Poliisi käväisi - Polisen var på besök

Poliisi kävi juuri morjestamassa. Nimissäni oli lähetetty kuulemma uhkauskirjeitä eräille kansanedustajille. Aiemmin nimissäni oli lähetelty uhkauskirjeitä joillekin Turun kaupungin silmäätekeville. Sillä kertaa poliisi otti yhteyttä vain puhelimitse. Lisäksi, kuten blogini lukijat tietävät, minua on uhkailtu sähköpostiviesteillä, jotka ilmoitin poliisille laittomana uhkauksena, mutta se juttu ei sitten johtanut mihinkään, koska kuulemma minuun suuntautunut ahdistelu ei ole yhteiskunnallisesti kyllin merkittävää. Luulisi olevan, koska niiden uhkailujen takana ovat aivan varmasti samat tyypit, jotka lähettelevät törkyviestejä minun nimissäni.

Polisen var och besökte mig. En del riksdagsledamöter lär ha fått hotfulla emails från mig. Tidigare hade en del högt uppsatta personer inom Åbo stads förvaltning fått liknande hotelser under mitt namn. Den gången nöjde sig polisen bara med att ringa till mig. Dessutom, som mina läsare vet, har jag också fått hotelser via email och anmält det som olaga hot, men den historien ledde inte till någonting, eftersom det inte är samhälleligt tillräckligt betydelsefullt om jag blir hotad. Man kunde inbilla sig att det är det, eftersom det är alldeles säkert samma gäng som hotar mig och som skickar osakligheter i mitt namn.

Voihan toki olla niinkin, että tässä kiusanteossa on taustalla itse KGB, tai vastaavanlainen venäläinen porukka. Olenpa sitten tärkeä mies. Kun kaksitoistavuotiaana luin Solženitsynin muistelmateoksen Puskipa vasikka tammeen, en olisi voinut kuvitella, että joudun joskus juuri hänen kuvaamansa tyyppisen kiusanteon kohteeksi - ja että asialla on sama pulju.

Det kan ju givetvis också vara självaste KGB, eller en motsvarande rysk organisation, som ligger bakom det här. Vad jag blivit en viktig person. När jag tolv år gammal läste Solzjenitsyns memoarbok En kalv med eken stångades, kunde jag inte föreställa mig att jag en vacker dag skulle råka ut för liknande trakasserier som de av honom skildrade - och att jag skulle trakasseras av samma agentur. 

PS: Ei kai sekään ole mahdotonta, että persujen johdossa tunnistettiin tuo mehevä juoru (jonka yksityiskohtia en edes kertonut ja johon liittyviä henkilöitä en maininnut nimeltä, joten en syyllistynyt rikokseen) ja joku siellä sai paniikkikohtauksen. Tiedä vaikka se minun kuulemani juoru olisi ollut paikkaansapitämätön, mutta joku ihan muu henkilö samalla taholla olisi harrastanut persuromanttisia penisviestejä ja pelästynyt, että asia olisi nyt paljastunut. Koska kikkelinkuvien lähettely on tähänastisen perusteella niin yleistä ao. puolueessa ja sitä lähellä olevilla tahoilla, minun heittämäni kiven oli pakko osua johonkuhun, edes vahingossa.

PS. Det är väl inte heller omöjligt, att någon i den sannfinska partiledningen kände igen sig i den där saftiga skvallerhistorien (jag gick inte in på detaljerna och nämnde inte några namn, så jag begick ingen förbrytelse) och fick panikattack. Det är helt tänkbart att den version jag hade hört inte höll sträck, men att någon annan person på samma håll faktiskt hade skickat amorösa penisbilder till sitt hjärtas utvalda och blev förskräckt över att historien avslöjats. En sten man kastar i blindo kommer sålunda aldrig att missa målet, så vanligt det är med kukbilder som kärlekstecken i partiet och närstående kretsar. 

Tilannetiedotus - Lägesbeskrivning

Oletettavasti islamistiset terroristit ovat iskeneet suureen tyyliin Pariisissa - kuolonuhrien määrällä mitattuna liikutaan samassa suuruusluokassa kuin silloin, kun lojalistiterroristit vuonna 1974 iskivät Dubliniin ja Monaghaniin, mahdollisesti vielä isommissa numeroissa. Toimintatapakin oli samankaltainen - useita keskenään koordinoituja iskuja.

Persut tietenkin innostuivat jo syytämään falskin pateettista retoriikkaa, ja varmaan kohta myös syyllistävät vihreitä, vasemmistoa ja suomenruotsalaisia tästä iskusta. Mihinkäpä muuhun he kykenisivätkään.

Minä puolestani ihmettelen taas kerran, että Ranskan tunnetusti tehokkaiden ja kovapintaisten tiedustelumiesten ote lipsuu tällä tavalla. Kuten varmasti arvaattekin, minä etsisin tämän takaa Venäjän antamaa tukea islamistiterroristeille - onhan Venäjä tahallisesti pahentanut nykyistä pakolaisvirtaakin, ja Venäjä on juuri niin mädän moraaliton ja kyyninen, että se voisi välikäsien kautta alkaa myös Ranskaan suuntautuneiden islamististen terrori-iskujen tukijaksi. Venäjä on pahuudessaan tunnetusti teurastanut omiakin kansalaisiaan saadakseen tekosyyn käydä sotaa tšetšeenejä vastaan.

Ei silleen etteivät partanaamat osaisi melkoisia joukkomurhia järjestää ominkin neuvoin, mutta Venäjän antama taustatuki selittäisi yhtä ja toista. Ranskalaisen kulttuurin typerimpiä piirteitä on naiivi ja sentimentaalinen myötämielisyys Venäjää kohtaan, ja se ulottuu kyllä tiedustelumiehiinkin. Ehkä he ovat päästäneet maahansa karvanaamakommandojen miehiä venäläisten kontaktiensa suosituksesta ("tämä on luotettava tyyppi, ei ole terroristi, meidän miehiä"), mene tiedä. Missä pahaa tapahtuu, etsikää sieltä Venäjää.

