Isänmaallisuudesta Venäjän ihailuun, Venäjän ihailusta islamisaation kannattamiseen

 Kuten tiedämme, äärioikeisto tuhoaa suomalaista kulttuuria ja demokratiaa vedoten siihen, että sen uhrit ovat jotenkin muka tarkoitushakuisesti islamisoimassa Suomea. Mutta lukekaapa tämä puheenvuoro Homma-foorumilta (kirjoittajana nimimerkki Tavan, joka oli lukenut jonkin Michel Houellebecqin romaanin):

Käytännössä melkein kaikki meidän ajamamme asiat (luonnollisten hierarkioiden hyväksyminen, vanhempien arvostaminen, punavihermädätyksen eliminointi, feminismin torppaus ja normaalien sukupuoliroolien palauttaminen) toteutuisivat loistavasti myös islamisaation kautta.

Aloin teoksen perusteella ajatella, että jos tämä eurooppalainen nationalismi kuivuu kasaan eikä siitä tulekaan mitään, on meidän nationalistien viisainta alkaa tukea islamilaisia puolueita, koska vaikka islamisaatio ei olekaan ideaali ratkaisu, on se kuitenkin tuhannesti parempi ja lähempänä totuutta, hyvyyttä ja kauneutta kuin nykyinen silkan mädätyksen tie.

Siis miettikää. Yli kymmenen vuoden ajan tämä roskajoukko on särkenyt paikkoja, häirinnyt ja pahoinpidellyt ihmisiä sekä pilannut yhteiskunnan ilmapiiriä sillä perusteella, että kaikki jotka eivät ole sen puolella ovat muka islamisteja tai näiden asialla. Nyt se on sitten oivaltanut olevansa samalla puolella islamistien kanssa. 

Mutta hei, kai tämä sitten on sellaista PAREMPAA ISLAMISAATIOTA.

Valko-Venäjä ja Suomen äärioikeisto - Vitryssland och extremhögern i Finland

Valko-Venäjän diktaattori, virkaheitto sovhoositirehtööri Alaksandr Łukašenka, on pulassa. Valkovenäläiset ovat pikku hiljaa saamassa tarpeekseen hänen vuosikymmenet jatkuvasta hirmuvallastaan, ja niin mielenosoitukset kuin muutkin protestit ovat yltäneet ennen näkemättömiin mittasuhteisiin. Paikoitellen sotilaat ja poliisit ovat liittyneet väkijoukkoihin.

Vitrysslands diktator, den före detta sovchosdirektören Alaksandr Łukašenka, är i knipa. Vitryssarna håller på att få nog av hans två årtionden långa skräckvälde, och både demonstrationerna och de övriga protesterna har fått aldrig förr sedda dimensioner. Här och var har också soldater och poliser kastat ifrån sig vapnen och anslutit sig till folkskarorna.

Tämä ei tietenkään ole kaikilta osin hyvä uutinen, koska Valko-Venäjän itärajan takana odottaa murhanhimoinen ja säälimätön peto. Putin pitää saavutettuna etuna sitä, että tätä puskurivaltiota ohjastaa kyyninen venäläismielinen diktaattori, jolle kansalaisten vapaudet, niin sananvapaus kuin äänioikeuskin, ovat pilkan aihe, ja jos oppipojan asema horjuu, Putin voi lähettää tankit ja piiskatykit paikalle ja tulittaa siviilejä armotta.

Det här kan naturligtvis inte ses som odelat goda nyheter. Bakom Vitrysslands östgräns lurar nämligen ett mordlystet och obarmhärtigt odjur. För Putin är det en förvärvad förmån att denna buffertstat styrs av en cynisk rysksinnad diktator för vilken både medborgerliga friheter, uttrycksfrihet och röstfrihet är någonting att hånskratta åt, och om lärjungens maktställning ifrågasätts skickar Putin in pansarvagnar och stormkanoner och låter dem skoningslöst meja ned civila. 

Mutta surkuhupaisinta on tietysti taas kerran nähdä äärioikeiston reaktio asiaan. Sekä somessa että Hommafoorumilla esiin on ryöminyt diktaattorin ystäviä, jotka julistavat hänet hyväksi järjestyksenpitäjäksi ja tietysti "globalismin", akkavallan ja homoilun vastustajaksi, mistä syystä hänelle pitää antaa anteeksi kaikki julmuudet ja raakuudet, tai ainakin ymmärtää.

Men det mest tragikomiska är än en gång extremhögerns reaktioner. Både i sociala nätverk och på det högerextrema diskussionsforumet Homma har det krupit fram vänner till diktatorn, som hyllar honom som en man av disciplin och ordning och givetvis som en motståndare till "globalism", tantvälde och bögvälde, och därför vill de förlåta honom alla grymheter och förskräckligheter han kan begå, eller åtminstone visa honom förståelse.

Tietenkään nämä "nationalismin" ja "etnopluralismin" esitaistelijoina mielellään esiintyvät poskisolistit eivät vaivaudu vähänkään pohtimaan, mitä Łukašenkan kulttuuripolitiikka on merkinnyt Valko-Venäjän kansalliselle kulttuurille ja kielelle. Valkovenäjän kielestä on tullut Itä-Euroopan iiri, vähemmistökieli omassa maassaan. Hetken aikaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen näytti siltä kuin se toipuisi, mutta Łukašenkan nousu presidentiksi merkitsi myös venäjän kielen uutta voittokulkua.

Naturligtvis bryr sig dessa påstådda nationalister och etnopluralister inte om att reflektera över vad Łukašenkas kulturpolitik inneburit för Vitrysslands nationella kultur och nationalspråk. Vitryska språket har blivit Östeuropas motsvarighet till iriskan, ett minoritetsspråk i sitt hemland. För en stund efter Sovjetunionens krasch fanns det chanser för att vitryskan skulle återhämta sig, men Łukašenkas makttillträde ledde till en ny triumf för ryska språket.

Mutta tiedämmehän me, että äärioikeiston touhuissa ei todellakaan ole kysymys kansallisten kulttuurien puolustamisesta "globalismia" ja "kansainvälistä kulttuurisekoitusta" vastaan. Äärioikeisto on aina vahvemman puolella, minkä näkee näissä kieliasioissa erityisen selvästi. Suomen puolella suomenruotsia ja saamelaiskieliä vastaan, mutta englannin puolella suomea vastaan ja venäjän puolella valkovenäjää vastaan.

Men vi vet ju att extremhögern verkligen inte tar i försvar några nationella kulturer mot "globalism" och "internationell blandkultur". Extremhögern står alltid på den starkares sida, vilket man särskilt tydligt ser i språkfrågor. För finskan mot finlandssvenskan och de samiska språken, men för engelskan mot finskan och för ryskan mot vitryskan.

Putinin pippelin persun peppua piristävä peräruiske - Sannfinnen vill ha uppfriskande lavemang från Ryssland

Perussuomalainen kansanedustaja Jukka Mäkynen on sikäli arvostettava kaveri, että hänellä on oikea ammatti rakennusmiehenä. Tapaamani rakennusmiehet ovat olleet poikkeuksetta mukavia ihmisiä, joten tämä ei ole ironiaa: perussuomalaisessakin tämä ammatinvalinta on kiitosta ja kehua ansaitseva piirre. Aivan yhtä sympaattista ei ole, että Mäkysellä on myös pahoinpitelytuomio, ja hänen mielipiteensä itänaapuristamme ovat vielä vähemmän omiaan herättämään myötämieltä, sillä hän on Twitterissä kiertävän kuvakaappauksen mukaan (varaus: en ole voinut selvittää kuvakaappauksen autenttisuutta) sanonut:

Den sannfinske riksdagsledamoten Jukka Mäkynen förtjänar åtminstone den uppskattning som tillkommer en genuin yrkesman, ty det är vad han som byggnadsarbetare är. De byggnadsarbetare jag råkat har utan undantag varit rätt trevliga människor, så det här är ingen ironi: även hos en sannfinne är det här yrkesvalet sålunda ett lovvärt drag. Lika sympatiskt är det inte att han också är en dömd våldsverkare, och hans åsikter om vårt östra grannland väcker ännu mindre välvilja, ty enligt en skärmdump som cirkulerar på Twitter (och vars autenticitet jag inte har kunnat bestyrka, ett förbehåll som läsaren bör beakta) har han sagt:

"Lantbrukarna får inget utbyte av EU, det är raka motsatsen. Många inhemska företag befinner sig i svag position när EU tvingar dem till lågpriskonkurrens. Finländarna har knappast dragit någon nytta av EU. Finland skulle klara sig mycket bättre utan unionen. Låt oss medge geografiska och politiska fakta: handel med Ryssland skulle i den nuvarande försvagade ekonomiska situationen verka som ett uppfriskande lavemang för ekonomin. Men när EU säger nej, kan man ingenting göra!" - Jukka Mäkynen, riksdagsman, Sf

"Venäjän kauppa toimisi maamme hiipuvassa taloustilanteessa valtiontaloutta PIRISTÄVÄNÄ PERÄRUISKEENA". Siis PIRISTÄVÄNÄ PERÄRUISKEENA. Minua moititaan aina siitä, että käytän liikaa homoseksuaaliseen alistumiseen viittaavia sanamuotoja kuvatessani persujen suhdetta Venäjään. Mutta minkäs teet, kun tämäkin tarjoiltiin ihan hopealautasella. On vaikea välttää mielikuvaa Putinista, joka tunnetusti väkevänä ja potenttina, rintakarvojaan mielellään esittelevänä miehisenä miehenä antaa henkilökohtaisella ruiskullaan persuille piristävän poliittisen peräruiskeen.

