relativt förnuftiga ord att säga om hotet från högerextremismen. Vanligen framhäver kommunister ju den liberala högern som världens värsta fascism, i jämförelse med vilken sannfinnarna, Halla-aho, hommaiterna och Motståndsrörelsen bara är triviala ytligheter. Men sen drog det helt åt skogen: killen beskyllde nämligen östeuropéer för högerextremism och ansåg att hela den nuvarande vågen av fascism var ett resultat av deras ryssfientlighet. Han hade t o m fräckheten att påstå att estnisk kultur bara handlar om att göra ett stort nummer av hur man inte är ryssar. Vem som helst som läst t ex Jaan Kross' romaner vet att påståendet är rena smörjan.

Vasemmiston suurimpia ja typerimpiä virheitä neuvostoimperiumin romahtamisen jälkeen on ollut itäeurooppalaisten moittiminen "russofobiasta". Jopa vasemmistolaisjärjellä (heh) on lähtökohtaisesti ymmärrettävää, että puoli vuosisataa kestänyt sorto saa uhrit katkeroitumaan sortajalle. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten katkeruutta jenkkejä kohtaan vasemmalla kyllä ymmärretään loputtomiin. Miksiköhän samaa katkeruutta on niin vaikea hyväksyä tai ymmärtää silloin, kun sortaja on ollut Neuvostoliitto eli eräänlainen Venäjä?

Ett av de största och dummaste fel vänstern begått sedan sovjetimperiet föll har varit att i all evighet förebrå östeuropéer för "russofobi". Det är även ur en vänstersynvinkel i princip förståeligt att ett halvt århundrade av förtryck skapar bitterhet mot förtryckaren bland offren. Latinamerikanernas bitterhet mot jänkarna väcker oändliga sympatier på vänsterhåll. Varför har man så svårt att förstå och acceptera samma bitterhet när förtryckaren varit Sovjetunionen, dvs en sorts Ryssland?

Väite, että äärioikeistoaallosta olisi ollut vastuussa Itä-Eurooppa, on typerä siksikin, että Itä-Euroopassa alettiin siirtyä äärioikeistolaisiin hallituksiin kunnolla vasta aatteen miesten saatua merkittävästi vaikutusvaltaa lännessä.

Att den högerextrema vågen på något sätt skulle ha förorsakats av Östeuropa är ett urdumt påstående också därför att östeuropéerna började rösta in högerextrema regeringar först när ideologin väl blivit tillräckligt rumsren i Västeuropa. 

Kun kommunistimme suvaitsi kuitata itäeurooppalaiset yhtenä yksittäisenä venäläisvihamielisenä massana, on mielenkiintoista, miten hän sitten vaati minua olemaan nyansoidumpi suhteessa Venäjään. Kaikkia venäläisiä ei saa tuomita, koska Venäjällä sentään toimii "riippumattomia vasemmistolaisia" ja muita kapinallisia. Kaikki kunnia venäläisille toisinajattelijoille, mutta kuvitteliko herra kommunisti tosissaan, että esimerkiksi Puolassa - maassa, jossa auktoriteetteja vastaan kapinoiminen on ollut perinne ja isänmaallinen hyve jo surullisen kuuluisista Puolan jaoista asti - ei olisi samanlaisia kapinallisryhmiä?

När kommunisten nedlät sig till att avfärda alla östeuropéer som en enda rysshatande massa, är det intressant att han sedan ställde mig krav på en mera nyanserad syn på Ryssland. Alla ryssar får man inte dra över en kam, eftersom det ändå finns "oberoende vänstergrupper" och andra rebeller i Ryssland. Nåja, ryska oliktänkare i all ära, men trodde herr kommunisten verkligen att det inte skulle finnas liknande upproriska politiska grupper i Polen, ett land där det sedan de beryktade polska delningarna varit både tradition och fosterländsk dygd att resa sig mot överheten?

Myös tämän veikon asenne maanpuolustukseen oli - kuten hänen lajitoveriensa yleensä - typerällä tavalla kielteinen. Hänen mielestään Suomen puolustamisesta puhuminen oli pelkkää "nationalismia". Tämä oli tietysti samaa latteaa pasifismia, joka luonnehtii myös suurta osaa ei-kommunistisesta vasemmistosta. Mutta on aika kuvaavaa, että hän leimaa maanpuolustuksen juuri nationalismiksi.

