keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Salaisuudet hölösuiden huulilla

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 15. lokakuuta 2014)

Tom Packalén (ei, sitä c:tä ei äännetä ässänä vaikka kuinka mieli tekisi) on ehkä joutumassa leivättömän pöydän ääreen siitä, että käytti salassapidettävää tietoa rasistiseen rummunlyömiseen. Vasta alkanutta esitutkintaa ei tietenkään ole sopivaa kommentoida pitämällä sitä jo tuomarin nuijimana tuomiona – on minustakin tehty ilkivaltaisia rikosilmoituksia, jotka ovat sitten kuolleet viimeistään syyteharkintavaiheeseen. Viime kädessä on siis oikeuslaitoksen asia päättää, onko Packalén syyllistynyt rikokseen ja jos on, onko rikos kyllin vakava ollakseen tuomion väärti.
Hyvin vastenmielisen vaikutelman Packalén toki teki. Ennen vanhaan suomalaiset olisivat olleet tyytyväisiä siihen, että poliisimurhaajan mukaan taiteilijanimensä ottanut artisti Seppo ”Steen1” Lampela ja poliisikomisario Jari Taponen yhdessä vetosivat maltin puolesta ja halusivat kokonaisvaltaisia ratkaisuja tappelijanuorison ongelmiin. Tällainen yhteistyöhenki ja kyky luopua omista ennakkoluuloista (joita näiden kahden herran välillä varmasti on ollut, puolin ja toisin) yhteisen isänmaan edun nimissä on Suomessa perinteisesti nähty meikäläisten vahvuutena esimerkiksi paljon puhutussa talvisodassa. Mutta tämänkertaisessa talvisodassa Packalén ilmoittautui rintamapetturiksi ja heitteli kapuloita omien kollegojensa rattaisiin.
Sitä sietää kuitenkin pohtia, millaisista asenteista salaisten tietojen möläyttely oikein kielii. Persut ja maahanmuuttokriitikot julistavat mielellään olevansa isänmaallisia ja haukkuvat kaikkia muita Suomi-syöjiksi ja maanpettureiksi. Samalla kuitenkin ollaan valmiita käyttämään salassapidettäviä tietoja oman poliittisen asian ajamiseen. Ollaan omasta mielestä isänmaallista eliittiä ja rälssiä, jota eivät lait koske. Monet persut ja mamukriittiset julistavat, että lait on tehty ”liberaaleja” eli kaikkia heidän vastustajiaan varten, kun taas he itse ”isänmaallisina” tietävät lainsäätäjää paremmin, mikä on oikein ja mikä väärin. Siksi mamukriittisellä on mielestään oikeus vaikka murhata ”liberaali”, kun taas ”liberaalit” pitää kaikki viedä suunnilleen turvasäilöön, jos mamukriittisen ikkunat rikotaan.
Tähän maailmankuvaan sopii oikein hyvin se, että oikeamielisillä mamukriitikoilla on kaikkia muita oikeammassa olevina oikeus myös käyttää isänmaan turvasalaisuuksia hyväkseen. Ja kuten täällä esitellyistä Homma-sitaateista sekä maahanmuuttokriittisten bloggaajien mielipiteistä hyvin tiedämme, monien hommalaisten maahanmuuttokriitikoiden mielestä Suomen tulee liittyä osaksi Venäjää ja suomalaisten etu on olla osa Venäjää. He tietävät mielestään isänmaan edun meitä paremmin. He katsovat omistavansa isänmaan. Isänmaa on siis heidän vaikka Venäjälle myydä, jos heistä siltä tuntuu. Näillekö sinä haluat uskoa isänmaan?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Homma ja Venäjä taas kerran

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 13. lokakuuta 2014)


Hyvää roikkuvaa räkää ei kannata katkaista, kuten persujen jumalanaan palvoma idoli on paavin arvovallalla sanonut. Enpä katkaise minäkään, vaan hieraisen sitä Venäjän räkää Homman putinistien naamaan. Palataanpa viime maaliskuulle, kun hommalaisten Venäjän-ihailusta jäykistyneet penikset heiluivat metsänä Krimiltä puhaltavassa kaakkoistuulessa. (Punainen on kaakon kulma, verta, tulta ennustaa, lauloivat isäimme isät kerran.) Silloin Hommalla käytiin keskustelua Venäjän intervention ”uhkista ja mahdollisuuksista”. Vaikka Russia Today -kanavan suomalaiskommentaattorinakin kunnostautunut Jussi Halla-aho itse älysi nopeasti kääntää takkinsa Ukrainan tapahtumien myötä, kannattajisto ei ollut yhtä opportunistista. Sen kunnia oli edelleenkin kuuliaisuutta idän ystävälle. Katsotaanpa, millaisia helmiä haaviimme jäi Hommalta:

