Pikku persykkäispoikulit

Maahanmuuttokriittisten tappajarobottien ikäjakauma on mielenkiintoinen. Siellä on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia setiä, joista monetkin ovat paheissa ja rikoksissa kypsyneet Rooman keisari Neron veroisiksi, mutta siellä on myös teitä innokkaita nuoria poikia, jotka pärstävärkistä päätellen viihdytte raastuvassa paremmin kuin ruotsintunnilla ja opitte kummassakin paikassa presiis yhtä vähän. Koska olen hyvä ja hurskas mies ja velvollisuudentunnon ajamana varoittelen nuorisoa sen siveyttä ja kuolematonta sielua uhkaavista vaaroista, minun on syytä kertoa maahanmuuttokriittisiin piireihin käkeäville nuorukaisille, mikä heitä noissa remmeissä odottaa.

Ymmärränhän minä tietysti, että nuorukaisikäinen poikuli haluaa kovasti päteä aikuisten setien silmissä. Pojanjolpilla on sellainen nuoren ihmisenalun tarve olla jotakin, varsinkin jos poikuli ei ole saanut elämässään aikaiseksi mitään sen merkittävämpää kuin blogin Uuden Suomen alustalle. Aikuiset sedät, joilla on oikea rikosrekisteri ja jotka siis eivät pelkää mitään eivätkä ketään eivätkä edes lakia, herättävät varmasti kunnioitusta teissä poikuleissa. Pienikin suosion ja tunnustuksen osoitus sellaisilta saa poikulijolpukaisen sydämesi hyppimään saksanpolkkaa ylpeydestä.

Tämä ei kuitenkaan ole se mitä normaalit poikuli-ikäiset pippelin omistajat tekevät. Normaalit jolpukaiset seuraavat etuveitikkaisensa ääntä nuorten neitojen pimpukkaisten suuntaan. Kuten Jaakko Myöhänen aikoinaan sanoi nettiesseessään miehistä ja naisista, seksuaalinen halu on ihmisen tervettä sosiaalista järkeä, ja lisäisin itse, että paljon muuta järkeä sinun ikäiselläsi nuorella miehellä ei olekaan eikä kuulukaan olla. Kaikenlaisen järjen käyttö on kuitenkin hyväksi, ja kun pippeli on ainoa järkielin, sen mukaan sietää sitten elämänsä järjestää.

Pippeli vetää jolpukaisikäisen miekkosen sellaisiin porukoihin, joissa pimpukkaa on. Näin on hyvä ja näin on oikein ja näin on ollut ihmiskunnan aamunkajosta asti. Valtakunnat kaatuvat, temppelit romahtavat, uskonnot unohtuvat ja suuret aatteet rapautuvat, mutta yksi pysyy eli nuoren pippelin kaipuu pimpan luo. Se on ihmiskunnan ikiaikaista viisautta, viisaampaa kuin ne suuret aatteet.

Nuorilla naisilla on yleensä enemmän tervettä sosiaalista järkeä kuin poikuleilla, mihin sinänsä ei vielä paljoa tarvita. Kuten niinkin paljon minua viisaampi mies kuin Jussi Jalonen on sanonut, nuoret miehet seuraavat poliittisesti aktivoituessaan sitä väliraajaansa. Eli kun sitä seksiä alkaa olla tarjolla, väliraajaohjautuva poikuli unohtaa teini-ikäisen rasisminsa, joka ei kuitenkaan ole muuta kuin jolpukkaisen ikäkausiuhmukkaista, ja menee sinne suvaitsevaiseen porukkaan pimppaa inumaan ja saamaan. Valitettavasti niitäkin jolpukoita on, jotka eivät järkevästi seuraa jolonsa ääntä.

