Suositut tekstit

lauantai 26. joulukuuta 2015

Venäjän trollien valheet, osa 2 - Ryska propagandalögner, del två

Vielä pieni lisäys tuohon hiljattaiseen kirjoitukseeni Venäjän valheista: Venäjän myötäilijät antavat usein ymmärtää, että Venäjällä on syy tuntea itsensä uhatuksi, koska sen rajoilla on sellainen määrä Nato-tukikohtia. Miettikää nyt jumaliste mikä niihin tukikohtiin on syynä. Se, että Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto alisti ja sorti Itä-Euroopan kansoja. Luonnollinen seuraus sellaisesta on, että nämä kansat hakivat välittömästi apua Natosta, kun tilaisuus siihen avautui.

Erilaiset edistykselliset tahot paheksuvat usein tätä Itä-Euroopan intoa liittyä Natoon, koska Yhdysvallat on heille sellainen mörkö. Tämä on yksi syy, miksi pidän joitakin vasemmistolaisia tyhminä ja jollain tasolla jopa rasistisina. Sen sijaan että he alkaisivat tosissaan pohtia sitä, millaisella pitkän tähtäimen strategialla he saisivat vasemmistolaisuudesta taas houkuttelevan vaihtoehdon vaikkapa puolalaisille, he keskittyvät kiroilemaan sitä, miten pahoja ihmisiä ja parantumattomia venäläisvihaajia itäeurooppalaiset ovat ja miten toivotonta on yrittää sivistää itäeurooppalaisia läntiseen vasemmistolaisuuteen.

Lännen vasemmistolaiset olisivat takuulla ensimmäisinä ymmärtämässä sellaista maata, joka Yhdysvaltojen pommittamaksi jouduttuaan hakisi turvaa Venäjästä. Miksi helkkarissa sitten on niin vaikeaa ymmärtää, että Neuvostoliiton alistamina olleet maat vastaavasti turvautuvat Yhdysvaltoihin?

Silloin kun minä olin nuori vasemmistoidealisti, opettelin sujuvan puolan kielen ja painuin suoraa tietä Puolaan sekä saarnaamaan paikalliselle väestölle ei-kommunistisen vasemmistolaisuuden hyvää sanomaa että oppimaan yhtä ja toista puolalaisiltakin. Mutta koska olin pelkkä riviopiskelijarenttu ja yksityisajattelija, ne lapselliset jutut joita kirjoitin Ny Tidiin eivät kauas kuuluneet.

Se, mitä sanon vasemmistosta, koskee muutettavat muuttaen Venäjääkin. Venäjältä viisasta politiikkaa olisi aivan ensimmäiseksi tunnustaa tosiasiat, mennä itseensä ja myöntää, että siihen on syynsä, miksei Venäjästä pidetä. Sen sijaan Venäjä uhriutuu ja esittää itsensä sorrettuna ja väärinymmärrettynä. Tämä strategia on niin viimeisen päälle sama kuin tuo maahanmuuttokriitikoiden käyttämä, että on ihan pakko kysyä taas kerran, kouluttaako KGB niitä.  

Ett litet tillägg till vad jag nyligen skrev om Rysslands propagandalögner: Rysslandsvänner låter oss gärna förstå, att Ryssland är i sin fulla rätt att känna sig hotat, eftersom landet numera omringas av massor av Natobaser. Men är det så där svårt att fatta vad det beror på. På att Rysslands föregångarstat Sovjetunionen förtryckte och förslavade de östeuropeiska nationerna i ett halvt århundrade. Detta ledde till den högst naturliga följdföreteelsen att nationerna ifråga sökte sig till Nato så snart de kunde.

