Persulogiikkaa parhaimmillaan - Sannfinsk logik när den är som bäst

Sannfinnarna ondgör sig nu över att finländare beskyllt den ungerske ledaren för att vara diktator, eftersom det enligt dem är förolämpande att kalla ett "allierat statsöverhuvud" så. Men vilken allians menar de? Finland och Ungern är "allierade" bara som medlemsstater i Europeiska unionen, och det är precis Europeiska unionen som enligt deras mening är ett nytt Sovjetunionen och ett folkens fängelse.

Persut ovat nyt kauhistuneita siitä, että suomalaiset syyttivät Unkarin johtajaa diktaattoriksi, koska heidän mukaansa on loukkaavaa kutsua "liittolaisvaltion päämiestä" niin. Mutta mitä liittoa he tarkoittavat? Suomi ja Unkari ovat "liittolaisia" vain Euroopan unionin jäsenvaltioina, ja juuri Euroopan unioni on heidän mielestään uusi Neuvostoliitto ja kansakuntien vankila.

(Suomennos: Google Translate, omin korjauksin)

"Heinrich Heisse"

Perussuomalainen poliitikko Ville Tavio on taas demonstroinut suurenmoista yleissivistystään. Hän on eräässä puheenvuorossaan väittänyt, että saksalainen kirjailija "Heinrich Heisse" olisi "vuonna 1981" sanonut: "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta myös ihmisiä".

Den sannfinske politikern Ville Tavio har igen demonstrerat sin lysande allmänbildning. Han har påstått i ett uttalande att den tyske författaren "Heinrich Heisse" "år 1981" sagt: "Där man bränner böcker, bränner man till slut också människor."

Ennen vanhaan sentään suomalainen äärioikeisto tiesi oikeasti jotain Saksan kulttuurista, näiltä nykyisiltä ei voi vaatia sitäkään, että he osaisivat tuon hyvinkin tunnetun kirjailijan nimen oikein saati sijoittaisivat tämän oikealle vuosisadalle. Todellisuudessa tietenkin kirjailijan nimi oli Heinrich Heine, ja sitaatti on vuonna 1821 valmiiksi tulleesta, kaksi vuotta myöhemmin julkaistusta ja ensiesitetystä näytelmästä Almansor.

Förr i världen hade man i det här landet högerextremister som verkligen visste något om tysk kultur, men i dag kan man inte ens kräva att de skulle känna till det riktiga namnet på den där rätt välkände författaren, än mindre att de skulle kunna placera honom i rätt århundrade. Det verkliga namnet löd givetvis Heinrich Heine, och citatet härstammar från pjäsen Almansor, avslutad år 1821 och publicerad och för första gången uppförd två år senare. 

Oma ironiansa on siinä, että Almansor sijoittuu Granadaan, kristittyjen juuri muslimeilta valtaamaan Espanjaan. Sitaatin lausuu näytelmässä muslimismies, joka on kauhistunut siitä, että kristityt valloittajat polttavat Koraaneja.

Det ligger en särskild ironi i att Almansor utspelar sig i Granada, Spanien strax efter att de kristna erövrat det från muslimerna. Orden uttalas i pjäsen av en muslim förskräckt över att de kristna erövrarna bränner exemplar av Koranen.

Mutta miettikääpä sitä, että minä, joka tämän tiedän, olen perussuomalaisten painostuksesta jo seitsemättä vuotta de facto julkaisu-, haastattelu- ja siteerauskiellossa koko suomenkielisessä mediassa. Sitä vastoin persut kyllä saavat tietämättömät möläytyksensä aina julki, mutta mm. tähän sitaattiin vedoten esittävät itsensä vainottuina ja vaiennettuina.

Men tänk er att jag, som vet det här, p g a sannfinsk påtryckning stått under de facto utgivnings-, intervju-, och citeringsförbud i alla finskspråkiga medier. Vad sannfinnarna än säger, hur ignorant och dumt det än är, kan de räkna med att få det publicerat, men under åberopande av bl a det här citatet framställer de sig själva som nedtystade offer för åsiktsförföljelser och häxjakter.

Venäjän kuristusote Suomesta tiukkenee - Allt stramare stryptag för Ryssland om Finland

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi on valittu Laura Huhtasaari. Vaikka valinta onkin oletettavasti tilapäinen, tämä merkitsee Venäjän kuristusotteen tiukkenemista Suomen ulkopolitiikassa. Huhtasaaren kannanotoille on luonteenomaista pitkäaikainen ja johdonmukainen venäläismielisyys, kuten oheisesta esimerkistä näkyy.

Det är Laura Huhtasaari som nu utsetts till ordförande för riksdagens utrikesutskott. Valet är förmodligen provisoriskt, men det här innebär med all säkerhet att Ryssland fattar allt stramare stryptåg om Finlands utrikespolitik. Huhtasaaris ställningstaganden präglas av långvarig och konsekvent Putinvänlighet, som exemplet nedan visar.

"Ryssland har inga strategiska behov gentemot Ukraina [sic!]. Krim är en annan historia, befolkningen i Krim är rysksinnad och talar ryska. Ryssland kommer inte att invadera Ukraina, om det inte handlar om motanfall, och det blir då ett hårt slag."

Silloin kun Venäjä oli juuri hyökkäämäisillään Krimille, Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspuro vakuutteli joka välissä, ettei mitään hyökkäystä tule. Kangaspurosta tuli jokseenkin Irakin informaatioministerin veroinen vitsi, mutta aivan samoilla linjoilla ovat myös Huhtasaaren ajatukset kulkeneet.

När Ryssland förberedde sin invasion av Krim, insisterade Markku Kangaspuro från Alexanderinstitutet på alla möjliga forum att Putin aldrig skulle erövra halvön. Kangaspuro blev sedan en politisk vits på samma nivå som den irakiske informationsministern, men Huhtasaaris föreställningar skiljer sig föga från hans.

Jussi Halla-aho on kovasti yrittänyt esiintyä Ukrainan ystävänä ja Venäjän imperialismin vastustajana. On kuitenkin selvää, että Venäjä ei ole hänelle mikään kynnyskysymys. Muuten hän ei kauaa katselisi Huhtasaaren (tai Tom Packalénin tai Kristian Laakson) kaltaisia Venäjän ilkitöiden siloittelijoita ja puolustelijoita puolueessaan.

Jussi Halla-aho har försökt uppträda som stor vän till Ukraina och motståndare mot rysk imperialism. Det är dock självklart att Ryssland inte är en principfråga för honom. Annars skulle han inte tolerera sådana försvarare och överslätare av Rysslands illgärningar som Huhtasaari, Tom Packalén eller Kristian Laakso i sitt parti.

Pikemminkin on selvää, että tässä Venäjä-asiassa on kyse vain hänen henkilökohtaisista identiteettitarpeistaan. Hän tuli äärioikeistoon silloin kun Neuvostoliiton/Venäjän vastaisuus vielä oli sitä määrittävä tekijä. Tällä välin äärioikeistosta on tullut paljon entistä avoimemmin länsimaista liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota vastustava ryhmä. Se haluaa solmia ainakin käytännöllisen ja asialinjalla olevan liittosuhteen Venäjän kanssa tuhotakseen nämä inhoamansa asiat. Halla-aho haluaa lapsellisesti kuitenkin vielä kuvitella olevansa jonkinlaisen länsimaisuuden puolella ja muka Venäjää vastaan, vaikka se näkyy ainoastaan muihin puolueisiin suuntautuvina putinismisyytöksinä.

Snarare är det klart att det här med Ryssland bara handlar om hans personliga identitetsbehov. Han blev högerradikal när högerextremismen i Finland ännu definierades utifrån förhållandet till Sovjetunionen eller Ryssland. Sedan dess har extremhögern allt tydligare uppträtt som motståndare till västerländsk liberal demokrati och rättsstat. Den vill alliera sig, åtminstone pragmatiskt, med Ryssland för att göra slut på dessa "missförhållanden". Halla-aho vill däremot barnsligt inbilla sig att han är för någon sorts västerländskhet och emot Ryssland, låt vara att detta endast syns i putinismbeskyllningar riktade mot alla andra partier.

