Älkää ostako älkääkä lukeko kirjaa "Likainen somesota"

 Kirjamarkkinoille on ilmestynyt teos nimeltä "Likainen somesota", joka kronikoi persujen ja äärioikeiston harjoittamia nettivainoja. Useampi kuin yksi teistä varmaankin uskoo, että olen ilahtunut siitä, kun asia, josta olen vuosikymmenen saarnannut, on lopultakin päässyt julkiseen keskusteluun.

Väärin arvattu. Olen sitä mieltä, että kirja on sylkäisy vasten kasvojani, ja toivon ettei kukaan ostaisi sitä saati koskisi siihen pinseteilläkään. Sen on kustantanut sama firma*, joka ensin värväsi minut kirjoittamaan ajankohtaisblogia koska olin kuulemma niin lahjakas sanankäyttäjä, huolehti tarkkaan työturvallisuudestani siinä vaiheessa kun uhkailuja paiskoivat feministit tai demarit (kyllä, sellainenkin vaihe on ollut kun sain osakseni törkeyksiä yksittäisiltä demareilta) ja heitti kaikella työsuojelulla vesilintua sekä vaati minua panemaan sordiinoa päälle siinä vaiheessa kun äärioikeisto otti minut silmätikukseen.

Kun äärioikeiston hyökkäily kommenttilaatikkooni oli alkanut, sitä törkyä tuli luukkuuni silloinkin kun kirjoitin täysin epäpoliittisista ja harmittomista aiheista, kuten Neil Hardwickin hupisarjasta "Reinikainen", joka tuolloin pyöri ties kuinka monennella uusintakierroksella televisiossa. Tästä huolimatta työnjohto syyllisti minua ja väitti minun provosoineen äärioikeistoa.

Tosiasia kuitenkin on, että "provosoin" äärioikeistoa lähinnä ymmärtelemällä takavuosien katuoikeistolaisten mölymaakarien, kuten Olavi Mäenpään ja Seppo Lehdon, mesoamisen takaa kurkistellutta aitoa huolta esimerkiksi isänmaan puolustuksesta Venäjä-Neuvostoliiton varjossa tai kirjoittamalla oman asiantuntemukseni pohjalta Neuvostoliiton vankileireistä ja muista julmuuksista - puhumattakaan surullisen kuuluisista antifeministisistä möläyksistäni 2000-luvun alkuvuosilta.

Minä jouduin ankarimman painostuksen kohteeksi vuodesta 2007 alkaen. Tuolloin maalittaminen ja nettivainot olivat vielä uusia, lähes tuntemattomia ilmiöitä. On merkittävää, että kukaan vasemmistolainen ei tuolloin vielä ollut sellaisen painostuksen kohteena kuin minä. Minut teurastettiin koko kansakunnan nähden - painostettiin ulos nettikolumnistin paikaltani, minkä jälkeen minun oli turha hakea samoja hommia yhtään mistään. Ja kun sama ei ollit tapahtunut vielä kellekään muuille, oli aivan mahdotonta hakea apua mistään ja keltään.

Joka tapauksessa, niin kauan kuin omasta tapauksestani vaietaan ja niin kauan kuin suomenkielinen mediamaailma ei pyydä minulta varauksetta anteeksi, lupaan käyttää kaikkia osaamiani kieliä vahingoittaakseni suomen kielen ja suomenkielisen median mainetta niin kauan kuin minussa voimia on.

*) Firman nimeä en tässä mainitse, se on kenen tahansa vaikeuksitta selvitettävissä. En pidä oikeudenmukaisena erityisen huomion kiinnittämistä juuri tähän kyseiseen konserniin, koska muut media-alan isot puljut ovat menetelleet yhtä halveksuttavasti, elleivät vielä halveksuttavammin, suhteessa äärioikeistoon. Ongelma ei siksi ole tämä yksittäinen yhtiö. Ongelma on pikemminkin se, että suomeksi ylipäätään harjoitetaan minkäänlaista mediatoimintaa.

