Tahdottomina vaeltavat neidot YTM:n syliin

Tony Halmeen vaimo sai tarpeekseen ja lähti. Tony jäi ihmettelemään, missä vika oli. Mutta kas kummaa! Heti ilmaantui miehen kainaloon uusi mielitietty, yhdeksäntoistavuotias.

Naamioiden takana riemuitsi, että "taas oli yksi nainen kokenut valaistumisen". Pistää pahasti vihaksi tuollainen, kun me ATM:t olemme vuodesta toiseen tolkuttaneet, että ongelma on juuri tässä: naiset eivät koe sitä valaistumista ennen kuin ovat käytännössä kokeilleet sitä YTMää ja uhranneet sille parhaat vuotensa. Kokkarinen sanoi ylistyslaulussaan rakkaalle vaimolleen:

Ainakin tämä elämä on vallan toista kuin jos minulla olisi vaimona joku suomalainen nainen, joka olisi seikkaillut tupakansavuisen nuoruutensa renttujen ja alfaurosten haaremeissa, jotka eivät jostain syystä olleetkaan sellaisia ihannemiehiä kuin nainen haaveili, ja joka sitten kolmikymppisenä ulkonäön rupsahdettua ja parin räkäisen äpärälapsen yh-äitinä haistaisi kahvin ja kelpuuttaisi minunkaltaiseni alempitasoisen miehen elättäjäkseen selittäen, kuinka olisi oikeasti halunnut minut jo silloin nuorempanakin, mutta ei vain jotenkin uskaltanut. Toki, toki.

Tuosta siinä juuri on kysymys. Naisten pitää aina ensin käytännössä valaistua eli panettaa itseään ylempitasoisilla tonyhalmeilla tai jännittävillä ulkomaalaisilla ja hakkauttaa itseään ja mahdollisesti synnyttää ne pari räkäistä äpärälasta. Sitten vasta se kiltti ATM kelpaa. Olisi ilmeisesti liikaa vaadittu, että naiset eivät tarvitsisi erityistä valaistumista (= kantapään kautta oppimista) oivaltaakseen, miten ikävää seuraa YTM ajan pitkään on.

PS. Rauno Räsänen kirjoittaa kommenttiosastolla:

Jospa tässä naisten "intuitiivisessa" ensi valinnassa saada YTM vaikuttaakin - ei tahdottomuus - vaan tuo kuuluisa hormoonientsyymin "ennalta määräävä johdatus."

Niin, kysehän on nimenomaan samasta asiasta: jos joku "hormoonientsyyminsä" johdattamana predestinoituu YTM:n panopuuksi, se juuri on sitä tahdottomuutta. Miehiä on maailman sivu syyllistetty siitä, että he noudattavat oman "hormoonientsyyminsä" ääntä ja vaadittu milloin uskonnon, milloin ritarillisuuden, milloin naisemansipaation nimissä hillitsemään "hormoonientsyymejään". Koko ns. "naisten vapautuminen" sitä vastoin tähtää siihen, että naisilla on vapaa valta heittelehtiä oman "hormoonientsyyminsä" vallassa, eikä kellään saa olla minkäänlaista oikeutta vaatia naisia olemaan ihmisiksi.

Usenetissä sanoin joskus, että jos jokin olento "hormoonientsyyminsä" vuoksi aiheuttaa kärsimystä ja tuhoa ihmisille käyttäytyessään älyttömän luontokappaleen luontonsa mukaisella tavalla, jolle se ei voi mitään, olennon käyttäytymistä tulee ainakin asutuilla alueilla säädellä ankarin määräyksin, jotta sitä voitaisiin yhteiskunnassa sietää. Koirat pidetään lain ja reglementin nojalla kiinni, koska vapaa koira voi "hormoonientsyyminsä" ja metsästysvaistonsa ajamana esimerkiksi käydä kiinni leikkiviin ja hilluviin lapsiin. Jos naiset vastaavasti immanentin ja korjaamattoman älyttömän luontokappaleen luontonsa vuoksi syöksyvät pimppaan kiinnitettyjen näkymättömien lankojen vetäminä YTMien sänkyihin, niin ei siihen oikein muuta ratkaisua ole kuin rajoittaa rankalla kädellä, drakonisilla laeilla ja ankarilla asetuksilla naisten vapaata sukupuolielämää.