Som de flesta kommunister hyste också denne herre en korkat negativ attityd mot försvaret. Enligt honom var det bara "nationalism" att alls tala om att försvara Finland. Det här var givetvis lättköpt pacifism av samma sort som karaktäriserar en stor del av den icke-kommunistiska vänstern. Men det är betecknande att han brännmärker försvarsviljan som nationalism. 

Pitäisiköhän kyseinen herra nationalismina sitä, että Venäjällä lapsetkin kasvatetaan aseellisiksi tappajiksi ja kulttuuria militarisoidaan väkisin? Tuskinpa. Katsokaas kun Venäjällä on se traaginen historia, fasistit hyökkäsivät maahan ja silleen. Siksi Venäjän aseuho on läpeensä puolustuksellista, sanoo kommunisti.

Skulle gentlemannen ifråga se det som nationalism att självaste barnen i Ryssland uppfostras till vapenbärande yrkesmördare och kulturen tvångsmilitariseras? Knappast. Ni vet, Ryssland har ju sin tragiska historia med fascister som invaderar osv. Därför är Rysslands vapenskrammel endast av defensiv sort.

En nyt edes kaivele historian visvaisia haavoja tämän tiimoilta. Olettakaamme ihan huvin vuoksi, että kommunistit ovat oikeassa ja että Venäjälle on aina vain hyökätty ja venäläisiä lahdattu ja raiskattu eikä Venäjä koskaan ole hyökännyt minnekään. Jos katsomme Venäjän ylintä ystävää Serbiaa, niin se maa vasta onkin joutunut kärsimään hyökkääjistä ja rääkkääjistä molempien maailmansotien aikana. Serbian nationalismi oli siis voittopuolisesti puolustuksellista johtaessaan aikamme käsittämättömimpiin julmuuksiin 1990-luvulla. Toisin sanoen myös historiallisesti "oikeutettu" ja "puolustuksellinen" nationalismi voi olla helkutin vaarallista naapurikansoille ja kansallisille vähemmistöille.

Jag vill inte ens peta i historiens variga sår - låt oss för nöjes skull utgå från att kommunisterna har rätt, att det alltid har varit Ryssland som blivit föremål för attacker, angrepp och invasioner, att det bara varit ryssar som mördats och våldtagits och att Ryssland aldrig invaderat något annat land. Reflekterar vi över Rysslands bästa drastukamrat Serbien, så har precis serberna fått lida av invasioner och grymheter under bägge världskrigen. Serbisk nationalism var sålunda främst av defensiv sort när nationalistiskt inspirerade serber begick vår tids mest obegripliga folkmord på nittiotalet. Sålunda kan även "historiskt berättigad" och "defensiv" nationalism bli jäkla farlig både för grannländer och för nationella minoriteter.

Toisin sanoen Venäjä on Suomelle uhka, jopa kommunistisesta tai marxilaisesta näkökulmasta. Ottaisin kommunistit heti todesta edes kommunisteina, jos heidän suunnastaan alkaisi kuulua esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

Sålunda kan man lugnt konstatera att Ryssland utgör ett hot för Finland, och det även ur kommunistisk eller marxistisk synvinkel. Jag kunde kanske ta kommunisterna på allvar som kommunister, om jag hörde dem förkunna t ex följande sorts åsikter:

• Yhdysvallat on ehkä kapitalistinen maa, mutta Venäjä pyrkii aktiivisesti kohti feodaalista harvainvaltaa. Siksi Yhdysvallat on marxilaisenkin opin kannalta pienempi paha ja vähemmän taantumuksellinen./Förenta Staterna är kanhända ett kapitalistiskt land, men Ryssland eftersträvar aktivt feodal oligarki. Därför är Förenta Staterna även ur en marxistisk synvinkel ett mindre ont och ett mindre reaktionärt land.
• Venäjä on yhä ilmeisemmin fasistinen maa, joka uhkaa Suomea, myös Suomen työväenluokkaa. Työväenluokan on puolustauduttava Venäjän fasistista uhkaa vastaan./Det är allt mera uppenbart att Ryssland nu är ett fascistiskt land, och därför utgör Ryssland ett hot mot Finland, inklusive den finländska arbetarklassen. Arbetarklassen bör försvara sig mot detta hot.
• Jos Venäjä valloittaa Suomen, työväenluokalta menevät kaikki poliittiset vaikutusmahdollisuudet, lakko-oikeus jne. Siksi Venäjän miehitys tulee pyrkiä estämään etukäteen varustautumalla, ja jos se tapahtuu, sitä on vastustettava sissisodalla./Om Ryssland erövrar Finland, innebär det att arbetarklassen förlorar allt politiskt inflytande i landet, strejkrätten osv. Därför måste den ryska ockupationen av Finland förebyggas genom krigsrustning, och om det här inte lyckas, bör ockupanten bekämpas genom gerillakrig.