Fennomania on maanpetturuutta - Fennomani är fosterlandsförräderi

Kuten tuossa hiljattaisessa kirjoituksessani sanoin, fennomania ei Suomessa ole ollut mikään länsimaisen demokratian ja sivistyksen mielinen aate. Kun Johan Vilhelm Snellman haki suomen kielelle parempaa asemaa, se tarkoitti nöyryyttävää kumartelua tsaarin edustajan edessä. Muuan sitä nöyristelyä näkemässä ollut aikalainen sanoi Snellmanin pokkuroineen suuriruhtinaanmaan kenraalikuvernöörille "fennomaanien ainaista tekonaurua nauraen": Snellman oli siis halukas tekonaurua ketkottaen alistumaan Venäjälle,  jotta hänen haaveensa suomen kielen nostamisesta suuriruhtinaanmaan ainoaksi kieleksi toteutuisi.

Som jag nyligen konstaterade har den s k fennomanin, äktfinskhetsidén, aldrig stått för västlig demokrati och civilisation i Finland. När Johan Vilhelm Snellman krävde bättre status för finska språket, innebar det förnedrande kryperi för tsarens representant. En av de samtida som var med om att bevittna kryperiet sade att Snellman fjäskade för storfurstendömets generalguvernör "låtsasskrattande som fennomaner alltid gjorde". Snellman var alltså villig att låtsasskrattande underkasta sig Ryssland för att förverkliga sin dröm om att upphöja finskan till enda språket i storfurstendömet.

Suomenkielistymisellä oli siis hintansa. Se hinta oli Venäjän ikeeseen alistuminen. Ruotsi, jonka henkisestä vaikutusvallasta pyrittiin eroon fennomanialla, oli kehittymässä yhä demokraattisempaan suuntaan - vuonna 1865 ruotsalaiset siirtyivät säätyvaltiopäivistä kaksikamarisiin valtiopäiviin - Suomessahan säätyvallasta luopumista saatiin odottaa 1900-luvun puolelle asti, ja säätyvaltiopäivätkin olivat tauolla 1860-luvulle asti.

Förfinskningen kom alltså med en prislapp. Priset var att ta på sig Rysslands ok. Sverige, vars andliga inflytande man genom äktfinskeri ville bli av med, höll på att utveckla sig i en allt mera demokratisk riktning: år 1865 övergick svenskarna från ståndsriksdag till tvåkammarriksdag - i Finland fick man vänta på avskaffandet av ståndsriksdag ända fram till tjugonde århundradet, och själva ståndsriksdagen samlades efter Finska kriget först på 1860-talet.

(Muuten en voi tässä välissä olla heittämättä, että Suomen paljonpuhuttu autonomia pysyi "valtiollisen yön" aikana, siis Suomen sodan loppuvaiheessa tsaarin käskystä kokoon kutsuttujen Porvoon maapäivien ja vuosien 1863-64 Helsingin valtiopäivien välillä, pystyssä ainoastaan ammattitaitoisen virkamiehistön voimin. Byrokratiasta alinomaa urputtavien populistien sietäisi miettiä, mitä he oikeastaan vastustavat vastustaessaan "syvää valtiota". Jos jokin "syvä valtio" tai "byrokratia" on olemassa, meidän on syytä kiittää sitä polvillamme vapaudestamme. Mutta populistien tavoitteenahan on syöstä meidät vapaudesta orjuuteen, samalla orwellilaisesti huutaen että orjuus on vapautta.)

(Förresten känner jag mig föranlåten att påpeka, att Finlands ack så mycket omtalade autonomi fungerade under den långa "statsnatten", dvs perioden mellan Borgå lantdag som sammankallades strax före Finska krigets slut till Helsingfors riksdag 1863-64, endast tack vare yrkeskunniga statstjänstemän. De populister som alltid tjatar om byråkrati borde lite tänka efter vad de egentligen motsätter sig när de framställer "djupa staten" som fiende. Om det finns en "byråkrati" eller en "djup stat" bör vi tacka den på våra bara knän för vår frihet. Men som vi alla vet strävar populisterna efter att störta oss från frihet till slaveri medan de i Orwells anda skriker att slaveri är frihet.)

On syytä kysyä, missä määrin koko fennomaniassa oli viime kädessä kyse tsaarin Venäjän salaisen palvelun kehittämästä ja lietsomasta aatevirtauksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä Suomen kansan todellisen tahdon kanssa. Suomen kieli oli alkanut väistyä 1700-luvulla, ja esimerkiksi Henrik Gabriel Porthan, joka tutki suomalaista kansanrunoutta, lähti siitä, että suomen kieli oli kuolemassa luonnollisen kehityksen seurauksena, kun kansa sosiaalisen nousun ja sivistyksellisen edistyksen myötä vaihtoi kieltään. Juuri tästä syystä hän tutki suomalaista kansankulttuuria: arvokkaat runot piti ottaa talteen tutkijoille kun vielä ehti.

