Kristillisen fundamentalismin uhka - Kristen fundamentalism som hot

"Kristen tro leds inte av en gemensam världslig ledare. Detta gör de kristna mottagliga för villfarelser. Därför kommer Nordens Kungarike att representera de kristna från och med den 9 april 2018. Nordens Kungarike varnar de kristna, att det villfarna konspirationsfolket sedan århundraden tillbaka vilselett dem. Nu ska det bli slut med detta."

"Islamin uhasta" jaksetaan varoitella. Mutta se, mistä ei puhuta, on fundamentalistikristittyjen jatkuva radikalisoituminen maassamme. Tästä esimerkkinä toimii oheinen kuvakaappaus.

Man orkar nog snacka så mycket skit om "hotet från islam". Vad man inte talar om är hur fundamentalistiska kristna hela tiden radikaliseras i vårt land. Se skärmdumpen ovan.

Fundamentalistikristityt ovat monissa maissa Afrikasta Yhdysvaltoihin tehneet terroritekoja ja murhia sekä pyrkineet kaventamaan niiden ihmisoikeuksia, jotka elävät fundamentalistikristittyjen mielestä väärällä tavalla. Jos edes elävät: kuten tunnettua, minä en viinaan koske muista päihteistä puhumattakaan, enkä vakisuhteeseen ja naimisiin päästyäni ole ollut kiinnostunut vieraista vosuista; sitä vastoin eräs fundiskrisutaustainen tuttavani, joka suhtautui minuun kaveruutemme aikana aina nöyristelevän mielistelevästi ja jolle maistuivat päihteet puhumattakaan seksistä hyvin epämääräisten pimujen kanssa (hänellä oli yhteen aikaan hasikseenmenevä tyttöystävä, ja hän käytteli tytön kanssa yhdessä aineita, koska pillu), riensi kertomaan minusta paskajuttuja kavereilleen heti kun juurilleen palattuaan liittyi äärioikeiston jeesustelusiipeen.

Fundamentalistiska kristna har i många länder från Afrika till Förenta staterna begått terrordåd och mord och lagt sig vinn om att kringskära mänskliga rättigheter för de som enligt fundamentalisterna lever på fel sätt. Om de ens gör det: som bekant rör jag varken sprit eller knark, och sedan jag hittat min fru har jag inte varit särskilt intresserad av främmande kvinnor. Däremot kunde jag här nämna en bekant med fundamentalistisk-kristlig bakgrund, som under vår tid som kompisar alltid förhöll sig till mig på ett servilt och inställsamt sätt. På den tiden gillade han både rusmedel och sex med mycket skumma bruttor (vid en tid sällskapade han med en haschrökande tjej, och han brukade måla väggarna gröna tillsammans med flickan, eftersom det var nödvändigt om han ville ligga med henne). Men när han återfann sina rötter och anslöt sig till extremhögerns jesusfalang, skyndade han sig att berätta skithistorier om mig för sina nya vänner.

Kyseisen herran käytös oli minkä tahansa moraalijärjestelmän, myös kristillisen, perusteella suurin piirtein niin tuomittavaa kuin olla voi. Mutta koska hänen henkilökohtainen jeesuksensa (kirjoitan sen tahallani pienellä) ilmeisesti opetti, että vääräuskoisia ja kerettiläisiä tulee kohdella kuin paskaa, hän teki kuten hänen jeesuksensa vaati eli puukotti selkään.

Gentlemannen ifråga uppförde sig på ett sätt som i vilket som helst moralsystem var så fel som möjligt. Men hans personliga jesus (jag skriver avsiktligt med en liten bokstav) lärde honom uppenbarligen att bemöta otrogna och kättare som skit, så han gjorde som hans jesus krävde, dvs. gav mig en dolkstöt i ryggen.

Kun ystäviä ja tuttavia voidaan pettää tällä tavalla, on selvää, että petturuus koskee yhtä lailla yhteiskuntaamme ja isänmaatamme. Venäjä on Putinin johdolla stilisoinut itseään juuri autoritaarisuudeksi rappeutuneen kristillisyyden tukijaksi, joten tämä porukka kärkkyy ilmeisestikin satraapin virkaa sitten kun Suomesta tehdään Venäjän osavaltio.

När vänner och bekanta kan förrådas så här, är det klart att förräderiet likaså gäller vårt samhälle och fosterland. Ryssland har under Putin anammat rollen som stöttepelare för en förfallen, auktoritär form av kristlighet, så det här gänget vill säkert bli någon sorts ståthållare när Ryssland en gång ockuperar vårt land och annekterar det till sin federation. 

Muistutanpa vielä siitä, että käsite "kulttuurimarxismi" tuli suomalaiseen keskusteluun vasta Breivikin tehtyä tekosensa. Ja sen toi tänne nimenomaan kristillinen äärioikeisto. Selvemmin ei voisi antaa tukeaa lapsia ja nuoria omakätisesti murhanneelle terroristille kuin lainaamalla häneltä käsite, joka on tarkoitettu koko länsimaisen liberaalin oikeusvaltion demonisointiin. Siitä huolimatta täällä ollaan eniten huolissaan kiihkoislamilaisesta terrorismista, jota tähän asti on Suomessa ilmentänyt vain uskonnolliseksi tekeytyneen pikkurikollisen reppanan tekemä puukotusmurha. Sen tyyppiset amokjuoksut kuuluvat valitettavasti mitä suurimmassa määrin suomalaiseen kulttuuriin, joskin motiivit ovat yleensä toiset.