Tämmöisiä ei enää tehdä

Kävimme Marian kanssa katsomassa Venetsian kauppiaan. Itse en tunne Shakespearen tuotantoa kuin kuulopuheiden perusteella ja puolaksi: olen näet joskus viime vuosikymmenellä lukaissut Stanisław Barańczakin käännöksen Hamletista (juu, tietenkin olen tutustunut myös Jari Rasin Pahkasika-tiivistelmäsarjakuvaan, jonka nimi oli muistaakseni Hamppuletti, Tanskan rinssi) ja minulla on täällä jossain myös Jan Kottin Suomessakin tunnettu Shakespeare-esseekirja Szekspir współczesny. (Shakespeare on tosiaankin puolaksi Szekspir, Chopin on Fryderyk Szopen ja George Washington Jerzy Waszyngton.) Venetsian kauppiaan juonesta luin tiivistelmän pikkupoikana jostain Bob de Moorin Barelli-sarjakuvasta. Sen jälkeen se onkin jäänyt kaivelemaan: ehkä tuossa paljon puhutussa Szekspirissä voisi oikeasti olla jotain ideaakin? Suurin osa äijän näytelmiä käsittelee sitä, kuinka kunkuntekeleet ja luikuriprinssit jossain hovin takahuoneessa juonivat toisiaan vastaan - eipä juuri nappaa. Mutta Venetsian kauppiaan juonitiivistelmä jo pisti miettimään, että teatterille kirjoittaminen voi oikeasti olla aivan erityinen laji ja että siitä draamallisesta jännitteestä ei välttämättä kohkatakaan aivan turhaan.

Ehdottomasti pisteet Szekspirille siitä, että hän ei säästellyt ainoatakaan osapuolta. Joku on sanonut, että Venetsian kauppias voidaan tulkita sekä antisemitistisenä että rasismia arvostelevana näytelmänä, ja yleisesti ottaen olen samaa mieltä. Shylockin rehellinen ja aito kostonhimo vetoaa kovasti minunlaiseeni katkeraan, pitkävihaiseen ja julmaan mieheen, ja hänen selkänsä takana juonittelevat venetsialaiset YTM:t Antonio ja Bassanio eivät ole mitenkään yksiselitteisen sympaattisia. (No joo joo, Antonio on jo vanhempi mies, mutta Bassanio, jonka kosiopuuhiin Shylockin rahat tarvitaan lainarahoitteeksi, on mitä ilmeisin hyppyritukka, joka hassaa omat rahansa rilluttelemalla ja nai sen jälkeen kauniin ja rikkaan Portian sen summan turvin, jonka Shylockilta vippaa Antonion takuilla.) Shylockin kostonhimon, julmuuden ja leppymättömyyden psykologiset motiivit ovat selkeästi esillä. Toisin sanoen hän ei ole antisemitistinen karikatyyri, muttei myöskään mikään puhtoinen, poliittisesti korrekti Viisas Natan. Loppuratkaisu on toki Shylockille epäsuosiollinen, mutta Szekspirin kyky asettua vääräuskoisen puolelle kantaa tietenkin vain niin pitkälle kuin kantaa.

Koko näytelmästä jäi sellainen maku suuhun, että tällaisia ei enää tehdä eikä voikaan tehdä. Voi olla, että demokratian aikakausi, jona kaikki yhteiskunnalliset epäoikeudenmukaisuudet ovat periaatteessa neuvoteltavissa pois, on tehnyt mahdottomiksi sellaiset näytelmät, joissa esimerkiksi tällainen rotu- tai uskonnollinen ristiriita osataan ottaa vain elämän tosiasiana. Szekspirille kristittyjen ja juutalaisten ristiriita oli elämän tosiasia, jota hän saattoi sitten hyödyntää aineksena kuvaillessaan yleisinhimillisiä intohimoja. Koska hänen aikanaan ei ollut minkäänlaista toivoa siitä, että ristiriita lientyisi - lukuunottamatta tietenkin yksityisiä mahtimiehiä, jotka saattoivat osoittaa suopeuttaan, vapaamielisyyttään ja jalouttaan suvaitsemalla juutalaisia tai muslimeja hoviensa suojeluksessa, joka oli tietenkin kovin ehdollista ja haurasta suojelusta - hän saattoi ottaa sen annettuna, maailman väistämättömänä olotilana, ja kuvata sitä sellaisena näytelmässään. Meille kaikki tällaiset epäkohdat ovat poliittisen tai poliittisluontoisen kiistan aiheita, ja mikä tahansa tällaista asiaa käsittelevä taideteos päätyy kiistan osapuolten välisen informaatiosodan käsikranaatiksi.