Mitä sitten muslimeihin tulee, suurin osa muslimituttavistani on esimerkiksi Facebookissa jo tuominnut terroristit ja terrorin yksiselitteisen ankarin sanakääntein. Mutta luonnollisestikaan tämä ei tee mitään vaikutusta maahanmuuttokriitikoihin, jotka välittömästi alkavat itkeskellä, "minkä takia muslimit eivät tuomitse terrorismia".

Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on luonnollisesti vakuuttanut, että Nato-maat seisovat yhtenäisenä rintamana terrorismia vastaan. Sellainen toivon ja valon majakka on Nato, jota pimeyden örkit - islamistit, persut, maahanmuuttokriitikot, kommunistit - yhtenä tappajarobottien laumana vihaavat. Voimme säilyttää vapautemme vain yhteistyössä, ja yhteistyö tapahtuu luonnollisimmin Naton puitteissa.

Päivitys: hevosmiesten tietotoimisto kertoi juuri (linkkiä minulla ei vielä ole), että Venäjä on jo alkanut käyttää tätäkin tapausta hyväksi propagandassaan. Kuulemma muuan törkysuisimmista Venäjän propagandisteista on sanonut, että nyt tarvittaisiin Venäjän ja lännen yhteistyötä terrorismin murskaamiseksi, mutta "Kiovan juntta", ts. Ukrainan itsenäisyys, on tämän yhteistyön tiellä. Suomennettuna tämä tietysti tarkoittaa, että Venäjä tukee islamistien terrori-iskuja EU:n alueelle, mutta lopettaa sen, jos länsi hyväksyy Ukrainan itsenäisyyden lakkauttamisen. 

Det förefaller att islamistiska terrorister genomfört en massiv attack mot Paris - antalet dödsoffer befinner sig i samma storleksklass, om inte högre, som Ulsterlojalisternas bombdåd i Dublin och Monaghan år 1974. Operationen skedde också på ett liknande sätt, det var flera sinsemellan koordinerade terrordåd.

Sannfinländarna satte givetvis redan i gång sin förväntade falskt patetiska retorikoffensiv, och det kommer inte att ta lång tid innan de skuldbelägger de gröna, vänstern och finlandssvenskarna för det här terrordådet. Något annat är de som bekant inte kapabla till.

Jag för min del förundrar mig över att de franska säkerhetstjänsterna, kända som de är för att vara effektiva och hårdhänta, så här tappat greppet. Som ni säkert gissar skulle jag fråga om det här är ett tecken på att Ryssland bakom kulisserna gynnar islamistiska terrorister - som bekant har Ryssland medvetet förvärrat flyktingkrisen, och dessutom är Ryssland så ruttet omoraliskt och cyniskt att det genom mellanhänder även kunde stöda även islamistiska terrordåd mot Frankrike. Ryssland har i sin ondska som bekant även slaktat egna medborgare för att få ett svepskäl att föra krig mot tjetjenerna.

Jag vill inte säga att de skäggiga killarna inte skulle klara av att ställa till med massmord på egen hand, men Ryssland som gynnare skulle förklara ett och annat. Även fransk kultur har sina egna inneboende dumheter och en av de värsta är en sentimental och naiv klockarkärlek till Ryssland, som säkert även förekommer inom säkerhetstjänsterna. Måhända har de släppt in ett skäggkommando på rysk rekommendation ("det här är reko killar, de arbetar för oss, de är inga terrorister"). Var det än sker hemska saker gömmer sig Ryssland nånstans.

Vad sen gäller muslimerna, har de flesta av mina muslimska bekanta redan uttryckt sitt ogillande för terroristerna och terrordådet med entydigt stränga ordalag. Men naturligtvis gör det här inget intryck på invandrarkritikerna, som omedelbart börjar lipa om "varför muslimerna inte fördömer terrorismen".

Generalsekreteraren för Nato Jens Stoltenberg har naturligtvis försäkrat att medlemsländerna i försvarsorganisationen står i enad front mot terrorism. En sådan fyr av hopp och ljus är Nato, som mörkrets makter - islamisterna, sannfinländarna, kommunisterna - som en enda skara av mördarmaskiner hatar. Det är bara i samarbete som vi kan behålla vår frihet, och det är bara genom Nato som samarbetet kan ske.

Uppdatering: någon länk har jag inte ännu, men det går rykten att Ryssland redan börjat utnyttja det här terrordådet till sina syften. Ett av de fräckaste ryska propagandaspråkrören lär ha sagt, att det nu behövs samarbete mellan Ryssland och Väst för att ta kål på terrorismen, men att "Kievjuntan", dvs det självständiga Ukraina, står i vägen. I klartext betyder det här givetvis att Ryssland stöder islamistiska terrorgrupper om de vill slå till inom EU, men att stödet slutar om ryssarna får tillintetgöra Ukraina som en självständig stat.

Johan Bäckman ja suomalainen äärioikeisto - Johan Bäckman och finsk extremhöger

 "...katastrofalt. Bara högeraktiviteter kan rädda Finland. [den högernationalistiska organisationen] Suomen Sisu bör registrera sig som parti så snart som möjligt. Finland bör också avstå från ekonomiska sanktioner mot Ryssland så snart som möjligt, eftersom de bara skadar Finland och inte har någon verkan på Ryssland."

Mitäs minä sanoin? Vad var det jag sa?

Mikä siinä Neuvostoliitossa siis oli vikana? / Varför ogillade ni egentligen Sovjetunionen?

Tällaisen ruutukaappauksen eräs kaverini nappasi Olli Immosen Facebook-sivulta. Den här skärmdumpen visar vad det är för diskussion det förs på Olli Immonens Fejasida.