Yhteiskunnassamme on paljon sellaista moralismia, feminismistä alkaen, joka vaatii nuorukaisia ajattelemaan jollain muulla kuin pippelillään. Tämä on tietysti poikuli-ikäiselle kohtuuton vaatimus, mutta joihinkin itseään kovin älykkääksi luuleviin se puree. Tällaisen moralismin vaikutuksesta sinä poikuli hurahdat mukaan eräisiin tiettyihin poliittisiin porukoihin, jotka mainostavat edustavansa itsenäistä ajattelua ja jotka vetoavat poikulin tyhmänylpeyteen ja väkivaltafantasioihin – nehän kuuluvat ikäkauteen siinä missä se väliraajaohjautuvuuskin. Kyse on sellaisesta jengistä, josta et takuulla tyttöjä löydä. Tarkoitan tietenkin maahanmuuttokriitikoita.

Siihen on syynsä, miksi niissä sakeissa on 1) vanhempia setiä ja 2) teitä nuoria poikuleita, muttei juurikaan neitokaisia. Jos olisit kysynyt äitykältä, mikä sellaisten remmien olemassaolon oikea syy on, hän varmaan olisi osannut kertoa sen sinulle. On sellainen tietty porukka vanhempia setiä, joita kiinnostavat kovasti nuorten poikulien pehmoiset persykäiset. Nämä sedät keräävät ympärilleen sinunlaisiasi ihailijanuorukaisia. Koetahan arvata mitä he sinusta haluavat.

Nythän sinä tietysti hädissäsi selität, että kyllähän sinä tiedät mikä homo on ja että ne homot löytyvät ”teidän mokuttajien” riveistä. Voi voi, poikuliressukainen, kun sinä et edelleenkään tajua miten maailma makaa ja kenen kanssa. Ne avoimet homot, joiden asiaa ”mokuttajat” ajavat, ovat kilttejä ja harmittomia juuri siksi, että he homoilevat rehellisesti muiden homojen kanssa. Kokonaan toinen asia ovat nämä sinun ihailemasi kaverit.

Nämä sinua kehuvat mukavat sedät nimittäin eivät halua elää ihmisiksi toisen homon kanssa sellaisessa avioliiton kaltaisessa parisuhteessa. He ovat vähän niin kuin sellaiset viisikymppiset äijät, jotka yhä metsästävät nuoria tyttöjä. Kun he sanovat etteivät ole homoja, sillä vain hämätään teitä poikuleita. Niin kuin se viisikymppinen tyttöjenkähmijä haluaa nuorta kokematonta pimppaa, sillä tavalla nämä äijät himoavat sinun pehmykäistä heteropersykkäistäsi, jota toiset heidänlaisensa eivät vielä ole päässeet sörkkimään.

Ei siihen kauaa mene kun joku näistä sinun ihailemistasi esikuvista virnistäen käskee poikulia ottamaan housut pois. Kalpenet kauhusta ja alat vastustella, mutta silloin esikuvasi hymy hyytyy ja hän äyskäisee äreän käskyn, luultavasti myös vetäisee nopean ja kipeän nyrkiniskun vankilavuosina treenatuilla lihaksilla. Viimeistään siinä vaiheessa kun rakas ystäväsi napsauttaa auki partaveitsenterävän stilettinsä naamasi edessä, ymmärrät että nyt on tosi kyseessä ja henki pelissä eikä paskapuhetta kuunnella.

Väkivahva rakastajasi vääntää persykänpuoliskosi erilleen ja junttaa heroiiniruiskeista ryhmyisen ja arpikohjuuntuneen molonsa peppuliisi. Jos hän käyttää liikaa väkivaltaa, kakkisuolukkaisesi lihaksisto saattaa vaurioitua pysyvästi niin että paskulisi ei pysy enää sisällä vessukkaan asti,vaan turahtelee ulos jo ennenaikaisesti, jolloin sinä peppupoikuli joudut vaipukkaisia pitämään.