En tietenkään itse pidä sissisotaa kovin hyvänä ideana, koska historia osoittaa, ettei sissitoiminnalla yleensä voida nujertaa miehittäjää (sekä neuvostopartisaanien, Viron metsäveljien että Puolan ns. "kirottujen sotilaiden" vaiheista ilmenee, että sillä vain rikotaan infraa ja raaistetaan miehittäjän otteita). Olenpahan vain sitä mieltä, että kun vasemmistoperinteessä on niinkin paljon ihannoitu sissisotaa, tuollainen kanta olisi edes uskottavasti kommunistinen.

Jag ser inte gerillakriget som en alltför bra idé, ty historien visar att ockupanten vanligen inte kan besegras genom gerillaverksamhet (både de sovjetiska partisanernas, de estniska skogsbrödernas och de polska s k "förbannade soldaternas" öde visar att gerillan bara kan spränga infrastrukturobjekt och provocera ockupanterna till allt brutalare tag mot civilbefolkningen). Men inom vänstertraditionen har man idealiserat gerillor och partisaner så länge, att ett sådant ställningstagande åtminstone skulle kännas trovärdigt kommunistiskt.

En usko kommunismiin - Jag tror inte på kommunismen

En nimittäin usko siihen, että suomalaiset ns. kommunistit (tällä tarkoitan joko SKP:hen tai Vasemmistoliiton perinnesiipeen kuuluvia oikeita kommunisteja, en niitä kilttejä ja harmittomia nuoria vasemmistolaisia, joita oikeisto älyllistä laiskuuttaan haukkuu "kommunisteiksi") oikeasti kannattaisivat kommunismia. 

Jag menar med det här att jag inte tror att finska s k kommunister (härmed avser jag verkliga kommunister som är medlemmar i Fkp eller i Vänsterförbundets traditionalistiska flygel, inte de snälla och ofarliga unga vänstermänniskor som högern i sin intellektuella lättja kallar för kommunister) alls skulle vara för kommunism.

Kommunismi tarkoittaa ymmärtääkseni vallankumouksellista sosialismia, johon oleellisesti kuuluu ajatus tehtaiden, pankkien ja tuotantovälineiden kansallistamisesta, rikkaiden pääoman ottamisesta kansan, työväenluokan tai rahvaan omistukseen. En sano, että tämä olisi järkevää, sopivaa tai suositeltavaa, mutta ymmärrän kyllä, että tällaisille ideoille löytyy kannattajansa yhteiskunnasta - äänestäväthän jotkut jopa Halla-ahoa, jonka poliittinen aate sentään on vielä tätäkin typerämpi ja vahingollisempi. Ongelma on siinä, että edes kommunistiset puolueet tai tunnustautuneet kommunistit eivät Suomessa oikeasti aja kommunismia.

Om jag inte är helt ute och cyklar så betyder kommunism detsamma som revolutionär socialism, som går ut på att förstatliga fabrikerna, bankerna och produktionsmedlen - att överföra de rikas kapital till folkets, arbetarklassens eller pöbelns ägo. Jag anser inte att detta vore särskilt klyftigt, lämpligt eller rekommenderbart, men jag förstår att dylika idéer vinner anhängare i samhället - som vi vet finns det även folk som röstar på Jussi Halla-aho, vars politiska ideologi är ännu dummare och skadligare. Problemet är att inte ens kommunistiska partier eller uttalade kommunister i Finland på riktigt vill främja kommunism.

Katsotaan nyt jotain Esko Seppästä, joka julisti äänestävänsä seuraavissa vaaleissa presidentiksi Sauli Niinistöä, ilmeisesti siksi, että tämä on hänen mielestään ulkopoliittisesti oikeilla linjoilla, ts. riittävän myöntyväinen Venäjän suuntaan. Tämä siis on Seppäselle tärkeintä presidenttiehdokkaassa. Luulisi, että vanhalle SKP:n miehelle olisi talouspoliittisten periaate-erojen vuoksi mahdotonta kannattaa presidentiksi kokoomuslaista. Mutta ilmeisesti Seppäsen kommunismissa ei ole kysymys (eikä ole ehkä koskaan ollutkaan) mistään muusta kuin myöntyväisyydestä Venäjälle päin.

