Vanhan vitsin uudelleenkierrätystä

USA:ssa fasismin elähdyttämä murhaaja vapautettiin syytteistä läpinäkyvän politisoituneessa, rasistisessa oikeudenkäynnissä. Hommafoorumilla poikien siittimet kumahtivat tämän johdosta pöydän alapintaan niin kivikovina, että pöytä lähti lentoon. Jos näette lentävän pöydän, sille on siis luonnollinen selitys.

Die Finnen und der Nazismus - ein Sonderverhältnis

Ein paar finnische Touristen haben in Deutschland eine KZ-Erinnerungsstätte besucht, um dort mit Hitlergrüssen zu provozieren. Als sie dann von deutschen Behörden festgenommen wurden und zu hören bekamen, dass ihnen schlimmstenfalls eine Gefängnisstrafe von drei Jahren drohte, gaben sie sich überrascht: sie wüssten nicht, dass so etwas strafbar sei. Ich glaube, ich kann mir erlauben, etwas darüber zu schreiben.

In Finnland wird zwar heute viel weniger Deutsch gesprochen und verstanden als zum Beispiel in den siebziger Jahren des vergangenen Jahrhunderts und die landeskundlichen Deutschlandkenntnisse des Volkes sind entsprechend zurückgegangen, aber ich vermute immerhin, dass unseren tapferen Jungs im KZ vollkommen bewusst war, wie verboten das "Hakenkreuzmalen" in Deutschland ist. Sie haben sich eben als verfolgte Märtyrer fühlen wollen und sind jetzt von der Wirklichkeit tief erschüttert, da sie erleben, dass es sich eben für Märtyrer gehört, sich auch ein bisschen martern zu lassen.

Das Verhältnis der Finnen zum Nazismus war schon immer ein Sonderverhältnis. Da Finnland während des Krieges trotz der Allianz mit NS-Deutschland (der Allianz, die natürlich nicht Allianz genannt werden darf, sondern als "Waffenbrüderschaft" bezeichnet wird) eine funktionierende Demokratie geblieben ist, sitzt die Vorstellung tief in der finnischen Seele, dass Faschismus und Demokratie eigentlich miteinander vereinbar sind. 

Wir sind diese Allianz nur eingegangen, weil wir uns gegen den sowjetischen Imperialismus verteidigen mussten und dazu einen starken Verbündeten brauchten. Obwohl wir eher eng mit den Nazis zusammengearbeitet haben, haben wir einen Separatkrieg geführt - heisst es im allgemeinen. Der Terminus Separatkrieg wird natürlich auch in Finnland gern verspottet: dass die finnische Luftwaffe im Zweiten Weltkrieg ein Hakenkreuz als Kennzeichen führte hat Anlass zu Witzen von einem "Separathakenkreuz" gegeben. 

Das Hakenkreuz der finnischen Luftwaffe ist darauf zurückzuführen, dass das erste Militärflugzeug Finnlands von Eric Graf von Rosen, einem schwedischen Adligen, gespendet wurde, und das blaue Hakenkreuz war sein Zeichen. Dies geschah lange vor dem Aufgang des Nationalsozialismus in Deutschland, und deshalb ist ein nazistischer Ursprung des finnischen Hakenkreuzes nicht nachweisbar; es verdient aber eine gewisse Aufmerksamkeit, dass Carin, die erste Frau Hermann Görings, eine Schwester der Frau des Grafen war; dass der Graf selbst als Flieger mit Göring befreundet war (im frühen zwanzigsten Jahrhundert waren die Flieger eine enge internationale Zunft, wo alle miteinander bekannt waren); und dass der Graf selbst in Schweden als Nazisympathisant und Nationalsozialist politisch engagiert war. Es ist übrigens zu bemerken, dass das Hakenkreuz schon lange nicht mehr als Flugzeugkennzeichen der finnischen Luftwaffe zu sehen ist: nach dem Krieg wurde es mit der weiss-blau-weissen Kokarde (einem blauen Kreis mit weissem Hintergrund), die schon früher von den finnischen Landstreitkräften verwendet wurde, ersetzt, und im Jahre 2020 verliess es auch die Geschwaderflaggen, auf denen es bisher zu erkennen war.