"Inrikesminister Orpo bör ges sparken och ersättas med Olli Immonen. I samma veva kunde det grundas en ny sorts polis med uppgiften att arrestera de utlänningar som redan befinner sig olagligt i landet. En ny nationell polis kunde likaså börja arrestera rödingarna och bura in dem i skyddshäkte. I fall av sammandrabbningar borde polisen ha befogenhet att ge verkanseld. Naturligtvis skulle all makt i denna nödens stund överföras till inrikesministern och så här kunde rensningarna komma igång med hjälp av polisen och armén. Det skulle ingå i den nationella polisens befogenheter att döma folk till döden för landsförräderi, och för dessa domar skulle polisen svara endast gentemot inrikesministern."

Selvä homma. Eli siis tarkoituksena on panna pystyyn poliittisia puhdistuksia ja tuomita ihmisiä kuolemaan hallintopuolen päätöksillä ilman tuomioistuimia? Nyt sitten olisi mielenkiintoista tietää, miksi niin kovasti paheksutte Neuvostoliittoa, kun kerran juuri siellä tällaisia touhuja harrastettiin. Tosin nämä teloitukset ilman oikeuden päätöstä kuuluivat tietääkseni Neuvostoliitossakin levottomiin sota- ja vallankumousaikoihin. Suurimman osan aikaa siellä pyrittiin edes luomaan mielikuva oikeusvaltion olemassaolosta - siksihän puhutaan näytösoikeudenkäynneistä.

Niitä maanpettureita kannattaisi muuten hakea ihan omista riveistä. Onhan äärioikeiston valtias Halla-aho itsekin myöntänyt venäläismieliset, putinistiset mielialat kannattajajoukossaan. Muuten, nyt tiedetään sekin että tuo nykyinen pakolaistulva on Venäjän liikkeelle ajamaa. Venäjä ajaa pakolaiset liikkeelle samalla kun tukee toisella kädellä pakolaisvastaisia äärioikeistoliikkeitä esimerkiksi täällä Suomessa. Opetelkaa syyttämään pakolaisvirrasta oikeaa syyllistä eli Venäjää sen sijaan että leimaatte toiset suomalaiset "maanpettureiksi" ja vaikka miksi. Se, että ette osaa tai halua syyttää Venäjää, kertoo kaiken siitä, kuka teitä tukee ja kenen puolella olette.

Det var ord och inga visor. Idén är alltså att organisera politiska utrensningar och döma folk till dödsstraff genom administrativa beslut utan att någon domstol får yttra sig? Nu skulle jag gärna veta varför ni säger er störtogilla Sovjetunionen, som excellerade i precis sådana här grymheter. Om jag rätt minns var dylika utomjuridiska avrättningar även i Sovjet vanliga endast under krigs- och revolutionsår. För det mesta försökte man även där upprätthålla föreställningen att rättsstaten fungerade - det är precis därför vi talar om skenrättegångar.

Vad gäller landsförrädare hittar man dem lättast i era egna led. Självaste Jussi Halla-aho, den självklare ledaren för finsk extremhöger, har medgett att det råder en ryskvänlig, putinistisk atmosfär bland hans anhängare. Förresten är det nu bekant att den där flyktingströmmen är någonting Ryssland gett upphov till. Ryssland åstadkommer flyktingkriser medan Putin med andra handen delar ut stöd till flyktingfientliga högerextremister t ex här i Finland. Lär er skylla flyktingströmmen på den verklige boven, Ryssland, i stället för att brännmärka andra finländare som "landsförrädare" och allt möjligt annat. Att ni inte kan eller vill beskylla Ryssland säger redan på vilken sida ni står.

Suomalainen terroristi vieraan kypärän alla – En finsk terrorist i krigstjänst hos främmande makt

Koska tämä Olli Immosen nostama rasismikriittisyyden aalto on vähän varastanut huomiota, on syytä ottaa puheeksi se toinen lempiaiheeni, eli Venäjän rikollinen ja laiton terrorihyökkäys Ukrainaan. Hupaisaa kyllä Johan Bäckman, joka aivan hiljattain oli tunnelmoinut perussuomalaisten ihanalla länsivastaisuudella, innostui nyt vaatimaan perussuomalaisen puolueen hajottamista – vetoamalla Suomen ja Neuvostoliiton rauhansopimukseen, joka kieltää fasistiset järjestöt. Tietysti tämän saattaa tulkita niinkin, että Bäckman koetti antaa perussuomalaisten vastustajille kuoleman suudelmaa. Persut ja rasistit ovat jo vuosikausia leimanneet kaikki kritisoijansa kommunisteiksi ja Venäjän asiamiehiksi, ja Bäckman oli ikään kuin antamassa heille todisteita.

Viime viikolla nimittäin Aamulehti kertoi suomalaisesta vapaaehtoistaistelijasta, joka oli mennyt Donbassiin sotimaan. Kukahan hänet muuten oli värvännyt? Minulla on omat epäilykseni, ja ihmettelen kovasti, onko tällainen ulkomaiden sotiin värväytyminen ja värvääminen Suomessa oikein laillistakaan. Hompanssit – ja heidän lisäkseen ihan fiksut ihmiset – kauhistelevat kyllä sitä pientä joukkoa, joka änkeää Isisin riveihin, ja toki aivan aiheesta.

Hommalaisia ei kuitenkaan juuri tunnu huolettavan se mahdollisuus, että maassa alkaisi olla venäläisen terrorisodankäynnin julmuuden raaistamia asemiehiä, jotka ovat aatteellisista syistä halukkaita osallistumaan Venäjän tukemiin terroritekoihin Suomessa. Mutta tiedänhän minä: valkoihoinen terroristi on hyvä terroristi, valkoihoinen raiskaaja on hyvä raiskaaja ja niin edelleen. Hommalaiset itsehän ovat moneen otteeseen julistaneet toivovansa Venäjän tukea taisteluunsa vasemmistoa, liberaaleja, suomenruotsalaisia ja maahanmuuttajia vastaan. Kun Donbassissa taistelee ja raaistuu joukko suomalaisia, heidän palattuaan täällä on valmiina omat venäläismieliset pienet vihreät miehet auttamassa hommalaista vallankumousta.