Jag vill ännu påminna om att begreppet "kulturmarxism" började användas i finsk diskussion först efter Breiviks terrordåd. Och det infördes av ingen annan än den kristliga extremhögern. Klarare kunde man inte uttrycka sitt stöd för en terrorist som mördar barn och ungdomar än genom att överta ett begrepp med vilket han demoniserat hela den västerländska liberala rättsstaten. Ändå gör man ett stort nummer av islamistisk terrorism, som i Finland hittills endast kommit till uttryck i ett knivmord begånget av en småkriminell ynkling som fått för sig att spela religiös. Den sortens amoklopp hör tyvärr också hemma i vår nedärvda finska kultur, låt vara att de oftast begås av andra motiv.

Rankemmissa kristillisissä lahkoissa, joiden ote on anti-intellektualistinen ja jäsenkunta pitkälti alaluokkaa, viihtyvät juuri samanlaiset tyypit kuin se Turun muslimipuukottaja: katurikolliset, jotka välillä ovat "tekevinään parannuksen". Käytännössä samat retkut kiertävät katurikollis- ja narkkarijengistä herätyskokoukseen, eikä rikollisen elämän ja uskonnollisen vaiheen välillä enää taida olla selkeää eroa.

I mera extrema kristliga sekter, där atmosfären är antiintellektuell och medlemskåren rekryteras bland underklassen, är det precis liknande typer som den muslimske knivhuggaren från Åbo: gatubrottslingar som ibland intalar sig att de håller på med religiös botgörelse. I praktiken är det alltid samma bovar och uslingar som cirkulerar mellan ligist- och knarkargänget å ena sidan och väckelsemötet å andra sidan, och någon tydlig skillnad mellan kriminellt liv och förbigående religiositet förefaller inte längre existera.

Uskoontulon yhteiskunnallinen funktio oli ennen vanhaan mahdollistaa rikollisille, alkoholisteille ja narkomaaneille jonkinlainen keskiluokkaistuminen tai valtavirtayhteiskuntaan kiinni pääseminen. Nykyään se ei onnistu pelkästään uskoon tulemalla, koska yhteiskunta asettaa kaikenlaisia vaatimuksia (esimerkiksi koulutusvaatimuksia), jotka estävät alaluokan sosiaalisen nousun. Toisin sanoen "usko" on lähinnä psykologinen kainalosauva, johon nojautumalla rikollinen voi kokea olevansa koulutettua keskiluokkaa parempi ihminen. Se keskiluokkahan edustaa (muka) kaikkia niitä syntejä, joita uskonnollinen äärioikeisto on paheksuvinaan (mutta harrastaa todennäköisesti enemmän, ks. esimerkkiä ylempää). "Te olette ehkä koulutettuja ja kirjanoppineita, mutta minulla on jeesuksen siunaus ja siksi olen parempi ihminen ja minulla on oikeus päättää teidän ja lastenne elämästä ja kuolemasta." Näin se logiikka menee.

Förr i världen kunde kriminella, alkoholister och narkomaner genom religiös omvändelse lämna bakom sig sitt syndiga liv och få någon sorts grepp om medelklassliv eller komma in i samhällets huvudfåra. I dag räcker omvändelsen inte till, eftersom samhället ställer allehanda krav (t ex utbildningskrav) som förebygger social uppstigning för underklassen. "Tron" är sålunda främst en psykologisk krycka, som brottslingen kan stötta sig på och känna sig bättre än medelklassen. Medelklassen representerar (kantänka) alla de synder som den religiösa extremhögern intalar sig att den ogillar (men i praktiken oftare ägnar sig åt, se exemplet ovan). "Ni må vara utbildade och boklärda, men jag har jesu välsignelse och är sålunda en bättre människa, och jag får därför bestämma om ert och era barns liv och död." Så här går logiken.

Tästä ei ole pitkä matka kristilliseen terrorismiin kaikkia "syntisen" keskiluokan edustajia vastaan. Ja kuten oma esimerkkini osoittaa, viha ja terrori suuntautuu todennäköisesti juuri sellaisia keskiluokan edustajia vastaan, jotka pystyvät noudattamaan heidän julistamiaan moraalisääntöjä erityisemmin ponnistelematta. Kentän ulkopuolella ei voi tehdä maalia eikä jeesuksen ryhtiliikkeen ulkopuolella saa olla raitis eikä siveä.

Det är inte en lång väg till kristlig terrorism riktad mot alla "syndiga" medelklassmänniskor. Och som mitt eget exempel bevisar riktar sig hatet och terrorn mot de medelklassmänniskor som klarar av att beakta de av de "kristliga" förkunnade moralreglerna utan att särskilt anstränga sig. Utanför spelfältet kan man inte skjuta mål, och utanför de rättfärdigas sekt får man inte vara vare sig nykter eller sedlig.

Liian kovien jätkien kyydissä - I alltför tuffa killars sällskap

Keskustelufoorumeilla ja somessa on joltistakin kiinnostusta herättänyt Sebastian Tynkkysen hiljattainen yritys sanoutua irti rasismista. Tynkkynen, kuten varmasti muistatte, on tämä ei vain teeveestä, vaan peräti tositeeveestä tuttu sälli, joka on aika avoimesti itsekin myöntänyt olevansa pelkkä huomionhakija - yksi aikakautemme tyypillisistä nuorista, jotka eivät todellisuudessa osaa mitään erityisen maininnan arvoista, mutta jotka eivät myöskään kykene tyytymään tavallisen ihmisen elämään. Tynkkynen on tunnetusti Pentti Haanpään tarinasta tutun Taivalvaaran näyttelijän otteella esiintynyt biseksuaalisena uskovaisena perussuomalaisena, mutta tuskin erityisen vakaumuksellisena.