Vaippaset ovat kuitenkin pulmistasi pienin. Sinä tiedät poikuli varmasti mitä siitä seuraa kun vankilan käynyt heroiinipippelinen setä ruilauttaa rojunsa takatorvukkaiseesi limakalvukaisiasi repivällä voimalla. On enemmän kuin todennäköistä, että hän on ruiskutellut heroiinin lisäksi kaluunsa myös immuunikatopöpösiä-pöpsykkäisiä. Tiedäthän sinä että heroiininkäyttäjien ruiskut ovat yhteisiä kuin uskovaisten tavara ja että pöpsykkäiset leviävät niiden mukana. Ja kovakaluinen setä, jonka imartelulle olet tyhmyyksissäsi antanut periksi, on tietysti vankilat nähnyt ja niissä huumeidenkäytön oppinut mies. Katsos kun se rasismi, jota sinä maahanmuuttokritiikiksi nimität, on osa vankilakundien kulttuuriin (se on niiden kulttuuria!) elimellisesti kuuluvaa kovanaamashowta. Se on yksi syy, miksi ”mokuttajat” (= lainkuuliaiset ihmiset) vierastavat maahanmuuttokritiikkiä, eli rasismia.

Voi tämä homma (heh!) toki niinkin mennä, että kun tarpeeksi kauan kaivat verta nenästäsi julistamalla rasismia ja uhkailemalla ihmisiä, päädyt ihan omilla tuomioillasi vankilaan. Sinä tietysti olet niin hölmö, ettet ole tajuavinasi, millaiset puheet ovat rikollisia ja miksi, mutta koska olet käytännön vähämielisyydestäsi huolimatta ainakin lain edessä täysivaltainen, joudut ennemmin tai myöhemmin kiven sisään moninkertaisena rikoksenuusijana.

Sananvapaudesta on turha itkeä, ja yhtä älytöntä on vedota siihen säälittävään kansanperinteeseen, jota lakina siteerataan Homma-foorumilla. Siellä jengi ei tunnetusti ole vielä kehittynyt sille sivilisaation tasolle, että siellä ymmärrettäisiin oikeuksia olevan kellään muilla kuin heillä itsellään. Ne ”lait”, joita hompanssit keskusteluissaan siteeraavat, ovat yleensä heidän omasta päästä keksimiään. Jos sinä poikuli ressukainen kuvittelet, että Hommalta oppimasi lait ja oikeusperiaatteet ovat minkään väärtejä, menet vankilaan suoraan kiertämättä lähtöruudun kautta.

Juu, kyllähän siellä Hommallakin on oma lakimieskiintiönsä joukossa mukana. Sille on selityksensä. Jos minä olisin juristi, hieroisin dollarinkuvat silmissäni käsiäni yhteen Homma-foorumia lukiessani. Kun yhteen paikkaan kerääntyy noin iso joukko tyyppejä, jotka ensinnäkin ovat täydellisen, pimeän tietämättömiä laista, toiseksi kiihkeän innokkaita tekemään uhkailu- ja kiihotusrikoksia ja kolmanneksi halukkaita riitelemään saamistaan tuomioista korkeimpaan oikeusinstanssiin ja maailmankaikkeuden anustappiin asti, mitä muuta lakimies voi ajatella kuin että tässä on kokonainen hölmöjen rahastettavien kultakaivos?

Voi hyvinkin olla, että tällainen juristisetä suostuu puolustamaan sinuakin kun joudut syytteeseen kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta, jonkin ”mokuttajan” uhkailusta tai joistakin muista rikoksista, joita te pikku poikulit teette ollaksenne tosi kovia jätkiä ja päteäksenne ryhmypippelisten esikuvasetienne silmissä. Etkä joudu edes maksamaan itse asianajopalkkiotasi. Jengissännehän mielellään kerätään kolehteja syytteeseen joutuneiden aateveljien oikeuskuluihin. Mutta koska syyllisyytesi todennäköisesti on yksiselitteinen, rikosrekisterisi vain kasvaa ja ainoa joka tempauksesta hyötyy on se juristi, joka rohmuaa koko kolehdin omiin taskuihinsa, mitä nyt verottajalle vähän kymmenyksiä tilittää.

Ja vaikka ei kolehtia kerättäisikään, kyllähän valtio taikaseinästään hoitaa kaltaistesi pikkurikollisten asianajokulut. Me töissäkäyväthän emme tee mitään niin mielellämme kuin pulitamme veroa, jotta poikulit saisivat puolestapuhujan joutuessaan vastaamaan rötöksistään. Eikös olekin mukavaa olla sen kauhean holhousvaltion hyysättävänä? Sitten teillä poikuleilla on vielä otsaa valittaa verotuksesta. Teillehän ne verorahat maksetaan, kun teillä ei ole tuloja joista niitä periä.