Kun Suomi on muuttunut rajattomaksi maaksi, jonne voi ilmaantua papereitta toiselta puolelta maapalloa oleilemaan tulevien veronmaksajasukupolvien kustannuksella, ainakaan venäläinen maahanmuuttopolitiikka ei vaikuta huonoimmalta mahdolliselta vaihtoehdolta.”
Tämä oli mielenkiintoinen heitto: venäläinen maahanmuuttopolitiikka? Minulle oli jäänyt mielikuvaksi, että Venäjällä oli aika suurin joukoin maahanmuuttajia, niin laillisesti kuin laittomasti maahan tulleita, ja että edes Putinin aikana rajoja ei oikein ollut onnistuttu sulkemaan. Tämä oli kuitenkin vain arvailua, joten käännyin yhteisen ystävämme Googlen puoleen tietopyynnöin. Ja Googlehan vastasi.
Wikipedian mukaan Venäjällä oli neljä miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa entisistä neuvostotasavalloista, siis Georgiasta, Armeniasta ja enimmäkseen turkkilaiskielisistä islamilaisasutteisista -staneista (no, Tadžikistanissa puhutaan persialaista murretta, mutta kulttuurisesti se on hyvin lähellä Uzbekistania).
RIA Novosti -uutistoimistoa ei tuolloin ollut vielä ehditty lakkauttaa. Sen sivujen mukaan Venäjä on maailman toiseksi suurin maahanmuuttomaa (suurin on Yhdysvallat, kuten varmaan arvasittekin). Samassa uutisessa mainittiin, että YK:n sosiaali- ja talousjärjestö antaa Venäjän maahanmuuttajien lukumääräksi yksitoista miljoonaa kaikkiaan. Kun Venäjällä on 140 miljoonaa asukasta, tämä merkitsee noin kahdeksaa prosenttia väestöstä. Venäjällä on siis suhteellisesti enemmän maahanmuuttajia kuin Suomessa ruotsinkielisiä.
Jos tavoitteeksi otetaan maahanmuuttajien määrän minimoiminen, Venäjä ei ehkä ole se maa, jonka maahanmuuttopolitiikkaa haluamme jäljitellä. Mutta tiedämmehän me, että halla-aholaisia kiihottaa enemmänkin Venäjän epävirallinen maahanmuuttopolitiikka, siis maahanmuuttajien kimppuun hyökkäävät äärimmäisen raa'at ja julmat kuolemanpartiot, joita valtio ei juurikaan pyri suitsimaan eikä suhdittamaan.