Yksi jos toinenkin ehti jo sanoa Tynkkysen puhuvan asiaa ja otti hänen kääntymyksensä vakavasti, mutta minä en (ja nyttemminhän Tynkkynen on taas esiintynyt "maahanmuuttokriittisenä"): sattumoisin tiedän kokemuksesta, että jopa Hervannan Herrasmieshistorioitsijana tunnettu kaikkien maahanmuuttokriitikoiden isä, äiti ja kummisetä kykenee esittämään netissä vastuuntuntoista rasisminvastustajaa jos katsoo moisen olevan tarpeen. Vielä pari päivää aikaisemmin Tynkkynen ehti innokkaana asettua tukemaan eri kaupungeissa virinnyttä vapaaehtoisten katupartioiden liikettä, ts. moneen kertaan raastuvassa rangaistujen lurjusten yritystä rakentaa rikolliselle toiminnalleen muka respektaabeli julkisivu. Nyt hän tuntuu yhtäkkiä tulleen toisiin ajatuksiin, mikäköhän siinä on taustalla?

Todennäköisimmältä tuntuu, että parantumaton opportunisti, tuuliviiri ja aikalaisvirtsan mukana virtaaja Tynkkynen siinä hakee kiireessä uutta kannattajakuntaa. Näyttäisi vähän siltä, että maahanmuuttokriitikoiden jakaantuminen "kommunistiseen" ja "sosiaalidemokraattiseen", tai sanoisimmeko fasistiseen ja kansallisdemokraattiseen siipeen on nyt käynnistymässä - aiemminhan meininki on ollut se, että koko maahanmuuttokriittinen liike on johdonmukaisesti puolustanut joka ikistä avoimen natsististakin roikaletta. Samalla natsismin ja rasismin olemassaolokin suomalaisessa politiikassa on pyritty kiistämään: ainoa rasismi - kuten persujen puhetapa menee - on vihervasemmistolaisten rasismi persuja ja maahanmuuttajien rasismi kantaväestöä kohtaan.

Avoin, röyhkeä ja rehentelevä rasismi on kuitenkin nyt mahdollista suomalaisessa politiikassa. Rasistit ja fasistit voivat olla kiertelemättä ja kaartelematta rasisteja ja fasisteja kuin Pekka Siitoin konsanaan. Tällöin kursaileva, rasismin rajalla leikittelevä kiemurtelijapoliitikko alkaa käydä tarpeettomaksi, tai sitten hänen pitää ruveta tarkemmin tunnustelemaan, mistä voisi saada tukijoita, rahoittajia ja hyysääjiä ja keistä se maltillisen maahanmuuttokriittinen "kansallisdemokraattinen" liike voisi koostua.

Asiaan liittyy tietysti myös rasismin ja fasismin läheinen yhteys ammattirikollispiireihin. Kuten olen eräitäkin kertoja muistuttanut, äärioikeistolaisuus on yhteiskunnassamme pitkälti rikollisen puolimaailman tapa houkutella ja värvätä väkeä nuorten miesten keskuudesta. Perussuomalaisten tunnettu "roso" tarkoittaa sitä, että puolueeseen on ängennyt puhtaasti rikollista porukkaa, jolla ei ole muita tavoitteita kuin järjestäytyneen yhteiskunnan heikentäminen lainvastaisen toiminnan helpottamiseksi.

Pentti Oinonen, joka tunnetaan sattuneesta syystä myös Hauveli-Oinosena (Penttiä pitää toki ymmärtää, Pentti on maalta), julisti tuossa juuri, että turvapaikanhakija (joka siis on hänen kirjoissaan aina lähtökohtaisesti raiskaava arabimies, vaikka olisi kuusivuotias tyttö) tottelee paremmin väkivaltarikollisten katupartion uhkaa kuin poliisiunivormua. Asiallisesti ottaen Oinonen siis sanoo, että hän haluaa järjestäytyneen rikollisuuden edustajia partioimaan kadulle poliisin sijasta. 

Tämä liittyy yksiselitteisesti siihen jatkuvaan hyökkäykseen, joka persuilla on meneillään laillista menoa ja oikeusvaltiota vastaan. Laura Huhtasaari sanoi suoraan että perustuslaki on estänyt persuja viemästä läpi kannattamiaan "hyviä asioita", ts. loukkaamasta vääränlaisten ihmisten perustuslaillisia oikeuksia: koko heidän liikkeelläänhän ei ole mitään muuta tavoitetta kuin päästä syrjimään ja vainoamaan. Luonnollisesti tämä oikeusvaltion murentaminen on myös persujen ammattirikollissiiven etujen mukaista: kun lait alennetaan vain "muutaman yksittäisen ihmisen henkilökohtaisiksi mielipiteiksi", rikollisten on helpompi harjoittaa ammattiaan. Tietysti koko nykyisen hallituksen eetos on rikollisille mieluisampi: siihenhän kuuluu oleellisesti vihamielinen asenne kaikkea lainsäädäntöä kohtaan ja sen näkeminen purettavina normeina ja vastustettavana sääntelynä.

Näyttää kuitenkin siltä, että Tynkkynenkin on niin sanotusti haistanut kaasun. En tiedä onko hän oikeasti seksuaalisen vähemmistön jäsen enkä tiedä onko hän siitä itsekään täysin varma, mutta sen hän varmasti ymmärtää että toilailuillaan hän on leimautunut sellaiseksi. Ja nythän on niin, että homoseksuaalit ovat äärioikeistolle se porukka, jolle saa periaatteessa tehdä aivan mitä tahansa. Muiden vihamielisiksi koettujen ryhmien epäinhimillistämiseen kuuluu oleellisesti, että nämä leimataan homoseksuaaleiksi. Jos äärioikeisto saisi nykyistä merkittävämmin poliittista valtaa, myös Tynkkysen akan pojalle alkaisi viimeinen lähtölaskenta. 