Aamulehden haastattelema vapaaehtoinen on lähes nelikymppinen, siis huomattavasti vanhempi kuin ne muslimiteinit, jotka suuntaavat jihadin rintamille lapsellisuuttaan ja elämänkokemuksen puutettaan. Hän on tehnyt päätöksensä huomattavasti kypsemmistä lähtökohdista ja tietää mitä tekee. Siksi hän ei myöskään taida olla ihan pian järkiintymässä pois noista touhuista. Mies kertoo olleensa teininä nuorisorikollinen ja joutuneensa lastenkotiin, elämä on muutenkin ollut melko harhailevaa ja hajanaista. Armeijahommat ovat kuitenkin luistaneet, eli sinänsä tällä veikolla tuntuu olevan luontevat valmiudet palkkasoturiksi vaikka Nuubiaan.

Maailmankuva sällillä on lähinnä epämääräisellä tavalla vasemmistolainen: hän sanoo taistelevansa uusliberalismia ja kapitalismia vastaan, ikään kuin Putin ei kaiken muun ohella olisi Venäjän armoton rahavaltias ja sellaisena paljon pahempi suurkapitalisti kuin mikään jenkeissä päin nähtykään porho. Pojan jutut ovat sellaisia, että hänet on jallitettu uskomaan Ukrainan hallituksen fasistisuuteen, kun sillä puolella tappelee yksi äärioikeiston organisoima osasto. Totta maar se on ongelma ja Ukrainan demokratian tilanteesta ja tulevaisuudesta saa ja kuuluukin olla huolissaan. Mutta samalla pitää muistaa, että Ukrainassa on ollut hiljattain kohtalaisen vapaat vaalit ja että maa pyrkii tosissaan eroon korruptiostaan ja muista ongelmistaan. Samalla Venäjä on käytännössä diktatuuri ja panee jatkuvasti voimaan omia sensuuritoimia; lisäksi Putin on liittoutunut ilmirikollisten porukoiden kanssa, kuten moottoripyöräjengien ja ”kasakoiden” (tosiasiassa rikollisliigoja), jotka tekevät hänen likaisen työnsä. Itse asiassa Ukrainaan rynnäköivät sijaisarmeijat eivät ole kunnon armeijoita ollenkaan, vaan presiis sellaisia epämääräisiä roistojoukkoja kuin Hitlerin loppuaikojen ties mistä neuvostovankityrmien kellareista värvätyt SS-osastot olivat.

Hiljattain kuului sellaisiakin uutisia, että Ukrainan vakinainen armeija olisi jo ottanut yhteen Oikean sektorin puolisotilaallisten joukkojen kanssa, koska jälkimmäiset olivat sekaantuneet mafiatyyppiseen rikollisuuteen, kuten äärioikeisto aina ja kaikkialla tekee – ei se ole mitenkään yllättävää, että persut ovat ammatti- ja taparikollisten puolue. Toivotaan, että Ukrainan armeija tekee armotta selvää Oikeasta sektorista, jos ja kun siitä ei ole enää hyötyä sodankäynnin kannalta.

Den rasismkritiska våg som Olli Immonens fascistiska yttranden satt i gång har stulit showen, och därför är det dags att ta upp ett annat favorittema, dvs Rysslands kriminella och olagliga terroristiska invasion i Ukraina. Roligt nog fick vår ledande Rysslandslismare Johan Bäckman, som helt nyligen entusiasmerat sig över Sannfinnarnas ack så härliga västfientlighet, för sig att kräva ett förbud mot partiet – genom att åberopa sig på det finsk-sovjetiska fredsfördraget, som förpliktar Finland att upplösa alla fascistiska organisationer. Naturligtvis kan vi tolka det här så att Bäckman på rysk befallning försökte ge sannfinländarnas motståndare en dödskyss. Sannfinnarna och rasisterna brukar av gammalt brännmärka sina kritiker som kommunister och ryska agenter, och Bäckman försökte tydligen ge dem nya argument.

Förra veckan skrev tammerforstidningen Aamulehti nämligen om en finsk frivillig, som hade åkt till Donbass för att kämpa i kriget. Vem hade månne rekryterat honom? Jag har mina aningar, och jag undrar om det alls är lagligt i Finland att så här ge och ta värvning för utländska krig.

Det är inte bara hommaiterna utan även en hel del normala människor som oroar sig över att ett par rebelliska ungdomar av muslimsk bakgrund åkt till Syrien för att kämpa i jihad. Det är förståeligt att hysa oro, men det som inte oroar hommaiterna alls är att vi kanske inom kort kommer att ha en kontingent finska killar som både har vapenträning och vapenerfarenhet och brutaliserats genom att delta i ryska terrorkrig, och att de här typerna dessutom av ideologiska skäl är beredda att delta i rysksponsrad terrorverksamhet i Finland. Men visst vet jag: en vithyad terrorist är en god terrorist, en vithyad våldtäktsman är en god våldtäktsman och så vidare. Hommaiterna har ju flera gånger förkunnat att de önskar att Ryssland skulle stöda dem i kampen mot vänstermänniskor, liberaler, finlandssvenskar och invandrare. När det åker finnar till Donbass för att kämpa och förråas, kommer vi snart att ha våra egna rysksinnade små gröna män här för att bidra till den hommaitiska revolutionen.

Frivilligsoldaten Aamulehti intervjuat är nästan förti år gammal, alltså betydligt äldre än de muslimska tonåringar som styr kosan mot jihadfronten därför att de i sin barnslighet och brist på livserfarenhet inte inser vad de håller på att göra. Killen har alltså fattat ett betydligt mognare beslut än de och vet vad han håller på med. Därför kan han knappast förväntas besinna sig. Han har tydligen fört ett rätt ostadigt liv när han varit ung – han har varit ungdomsbrottsling och hamnat på ett barnhem. Värnplikt har han däremot lyckats med, och sålunda förefaller han vara bra material till legosoldat.