Sinua odottaa siis joka tapauksessa sakkorangaistusten ketju ja lopulta vankila. Sinä olet maahanmuuttokriitikkopoikulina nimittäin taparikollinen. Tyyppi, joka silkasta uhmasta ja huomion kaipuusta tekee rikoksen rikoksen perään, on nimittäin määritelmän mukaan taparikollinen. Kuten suuri historioitsijamme Heikki Ylikangas on huomauttanut, tämän takia ne Pohjanmaan puukkojunkkaritkin pitkälti hilluivat: jotta olisi jotain, ”josta mainittais”.

Kun sinä et oikeasti osaa tehdä mitään muita paremmin etkä edes voi aloittaa törkeän rasistista bloggailua ensimmäisenä (kuten Halla-aho), ainoa millä pääset maineeseen on Halla-ahon törkeyksien toisteleminen omilla lisukkeilla maustettuina. Ja koska olet Halla-ahoakin huonompi sanankäyttäjä etkä osaa varmistaa taustaasi, päädyt heittelemään yksiselitteisesti laittomia möläytyksiä.

Nythän sinä varmasti iniset että maahanmuuttokriitikoiden tekemät rikokset, kuten kiihotus kansanryhmää vastaan, eivät ole oikeita rikoksia, vaan Demlan sun muiden salaliittojen lakiin ujuttamia höpöhöpörikoksia. Se ei kuitenkaan lain silmissä eroa millään lailla niistä puolustuksista, joita Jammu-setä ja muut ilmiselvät kelmit keksivät omille rötöksilleen. Vankilasta et syyllistä miestä löydä, jos asianomaisilta itseltään kysyt. Sitten kun sinut tuomitaan kiven sisään rasismirikoksistasi, olet ihan samanlainen linnakundi kuin kaikki muutkin.

Itse asiassa maahanmuuttokritiikki on – muun ohessa – yksi ammattirikollisten alamaailman tapa värvätä uusia jäseniä, sekä peppuliin paneskeltaviksi poikuleiksi että juoksilaiksi ja oppipojiksi. Ammattirikollisen ura alkaa juuri siitä, että alat soittaa suutasi auktoriteeteille ja tehdä kiihotus- ja uhkailurikoksia ilmentääksesi epämääräistä vapaudenkaipuutasi ja uhmakkuuttasi. Joku muu yhtä tyhmä sälli tekee samalla tavalla omaisuusrikoksia kokeakseen olevansa kova jätkä jota eivät kukkahatut määräile. Hiljakseen hän sitten liukuu sinne tyrmään kongin kingien komenneltavaksi.

Sillä kelpo omaisuusrikollisella on kuitenkin sellaisia taitoja, joita venkuloiden valtakunnassa arvostetaan. Hän tietää luultavasti jo jotain murtautumisesta ja varastamisesta. Hänen ei siis tarvitse tarjoilla persykkäistään kongin kingille, hän osaa palvella paremmin. Sinä et osaa, joten sinusta ei roiseille rosmoille ole paljon muuta iloa kuin se persykkäispuoli.

Voihan tietysti olla että alat tyhmyyksissäsi soittaa suuta niille kingeille siitä kuinka sinulla on oikeus ja vapaus ja sananvapaus ja pläp pläp pläpäti pläpäti pläp. Se kova monimurhaaja ja heroiinisuonikas ammattirikollinen ei paljoa tuollaista kuuntele eikä katsele. Mutta sinähän olet juuri niin tyhmä, että kaivat taas verta nenästäsi. Sen kyllä tietää miten se päättyy.

Nythän sinulle tuli paha ahdistus ja trauma, varsinkin kun sydämessäsi tiedät että olen oikeassa ja että tämä on väistämätön kohtalosi, joka jo väikkyy edessäsi.

No se on voi-voi sitten.