Riksdagsman Kristian "Shejken" Laakso: "Snart blir Finland ordförande för EU. Då måste man sätta igång med påtryckningen för att bli av med de där dumma EU-sanktionerna mot Ryssland. Det är verkligen dumt med såna där sanktioner, när finska beslutsfattare bugar och bockar för EU. Alla andra kringgår reglerna och exporterar varor till Ryssland hela tiden. Alla inser hur mycket skada det här skådespelet åsamkat oss utan att vara till någon nytta. Har någonting blivit bättre av sanktionerna?"

Hänen esiintymisensä Venäjä-kriitikkona olisi huomattavasti uskottavampaa, jos hänen tahdottomien raajojen nettiarmeijansa ei olisi yli vuosikymmenen nettikiusannut ja häiriköinyt minua mm. onnistuen saamaan minut savustettua ulos medioista. Yksi kirjoitteluni tavoitteita nimenomaan silloin, kun vielä olin palkattu bloggaaja, oli perinteisen, Venäjä-kriittisen isänmaallisuuden nostaminen takaisin kunniaan. Jos Halla-ahon asenne Venäjään olisi oikeasti niin kielteinen kuin hän väittää sen olevan, hän ja hänen juoksupoikansa olisivat antaneet minun rauhassa tehdä työtäni.

Halla-ahos Putinkritiska pose skulle se betydligt trovärdigare ut, om hans onlinearmé av viljelösa lemmar inte hade slösat ett årtionde om inte mera på att virtualmobba och ansätta mig, vilket ju ledde till att jag blev utesluten ur finska medier. En av mina målsättningar på den tid då jag ännu fick skriva blogg mot betalning var att rehabilitera vår traditionella, Rysslandkritiska fosterländskhet. Skulle Halla-aho verkligen hysa en så negativ åsikt om Ryssland som han påstår, skulle han och hans springpojkar inte ha stört min arbetsro.

Rundradion: Tom Packalén tror inte att det är Ryssland som är bakom giftattentatet. - Riksdagsmannen jämför situationen med ett söndrat fönster: man beskyller grannbarnen och bestraffar dem genom att slå sönder deras cykel bara för säkerhets skull.

Onkin selvää, että Halla-ahon ja Venäjän edut lankeavat yhteen. Minun tavoitteeni oli elvyttää vanha hyvä talvisodan henki niin, että sen puitteissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt voisivat yhdessä kaikkien muiden kanssa puolustaa isänmaata Venäjän uhatessa.

Det är klart att Halla-aho och Ryssland har samma intressen. Min målsättning var att återuppliva den gamla goda vinterkrigsandan så att t ex folk med invandrarbakgrund eller representanter för könsminoriteter tillsammans med alla andra kunde försvara fosterlandet mot Ryssland.

Luonnollisesti Venäjä pitää tätä uhkana omalle edulleen, sillä se etu tarkoittaa kaikkien demokraattisten maiden sisäisen ilmapiirin myrkyttämistä. Viimeksikin (siis vuonna 1939) talvisodan yksimielisyys oli Suomen ihmease, joka pelasti itsenäisyytemme. Nyt Venäjä haluaa viedä tämän ihmeaseen käsistämme hyvissä ajoin ennen uutta talvisotaa.

Naturligtvis ser Ryssland detta som ett hot mot sina intressen, ty de intressena går ut på att förgifta atmosfären i alla demokratiska länder. Förra gången (år 1939) var folkets enighet under vinterkriget Finlands mirakelvapen som räddade vår självständighet. Nu vill Ryssland stjäla oss detta mirakelvapen i god tid före det nya vinterkriget.

Halla-aho taas on vakaumuksellinen vale-"nationalisti"-radikaali, joka käyttää ihan mitä vain käteen osuvaa Suomen demokratian tuhoamiseksi - olipa se sitten Venäjän apu tai Venäjän-vastaisuus. Sekä Venäjälle että Halla-aholle on hyödyksi tuhota suomalaisten keskinäinen luottamus (se talvisodan henki), koska silloin suomalaisista ei ole vastusta kummankaan Suomelle tuhoisille suunnitelmille.

Halla-aho är å sin sida en övertygad pseudo-"nationalistisk" radikal, som använder vad som helst han hittar inom räckhåll för att förstöra demokratin i Finland - rysk hjälp, hat mot Ryssland, allt duger. Det är nyttigt för både Ryssland och Halla-aho att tillintetgöra förtroendet finnarna emellan (dvs vinterkrigsandan), ty då kan finnarna inte göra motstånd mot de för Finland destruktiva ränker som både Putin och Halla-aho smider.

Kuinka persut tuhosivat urani mediassa, eli pilottiprojekti ennen Johanna Vehkoota - Hur sannfinnarna förstörde min karriär i medierna, eller: pilotprojektet före fallet med Johanna Vehkoo

(Jetzt auch in deutscher Übersetzung.)

Koska siitä alkaa olla kuusi vuotta täynnä, kun sain potkut mediasta kelpaamatta sen jälkeen julkaistavaksi kirjoittajaksi millekään suomenkieliselle alustalle, olen varmaankin unohtunut useimmilta. Olen siksi päättänyt kirjoittaa siitä, kuinka persut tuhosivat urani mediassa, jos kohta oleellinen osa asiaa on se, että media-alusta, jolle tuolloin työskentelin, nakkasi työsuojelulla täysin vesilintua silloin, kun työrauhaani häiritsivät juuri persut.

Det börjar vara hela sex år sedan jag fick sparken från medierna, och sedan dess har jag inte kunnat publicera någonting på någon finskspråkig plattform. Därför torde de flesta ha glömt mig. Sålunda har jag beslutat skriva om hur sannfinnarna gjorde slut på min karriär inom medierna, låt vara att det är en relevant aspekt av historien att medieplattformen jag då arbetade för gav katten i arbetarskydd när det var just sannfinnarna som störde min arbetsro.

Keväällä 2006 minua lähestyivät erään keskisuuren mediafirman edustajat. Firma oli juuri hankkinut haltuunsa erään suhteellisen näkyvän verkkoportaalin ja haki sinne uusia kirjoittajia (sittemmin tämä firma joutui erään ison mediakonsernin haltuun). Minä olin siihen aikaan herättänyt jonkin verran huomiota ja närkästystäkin feminisminvastaisella provosoinnilla tässä blogissa. 

Våren 2006 kontaktades jag av representanterna för en medelstor mediefirma. Firman hade just köpt en relativt synlig webbportal och letade efter nya skribenter (senare var det en större mediekoncern som tog över firman). På den tiden hade jag väckt en viss uppmärksamhet, för att inte säga förargelse, med antifeministiska provokationer i bloggen du just håller på att läsa.

Sitä olin alkanut harrastaa parinkin hyvin traumatisoivan seurusteluyrityksen jälkeen (toinen oli tapahtunut 1990-luvun puolivälissä, toinen 2000-luvun alkupuolella, ja molemmille tapauksille oli yhteistä, että vastapuoli oli omasta aloitteestaan alkanut lähetellä minulle lähinnä fanipostin luonteisia mielistelykirjeitä, mutta selittämättömällä tavalla kääntänyt kelkkansa ja alkanut vihata minua). Minua oli jopa haastateltu erääseen paperilehteen "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä".

Dylika provokationer hade jag ägnat mig åt efter ett par ytterst traumatiserande kärlekshistorier (den ena hade ägt rum i mitten av 1990-talet, den andra tidigt på 2000-talet, och bägge historierna hade inneburit att den motsatta sidan av eget initiativ hade överöst mig med vad som bara kan kallas för beundrarpost, men sedan på ett obegripligt sätt vänt kappan och börjat hata mig). Jag hade t o m intervjuats av en papperstidning som "språkvetaren med bråkmakarbloggen".


Olin kyllä itse tuolloin aika katkera siitä, että toimintani iirin kielen edistäjänä ei ollut herättänyt minkäänlaista huomiota Suomessa, vaikka se Irlannissa olikin ylittänyt uutiskynnyksen. (Yle oli kyllä kiinnostunut ja lähettänyt sähköpostia silloin kun osallistuin pääpuhujana suureen iirinkielisyysmielenosoitukseen Dublinissa keväällä 2004, mutta vaikka olin lupautunut haastateltavaksi, he eivät sittemmin ottaneet yhteyttä uudelleen.) Mutta valtakunnan ylimmäisenä naisvihaajana kyllä kelpasin vaikka kolumnia kirjoittamaan.