Die Abschaffung der letzten Hakenkreuze aber führte zu gewisser Polemik, denn die sogenannten finnischen Nationalisten wollten es als etwas von ignoranten Ausländern Aufgezwungenes sehen. Einerseits verkündeten sie, dass das finnische Hakenkreuz kein nazistisches war, sondern eben ein Separathakenkreuz - was ja, wie ich oben erklärt habe, einigermassen auch stimmt. Andererseits aber war es klar, dass sie den Nazismus verharmlosen wollten. 

Die gleichen Leute wollten ja auch den "guten Ruf" der Wiking-SS-Division verteidigen, als vor ein paar Jahren einige finnische Historiker eine neue Studie über die hiesigen SS-Männer veröffentlichten. (Als hätte die Division noch einen guten Ruf, den man verteidigen könnte...) Die Studie kam nämlich zu dem Schluss, dass manche der finnischen Freiwilligen aus rein militärischen Gründen gegen die antisemitischen Gräueltaten der SS waren: sie hatten sich zur SS gemeldet, um besser Krieg führen zu lernen, und sie erwarteten folglich, dass die SS die Hohe Schule des Krieges wäre, aber stattdessen stellte sich heraus, dass die Nazis vorwiegend jüdische Zivilisten umzingelten und mordeten. Unbewaffnete Leute morden ist nicht Krieg führen - dies verstanden auch die jungen SS-Freiwilligen aus Finnland, und obwohl sie nicht besonders humanitär oder judenfreundlich gesinnt waren, verstanden sie schon etwas von den praktischen Notwendigkeiten der Kriegsführung.

Die Vorstellung vom Separatkrieg ist keineswegs so abstrus, wie sie vielleicht einem politisch gut erzogenen Deutschen von heute vorkommt. Dass die Nazis keine braven Pfadfinder waren, war den Zeitgenossen in Finnland durchaus klar. Finnische Soldaten jüdischen Glaubens am Fluss Swir, wo sie in ständigem Kontakt mit deutschen Militärs hatten, haben dort eine eigene Feldsynagoge mit Erlaubnis ihrer Vorgesetzten gehabt, was ideologisch nationalsozialistischen Deutschen natürlich mächtig auf den Wecker gegangen ist. Dennoch haben die finnischen Offiziere darauf bestanden, dass die Synagoge da bleibt, und damit basta. Sie waren mit dem nazistischen Antisemitismus überhaupt nicht einverstanden, und wollten es auch zeigen.

Finnland war auch nicht mit Nazideutschland von Anfang bis Ende des Krieges verbündet. Der sowjetisch-finnische Winterkrieg von 39/40 fand statt, als Deutschland und die Sowjetunion ihren Nichtangriffspakt hatten und somit gemeinsame Sache gegen osteuropäische Kleinstaaten einschliesslich Finnlands machten. Und als die Kriegserfolge der Nazis im Begriff waren auszulaufen, haben wir mit Deutschland gebrochen. Dann galt es, die deutschen Waffenbrüder aus Lappland zu verjagen (der Norden Finnlands, das finnische Lappland, war der Wehrmacht überlassen). Zunächst hiess es, die Wehrmacht wäre willens, sich friedlich nach Norwegen zurückzuziehen, aber als Bedingung für Friedensverhandlungen mit Finnland wollte die Sowjetunion eher Action sehen, und folglich kam es zum Gefecht zwischen finnischen und deutschen Truppen. Die Deutschen haben dabei die zivile Infrastruktur Lapplands ganz zerstört - es wurde die Taktik der verbrannten Erde konsequent in die Tat umgesetzt - was unter Finnen zu echten deutschfeindlichen Gefühlen geführt hat. In der Tat war lapinpolttaja, "Lapplandbrenner", noch in meinen Kinderjahren ein geläufiges Schimpwort für einen Deutschen.

Die Rolle Nazideutschlands im Zweiten Weltkrieg wie er in Finnland erlebt wurde ist somit im Prinzip zweideutig: zunächst mit der Stalin-Sowjetunion verbündet, dann mit Finnland alliiert, und schliesslich der verhasste Okkupant Lapplands, den unsere Soldaten vertreiben mussten. Die populäre Geschichtsauffassung der Finnen ist aber gar nicht so kompliziert wie der eigentliche Kriegsverlauf zu verstehen geben dürfte, denn seit dem Zusammenbruch der Sowjetunion hat sich ein Geschichtsbild in Finnland eingebürgert, das als eindeutig nazifreundlich einzustufen ist.