"Handel med Ryssland skulle i vårt lands försvagade ekonomiska situation fungera som ett UPPFRISKANDE LAVEMANG för ekonomin". Jag upprepar: ett UPPFRISKANDE LAVEMANG, alltså en uppfriskande ändtarmssköljning. Jag beskylls alltid för att alltför ofta skildra sannfinnarnas förhållande till Ryssland med metaforer baserade på homosexuell underkastelse, men vad kan man göra, när även den här metaforen serverades på silvertallrik? Det är svårt att inte komma att tänka på Putin, som - den starke och potente karlakarl han är och så gärna han visar sitt ymniga manliga brösthår för hela världen - med sin egen högst personliga spruta ger sannfinnarna ett uppfriskande politiskt lavemang.

Lieventävänä asianhaarana on tietysti syytä muistaa, että alkusointu on ainakin kalevalaisista ajoista saakka ollut keskeinen osa suomen kielen runousoppia, joten kerrankos tällaisia lipsautuksia sattuu itse kullekin. Mutta itse asia on vakava: perussuomalainen haluaa Suomen taloudelliseen, ja sitä tietä poliittiseen, riippuvuussuhteeseen fasistisesta Venäjästä. Tämä merkitsee strategista suuntautumista Venäjän etuun, aivan samalla tavalla kuin taistolaiset olivat strategisesti suuntautuneet Neuvostoliiton etuun eikä heillä ollut mielikuvaa sellaisesta Suomen edusta, joka eroaisi Neuvostoliiton edusta.

På finska har uttrycket allitteration (piristävä peräruiske), och allitterationen har spelat en viktig roll i finsk poetik sedan Kalevalas tider, vilket innebär att uttrycket kan förklaras som en naturlig felsägning. Men i övrigt är det här dödligt allvar. Sannfinnen vill se Finland i ett ekonomiskt, och därigenom även politiskt, beroendeförhållande till det fascistiska Ryssland. Det här innebär en strategisk orientering baserad på Rysslands intresse, precis som ungstalinisterna på sjuttiotalet bara iakttog Sovjetunions intresse och hade ingen föreställning om ett separat finländskt intresse.

Perussuomalaiset ovat siis Kremlin poliittisia sotilaita Suomen kamaralla, ja sellaisina heitä kaikki isänmaalliset kansalaiset kohdelkoot.

Sannfinnarna är sålunda Kremls politiska soldater på finländsk mark, och jag uppmanar alla fosterländska medborgare att bemöta dem som sådana.

Älkää enää selitelkö, maahanmuuttokriitikot ovat Putinin joukoissa - Inga fler bortförklaringar, är du en "invandringskritiker" är du en av Putins soldater

Fasistisen Venäjän fasistidiktaattori Vladimir Putin on juuri sanonut Financial Timesin haastattelussa maahanmuuton ja monikulttuurin olevan pahasta (en tiedä maahanmuutosta, mutta sen tiedän, että Putin on taistellut oman maansa monikulttuurisuutta vastaan mm. vainoamalla esimerkiksi suomalaisugrilaisia kieliä puhuvia vähemmistöjä) ja liberalismin ajan olevan ohi (mikä tarkoittaa, että hänen ja hänen liittolaistensa tavoitteena on riistää meiltä ikuisiksi ajoiksi vapaudet ja oikeudet, joita olemme pikkulapsesta asti pitäneet itsestään selvinä).

Det fascistiska Rysslands fascistiske diktator Vladimir Putin har just sagt i en intervju med Financial Times att invandring och mångkultur är av ondo (hans invandringspolitik har jag ingen aning om, men det vet jag att Putin bekämpat mångkulturen i sitt eget land bl a genom att förfölja minoriteter som talar finsk-ugriska språk) och att liberalismens tid är förbi (vilket betyder att han och hans allierade vill frånta oss för all evighet alla de fri- och rättigheter vi sedan barndomen ansett vara självklara).

Minä olen julistanut vuodesta 2002 asti, että äärioikeisto on fasistisen Venäjän luonnollinen liittolainen. Tämä sai suomalaisen äärioikeiston valtiasjohtajan syyttämään minua vainoharhaiseksi ja villitsemään tahdottomien raajojen lailla käyttäytyvät kannattajalaumansa kimppuuni. Lopulta nämä laumat saivat minut ajettua ulos mediasta, toki työsuojelun täydellinen puuttuminen vaikutti asiaan. Nyt kun olemme kuulleet äärioikeiston omat iskulauseet sana sanalta suoraan Putinin suusta, odotan saavani jonkinlaista tunnustusta siitä, että olen ollut koko ajan oikeassa, ennen kaikkia muita. 

Jag har sedan år 2002 förkunnat att extremhögern och det fascistiska Ryssland är naturliga allierade. Det här fick den finska extremhögerns avgudade ledare att kalla mig för paranoiker och hetsa sina skaror av viljelösa lemmar (även kända som "anhängare") på mig. Som det artade sig lyckades dessa skaror med att röka ut mig från medierna, låt vara att den kompletta frånvaron av arbetarskydd också spelade en roll. Nu har vi hört extremhögerns egna slagord ord för ord upprepade av Putin. Jag förväntar någon sorts erkänsla för att jag haft rätt före alla andra.

Mutta kaikkein tärkeintä on itse kunkin ymmärtää ja sisäistää, että:

Det viktigaste är dock att var och en inser och internaliserar det här:

"MAAHANMUUTTOKRIITIKOT" OVAT PUTININ MIEHITYSARMEIJA SUOMESSA, SE ON AINOA MITÄ HE OVAT JA SE ON AINOA MITÄ HEISTÄ TARVITSEE TIETÄÄ. KOHTELE HEITÄ KUTEN MAANPETTUREITA MIELESTÄSI TULEE KOHDELLA.

"INVANDRINGSKRITIKERNA" ÄR PUTINS OCKUPATIONSARMÉ I FINLAND. DET ÄR DET ENDA DE ÄR OCH DET ÄR DET ENDA MAN BEHÖVER VETA OM DEM. BEHANDLA DEM SOM DU BEHANDLAR FOSTERLANDSFÖRRÄDARE. 

Pitäisikö eurooppalaisen äärioikeiston ja Venäjän yhteyksistä huolestua? - Borde man känna sig oroad över Rysslands kontakter med den europeiska extremhögern?

Kuten arvata saattaa, kaikki suomalaiset mepit olivat huolissaan Venäjän ja äärioikeiston yhteyksistä, paitsi - Jussi Halla-aho.

Det bör inte komma som en överraskning för någon att alla finländska EU-ledamöter var oroade över extremhögerns förbindelser till Ryssland - med undantag av Jussi Halla-aho.

Toki Halla-aho itse äärioikeiston edustajana tietää, ettei niissä yhteyksissä hänen näkökulmastaan ole huolenaihetta. Yhteydet ovat kunnossa ja toimivat hyvin.

Men som representant för extremhögern vet Halla-aho att det inte är någonting fel på sagda förbindelser ur hans synvinkel. Förbindelserna är väl etablerade och fungerar smidigt.

- Внимание! Испытываем систему коммуникаций. Говорит Москва. Слышно? 
- Добрый вечер Москва. Говорит Юсси Халла-ахо. Слышу вас громко и ясно.

- Attention! We are testing communications. Moscow speaking. Do you read me?
- Good evening, Moscow. This is Jussi Halla-aho speaking. I hear you loud and clear.

Täti Venäjä tuli persuille avuksi - Tant Ryssland på besök för att ge sf sitt stöd

Suomeen saapui juuri muuan Katie Hopkins, äärioikeistolainen agitaattori Englannista, tapaamaan persuja ja kunnioittamaan sankareiksi luonnehtimiaan Junes Lokkaa ja Tiina Wiikiä. Hopkinsin suhde Putiniin tuntuu olevan läheinen, sillä Twitterissä jakamassaan videopätkässä hän sanoi maastamme, että se on muuten ihan kuin Venäjä, mutta vailla kahta itänaapurin nauttimaa "etua": Putinin valtaa ja "vahvaa kristillistä kulttuuria".

Till Finland anlände nyligen en viss Katie Hopkins, högerextrem agitator från England, för att möta sannfinnar och för att hylla Junes Lokka och Tiina Wiik som hjältar. Hopkins förefaller ha ett nära förhållande till Putin, för på ett videoklipp hon delade ut på Twitter sade hon att Finland i övrigt nästan är som Ryssland, men att vi saknar två "fördelar" den östra grannen åtnjuter: Putin som ledare, och "stark kristlig kultur". 

Venäjän "vahva kristillinen kulttuuri" on tietysti vain synonyymi Putinin vallalle, sillä ortodoksinen kirkko on jo neuvostoaikana joutunut KGB:n soluttamaksi, ja tätä tilannetta Jeltsinin vuosina vallinneen suhteellisen vapauden aikana kritisoineet Gleb Jakunin -vainaan kaltaiset toisinajattelijapapit lensivät sieltä pellolle Putinin otettua vallan. Mutta on tietysti opettavaista nähdä, että persut eivät enää edes teeskentele olevansa mitään muuta kuin Venäjän miehitysjoukko isänmaassamme.

Rysslands "starka kristliga kultur" är givetvis bara en synonym till Putin som ledare, för den ortodoxa kyrkan har infiltrerats av KGB för längesen, och de dissidentpräster som under Jeltsin, då en relativ frihet rådde, kritiserade detta (t ex den sedan dess framlidne Gleb Jakunin), har förlorat sin ställning sedan Putin kom till makten. Men det är givetvis lärorikt att se, att sannfinnarna inte ens låtsas vara något annat än Rysslands ockupationstrupper i vårt fosterland.

Se miehitysjoukko on tunnetusti jo vuosia sitten hankkinut itselleen vallan päättää siitä, mitä suomenkielisissä medioissa kirjoitetaan ja kuka niihin saa kirjoittaa. Nyt kun valtavirtalehdistömme lietsoo vihaa ja hysteriaa kuin MV-lehti viime vaalien edellä, on selvää kuka tässä maassa oikeasti määrää ja häärää.

Det är välkänt att denna ockupationstrupp för längesen tillskansat sig makten att bestämma, vad som skrivs i finska medier och vem som skriver i dem. I dag uppviglar våra mainstreamtidningar till hat och hysteri precis som den högerextrema hetstidningen MV-lehti gjorde före senaste riksdagsval, och det är klart som korvspad vem som i verkligheten styr och ställer i det här landet.