En del vänstersinnade tycker illa om den östeuropeiska entusiasmen att ansluta sig till Nato, eftersom de har en så negativ syn på Förenta Staterna. Det här är en av orsakerna varför jag anser vissa vänstermänniskor vara inte bara dumma, utan också i viss bemärkelse även rasistiskt fördomsfulla. I stället för att på riktigt fundera över en långsiktsstrategi på att göra vänstern till ett lockande alternativ t ex för polacker nöjer de sig med att svära på hur onda och rysshatande östeuropeer är och hur hopplöst det är att civilisera dem till vänstermänniskor i västeuropeisk tappning.

Västeuropeiska vänstermänniskor skulle alldeles säkert visa gränslös förståelse för vilket land som helst som, när det väl blivit bombarderat av Förenta Staterna, skulle söka trygghet hos Ryssland. Varför i helsike är det då så svårt att inse, att länder som har en lång erfarenhet av det sovjetiska oket, på ett liknande sätt sätter sin tillit till Förenta Staterna?

När jag var en ung vänsteridealist lärde jag mig flytande polska och åkte rakaste vägen till Polen både för att predika icke-kommunistiskt vänsterevangelium för polacker ohi för att lära mig ett och annat av dem. Men jag var då bara en vanlig studerande och en privattänkare, och de barnsliga artiklar jag skrev i Ny Tid lämnade inget bestående intryck.

Vad jag säger om vänstern gäller mutatis mutandis även för Ryssland. Av Ryssland vore det klok politik att allra först erkänna vissa fakta, idka självkritik och medge, att det inte är för intet folk ogillar Ryssland. I stället iklär sig Ryssland offerrollen och påstår sig vara förtryckt och missförstått. Denna strategi liknar så mycket invandringskritikernas, att man åter ser sig föranledd att fråga, om det inte är gamla KGB som erbjuder dem politisk skolning.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Maahanmuuttokriitikot ja Tähtien sota - Invandringskritikerna och Stjärnornas krig

George Lucasin suositut Tähtien sota -elokuvat ovat saaneet jatkoa, ja me nostalgian kalvamat entiset pikkupojat olemme filmin katsomalla huolehtineet siitä, että Lucas ei ainakaan kylmään tai nälkään kuole. Mutta mitä tekevät maahanmuuttokriitikot?

Aivan oikein. Joku heistä on googlettanut aatteen miesten blogeja jenkeistä ja huomannut, että siellä paheksutaan elokuvaa, koska sen sankaritar Rey on Tatooinea muistuttavan Jakkun planeetan ankarissa oloissa kasvanut tuittupäiseksi Peppi Pitkätossu -hahmoksi ja koska siinä on mustaihoinen sankarihahmo Finn.

Itse asiassa Tähtien sota -konseptiin ovat äreät, aloitekykyiset ja sädeaseeseen mielellään tarttuvat sankarittaret kuuluneet alusta saakka, ja mitä sitten Finniin tulee, hän ei ole mikään ritari peloton ja nuhteeton, vaan epäluotettava ja moraalisesti horjuva hahmo - en pidä mahdottomana, että joku USA:n mustan nationalismin äänitorvista julistaa Finnin ilkeämielisen rasistiseksi karikatyyriksi. Itsellänihän ei ole muuta valittamista Finnistä kuin että hän vaikuttaa liian sympaattiselta, koomiselta koheltajalta, kun hänen pikemminkin pitäisi olla Star Trekin jem'hadareihin verrattava laboratoriotuote ilman identiteettiä.

Mutta viis siitä. Hupaisinta tässä on, miten selkärangattomia massazombeja maahanmuuttokriitikot taas ovat, kuten Homman keskustelusta ilmenee: sen jälkeen kun yksi heistä on hakenut jenkkisaitilta "totuuden", joka sanoo, että uusi Tähtien sota lietsoo vihaa valkonaamoja kohtaan (valkkaamalla yhteen pääosaan mustan veikon, joka ei edes ole mikään puhtoinen tai yksiselitteinen sankari), kaikki muut lähinnä nyökyttelevät. "Keskustelu" on lähinnä sitä, että yritetään etsiä uusia näkökulmia perustella alkuperäinen väite, ts. elokuvan valkonaamavastainen, aivopesevä luonne. Kaikki saavat päteä ja kokea olevansa osa (jo päätettyä) mielipidettä luovaa älymystöä.