En sano, että se on hyvä tai huono asia. Se nyt vain on. Kuten Szekspirin näytelmän kuvaama ristiriita hänen maailmassaan vain on.

Muuten oli kyllä mukavaa nähdä, että kehuttu mestari itse osasi hommansa ihan kiitettävän hyvin, toisin kuin kaikki ne, jotka muka hänen teostensa innoittamina ovat lykänneet markkinoille kaikenlaista tekotaiteellista roskaa (vrt. Rosencranz ja Guildenstern ovat kuolleet ja Rakastunut Shakespeare, joita molempia ilman maailma olisi mainiosti tullut toimeen).

Valtakunnassa kaikki hyvin

Jokin roskalehti jakaa ihmisille helppoa rahaa julkkisjuoruista. Kaikenlaiset entiset maailmanparantajat, joiden mielestä maailman asiat ovat jo niin hyvällä tolalla että ainoat puolustamista kaipaavat sorretut ryhmät ovat julkkikset ja koulutetut äveriäät ylemmän keskiluokan naiset, ovat omistautuneet roskajulkaisun paheksumiselle. No onhan se kivaa että luonnevikaisella roskaväellä on taas tilaisuus tuntea itsensä kaikkia muita moraalisesti paremmaksi.

Michael Jackson vapautettiin syytteistä. Mies on jo kauan vaikuttanut laitoshoitoa tarvitsevalta ja syyntakeettomalta. Luultavasti myös lautamiehet päätyivät samalle kannalle (ääliöt suomalaisjuntit puhuvat niin usein "valamiehistä" tarkoittaessaan lautamiehiä, että periaatteesta aion itse kutsua amerikkalaisten tuomioistuinten valamiehiä vastedes lautamiehiksi).

Stádas-kampanjan muisteloissa ei mainittu meikäläistä, minkä kyllä kestän. Se vähän ottaa aivoon, etteivät maininneet yli-inhimillisiin ponnistuksiin kyennyttä Aoife Ní Scolaítakaan. Kirjoitin Nuacht.comille yleisönosastokirjoituksen, jossa vaadin Aoifelle ansaittua tunnustusta.

Kotimatkalla Åbo Akademin tietokoneluokasta törmäsin joukkoon espanjalaisia. Joku heistä selitti toiselle jotain pato cerdosta. Mikä helvetin pato cerdo - sika-ankka? Ai, mutta sehän oli tietenkin POSANKKA! Ottaen huomioon, millaista tervan juontia espanjan opiskelu on ollut, olen aika ylpeä siitä, että ymmärrän sitä edes tuon verran. Mielestäni nimittäin yksi vaikeimpia asioita vieraalla kielellä on sivusta seuratun keskustelun ymmärtäminen, ainakin jos keskustelijat ovat keskenään vanhoja kavereita, joilla on oma tapansa vääntää sanoja, veltostuttaa ääntämystä ja vaihdella sisäpiirivihjeitä.

Katua ylittäessäni koin sitten todellisen ATM-elämyksen: selvästi yli 80-vuotias, mahdollisesti seniili ja maireasti hymyilevä vanha rouva yritti iskeä minua seurakseen "kello yhdeksän tansseihin". Kello oli tuolloin puoli kymmenen illalla. Mikäkö tekee tästä ATM-elämyksen? No, tietenkin Kokkarisen Ilkan kiteytys ATMyyden ratkaisevasta kokemuksesta: et oikeasti halua niitä naisia, jotka olisivat tarjolla.

No, onneksi Maria muuttaa Turkuun huomenna.

Meemiä, perkele

Itsehän pyysitte. Joten tässä tulee meemiä:

1. Brobdingnagian Bards: Rising of the Moon
2. Brobdingnagian Bards: Patriot Game
3. se IRA:laishenkinen laulajasakki, jonka kasetti on minulla täällä jossain: Skibbereen (tunnetaan myös nimellä Revenge for Skibbereen)
4. sama porukka: The Wind that Shakes the Barley
5. Pádraigín Ní Uallacháin: Mo Ghiolla Mear.