Jussi Halla-ahon ääni on Venäjän ääni - Jussi Halla-aho talar med Rysslands stämma

(suomenkielinen osuus poistettu/den finska versionen avlägsnad)

Ilja Janitskin och Johan Bäckman har, efter åratal av mullvadsarbete och hathets, äntligen dömts till fängelsestraff. Det har varit lärorikt att följa med vad sannfinnarna och övrig online-extremhöger haft att säga om saken. Alltid har det varit något sånt här: a) det är så hemskt när man kränker extremhögerns yttrandefrihet och b) det är så hemskt när vita människor straffas för att ha använt sig av sin yttrandefrihet medan grönvänstern hela tiden pysslar om svarthyade våldtäktsmän e.dyl.

(suomenkielinen osuus poistettu/den finska versionen avlägsnad) Johan Bäckman har inte ännu fotograferats i hjärtlig omfamning med Halla-aho, men med Teuvo Hakkarainen förefaller han stå på rätt vänskaplig fot.

(suomenkielinen osuus poistettu/den finska versionen avlägsnad).
Janitskin spred i sin onlinetidning, som bekant, en del rent rasistisk propaganda, som sannfinnarna naturligtvis älskar och som de alltid krävt bättre uttrycksfrihet för. Men Johan Bäckman har alltid agerat propagandist åt Ryssland och med sin ihärdighet lyckats skapa en skara anhängare för Putins lögner. Att Halla-aho et consortes tar en uppenbar Putinspringpojke i försvar visar en gång för alla ihåligheten och lögnaktigheten i Halla-ahos ansträngningar att upprätthålla en Rysslandkritisk profil och avvärja de beskyllningar om putinism som riktas mot hans kult av viljelösa lemmar.

(suomenkielinen osuus poistettu/den finska versionen avlägsnad)

Som jag redan år 2002 insåg är extremhögern Rysslands ockupationsarmé i Finland. Om ni vill frigöra Finland från ryskt inflytande bör ni bekämpa extremhögern. Om ni svamlar om VSB och fredsvilja gentemot Ryssland spelar ni extremhögern i händerna. Så enkelt är det. Har alltid varit.

(suomenkielinen osuus poistettu/den finska versionen avlägsnad)

En humoristisk bildmanipulation som visar Jussi Halla-aho iklädd ryska Röda arméns uniform. Jag vill ingalunda påstå att Halla-aho någonsin stridit i Röda arméns led, alla vet ju att han är en civiltjänstgörare. Jag tyckte bara att ett så här dystert blogginlägg behöver lite humor också. 

Äärioikeisto on Putinin armeija - todistettu taas kerran. Extremhögern är Putins armé, vilket än en gång har bevisats.

Kuten oikein onkin, Putinin ja hänen käsinukkensa Trumpin Ribbentrop-Molotov-tapaamista vastaan on tekeillä mielenosoitus. Ja kuten arvata saattaa, mielenosoituksen järjestelyryhmään Facebookissa on jo soluttautunut äärioikeistolaisia trolleja. Eräs heistä jakeli englanninkielisiä, "antifasistien" tappamisella uhkaavia propagandameemejä keskusteluketjussa, jossa laadittiin Putinia kritisoivia venäjänkielisiä iskulauseita. Hänen Facebook-sivullaan oli tietenkin Soldiers of Odinin tunnukset.

Som sig bör ska det bli en demonstration mot Putin och hans marionett Trump när de håller sitt Ribbentrop-Molotov-möte i Finland. Och som man kan gissa har högerextrema troll redan infiltrerat Facebooksgruppen för demonstrationen. En av dem distribuerade engelskspråkiga propagandamem i en diskussionstråd där vi utarbetade Putinkritiska ryska slagord. På hans Facebooksida stod det givetvis i stora bokstäver "Soldiers of Odin".

Mitä todisteita vielä kaipaatte? Äärioikeisto on jälleen kerran avoimesti ja röyhkeästi ilmoittautunut Putinin tukijoukkoihin ja julistanut hakkaavansa ja tappavansa Putinin arvostelijoita. Äärioikeisto on Putinin armeija. Soldiers of Odin = Soldiers of Putin.

Behöver ni ännu mera bevis? Extremhögern har än en gång öppet förklarat sitt stöd för Putin och hotar misshandla och döda Putinkritiker. Extremhögern är Putins armé. Soldiers of Odin = Soldiers of Putin.

"Öppna östgränsen! Välkommen Putin! Rensa Finland!"

Ympyrä on sulkeutunut - Cirkeln är sluten

"Reformipuolue", uusin äärioikeistolainen puolueviritys, valmistautuu jo seuraaviin vaaleihin. Huomatkaapa ehdokkaat: Johan Bäckman, Suomen johtava venäläismielinen propagandamaakari; ja Mika Ranta, joka perusti äärioikeistolaisen Soldiers of Odin -katuväkivaltajärjestön. Äärioikeisto ja putinistit ovat virallisesti samaa porukkaa.

"Reformpartiet", det nyaste försöket till ett högerextremt parti, förbereder sig till nästa val. Lägg märke till kandidaterna: Johan Bäckman, Finlands ledande putinistiske propagandist; och Mika Ranta, som startade Soldiers of Odin, den högerextrema ligan för våldsverkare och gatubrottslingar. Sålunda står extremhögern och putinisterna officiellt i maskopi med varandra. 

Piippa-Jussi pulassa - Jussi Halla-aho i knipa

Pannaanpa taas Piippa-Jussin kuva tähän alkuun, että päästään oikeaan tunnelmaan. Piippa-Jussi tosiaan hiljattain antoi lausunnon, jossa myötäili Venäjän näkemyksiä Skripalin myrkytystapauksesta, mutta nyt hän on tullut katumapäälle ja alkanut toppuutella puolueessa rohkaistuneita Putinin ystäviä. Kulttuurintekijänä kunnostautunut perussuomalainen poliitikko (hän esiintyi rämppämusiikkivideolla, jossa strippari työntää hänen peräsuoleensa dildon) Juho Eerola on näet antanut lausunnon, jossa hyväksyi Krimin miehityksen ja liittämisen Venäjään. Tästä Piippa-Jussi hermostui ja jauhoi myllystään kirjeen, jolla paimensi Eerolan puolueen oikean linjan taakse.

Till en början ska vi ha en bild av Jussi Halla-aho med budjonnovkan för ögonen, för stämningens skull. Halla-aho yttrade sig nyligen om giftattentatet mot Sergej Skripal och dennes dotter i ordalag som motsvarade Rysslands officiella syn på saken, men nu har han ändrat åsikt och börjat tona ned de Putinvänliga stämningar som gjort sig gällande i partiet. Den sannfinske politikern Juha Eerola, som även utmärkt sig som kulturskapare (med ett videoklipp där en stripteaseflicka stoppar honom in en dildo i röven, till ackompanjemang av bedrövlig rockmusik), har nämligen gett en intervju där han accepterade ockupationen och annekteringen av Krim. Det här gick Jussi Budjonnyj på nerverna, så att han skickade en skrivelse för att uppmana Eerola att iaktta partiets officiella utrikespolitik. 

Piippa-Jussilla on kuitenkin vaikeuksia myös Tom Packalénin kanssa. Tämä alkujaan järkipersuna jopa puoluerajojen yli arvostettu poliisimies on osoittautunut johdonmukaiseksi Putinin ystäväksi, jonka julkisissa kannanotoissa on yksiselitteisen venäläismielinen sävy. Putinin ihailu, myötäily tai hännystely on puolueessa yksinkertaisesti liian yleistä, jotta edes Halla-aho saisi sitä kuriin, niin suuri arvovalta kuin hänellä puolueessaan ja alakulttuurissaan onkin. Putin on niin suuri mestari, että itse Mestarikaan ei hänelle pärjää.

Jussi Budjonnyj har dock likadana svårigheter med Tom Packalén. Denne polisman, som på sin tid uppskattats även av icke-sannfinnar p g a sin förment pragmatiska inställning, har visat sig vara entydigt putinistisk i sin attityd och i sina yttranden. Att beundra Putin, ställa sig in hos Putin eller stryka Putin medhårs är så vanligt bland sannfinnar att inte ens Halla-aho kan få bukt med det trots den väldiga prestige han åtnjuter i sitt parti och sin subkultur. Putin är en så stor mästare att inte ens Mästaren kan mäta sig med honom.

Piippa-Jussin sisäisesti ristiriitaiset lausunnot - milloin hän julistaa kannattavansa Nato-jäsenyyttä ja vastustavansa Krimin miehitystä, milloin taas myötäilee Kremliä ja vastustaa diplomaattien karkotuksia - osoittavat, että hänen tahdottomat raajansa eivät enää ole hänen komennossaan, vaan haluavat lujemman tahdon johon alistua. Tämä tietysti kuvastaa äärioikeiston dilemmaa Suomessa yleisemminkin.

Jussi Budjonnyjs motstridiga uttalanden - ibland påstår han sig vara anhängare av Natomedlemskapet och motståndare till Krimockupationen, ibland gör han Kreml till lags och ogillar att vi utvisar ryska diplomater - visar att hans viljelösa lemmar har börjat hålla utkik efter en starkare vilja att underkasta sig. Det här återspeglar givetvis extremhögerns dilemma i Finland i allmänhet.

Vuosikymmenten ajan äärioikeisto saattoi uskotella itselleen, että homojen, neekereiden ja muiden poikkeavien vihaaminen ja parjaaminen oli isänmaallisuutta. Tämä ajattelutapa jotenkin kulminoitui siinä, että Piippa-Jussi itse saattoi kieltäytyä aseista ja silti pitää itseään isänmaallisena, jopa armeijan aktiiviupseereja isänmaallisempana, koska hän edusti korkeampaa ja oikeampaa isänmaallisuutta, ts. kyttyrän tykkäämistä homoista ja neekereistä. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.