Man har skäl att fråga, om hela äktfinskeriet bara handlar om en idériktning Tsarrysslands hemliga polis hittat på och spritt i Finland, en idériktning som inte hade något att göra med finska folkets egentliga vilja. Finska språket hade börjat ge vika på 1700-talet, och t ex Henrik Gabriel Porthan, som forskade i finsk folkdiktning, utgick från att språket hur som helst höll på att dö ut på naturlig väg, när folket p g a social rörlighet och bättre bildning bytte språk. Det var precis därför som Porthan intresserade sig för finsk folkkultur: man borde ta vara på den värdefulla diktningen när man ännu hann, tyckte han.

Kyse ei ollut siitä, että suomalaisia olisi väkisin pakotettu ruotsinkielistymään, vaan taloudellisista ja kulttuurisista realiteeteista. Ei suomenkielinen kansa halunnut tehdä suomesta sivistyskieltä eikä se katsonut mitään kielisortoa olevan, ennen kuin fennomaanit alkoivat harjoittaa tietoista ideologista kiihottamista, jota voidaan verrata marxilaiseen agitaatioon.

Det pågick inga medvetna försök att påtvinga finnarna svenska språket. De övergick till svenska därför att de uppfattade språkbytet som ekonomisk och kulturell nödvändighet. Den finsktalande allmogen ville inte göra finskan till ett bildningsspråk; ännu mindre kände de sig språkligt förtryckta, förrän fennomanerna inledde sin kampanj av medveten ideologisk uppvigling, som kan jämföras med marxistisk agitation.

Suomalainen isänmaallisuus - siis ajatus yhteisestä isänmaasta - on luotu ruotsiksi. Sen kaksi perustajakirjailijaa olivat Johan Ludvig Runeberg ja Zachris Topelius. (Ei "Sakari", vaan Zachris.) Suomenkielinen kirjallisuus itsenäisessä Suomessa on sitä vastoin ollut alusta saakka punaisten ja valkoisten taistelukenttä. Kannattaa miettiä sitä, että kun minä kirjoitin blogia, jossa suostuin näkemään hyvää sekä punaisessa että valkoisessa perinteessä, sananvapauteni tukahdutettiin. Kirjoitinhan suomeksi, eli ainiaan jatkuvan sisällissodan kielellä. Kielellä, jolla ei saa kirjoittaa inklusiivisesta isänmaallisuudesta eikä kansalaissovusta.

Finsk fosterländskhet, som idén om det gemensamma fosterlandet, har skapats på svenska. Grunden för idén har lagts av Johan Ludvig Runeberg och Zachris Topelius. Finskspråkig litteratur i det självständiga Finland har däremot varit ett slagfält för de röda och de vita från början. Det lönar sig att reflektera över att min uttrycksfrihet skrotades när jag skrev en blogg där jag såg de goda sidorna i både den röda och den vita traditionen. Jag skrev ju på finska, det evigt fortsatta inbördeskrigets språk. Språket på vilket det är förbjudet att skriva om inklusiv fosterländskhet och medborgarsämja.

"Suomalaisuusliike" sinänsä on nyky-Suomessa joka tapauksessa aivan tarpeeton, koska täällä on suomeksi toimiva yhteiskunta, kulttuurielämä, virkakoneisto ja elinkeinoelämä, jotka eivät tarvitse erityisen liikkeen tukea. Erillinen "suomalaisuusliike" voi olla vain poliittisen ääriryhmän yritys kaapata itselleen suomalaisuuden määrittelemisoikeus, ja juuri tästähän Suomalaisuuden liiton touhuissa on kyse: epämääräinen porukka, joka ei tiedä Suomen kulttuurista eikä historiasta paljon paskaakaan, julistautuu suomalaisuuden ylituomariksi ilman minkäänlaista laillista mandaattia.

En särskild "finskhetsrörelse" är i dagens Finland under alla omständigheter helt onödig, eftersom vårt samhälle fungerar på finska, tjänstemannamaskineriet och kulturlivet likaså, och de behöver inget stöd av en finskhetsrörelse. En särskild "finskhetsrörelse" kan endast vara en politisk extremistgrupps försök att lägga beslag på rätten att definiera finskheten, och det här är precis vad Finskhetsförbundet håller på med: ett obskyrt gäng som inte vet skit om vare sig finsk kultur eller historia, förklarar sig vara finskhetens överste bedömare utan något som helst lagligt mandat.