Todettakoon, että neljä ensimmäistä ovat mitä julmimpia ja verenhimoisimpia IRA-nationalismin tunnuslauluja. Armosta jätin kuitenkin pois IRA:n epävirallisen kansallislaulun The Memory of the Dead eli Who fears to speak of Ninety-Eight.

Osaan laulaa kaikki nuo kappaleet, ja tunteella. Ja laulan tosiaan myös kauniita rakkauslauluja iiriksi tyttöystävälleni. IRA-henkiset englanninkieliset kostolaulut on varattu muille naisille. Ehkä sanoitan muutaman uusiksi naisvihan hengessä.

Brobdingnagian Bardsin kotisivuilla voitte muuten kuunnella ainakin nuo kaksi ensimmäistä kappaletta. Erityisesti Patriot Gamesta löytyy näinkin vauhdikkaita sanoja:


I don't mind a bit if I shoot down police,
They are lackeys for, war never guardians of peace

Luonnollisesti kappaleen loppu antaa varsin realistisen kuvan siitä, miten IRA:n urheille pojille lopulta käy:

And now as I lie here, my body all holes
I think of those traitors who bargained in souls
And I wish that my rifle had given the same
To those Quislings who sold out the patriot game.




PS. Ai, niitä piti olla kuusi kappaletta? No mikäs siinä, pannaan kuudenneksi vaikka se Memory of the Dead sitten?

"...though baffled oft, is always won." (Byron)

Hyvät Blogistanin veljet ja sisaret,

iirinkielisyystaistelun pohjoisen rintaman sissikomentaja, ceannfort treallchogaíochta Panu Petteri Höglund katsoo asiakseen ilmoittaa seuraavaa:

Ylipäällikkö Dáithí Mac Cárthaigh on antanut tiedoksi, että EU:n ulkoministerit ovat yksimielisesti päättäneet antaa iirille tasaveroisen aseman Euroopan unionin virallisena työkielenä vuoden 2007 tammikuun ensimmäisestä päivästä alkaen. Taistelu on voitettu. Vastustajat ovat antautuneet ehdoitta.

Tearcandyn meemi

13 asiaa, joista pidän:

- Kielet.
- Pölhö scifi, esim. avaruusooppera.
- Jäätelö.
- Islantilainen mallasuutejuoma. (Jota en ole valitettavasti saanut juoda yli kymmeneen vuoteen.)
- Koti-illat.
- Kuunnelmat.
- Niilo Paasivirran nettisivujen vieraskirjafoorumi.
- Pizza.
- Lapsuuden mielikirjojen lukeminen uudestaan.
- Ettei tarvitse asua Savossa.
- Että saa asua rannikolla.
- Gaelic-L -postituslista ja kaikki mitä siitä on seurannut elämässäni.
- Tchaé (ainoa vihreä tee josta pidän).

Kaksitoista elokuvaa:

- Äitini on merenneito.
- Charly (muinoin TV2:lla näkemäni filmatisointi Keyesin romaanista Kukkia Algernonille).
- Veronikan kaksoiselämä.
- Tähtien sota. Siis se pikkupoikana nähty ensimmäinen, aito ja ainoa.
- Arvottomat. (Kyllä, minä pidän Kaurismäen elokuvista.)
- Good Will Hunting. (Filmi oli hyvin liikuttava, vaikka käsikirjoittaja oli ääliö.)
- He vaelsivat auringossa (amerikkalainen sotaleffa maihinnoususta Italiaan toisen maailmansodan loppuvaiheissa).
- Saimaa-ilmiö.
- Palava enkeli. (Surkea leffa, mutta Riitta Viiperi oli kaunis, ja niin olisi ollut nuoruuskin, jos olisi ollut rohkeutta sitä elää.)
- Unforgiven. (Siis se filmi, jossa Clint Eastwood rupesi vakavaksi ja taiteelliseksi. Pidin tästä elokuvasta kovastikin.)
- Viides elementti. (Täysin järjetön leffa, mutta olen aina pitänyt myös Valerian-sarjakuvasta.)
- Odotan kärsimättömänä Linnunradan käsikirjan elokuvasovitusta ja toivon, että voin liittää sen jonon jatkoksi.