Killen har en grumligt vänstervriden världsbild: han säger sig bekämpa nyliberalism och kapitalism, som om Putin inte – i tillägg till allt annat – vore även Rysslands högste plutokrat och som sådan en mycket värre storkapitalist än någon av de som styr och ställer i Förenta staterna. Killen tycks ha duperats till att tro på att den ukrainska regeringen är fascistisk, eftersom en av högerextremister organiserad truppenhet strider på den ukrainska sidan. Så klart är det ett problem och det är både legitimt och påbjudet att oroa sig över Ukrainas situation och framtid. Men samtidigt är det viktigt att notera, att Ukraina nyligen hållit relativt fria val och att landet på riktigt strävar efter att bli av med sina problem som t ex korruptionen. Samtidigt är Ryssland praktiskt taget en diktatur med censur och liknande förtryck; dessutom har Putin allierat sig med rent kriminella element, t ex hojgäng och s k kosacker (i verkligheten är nykosackerna i Ryssland organiserade brottslingar). De trupper som invaderat Ukraina är för det mesta inte riktiga arméförband, utan precis likadana ligister som de brottslingar SS mot slutet av andra världskriget rekryterade i sovjetiska fängelsehålor.

Nyligen hette det i nyheterna att den ukrainska armén redan kommit ihop sig med Högra sektorns paramilitära trupper, eftersom de sistnämnda hade involverat sig i brottslighet i maffiastil, som extremhögern alltid och överallt brukar göra – det bör inte överraska någon att sannfinnarna också är ett parti som lockar till sig yrkes- och vanebrottslingar. Vi ska väl hoppas att ukrainska armén obarmhärtigt tar kål på Högra sektorn, om och när den blivit en belastning för krigföringen.

Äärioikeisto ja persut Venäjän etuvartiona

(julkaistu alun perin Paljastetun blogissa 21.toukokuuta 2014)

Nyt kun olemme voineet seurata tiedotusvälineistä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, on syytä vakavasti pohtia, missä määrin persujen ja äärioikeiston nousua voidaan verrata Venäjän solutus- ja hivutusoperaatioihin, joilla Krim ja ilmeisesti kohta myös Itä-Ukraina on saatu alistettua Venäjän vallan alle.

Persut ja äärioikeisto ovat viime aikoina kovasti koettaneet kääntää kelkkaansa Venäjän suhteen. Venäjän mediassa persuja on jo avoimesti luonnehdittu strategiseksi liittolaiseksi Suomen politiikassa, koska puolueessa vihataan niin länsimaita, ruotsin kieltä kuin EU:takin, eikä Natokaan ole hyvässä huudossa. Ilmeisesti joku persuissa huomasi lopultakin, ettei tällainen maine ole sopusoinnussa puolueen muka-isänmaallisuuden kanssa. Halla-ahollekin tuli kiire selittää, kuinka hän oli aina ollut Naton kannalla (varmaankin myös silloin, kun hän kävi pahamaineisella Russia Today -propagandakanavalla Suomen mainetta mustaamassa?).

Seli seli. Todellisuudessa äärioikeiston ystävyys Venäjän kanssa on jo niin ilmeinen asia, että siitä kirjoitellaan aivan kaikkialla. Minä sain kuulla olevani vainoharhainen kirjoittaessani asiasta jo vuosia sitten, mutta katsokaapa kuka oli oikeassa. Äärioikeistolaisen nationalismin venäläismielisyys selvisi minulle jo vuonna 2002, kun eräs heikäläinen intti minulle netissä, että Venäjä ei koskaan ole hyökännyt Suomeen (!!!). Hulluksi haukuttiin, mutta katsokaapa nyt: olen ollut oikeassa koko ajan. Synkimmät ennustukseni ovat ylipäätään koko vuosikymmenen aikana aina osoittautuneet oikeiksi. Kun nauravan maahanmuuttokriitikon ampumat luodit surmaavat lapsesi, tiedät kyllä kuka osasi arvata sen etukäteen. Ja kun olet lukenut tämän jutun, tiedät myös mikä ilmansuunta on toimittanut aseet ja dum dum -luodit.

Persujen linjanvedoissa se tietty ulkomaalainen ketunhäntä näkyy yhä selvemmin. Juuri äsken, kun Viron presidentti oli käymässä Suomessa, Soini ja Halla-aho innostuivat lietsomaan epäluuloa ja katkeruutta – ei suinkaan muslimeja tai afrikkalaisia kohtaan, vaan virolaisia. Siis – juuri kun maan presidentti oli käymässä Suomessa. Sen me kyllä arvaamme, mistä ilmansuunnasta pojille on käynyt käsky mollata etelänaapuria; mutta on silmiinpistävää, että edes bäckmanilaisilla ei riitä röyhkeyttä moiseen käytökseen valtiovierailun aikana. Persuilla ja persujen natsisiivellä riittää. Mutta miksei riittäisi, kun myös Ranskan äärioikeiston Marine Le Pen vastikään avoimesti julisti haluavansa persuista yhteistyökumppania Venäjän myyräntyöhön eurooppalaisten vapautta vastaan.

Voisiko ukrainalaistyyppinen pala palalta etenevä valtaus tapahtua Suomessa? Onko sille käytännön edellytyksiä? Mietitään.

Itä-Suomen persut edustavat pitkälti kaupunkiensa järjestäytynyttä alamaailmaa. Sikäläisten liivijengien johtajia onkin valokuvattu kamuilemassa persukansanedustajien kanssa. Persujen poliittinen ote idän kunnista on viime kuntavaalien myötä kiristynyt, mutta tässä on kyse katutason tilanteen näkymisestä myös valtuustoissa. Poliisia ei villissä idässämme joko ole ollenkaan tai se on poliittisesti pitkälti samalla puolella kuin persut eli alamaailma, siis poliisi katsoo rasistisen ja äärioikeistolaisen väkivalta- ja muun rikollisuuden kasvua sormien läpi. Itä-Suomen tosiasiallinen esivalta pukeutuu jengiliiveihin.