Jag var på den tiden rätt bitter över att min verksamhet som språkaktivist, finnen som främjade iriska språket, inte hade väckt någon uppmärksamhet i Finland, trots att jag nog nått över nyhetströskeln på Irland. (Finlands Rundradio blev visserligen intresserad och skickade e-mail när jag hade hållit ett tal på iriska för folkmassorna i Dublin våren 2004, men trots att jag gick med på att ge dem intervju, kontaktade de mig aldrig igen.) Men när jag blev känd som främste kvinnohataren i riket, ja då var det fritt fram att skriva kåserier mot betalning.

Mutta mikäs siinä. Kun kerran työtä tarjottiin, niin minähän en kieltäytynyt. Kuten silloin kun menin apurahaputken katkettua käännöstöihin, myös tuolloin ajattelin, että tällä tavalla voisin rahoittaa pahasti jumittaneen tohtorinväitösprojektini. Itse asiassa kävi tietysti niin, että viimeiset mahdollisuuteni akateemiseen uraan menivät, koska päivätyöni lisäksi jouduin raatamaan kolumnistina. 

Men varför inte - när man kom och erbjöd mig ett jobb, kunde jag inte säga nej därtill. I slutet av nittiotalet hade det blivit slut med stipendier, varför jag då hade börjat jobba som översättare och inbillade mig att det skulle finansiera mitt doktorsarbete, som hur som helst hade hakat upp sig; jag hyste likadana tankar när jag satte igång att skriva kåserier. Egentligen förlorade jag sista chansen att få ihop en riktig akademisk karriär, eftersom jag då inte bara hade ett riktigt jobb, utan också var tvungen att arbeta ihjäl mig som extraknäckande kåsör.

Se ei sinänsä harmita, koska olin aika pitkälti menettänyt mielenkiintoni tutkimusaiheeseeni (se on alkanut kiinnostaa uudelleen vasta viime aikoina) ja keskittynyt iirin kielen tutkimiseen ja edistämiseen, joista ei Suomessa valitettavasti akateemisia arvoja heru. Enemmän suututtaa se, etten voinut paremmin keskittyä silloiseen päivätyöhöni yksityisen puolen kielentutkijana, koska jos olisin voinut, osaisin nyt paria kolmea kieltä, joiden opeteltavuuskaan ei ollut juolahtanut mieleeni aikaisemmin.

Inte för att det hade varit någon katastrof, ty jag hade till största delen förlorat intresset för mitt forskningsobjekt (det är först nyligen jag återfått det) och koncentrerat mig på att studera och främja iriska språket, något som inte riktigt kan omsättas till akademiska meriter i Finland. Mera irriterad är jag över att jag inte kunde ägna mig bättre åt mitt dåvarande första jobb som språkforskare på ett privatföretag, ty hade jag gjort det, skulle jag nu behärska två eller tre språk utöver det jag nu kan - språk det tidigare aldrig ens hade fallit mig in att jag kunde lära mig.

Feminismikriittisiäkin juttuja tietysti kirjoittelin sitten aika ajoin, mutta koska olen saanut vanhan hyvän ajan kulttuuri-isänmaallisen kasvatuksen, minulla oli sanottavaa myös vaikkapa Runebergin tai Topeliuksen kaltaisista kirjallisuusklassikoistamme, ja myös sanoin sen, jos tiedotusvälineissä näkyi jotain asiaan liittyvää. Minuthan oli periaatteessa palkattu kommentoimaan ajankohtaisia tapahtumia.

Av och till skrev jag också kritik av feminismen, men med den gammaldags kulturpatriotiska uppfostran jag fått hade jag mycket mera att säga t ex om vår klassiska litteratur, Runeberg eller Topelius för att nämna ett par namn och sade det också om det råkade stå någonting om dessa herrar i tidningarna. Jag hade faktiskt rekryterats för att kommentera aktuella skeenden.

Koska vanhan koulukunnan kokoomuslainen äitini kuoli samoihin aikoihin kun aloin kirjoittaa ao. portaaliin, otin asiakseni säilyttää jotain hänenkin ajatuksistaan ja pyrin tarkastelemaan esimerkiksi perinteistä isänmaallisuutta ymmärtäväisesti ja eritellen. Epäluulo Venäjää kohtaan oli minullekin luonteenomaista, ja mitä sitten Neuvostoliittoon tulee, pyrin tuomaan lukijoiden ulottuville sitä, mitä Neuvostoliiton vankileireistä tiedettiin esimerkiksi niillä kärsineiden muistelmien perusteella.

Samma år som jag började skriva kåserier dog min mor, en samlingspartist av gamla skolan. Jag kände mig moraliskt förpliktigad att bevara för eftervärlden någonting av henne och hennes värld, vilket fick mig att t ex betrakta traditionell fosterländskhet ur ett förståelsefullt, analytiskt perspektiv. Misstro mot Ryssland var inte precis främmande för mig, och vad sedan angår Sovjetunionen, försökte jag bringa till läsarna det som vi vet om sovjetiska fångläger t ex på grund av de memoarer som före detta straffångar författat.

Joskus jouduin asioihin perehtyessäni muuttamaan siihenastista mielipidettänikin. Esimerkiksi Natoon suhtauduin alun perin ajattelemattoman kielteisesti, mutta kun otin asioista selvää ja pohdin liiton jäsenyyttä käytännön näkökulmasta, jouduin päätymään varovaisen myönteiselle kannalle. Tästä kaikki eivät tietenkään pitäneet, koska suomalaiset ovat automaattisesti Naton vastustajia eivätkä salli valmiiden ajatustensa kyseenalaistamista.

När jag tog reda på saker såg jag mig inte sällan nödd att byta åsikt. Om man nu nämner Nato som ett exempel så var jag till en början oreflekterat negativt inställd till den, men när jag informerade mig och skrev om medlemskapet i Nato ur en praktisk synvinkel kände jag mig föranlåten att inta en försiktigt positiv hållning. Detta gillades av långtifrån alla, för finländarna brukar vara automatiskt Natofientliga och tillåter inte att man ifrågasätter deras färdigköpta åsikter.

Aluksi vaistomaisesti ja sitten yhä tietoisemmin pyrin antamaan perinteiselle isänmaallisuudelle kunnianpalautuksen. Vanhan sivarin naiivista pasifismista siirryin korostamaan, että maanpuolustustahto ei ollut mitenkään ristiriidassa esimerkiksi luonnonsuojelun kanssa. Isoäitini, joka koki henkilökohtaisesti sekä sisällissodan että talvisodan, jaksoi itku silmässä muistella sitä, kuinka suomalaiset eheytyivät sisällissodan riidoista talvisodan aikana. "Talvisodan henki" oli hänen muistoissaan hyvin elävä henki. Aloin nähdä tehtävänäni sen hengen palauttamisen ja vastakkainasettelun jäänteiden hautaamisen.

Jag försökte också rehabilitera traditionell fosterländskhet. Jag lade en gammal vapenvägrares naiva pacifism åt sidan och övergick till att framhålla, att man faktiskt kunde vara t ex både natur- och försvarsvän. Min mormor, som i sin egen hög person upplevde både inbördes- och vinterkriget, hade alltid med tårar i ögonen dragit sig till minnes hur den finska själen efter inbördeskrigets ärr helades under vinterkriget. I hennes tankar var "vinterkrigsandan" en mycket levande anda. Jag började se det som min mission att återställa vinterkrigsandan och begrava resterna av den gamla motsättningen.

Olin nimittäin 2000-luvun alussa pariin otteeseen huomannut, että netin keskustelupalstoilla esiintyvät vanhan polven isänmaalliset eivät olleetkaan aina hulluja natseja. Muutaman kanssa tulin oikeastaan varsin hyvin juttuun, viimeistään silloin kun heille selvisi, että puolaa ja venäjää opiskelleena olin perillä kommunismin julmuuksista Neuvostoliitossa tai Itä-Euroopan kärsimyksistä neuvostoikeen alla. Päädyin uskomaan, että heidänlaisensa olisi mahdollista ymmärtämällä ja järkeilemällä integroida valtavirtayhteiskuntaan.

I början av 2000-talet hade jag nämligen fått uppleva flera gånger att de äldre generationens fosterlandsvänner jag råkade på diskussionsfora på webben ingalunda alla var galna nazister. Med några av dem kom jag alldeles fint tillrätta, särskilt när det visade sig för dem att jag, som studerat polska och ryska, faktiskt var välunderrättad om kommunismens grymheter i Sovjetunionen eller om Östeuropas lidanden under det sovjetiska oket. Jag började tro att de och deras gelikar kunde integreras i samhällets huvudfåra om man bara förstod dem och resonerade med dem.