Sanalla sanoen: Tynkkynen on joutunut liian kovien poikien kyytiin, sellaisten poikien, joihin ei voi luottaa: hän voi kenties mielistellä heitä aikansa, mutta viime kädessä heillä ei ole mitään estoja leikata vaikka hänen mahaansa auki, jos sopiva oikku tulee. Synnynnäisenä opportunistina ja tuulenhaistelijana hän tietysti on huomannut, että äärioikeiston venäläismielisyys on nyt kaikkien huulilla ja myös yksi jos toinenkin kolumnisti on nyt, kaksi ja puoli vuotta meikäläisen potkujen jälkeen, alkanut puhua äärioikeiston viestinväkeen kohdistamasta vainosta ottaen huomattavasti vähemmän sovinnollisen asenteen kuin aikaisemmin. Tynkkynen hakee jo uloskäytävää, mutta ymmärtää, että jonkinlaisen uskottavuuden säilyttääkseen hänen pitää yrittää esittää "ei-fasistista maahanmuuttokriitikkoa". Äkillinen takinkäännös ei siksi kävisi päinsä.


På webbfora och i sociala medier är det Sebastian Tynkkynens försök att ta avstånd från rasism som väckt ett visst intresse. Tynkkynen är en sannfinländsk ungpolitiker som mest är känd från dokusåpor och som rätt öppet medgett att han bara är ute efter uppmärksamhet - en av vår tids typiska ungdomar som inte kan någonting särskilt men som inte heller kan nöja sig med en vanlig människas liv. Tynkkynen påminner mest om "skådespelaren från Taivalvaara", som Pentti Haanpää skrivit en novell om: han har uppträtt som bisexuell konservativt religiös sannfinländare, men om det ligger någon djup övertygelse bakom denna identitet så heter jag Peter Pan.

En och annan hann redan prisa Tynkkynen och ta hans omvändelse på allvar (låt vara att Tynkkynen därefter åter vänt kappan och uppträtt som "invandringskritiker"), men det gör inte jag: jag råkar nämligen veta av erfarenhet att t o m gentlemannahistorikern från Tammerfors, alla invandringskritikers far, mor och gudfader, på nätet kan ge intrycket av att vara en ansvarsfull antirasist om det så gäller. Ett par dagar före sitt rasismkritiska inlägg hade Tynkkynen entusiastiskt tagit i försvar den rörelse av frivilliga gatupatruller som uppstått i flera städer - en "folkrörelse" som egentligen bara är välmeriterade fängelsekunders försök att bygga upp en respektabel fasad för sin kriminella verksamhet. Nu verkar han plötsligt ha kommit till andra tankar - vad kan det månne bero på?

Det mest sannolika är att Tynkkynen, en obotlig opportunist och kappvändare som flyter med tidens urinströmmar bara söker efter nya anhängare. En möjlighet är att invandringskritikerna äntligen håller på att splittras itu för att ge upphov till en "kommunistisk" och en "socialdemokratisk" - eller kanske en fascistisk och en nationaldemokratisk flygel - tidigare har hela den invandringskritiska rörelsen förbehållslöst försvarat varenda öppet nazistisk lymmel. Samtidigt har det pågått kontinuerliga försök att förneka att det alls finns någon fascism i finsk politik: den enda rasism - som sannfinnarna gång på gång upprepar - är den "gröna vänsterns" hat mot sannfinländare och invandrarnas mot majoritetsbefolkningen.

Öppen, fräck och skrytsam rasism har dock nu gjort sig gällande i finsk politik. Rasister och fascister kan vara rasister och fascister utan att slingra sig, precis som Pekka Siitoin på sin tid. Då behövs det inte längre några gränsgångare som leker med halvrasistiska idéer utan att våga ta steget fullt ut. Eller då måste han skicka ut trevare för att ta reda på var han kunde hitta välönskare, finansiärer och samarbetspartners och vem som kunde ansluta sig till en moderat invandringskritisk "nationaldemokratisk" rörelse.

Det handlar givetvis också om den nära anslutning om rasism och fascism har till yrkeskriminella kretsar. Som jag ofta påmint är högerextremism i vårt samhälle till stor del den kriminella halvvärldens metod att locka till sig och rekrytera unga män. Timo Soini et consortes medger gärna att partiet gör ett något grovhyvlat intryck; vad de inte medger är att detta intryck beror på att partiet infiltrerats av rena brottslingar som är mest intresserade av att försvaga det organiserade samhället för att underlätta olaglig verksamhet.

Pentti Oinonen, allmänt känd som Vovven sedan han likställt homosexuella med djurskändare, förkunnade nyligen att en asylsökande (även asylsökande sexåriga flickor är för honom våldtäktslystna arabiska män) hellre lyder en våldskriminell gatupatrull än en uniformerad polis. Sakligt sett säger Oinonen sålunda att han hellre vill se organiserade brottslingar än poliser på gatorna. 

Det här hänger entydigt med sannfinländarnas kontinuerliga angrepp mot lagligheten och rättsstaten. Laura Huhtasaari sade öppet att grundlagen stått i väg för de "goda saker" som sannfinländarna förespråkar. Dessa "goda saker" innebär kränkningar av "fel sorts" människors grundlagsgaranterade rättigheter: hela deras folkrörelse har ju inga andra målsättningar än diskriminering och förföljelse som sådana. Kampen mot rättsstaten är givetvis också vad som lockar yrkeskriminella: när lagarna reduceras till "ett par individers personliga åsikter" (som Jussi Halla-aho talar om dem), får brottslingar det lättare att utöva sitt yrke. Givetvis tilltalar hela den nuvarande regeringens etos brottslingarna, eftersom det går ut på att identifiera all lagstiftning som normer och reglering som bör avvecklas.