In der Tat scheint es, dass die "mainstream-bourgeoise" Position in der finnischen Politik und Kultur im Begriff ist zu schwinden. Oder sagen wir nur, dass die Mainstreambourgeoisen den Neonazis, der Alternativen Rechten immer ähnlicher geworden sind. So werden zum Beispiel grüne oder linke PolitikerInnen (meistens Politikerinnen natürlich) ausländischen Hintergrunds nicht mehr nur von Wahren Finnen online gehänselt - sondern auch von Kleinpolitikern der Kokoomus-Partei (der grössten und traditionsreichsten Rechtspartei Finnlands). Die grünen und linken Politikerinnen, die so von den Online-Brigaden der Rechten angemacht und der Islamisierung Finnlands bezichtigt werden, sind nicht einmal irgendwelche trotzige Hidschabträgerinnen, sondern völlig säkularisierte brave Mädchen etwa kosovarischen Ursprungs. Einige von ihnen sind sogar von Islamisten ähnlicherweise gepiesackt und gehänselt worden.

Seuraavaksi on sinun vuorosi

 

Donald Sutherland ulkoavaruuden ihmisväärennöksenä Jack Finneyn scifi-klassikkoromaaniin perustuvassa elokuvassa Invasion of the Body Snatchers - kyseessä on 1970-luvulla tehty uusintaversio, jota on suomeksi esitetty nimellä Ihmispaholaiset, alkuperäinen versio on tunnettu nimillä Varastetut ihmiset ja Ruumiinryöstäjät. Ei ole vaikeaa nähdä Sutherlandin hahmossa suomenkielistä toimittajaa, mediapomoa tai maahanmuuttokriitikkoa - kaikki he ovat yhtä sieluttomia, persoonattomia ja yksilöllisyydettömiä kuin elokuvan papupalkoihmiset.
Lähde/source: Wikipedia, copyright: United Artists

FAIR USE ATTEMPTED

Vuonna 2006 minut värvättiin kirjoittamaan maksua vastaan ajankohtaisblogia erään ison mediafirman sivuille (alun perin kyseessä oli pikkufirma, mutta pian sen jälkeen sen osti muuan alan jättiläinen). Minulle ladeltiin yhdet sokeriset ja toiset hunajaiset siitä, miten hyvä kirjoittaja olin ja miten omintakeisesti osasin käyttää suomen kieltä. Ylläpidon taholta jopa tuli ehdotus, että parhaat kirjoitukseni koottaisiin kirjaksi. Kun kommenttiosastolla mekkaloitiin ja vaadittiin työnantajaa erottamaan minut, työsuojelu toimi kiitettävästi, kunnes mekkaloinnin aloittivat persut. Silloin minua yhtäkkiä syytti työnjohtokin "niiden provosoimisesta" ja kaikki työsuojelun näköinenkin katosi taivaan tuuliin. 

Ja kun sopivalla tuotannollis-taloudellisella tekosyyllä sain potkut, ainoatakaan juttuani ei kukaan enää ollut valmis julkaisemaan. On kuvaavaa, että kun eräs (vieläpä vasemmistolainen) läpyskä julkaisi artikkelin iirin kielestä, minua ei pyydetty edes konsultoimaan, saati kommentoimaan, vaikka Suomen taatusti ainoana iirinkielisenä kirjailijana ja vieläpä Alan Titleyn kaltaiselta irlantilaiselta kirjallisuuspaavilta ylistävät arvostelut saaneena (siitäkin huolimatta että olen Titleyn kanssa taiteellisesti eri linjoilla) olen taatusti Suomen kovin asiantuntija mitä iirin kieleen tulee, ainakin nyt Anders Ahlqvistin kuoltua.