Venäjän vallanotto Ukrainan reuna-alueilla on pitkälti perustunut yhteistyöhön paikallisen järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Esimerkiksi Krimin uusi johtaja Sergei Aksjonov (ei ilmeisestikään sukua ennustukselliseksi osoittautuneen Krimin saari -romaanin kirjoittajalle Vasili Aksjonoville?) on sitkeiden väitteiden mukaan kuulunut 1990-luvun alussa Simferopolissa verisen jengisodan käyneeseen ”Salem”-rikolliskoplaan, ja Putinilla on tunnetusti oma prätkäjenginsä. Myös Itä-Ukrainan miehityksessä hyödynnettiin sikäläisiä rikollisia.  Tietysti myös ns. kasakat, jotka ovat mielellään mukana siviiliväestöä terrorisoimassa ja teurastamassa Venäjän kurittaessa naapurimaita, ovat lähinnä rikollisjoukkion luonteinen toimija, vaikka kuorruttavatkin itsensä löpinällä perinteistä ja isänmaallisuudesta.

Meillä on jo rikollinen infrastruktuuri valmiina Itä-Suomen venäläistä haltuunottoa varten. Alueella asuu myös riittävästi venäläisiä toimimaan tekosyynä. Ei toki pidä ajatella, että kukaan Suomessa asuva venäläinen olisi pelkästään venäläisyyttään halukas toimimaan miehittäjän tai soluttautujan asiamiehenä. Sitten kun idästä tulee hyökkääjiä ottamaan osia maastamme haltuunsa, Suomessa asuvien venäläisten omaa mielipidettä ei todellakaan kysytä eikä ole vastaavissa tilanteissa ennenkään kysytty: he ovat pelkkä numero väestötilastossa, ja jos he eivät suostu esittämään heille varattua rooleja maahantunkeutujan ja miehittäjän käsikirjoituksessa, Venäjällä riittää luoteja kyllä heidänkin nitistämiseensä. Muuan venäläinen tuttavani sanoikin murheellisesti, että kohta täkäläisten venäläisten on ”kansanmurhattava” itsensä – ilmoittautumalla maistraatissa suomenkielisiksi, jotta Venäjä ei voisi käyttää heitä tekosyynä uhata Suomea, ja olemalla opettamatta lapsilleen venäjän kieltä, vaikka kuinka tekisi mieli.

Tässä kohdassa joku heittää, että rikolliset ovat usein ainakin fraasien tasolla hyvin isänmaallisia ja maanpuolustustahtoisia. Tämä on aivan totta. Ammattirikollisen sielullisiin itsepuolustusmekanismeihin kuuluu tyypillisesti oman isänmaallisuuden julistaminen. Ammattirikollinen oikeuttaa rikoksensa mielellään esittämällä itse olevansa sorrettu isänmaallinen ja lainkuuliaisten ihmisten olevan epäisänmaallisia retkuja, jotka ovat säätäneet maahan epäoikeudenmukaiset lait hänenlaisiaan miellyttääkseen. (Kuten tiedämme, maahanmuuttokriitikoiden ajatukset kulkevat hyvin samanlaisia ratoja pitkin. Heille lait ovat epäreiluja Demla-lakeja ja kommunistisia sortolakeja. Tämä on taas yksi syy siihen, miksi äärioikeiston ja ammattirikollisten raja on epäselvä.) 

Ammattirikolliselle on kuitenkin varsin helppoa syöttää sellainen maailmanselitys, jossa Suomen itsenäisyyttä uhkaavat nimenomaan länsi, EU ja Ruotsi, ja jossa Venäjä on Suomen turva näitä vihollisia vastaan. Onhan sama mennyt täydestä perussuomalaisille ja äärioikeistollekin. Sitä paitsi ammattirikollinen menee kyllä aina sinne, missä on tarjolla helppoa rahaa, ja Venäjähän on avokätinen liittolaisilleen. On todennäköistä, että Venäjä vaivihkaa kultivoi ammattirikollisia Suomessa jo nyt.

Itä-Suomen valuminen mafiosojen hallitsemaksi Suomen Sisiliaksi (tai Krimiksi) selittyy toki ihan maan sisäisillä kehitystendensseillä. Muutaman vuosikymmenen takainen yksimielisyys oli, että koko Suomi tulee mahdollisuuksien mukaan pitää asuttuna, jolloin ns. kehitysalueille (vrt. kehitysmaat) syntyi laajoin joukoin erilaisista tukiaisista ja tiku-taku-takuuksista riippuvaista kansakunnan liikalihaa. Nykyään itäsuomalaisille ei kai enää maksella itäsuomalaisuuspalkkioita eikä perslävessäasumissubventioita, ja säästöpolitiikka yhdistyneenä individualistiseen liikemiesliberalismiin merkitsee, että se, jolla on varaa, muuttaa rintamaille isoihin kaupunkeihin.

Toisin sanoen teollisuutensa ja työpaikkansa menettävät larvakylät pikkukaupunkeja myöten tikahtuvat omaan elinkeinottomuuteensa ja -kelvottomuuteensa. Tällöin tyhjentyneiden tehtaiden työttömiksi jättämät raavaat miehet turvautuvat nopeasti rikollisuuteen itsetunnon lääkitsijänä ja pätemiskeinona. Kynnystä siirtyä rikollisuuteen laskee tietysti myös suomalainen kulttuuri, joka on täynnä laittomuuden ja raa'an väkivallan ihannointia.

En sano että tämä kaikki on hyvä tai huono asia, se vain on. Nykyisessä yhteiskuntailmastossa ja suomalaisessa kulttuurissa muunlaista meininkiä on turha odottaa. Ja kuten maahanmuuttokriitikot meille ensimmäisinä ovat sormi pystyssä kertomassa, ihminen on kulttuurinsa vanki ja tekee vain kuten kulttuuri pakottaa. Heh heh. Vitsi, vitsi. No, takaisin asiaan.

Ei pidä jäädä kuvittelemaan, että nykyinen jamamme johtuisi meistä itsestämme. Meillä täällä Suomessa on tuudittauduttu liikaa siihen ajatukseen, että vieraiden maiden tiedustelupalvelut eivät sotkeutuisi maamme asioihin – että sellaisia olisi oikeasti olemassa muualla kuin vakoojaromaaneissa. Todellisuudessa kuitenkin Helsinki oli kylmän sodan aikana merkittävä kansainvälinen vakoilukeskus, kuten nyt tiedämme.