I årtionden intalade sig extremhögern att det var fosterländskt att hata och skymfa bögar, negrer och allehanda avvikande personer. Den här mentaliteten nådde sin kulmen i att Jussi Budjonnyj själv blev vapenvägrare och ändå ansåg sig vara fosterländsk, t o m mera fosterländsk än de aktiva officerarna i armén, eftersom hans fosterländskhet var den högre och bättre fosterländskhet som gick ut på att ogilla bögar och negrer. Nu har situationen blivit en annan.

Nyt nimittäin isänmaallisuus vanhassa merkityksessään eli puolustustahtona Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan on alkanut joutua ristiriitaan sen homojen ym. poikkeavien vihaamisen kanssa. Nyt juuri Venäjä yllyttää vihaamaan homoja ja muita poikkeavia, ja toisaalta sodan tutkimuksessa on alettu puhua avoimesti mm. homoseksuaalisuudesta. Talvisodan inklusiivinen henki on herännyt unestaan, ja nyt se tulkitaan niin, että isänmaan puolustajiksi kelpaavat niin homot, muslimit, tummaihoiset kuin muutkin, sillä jokaisella on paikkansa rintamassa "kun se kerran tulee" itärajan takaa.

Nu har nämligen fosterländskheten i ordets gamla mening, dvs som försvarsvilja riktad mot Rysslands militära hot, börjat hamna i konflikt med det där hatet mot bögar och andra avvikande. Nu är det just Ryssland som uppviglar till detta hat, och å andra sidan har historieforskarna börjat tala öppet bl a om de homosexuellas lott i våra krig. Vinterkrigsandan, den socialt inklusiva, har vaknat igen, och nu tolkas den så att både bögarna, muslimerna, de mörkhyade och alla andra duger till fosterlandsförsvarare, ty var och en ska behövas på fronten när fienden en gång kommer från andra sidan om östgränsen.

Toisin sanoen äärioikeistolaiset joutuvat valitsemaan joko isänmaallisuuden tai vähemmistöjen vihaamisen - jälkimmäinen merkitsee myös sitä, että pitää valita mieluummin Venäjä kuin Suomi, sillä vähemmistöjen vihaaminen on Putinin suojeluksessa. Yhä selvempää on, että perussuomalaisten ja ns. maahanmuuttokriittisen äärioikeistolaisen alakulttuurin enemmistö valitsee mieluummin Venäjän kuin Suomen. Tämähän on tullut selväksi jo Homma-foorumilla, jossa on kokonainen lajityyppinsä kääntymyskertomuksia aiheesta "en ole koskaan pitänyt Venäjästä, mutta on syytä myöntää, että Putin on valkoisen rodun viimeinen turva".

Alltså måste högerextremisterna välja mellan fosterländskheten och hatet mot minoriteterna. Och det sistnämnda innebär att de också hellre väljer Ryssland än Finland, för minoritetshatarna åtnjuter Putins beskydd. Det blir klarare varje dag att den stora majoriteten sannfinnar och högerextrema s k invandringskritiker föredrar Ryssland framför Finland. Det här har blivit klart redan på diskussionsforumet Homma, där putinistiska omvändelsehistorier - "jag har aldrig gillat Ryssland, men det är skäl att medge att Putin är den vita rasens siste försvarare" - redan blivit egen genre.

Piippa-Jussilla on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on mukautua yleismaailmalliseen virtaukseen, panna piippalakki päähän, vetää lippa silmille ja hypätä voittajan vankkureille, eli täysillä ohjata puolueensa Venäjän kansainvälisen armeijan riveihin - samoihin riveihin parantumattomien vanhan kansan kommunistien kanssa. Toinen on yrittää potkia tutkainta vastaan ja esittää isänmaallista, mutta siinä on se riski, että hän päätyy taas vain yhdeksi laitapuolen räyhäriksi ilman puoluetta.

Jussi Budjonnyj har här två alternativ. Det ena är att anpassa sig till den härskande strömningen, ta på sig budjonnovkan, dra den för ögonen och ansluta sig till vinnarsidan, dvs till Rysslands internationella armé - som de obotliga kommunisterna av gamla skolan redan tagit värvning i. Det andra alternativet är att kämpa mot omöjliga odds och försöka upprätthålla den fosterländska fasaden, men det innebär risken att bli en marginaliserad gaphals bland många, så som han en gång var. 

Johan Bäckman oikeuteen - Johan Bäckman inför rätta

Isänmaan vihollisista viheliäisin, Johan Bäckman, joutuu nyt syytteeseen Jessikka Aron kiusaamisesta. Onkin jo totta vieköön aika. Bäckman on riehunut suomalaisessa julkisuudessa jo hyvinkin yli vuosikymmenen julistamassa lännen pahuutta ja Venäjän ihanuutta sekä syyttelemässä suomalaisia nationalismista ja fasismista. Valitettavasti Bäckman ei ole koskaan suoraan vainonnut minua, vaikka olen kovasti koettanut päästä hänen ahdisteltaviensa listalle - se kun on kunniamerkin veroinen asema.

Den uslaste av fosterlandets fiender, Johan Bäckman, ska nu bli åtalad för den klappjakt han fört mot Jessikka Aro, och det är minsann hög tid. Bäckman har vältrat sig i finsk offentlighet sedan minst tio år tillbaka och förkunnat västerlandets ondska och Rysslands härlighet samt beskyllt finländarna för nationalism och fascism. Tyvärr har jag aldrig blivit personligt förföljd av Bäckman, trots att jag medvetet försökt komma med på listan över hans offer - det är ju nästan som ett förtjänsttecken.

Fasistipuheista huolimatta Bäckmanin suhteet äärioikeistoon ovat olleet viime aikoina lämpimät. Ainakin persuedustaja Teuvo Hakkaraisen kanssa on kaulailtu valokuvissa kuin veljekset-ilvekset ainakin, ja myös Vääksyn lempeä uskovainen James "Džeimppa" Hirvisaari on ainakin puheväleissä Bäckmanin kanssa, päätellen siitä muutaman vuoden takaisesta Twitter-keskustelusta, jossa herrat yhdessä mollasivat silloista arkkipiispaamme "karkkipiispaksi".

Bäckman må ha kallat finländarna i gemen för fascister, men åtminstone på sistone har han upprätthållit varma relationer till den egentliga extremhögern. Han och den sannfinske riksdagsledamoten Teuvo Hakkarainen har fotograferats tillsammans som ena såta stallbröder, och även James "Dzjejmpan" Hirvisaari, vår Herres barmhärtige tjänare från Vääksy, står också på vänskaplig fot med Bäckman, att döma av det Twittersamtal för ett par år sen, då herrarna tillsammans hittade på ett barnsligt öknamn för vår dåvarande ärkebiskop.

Bäckman itse asiassa tuntuu itärajantakaisten ystäviensä mieliksi organisoineen ja yllyttäneen putinistista toimintaa sekä äärivasemmalla että äärioikealla. Toisaalta hän on julistanut, että taistolaiset olivat aikansa Suomen parhaita kulttuurintekijöitä. Toisaalta taas hän on vedonnut äärioikeistoon mm. homovastaisuudella. Ja toki hän on myös omaksunut äärioikeiston vihamielisyyden ruotsin kieltä kohtaan - hänhän tietysti haluaisi Suomeen pakkovenäjän ja epäilemättä venäläissotilaiden opettamana.

Bäckman förefaller faktiskt ha organiserat putinism och uppviglat till den både på vänster- och på högerextremt håll för att göra sina vänner bortom östgränsen till lags. Å ena sidan har han redan hunnit förkunna att sjuttiotalsstalinisterna var de bästa kulturskaparna i sin tids Finland. Å andra sidan har han tilltalat extremhögern bl a genom bögfientlighet. Och naturligtvis har han också anammat extremhögerns fientlighet mot svenska språket - han skulle föredra att ryska soldater kom till Finland för att undervisa i tvångsryska.

Alun perin Bäckman oli useimpien suomalaisten mielestä pelkkä pelle, mutta vuosien mittaan hän on jaksanut jatkaa lähetystehtäväänsä pilkasta järkkymättä. Ilman kunnon tukiryhmää normaali ihminen ei tällaista jaksaisi. On myös ilmeistä, että hänellä on oikeita yhteyksiä venäläisiin takaraivonrikkiampumispalveluihin, ja sellaisella taustalla asianomainen on pieni pakko ottaa vakavasti.

Till att börja med såg de flesta finländare Bäckman som en ren pellejöns, men under åren har han orkat fortsätta med sitt missionerande utan att låta sig röras i ryggen av spottet. Utan ordentliga stödtrupper skulle en normal människa inte orka med sådant. Det är också klart att han har verkliga kontakter med ryska säkerhetsorgan med befogenheter att utdela nackskott. En person med en sådan bakgrund är man illa tvungen att ta på allvar. 

Muistutan taas kerran, mitä suurten totalitarismien aikalaiset George Orwell ja Heinrich Böll toisistaan riippumatta sanoivat: totalitarismin olemukseen kuuluu, että se näyttää naurettavalta, muttei sille uskalla nauraa. Bäckmanin ura havainnollistaa tätä: hänelle ei enää uskalla nauraa.

Jag vill åter påminna om vad George Orwell och Heinrich Böll, samtida med nittonhundratalets stora totalitarismer, kom att säga oberoende av varandra: det är ett av totalitarismens definierande drag att det ser skrattretande ut men att man inte vågar skratta åt det. Bäckmans karriär åskådliggör detta: man vågar inte längre skratta åt honom. 

Vaikka Bäckmanin tuominen oikeuden eteen on tärkeä moraalinen voitto, sitä päivää valitettavasti ei ole näköpiirissä, että hän saisi mitä ansaitsisi, ts. että hänet teljettäisiin vankityrmään. Todennäköisempää on, että hän saa jonkin käytännössä symbolisen tuomion ja hyödyntää sitä sitten julistautumalla suureen ääneen poliittisen sorron uhriksi ja fasisti-Suomen poliittiseksi vangiksi ("poliittinen vankeus" tarkoittaa tässä yhteydessä paria rupista päiväsakkoa). 