Tänk er t ex Esko Seppänen, som förkunnat att han i nästa presidentval kommer att rösta på Sauli Niinistö, tydligen därför att denne enligt hans mening har rätt utrikespolitisk attityd, dvs är tillräckligt undfallande mot Ryssland. Det här är alltså det som Seppänen finner viktigast i en presidentkandidat. Man kunde tänka sig att en gammal kommunist p g a principiella motsättningar i ekonomiska frågor skulle ha oövervinnerligt svårt att gilla en presidentkandidat med samlingspartistisk bakgrund. Men tydligen handlar inte Seppänens kommunism (och har kanske aldrig handlat) om något annat än undfallenhet mot Ryssland. 

Se oli ymmärrettävää vielä silloin, kun Venäjän paikalla oli ideologisesti kommunistinen neuvostovaltio. Mutta kysyn taas kerran: miksi ihmeessä kommunisti asettuisi millään tavalla tukemaan fasistisen, imperialistisen nyky-Venäjän asiaa, jos hän ottaa kommunisminsa vakavasti? Kommunistisesta - siis oikeasti kommunistisesta eli radikaalin marxilaissosialistisesta - näkökulmasta tuntuisi itse asiassa uskottavammalta asettua pragmaattisin perustein Yhdysvaltain ja Naton puolelle.

Det här må ha varit förståeligt när vår östra granne ännu hette Sovjetunionen och var en ideologiskt kommunistisk stat. Men jag frågar en gång till: varför skulle en kommunist på något sätt solidarisera sig med det nuvarande fascistiska, imperialistiska Ryssland, om han tar sin kommunism på allvar. Ur kommunistisk - alltså genuint kommunistisk, radikalt marxistisk och socialistisk - synvinkel vore det faktiskt mera trovärdigt att av pragmatiska skäl ta parti för USA och Nato.

Tämä ei todellakaan ole tarkoitettu provokaatioksi eikä absurdiksi huumoriksi. Siihen on syynsä, että bolševismi nousi valtaan juuri Venäjällä: tsaarivalta edusti 1900-luvun alussa nimittäin sellaista absoluuttista monarkismia, itsevaltiutta, jota Länsi-Euroopassa ei ollut esiintynyt vuosisatoihin, ja äärivasemmistolaisuus oli luonnollinen reaktio tähän. Se, että Putin haikailee tsaarivaltaan, on taantumuksellisuutena niin äärimmäistä, että sen tulisi herättää yhtä ankara, selkäytimestä nouseva vastareaktio kaikissa Ranskan vallankumouksen (ja Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen) jälkeisten demokratia-aatteiden kannattajissa, myös kommunisteissa.

Det här är inte menat som provokation eller absurd humor. Det var inte utan skäl som bolsjevismen precis i Ryssland tillskansade sig makten: tsarismen utgjorde i början av 1900-talet en så arkaisk kvarleva av absolut monarki att någonting liknande inte på århundraden hade förekommit i Västeuropa, och vänsterextremism var en naturlig reaktion på detta. Att Putin längtar efter tsarväldet är någonting så extremt reaktionärt att det borde leda till en liknande, ryggmärgsmässig motreaktion hos alla som omfattar den efter franska revolutionen och amerikanska självständighetsförklaringen uppkomna idén om demokrati, inklusive kommunisterna.

Kommunistin tulisi kyetä ymmärtämään, että Yhdysvallat on - kaikista kiistämättömistä yhteiskunnallisista ongelmistaan huolimatta - hänenkin kanssaan viime kädessä samalla puolella maailmanhistorian suurta vedenjakajaa, kun taas Putinin Venäjä haluaa pakottaa meidät sen väärälle puolelle. Tämä tarkoittaa, että kommunistinkin tulisi voida nähdä Nato pienempänä pahana kuin sen riskin ottaminen, että Venäjä saa länsimaiset demokratiat myrkytettyä sillä keskiaikaisella feodalismillaan.

En kommunist borde kunna inse, att Förenta Staterna trots alla sina obestridliga samhälleliga orättvisor är på samma sida om historiens stora vattendelare som han, medan Putins Ryssland vill tvinga oss gå över till den sämre sidan om den. Detta innebär att även en kommunist bör kunna se Natomedlemskapet som en mindre risk än att Ryssland lyckas förgifta de västerländska demokratierna med sin medeltida feodalism.