Kumman valitsisit, miljoona varsinaista [= tummaihoista maahanmuuttajaa] vai venäläisen komennon?
Tämä kysymys on tietysti huono kahdestakin syystä.
Ensinnäkin kyseessä on väärä vastakkainasettelu. Tällä hetkellä mikään vakavasti otettava poliittinen taho ei ole ajamassa Suomeen sellaista politiikkaa, jonka puitteissa maahan voisi meidän elinikämme kuluessa saapua miljoona maahanmuuttajaa.
Hommalaisten kammoamia humanitaarisia maahanmuuttajia on pyrkinyt Suomeen viime vuosina pari kolme tuhatta vuodessa. Siinäkin tapauksessa että ottaisimme tänne joka ikisen humanitaariseksi maahanmuuttajaksi ilmoittautuvan, miljoonaan heidän lukunsa kasvaisi noin kolmessa vuosisadassa, paitsi että suuri osa siitä miljoonasta olisi silloin kolmen vuosisadan päästä jo kuollut vanhuuteen.
Toiseksi juuri venäläinen komento merkitsisi hallitsematonta maahanmuuttoa, sellaista, jota suomalaiset eivät voisi omalla äänestyskäyttäytymisellään estää. Aikoinaan nimetön kirjoittajajoukko julkaisi vielä suomettuneessa Suomessa kirjan nimeltä Matka Neuvosto-Suomessa, joka oli romaanina aika kökkö, mutta tietosisältönsä puolesta aika osuva kuvaus siitä, miltä Neuvostoliiton valtaama Suomi näyttäisi (ja Neuvostoliittohan oli vain Venäjän vaihtoehtoinen brändi). Siihen kuului oleellisesti, että Suomeen tulisi venäläisiä ja muita neuvostokansallisuuksia täysin hillittömin joukoin, koska suomalaiset eivät voineet päättää maahanmuutosta.
Kuten tiedämme, Baltian maissa venäläisperäiset maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä ovat kymmenien prosenttien suuruinen vähemmistö. Tämä on sen ”venäläisen komennon” seuraus. Baltian maiden venäläisistä huomattava osa on säilyttänyt isovenäläiset imperialistiset asenteet ja on vastaanottavaista Venäjän propagandalle. Tämäkin on saman komennon seuraus.
Voimme tehdä sen johtopäätöksen, että ”venäläisen komennon” myötä suomalainen kulttuuri, suomen kieli ja suomalaiset tallautuisivat todella hallitsemattomien maahantulijalaumojen jalkoihin – eikä maahanmuuttokriitikoilla olisi mitään mahdollisuutta tulla katumapäälle, kun he kerran olisivat hyväksyneet ”venäläisen komennon” Suomeen.
Teoriassa viherfasistit voisivat vallata Suomen ja ajaa meidät kivikaudelle. Siinä mikä tahansa miehittäjä olisi parempi vaihtoehto.
”Viherfasistit” lienee koodinimi Vihreälle liitolle, joka koostuu nykyisellään lähinnä mukavuudenhaluisista keskiluokkaisista akateemisista punaviininlitkijöistä. Heidän tavoitteenaan ei todellakaan voi olla mikään Suomen ajaminen kivikaudelle, koska siinähän menisi heidän omakin lokoisa elämäntapansa köppätorville.
Todelliset viherfasistit, siis linkolalaiset, ovat aika pieni ryhmä – itse asiassa Linkolalla lienee enemmän kannattajia Hommalla. Niiltä osin kuin linkolalaisia ”viherfasisteja” on vihreissä, he ovat enemmänkin hommalaisuuden etäispäätteitä puolueessa. Voisin mainita esimerkiksi muutaman nimenkin, mutta sat sapienti kuten vanhat roomalaiset sanoivat, eli vihjaus riittää viisaalle, ja joka tietää, se tunnistaa.

Vankiloista tuli mieleen, että Hommassa on usein moitittu suomalaista vankeinhoitopolitiikkaa ja toivottu, että mallia otettaisiin Venäjältä.
Yksi tärkeimpiä syitä vastustaa kommunismia, oli ymmärtääkseni se, että kommunistisessa Neuvostoliitossa toimi GULAG eli Glavnoje upravlenije lagerej, Leirihallitus. Kyseessä eivät olleet mitkään turistileirit, vaan vankileirit, Vankileirien saaristo, jossa ihmisiä esimerkiksi tapettiin metsänhakkuutöillä ja uraanikaivosmainareina. On yksi maailman merkillisimmistä paradokseista, että presiis samat tyypit, jotka ovat syyttämässä vihreitä tai vasemmistoliittoa kommunisteiksi, ihannoivat juuri sitä samaa vankileirijärjestelmää, joka heidän mielestään oli tärkein syy vastustaa kommunismia.
Mutta kuten Pierre Reverdy sanoi ja joku venäläinen kirjailija siteerasi, kukaan meistä ei halua vapautta, vaan sellaisen vallan, josta pidämme. Hieman ajatusta muuntaen: ei hommalaisilla ole mitään kommunismia, Stalinia eikä vankileirien saaristoa vastaan. He haluavat vain sellaisen kommunismin, sellaisen Stalinin ja sellaisen vankileirien saariston, josta pitävät.

Valloitetussa Suomessa olisi voimassa venäläinen maahantulolaki, venäläinen sosiaalipolitiikka, ja venäläinen suhtautuminen kansalaistottelemattomuuteen. Kaikissa noissa asioissa venäläinen laki taitaa olla suomalaista parempi nykyään.
Venäläisestä maahanmuuttopolitiikasta oli jo puhe. Venäläistä sosiaalipolitiikkaa en arvioi, koska en tiedä siitä paljon mitään (enkä kyllä suomalaisestakaan sen puoleen). Mitä sitten tulee kansalaistottelemattomuuteen, Venäjällä sellaisena pidetään käytännössä esimerkiksi muun kielen kuin venäläisen puhumista viranomaiselle. Kaikki hommalaiset tuskin puhuvat sujuvasti venäjää. Kun miliisi kääntyy hommalaisen puoleen ankaralla puhuttelusanalla graždanin, ”kansalainen!”, silloin miliisille kuuluu vastata venäjäksi. Vaikka venäjää osaamaton hompanssi alamaisimmin ja nöyrimmin kumartaen selittäisi miliisille suomeksi, ettei osaa venäjää, leikkipuhetta ymmärtämätön miliisi soveltaisi häneen sitä venäläistä suhtautumista kansalaistottelemattomuuteen.