Det förefaller dock att även Tynkkynen känt lukten från gaskamrarna, så att säga. Jag vet inte om han verkligen representerar någon sexuell minoritet, och jag vet inte heller om han ens vet det själv, men vad han säkert inser är att han brännmärkt sig som homosexuell med sina äventyr i offentligheten. Och för extremhögern är de homosexuella den grupp i samhället man får göra vad som helst med. Andra förhatliga grupper avhumaniserar man genom att utmåla dem som homosexuella. Skulle extremhögern ta över så skulle unge Tynkkynen stå inför den sista nedräkningen. 

Som sagt har Tynkkynen hamnat i alltför tuffa killars sällskap, sådana killars som man inte kan lita på. Han kan kanske ställa sig in hos dem för en stund, men i sista hand har de inga hämningar att slita upp magen på honom om de får för sig att göra så. Som den opportunist och kappvändare han är har han säkert lagt märke till att extremhögerns rysslandvänliga attityder nu diskuteras av alla och att en och annan kolumnist nu, två och ett halvt år efter mitt avskedande, tagit upp den förföljelse som extremhögern riktar mot mediefolket i betydligt mindre försonlig ton än förr. Tynkkynen söker redan efter en nödutgång, men samtidigt ser han sig tvungen att uppträda som en "icke-fascistisk invandringskritiker" för att behålla någon sorts trovärdighet som politiker - en plötslig kovändning skulle inte gå för sig.

Lakia ja demokratiaa vastaan - Mot lag och demokrati

Jo vuosikausia olen varoittanut, että persuilla ei ole mitään muuta tavoitetta kuin perinteisen demokratiamme ja laillisuutemme tuhoaminen. Siitä hyvästä olen saanut kuulla olevani hullu ja vainoharhainen. No, mitäs tästä sanotte?

Entä tästä?

Tietenkään Huhtasaarta ei pidä tuomita liian ankarasti. Eihän hän ole paljoa muuta kuin lähes syyntakeeton mitättömyys, Halla-ahon tahdoton raaja, jolla ei ole mestaristaan erillistä älyllistä, emotionaalista eikä moraalista eksistenssiä.

Sinänsähän tuo mentaliteetti on suoraan rikosseuraamuslaitoksen asiakaskunnalta omaksuttu. Sukevan Sulo, Jokelan Jokke, Konnunsuon Kosti, Pelson Pekka ja muut alan miehet ovat varmasti Huhtasaaren kanssa samaa mieltä, että laki on ihan tyhmä ja kieltää kaiken mikä kivaa on. On se hirveää kun ei valkoinen lihansyöjäheteromies saa rauhassa raiskata ja murhata ja murtautua kassakaappiin, kun heti tulee joku sinivuokko ja pidättää. Varmaan kommunistien ja demlan juonia sellainen.

Sedan flera år tillbaka har jag varnat att sannfinländarna inte har något annat mål än att utplåna den demokratiska och legalistiska mentaliteten i Finland. Då har jag kallats galning och paranoiker. Okej, men vad anser ni om det här?

Laura Huhtasaari, sannfinländsk riksdagsledamot: "Det är vad ni hoppas på eftersom stödet till oss har minskat. Det har minskat därför att våra goda saker inte gått igenom i demokratin. Jag har blivit politiker för att driva saker igenom. Arbetet pågår, förhoppningsvis leder det till resultat i fortsättningen."

Eller om det här?

LH: Raato, om vi stänger gränserna, kommer det ändå vara möjligt att ansöka om asyl. Nu bör man bara besluta vilka avtal och lagar, och vilka delar av dem vi inte ska lyda, eftersom vi nu har nått gränsen.

Raato Laaksonen: Menar du att lagstiftare beslutar att inte lyda lagar?

LH: Om lagar och avtal tillfogar oss betydlig skada och går emot våra intressen, bör man även granska möjligheten att inte lyda dem.

Naturligtvis bör Huhtasaari inte fördömas alltför strängt. Hon är ett intet och knappast ansvarig för vad hon säger - en av Halla-ahos viljelösa lemmar, vars hela intellektuella, emotionella och moraliska existens är beroende av hennes Mästare.

I och för sig är hennes mentalitet något man även kan iakttaga hos stamkunderna till brottspåföljdsmyndigheten. Sulo från Sukeva, Jocke från Jokela, Kosti från Konnunsuo, Pekka från Pelso och alla andra killar av samma kaliber är säkert rörande eniga med Huhtasaari om att lagen är hemskt dum när den förbjuder allt som är kul. Det är ju för jävligt att en vit heterosexuell köttätande karl inte får våldta och mörda och spränga kassaskåp som han vill, det kommer alltid någon snut och arresterar en. Bara kommunister och Demokratiska juristföreningen Demla kan hitta på något så orättvist.

Vielä pari sanaa Laura Huhtasaaresta - Ett par ord till om Laura Huhtasaari

Ylimielisesti hymyilevä erityiskoulun opettaja Laura Huhtasaari herätti taannoin huomiota kiistämällä evoluutioteorian. Tätä on syytä kommentoida erikseen.

Aivan ensiksi on syytä todeta, että edes kaikkea kreationismia ei pidä torjua yksinomaan taantumuksellisena. Jenkeissä, mistä tunnetusti löytyy poliittisia ja moraalisia vakaumuksia joka junaan, laiturille ja veturitalliinkin, on myös vasemmistolaisiksi määrittyviä kristillisiä evoluution kiistäjiä, jotka ovat sitä mieltä, että darwinismi johtaa väistämättä sosiaalidarwinismiin ja poliittiseen säälimättömyyteen. En nyt ryhdy tätä näkemystä tässä kannattamaan, mutta sen kyllä sanon, että sillä on oma uskottavuutensa vallankin 1900-luvun Euroopan synkän historian valossa.