Det är en viktig moralisk seger att Bäckman äntligen åtalas, men den dagen står inte ännu bakom dörren när han får vad han förtjänar, dvs blir inburad för en längre tid framåt. Det är mer sannolikt att han får en i praktiken bara symbolisk dom och utnyttjar den genom att tjuta i högan sky om vilket offer för politiskt förtryck han är och kalla sig själv för en politisk fånge i fascistiska Finland ("politisk fångenskap" betyder i det här fallet några futtiga dagsböter).

Suoraan kysymykseen suora vastaus - Ett enkelt svar på en enkel fråga

Suomalaisen äärioikeiston palvottu mestari, jonka tahdottomia ruumiinosia ilman sielua, yksilöllisyyttä ja ihmisarvoa muut äärioikeistolaiset ovat, kysyi hiljattain sosiaalisessa mediassa retorisen kysymyksen, miksi Moskovan hännystelystä vaaditaan tilille juuri äärioikeistoa, kun itänaapuria mielistelemässä on valtavirtapuolueidenkin poliitikkoja.

Den finska extremhögerns tillbedde mästare, vars viljelösa kroppsdelar utan själ, individualitet och människovärde alla andra högerextremister i vårt land är, har nyligen i sociala medier ställt den retoriska frågan, varför det bara är extremhögern som klandras för inställsamhet gentemot Moskva, när det också är politiker från partier i huvudfåran som ställer sig in hos vår östra granne.

Suomalaisen äärioikeiston palvottu mestari, jonka tahdottomia raajoja ilman sielua, yksilöllisyyttä ja ihmisarvoa muut äärioikeistolaiset ovat, tietää kyllä hyvin vastauksen. Mutta kirjataanpa se myös tähän.

Den finska extremhögerns tillbedde mästare, vars viljelösa lemmar utan själ, individualitet och människovärde alla andra högerextremister i vårt land är, känner nog svaret på frågan. Men låt oss särskilt nedteckna det även här. 

Sellaiselta poliittiselta suuntaukselta, joka esittää syntyneensä vastareaktiona Moskovan hännystelyyn suomalaisessa politiikassa ja joka julistaa edustavansa isänmaallisuutta, tulee voida vaatia Moskovan hännystelemättömyyttä ja suurempaa isänmaallisuutta.

En politisk gruppering som påstår sig ha uppstått som motreaktion på finska politikers inställsamhet gentemot Moskva och som ståtar med sin fosterländskhet bör uppfylla högre krav på icke-inställsamhet gentemot Moskva och på fosterländskhet.

Aivan vastaavista syistä esimerkiksi julkisesti homoseksuaalisuutta vastustavan poliitikon narahtaminen salaisesta homoseksuaalisesta sukupuolielämästä on niin suuri skandaalin aihe.

Har vi till exempel en politiker som i offentligheten uppträder som principfast motståndare till homosexualitet och som sedan åker fast för hemligt homosexuellt könsliv, är det av motsvarande skäl en stor skandal.

Arwidsson ja vastarintaliike - Adolf Ivar Arwidsson och Nordiska motståndsrörelsen

"Svenskar är vi inte längre, ryssar vill vi inte bli, låt oss sålunda vara finnar." Adolf Ivar Arwidsson
"Från Sverige styrs vi, från Ryssland begär vi truppförstärkningar, finska staten vill vi avskaffa." Nordiska Motståndsrörelsen

Venäläismielinen äärioikeisto iskee jälleen - Den rysksinnade extremhögern slår till igen

Pertti Nykänen, även känd under öknamnet "Gandalf", klagar att extremhögern fått förbud mot att streama sina videoupptagningar på en del webbsajter. Detta uppfattar han som censur, beskyller "polpo" (polisen) för det - och hotar att gå till ryska ambassaden (av alla ställen!) för att framföra sitt klagomål. 

Pertti Nykänen, joka tunnetaan myös lempinimellä "Gandalf", valittaa että äärioikeisto on saanut eräillä nettisaiteilla videoilleen suoratoistokiellon. Tämän hän mieltää sensuuriksi, syyttää siitä "polpoa" (poliisia) - ja uhkaa viedä valituksensa kaikista mahdollisista paikoista Venäjän suurlähetystön (!) käsiteltäväksi.

Onko Herrasmieshistorioitsijasta tullut ryssäläismielinen taho? Har Gentlemannahistorikern blivit rysksinnad?

Mehän kaikki tunnemme erään tamperelaisen miehen, joka on aivan riittävän hyvin identifioitu kutsumalla häntä "Hervannan Herrasmieshistorioitsijaksi". Monien vuosien ajan hän ilahdutti kaikkia mahdollisimman keveinkin kriteerein vasemmistolaisiksi tai vapaamielisiksi miellettävissä olevia henkilöitä leimaamalla heitä kommunisteiksi ja homoseksuaaleiksi ja perustamalla heidän nimellään homoseksuaalista pornoa sisältäviä herjaussivuja nettiin. Hän myös kehitteli kokonaisen oman sanavaraston seksuaalisävytteisiä herjoja, ja tietenkin julisti kaikki vihamiehinä pitämänsä "ryssäläismielisiksi tahoiksi".

Vi alla känner väl till en herre från Tammerfors som vanligen kallas Gentlemannahistorikern från Hervanta. Under många år gladde han alla som han med något svepskäl kunde beteckna som vänster eller liberala genom att utmåla dem som kommunister och homosexuella, varvid han vanligen upprättade webbsidor under deras namn som han sen fyllde med homosexuell porr. Han utvecklade ett helt eget ordförråd sexuellt färgade okvädinsord, och givetvis kallade han alla de som han ansåg vara ovänner för "rysksinnade aktörer".

Siihen aikaan kun Herrasmieshistorioitsija vielä oli omanlaatuisensa kyläoriginelli, monet älyllisesti kunnianhimoisesta ja vakavasti otettavasta äärioikeistoliikkeestä haaveilevat epäilivät häntä vähintäänkin Supon, kommunistien tai pääesikunnan  tiedusteluosaston agentiksi, jonka oli tarkoitus leimata äärioikeisto naurettavaksi ja mielisairaaksi. Sittemminhän tunnetusti kävi niin, että koko suomalainen vaihtoehto-oikeisto omaksui Herrasmieshistorioitsijan törynheittometodit. Herrasmieshistorioitsija ei enää ollutkaan alan miesten maineen pilaava häirikkö, vaan pioneeri, kansantaiteilija ja kunnioitettu vanhus.

När Gentlemannahistorikern ännu uppträdde som ett byoriginal sui generis, misstrodde många högerextremister som drömde om en intellektuellt ambitiös och seriös extremhöger att han var en agent för Skypo, kommunisterna eller generalstabens underrättelseavdelning vars mission det var att utmåla hela extremhögern som skrattretande eller sinnesrubbad. Sedan dess artade det sig så att hela den alternativa högern i Finland tillägnade sig Gentlemannahistorikens metoder i smuts- och pajkastning. Gentlemannahistorikern var inte längre ett plågoris som förstörde alla högerextremisters anseende, utan en pionjär, folkkonstnär och hedrad veteran.

Herrasmieshistorioitsijan ideologia oli kuitenkin hyvin yksiselitteisesti venäläisvastainen, ja yksi hänen itselleen myöntämistään arvonimistä oli "Aluepalauttaja", eli siis Suomen Neuvostoliitolle menettämien alueiden palauttaja. Hän julisti vihaansa ja katkeruuttaan venäläistä miehittäjää kohtaan sen verran raivokkaasti, että oli vaikeaa uskoa hänen koskaan omaksuvan nuoren polven vaihtoehto-oikeiston venäläismielisiä, putinistisia asenteita.

Ideologiskt var gentlemannahistorikern dock mycket entydigt russofobiskt sinnad, och en av de hederstitlar han beviljade sig själv var "Återbördaren", dvs den som ville återbörda de avträdda områdena till Finland. Han förkunnade sitt hat och sin bitterhet mot den ryska ockupationsmakten med sådant raseri att det var mycket svårt att föreställa sig att han någonsin kunde dela den unga alternativa högerns Rysslandsvänliga, putinistiska attityder.

Mutta kuten norjalaiset sanovat, teori er det du tror mens praksis er det eg veit - teoria on se mitä sinä luulet, kun taas käytäntö on se mitä minä tiedän. Nyt kun ne kaikkein kovimmat ja väkivaltaisimmat äärioikeistolaiset osoittivat mieltään Tampereella "sananvapauden" (ts. toista mieltä olevien vapaan murhaamisen) puolesta, ja heidän joukossaan marssineen varusmiehen nettikirjoittelut osoittivat hänet täysin putinismilla aivopestyksi, rakastettu herrasmieshistorioitsijamme riensi useamman kuin yhden blogin kommenttiosastoon julistamaan, että ilmeiseen ryssäläismielisyyteen hän ei ota kantaa, mutta ihan varmasti vastamielenosoittajat ne siellä Tampereella uhkailivat väkivallalla...

Men för att tala med norrmännen: teori er det du tror mens praksis er det eg veit, teori är vad du tror medan praktik är vad jag vet. Nyligen demonstrerade de allra tuffaste och mest våldsbenägna högerextremisterna i Tammerfors för "uttrycksfriheten" (dvs. för sin egen frihet att mörda vem som helst de ogillar), och en beväring som marscherade i deras led visade sig vara putinistiskt hjärntvättad: då skyndade sig Gentlemannahistorikern att förkunna (i kommentarlådan till fler än en blogg), att han inte ville ta ställning till de här uppenbart rysslandsvänliga attityderna, men att det alldeles säkert var motdemonstranterna som i Tammerfors kom med hotelser om våld...