Yksitoista esikuvaa tai idolia:

- Séamus Ó Grianna.
- Seosamh Mac Grianna.
- Máirtín Ó Cadhain.
- Sean-Phádraic Ó Conaire.
- Sequoia, alias George Gist - itseoppinut intiaanikielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen cherokeen kielelle.
- Suleiman (Solomana) Kante. Toinen itseoppinut kielitieteilijä, joka kehitti kirjoituksen ja yhteisen kirjakielen malinkelle ja sen lähisukuisille kielille ja murteille.
- Uuno Turhapuro. Siis elokuvahahmo, ei Vesa-Matti Loiri. Useimmilta näkyy jääneen huomaamatta se, että Uuno ei ole ainoastaan laiska suursyömäri, vaan pystyy ohimennen myös yli-inhimillisiin tekoihin (viittaan esimerkiksi siihen "kapellimestari Jetvusenko"-episodiin), mutta ei yleensä vaivaudu niitä tekemään, koska rennosti ottaminen on hänelle niin keskeinen elämänarvo.
- Czesław Miłosz
- Aksel Sandemose.
- Hannu Salama? Esikuva tai idoli olisi väärä sana, mutta vaikuttaja kylläkin.
- Champollion, egyptologian perustaja.

10 fyysistä asiaa itsestäni:

- Olen pitkä.
- Olen paksu.
- Näytän spurgulta.
- Pystyn näyttämään murhaajalta.
- Piereskelen paljon.
- Minulla on pitkät hiukset.
- Minulla on myös paskaista yleisvaikutelmaa lisäävä rähjäinen parta.
- En ole kaljuuntumassa.
- Selkääni kolottelee toisinaan.
- Liikun liian vähän.


9 hyvää ystävää tai muuta kaveria:

- MK alias Parempi Puolisko.
- Ivan Hlinka.
- Ameriikan-setä, joka lahjoitti minulle tietokoneeni.
- Anglikaani-Timo. Tosin häntä näkee nykyisin harvakseltaan.
- Sveitsin lakinainen. (Tästä koodinimestä hän kyllä tunnistaa itsensä.)
- Venäjän professorimme on oikein mukava.
- Kyllä minä saksan tutkimuspäällikköämmekin pidän kaverina. Ainakin sinuttelemme kun puhumme saksaa.
- Marion Gunn.
- Caoimhín Ó Donnaile on mukava veikko, mutta hänestäkään en ole kuullut aikoihin.

8 suosikkiruokaa tai -juomaa:

- Perunapiirakka. Siis perunatäytteinen karjalanpiirakka.
- Monenlaiset kalasössöt, joita saa ostaa markkinoilta täältä Turusta. Aurajuusto-kalanyytit nyt ainakin.
- Useimmat Nordqvistin teet.
- Omenalimppari. Nyt vain ei enää uskalla juoda limppareita.
- Omena-päärynämehusekoitus 1:1.
- Appelsiinimehu, johon on sekoitettu noin viidennes greippimehua maun mukaan. Oma keksintöni.
- Lämpimät voileivät, joissa on ainakin juustoa, tomaattisiivuja ja valkosipulia.
- Edelleenkin: islantilainen mallasuutejuoma.

Seitsemän ihmistä, joita haluaisin suudella:

Minua nolottaa suudella, niin kauan kuin hammastarhaa ei ole korjattu paraatikuntoon. Kaksi implanttia ainakin pitää hankkia heti kun rahatilanne sallii.

Kuusi asiaa, jotka ärsyttävät minua:

1. Hurrivihaajat.
2. Liikoja itsestään luulevat ylempitasoiset ämmät.
3. Irish Timesin ääliökolumnisti Kevin Myers.
4. Kirjat, joita en ole ehtinyt lukea, ennen kuin ne löytyvät jostain kasan pohjalta säilytysvammojen kuoliaaksi ruhjomina.
5. Se, että elämä on liian lyhyt kaikkien maailman kielten oppimiseen.
6. Se, että Guy Gavriel Kayn The Summer Tree -romaanin jatko-osia ei saa mistään.

Viisi asiaa, joita kosketan joka päivä:

1. Tämä tietokone.
2. Työpaikan tietokone.
3. Käsisuihku.
4. Ó Dónaillin suuri iiri-englanti -sanakirja.
5. De Bhaldraithen suuri englanti-iiri -sanakirja.

Neljä televisiosarjaa, joita katson:

Minulla ei ole televisiota.

Kolme rytkyä, jotka puen päälleni joka päivä:

Kalsarit, paita ja farkut.