Kaikenlainen kulttuuripatrioottinen puhe Suomalaisuuden liiton suunnalta on silkkaa tekopyhyyttä ja ulkolukua. Kalevalaa heikäläiset eivät varmasti ole oikeasti lukeneet, eivät ainakaan vapaaehtoisesti. Eivätkä he liioin tiedä mitään edes siitä osasta suomalaista kirjallisuusperinnettä, jota voidaan perustellusti pitää "valkoisen Suomen" kirjallisuutena. Volter Kilpi hairahtui kirjoittamaan pari äärikansallismielistäkin teosta, joilla hänen luulisi pääsevän Kiuas-kustannuksenkin listoille, mutta koska hänen pääteoksensa on vaikean modernistinen Alastalon salissa, hänet laskettaneen siinä porukassa kommunistiksi, sillä kaikki modernistit ovat tuollaisten tyyppien mielestä lähtökohtaisesti kommunisteja. Samuli Paulaharjusta he tuskin ovat kuulleetkaan.

När Finskhetsförbundet kör med kulturpatriotisk retorik handlar det uteslutande om skenhelighet och utantillpluggade fraser. Kalevala har det gänget definitivt inte läst en rad, åtminstone inte frivilligt. Ännu mindre förtrogna är de ens med den del av finsk litterär tradition som med fog kan anses representera "vita Finlands" litteratur. Volter Kilpi begick på sin tid misstaget att författa ett par extremnationalistiska verk som i dag helst skulle tryckas av förlaget Kiuas, men hans mest betydande verk är den svårt modernistiska romanen I stugan på Alastalo, vilket får honom att framstå som kommunist i Finskhetsförbundets ögon. Samuli Paulaharju har det gänget antagligen inte ens hört talas om.

Koska fennomaniassa ei ole oikeasti kyse mistään suomalaisen kulttuurin ylläpitämisestä (sitä varten on omat rahanjakovirastot, säätiöt sun muut, eikä Suomalaisuuden liittoa tai äärioikeiston rähinäpuljuja tarvita yhtään mihinkään), koko touhu on tarkoitettu pelkästään ideologiasignalointiin. Ja fennomaaniseen ideologiaan kuuluu oleellisesti snellmanilainen pokkurointi Venäjälle päin, se "fennomaanien ainainen tekonauru". Eli Venäjän agentuuriahan tämäkin porukka on.

Fennomani handlar inte om att upprätthålla någon finsk kultur - för det har vi allehanda kulturfonder och sånt. Finskhetsförbundet och liknande högerextrema bråkmakarföreningar har vi inget behov av. Deras verksamhet är ren ideologisignalering. Och fennomanernas ideologi handlar om att fjäska för Ryssland, att hålla på med "fennomanernas eviga låtsasskratt". Finskhetsivrarna är bara en rysk agentur till.

Fennomanian perintönä Suomessa suvaitaan monia Venäjän (tai Neuvostoliiton) levittämiä propagandavalheita vielä suorastaan häiritsevässä määrin. Esimerkiksi "autonomian ajan" ihannoiminen ja siihen liittyvä lapsellinen tarusto Ruotsista kauheana sortajana on iskostettu meihin niin syvälle, että objektiivisempaan historiatietoisuuteen siirtyminen tuntuu olevan suorastaan mahdotonta.

Att vi i Finland tolererar så många ryska eller sovjetiska propagandalögner beror i sista hand på att vi hjärntvättats med fennomani. Att vi idealiserar "autonomitiden" och upprepar infantila myter om Sverige som hemsk förtryckare är djupt inrotad indoktrinering som gör det omöjligt för oss att alls övergå till en mera objektiv föreställning om vår historia.

Lässytys suuriruhtinaskunta-aikojen ihanuudesta on torjuttavissa hyvin yksinkertaisella tavalla, koska sen ytimessä on sisäisesti ristiriitainen väite: Ruotsin valta esitetään sortovaltana, mutta Venäjän poikkeuksellinen reiluus todistetaan sillä, että Venäjä antoi Suomen pitää voimassa ruotsalaiset lakinsa. Siis ne lait muka merkitsivät kauheaa sortoa silloin kun Ruotsi hallitsi Suomea, mutta kun pyhä Venäjä antoi armollisesti pitää ne samat lait voimassa, se oli suunnatonta reiluutta ja hyvyyttä.