Suomalaisuusliike Venäjän juonena

(alkujaan julkaistu Paljastetun blogissa 10. heinäkuuta 2014)

Suomalaisuus on 1800-luvun tuote. Siinä missä maakuntamurteet ja maakuntahenki, savolaisuudesta pohjalaisuuteen, ovat todellisia, luonnollisesti muodostuneita etnisiä ilmiöitä, ns. suomi sivistys- ja kirjakielenä on moderni, keinotekoinen luomus. Suomalaisuus, suomenkielinen kirjallisuus alkaa Aleksis Kivestä, ja kuten kaikki Aleksis Kiven runoja lukeneet tietävät, hänen riiminsä eivät enää olisi hyväksyttäviä perinteisenä suomalaisena loppusointurunoutena – hän käyttää sanoja ja muotoja, jotka eivät oikeastaan ole suomea, vaan enemmänkin nurmijärven kieltä.



Aleksis Kivi edusti vielä oikeaa suomalaista, tai hämäläistä, kansanihmisyyttä. Nuorena poikana hän tunnetusti laati ensimmäiset kirjalliset yritelmänsä ruotsiksi. Tämä oli siihen aikaan normaalia Suomen kansan keskuudessa: kylillä toki puhuttiin kotoisaa murretta, mutta kaikki olivat hyväksyneet sen, että ruotsi oli kirjallisen sivistyksen ja yhteiskunnallisen nousun kieli.



Tämän jälkeen tapahtui jotain odottamatonta. Syntyi fennomania, suomalaisuusliike. Kuten kaikki tiedämme, Venäjän tsaari kannatti ja tuki sitä, koska se etäännytti Suomea Ruotsista. Venäjä oli jo tsaarin aikana poliisivaltio, jossa mitään ei tapahtunut salaisen poliisin tietämättä. Maa kuului keisarille kuin kartanonomistajan tilukset, ja poliittinen elämä sinänsä oli joko epäilyttävää vallankumouksellisuutta tai salaisen poliisin masinoimaa. Esimerkiksi Venäjän kuuluisan verisunnuntain alulle pannut työläispappi Gapon oli itse asiassa salaisen poliisin juoksupoika.



Samalla tavalla tsaarin salaiset agentit masinoivat Suomeen liikkeen, joka ajoi suomen kieltä maan ainoaksi viralliseksi kieleksi. Tämä liike esitti ruotsin kielen vahvan aseman olevan jonkinlaista sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. Mutta mikään kansan oma liike tämä ei ollut. Kuten kaikki tietävät, kansa taisteli Suomen sodassa sen puolesta, että saisi kuulua Ruotsiin. Kansa tiesi, että Venäjä oli maaorjuuden ja itsevaltiuden maa, jossa ei ollut vapaita talonpoikia, vaan turpeeseen sidottuja musikoita. Samalla kun Suomen kansa taisteli oikeudestaan ruotsalaisuuteen eli vapauteen, herraskainen osa väestöstä tanssi venäläisten upseerien kanssa vihollisen miehitykseen muitta mutkitta alistuneissa kaupungeissa. Eihän aatelisia mikään maaorjuus uhannut Venäjälläkään.



Suomen kielen asiaa ajoi juuri hienosto, se hienosto, joka oli juhlinut samoilla kesteillä Venäjän sotilaiden kanssa. Kansa halusi edelleenkin oikeuden oppia ruotsia voidakseen nousta hienoston vertaiseksi. Tätä hienosto ei sille olisi suonut. Toisaalta tsaarin salainen palvelu halusi etäännyttää Suomen Ruotsista ja ruotsalaisesta vapaudesta, opettaa suomalaisen rakastamaan kahlettaan. Siksi suomalainen hienosto mielellään ryhtyi tuon oman aikansa KGB:n yhteistoimintamieheksi.