Tässä yhteydessä muistutan siitä, että Yhdysvaltain poliittisen evoluutionvastaisuuden alullepanija oli William Jennings Bryan, jota on näkemyksiltään pidettävä vasemmistopopulistina. Bryan oli varhainen trustivallan vastustaja ja kapitalismin paheksuja, jonka vaikuttimet olivat kristilliset. Hän oli uskonnollinen pasifisti, joka pelkäsi sosiaalidarwinismin johtavan sotiin, kansainväliseen anarkiaan ja turvattomuuteen, ja hän varoitti rotuaatteen tuhoisasta vaikutuksesta saksalaisessa yhteiskunnassa jo ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän ei ehtinyt nähdä natsismin nousua, mutta jos olisi nähnyt, hän olisi varmasti nyökännyt tietäväisesti: johan minä sanoin. Itse asiassa Bryania on pidettävä sekä amerikkalaisen hippivasemmistolaisuuden että amerikkalaisen uskonnollisen oikeiston merkittävänä esiajattelijana.

Jonkun Laura Huhtasaaren evoluutionvastaisuuden takana ei tietenkään ole mikään sellainen ylevä moraalinen kokonaisnäkemys kuin Bryanilla. Päin vastoin, hänen yhteiskunnallisille näkemyksilleen on ominaista juuri sellainen epäkristillinen säälimättömyys, jota Bryan itse pelkäsi. Huhtasaaren ”kristillinen vakaumus” ei ole mitenkään syvällinen, lähinnä se on sisäisesti epäjohdonmukainen kokoelma reaktioita todellista tai luuloteltua ”vasemmistolaisuutta” vastaan.

Muistan että nuorena vasemmistoväritteisenä kristittynä uskoin juuri tuontyyppisen äärioikeistolaisen ”kristillisyyden” olevan katoamassa, kun taantumukselliset nilkit, ihmisvihaajat ja rasistit olivat yhä enemmän muuttumassa avoimen ateistisiksi, jumalattomiksi ja kristinuskon vastaisiksi, ja pidin tätä yhtenä maallistumisen hyvistä puolista: tunnustautuneiksi kristityiksi olivat uskomukseni mukaan yhä enemmän jäämässä sellaiset ”hyvät tyypit”, jotka ihan oikeasti pyrkivät pohtimaan syvällisesti, mitä kristillinen etiikka nykymaailmassa voisi olla ja miten se voisi lisätä yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta.

Kuvittelin, että kun kristityksi tekeytyminen ei enää ollut pääsylippu öykkäriklubiin, juuri Laura Huhtasaaren kaltaiset taantumuksellista ja epähumaania maailmankuvaa ”kristinuskolla” perustelevat tekopyhät törkimykset kävisivät vanhanaikaisiksi – öykkärit olisivat öykkäreitä ja rasistit rasisteja yrittämättäkään esittää kristittyjä; ja toisaalta tunnustukselliset kristityt vastustaisivat sekä lasten abortoimista että sotaa ja köyhyyttä, vieläpä samaan elämänpyhyysperiaatteeseen vedoten. Abortin vastustus on toki monille lukijoistani vastenmielistä, mutta jos äärikristillisyyteen liittyisi tällainen moraalinen johdonmukaisuus, sen edustajia olisi pakko kunnioittaa ja kuunnellakin. Sellainen kristitty, joka tuomitsee abortit mutta riemuitsee Välimeren pakolaisten menehtyessä, ei sitä vastoin oikein vakuuta.

Huhtasaari vaikuttaa kuitenkin lähinnä jonkun ilkeämielisen vasemmistoateistin keksimältä parodiauskovaiselta. Täti yhdistää saumattomasti evoluution- ja tieteenvastaisuuden juuri sellaiseen karkeaan ja ilkeämieliseen heikkojen halveksuntaan, joka on luonteeltaan lähinnä sosiaalidarwinistista ja sellaisena jota kuinkin sovittamattomassa ristiriidassa nimenomaan kristillisen etiikan kanssa. On kuvaavaa, että Huhtasaari hiljattain julisti Rooman valtakunnan kaatuneen yhteisvastuuntunteen leviämiseen (!).

Itse asiassahan esimerkiksi minun pikkupoikana lukemani, pitkälti kristilliseen historianäkemykseen perustuva kirjallisuus (esimerkiksi Grimbergin Kansojen historia ja Sienkiewiczin Quo vadis) korosti nimenomaan kristinuskon roolia riettaan pakanuuden läpitunkeman Rooman valtakunnan romahduksessa, ja se romahduskin nähtiin ennen kaikkea ihmisyyden ja kristillisyyden menestystarinana, kun päästiin eroon mm. niistä sirkuksista, joissa viattomia ihmisiä heitettiin leijonille. (Tosin se johti keskiaikaan, joka kuulemma oli pimeä, joten kai jätkät senkin sitten jotenkin lopulta sössivät.) Haluaisikohan Huhtasaari takaisin ne sirkukset ja leijonat?

Eräs kaverini, joka on aika hyvin perillä lahkokristillisyyden maailmasta kontaktiensa ansioista, huomautti Huhtasaaren kuuluvan merkittävään adventistisukuun ja ilmeisesti käyneen koulunsa adventistien Toivonlinnassa*, jossa voi suorittaa peruskoulun ja lukion suojassa maailmalta. Tämä selittää aika paljon Huhtasaaren maailmankuvaa: hän on kasvanut suljetussa yhteisössä, jossa hänelle on opetettu maailmasta ja historiasta kovin eri versio kuin meille muille – myös minunlaisilleni, joiden kasvuympäristöä kristillisyys ja kristillinen kulttuuri ovat aika vahvasti leimanneet, mutta jotka emme ole sulkeutuneet kokonaan maailmallisen maailman ulkopuolelle.