Huomatkaa, että ilmeiseen ryssäläismielisyyteen hän ei siis ota kantaa. "Ryssäläismielisyys" ei siis enää ole Herrasmieshistorioitsijan mielestä oleellista eikä tärkeää. Voi sanoa että "vanhan hyvän ajan" isänmaallinen, tai ainakin venäläisvastainen, äärioikeisto on kuollut, kun Herrasmieshistorioitsijallekin kelpaa liittolaiseksi, tai ainakin puolusteltavaksi, uuden aikakauden venäläismielinen äärioikeistolainen.

Märk väl att han inte ville ta ställning till de här uppenbart rysslandsvänliga attityderna. "Rysslandsvänliga attityder" är sålunda inte längre någonting att fästa sig vid för Gentlemannahistorikern. Man kan säga att den gammelmodigt fosterländska, eller åtminstone ryskfientliga, extremhögern nu är död och begravd, när t o m Gentlemannahistorikern är villig att alliera sig med en putinistiskt sinnad högerextremist av den nya tiden, eller åtminstone att ta en sådan i försvar.

Joudumme siis tyrmistyneinä toteamaan, että Herrasmieshistorioitsijasta on näin tullut yksi niistä "ryssäläisistä tahoista", joita hän itse aikoinaan vainosi. 

Det är med bestörtning vi är tvungna att konstatera, att Gentlemannahistorikern nu har blivit en av de "Rysslandsvänliga aktörer" han förr i världen brukade förfölja.

Ei ole itäblokkia - Det finns inget östblock

Rauhanpuolustajia kritisoineeseen kirjoitukseeni voisin lisätä sellaisen peräkaneetin, että mitään itäblokkia ei ole. Sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta se tuntuu unohtuvan yllättävän monilta rauhanaktivisteina ja yhteiskuntakriitikkoina esiintyviltä, jotka puhuvat liennytyksen välttämättömyydestä "idän ja lännen" välillä.

Jag kunde utvidga min kritik av Fredskämparna med slutklämmen att det inte finns något östblock längre. Det borde vara självklart, men det förefaller att våra s k fredsaktivister och samhällskritiker glömmer det när de svamlar om hur viktigt det är med avspänning mellan "öst och väst".

Venäjä ei kuitenkaan ole kylmän sodan aikainen "itä". Silloin ennen vanhaan Neuvostoliitto edusti yhtä haaraa Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneestä demokratian perinteestä. Siellä, missä kommunistipuolueet olivat päässeet yksinvaltaan, tämä haara oli jämähtänyt ensin vallankumouksellisen terrorin vaiheeseen, sitten mureni hiljakseen kun terrori oli ohi mutta uudistumaankaan ei kyetty. 

Ryssland är dock inte "öst" i den bemärkelsen som ordet användes under kalla kriget. Förr i världen representerade Sovjet en gren av den demokratiska tradition som utvecklade sig från franska revolutionen. Där kommunistiska partier tillkämpade sig diktatorisk makt, stagnerade denna gren i den revolutionära terrorns skede för att sedan i all stillhet murkna bort när terrorn var förbi men någon återupplivning och förnyelse inte heller blev av.

Se, että vasemmistolaiset puhuivat liennytyksen välttämättömyydestä tämän "idän" kanssa, ei välttämättä johtunut mistään erityisestä sympatiasta kommunismia kohtaan, vaan pikemminkin juuri siitä, että "länsi" ja "itä" pohjimmiltaan olivat saman demokraattisen tradition eri haaroja, joiden ei kuulunut olla riidoissa ja joiden välille olisi saatava sovinto - eräänlainen kansainvälispoliittinen konsensus, vastine Suomen sisäpoliittiselle. En nyt ota kantaa siihen, miten paljon tässä näkemyksessä oli käytännön järkeä. Silloisessa maailmassa se näytti varmasti ainakin teoreettisesti järkevältä.

Att vänstermänniskor lade vikt vid avspänningen mellan väst- och östblocket berodde inte så mycket på kommunistiska sympatier utan snarare på känslan att "väst" och "öst" sist och slutligen var grenar av samma demokratiska tradition som inte borde ha legat i strid och som det var naturligare att stifta fred emellan - en sorts internationell politisk konsensus, som motsvarighet till Finlands inrikespolitiska. Jag tar ingen ställning till hur mycket det låg praktiskt förnuft i den här uppfattningen. I den värld vi då levde i kändes den säkert åtminstone teoretiskt vettig.

Neuvostoliitto yritti myös ainakin retorisen tekopyhyyden tasolla edustaa sitä radikaalin demokratian perinnettä. En nyt yritäkään väittää, ettei Neuvostoliitto olisi ollut kyyninen diktatuuri, joka käytännön politiikassaan pilkallisesti rikkoi aivan alkeistason moraalisia perussääntöjä: hyvä esimerkki tästä on, että KGB painatti arabiankielisiä käännöksiä "Siionin viisaiden pöytäkirjoista" vahvistaakseen Israelin-vastaisuutta ja antisemitismiä islamilaisessa maailmassa. Vaikka siellä on oma juutalaisvastaisuuden perinteensä (ja vaikka muslimeilla tietysti on asialliset syytkin paheksua Israelin politiikkaa), se ei varmasti olisi yhtä vahva kuin nyt, jos Moskova ei olisi tapansa mukaan kylvänyt myrkkyään ja valheitaan muslimien keskuuteen.

Sovjetunionen försökte också, åtminstone på den retoriska skenhelighetsnivån, uppträda som representant för denna radikalt demokratiska tradition. Härvid vill jag ingalunda ifrågasätta det faktum att Sovjet var en cynisk diktatur som i sin praktiska politik gav fan i elementära moraliska grundregler: ett gott exempel var att KGB lät trycka arabiska översättningar av "Sions vises protokoll" för att förstärka Israelfientlighet och antisemitism i muslimvärlden. Visst har islam sin egen tradition av judefientlighet (och visst har muslimer sakliga skäl för att ogilla Israels politik), men antisemitismen i de muslimska länderna skulle alldeles säkert inte vara så stark som den är om Sovjet inte hade gjort vad det brukade, dvs sått sitt gift och spritt sina lögner bland muslimer.

Kuitenkin kommunismiin kuului jonkinasteinen nojautuminen 1800-luvun demokraattisiin vallankumousperinteisiin. Neuvostoliitossa ja kommunistimaissa julkaistiin ja luetettiin esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja annettiin samalla ymmärtää, että Neuvostoliitto oli niiden ihmiskunnan vapaushaaveiden täyttymys, joita nämä klassikot omalta osaltaan olivat elätelleet ja sanoiksi pukeneet. Neuvostokirjallisuudelle 1800-luvun klassinen realismi oli tunnetusti merkittävä virallisesti hyväksytty esikuva.

Ändå handlade kommunism i viss mån om 1800-talets demokratisk-revolutionära traditioner. I Sovjet och i de övriga kommunistiska länderna trycktes världslitteraturens klassiker i stora upplagor, och i skolorna lästes de också. Det var meningen att Sovjetunionen utgjorde uppfyllelsen av de allmänmänskliga frihetsdrömmar som dessa klassiker hade hyst och klätt i ord. För sovjetisk litteratur var den klassiska artonhundratalsrealismen som bekant en viktig, officiellt accepterad förebild.

Tämä oli tietysti tekopyhyyttä. Mutta tekopyhyys on yksi ihmisyyden aliarvostettuja piirteitä, ja itse olen vanhemmiten oppinut näkemään siinä hyviäkin puolia. Tätä kuvaisin seuraavalla yksinkertaisella vertauskuvalla. Meillä on kaksi diktaattoria. Toinen diktaattori teloittaa armotta kaikki, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin hänen oma, hyvin ahdas ja joustamaton käsityksensä maan edusta; toinen diktaattori haluaa esiintyä reiluna ja oikeudenmukaisena kansanjohtajana ja joka on vastaanottavainen ulkomailta tulevalle kritiikille. Kumman vankilaan mieluummin päätyisitte?

Det här var givetvis skenhelighet. Men skenheligheten är en av de mest underskattade mänskliga egenskaperna, och på mina äldre dagar har jag lärt mig se den i mera fördelaktig dager än som ung idealist. Reflektera en stund över den här enkla metaforen. Vi har två diktatorer. En av dem avrättar obarmhärtigt alla, eftersom han inte intresserar sig för annat än landets bästa så som han ur sitt eget snäva perspektiv ser det; den andre vill framstå som en rättvis ledare och är mottaglig för utländsk kritik. Vilken diktators fängelse skulle ni hellre hamna i?

Jälkimmäinen diktaattori on tietenkin tekopyhä, koska hänenkin diktatuurinsa on nimenomaan diktatuuri - epäoikeudenmukainen ja ahdistava valta, jonka alaisuudessa surmataan viattomia ilman oikeudenkäyntiä. Mutta sille poliittiselle vangille, jonka diktaattori tekopyhän reiluusshown nimissä armahtaa, säästynyt nirri ei ole yhtään sen vähemmän arvokas sen takia, että se on säästynyt tekopyhyyden vuoksi.

Den sistnämnde diktatorn är givetvis skenhelig, ty hans diktatur är också en diktatur, alltså en orättvis förtryckarstat, där det avrättas oskyldiga människor utan rättegång. Men för den politiske fånge som diktatorn benådar för att hyckla rättvisa är den kära livhanken inte mindre kär därför att det är skenheligheten som räddar den.

Ensimmäinen diktaattori on Putin. Toinen diktaattori tarkoittaa käytännössä kaikkia Neuvostoliiton diktaattoreita Stalinin jälkeen, Hruštšovista Gorbatšoviin.

Den förstnämnde diktatorn är Putin. Den andre liknar praktiskt taget alla diktatorer som styrt Sovjet efter Stalin, från Chrusjtjov till Gorbatjov.