Aluksi sainkin jonkinlaista menestystä. Kun esimerkiksi otin kantaa Huhtiniemen joukkohautoja koskeneeseen keskusteluun (muistaako kukaan enää niitä aikoja, kun Suomessa jaksettiin vielä keskustella oman maan historiasta?), sain kiitoksia tasapuolisesta ja kaikkia osapuolia ymmärtävästä kirjoituksesta myös siltä suunnalta, joka tavallisesti leimasi suunnilleen kaikki tielleen osuvat taistolaisiksi. Toisin sanoen kansan eheyttämissuunnitelmani tuntui toimivan.

Till en början rönte jag någon sorts framgång. När jag t ex tog ställning till diskussionen kring massgravarna i Huhtiniemi (minns någon ännu den tid då man i Finland ännu orkade diskutera vår historia?), lovades jag för ett inlägg som visade förståelse och empati för alla parter - även av en del folk på det hållet där det var vanligt att kalla alla för stalinister. Det föreföll som om min plan om folkets helande gick i uppfyllelse.

Sitten kommenttipalstalle ilmaantuivat uuden polven äärioikeistolaiset, ne Halla-ahon ihailijat. He tuntuivat olevan sitä mieltä, että minullakin oli jonkinlainen velvollisuus olla Halla-ahon ihailija siksi, että suhtauduin kriittisesti feminismiin, puhuin isänmaallisuudesta tai tunsin suomalaista klassista kirjallisuutta (meillä kotona lapsuudessani oli aivan itsestäänselvyys, että esimerkiksi Kalevalaa luettiin). Myöskään rasismia en tietenkään hyväksynyt, ja se heille vasta kova pala olikin. Lopulta Halla-ahoa uskonnollisesti palvovia ja minua solvaavia kommentteja alkoi olla jopa Neil Hardwickin vanhoja televisiosarjoja muistelevien bloggausten kommenttilaatikoissa.

Sedan dök dock den nya generationen av högerextremister i kommentarlådan, dvs Jussi Halla-ahos beundrare. De föreföll anse, att även jag var förpliktigad att avguda Halla-aho därför att jag såg kritiskt på feminismen, tillät mig att tala om fosterländskhet och visste någonting om klassisk finsk litteratur (i min barndom var det en självklarhet hemma hos oss att t ex läsa Kalevala). Rasism accepterade jag inte alls, och det drev dem till raseri. Till slut fylldes kommentarlådan med religiösa hyllningar till avguden Halla-aho och med grova påhopp mot mig även när blogginlägget i fråga bara handlade om någon gammal teveserie av Neil Hardwick.

Merkillepantavaa on, että työnjohto ei puolustanut minua millään tavalla äärioikeiston hyökkäilyjä vastaan, vaan tuntui pikemminkin pitävän minua osasyyllisenä niihin. Näyttää myös siltä, että työnjohto oli valinnut puolensa, eikä se ollut minun puoleni. Kun ensimmäisen kerran vaivauduin kirjoittamaan kokonaisen blogikirjoituksen äärioikeistosta, raivoisa spämmäys täytti kommenttiloodan tuntien sisällä kolmellasadalla kirjoituksella. Kun olin jo sulkenut kommenttiloodan, sinne ilmaantui vielä yksi äärioikeistolaismielinen puheenvuoro - mikä tarkoittaa, että äärioikeistolla oli myyränsä työnjohdossa.

Betecknande nog tog arbetsledningen mig aldrig i försvar mot de högerextremt inspirerade påhoppen, snarare föreföll det att den såg mig som medansvarig. Det tycktes också att förmännen hade valt sin sida och att det inte var min sida. När jag den första gången nedlät mig att skriva en hel drapa om extremhögern, fylldes kommentarlådan under ett par timmar med tre hundra arga inlägg. När jag redan stängt kommentarerna, dök det upp ännu ett högerextremistiskt inlägg - vilket gav vid handen att extremhögern hade infiltrerat arbetsledningen.

Silloin kun kirjoituksistani suivaantuivat esimerkiksi feministit ja alkoivat vaatia minulle potkuja, työnjohto tuki minua läpi tuulen ja tuiskun. Mutta kun asialla oli äärioikeisto, työnjohto syytti minua. Potkuthan siitä lopulta tuli, mutta vasta sitten kun kirjoitusteni taso oli jatkuvaan häiriköintiin ja terroriin leipäännyttyäni vajonnut lehmän häntää alemmaksi.

När det var t ex feministerna som ville få mig sparkad från jobbet stödde arbetsledningen mig i vått och torrt. Men när det var extremhögern som plågade mig, skyllde förmännen på mig. Och till slut fick jag mycket riktigt sparken, men först när trakasserierna och terrorn hade tröttat ut mig så att kvalitén i mina skriverier inte längre var någonting att skryta med.

Tietenkin myös Venäjän trolleilla oli osuutensa asiaan. Olen tiennyt Venäjän olevan äärioikeiston uuden nousun taustalla jo kauan ennen kuin tästä tuli yleisesti hyväksytty käsitys. Silloin kun täysin asiallisin perustein kritisoin Putinin Venäjää, mutta poleemisessa sävyssä, kommenttiraidan trollit julistivat esimerkiksi, että olen "ruotsalaismielinen, joka vihaa rasistisesti venäläisiä". On selvää, että nämä trollit olivat samaa porukkaa kuin perussuomalaiset rasistit, koska venäläismielisyyttä ja muslimikammoa tuli usein samoissa puheenvuoroissa, ruotsin kielen vihaamisesta puhumattakaan.

Naturligtvis spelade också de putinistiska trollen en roll. Jag har varit övertygad om att Ryssland står bakom extremhögerns återuppståndelse långt innan detta blev en allmänt vedertagen uppfattning. När jag på sakliga grunder, men i polemisk ton kritiserade Putins Ryssland, förkunnade trollen i kommentarlådan t ex att jag var "svensksinnad" och att jag därför "rasistiskt hatade ryssarna". Det var klart att dessa troll var av samma skrot och korn som de sannfinska rasisterna, för russofili och islamofobi förekom i samma inlägg, för att inte nämna hatet mot svenska språket.

Asiaan liittyy tietysti episodi, jota voi verrata Johanna Vehkoon oikeudenkäyntiin: vaalipäivänä 2011 tulin somessa käyttäneeksi persuista - vuosien häirinnän jälkeisessä kostonhimossa - aika "rouheita lohkaisuja", kuten muuan sivustaseuraaja asian määritteli. Jouduin siitä valtakunnansyyttäjän tutkittavaksi, mutta toimitin hänelle niin kattavan aineiston todisteeksi minuun kohdistuneesta kiusanteosta, että juttu ei edennyt syyteharkintaa pidemmälle, vaikka minua kyllä roikutettiin puoli vuotta löysässä hirressä.

Det här står i sammanhang med en episod som har ett och annat gemensamt med rättegången mot Johanna Vehkoo: på valdagen 2011 uttryckte jag mig - hämndlysten och bitter efter så många år av trakasserier - om sannfinnarna i ordalag som kunde tolkas som hotelser. Riksåklagaren åtog sig att utreda saken, men jag skickade honom en så omfattande dokumentation av trakasserierna att historien aldrig gick utöver åtalsprövningen, låt vara att jag fick vänta på beslutet i ett halvt år.

Kielikuvani eivät näet vastanneet minkään rikoksen tunnusmerkistöä, Tämän lisäksi valtakunnansyyttäjä totesi toimittamani aineiston todistaneen, että minun ja "eräiden muiden nettikirjoittajien" välillä oli havaittavissa "pitkäaikaista katkeruutta" ja että kirjoitukseni oli nähtävä tämän katkeruuden yhteydessä. Valtakunnansyyttäjä ei ottanut kantaa siihen, kuka oli alkuperäinen syyllinen tähän "pitkäaikaiseen katkeruuteen". Tähän en tietenkään ole itse tyytyväinen, mutta ymmärrän täysin, että valtakunnansyyttäjän oli mahdotonta päättää, kumpi sen aloitti - "katkeruus" oli ollut niin "pitkäaikaista".