Kaksi julkkista, joihin olen joskus ihastunut:

Laura Lähteenmäki/West ja Winona Ryder. Olen ollut huomattavasti useammin ihastunut tosielämän tuttavuuksiin, kuten opiskelukavereihin.

Yksi asia, jonka haluat kaikkien tietävän minusta:

En ole koskaan lyönyt Maria Kristiinaa. Itse asiassa koko ajatuskin tuntuu huomattavasti mahdottomammalta kuin esim. torilla virtsaaminen keskellä päivää. Koko asiaa ei tarvitsisi edes mainita erikseen, jollei riehumiseni netissä olisi saanut varsinkin naisbloggaajia vakuuttuneeksi siitä, että tyttöystäväni täytyy ehdottomasti olla paatunut masokisti, joka nyt lähes vuoden kanssani seurusteltuaan näyttää lähinnä pihvilihalta jatkuvan nuijimisen jälkeen. Ei sinne päinkään!

Kun Yhdysvaltain tiede romahtaa

Löysin seuraavan kommentin Slacktivistista, siitä mielenkiintoisesta kristillisestä jenkkiblogista, josta Ilkka taannoin lueskeli Left Behind -trilogian juonta. Sanottakoon, että Slacktivistin kirjoittaja Fred on aivan fiksu ja "liberaali" (sanan amerikkalaisessa merkityksessä) kaveri, jonka yleissivistys ei todellakaan rajoitu pelkkään teologiseen koulutukseen.

You'd be surprised to find out just who actually writes history (for example) textbooks. They usually are written by committees of instructors and are written specifically with the opinions of the Texas and California textbook adoption committees in mind. The facts presented are quite carefully chosen so as not to disillusion the students about the righteousness of their American forebears. Please find and read "Lies my Teacher Told Me" by James W. Loewen--it is quite enlightening. Biology, chemistry, physics, etc texts are usually at least written by PhDs in their fields, but even they have to pass the textbook adoption committees.

As far as homeschool curricula are concerned--yes, there is quite a lot of bad material out there that people choose just because it is from a "Christian" source.

Viittaan kaikkeen siihen, mitä aikaisemmin olen kirjoittanut Yhdysvaltain luonnontieteellisen ja teknologisen rappion mahdollisuudesta. Me olemme ehkä todistamassa samasta asiasta, joka aikoinaan tapahtui islamilaiselle maailmalla. Nyt niin on käymässä USA:lle.

Mitä tästä opimme? Vaikka rationaalisuus kuinka olisi objektiivisestu ylivoimaisempi kuin erilaiset irrationalismit, tasan ainoa tapa estää yhteiskuntaa valumasta irrationaalisuuteen on riittävä taloudellinen ja koulutuksellinen tasa-arvo, jotta joka kakara saa riittävästi luonnontieteiden opetusta ja joko rekrytoidaan luonnontieteilijöiden riveihin tai joutuu tietämään luonnontieteistä jotakin päästäkseen edes humanistiselle alalle.

En näe moisesta oireita meillä, mutta yksi syy, miksi pidän ruotsin pakollisen kouluopetuksen säilyttämistä välttämättömänä, on se, että sen poistaminen öyhöttäjien miellyttämiseksi on aivan oikeasti erittäin vaarallinen ennakkotapaus. Jos jonkin kouluaineen opetusta vähennetään siksi, että jotkut himmeämmät ovat onnistuneet suuntaamaan koulua ja koulutusta yleensä koskevan vastenmielisyytensä juuri siihen, on tosiaan aivan toisarvoista, minkä ideologian nimissä ja millä keksityillä perusteilla tämä tehdään. Jos himmeät vaativat ruotsin pakollisuuden poistamista siksi, että he kokevat ruotsin loukkaavan isänmaallista vakaumustaan (luonnollisesti tämän läpinäkyvän ideologisen vaatimuksen peitteeksi voidaan aina keksiä kaikenlaisia näennäisrationaalisia perusteluja, jotka sitten vakuuttavat naiiveimmat rationalistitkin). ei ole yhtään mitään syytä, miksi seuraava himmeiden aalto ei saisi tasan samanlaisella logiikalla läpi luomisoppia biologian kirjoihin (koska muuten loukataan heidän kristillisiä vakaumuksiaan) tai aritmetiikkaa mutkikkaamman matematiikan opetusta poistettua kouluista kokonaan (koska sillä loukataan matemaattisesti lahjattomien oikeutta koulutukseen). Oikeus olla oppimatta on, muotisanaa käyttääkseni, erittäin vaarallinen meemi, jos se lähtee leviämään - ja jos kuvittelette, että sen meemin voi estää leviämästä muihinkin aineisiin, olette todella naiiveja.