Kuten usein, tälläkin kertaa maahanmuuttokriitikot tuntuvat parodioivan sitä vihaamaansa 70-luvun radikaalivasemmistoa. Siihen on syynsä, miksi ääriliikkeitä kutsutaan ääriliikkeiksi. Ääriliikkeiden luonteeseen kuuluu juuri se, että esimerkiksi viihteestä tai kirjallisuuden klassikoista ei voi nauttia, koska niissä jatkuvasti nähdään omaa maailmankatsomusta uhkaavaa aivopesua. Tällaisia vainoharhoja esiintyy tietysti äärivasemmalla, mutta hompanssit eivät jää toiseksi.

Normaali sivistynyt ihminen (jollaisia Hommalta ei tietenkään löydy) sitä vastoin ymmärtää esimerkiksi sen, että vaikkapa klassikot ovat oman aikansa kuvia ja niissä saattaa samanaikaisesti esiintyä hyvinkin fiksua maailmankatsomuksellista pohdintaa ja vaikkapa karkeaa rasismia. Siitä voidaan sitten käydä - ja käydäänkin - monisyistä väittelyä, pitääkö jokin klassikko tuomita täysin tai ehkä sovittaa nykyoloihin ja nykyarvoihin, ja kuinka sopivaa tai sopimatonta sellainen sovittaminen on tekijänoikeuksien näkökulmasta (onhan kuolleella klassikollakin moraalinen oikeus teoksiinsa ja näkökulmaansa). Hompanssitkin voisivat olla tervetulleita osallistumaan tällaisiin keskusteluihin, jos he eivät olisi älyllisesti niin epäitsenäisiä ja kulttuurisesti niin oppimattomia, että ainoa mihin he kykenevät on valmiiksi pureskellun "oikeaoppisen" mielipiteen papukaijamainen kaiuttaminen ja toista mieltä olevien karkea solvaaminen.

Oma ironiansa tietysti on siinä, että yksi maahanmuuttokriitikoiden liikettä inspiroinut motiivi tuntuu olleen katkeruus siitä, kuinka valveutuneet vasemmistotädit ovat aina paheksuneet heidän lapsuutensa lempiviihdepläjäyksiä milloin minkäkinlaisin kasvatuksellisin tai kehityksellisin tekosyin. Sen sijaan että he opettelisivat antamaan palttua tätien ahdasmielisyydelle ja nauttimaan elämästä, heillä on hirveä tarve takoa sielulleen omat kahleet ja yrittää sitoa niillä muutkin.

George Lucas' personliga drömfabrik har tillverkat en ny produkt i serien om Stjärnornas krig, och vi nostalgiska före detta tieåringar har gått man ur huse för att se till att Lucas inte kommer att dö vare sig av svält eller kyla. Men vad gör invandringskritikerna?

Precis. Någon av dem har på Google kollat vad själsfränderna där skriver i sina bloggar och märkt att de ogillar filmen, eftersom dess hjältinna i de hårda förhållandena på den mycket Tatooineliknande planeten Jakku vuxit upp till en lättretad pojkflicka av Pippi Långstrumps snitt, för att nu inte alls nämna den mörkhyade hjälten Finn.

I själva verket har allvarliga, initiativrika hjältinnor som gärna tar till strålpistolen alltid utgjort en oskiljaktig del av Star Warskonceptet, och vad sen gäller Finn, är han ingen orädd och fläckfri riddare, utan snarare en opålitlig och moraliskt vacklande figur - jag finner det inte omöjligt att något språkrör för svart nationalism i USA uppfattar honom som elak rasistisk karikatyr. Jag för min del tycker bara att Finn gör ett alltför sympatiskt, komiskt och impulsivt intryck, när han egentligen borde vara en labbprodukt utan identitet, ungefär som jem'hadarkrigarna på Star Trek.