Tulos oli, että Johan Vilhelm Snellmanin kaltaiset miehet, jotka eivät osanneet suomea sanaakaan, pauhasivat ruotsiksi ruotsin kieltä vastaan. Kansan todellinen hyvinvointi ei suurta suomenkielisyyssankaria kiinnostanut pätkääkään, vaan Snellman antoi köyhien kuolla suuren nälänhädän aikana. Sitten kun Snellmanin myöhemmät seuraajat oppivat mongertamaan jonkinlaista suomen kaltaista siansaksaa, he pitivät tietysti tätä epäaitoa ja virheellistä sössötystään aitoa kansankieltä parempana.



Tästä hyvä esimerkki on d-kirjaimen ääntäminen sellaisissa sanoissa kuin kaide, taide tai sade. Ei niissä kukaan kansanihminen mitään d:tä äännä. Sade lausutaan oikealla suomella sare, saje, sale tai Eurajoen seudulla alkuperäisellä suomalaisella äänteellä saðe, mutta ei siinä mitään ruotsalaisten d:tä ole paitsi hienostelijoiden epäaidossa puheessa.



Toinen esimerkki ovat sellaiset sanat kuin metsä. Kuten hyvin tiedämme, kansa sanoo mettä tai mehtä. Silloin kun Agricola kehitteli suomelle kirjakieltä, täällä äännettiin vielä meθθä – tuo oudon näköinen merkki on kreikan kielen theeta-kirjain, ja me alan miehet merkitsemme sillä sitä äännettä, joka esiintyy esimerkiksi englannin sanassa thick, siis ääntämisen mukaan θik. Agricola ei hädissään ymmärtänyt kirjoittaa tuota äännettä muuten kuin yhdistelmällä tz, siis metzä, ja valitettavasti fennomaanit osasivat sitten lausua sen vain luonnottomasti kirjoituksen mukaan – siis metsä.



Sanalla sanoen: kun fennomaanit, nuo Venäjän lahjomina omansa pettäneet ruotsinkieliset, alkoivat opetella suomea, he eivät tietenkään osanneet lausua tällaisia sanoja oikein. Mutta koska he tietysti olivat yhteiskunnan ylintä kerrosta, heidän virheellistä, vieraskielistä ääntämistapaansa jäljiteltiin niin kuin hienojen herrojen puhetta aina jäljitellään. Siitä tuli arvostettu, kirjakielinen malli suomen puhumiselle. Myös oikeita ja eläviä suomalaisia murteita puhuvat kansanihmiset alkoivat matkia tätä herrojen väärää kieltä, koska se oli hienoa.



Päätä huimaa kun ajattelee, millä logiikalla tämä väärin opittu mongerrus muka olisi kansallisempi kieli kuin ruotsi, joka sentään on Suomessa vuosisatoja ollut virallinen kieli ja sivistyskieli. Ajatelkaapa jos meillä ruotsin asemesta olisi ollut yläluokan kielenä englanti. Silloin sellaiset ääntämistavat kuin ooljuu (öljy), swöumällainen (suomalainen), swöupöösjuu (suopursu) tai vaikka haajuuöu (hääyö) olisivat hienostuneempia ja hyväksytympiä kuin suomen murteiden oman äännejärjestelmän mukaiset.



Ihanko oikeasti sellainen ”swöumen kiölli” olisi ”kansallisempaa” kuin aidossa englannin kielessä pitäytyminen? Ihanko oikeasti tämä nykyinen ”suomi” on ”kansallisempi” kieli kuin aito suomenruotsi, jossa sentään on sanat mämmille, löylynheitolle ja kaikille muillekin erityissuomalaisille kulttuuri-ilmiöille – ja joka on kulkenut luonnollisesti sukupolvelta sukupolvelle jo silloin kun suomen kirjakieltä ei vielä ollut?



Suomen kirjakieli on siis keinotekoinen, väärin opittu kieli, ja suomen nostaminen kulttuurikieleksi oli Venäjän vakoojien ja juoksupoikien hanke. Suomen kansa ei halunnut sitä. Toki se alistui, kuten sorrettu aina on alistunut kahleen syöpyessä lihaan kiinni. Mutta jos kansa olisi itse saanut päättää, se olisi halunnut arvoitukset, kaskut ja rivot jutut omalla luontevalla ja luonnollisella murteellaan, sivistyksen taas sivistyskielellä, joka Suomessa oli ammoisista ajoista asti ollut ruotsi.