Huhtasaaressa ei siis välttämättä ole pääasiallisena vikana mikään ”kristillinen vakaumus”, kuten helpon ateismin kannattajien näkee väittävän, vaan pikemminkin tämä kasvuiässä saatu aivopesu, joka tekee ihmisestä pysyvästi ahdasmielisen. Tällaiset henkilöt saattavat aikuisiällä irrottautua kristillisyydestään hyvinkin radikaalisti repäisten, mutta säilyttää kuitenkin jossain muodossa sen ahdasmielisen maailmankuvan, johon ovat kasvaneet.

Tyypillisesti he lakkaavat uskomasta kristinuskon tuonpuoleisiin ja eettisiin ulottuvuuksiin – taivaaseen, helvettiin, syntiin, sovitukseen, laupeuteen, anteeksiantoon, Jeesuksen ylösnousemukseen – mutta pitäytyvät suljetun kristillisen miljöönsä ennakkoluuloissa ja vihamielisyydessä esimerkiksi tiedettä kohtaan. Huhtasaaren tapauksessa oleellista on, että hänen käsityksensä todellisuudesta ja totuudesta ovat muovautuneet suljetun yhteisön piirissä, eli faktaa on hänelle se, mikä Toivonlinnassa opetettiin, riippumatta siitä, kuinka hyvä tai huono kristitty hän moraalin ja eettisten arvojen tasolla on.

Huhtasaari on toki myös osoittautunut kyvyttömäksi pysymään sanojensa takana silloin kun hänen mielipiteitään haastetaan ja kyseenalaistetaan. Hän on mitä ilmeisimmin tottunut Toivonlinnassa liikaa yhteen totuuteen, ja kun hän joutuu tekemisiin täysin eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa, hän joko turvautuu opettajan ylimielisyyteen kohdellen koko muuta maailmaa läksytettävina kakaroina tai romahtaa täysin. Tuo romahtelutaipumus tekee hänestä heikoimman lenkin koko perussuomalaisten eduskuntaryhmässä. Useammin kuin kerran hän on lähestulkoon anellut armoa meiltä vihatuilta ”mokuttajilta”, kun pokka ei ole pitänyt.

Suosittelisin itse ”mokuttajille” karskin säälimätöntä asennetta Huhtasaarta kohtaan. Kollektiivinen vastustajamme on nimittäin armoton ja sieluton peto vailla inhimillisyyttä, yksilöllisyyttä tai ylipäätään mitään sellaista, mikä ihmisestä tekee ihmisen. Kun Huhtasaari nyt on aivan ilmiselvästi heikko kohta vihollisen muurissa, kaikki murtoyritykset tulee suunnata häneen. On mahdollista, ettei hänen mielenterveytensä ajan pitkään kestä painostusta; toki on myös syytä muistaa, että maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa selvästi psykoottista ja skitsofreenistä käytöstä pidetään normaalina, jos psykoosit ja vainoharhat ottavat alakulttuurin mukaisen muodon. Maahanmuuttokriitikot eivät siis välttämättä huomaisi mitään eroa, vaikka Huhtasaari joutuisikin psykoottiseen tilaan. Herää kysymys, huomaisimmeko me muutkaan.

*) Korjaus: eräs kommentaattori huomautti Punk in Finland -foorumilla, että Huhtasaari oli omien kotisivujensa mukaan kirjoittautunut ylioppilaaksi Mäntän lukiosta. Ainakin lukionsa hän siis on käynyt jossain muualla kuin Toivonlinnassa.

Den högdraget leende specialskollärarinnan och sannf-ledamoten Laura Huhtasaari väckte nyligen uppseende genom att avfärda evolutionsteorin. Det här ska man väl ägna en egen drapa åt.

Allra först är det skäl att konstatera, att kreationism inte är likabetydande med reaktionär höger. I Förenta staterna, där det som bekant finns alla möjliga kombinationer av politiska och moraliska övertygelser, finns det även vänstersinnade evolutionsförnekare, som anser att samhället inte har råd med darwinismen, eftersom den oundvikligen leder till socialdarwinism och politisk obarmhärtighet. Jag vill inte här uttala mig för denna syn, men jag ser mig nog föranlåten att medge, att nittonhundratalets dystra historia i Europa förlänar den en viss trovärdighet.

I detta sammanhang vill jag påpeka, att den politiska antidarwinismen i Förenta staterna initierades av William Jennings Bryan, vars världssyn snarast var vänsterpopulistisk. Bryan var en tidig motståndare till trustväldet och den obegränsade kapitalismen, vars moraliska motiv var kristliga. Han var en religiös pacifist som befarade att socialdarwinism skulle leda till krig, internationell anarki och otrygghet, och redan under första världskriget varnade han för raslärornas destruktiva inflytande i tyska samhället. Fascismens och nazismens uppsving hann han inte uppleva, men hade han gjort det, skulle han säkert ha nickat igenkännande: vad var det jag sa. I själva verket framstår Bryan som en intellektuell föregångare både till hippiepacifismen och den amerikanska religiösa högern.

Bakom en Laura Huhtasaaris evolutionsfientlighet ligger det naturligtvis ingen upplyftande moralisk helhetssyn jämförbar med Bryans. Tvärtom, hennes åsikter och samhällssyn utmärker sig med precis sådan okristlig grymhet som Bryan var rädd för. Huhtasaaris såkallade kristliga övertygelse är inte särskilt djupsinnig, snarare är det ett logiskt osammanhängande sammelsurium reaktioner och fördomar mot mer eller mindre fiktiv ”vänstervridenhet”.

När jag var en ung vänsteranstucken kristen inbillade jag mig att precis sådan högerextrem ”kristlighet” var på väg att försvinna, när reaktionära skurkar, människohatare och rasister mer och mer antog en öppet ateistisk, gudlös och antikristlig inställning. Jag tyckte att det här var en av plussidorna med sekularisering: hädanefter skulle – inbillade jag mig – bara sådana sympatiska gestalter bekänna sig till kristen tro som verkligen ansträngde sig att djupsinnigt reflektera över vad kristlig etik i dagens värld skulle innebära och hur den kunde bidra till rättvisan i vårt samhälle.