Tuomas Nevanlinnan sanoin: kukaan ohisotkenut jopolähetti ei aavistanutkaan, mitä kaksi suurvaltadiplomaattia puuhasivat puiston penkillä istuessaan. Kekkosen Suomessa kansa jätettiin ohisotkevan jopolähetin asemaan, turvalliseen tietämättömyyteen. Tämä oli ihan hyväkin juttu silloin kun Supo oikeasti hoiti hommansa. Nykyään tilanne ei ole niin hyvä, joten meidän ohisotkevien jopolähettienkin pitää opetella itse tunnistamaan, millainen kansalaistoiminta on aitoa ja millainen todennäköisesti vieraan vallan manipuloimaa – mitkä ruohonjuuret aitoja ja mitkä tekonurmikoituja.

Maahanmuuttokriitikoiden ja bäckmanilaisten nousu tuli Suomen yhteiskuntaan ikään kuin sivusta, vallitsevista kehityssuunnista riippumatta. Siksi sitä on aiheellista pitää ulkomailta käsin tapahtuneen sekaantumisen seurauksena. Tiedämme hyvin, mikä ulkovalta Suomen asioihin todennäköisimmin sekaantuu.

Bäckmanilaisten ulkomaansympatiat ovat selvä tapaus, mutta kannattaa huomata, että bäckmanilaiset (ja Putin) lähentyvät monissa mielipiteissään halla-aholaisia. Ruotsin kielen vihaamisessa ja suomenruotsalaisten kiusaamisessa eräs näkyvä bäckmanilainen on kunnostautunut käytöksellä, johon hommapuolella tuskin kukaan kravattiosaston mies alentuisi, paitsi ehkä kansanhurmuri ja kunniatapakasvattaja James Hirvisaari. Homovastaisessa moralisoinnissa ja lännen rappion paheksumisessa bäckmanilaiset, Putin ja Homma ovat täysin samoilla linjoilla, ja siitähän on täällä siteerattu useita esimerkkejä, kuinka Hommalla vaivihkaa aivopestään perinteisen isänmaallisuuden kautta äärioikeistoon eksyneet Venäjän vallan kannattajiksi.

Bäckmanilaisten ja maahanmuuttokriitikoiden keskinäinen koordinaatio ja yhteistyö tulee näkyviin siinäkin, että minun sittemmin hiljaiseksi painostettuun blogiini ei koskaan kommentoinut yksikään bäckmanilainen. Sitä vastoin siellä kyllä reuhasi joukoittain halla-aholaisia ihan maahanmuuttokritiikkiin liittymättömienkin kirjoitusten kommenteissa, ja osa heistä syytteli minua ”venäläisvastaisesta rasismista”. Ilmeisesti pojilla oli työnjako ja selkeästi määritellyt vastuualueet, jotta kansa ei saisi selville heidän pelaavan samaan pussiin.

Itse asiassa tässä oli taustalla varsin yleinen, monissa maissa havaittu yhteiskunnallisen vakauden romahtamisen kierre, jota putinoidien ja hompanssien yhtaikaisella toiminnalla Suomen politiikassa yritetään jäljitellä. Äärioikeisto ja äärivasemmisto käyttävät aina toisiaan tekosyynä radikalisoitua yhä tolkuttomammin. Luomalla kaksi näennäisesti vastakkaista ääripoliittista ”kansalaisliikettä” Venäjä voi simuloida tällaista kierrettä ja houkutella äärioikeistosta huolestuneita Bäckmanin, äärivasemmistosta huolestuneita Halla-ahon kautta omaan kelkkaansa.

Siitä, että nämä mekanismit toimivat, on runsaasti todisteita. Olen heittänyt Facebook-kavereistani eräänkin poliisisedän, joka ihan vakavissaan luuli Li Anderssonin ja Johan Bäckmanin edustavan samaa äärivasemmistoa. Toisaalta hörhöin äärivasemmisto, se kommunistijengi jolle Vasemmistoliitto on liian oikeistolainen, uskoo kokemukseni mukaan Bäckmanin julistukseen kuin jumalansanaan. Jotkut näistä tyypeistä ovat jopa onnistuneet soluttautumaan persuihin, tosin näkyvin heistä sai potkut tuuletettuaan rakkaan Putininsa ihanuutta vähän liian näkyvästi. Suomalaisten yhtenäisyyden ja puolustustahdon horjutuskeinona näiden kahden porukan vuorovaikutus toimii kuin junan vessa.

Bäckmanilaisten ja muiden Venäjä-sympatisoijien solutustoiminta haittaa myös äärioikeiston vastaista organisoitumista, koska sanat ”antirasismi” ja ”antifasismi” vetävät kärpäspaperin lailla puoleensa sellaisia ”antifasisteja”, joille on tärkeintä haukkua Yhdysvaltoja ja leimata koko Ukrainan kansakunta fasistiseksi. Tällaiset omaan maaliin potkijat esiintyvät mielellään esimerkiksi anarkisteina, siis Neuvostoliittoon ja neuvostokommunismiin lähtökohtaisen kielteisesti suhtautuvien vasemmistolaissuuntausten edustajina. Käytännössä he kuitenkin suhtautuvat Putiniin epäkriittisemmin kuin länsimaihin ja ovat rasisminvastaisessa työssä lähinnä häiritsemässä. On vaikea olla pitämättä heitä tahallisina sabotoijina.

Sekä maahanmuuttokriitikoiden että bäckmanilaisten rynnistys yhteiskunnalliseen keskusteluun löi meidät ällikällä siksi, että meillä ei tässä maassa ollut kokemusta massamittaisesta törkeästä ja tökeröstä solvaamisesta politiikan keinona. Kun politiikan näyttämölle yhtäkkiä ilmaantui joukko äärimmäisen karkeita ja sivistymättömiä, rikollisia gorilloideja (tai sellaisen elkeet omaksuneita koulutettuja ihmisiä) syyttelemään keskiluokkaisia porvareita milloin kommunisteiksi ja stalinisteiksi, milloin fasisteiksi, heihin ei yksinkertaisesti osattu reagoida oikein.