Mina uttalanden uppfyllde nämligen inte rekvisiten för något brott. Dessutom konstaterade riksåklagaren att det material jag skickat bevisade att det kunde "observeras långvarig bitterhet" mellan mig och "vissa andra webbskribenter" och att det var nödvändigt att se mina yttranden i detta sammanhang. Riksåklagaren tog inte ställning till vem som bar det yttersta ansvaret för denna "långvariga bitterhet". Det här är jag naturligtvis inte tillfreds med, men jag förstår att en så långvarig bitterhet gjorde det omöjligt för riksåklagaren att välja sida.

Tämä ei tietenkään estänyt äärioikeistoa käyttämästä ao. kielikuvia "todistusaineistona" minua vastaan omassa propagandassaan. Lisäksi he tietenkin keksivät lisää. Esimerkiksi eräs varsin karkea - oletettavasti aito - uhkausviesti, jonka Halla-ahon vaimo joskus tuolloin sai, esiteltiin minun kirjoittamanani, ja varmemmaksi vakuudeksi mukaan liitettiin IP-osoite. Tietenkään kukaan ei tarkistanut, mille paikkakunnalle IP-osoite viittasi - Lappeenrantaan, joka on aika kaukana minun asumapaikastani Turusta. 

Ändå använde extremhögern mina ordalag som "bevismaterial" mot mig i sin egen propaganda. Dessutom hittade de naturligtvis på mera material. Fru Halla-aho hade just mottagit ett brutalt - antagligen autentiskt - hotelsebrev i e-mail, och högerextremisterna påstod att det var jag som skrivit brevet. För att göra det trovärdigare hade de försett brevtexten med en IP-adress. Naturligtvis kollade ingen varifrån brevet enligt IP-adressen hade skickats - Villmanstrand, som ligger rätt långt borta från min hemstad Åbo.

Viesti oli myös kirjoitettu sellaisella oikeakielisyyden vastaisella alatyylillä, jota en itse käytä, mutta sehän ei tietenkään estänyt Halla-ahon tahdottomia raajoja tärkeillen selittämästä sitä minun tyylini mukaiseksi. He ovat vihoviimeinen taho esittämään arvioita kenenkään kirjoitustyylistä, koska heidän suomen kielensä on yleisesti ottaen sekoitus katupoikatörkeyksiä ja latteaa virastokieltä, eivätkä he ilmeisesti ole eläissään lukeneet ensimmäistäkään kotimaisen kaunokirjallisuuden klassikkoa.

Meddelandet ifråga var dessutom avfattat på så dålig, språkriktighetsvidrig finska som jag aldrig i livet kunde använda, men detta hindrade inte Halla-ahos viljelösa lemmar - anhängare - från att påstå att det var i min stil. De har absolut ingen rättighet att avge sakkunniga utlåtanden om någons skrivstil, ty deras egen finska brukar vara en blandning huliganfräckheter och dött pappersspråk, och de har tydligen aldrig i sitt liv läst en enda inhemsk skönlitterär klassiker.

Halla-aholaisten ja muun äärioikeiston minuun suuntaama häirintäkampanja saavutti tavoitteensa, kun sain vuonna 2013 potkut siltä nettiportaalilta, jossa olin kolumnoinut. Tämän jälkeen en ole saanut yhtään mitään julkaistua suomeksi, lukuun ottamatta pientä esseekirjaa, jonka lopulta painoi iirinkielisiä kirjojani kustannellut pikkuputiikki Irlannissa. Senkin esseekirjan oli käytännössä tilannut suomenkielinen kustantaja, josta sitten jälkeen päin en kuullut mitään.

Den hetskampanj som halla-ahoiterna och resten av extremhögern riktade mot mig nådde sitt mål år 2013, då jag sparkades från portalen som jag hade bidragit till. Sedan dess har jag inte kunnat publicera någonting på finska, med undantag av en liten essäsamling som till slut trycktes av samma lilla förlag som också gett ut mina iriskspråkiga böcker. Den essäsamlingen hade faktiskt i praktiken beställts av en finsk förläggare, som dock därefter aldrig kontaktade mig igen.

Eräs aikakauslehti olisi kyllä halunnut uusia bloggaajia sivuilleen, mutta kuulemma "somekirjoitteluni ei ollut heidän brändinsä mukaista". Minulla on oma epäilykseni, mitä tällä "somekirjoittelulla" tarkoitettiin. Seitsemän vuoden kokemus juuri kyseisestä työstä ja seitsemän kielen osaaminen (sekä kyky lukea muutamalla muullakin kirjoitettuja uutislähteitä) ei sitten ollut minkään väärtiä. Persut ovat saaneet erinomaisesti läpi tavoitteensa, eli riistäneet täydellisesti sananvapauteni kaikissa suomenkielisissä viestimissä.

En tidskrift sökte visserligen nya bloggare för sina webbsidor, men sen anmäldes det att det jag skrev på sociala medier "inte motsvarade deras varumärke". Jag har mina egna misstankar beträffande vad de menade med "det jag skrev på sociala medier". Sju års erfarenhet av precis detta arbete och kunskaper i sju språk (eller flera, om man avser passiva kunskaper tillräckligt bra för att läsa nyhetskällor) var alltså ingenting värda. Sannfinnarna har lyckats fint med vad de eftersträvade med sina trakasserier: de har fråntagit mig all yttrandefrihet i finskspråkiga medier.

Joku varmaan tässä kohtaa ehdottaa minua kääntymään vasemmistolaisten viestimien puoleen, jos haluan kirjoittaa. No, maan merkittävin vasemmistolehti julkaisi muutama vuosi sitten jutun iirin kielen nykytilasta, mutta lehdessä ei mainittu minua - Suomen ainoaa iirinkielistä kirjailijaa, joka olen kaiken lisäksi saanut kiitosta hyvinkin merkittäviltä iirinkielisen kulttuurin edustajilta Irlannissa - nimeltäkään, eikä liioin otettu yhteyttä konsultaatiotarkoituksessa. Silloin kun aiheen paras tuntija koko maassa ei saa kirjoittaa juttuja siitä ja hänet sivuutetaan maininnatta sitä käsittelevissä jutuissa, voidaan lähteä siitä, että asianomainen on todellakin sensuroitu olemasta, myös vasemmistopuolella. (Ruotsiksi toki saan juttujani julki.)

Någon föreslår mig säkert att vända mig till vänstermedier, om jag vill skriva. Nåja, den största vänstertidningen i det här landet gav för ett par år sedan ut en artikel om iriska språkets situation i dag, men jag blev varken omnämnd i tidningen - trots att jag är Finlands enda iriskspråkiga författare, redan lovordad av en del celebra representanter för gaelisk kultur på Irland - eller konsulterad som expert. När jag varken får skriva artiklar om det jag är landets bäste expert på eller ens nämns vid namn i de artiklar som andra skrivit, kan man utgå från att jag har förklarats för icke-person också i vänstermedierna. (På svenska har jag visserligen kunnat publicera ett och annat.)

Mutta miettikääpäs vielä kertaalleen seuraavia asioita:

Men reflektera än en gång över följande saker:

- Persut julistavat olevansa isänmaallisia, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, joka koettaa päivittää isänmaallisuuden, maanpuolustustahdon ja talvisodan hengen nykyaikaan ja kaikkien vähemmistöjenkin ulottuville.

- Sannfinnarna säger sig vara fosterländska, men tystar ned den som försöker uppdatera fosterländskheten, försvarsviljan och vinterkrigsandan så att de även kunde omfattas av alla minoriteter.

- Persut vaativat, että kommunismin julmuuksista puhuttaisiin enemmän, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, joka on luultavasti kirjoittanut enemmän kuin kukaan muu Suomessa - ehkä Sofi Oksasta lukuun ottamatta - Neuvostoliiton julmuuksien historian popularisoimiseksi. 


- Sannfinnarna kräver mera diskussion av kommunismens grymheter, men tystar ned den som antagligen skrivit mer än någon annan i Finland - kanske med undantag av Sofi Oksanen - för att upplysa folk om de sovjetiska grymheternas historia.

- Persut väittävät edistävänsä kansallista kulttuuria, mutta sensuroivat hiljaiseksi sen, jota on lapsuudesta asti ruokittu Kalevalalla ja Aleksis Kivellä.

- Sannfinnarna säger sig främja nationell kultur, men tystar ned den som vuxit upp med Kalevala och Aleksis Kivi.