”Kun ei ole demokratiaa kumminkaan niin aika turha olisi puolustaa mielestäni. Nykyinen kehityssuunta on kovin kehno. Poliitikot antavat ilmaiseksi pois melkein kaiken, osasta pienet lahjukset saaden. Jos oltaisiin venäläisiä voitaisiin piakkoin vaikka Krimin niemimaalle muuttaa lämpöseen?”

Mutta mieluummin Suomi osana Venäjää kuin EU:ta, suomalais-ugrilaiset kansat tulee Venäjältä ja Venäjän yleiskulttuuri kaikesta korruptiosta huolimatta on terveemmällä pohjalla kun "mielisairaassa" lännessä. Suomella on pisin maaraja Venäjän kanssa ja Suomi hyötyisi turismista ja kaupasta Venäjän kanssa. Suomenruotsalaiset on väkisin yrittänyt omalla painostuksellaan vetää Suomea mukaan länteen mutta Suomen ja suomalaisten paikka on idässä. Jos saisin päättää niin Suomi eroaisi EU:sta ja liittyisi Putinin Euraasian unioniin.
Tälle kirjoittajalle en vastaa mitään, mutta myönnän hänelle kymmenen pistettä ja papukaijamerkin rehellisyydestä, joka hompanssikerhossa ei ole mitenkään arvostettu ominaisuus.
Siis mistä on peräisin tuo ajatus hommalaisista jotenkin erityisen isänmaallisina ihmisinä?

Petän mieluummin maan kuin kansan. Suomen valtio ei tunnu pitävän suomalaisia kuin hyväksikäytettävinä alamaisina, mistä ulkomaalaisten "positiivinen" syrjintä ja verorahojen heittäminen milloin kehitysapuun, milloin eurotukiin on päivänselvä osoitus. Minulle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa on se, että suomalaisuus säilyy vielä pitkään itseni jälkeen. Jos Venäjään on sen vuoksi turvauduttava, miksi se olisi jotain pahuutta?
Aloitetaanpa ensin vastaamalla kysymykseen, mistä on peräisin ajatus hommalaisista ”erityisen isänmaallisina ihmisinä”. Mistäpä muualtakaan kuin hommalaisten omista julistuksista. Suuri osa heidän ajastaan kuluu kaikkia muita poliittisia suuntauksia edustavien suomalaisten haukkumiseen epäisänmaallisiksi, Suomi-syöjiksi, maanpettureiksi, putinisteiksi (!) ja vaikka miksi. Jos kerran me muut olemme pelkkiä isänmaattomia renttuja, kaipa siitä on tehtävä sellainen johtopäätös, että hompanssit ovat ainakin omasta mielestään erityisen isänmaallisia.
Mitä sitten tulee ”suomalaisuuden säilymiseen Venäjän avulla”, en tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Käytännön esimerkit siitä, mitä Venäjän ylivalta on eri kansakunnille merkinnyt, osoittavat, että suomalaisuus ei todellakaan säilyisi Venäjän avulla. Venäjällä suomalaisugrilaiset vähemmistökansat ovat murenemassa venäjänkieliseen mereen. Venäjän virallinen kanta vähemmistökansojen oikeuksiin on, että ne ovat sitä pahaa monikulttuuria, joka aiheuttaa lännessä kaikenlaisia ongelmia, ja Venäjän on meneteltävä viisaammin, eli tuhottava omassa maassaan se paha monikulttuuri. Venäjällä suomalaisuus ja suomen kieli olisivat pahaa monikulttuuria, jonka olisi väistyttävä suuren väkevän venäjän kielen tieltä.