Men strunt i det. Det roligaste är att en gång till observera, hurdana ryggradslösa, zombieliknande massvarelser invandringskritikerna är, som man ser i Hommadiskussionen: när en av dem väl från en amerikansk webbsajt hämtat "sanningen" om hur det nya Stjärnornas krig hetsar till hat mot kritansikten (genom att välja en enda svart kille till en huvudroll, som inte ens är entydigt en hjälteroll), kan resten av dem bara nicka instämmande. "Diskussionen" innebär i praktiken att deltagarna försöker hitta på egna synvinklar ur vilka de sedan gillar den ursprungliga tesen om filmen som hjärntvätt mot vita rasen. Alla kan sen inbilla sig att de är en del av intelligentsian som skapar meningsklimatet (genom att stöda den redan på förhand utarbetade officiella meningen).

Som så ofta, framstår invandringskritikerna även nu som en parodi på den sjuttitalsvänster de så påstår sig hata. Det är inte utan skäl vi talar om höger- och vänsterextremism. Ett av de utmärkande dragen hos en extremiströrelse är precis det här: man kan inte njuta av underhållning eller gamla litteraturklassiker, eftersom man hela tiden uppfattar dem som "hjärntvätt" som hotar ens egen världsåskådning. En sådan paranoid inställning är givetvis typisk för många vänsterextrema grupperingar, men hommaiterna är minst lika goda kålsupare.

En normalt civiliserad och upplyst människa (som man förgäves söker efter på Hommaforumet) kan lätt förstå t ex att klassikerna återspeglar sin egen tid och t ex ofta förenar mycket mogna och insiktsrika reflektioner med brutal rasism. Sen kan man gärna föra en rik och mångfasetterad debatt om huruvida en klassiker helt borde tillbakavisas eller kanske modifiera och editera för dagens behov, och om sådan redigering alls är moraliskt försvarbart (med tanke på att även en död klassiker åtminstone ur moralisk synpunkt bör tillerkännas någon sorts copyright på vad han skrivit och tänkt). Även hommaiterna vore välkomna att delta i dylika diskussioner, vore de inte så osjälvständiga tänkare och så kulturellt fattiga att det enda de kan göra är att förkunna en färdigtuggad "renlärig" mening och grovt förolämpa alla som inte delar den.

Det är givetvis på sitt sätt ironiskt att en av bevekelsegrunderna bakom den invandringskritiska rörelsen förefaller ha varit bitterheten över "upplysta" vänstertanter som alltid ogillat deras egna underhållningsfavoriter från barndomen ur tillgjord uppfostrings- och utvecklingspsykologisk synvinkel. I stället för att ge katten i dessa tanters trångsynthet och njuta av livet känner sig invandringskritikerna föranledda att smida egna bojor för sin själ och såvitt möjligt även fjättra alla andra med dem.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jos Jammu Siltavuori vielä eläisi - Om Jammu Siltavuori ännu levde

Jammu Siltavuori, kuten vanhempi polvi muistaa, oli moninkertainen lastenraiskaaja, joka päätyi kaksi pikkutyttöä surmattuaan vankilaan käytännössä loppuiäkseen. Tuomion loputtua hän joutui psykiatriseen pakkohoitoon ja kuoli Niuvanniemen mielisairaalassa. Entäpä jos Siltavuori tekisi rötöksensä tänään, nykyisessä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä?

Maahanmuuttokriitikoiden, noiden median mielistelemien ja Venäjän tukemien yliherrojemme, ikuisiin kivenhakattuihin totuuksiin kuuluu, että suomalaiset (tai kuten he kirjoittavat isolla kirjaimella: Suomalaiset - vrt. Jumala) eivät koskaan raiskaa joukolla eivätkä lapsia. Tästä voimme päätellä, että maahanmuuttokriitikoiden mielestä Jammu-setä oli oikeusmurhan uhri, koska hän mitä ilmeisimmin oli valkoihoinen suomalainen heteromies, siis hommalaisen luokkateorian mukaan sorretun luokan edustaja.