- Persut inisevät yhtä mittaa siitä, kuinka heillä muka ei ole sananvapautta, mutta heillä on kyllä kuulijansa ja haastattelijansa mediassa sekä omat mediat, joissa he saavat mustata vastustajiksi mieltämiensä mainetta mielin määrin. Samalla minut on hiljennetty aivan yhtä täydellisesti kuin neuvostoliittolaiset toisinajattelijat Brežnevin aikana (eikä tämä todellakaan ole liioittelua, sillä minä sattumoisin tiedän mistä puhun).

- Sannfinnarna gnäller hela tiden om hur de kantänka inte har uttrycksfrihet, men de intervjuas hela tiden av medierna och har sina lyssnare, dessutom har de sina egna medier för att svärta ned motståndaren så mycket de vill. Samtidigt har jag tystats ned lika fullt som de sovjetiska dissidenterna under Brezjnev (och det här är ingen överdrift, jag vet vad jag talar om).

- Ja kaikkea tätä hiljaiseksi sensurointia tukee suomenkielinen mediajätti, joka heittää kaiken työsuojelun näköisenkin ikkunasta ulos heti kun työsuhteessa olevaa alkavat ahdistella juuri persut ja äärioikeistolaiset (vaikka vasemmistolaisia ja feministisiä häiriköitä vastaan on pidetty johdonmukaisesti puolta).

- Och den här nedtystande censuren får flankstöd av ett finskt mediebolag som skrotar allt vad arbetarskydd heter precis när en anställd börjar trakasseras av sannfinnar och högerextremister (trots att samme anställde alltid tagits i försvar mot feminister och vänstersinnade).

Kannattiko, Timo? - Var det värt det, Timo?

Odinin sotilaiden univormua kantanut mies kävi kuulemma Timo Soinin kimppuun. Aatteen palo oli niin kiihkeä, että sankari ei typeryyksissään tajunnut Soinin olevan yhä ulkoministeri eli valtioneuvoston jäsen, jollaisella ilman muuta on henkivartijat, jopa Suomen kaltaisessa suhteellisen rauhallisessa maassa. Hyökkäys saatiin siis loppumaan alkuunsa, koska Timo Soini on tärkeä mies, toisin kuin me äärioikeistolaisen terrorin riviuhrit, joiden rikosilmoitukset lentävät roskikseen.

En kille iklädd Soldiers of Odin-uniform lär ha försökt misshandla Timo Soini. I sin ideologiska trosnit insåg den här urdumma "hjälten" inte att Soini faktiskt fortfarande är utrikesminister och medlem av statsrådet och sålunda naturligtvis ledsagas av personliga livgardister, t o m i vårt lugna land. Dessa hann stoppa angriparen innan det blev någon riktig misshandel, ty Timo Soini är en viktig man, i motsats till oss vanliga offer till högerextrem terror: våra brottsanmälningar kastas som bekant rutinmässigt i soptunnan.

Tämä tietysti oli nähtävissä jo kauan etukäteen. Reuhaavien villien tunteet ovat ailahtelevia, ja ääriliikkeissä matka palvotusta idolista kaikkein vihatuimmaksi aatteen petturiksi on lyhyt. Suomalaisten kommunistien riidoista 70-luvulta voi varmaankin hakea aikaisempia esimerkkejä.

Det här kunde man visst ana i god tid på förhand. Otyglade vildars känslor är ostadiga, och i extremistiska rörelser kan en okritiskt tillbedd idol plötsligt bli den allra mest hatade förrädare. Jag antar att det finns åskådliga exempel på detta i de gräl och gruff som utmärkte finska kommunistiska kretsar på sjuttiotalet.

Sitä mukaa kun persut radikalisoituvat, sama kohtalo voi odottaa Jussi Halla-ahoakin. Häntähän erottaa johtamiensa rikollisten ja maanpetturien suurista laumoista se säälittävä ja lapsellinen itsepetos, että hän muka puolustaisi jotain länsimaista kulttuuria ja demokratiaa, ja tämän takia hän erotukseksi yhä suuremmasta osasta kannattajiaan esiintyy mm. Nato-mielisenä.

När sannfinnarna radikaliseras, kan även den nuvarande ordföranden Jussi Halla-aho gå samma öde till mötes. Hans personliga, barnsliga och ynkliga självbedrägeri består i att han kantänka försvarar någon sorts västerländsk demokrati - vilket ju de brottslingar och landsförrädare han är ledargestalt för ingalunda instämmer i - och därför uppträder han bl a som Natovän, medan en allt större del av hans anhängare är Natofientligt inställda. 

Huomattavalle osalle aika "maltillisistakin" halla-aholaisista koko länsimainen demokratia homouden sallimisineen on niin vastenmielinen yhteiskuntajärjestelmä, että Venäjästä on tulossa heidän silmissään yksiselitteisesti ihmiskunnan viimeinen toivo. Halla-aho joutuu pian valitsemaan, pitääkö hän kiinni muka Venäjä-kriittisestä ja Nato-myönteisestä yksityisidentiteetistään, jolloin äskeiset ystävät ja ihailijat saattavat nitistää hänet valkonaamaisen heterorodun petturina, vai antaako hän periksi ja astuuko avoimesti Putinin joukkoihin, jolloin hän saa pitää henkensä ja johtoasemansa. 

För en stor del av Halla-ahoanhängarna, inklusive de kantänka "moderata" är den västerländska demokratin, som tillåter homosexualitet, så motbjudande, att Ryssland i deras ögon entydigt framstår som mänsklighetens sista hopp. Halla-aho måste snart välja, om han vill hålla fast vid sin förment Rysslandkritiska, Natovänliga privatidentitet, vilket kan leda till att de som nyss beundrade och idealiserade honom tar kål på honom som rasförrädare, eller om han ger efter för påtryckningen och öppet sällar sig till Putins skara för att behålla livhanken och ställningen som partiledare.

Koska hän ei ole mikään rohkea periaatteen mies, veikkaan jälkimmäistä - siitähän on ollut jo merkkejä, kun hän on valitellut, että Venäjää käytetään aseena "kansallismielisiä" vastaan. Mutta saa nähdä, uskovatko alati radikalisoituvat puoluetoverit tähän takinkäännökseen.

Han är ingen modig man av princip, vilket får mig att anta att det snarare är alternativ nummer två som kommer att gå i uppfyllelse - det finns ju redan tecken på detta, för han har klagat över att Ryssland används som vapen mot de "nationellt sinnade". Men det återstår att se om de allt radikalare partikamraterna tar denna kovändning på allvar. 

Toki olen varoittanut tästä jo yli vuosikymmen sitten, kun minulla vielä oli kolumni ja sananvapaus suomeksi tämän blogin ulkopuolellakin. Silloin sanoin, että kunniallinen keskiluokka välttää rasistisia yhteiskunnallisia liikkeitä, koska ne ovat viime kädessä aina rikollisten yritys soluttautua poliittiseen päätöksentekoon.

Jag har varnat för det här redan för ett drygt årtionde sedan, när jag ännu var betald kåsör med uttrycksfrihet på finska utanför den här bloggen. På den tiden påpekade jag för första gången att ärbar medelklass undviker rasistiska samhällsrörelser, eftersom dessa i sista hand alltid är de kriminellas försök att infiltrera politiskt beslutsfattande.

Ja rikolliset vihaavat keskiluokkaa. Kun keskiluokan edustaja makeilee itsensä rikollisen kaveriksi, rikollinen ei koskaan luota häneen täysin. Ennemmin tai myöhemmin rikollisen epäluulo nousee pintaan ja rikollinen käy käsiksi tähän kamuunsa.

Och de kriminella hatar medelklassen. När en medelklassmänniska ställer sig in hos en brottsling, kommer brottslingen aldrig att helt lita på honom. Förr eller senare blir brottslingens misstänksamhet så överväldigande att han handgripligt anfaller sin "vän".

Persut hyökkäsivät järjestäytyneen yhteiskunnan kimppuun tarkoituksenaan tuhota se. Kannattikohan Timo Soinin omastakaan mielestä päästää kaaoksen voimat valloilleen? Kaaos ei erottele, se voi käydä vanhojen kaveriensakin kimppuun.

Sannfinnarna angrep det organiserade samhället för att tillintetgöra det. Var det värt mödan, Timo Soini, att släppa kaosets krafter lösa? Kaoset skiljer inte på gamla vänner och ovänner.