En sano, että kaikkien kommunistien pitäisi nyt heti kääntyä Naton kannattajiksi tai että ei olisi olemassa hyviä argumentteja vastustaa Natoa. Minäkin voisin mainita useita, mutta en todellakaan aio sitä tehdä: Naton kannattajana minulla ei ole mitään velvollisuutta tehdä vastapuolen läksyjä heidän puolestaan. Sitä mieltä kuitenkin olen, että kommunistien uskottavuutta nimenomaan kommunisteina - radikaaleina sosialisteina ja fasismin vastustajina - parantaisi kummasti, jos heidän Sodomastaan ja Gomorrastaan löytyisi edes se yksi vanhurskas, joka uskaltaisi kysyä, onko viisasta puhua "liennytyksestä" ilmifasistisen, sodanhaluisen ja kaikki sopimukset rikkovan Venäjänmaan kanssa.

Jag vill inte säga att alla kommunister nu genast borde konvertera till Natoanhängare eller att det inte skulle finnas trovärdiga argument mot Nato. Jag kunde nämna flera, men tänker inte göra det: Natomotståndarna bör helst göra sina hemuppgifter själva. Däremot anser jag att kommunisternas trovärdighet just som kommunister - radikala socialister och antifascister - skulle öka markant, om man i deras Sodom och Gomorra hittade ens en enda rättfärdig, som skulle våga ställa frågan, hur klokt det alls är att tala om "avspänning" med ett öppet fascistiskt, krigstokigt och fördragsbrytande Ryssland.

Ja on aivan turha puhua tässä yhteydessä Donald Trumpista ja kaikenlaisen taantumuksellisuuden, naisvihan ym. vahvistumisesta Yhdysvalloissa. Olemme jo nähneet (minä jo yli kymmenen vuoden ajan, profeetta kun olen), että juuri se on sitä Venäjän vaikutusta länsimaiseen demokratiaan. Parasta ja uskottavinta kommunismia olisi tässä tilanteessa Venäjän vaikutusvallan vastustaminen.

Och det är helt bortkastat att här försöka byta samtalsämne och börja tala om Donald Trump och om hur reaktionära attityder, kvinnohat osv stärks i USA. Vi har redan sett (jag sedan mer än tio år tillbaka, profet som jag är) att sådana tendenser är ett resultat av ryska influenser på den västerländska demokratin. I den här situationen skulle den bästa och mest trovärdiga formen av kommunism innebära att man bekämpar det ryska inflytandet.

Viimeksi kun Venäjää hallitsi tsaari, nimenomaan äärivasemmisto vihasi itänaapuriamme kaikkein eniten - ja hyvällä syyllä, koska Venäjän armeija osallistui demokraattisen liikehdinnän tukahduttamiseen muissakin maissa, Euroopan santarmina. Jos kommunistit oikeasti tuntisivat oman liikkeensä ja aatteensa historian, he älyäisivät palata sen silloisiin äänenpainoihin nyt kun Putin vastaavasti on palauttamassa Venäjän siihen rooliin, joka sillä oli Nikolai I:n aikana.

Senast när Ryssland styrdes av en tsar var det precis yttervänstern som mest hatade vårt östra grannland - och det med ett gott skäl, ty ryska armén var med om att kväsa ned demokratiska rörelser även i andra länder, som "Europas gendarm". Skulle kommunisterna ha någon insikt i sin rörelses historia, skulle de återgå till de tongångar som på den tiden var förhärskande i kommunistiska kretsar, inte minst därför att Putin nu håller på att återbörda Ryssland till den roll det spelade under Nikolaj I.

Ja mitä sitten siihen kommunismiin (oikeaan kommunismiin ilman Venäjän nöyristelyä) tulee, lukija on varmaan kiinnostunut tietämään hyväksynkö sen. Totta kai hyväksyn sen niiltä osin kuin se ei ole ristiriidassa perustuslain eikä ihmisoikeuksien kanssa. Hyväksyisin samoin ehdoin jopa hompanssiaatteen, jos hompanssit eivät olisi tuhonneet uraani mediassa eivätkä terrorisoineet läheisiäni. Koska hompanssit tekivät näin, haluan kostaa heille henkilökohtaisesti. 

Och vad sen gäller kommunismen - i ordets egentliga mening, alltså en kommunism utan kryperi för Ryssland - är läsaren säkert intresserad av huruvida jag accepterar den. Visst accepterar jag all kommunism som inte står i konflikt med grundlagen eller de mänskliga rättigheterna. På samma villkor skulle jag även acceptera högerextremismen, om inte högerextremisterna hade förstört min karriär i medierna eller terroriserat mig närstående människor. Men de har gjort både det ena och det andra, vilket innebär att jag vill ta personlig hämnd på dem.