Suomalaisen poliittisen kulttuurin ensimmäinen tapa reagoida törkeyteen ja räyhäämiseen on ”ymmärtäminen”. Täällä reuhaajat nähdään lähtökohtaisesti väärinkohdeltuina ihmisinä, joiden on paha olla ja joita pitää siksi mielistellä ja hyysätä. Ajatellaan, että reuhaamisen taustalla on aitoja ja epäoikeudenmukaisesti laiminlyötyjä yhteiskunnallisia intressejä: möykkääminen johtuu tällöin vain asianomaisten poliittisesta artikulaatiokyvyttömyydestä, osaamattomuudesta selittää sanottavaansa.

Tämän ymmärtämisen ja hyysäämisen tavoitteena on saada reuhaajat rauhoittumaan ja puhumaan yhteisessä neuvottelupöydässä pahan olonsa syistä. Näin saadaan määriteltyä ne positiiviset tavoitteet, joita reuhaajilla on ja joiden puolesta he reuhaavat, ja sitten päästään neuvottelemaan siitä, voitaisiinko näitä tavoitteita toteuttaa ja missä määrin. Minäkin menin siihen halpaan, että koetin ensin ymmärtäväistä dialogia, ja juuri siitä hyvästä jouduin loanheittokampanjan kohteeksi, joka on jatkunut tulkinnasta riippuen kahdeksan tai yli kymmenen vuotta. Dialogi ei siis kannata.

Jos persut ja äärioikeisto olisivat normaali, Suomen omasta poliittisesta tilanteesta ponnistava liike, dialogi purisi ennemmin tai myöhemmin. He murtuisivat ja suostuisivat keskusteluun ja sovitteluun, koska heillä ei olisi henkisesti eikä fyysisesti varaa jatkaa omassa keinotekoisessa todellisuudessaan elämistä. Murtumisesta ei kuitenkaan ole näkynyt merkkejä. Sen sijaan äärioikeisto jatkaa toista mieltä olevien terrorisointia, porvarillisia puolueita kannattavien reservin upseerien nimittelyä kommunisteiksi ja muita häiriköintikampanjoitaan loputtomiin, jo kahdeksatta vuotta. Mitään normaalia vuorovaikutusta äärioikeiston ja kunnon kansalaisten välillä ei tapahdu. On kuin äärioikeisto koostuisi psykopaateista, ihmisistä, joiden kyky inhimilliseen vastavuoroisuuteen on lähtökohtaisesti pilalla.

Vaikka sellaisiakin oletuksia on esitetty, ei ole realistista kuvitella, että maahanmuuttokriitikot olisivat järkiään psykopaatteja tai potisivat jotain muuta vastaavanlaista persoonallisuushäiriötä. Sellaisista koottu liike hajoaisi nopeasti pikkuführerien keskinäisiin reviirikiistoihin, puoleksi tusinaksi erilliseksi arjalaisten kermaanien veljeskunnaksi, kuten menneinä vuosikymmeninä yleensä kävi. Todennäköisempää on, että nykyinen äärioikeistomme saa rahallista, moraalista ja teknistä tukea (esimerkiksi koulutusta) ulkomailta.

Tiedämme kyllä maan, jossa ”poliittinen teknologia” eli politiikan manipulointi on kehitetty tieteeksi ja jossa on vanhoina KGB-aikoina osattu myös rikollisten hyödyntäminen toisinajattelijoiden terrorisointiin. Esimerkiksi Neuvostoliiton toisinajattelijoiden kuningas Aleksandr Solzhenitsyn sai usein vankileirislangilla kirjoitettuja uhkauskirjeitä leireissä istuneilta ammattirikollisilta (tai sellaista teeskenteleviltä), jotka esittivät hänet jollain epämääräisellä tavalla petturina ja alakulttuurin lojaaliussääntöjä rikkoneena. Täysin samantyyppisiä vihjailuja esiintyi ja esiintyy myös minua vastaan. Mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.

SNTL:n ministerineuvoston valtion turvallisuuden komitea 31. heinäkuuta 1967

Valtion turvallisuuden komitea ilmoittaa, että saadun tiedon mukaan Kalugan alueen Obninskin kaupungissa oleskelevat biologisten tieteiden kandidaatti [= fil. tri biologiasta] MEDVEDEV Zhoress [sic!] Lääketieteellisen radiologian instituutista ja hänen läheinen tuttavansa PAVLENTSHUK Valerii ovat ryhtyneet monistamaan kirjoituskoneillaan A. SOLZHENITSYNin julkaisematonta romaania "Ensimmäinen piiri" tarkoituksenaan levittää sitä Obninskin tutkijoiden keskuuteen. Samassa tarkoituksessa suunnittelee matkaa Obninskiin Neuvostoliiton tiedeakatemian historian instituutin tutkija JAKIR Pjotr Ionovitsh, joka on tunnettu osallistumisestaan useisiin neuvostovastaisiin mielenilmauksiin ja poliittisesti vahingollisista lausunnoistaan.

Pidämme SOLZHENITSYNin romaania "Ensimmäinen piiri" poliittisesti vahingollisena teoksena. Jos JAKIR matkustaa Obninskiin ja saa siellä haltuunsa kappaleen teoksesta, pitäisimme välttämättömänä pidättää JAKIR P.I. ja takavarikoida häneltä nämä käsikirjoitukset. Mitä tulee Zh. MEDVEDEViin, pitäisimme välttämättömänä antaa Obninskin kaupungin puolueosaston tehtäväksi ryhtyä toimenpiteisiin hänen neuvostovastaisen toimintansa lopettamiseksi.

Pyydän ottamaan käsiteltäväksi.

VALTION TURVALLISUUDEN KOMITEAN PUHEENJOHTAJA

[allekirjoitus] ANDROPOV