Neuvostoliitto joutui olemaan tekopyhä, koska sen imperiumi - "itäblokki" - perustui vain osittain armottomaan pakottamiseen: varsinkin blokin kolmannen maailman ulkojäsenille piti kepin ohessa tai sijasta merkittävässä määrin tarjota porkkanaa. Tunnettua on, että Neuvostoliitto tuki esimerkiksi Kuubaa taloudellisesti ostamalla sen sokeria suolaiseen hintaan. Kun tämän touhun mielekkyys kyseenalaistettiin, sekä Kuuba että Neuvostoliitto vastasivat, että tässä on kyse vain oikeudenmukaisesta, riistottomasta kauppasuhteesta kehittyneen maan (Neuvostoliitto) ja kehitysmaan (Kuuba) välillä, mutta te siellä imperialistisessa kapitalistilännessä ette tietenkään ymmärrä mitään oikeudenmukaisuudesta ja pidätte riistoa normaalina.

Sovjetunionen nödgades hyckla, eftersom dess imperium - "östblocket" - bara delvis var baserat på obarmhärtigt tvång: det var särskilt de externa tredjevärldenmedlemmarna i blocket som det var viktigt att locka till fållan med moroten i stället för, eller vid sidan om, att hötta med käppen. Det är välkänt att Sovjet t ex stödde Kuba genom att betala ett saltat pris för kubanskt socker. När det uttrycktes tvivel på det ekonomiskt hållbara med dylikt, svarade både Kuba och Sovjet att det här bara var rättvis handel mellan ett välutvecklat (Sovjet) och ett underutvecklat (Kuba) land och att det bara var kapitalistiska imperialister i Väst som inte kunde begripa detta, eftersom de nu en gång såg det som normal handel att utnyttja och exploatera fattiga länder.

Tämän tekopyhyyden taustalla oli tietenkin se, että Neuvostoliittokin ymmärsi tarvitsevansa liittolaisia johonkin - että se noin yleisesti ottaen tarvitsi muuta maailmaa ja että sen ainakin tilanteen niin vaatiessa piti yrittää näyttää ystävälliseltä ja hyvältä yhteistyökumppanilta. Toisin sanoen se oli myös jossain määrin halukas antamaan muulle maailmalle periksi, vaikkapa toisinajattelija-asiassa. Aleksandr Solženitsyniä ei esimerkiksi teloitettu, vaan hänet karkotettiin länteen.

Det som låg bakom detta hyckleri var att även Sovjetunionen insåg att det behövde allierade - att det sådär i allmänhet behövde resten av världen till något och att det ibland var klokt att kunna framstå som en vänlig, samarbetsvillig partner. Därför var sovjetledarna även i viss mån beredda att göra eftergifter, t ex i hur oliktänkare bemöttes: Aleksandr Solzjenitsyn mördades inte, han utvisades till Väst.

Nykyistä Venäjää erottaa Neuvostoliitosta se, että se ei vaivaudu olemaan edes tekopyhä. Se on aivan avoimesti imperialistinen eikä sitä kiinnosta tasan mikään muu kuin uusien alueiden valloittaminen Venäjälle ja naapurimaiden poliittisen elämän myrkyttäminen. Eikä se ole vastaanottavainen lännen moraaliselle arvostelulle edes siinä määrin kuin Neuvostoliitto oli, vaan näkee kaikenlaisen arvostelun imperialismina ja sisäisiin asioihinsa sekaantumisena. Toisinajattelijoita murhataan kyynisesti - toki erilaisia rikollisia välikäsiä hyödyntäen. 

Det nuvarande Ryssland skiljer sig från Sovjet genom att inte ens hyckla. I stället är det ett öppet och fräckt imperialistiskt land som bara intresserar sig för att erövra nya områden och förgifta det politiska livet i grannländerna. Och det är inte ens lika mottagligt för moralisk kritik västerifrån som Sovjet brukade vara, utan uppfattar all kritik som imperialism och inblandning. Oliktänkare mördas cyniskt - dock genom att utnyttja kriminella mellanhänder.

Putinin hallinnon aatteellinen puoli on joustava yhdistelmä neuvostoisänmaallisuutta (joka ei ole sama asia kuin kommunismi, vaan perustuu lähinnä "Suuren isänmaallisen sodan" ihannointiin), tsarismia ja etnistä venäläistä nationalismia. Neuvostoisänmaallisuudella luodaan pelkoa lännen uhasta ja esitetään Venäjän sotatoimet puolustuksellisina, tsarismin perinteitä edustaa ennen muuta lännen äärioikeiston tukeminen, ja etnisellä venäläisellä nationalismilla luodaan lojaalisuutta valtiolle.

Den ideologiska putinismen är ett flexibelt sammelsurium sovjetisk fosterländskhet (som inte är samma sak som kommunismen, utan främst består i att idealisera "Stora fosterländska kriget"), tsarism och etnisk rysk nationalism. Genom sovjetisk patriotism rättfärdigas Rysslands krigshandlingar t ex i Ukraina, medan Väst utmålas som hot. Stödet till extremhögern i Väst står i sammanhang med tsaristiska traditioner. Etnisk rysk nationalism skapar lojalitet mot ryska staten.

Kannattaa huomata, että nämä aatteet eivät sovellu kovin hyvin vierasmaalaisten liittolaisten houkuttelemiseen, kuten kommunismi aikoinaan. Kyse on ennen muuta venäläisen imperialistisen revansismin ja aggression oikeuttamisesta omalle kansalle.

Det är värt att uppmärksamma, att de här idéerna inte duger till att locka allierade från utlandet, som kommunismen på sin tid. Det handlar framom allt om att rättfärdiga rysk imperialistisk revanchism och aggression för det egna folket.

Venäjä eroaa toisellakin ratkaisevalla tavalla Neuvostoliitosta. On selvää, että Neuvostoliitto, aivan kuten Venäjä nykyään, käytti tarkoitushakuisesti hyväkseen toisen maailmansodan muistoja esittääkseen itsensä yksinomaan puolustautujana ja amerikkalaiset uhkaajina. Samalla neuvostojohdossa kuitenkin oli myös vilpitöntä pelkoa, että amerikkalaiset hyökkäisivät maahan kuten Hitler aikoinaan.

Ryssland skiljer sig också på ett annat sätt från Sovjet. Det är klart att Sovjetunionen, precis som Ryssland i dag, tendentiöst utnyttjade minnen från andra världskriget genom att bortförklara sin jättestora armé som enbart försvarsorienterad och jänkarna som hotfulla angripare. Samtidigt var dock sovjetledarna uppriktigt rädda för att amerikanerna skulle invadera landet i Hitlerstil.

Ronald Reaganin uho perustui pitkälti siihen käsitykseen, että Neuvostoliitto oli hyökkäyskannalla ja sille piti näyttää kovaa naamaa. Kun hänelle sitten valkeni, että neuvostoliittolaiset tosissaan pelkäsivät USA:n iskua ja että tämä tilanne saattoi johtaa vahingossa ydinsotaan, hän siirtyi sovinnollisemmalle ja liennyttävämmälle kannalle. Neuvostoliitto ei ilmeisesti aikonut käyttää aseitaan ensi-iskuun, ja ne olivat sillä ennen muuta pelotteena. Brežnev lupasikin 1980-luvun alussa, että Neuvostoliitto ei aloittaisi ydinsotaa - ja saikin tällä hankittua huimasti kansainvälistä goodwilliä.

Ronald Reagans hotfulla attityd till Sovjet var baserad på uppfattningen att ryssarna var på offensiven och att det gällde att inta en oförsonlig attityd mot dem. När det gick upp för honom att sovjetledarna trodde att amerikanerna ville invadera, övergick han till en fredligare och försonligare inställning. Sovjetunionen ville tydligen inte använda sina vapen till ett första anfall, utan endast som avskräckning. Brezjnev lovade faktiskt i början av åttiotalet att Sovjet aldrig skulle inleda ett kärnvapenkrig - något han tjänade en massa goodwill på.


Sitä vastoin Putinin Venäjä on tehnyt yksiselitteisen selväksi, että se on valmis käyttämään ydinpommia ensimmäisenä. Venäjän konventionaalinen asevoima on nimittäin niin huonossa kunnossa - rauta on niin ruosteessa - että verraten heikollakin vastustajalla on mahdollisuuksia torjuntavoittoon, jos Venäjä hyökkää sen alueelle. Valitettavasti tämä ei ole sen vastustajan kannalta mitenkään yksiselitteisesti hyvä juttu.

Däremot har Putins Ryssland gjort det entydigt och klart, att det är villigt att anfalla med kärnvapen. Rysslands konventionella vapenstyrka är nämligen så föråldrat - järnet så rostat så att säga - att även en relativt svag motståndare har chanser att vinna avvärjningsseger, om Ryssland invaderar. Dessvärre är detta inte entydigt positivt vad gäller motståndaren.

Hyvässä kunnossa oleva ja monipuolinen konventionaalisten aseiden valikoima tarkoittaa, että aseistusta voi säätää tarpeen mukaan ja että voimaa ei tarvitse käyttää yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Venäjällä tällaista säätövaraa ei ole, vaan se joutuu jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa yhteenottoa turvautumaan ydinaseisiin.

Har den invaderande armén tillgång till ett mångsidigt urval konventionella vapen i gott skick innebär detta att vapenutrustningen går att finjusteras efter behov och att styrka inte behöver tillämpas utöver det nödvändiga. Ryssland har inte sådant svängrum, utan ryssarna kommer vid ett relativt tidigt skede i en konflikt att se sig föranledda att gripa till kärnvapen. 

Ajatellaanpa sitä päivää "kun se kerran tulee" eli Venäjä hyökkää Suomeen. Armeijamme puolustaa tietysti isänmaata hyökkääjää vastaan ja saavuttaa merkittäviä voittoja, koska vastapuolella suuri osa sotilaista on haluttomia ja motivoitumattomia, tietoisia asiansa vääryydestä, ja aseetkin ovat mitä ovat. Mutta koska vastapuolella on Venäjä, jolle suurvalta-asema on samanlainen arvovaltakysymys kuin peniksenpituuskisojen voittaminen ja oman heterouden todistaminen, Venäjä turvautuu ydinaseisiin Suomea vastaan.