Neljä kovaa peetä

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 13.lokakuuta 2014)

Viime keväänä Suomen Sotilas analysoi Venäjän informaatiosodankäyntiä, jossa sen mukaan oli erotettavissa neljän kovan pee-kirjaimen luonnehtimat peruselementit, eli propaganda, provokaatio, pelottelu ja projektio. Ovatko nämä neljä kovaa venäläistä peetä tunnistettavissa maahanmuuttokriittisten tappajarobottien informaatiosodassa? Kyllä vain.
Propaganda. Halla-aholaiset kertovat ulkomaisista propagandatehtaista käännettyjä satuja siitä, kuinka suunnilleen koko kolmas maailma tai ainakin islamilainen umma on vyörymässä Suomeen.
Provokaatio. Halla-aholaiset hyökkäilevät uhkauksilla ja loanheitolla sellaisten ihmisten kimppuun, joita pitävät potentiaalisena riskinä aatteelleen. Kun kepillä vuosikausia tökkimällä on lopulta saatu haluttu reaktio, kipitetään poliisille tekemään rikosilmoitus uhkailusta. Rikosilmoitus ei tietenkään johda minkäänlaisiin seuraamuksiin, koska viimeistään esitutkinnassa selviää, kuka oikeasti on ahdisteltu uhri ja kuka ei, mutta esitutkinnan käynnistämällä halla-aholaiset saavat toki uhriaan kiikutettua pari vuotta löysässä hirressä.
Pelottelu. Halla-aholaiset joko esiintyvät itse arvaamattomina pyssymiehinä, jotka ihan just' kohta kiipeävät katolle ja alkavat ”äänestää katolta” eli tulittaa silmittömästi väkijoukkoon; tai sitten he viittaavat johonkin epämääräiseen ”Suomen kansaan”, joka tulee ja pyyhkäisee ”maanpetturit” tieltään, ellei ”hallitsemattomaan maahanmuuttoon” puututa. Koska Suomeen suuntautuva maahanmuutto ei ole hallitsematonta, käytännössä sen uhkaavan murha-aallon, vallankumouksen tai katoltaäänestämisen ehkäisemiseksi ei voi tehdä mitään. Mikään lepyttely ei pure eivätkä mitkään myönnytykset auta.
Projektio. Halla-aholaiset jankkaavat vuodesta toiseen, kuinka heidän sananvapauttaan muka rajoitetaan ja kuinka heitä vainotaan. Samalla he savustavat kolumnisteja ja toimittajia ulos lehdistä ja vaientavat uhkailemalla kriitikoitaan.

Sanalla sanoen: halla-aholaisia ei mikään erota Venäjän trolliarmeijoista. Samat metodit ovat hanskassa. Onko käyty samoja kouluja?

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Maahanmuuttokriitikot ja Jammu Siltavuori

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 12. lokakuuta 2014)
Ei kai pitäisi kierrättää vanhoja foorumikirjoituksiaan, mutta tässä olisi taas yksi. Se syntyi osana keskustelua, jossa edellinen kirjoittaja sanoi näin: Siltä varalta, että joku keksisi esittää kuluneen kuningasajatuksen: ”puhutaanhan täälläkin usein halventavasti maahanmuuttokriitikoista - eikö se sitten heijastu heihin negatiivisena kohteluna reaalimaailmassa?” No mietitäänpä: erottuuko maahanmuuttokriitikko tuolla katukuvassa tai vaikkapa työnhaussa jollain tavoin ei-maahanmuuttokriittisestä? Ja ei, tässä yhteydessä ei kannata mainita JH-a:ta tai muita "kriittisten" tunnettuja kasvoja. Itsehän ovat soppansa keittäneet. Nauttikoon nyt sen mausta niin miellyttävine kuin epämiellyttävine nyansseineen. (Eikä tämä nyt todellakaan tarkoita, että ns. tunnettuja kriitikoita saisi oikeutetusti kohdella väkivaltaisesti tai muin lainvastaisin tavoin.)

Maahanmuuttokriitikot Hallis etunenässään pyrkivät lietsomaan maahanmuuttajavastaisia asenteita, siis vihamielisiä asenteita, jotka kohdistuvat synnynnäiseen ryhmään, synnynnäisiin ominaisuuksiin, joista ei pääse eroon. Käytännössä kyse on vihan lietsonnasta tietyn näköisiä ihmisiä kohtaan - kämyt myöntävät tämän hyvin itsekin, koskapa käyttävät termiä ”varsinainen maahanmuuttaja” viittaamaan ihonvärin puolesta katukuvassa eroaviin maahanmuuttajiin*. Kyse on ihmisten vihaamisesta sillä perusteella, miltä he näyttävät ja mitä he ovat.