"Aikuiset miehet käyttävät lapsia hyväkseen" - "Vuxna karlar utnyttjar barn sexuellt"

Persut nyt eivät voi kivestensä vaistolle mitään, mutta tapani mukaan kritisoin Hugenbergeja eli suomalaisia fasismiin kiihottavia tiedotusvälineitä. Ne nimittäin raportoivat Oulun tapauksesta "aikuisina miehinä, jotka käyttävät lapsia hyväkseen". Se, että epäiltyinä onkin nuoria sällejä - jotkut heistä itse alaikäisiä - selvisi vasta hiljattain Ylen jutusta.

Sannfinnarna kan ju inte göra någonting åt sina testikelstyrda impulser, men som jag brukar tänker jag här kritisera Hugenberg, dvs. de finska medierna och deras försök att uppvigla folket till fascism. De rapporterade om sexbrottsmisstankarna i Uleåborg som ett exempel på hur "vuxna män utnyttjar barn sexuellt". Att de misstänkta var unga killar - en del av dem minderåriga - blev klart först helt nyligen i en artikel på Finlands Rundradios webbsidor.

Aikuisten, keski-ikäisten miesten lastenraiskausrenkaat ovat yksi asia. Yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuneet nuoret miehet ja teinipojat, jotka tekevät kamalia asioita, ovat toinen asia eivätkä millään tavalla jonkin tietyn kulttuurin piirre. Väite, että tässä olisi kyse jostain suomalaiseen kulttuuriin kuulumattomasta, on täysin naurettava.

Vuxna gubbar organiserade i ligor som gromnar barn till sexpartners är en sak. Unga killar och tonårspojkar som hamnat utanför samhällets kontroll och som begår hemska saker är en annan historia, och att de gör vad de gör är inte begränsat till en viss kultur. Påståendet att det här vore någonting som är helt främmande för finsk kultur bör avvisas med ett hånskratt. 

Jo omina teinipoika-aikoinani ne samat tyypit, jotka hakkasivat minua välitunneilla, kehuskelivat sillä, kuinka olivat yrittäneet raiskata porukalla yhdeksänvuotiaan tytön, mutta todenneet emättimen aukon liian ahtaaksi yhdyntään. Sitä ei tiedetä, olivatko he todella tehneet tämän vai oliko kyse teinipojille ominaisesta pyrkimyksestä esiintyä kovempina kundeina kuin ovatkaan, mutta kovin vahvaa tabua lapsiseksiä vastaan heidän porukoissaan ei tunnu esiintyneen. Ei liioin siinä savolaisessa työväenkulttuurissa, jossa he kasvoivat.

När jag var i tonåren var det precis samma killar som slog och förföljde mig på rasterna som även högljutt skröt med hur de tillsammans försökt våldta en nioårig småtjej men konstaterat att hennes slida var för trång för att tillåta samlag. Det vet jag givetvis inte, om de verkligen gjort vad de påstod eller om det handlade om den för tonårskillar typiska strävan att uppfattas som ännu tuffare än vad de egentligen var, men sex med barn förefaller inte ha varit särskilt tabubelagt i deras gäng. Inte heller i den savolaxiska arbetarkultur där de höll på att växa upp.

Haluaisin muuten tietää, mihin porukoihin nämä brassailijat aikuisina ovat ajautuneet. Etteivät vain Hommafoorumille, jossa sen alkuaikoina retosteltiin sillä, kuinka joukko kaksitoistavuotiaita venäläisiä tyttöjä (jokin valmennushenkilöstön kanssa vuokrabussilla matkustanut urheilujoukkue) oli käännytetty rajalta puutteellisten matkustusasiakirjojen vuoksi? Tapauksen yhteydessä neitokaisia luonnehdittiin "piukkakroppaisiksi teinitytöiksi" ja koko naurunhöröttelyhenkisen keskustelun henki oli sellainen, että rajalla käännytetään suomalaisia miehiä potentiaalisesti seksuaalipartnereina kiinnostavat teinitytöt samalla kun tummaihoiset raiskaajat tietenkin päästetään sisään papereita kyselemättä, kuten Hommalla tiedetään.

Jag ville förresten gärna veta, var de ovannämnda skrytmånsarna i dag, som vuxna gubbar, är. Kanske på det invandrarfientliga diskussionsforumet Homma, där det under forumets tidiga år en gång gjordes ett stort nummer av hur ett antal tolvåriga ryska flickor (någon sorts idrottsteam som åkte charterbuss tillsammans med tränarna) hade vägrats inresa på grund av bristfälliga resedokument. Flickorna kallades på forumet "tonårsflickor med tajta kroppar" och hela den skrattiga och raljerande diskussionen gick ut på att framställa dessa småflickor som potentiella sexpartners för finska män: givetvis avvisas sådana på gränsen, medan man - som alla på Homma är övertygade om - släpper in alla mörkhyade våldtäktsmän.

Toisin sanoen: juuri samat tyypit, jotka päivät pitkät meidän verorahoistamme maksetuilla tulonsiirroilla mässäilevät netissä aamusta iltaan maahanmuuttajien oletetuilla seksirikoksilla, pitävät aivan samoja seksirikoksia lähinnä vitsin väärteinä, kun rikollinen on valkoihoinen.

Med andra ord: precis samma människor som dag in dag ut frossar i invandrarnas påstådda sexbrott på nätet, uppenbarligen utan att behöva gå på arbete, - precis samma människor ser precis likadana sexbrott som någonting att skratta åt när brottslingen råkar ha vit hy.

Voisi muuten sitäkin pohtia, missä määrin nuorten kontrollitta hilluvien ja rikoksiin syyllistyvien maahanmuuttajasällien lisääntymiseen ovat olleet syynä persujen vaatimuksesta maahanmuuttopolitiikkaan tehdyt muutokset. Heikki Kerkkänen, joka tuntee nämä asiat, selitti minulle maahanmuuttopolitiikan muutoksia ja niiden vaikutusta paperittomien lisääntymiseen seuraavasti:

Man kunde förresten också fråga, i vilken utsträckning okontrollerade invandrarkillar som begår brott har ökat till antalet p g a de förändringar i invandringspolitiken som genomförts för att göra sannfinnarna till lags. Heikki Kerkkänen, som förstår sig på de här sakerna bättre än jag, förklarade sammanhanget för mig så här:


"Paperittomuus varmastikin on lisääntynyt vuoden 2015 jälkeen, jolloin Suomeen tuli yli 30 000 turvapaikanhakijaa, joten myös kielteisiä päätöksiä saaneita ihmisiä tuli enemmän - ulkomaalaislain tiukennus suojelukategorioiden osalta varmasti vaikutti tähän."

"Antalet odokumenterade har säkert ökat sedan år 2015, då det kom fler än trettiotusen asylsökande till Finland. Då blev det även fler negativa asylbeslut - att utlänningslagen åtstramades i fråga om skyddskategorier bidrog säkert sitt till det här."


"Samalla toteutettiin ns. "vapaaehtoisen paluun" järjestelmän vakiinnuttaminen, joka tarkoitti siis sitä, että myös ulkomaalaislain pykälää §51"Oleskeluluvan myöntäminen maasta poistumisen estymisen vuoksi" tiukennettiin. Aiemmin oli ollut mahdollista saada tilapäinen oleskelulupa maasta poistumisen estymisen vuoksi; nyt turvapaikanhakijan vastaanottopalvelut päättyvät jos kielteisen päätöksen saanut ihminen ei suostu palaamaan vapaaehtoisesti."

"Samtidigt infördes systemet med s k 'frivillig hemresa', vilket alltså innebar en åtstramning även i paragraf 51 i utlänningslagen, 'Beviljande av uppehållstillstånd på grund av att utlänningen är förhindrad att lämna landet'. Tidigare hade det varit möjligt att beviljas provisoriskt tillstånd p g a dylika förhinder; nu måste den asylsökande lämna förläggningen om han fått avslag och inte går med på frivillig hemresa."

"Aika monet henkilöt, joilla vastaanottopalvelut ovat päättyneet ja jotka eivät suostu vapaaehtoisen paluun järjestelmään, ovat jääneet paperittomiksi ja oleskeluluvan saaneiden kavereiden nurkkiin pyörimään, koska esimerkiksi Irak ei suostu edes ottamaan pakkopalautettavia vastaan ja palautuslentojen järjestely on hidasta, puhumattakaan siitä että poliisi voisi helposti tavoittaa sellaiset henkilöt, jotka ovat poistuneet vastaanottokeskuksesta."