Venäjän nöyristely jatkui Kekkosen ajan Suomessa, kuten muistamme. Historianopetus kehui alinomaa Suomen autonomiaa Venäjän alaisuudessa, kuinka Suomi oli mukamas nostettu kansakuntien ja suomi sivistyskielten joukkoon hyvän (heh) tsaarin käskystä. Ruotsin vallan aikana olimme muka olleet kauhean sorron alla. Kaikki tämä oli tietenkin vain KGB:n propagandakoneiston kokoon keittämää valetta. Todellisuudessa ne ihmeelliset autonomiaoikeudet olivat – Ruotsin lakeja, joiden noudattamista suomalaiset saivat jatkaa, vaikka olimmekin joutuneet Venäjän vallan alaisuuteen.



Kekkoslovakian aikana suomen kielestä vasta tulikin Venäjän sorron väline. Suomeksi kirjoitettiin valtava ”kansallinen kirjallisuus”, joka oli tietysti alusta loppuun joko avointa kommunistipropagandaa tai sitten myöntyväisyysmateriaalia, kehotuksia ottaa lusikka kauniiseen käteen ja olla mieliksi Moskovalle. Tietysti oli olemassa pieni joukko ”toisinajattelijoita”, mutta nämä olivat enimmäkseen karkeita epähumaaneja äärioikeistolaisia, jotka olivat aivan liian helppo maali Neuvostoliiton juoksupoikien propagandalle. Humaaneista lähtökohdista Neuvostoliittoa arvosteli Suomessa julkisesti vain Carl-Gustav Lilius, joka teki sen tietenkin ruotsiksi. Suomenkielinen Neuvostoliiton kritiikki oli noina vuosina niin täydellisesti Neuvostoliiton vastustajistaan loihtiman irvikuvan näköistä, että panee kysymään, olivatko myös suomenkieliset ”toisinajattelijat” pelkkä KGB:n ylläpitämä väärän lipun hanke.



Suomenkielinen kulttuuritoiminta Suomessa on siis pelkkää KGB:n operaatiota. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta suomalaisilta poliitikoiltakaan Kekkoslovakian aikana. Siksi suomenkielisille lapsille on haluttu opettaa koulussa ruotsin kieltä – jotta he pysyisivät kosketuksissa siihen ainoaan oikeaan suomalaiseen, isänmaalliseen kulttuuriin eli Suomen ruotsinkieliseen kulttuuriin. Ruotsiksi kirjoittivat niin Topelius kuin Runebergkin. Heidän sanansa voimalla Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan ja pelasti itsenäisyytensä. Se ei olisi onnistunut kommunistisen ja venäläismielisen suomenkielisen kirjallisuuden voimin.



Kommunismi on romahtanut, mutta sama meno jatkuu. Minun tuskin edes tarvitsee mainita erästä tiettyä nettifoorumia, joka julistaa olevansa isänmaallinen ja kommunisminvastainen ja mitä kaikkea, mutta jossa jatkuvasti intoillaan siitä, miten paljon parempi vaihtoehto Venäjän miehitys olisi ”nykymenolle”. Taiteilijoidemme keskuudessa esiintyy myös Ruotsin-vastaisuutta yhdistyneenä kristinuskon tai luterilaisen kirkon vihaamiseen. He ajattelevat, että länsimaiset arvot ovat latteita ja epäcooleja ja että Suomen todellinen olemus on itäinen, shamanistinen ja pakanallinen.



Tämä itäisyyden kaipuu on tietenkin KGB:n yhä voimissaan olevien valhetehdasveteraanien uusi ase suomalaisten vapauden riistämiseksi. (Älkääkä nyt selittäkö, että KGB on lakkautettu. KGB toimii epämuodollisina veteraanien keskinäisinä kaverisuhteina, kuten Putininkin hallinnosta näkyy.) Kuten kommunismi, myös itäisyysmystiikka on KGB:n tapa selittää suomalaisille, että he ovat orjina Venäjän ikeessä muka vapaampia kuin perinteisellä, ruotsalaisella tavalla vapaina.