"Oikeus olla oppimatta" - ruotsia - syntyi Suomalaisuuden liiton ideapajoissa kaksi vuosikymmentä sitten, ja se sai niin hyvän vastaanoton siitä yksinkertaisesta syystä, että koulussa on oikeasti vitun tylsää - sekä fiksumpien että himmeämpien mielestä - ja tylsistyneisyys on helposti kanavoitavissa yhteen ainoaan kouluaineeseen, varsinkin jos vielä on iso arvovaltaisten setien johtama kulttuurijärjestö, joka sanoo, että ruotsinopettajan heittäminen liidulla ja ruotsissa hyvän pingon aivojen hakkaaminen miehissä seinään on suuri isänmaallinen teko eikä mitään kouluhäiriköintiä. Jos ruotsin opetus poistetaan, niin luuletteko että se turhautuneisuus ei etsi uutta kohdetta? - Itse asiassa järjestyshäiriöiden, meuhaamisen ja koulukiusaamisen riistäytyminen käsistä 1970-luvulla johtui pitkälle siitä, että poliittisesti tappiolle joutunut oikeisto kosti julistamalla peruskoulun surkeaksi ja siellä opetetut asiat hyödyttömiksi. Seuraukset olivat tunnetut. Peruskoulusta tuli surkea pitkälti juuri siksi, että poliittisesti motivoitunut hysteriakampanja tuhosi työrauhan.

Himmeiden vaatimuksille ei saa antaa periksi siitä yksinkertaisesta syystä, että ne synnyttävät lisää himmeitä, jotka sitten vaativat joukolla yhteiskunnan pelisääntöjen muuttamista mieleisikseen yhä useammilla elämänaloilla. Tämä mekanismi toimii täysillä Yhdysvalloissa, joissa himmeiden alakulttuuri on täysin eriytynyt todellisuusperustaisesti ajattelevasta kansanosasta. Himmeiden alakulttuurilla on kuitenkin niin suuri poliittinen voima, että se pystyy kaappaamaan vallan maassa silkalla vaikuttavalla massallaan, vallankin kun pyrkyripoliitikot (Yrjö II mukaan lukien) sitä koko ajan kosiskelevat. Demokraattisessa järjestelmässä ei yksinkertaisesti ole varaa koulutuksen huonontamiseen eikä suuren himmeiden massan luomiseen - jollei sitten olla valmiita panemaan voimaan entisten aikojen rahaperustaisen äänioikeuden tilalle kulttuuriperustaista äänioikeutta, jolloin lukion käynti (tietyllä keskiarvolla) olisi yksinkertaisesti välttämätön yhteiskunnallista osallistumista varten. Se taas ei onnistu ilman nykyisen perustuslain kumoamista, aseellista vallankaappausta ja yksimielistä eliittiä, joka on valmis tarttumaan aseeseen, tappamaan ja kuolemaan itse tämän utopian puolesta. Mistä löydätte tietokonenörtin ja naistutkijahumanistin, jotka ovat valmiit sisällissotaan samalla puolella?

Toisin sanoen ainoa tapa estää yhteiskunnan valuminen demokratiasta öyhöttäjien hallitsemaksi oklokratiaksi ja tieteen, teknologian ja koulutuksen tuhoutuminen on se, että kaikki saavat hyvän koulutuksen, ja että kaikki puolustavat yhdessä päätettyä opetussuunnitelmaa ihan periaatteesta. Ennen kaikkea meemi oikeus kieltäytyä koulutuksesta on tuhottava kaikkialla, missä se nostaa päätään. En minäkään kannata "oikeutta kieltäytyä matematiikasta", minusta itse asiassa lukiossa kaikki pitäisi pakottaa lukemaan pitkä matematiikka ja myös kirjoittamaan se. Tämä siitä huolimatta, että minulle ei ole ollut matematiikasta koulunjälkeisessä elämässä taloudellista hyötyä senkään vertaa kuin ruotsista keskimääräiselle hurrivihaajalle.