Sitä vastoin maahanmuuttokriitikkoihin suhtautuva vihamielisyys johtuu vain ja ainoastaan siitä, mitä he ovat tehneet ja mitä he edelleenkin ryhmänä, alakulttuurina tekevät toisille ihmisille. Maahanmuuttokriitikot ovat vainonneet ihmisiä netissä, lietsoneet väkivaltaa, riemuinneet väkivallasta eivätkä ole myöntäneet tehneensä mitään väärää, vaan päin vastoin ylpeilevät teoillaan ja pitävät itseään isänmaallisina Suomen puolustajina kaikkien törkeyksiensä ansiosta.

Nyt minä olen ehkä liian ilkeä, mutta se moraalinen mekanismi, joka synnyttää vihan maahanmuuttokriitikoita kohtaan, on sukua sille, joka synnytti vihan Jammu Siltavuorta kohtaan: Jammu Siltavuori oli tehnyt äärimmäisen kuvottavan, moraalittoman teon eikä edes katunut sitä, vaan katsoi olevansa oikeusmurhan uhri ja syytti tappamiaan ja polttamiaan pikkutyttöjä rikoksestaan.

Jos Siltavuori olisi saanut kokonaisen ihailijoiden alakulttuurin, joka olisi pitänyt hänen tekoaan jonain urotyönä, yhteiskunnallisena statementtinä tms., tämän alakulttuurin jäseniä olisi takuulla vihattu ja inhottu ja heihin olisi suhtauduttu vihamielisesti nettifoorumeilla. Nyt meillä on alakulttuuri, jossa hyvin vastaavalla tavalla ihaillaan väkivaltaista rasismia. Tällä foorumillakin on esiintynyt "maahanmuuttokriitikoita", jotka ovat halunneet selittää Anders Behring Breivikin tekoa parhain päin. Heitä halveksitaan samalla tavalla kuin Jammu Siltavuorta puolustelevan alakulttuurin jäseniä halveksittaisiin, jos sellainen alakulttuuri olisi olemassa. (Ottaen huomioon, millaisia rikostenihannoija-alakulttuureita meillä on – esimerkiksi Pekka-Eric Auvista on tietyissä piireissä ihannoitu – en pitäisi itse asiassa täysin mahdottomana, jos osoittautuisi, että Jammullakin olisi ihailijansa.)

Mutta:

Sekä Jammun mahdolliset ihailijat että maahanmuuttokriitikot saavat kaikki tekonsa heti anteeksi, jos järkiintyvät ja sanoutuvat irti alakulttuuristaan. Heidän ei tarvitse edes muuttaa mielipiteitään maahanmuutosta ainakaan kovin merkittävästi, heidän tarvitsee vain lopettaa alakulttuurielkeensä ja epämoraalinen käytöksensä, valehtelunsa, ihmisjahtinsa ja muut törkeytensä. Kyllä Suomessa saa maahanmuuton rajoittamista ajaa lakien ja hyvien tapojen puitteissa, kunhan myöntää, että muillakin ihmisillä on vastaavasti oikeus ajaa vaikka koko maahanmuuton vapauttamista lakien ja hyvien tapojen puitteissa. Juuri tämä yhteisiin pelisääntöihin myöntymättömyys on se syy, miksi ns. maahanmuuttokriitikoita vihataan: heidän mielestään heille on sallittua aivan mikä tahansa, aseilla ja sisällissodalla uhkaaminen, sivullisten ihmisten vuosia kestävä vaino, koska he ovat niin oikeassa ettei kellään ole oikeutta olla toista mieltä.

Siinä vaiheessa kun maahanmuuttokriitikot luopuvat törkeyksistään ja alkavat pelata samoilla säännöillä kaikkien muiden kanssa, he saavat kaiken anteeksi ja heihin kohdistuva viha loppuu siihen paikkaan. Mutta niin kauan kuin he käyttäytyvät nykyisellä törkeällä tavallaan, he niittävät sitä mitä ovat kylväneet.

*Eikä vain maahanmuuttajiin. Muuan pitkän aikaa Keski-Euroopassa oleskellut ihan umpisuomalainen Facebook-tuttuni kertoi hiljattain joutuneensa VHM-törkimysten uhkailemaksi ja solvaamaksi "maahanmuuttajana" käydessään Suomessa. Hän on ihan suomalainen tyttö, mutta mustatukkainen.