Nyt olen ollut suomeksi tosiasiallisessa julkaisu-, siteeraus- ja haastattelukiellossa kahdeksan vuoden ajan. Toisin kuin äärioikeistolla, joka saa kyllä äänensä kuuluviin silloin kun haluaa esittää nykyisen poliittisen herännäisyyden ("woke") ja väitetyn vaientamisen kulttuurin ("cancel culture") olevan jotenkin rinnastettavissa Neuvostoliittoon, minulla on oikeasti kaikki maailman perusteet verrata omaa asemaani Neuvostoliiton toisinajattelijoihin (joista tunnetusti jotain tiedänkin). Kahdeksan vuoden kuonokoppa oli tyypillinen rangaistus poliittisesti epämukaville kirjoittajille nimenomaan Neuvostoliiton loppuaikoina. Enkä minä ole ainoa, joka on tällaisen vaientamisen uhriksi Suomessa joutunut.

Vaikka olisit kuinka arvostettu mediamielipideautomaatti tai kirjailija, sinutkin voidaan vaientaa heti kun joudut törmäyskurssille uusien herrojemme, äärioikeiston ja persujen, kanssa. Työsuojelua on turha odottaa.

Älä kuvittele olevasi turvassa. 

Seuraavaksi voi olla sinun vuorosi. 

Venäjän eläimellinen raakuus ja murhanhimo yltyy taas mielipuolisuuteen asti - Rysslands djuriska brutalitet och mordlystnad uppnår igen vansinnesnivåer

Venäjän käskystä Valko-Venäjän ja Puolan rajalle on viety pakolaisia tarkoituksena horjuttaa Euroopan unionia. Pakolaisjoukko ei ole suuri - puolen vuosikymmenen takainen ns. "pakolaistulva", joka ei käytännössä juuri millään tavalla näkynyt esimerkiksi Suomen arjessa, olisi hukuttanut sen alleen moneen kertaan. Mutta koska parantumattoman halju ja läpeensä paha fasistinen Venäjä, moraalittomuudessaan, eläimellisessä raakuudessaan ja murhanhimostaan juopuneena, on valmentanut eurooppalaiset äärioikeistopuolueet myrkyttämään yhteiskuntiaan rasismilla pienimmästäkin tekosyystä, tästä on jo noussut hirveä haloo Venäjän täkäläisten aatetoverien eli fasistiemme keskuudessa.

På Rysslands order har det tagits ett antal flyktingar till den vitrysk-polska gränsen med syftet att sätta Europeiska unionen i gungning. Det rör sig inte om några väldiga människomassor - snarare en handfull som under alla omständigheter skulle drunkna flera gånger om i den "flyktingflod" som för ett halvt årtionde sedan gick att hysa så snabbt att den knappast alls syntes i finländsk vardag. Men som vi vet har det obotligt illvilliga och alltigenom onda Ryssland, omoraliskt, djuriskt brutalt och berusat av mordlystnad som det är, tränat alla europeiska högerextremistpartier till att förgifta samhället med rasism med minsta svepskäl, och sålunda har det här "flyktinghotet" redan fått Rysslands idéfränder härhemma, dvs våra fascister, att tappa fattningen.

Menneinä vuosikymmeninä äärioikeisto haaveili tuhoamissodasta Neuvostoliittoa eli Venäjää vastaan. Vaikka tämäkään ei varsinaisesti fiksua ollut, itänaapuri on todellinen vihollinen - vihamielinen valtio - ja jos he vilpittömästi halusivat uhrata henkensä puolustaessaan Suomea vihamielisen valtion valloitusyrityksiä vastaan, tämä ansaitsee arvostusta. Tietenkään en usko heidän oikeasti halunneen panna omaa nirriään peliin, mutta tässä puhutaankin moraalisesta asetelmasta: onhan se toki ihailtavaa, jos on vilpittömästi valmis uhrautumaan isänmaan puolesta toivottoman ylivoimaisen ja täysin armottoman vihollisen kynsissä.

Under gångna årtionden drömde vår extremhöger om ett förintelsekrig mot Sovjetunionen, alltså Ryssland. Detta var inte nödvändigtvis så klyftigt heller, men faktum är att vår östra granne är en verklig fiende - en fientligt inställd stat - och om våra högerextremister verkligen ville offra sitt liv i en försvarskamp mot en erövringslysten, fientlig stat, är det skäl att ge dem åtminstone lite uppskattning. Naturligtvis tror jag inte att högerextremisterna ifråga verkligen hade varit beredda att riskera livhanken, hur stora de än var i käften, men här avser jag främst den moraliska konstellationen: den som är uppriktigt beredd att offra sig för fosterlandet i kamp mot en hopplöst överlägsen och alltigenom hänsynslös fiende förtjänar faktiskt beundran. 