Låt oss nu reflektera över den länge förväntade dag då Ryssland invaderar Finland. Vår armé kommer givetvis att försvara fosterlandet mot angriparen och vinna segrar, eftersom en stor del av soldaterna på motståndarsidan är ovilliga och saknar motivering - förmodligen även medvetna om att kämpa för fel sak - och vapnen är vad de är. Men för Ryssland är stormaktsställningen en prestigefråga, ungefär som att vinna i penislängd och att bevisa hur heterosexuell man är, och sålunda kommer Ryssland att spränga sin väg ur pattställningen med kärnvapen.

Kyseeseen tulevat tällöin todennäköisimmin taktiset ydinaseet, joiden kohteena on ennen kaikkea Suomen armeija. Niiden aiheuttama akuutti tuho pysyy rajallisena, mutta on selvää että runsaasti siviilejä kuolee niin itse ydinräjähdyksiin kuin ydinlaskeumankin uhreina.

Då blir det mest sannolikt taktiska kärnvapen riktade främst mot Finlands armé. Den akuta förstörelsen blir begränsad, men det är klart att stora skaror civila ska dö, antingen i kärnexplosionerna eller av nedfallet.

Tämänkin jälkeen Suomi tietenkin pitää ottaa jollain tavoin haltuun ja miehitykseen. Venäjä ei tietenkään välitä paljon paskaakaan omien kansalaistensakaan hengestä noin yleensä, mutta omien sotilaidensa sijasta se lähettää raunioita ryöstämään ja säteilymyrkytystä saamaan mieluummin kaikenlaisia bassibasuukkeja kuin oikeita sotilaita. 

Finland bör naturligtvis på något sätt förvaltas och ockuperas. Ryssland ger givetvis skit i sina egna medborgares liv för att inte tala om andra länders, men i stället för att skicka ut sina egna soldater kommer det att överlämna det åt allehanda basjibosuker att plundra ruinerna och dö av strålningsförgiftning.

Tästähän on näkynyt esimakua jo Venäjän aiemmissa sotaseikkailuissa, joissa on turvauduttu milloin "kasakoihin" (tosiasiassa järjestäytyneitä rikollisia), milloin moottoripyöräjengiläisiin. Suomessa voidaan tietysti käyttää hyväksi paikallisia äärioikeistolaisia rikollisjengiläisiä.

På ett liknande sätt har Ryssland i sina tidigare krigsäventyr utnyttjat "kosacker" (som i praktiken är organiserade kriminella) och mc-gäng. I Finland går det givetvis fint att anlita lokala högerextrema ligister.

Eräs sellainen esittelikin hiljattain uutta asetakkiaan ja siihen kiinnittämiään merkkejä Facebookissa. Kyseessä on täysin suomalaisniminen sälli, jonka profiili oli täynnä islamvastaisuuspropagandaa. Takissa on Suomen lisäksi Venäjän lippu, joten tämä kaveri tuntuu olevan sitä porukkaa, jolle Venäjän kumarteleminen on isänmaallisuuden korkein muoto. Venäjällä on siis jo Suomessa sotilaansa, ja he puhuvat suomea äidinkielenään.

En sådan ligist skröt faktiskt nyligen med sin nya vapenrock och de tygmärken han dekorerat den med. Killen hade ett rent finskt namn och hans profil var fullspäckad med hatpropaganda mot muslimer. Förutom Finlands flagga pryddes rocken även med den ryska, så man kan väl sluta sig till att killen här uppfattade det som renaste fosterländskhet att buga och bocka för Ryssland. Kreml har alltså redan sina soldater stationerade i Finland, med finska som modersmål.

Suomalainen väkivaltaurho ilmoittautuu Venäjän tukijoukkoihin. En finsk våldsverkare anmäler sig till Rysslands stödtrupper.

Silloin kun olen uskaltautunut puhumaan mahdollisuudesta, että Venäjä voisi käyttää ydinpommia tavanomaisilla aseilla käytävän sodan ratkaisemiseksi edukseen, olen yleensä törmännyt ahdistuneeseen torjuntaan, jonka pääperusteena on ollut, että mikään maa - edes Venäjä - ei voi ottaa sellaista paariaksi joutumisen riskiä, joka ydinaseen ensikäyttöön liittyisi. Tämä on tietenkin hölynpölyä.

När jag vågat ta upp den möjligheten att Ryssland kunde använda en atombomb för att segra i ett krig som dittills förts med konventionella vapen, har detta vanligen beklämt avvisats med hänvisning till den internationella pariasställning som detta skulle innebära för Ryssland. Men det här är givetvis tomt svammel.

Venäjä on jo nyt niin monella tapaa tehnyt itsensä kansainväliseksi paariaksi, että on vaikea kuvitella sen arvostuksen tuosta yhtään voivan laskea. Toisaalta maan profiloituminen ydinasevallaksi, joka myös käyttää atomiräjähteitään, antaisi sille vahvan pelotteen koko muuta maailmaa vastaan. Niin vaarallinen hullu saa muut maat välittömästi suomettumaan.

Ryssland har redan nu på så många sätt gjort sig till en internationell paria, att det är svårt att ens tänka sig att det kunde vara ännu mera föraktat. Å andra sidan skulle det kunna göra sig överlägset hela världen genom att profilera sig som en atommakt beredd att använda sina bomber. En sådan farlig galning skulle kunna övertala hela världen till att finlandisera sig.

Reagan itse asiassa sai juuri sillä tavalla Neuvostoliiton nujerrettua, että julisti olevansa valmis tekemään ensi-iskun Pahan valtakunnaksi nimittämäänsä maata vastaan ja pommittamaan sen aluetta strategisilla ydinaseilla. Neuvostojohtajat reagoivat tilanteeseen suunnilleen ajattelemalla näin: tuo tyyppihän on seinähullu, nyt pitää olla todella varovainen ettei se saa tekosyytä käristää meitä grillilihaksi. Putin on ilmeisesti ottanut oppia Reaganista, kun uhoaa olevansa valmis ensi-iskuun.

Det var faktiskt precis så Reagan kunde få bukt med Sovjet: han förklarade att han var beredd till ett första slag mot "ondskans rike" med strategiska kärnvapen. Vad var sovjetledarnas reaktion? De tänkte ungefär så här: gubben där är ju spritt galen, nu måste man akta sig för att trampa honom på tårna så att han inte får ett enda svepskäl att göra grillkött av oss. Uppenbarligen lärde sig Putin ett och annat av Reagan, och nu imiterar han lärofadern genom att betona hur villig han är till ett förebyggande angrepp med atombomber.

Putinin sanoma Yhdysvalloille on: hei, älkää viitsikö, ette te oikeasti halua ottaa maailmanlaajuisessa ydinsodassa kuolemisen riskiä jonkin Tallinnan takia. Pelkkä bluffi ei kuitenkaan enää saa tästä viestistä uskottavaa. Tarvitaan enemmän. Esimerkiksi juuri taktisen ydinaseen käyttö sopivan vaaratonta vihollista vastaan. Suomi olisi sellainen sopivan vaaraton vihollinen. Emme ole Naton jäseniä, joten ydinpommittamalla meitä Venäjä ei vaarantaisi yhtään mitään.

Vad Putin vill säga till Förenta Staterna är: ids inte, ni vill verkligen inte ta risken att dö i ett världsomfattande kärnvapenkrig för Tallinns skull. Ren bluff gör detta budskap dock inte längre trovärdigt. Det behövs någonting mera, som t ex ett taktiskt kärnvapenangrepp mot en lämpligt ofarlig fiende, som Finland. Vi är inte Natomedlemmar, vilket betyder att Ryssland inte skulle ta några risker alls genom att kärnvapenbomba oss.

Venäjän trollit Suomessa eivät todellakaan edes yritä kiistää tätä. Päin vastoin, ilmeisesti jonkinlaisina vasemmistolaisina pasifisteina itsensä näkevät trolliarmeijan sotilaat tuntuvat saavan jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää ajatuksesta, että Venäjä rankaisisi Suomea iskemällä tänne ydinräjähteillä, jos yrittäisimme liittyä Natoon. Siinä missä 80-luvun pasifismin taustalla oli aito huoli ydinsodan uhasta, nykypäivän trolliarmeijalle Venäjän ydinaseet ovat jonkinlainen oikeuden miekka.

De ryskstyrda trollen i Finland försöker inte ens förneka detta. Tvärtom: soldaterna i trollarmén, även om de troligen ser sig som vänstersinnade pacifister, förefaller få någon sorts pervers njutning av tanken att Ryssland skulle straffa Finland med atombomber om vi sökte medlemskap i Nato. Medan åttiotalspacifismen berodde på genuin oro över det överhängande atomkrigshotet, tycks vår nuvarande trollarmé se Rysslands kärnvapen som ett rättvisans svärd.

Tiedostavatko nämä räikköräähkät, että heidänkin henkensä on siinä katkolla, jos Venäjä pudottaa pienenkin atomijytkyn Suomen rajojen sisäpuolelle? Vaikea sanoa. Äärimmäisessä hädässä ihmisen on toki mahdollista päätyä sellaiseen mielentilaan, jossa ajatus omasta kuolemasta ydinsodassa tuntuu vähäpätöiseltä sen rinnalla, että omat vihollisetkin joutuisivat radioaktiiviseen maailmanpaloon roihuamaan. Mutta ovatko Venäjän trollit äärimmäisessä hädässä? Tuskin. Se tässä on merkillisintä.

Är dessa landsförrädare alls medvetna om att även deras liv svävar i fara om Ryssland spränger en atombomb - hur liten och taktisk som helst - innanför Finlands gränser? Svårt att säga. I en akut och extrem nödsituation kan människan strunta i sitt eget liv om hon bara kan vara säker på att även hennes egna ovänner ska brinna ihjäl av samma radioaktiva världsbrand. Men befinner sig de ryskstyrda trollen i en sådan nödsituation? Knappast. Det är det konstigaste med det hela.