När det inte längre var nödvändigt att spela kristen för att komma med i grobianklubben – tyckte jag – skulle skenheliga skurkar som motiverade sin reaktionära och omänskliga världsbild genom att hänvisa till sin ”kristna övertygelse”, sådana som Laura Huhtasaari, bli föråldrade. Grobianer skulle vara grobianer och rasister vara rasister utan att ens försöka kalla sig ”kristna”; å andra sidan skulle genuina bekännande kristna ogilla både abort och krig och fattigdom på basen av samma princip om livets helighet. Jag vet att många av mina läsare inte är förtjusta i abortförbud, men skulle extremt kristna övertygelser innebära en sådan här moralisk följdriktighet, så skulle de förtjäna både respekt och förståelse. En såkallad kristen som fördömer aborter men gläds åt att se flyktingar drunkna i Medelhavet övertygar mig inte.

Huhtasaari påminner dock helst om en parodikristen som någon elak vänsterateist hittat på. Utan några svårigheter förenar hon evolutions- och vetenskapsfientlighet med ett sådant brutalt och arrogant förakt för svaghet som i det närmaste förefaller socialdarwinistiskt och står sålunda i oförsonlig konflikt just med kristlig etik. Det är typiskt att Huhtasaari nyligen påstod att romerska riket föll sönder p g a en känsla av gemensamt ansvar och solidaritet som bredde ut sig för fort (!).

Den litteratur om temat som t ex jag som liten gosse läste, t ex Grimbergs världshistoria eller Sienkiewicz' roman Quo vadis, utgick för det mesta från en kristlig historiesyn och framhävde att romerska rikets kollaps framför allt berodde på den kristna trons seger. Och den segern framställdes som en mänsklighetens framgångshistoria, då den innebar att det blev slut på den slakt på oskyldiga människor som pågick på romerska cirkusarenor. (Visserligen ledde den även till medeltiden, som lär ha varit mörk, så det hela slutade inte helt lyckligt.) Undrar om Huhtasaari ville ha cirkusarna och lejonen tillbaka?

En kompis till mig som är rätt väl underrättad om små kristliga sekter tack vare sina kontakter inom subkulturen ifråga, påpekade att Huhtasaari representerar en inflytelserik ätt inom adventisterna och tydligen även gick i den adventistiska skolan Toivonlinna*, där man kan både gå ut grundskolan och ta studenten undan världsliga influenser. Det här förklarar även Huhtasaaris besynnerliga uppfattningar: hon är uppvuxen i ett slutet samhälle, som överfört till henne en världsbild som är mycket olik den vi andra omhuldar. Jag för min del tillbringade mina barn- och ungdomsår i en miljö som starkt präglades av kristlig kultur, men vi levde ändå i världen, inte utanför den.

Det som är fel med Huhtasaari är sålunda inte någon ”kristen övertygelse”, som billigateisterna gärna påstår, utan denna hjärntvätt under uppväxten, som gör en människa hjälplöst trångsynt. Dylika personer kan på vuxen ålder lösgöra sig från sin ”kristlighet” på ett drastiskt och radikalt sätt, men ändå i någon form bibehålla den trångsynta världsbild de växt upp till.

Typiskt slutar de tro både på den kristna trons hinsides dimensioner och på dess etik – saker som himmel, helvete, synd, försoning, barmhärtighet, förlåtelse, uppståndelse – men håller sig till sin slutna kristliga miljös fördomar och hat t ex mot vetenskapen. I fallet med Huhtasaari är det relevant att hennes uppfattningar om verkligheten och sanningen har uppstått under det slutna samhällets inflytande: fakta för henne är det som hon lärde sig i Toivonlinna, oberoende av i vilken utsträckning hon efterlever den kristliga moralen och etiken.

Huhtasaari kan visst inte heller stå på sig när folk ifrågasätter hennes åsikter och ställer krav. På Toivonlinna har hon tydligen vant sig vid att endast en sanning gäller, och när hon kommer i kontakt med folk vars åsikter är helt olika hennes, kan hon bara läxa upp dem med en lärares arrogans eller kollapsa helt och hållet. Hennes böjelse till att bryta ihop gör henne till den svagaste länken i hela den sannfinska riksdagsgruppen. Fler en en gång har hon nästan bett oss ”mångkulturalister” om nåd när hon inte stått ut.

Precis därför lyder mitt råd till ”mångkulturalisterna” att de ska bemöta Huhtasaari så brutalt och obarmhärtigt som lagen tillåter. Vår kollektive motståndare är nämligen ett odjur utan medlidande, själ, individualitet eller något annat som gör människan till en människa. Att Huhtasaari så uppenbarligen är en svag punkt i fiendemuren, innebär att alla försök att bryta muren ska rikta sig mot henne. Det är möjligt att hennes psykiska hälsa i längden ger efter under trycket. Visserligen är det skäl att komma ihåg, att uppenbart psykotiskt och schizofrent uppförande anses normalt av invandrarkritikerna, om psykoserna och delusionerna kommer till uttryck på ett sätt som motsvarar mytologin inom deras subkultur. Invandrarkritikerna skulle sålunda inte nödvändigtvis kunna skilja på Huhtasaari före psykosen och Huhtasaari i ett psykotiskt tillstånd. Och man kan ju fråga sig, om ens vi andra kunde det.

*) Korrigeras: enligt en av diskussionsdeltagarna på forumet Punk in Finland tog Huhtasaari studenten på Mänttä gymnasium. Hon har alltså åtminstone gått ut gymnasiet någon annanstans än på Toivonlinna.