Sitä vastoin nykyiset Venäjää palvovat ja Venäjän taskussa jo vuodesta miekka ja kivi olleet äärioikeistolaisemme haaveilevat tummaihoisten naisten ja lasten murhaamisesta pelkästään sadistiset himonsa tyydyttääkseen. Oikea ja aito isänmaallisuus on kevyttä kamaa, kun mennään maahanmuuttokriitikon pippelituntemuksien mukaan. Luonnollisestikin tämä ihmiskunnan kurluttava pohjalieju syyttää "maanpettureiksi" kaikkia niitä, joiden mielestä mitään maahanmuuton ongelmia voi ratkaista millään muulla keinolla kuin tummaihoisia lapsia ampumalla, koska se tummaihoisen lapsen kuolinkamppailu tuntuu maahanmuuttokriitikon terskassa niin kivalta. Ja maahanmuuttokriitikon terska on se viisauden aivo, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikassa kuuluu mennä, tai ollaan kommunisteja.

Våra nuvarande högerextremister, som dyrkar Ryssland och som sedan flera år tillbaka agerat springpojke åt Ryssland, drömmer däremot om att tillfredsställa sin sadistiska lusta genom att mörda mörkhyade kvinnor och barn. Äkta och genuin fosterländskhet är ingen match till de stora känslor invandrarkritikerna känner med sin kuk. Naturligtvis beskyller denna mänsklighetens gurglande och bubblande bottensats for "fosterlandsförräderi" alla de som tycker att de problem invandring eventuellt ger upphov till helst borde lösas på något annat sätt än genom att skjuta ihjäl mörkhyade barn - barnets dödskamp inger ju invandringskritikern så sköna känslor i ollonet. Och i ollonet på invandringskritikern bor den visdom som invandringspolitiken bör baseras på, om man inte tycker det är man genast kommunist.

En todellakaan sano, että minullakaan olisi hirveän hyvää ehdotusta miten ongelmaan suhtautua. Mutta somen fiksuimmat ovat antaneet yhden aika hyvän: noudatetaan normaalia turvapaikkamenettelyä ja julistetaan uusia boikottitoimia Venäjää (ja sen likaisten temppujen osastoa eli Valko-Venäjää) vastaan. Esimerkiksi se SWIFT-pankkiyhteyksien katkaiseminen olisi kova sana.

Jag vill inte säga att jag har något bra förslag om hur man borde reagera på krisen vid polsk-vitryska gränsen. Men de klokaste på sociala medier har kommit med ett dugligt sådant: vi ska iaktta normala asylprocedurer och förklara nya bojkottsanktioner mot Ryssland och dess filial för smutsiga tricks (dvs Vitryssland). Att klippa av SWIFT-bankkontakterna för Ryssland är till exempel en fin idé.

Venäjä boikottiin. Juokoot öljyään ja syökööt ydinaseitaan. Ja mitä sitten tulee Venäjän täkäläisiin juoksupoikiin, he voisivat edes lopettaa kaikkien muiden syyttelemisen epäisänmaallisiksi ja painua vaikka omalle isänmaalleen itärajan taakse. Voi toki tulla Suomi-äitiä ikävä sitten kun löytävät itsensä vankileirien saaristosta. Koska sinnehän he epäilyttävinä ulkomaisina maahanmuuttajina joutuvat, kun Venäjä Putinin suunnitelman mukaisesti saavuttaa totalitarismin neuvostotason.

Låt oss bojkotta Ryssland. Låt ryssarna dricka olja och äta upp sina kärnvapen. Och vad sedan gäller Rysslands springpojkar härhemma, kunde de äntligen sluta beskylla alla andra för ofosterländskhet och åka till sitt eget fosterland, som ligger bortom östgränsen. Visst kan det hända att de börjar längta hem när de sen återfinner sig i fånglägrens örike. Ty det är precis där de ska hamna, när Ryssland enligt Putins planer igen uppnår totalitarismens sovjetiska nivå.