"Många som inte längre är välkomna på förläggningen och som inte går med på frivillig hemresa har förblivit odokumenterade och stannar hemma hos sina bekanta som fått uppehållstillstånd. Situationen beror inte minst på att Irak inte tar emot några tvångsåterbördade och att det tar en massa tid att organisera flygningar för de som går med på frivillig avresa. Det bör också ihågkommas att det inte är lätt för polisen att komma åt personer som inte längre befinner sig på flyktingförläggningen."

Tässä on nyt siis kyse siitä, että on luotu järjestelmä, jossa hengenmenoa pelkäävä ihminen joutuu tietyissä tapauksissa siirtymään "kavereiden nurkkiin pyörimään". Tällaisista aineksista syntyy alamaailma siitä yksinkertaisesta syystä, että minkäänlaista mahdollisuutta lailliseen olemassaoloon ei ole jätetty.

Man har alltså infört ett system där en människa som är rädd om sitt liv ser sig i vissa fall i sin dödsskräck tvungen att stanna hos kompisar. Det är sådana här människor som söker sig till den kriminella världen av det enkla skälet att de inte längre har någon möjlighet att föra ett laglydigt liv.

Ja juuri se on se käytännön ongelma persujen ja persunjärkisten maahanmuuttopolitiikan kannalta. Aatteellisen ehdottomuuden takia kielletään pragmaattisesti toimivia ratkaisuja, joilla viedään maassa olevilta ryhmiltä mahdollisuus lailliseen elämään ja samalla viranomaisilta mahdollisuus seurata ja tarkkailla asianomaisia.

Och det är det här som är det praktiska problemet med den invandringspolitik som föredras av sannfinnar och deras anhängare. I den ideologiska absolutismens namn förbjuds pragmatiskt fungerande lösningar så att grupper av människor i landet fråntas tillgången till ett laglydigt leverne samtidigt som myndigheterna förlorar möjligheten att hålla koll på dessa människor.

Tässä on jotain samaa kuin siinä, että uskonnolliset ääriryhmämme ennen vanhaan vaativat sekä ehkäisyn että aborttien kieltämistä. (Nykyään ne keskittyvät homojen demonisointiin, joten heterotouhujen rajoittaminen ei enää ole niin tärkeää.) Tavoitteena ei ole niinkään minkään ongelman ratkaiseminen kuin kärjistäminen, jotta sitten päästäisiin ilkkumaan, kuinka oikeassa oltiin. Siihen aikaan tosin mediat eivät toimineet seksikielteisen uskonnollisuuden automaattivahvistimina, kuten nykyään rasistisen äärioikeiston. Nyt kukaan ei uskalla kysyä, miten tällaisia skandaaleja paljastuu erityisen paljon sen jälkeen, kun Halla-ahon on annettu säätää maahanmuuttopolitiikka mieleisekseen.

Det här påminner mig om hur våra religiösa extremister på gamla goda tider ville förbjuda både preventivmedel och aborter. (I dag koncentrerar de sig på att demonisera homosexuella, det är inte längre så viktigt med restriktioner mot heterosexuella gärningar.) Målet är inte att lösa några problem utan att tillspetsa dem för att sedan få förkunna hur rätt man själv haft hela tiden. Förr i världen verkade medierna dock inte som automatisk förstärkare för den sexfientliga religiositeten, som de i dag gör med den rasistiska extremhögern. I dag vågar ingen fråga, varför det blir så många skandaler av det här slaget efter det att Halla-aho tillåtits justera på invandringspolitiken.

Ilja Janitskin, tuleva ministeri - Ilja Janitskin, en framtida minister

Persujen lehti haastatteli Iljaa - kunnioittavasti, kuten aina aateveljiä. Ilja saa joka tapauksessa pikkulasten tuomion - jos ehdotonta vankeutta tulee, tutkintavankeus luultavasti kuittaa sen. Sen jälkeen Ilja on persujen eduskuntavaaliehdokkaana. Koska Ilja on MV-lehden aivopesemien tahdottomien kultistilaumojen ihannoima sankari, hänet valitaan varmasti. Hänestä tulee siis korkean profiilin perussuomalainen poliitikko ja sellaisena itsestään selvä ministeriehdokas. Kokoomuksen puoluekokous teki juuri periaatepäätöksen siitä, että Halla-ahon perussuomalaisten kanssa voidaan tehdä yhteistyötä. Toisin sanoen on hyvin mahdollista, että ensi eduskuntavaalien jälkeen näemme Ilja Janitskinin puolustusministerinä Kokoomuksen luvalla ja hyväksynnällä. Vaalivoittohan on vain järjestelykysymys - viimeksi ennakkoäänten perusteella uhannut vaalitappio estettiin julkaisemalla MV-lehdessä sopivasti vaalipäivän aattona propagandatarina raiskaavasta maahanmuuttajasta, ja puolue säilytti asemansa riittävän hyvin päästäkseen hallitukseen.

Sannfinnarnas tidning intervjuade Ilja - respektfullt, som den alltid gör med idéfränder. Ilja kommer under alla omständigheter att dömas till ett trivialt straff - han har hur som helst suttit så länge i rannsakningshäkte att det antagligen kompenserar det eventuella ovillkorliga frihetsstraffet. Därefter ska Ilja kandidera för Sannfinnarna. Han dyrkas som bekant som hjälte av de viljelösa skaror av sektmedlemmar som hjärntvättats av webbtidningen MV-lehti, och sålunda blir han med säkerhet invald. Han blir därför en sannfinsk politiker med hög profil, och som sådan en självklar ministerkandidat. Samlingspartiet har just fattat beslut om att det är villigt att samarbeta med sannfinnarna även om de leds av Halla-aho. Sålunda är det helt möjligt att vi efter nästa val ser Ilja Janitskin som försvarsminister med Samlingspartiets goda minne. Valsegern är en ren arrangeringsfråga - senast såg det ju ut efter förhandsrösterna att Sannfinnarna skulle förlora stort, men MV-lehti gav strax före valdagen ut en fejkad nyhetshistoria om en våldtäkt som en invandrare kantänka begått, och det hotande valnederlaget undveks, så att partiet kom in i regeringen.

Useampi kuin yksi Kokoomusta äänestävä kaverini on arvellut, ettei puolue ikinä hyväksyisi Iljaa ministeriksi, kun kerran Nato-jäsenyydenkin hakemisesta on tehty päätös. Tämä on valitettavasti itsepetosta. Kokoomus on lupaillut jo vähintään vuosikymmenen ajan, että Nato-jäsenyyttä haetaan parin vuoden sisällä. Salaliittoteoreetikko minussa epäilee, että tämä on Suomen poliittista elämää tosiasiallisesti johtavien KGB-miesten päätös: päästelemällä Nato-myönteisiä ääniä Kokoomus huolehtii siitä, että Nato-jäsenyys pysyy yksinomaan oikeistolaisen tavoitteen maineessa eikä vasemmistossa uskalleta kyseenalaistaa omia propagandasatuja ihmissyöjäfasisti-Natosta; mutta samalla nuo todelliset päättäjät varmistavat, ettei Kokoomus tee mitään konkreettista Nato-jäsenyyden hakemiseksi.

Jag har kompisar som röstar på Samlingspartiet, och fler än en av dem anser att partiet aldrig accepterar Ilja som minister, särskilt nu, när partiet också beslutat om att söka medlemskap i Nato. Det här är tyvärr självbedrägeri. Samlingspartiet har åtminstone i tio år bjudit oss på tomma löften om att inom ett par år söka medlemskap i Nato. Konspirationsteoretikern i mig misstänker att det här är vad de KGB-män som i verkligheten leder det politiska livet i Finland har bestämt: genom att yttra sig positivt om Nato ser Samlingspartiet till att medlemskapet i organisationen även i fortsättningen ska uppfattas som en målsättning specifik för högern, och att vänstern också hädanefter ska tro på sina propagandasägner om Nato som en organisation för fascistiska människoätare; men att Samlingspartiet aldrig företar någonting konkret för att främja Finlands medlemskap i Nato är också någonting KGB-männen fixat.