Miksi KGB syöttää meille tätä pajunköyttä? Koska puhumme suomea ja olemme suomalaisen kansallisuusaatteen, sen KGB:n keksimän, sisäistettyämme oppineet ajattelemaan, että suomen kieli tuli alkujaan idästä. KGB, kuten aikoinaan tsaarin Venäjä, käyttää suomen kieltä kammetakseen meitä poispäin lännestä. Ei tsaari suomen kieltä suosinut reiluuttaan. Kyseessä oli geopoliittinen veto. Geopolitiikka on Venäjällä vanhastaan vahva aate, ja nyt sillä on määräävä valta, kun Venäjällä huseeraa Aleksandr Dugin, Suomen itsenäisyyden hävittämiselle elämänsä pyhittänyt mies, maan virallisena ajattelijana. Hän on tehnyt geopolitiikasta Putinille kommunismin korvikkeen.



Virallisen kielen aseman antaminen suomelle suuriruhtinaskunnassa oli suomalaisten vapaudelle kohtalokas geopoliittinen isku Venäjältä. Jos olisimme nyt ruotsia puhuva kansakunta ja suomi olisi kuollut lempeän luonnollisen kuoleman, itänaapurilla ei olisi meihin minkäänlaista kulttuurista vipuvartta. Nyt on. Suomen kieli ei ole Suomen kansalliskieli, se on kettinki, josta venäläiset sotilaat karskisti ärähdellen kiskovat meidät kaikki Siperian ikuiseen vankeuteen.



Kun nyt olet päässyt tähän asti, olet varmasti jo monta kertaa haukkonut henkeäsi hämmästyksestä, että joko Panu nyt on seonnut lopullisesti. Toisaalta olet saattanut myös järkyttyä ja raivostua, että tällaiseen trolliin saattaa joku sinua tyhmempi uskoa tosissaan. Ehkäpä sinä otatkin sen tosissasi ja veresi jähmettyy kun ajattelet Venäjän terroristien vyöryvän Suomeen kuin Ukrainaan ikään, liittämään isänmaamme lopullisesti itänaapurin osaksi – ja ymmärrät tämän vaaran johtuvan vain ja pelkästään pakkosuomen kielestä, jonka esi-isämme menivät tyhmyyksissään ottamaan viralliseksi kieleksi, koska tsaari käski. Tai sitten otat koko tarinan huumorilla ja toteat, että on se Panu niin hauska mies, heeho heeh hehhehhee.



Aivan oikein, minä olen hauska mies ja kirjoitin tämän tarinan koirankurillani. Mutta leikissä on aina siteeksi totta, ja juuri siksi hyvä huumori ja satiiri hipoo aina uskottavan rajoja. Maahanmuuttokriittiset tappajarobottimme, joille ruotsin kieli on vielä maahanmuuttajiakin vanhempi vihollinen, valikoivat aina historiasta yksittäisiä makupaloja selittääkseen suomenkieliset sorretuiksi ja Ruotsin kaikkein pahimmaksi sortajaksi. Mutta vapaassa maassa heillä ei ole yksinoikeutta historian manipulointiin, ja koska minä nyt sattumoisin tunnen historiani ja suomalaisen kulttuurini heitä paremmin, pystyn huomattavasti heitä uskottavammin selittämään, että se paha epävapauden kieli onkin suomi.



Kaiken lisäksi parin vuoden päästä tämäkään kirjoitus ei ehkä enää ole pelkkää trollausta. Halla-ahon suututtamina minunkin tuntemistani umpisuomalaisista varmaan puolisen tusinaa äänesti RKP:tä ihan vain piruuttaan. Kun tappajarobotit jatkavat törkeyksien spämmäämistä joka puolella nettiä ja ammattiloukkaantumistaan kaikesta arvostelusta, voi olla että yhä useampi suomenkielinen valitsee piruuttaan mieluummin ruotsin kielen, koska sitä rasistit eivät ankarillakaan nettihyökkäyksillä voi kaapata itselleen.