Jos Jammu olisi nyt keskuudessamme, on selvää kuin pläkki, että hän julistautuisi maahanmuuttokriitikoksi. Hän vaatisi, että "lastemme takia" maahan ei saa päästää ainoatakaan mustaa eikä muslimia. Hän esittäisi, että hänen surmaamansa pikkutytöt joutuivat todellisuudessa maahanmuuttajien uhriksi. Tai mahdollisesti hän julistaisi tehneensä rikoksensa seksuaalisen epätoivon vallassa, koska kaikki naiset hyljeksivät häntä ja valitsivat mieluummin tumman miehen. Ja Hommalla ylistettäisiin Jammun rohkeutta ja hänen sanansa totuutta. Jammu Siltavuori olisi hommalaisille sankari, jota vaadittaisiin vapautettavaksi ehdoitta, mahdollisesti jopa katumielenosoituksin.

Miten harmillista Jammulle, että hän ei saanut elää Homman aikakaudella. Mutta on selvää, että Homma-foorumi kuhisee lähes Jammu-tason lastenraiskaajia, joille ulkomaalaisten syyttäminen on tehokas tapa kääntää huomio pois omista rikoksistaan. Ei siellä muuten oltaisi niin neuroottisen kiinnostuneita pedofiliastakaan.

Toki Homma voisi julistaa Jammun postuumistikin valkoisen heteromiehen asian esitaistelijaksi ja marttyyriksi. Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Vi äldre kommer ännu ihåg Jammu Siltavuori. Som vi vet var denne gentleman en obotlig barnskändare, som efter sitt mord på två småflickor slutade sitt liv bakom lås och bom - när domen var avtjänad överfördes han till sluten psykiatrisk vård på Niuvanniemi sjukhus och dog där. Men tänk om Siltavuori begick sitt brott i dag, i dagens samhälleliga atmosfär?

Invandringskritikerna - våra nya överherrar som medierna stryker medhårs och Ryssland stöder - ser det som en evig sanning att finnar (elle "Finnar" som de själva skulle skriva - jfr Gud) aldrig vare sig gör sig skyldiga till gruppvåldtäkter eller våldtar barn. Detta innebär logiskt att invandringskritikerna anser att farbror Jammu var ett oskyldigt offer för justitiemord - han var ju tydligen en vit finsktalande heterosexuell man, dvs representerade den enligt hommaitisk klassteori förtryckta klassen.

Skulle Jammu ännu leva och ha hälsan är det klart som korvspad att han skulle omhulda den invandringskritiska ideologin. Släpp ingen svartskalle, muslim eller annan djävul över bron, skulle Jammu kräva - "för våra barns skull". Han skulle påstå att de småflickor han mördade egentligen skulle ha dödats av invandrare. Eller kanske han skulle förkunna att han begick sina brott i ett tillstånd av sexuell förtvivlan - i dag föredrar ju finska kvinnor alltid en invandrare framom en riktig finsk man. Och på rasistforumet Homma skulle Jammu hyllas som en modig sanningssägare. Kanske hommaiterna även skulle demonstrera på gatan och kräva ovillkorlig frigivning för sin hjälte.

Vad synd för Jammu att han inte fick leva sitt liv på Hommaforumets tidevarv. Men det är klart att forumet vimlar av barnskändare nästan av Jammus snitt, som skyller sina egna brott på utlänningar. Inte skulle de annars vara så neurotiskt fixerade på pedofili heller.

Visst kunde Hommaforumet martyrförklara Jammu även postumt som en förkämpe för den vita heterosexuella manssaken. Det är ju aldrig för sent.