Tramset om hur skönt det var med eget storfurstendöme under rysk överhöghet kan avvisas mycket enkelt, eftersom kärnan till denna vanföreställning motsäger sig själv. Svenska väldet framställs som despoti, men Rysslands exceptionella hygglighet bevisas med en hänvisning till att Ryssland tillät oss upprätthålla de svenska lagarna från tiden före storfurstendömet. Alltså: lagarna ifråga innebar hemskt förtryck under svenska väldet, men när heliga Ryssland nådigt lät oss lyda under samma lagar, vittnade det om hur gränslöst schysst och hyggligt Ryssland var.

Typerää suomalaista russofiliaa edusti myös se Kekkosen aikana yleistynyt heitto, että Suomi oli saanut itsenäisyytensä Leninin kädestä. Kekkonen muisti toistaa tätä aina kun tilaisuuden sai, ja syykin on selvä: Lenin oli Neuvostoliiton Jumala, ja minkä Jumala pyhyydessään oli Suomelle lahjoittanut, sitä eivät kaikenlaiset profaanit brežnevit saaneet viedä. Tämä oli tietysti järkevää taktiikkaa niin kauan kuin Neuvostoliitto oli olemassa ja sen kuviteltiin olevan ikuinen. Valitettavasti tilanne muuttui siinä vaiheessa kun Lenin syöstiin jumaljalustaltaan.

Ett exempel på korkad finsk russofili var också det från Kekkonentiden välkända påståendet att Finland fått sin självständighet från Lenins hand. Kekkonen orkade upprepa detta alltid när han kunde, och skälet är uppenbart: Lenin var Sovjetunionens Gud, och det som Gud i sin helighet givit Finland, kunde inte senare sovjetledare ta ifrån oss, profana och mänskliga som de var. Det här var naturligtvis taktiskt klokt så länge Sovjetunionen existerade, och Sovjetunionen föreföll ju evigt på den tiden. Dessvärre förändrades situationen grundligt när Lenin störtades från sin gudspiedestal.

Valkoisesta, tsaaria haikailevasta venäläisestä näkökulmasta (ja se näkökulma on nyttemmin elvytetty Venäjällä) Suomen itsenäisyys nimittäin on samaa jumalattomuutta kuin Leninin kommunismi. Se maailmassa oleva vika, jonka se porukka haluaa korjata, on juurikin se, että Suomen kaltaiset maat saavat olla itsenäisiä sen sijaan että olisimme Venäjän ylivallan alaisia. Ja puheet Leninin anteliaasta kädestä itsenäisyytemme lahjoittajana toimivat vain tällaisen ajattelun todisteena.

Utifrån de ryska "vitas" tsaristiska perspektiv (ett perspektiv som nu återupplivats i Ryssland) är Finlands självständighet nämligen nästan samma sak som Lenins kommunism. Det som är fel med världen utifrån det perspektivet är precis att länder som Finland får vara självständiga i stället för att njuta av rysk överhöghet. Och allt löst snack om den generöse Lenin som gav oss vår självständighet stöder dylika idéer.

Mielikuvat reilusta Venäjästä, joka olisi kohottanut Suomen kansakuntien joukkoon, ovat nyttemmin levinneet venäläisten omaan keskuuteen. Ja se on äärimmäisen vaarallista. Ajatus, että Suomi tai suomalaiset olisivat jossain kiitollisuudenvelassa Venäjälle, antaa itänaapurille judo-otteen suomalaisten alitajunnasta. Ja ajatus, että suomalaisten olisi parempi elää suomeksi (tai suomeksi, joka hiljalleen vaihtuu venäjäksi) Venäjän alaisuudessa kuin suomeksi ja ruotsiksi itsenäisyydessä, on fennomanian ytimessä. Fennomania on maanpetosta. Fennomania on venäläisen miehittäjän tapa oikeuttaa Suomen valloitus.

Föreställningarna om ett rättvist Ryssland som upphöjt Finland till en nation bland nationerna har nu spritt sig till ryssarna. Och det är någonting ytterst farligt. Tanken om finnarnas tacksamhetsskuld till Ryssland är vår grannes judogrepp om finnarnas undermedvetande. Och tanken att finnarna hellre borde leva på finska (och så småningom i all stillhet övergå till ryska) under rysk överhöghet än på finska och svenska i ett självständigt land - den tanken är fennomanins kärna. Fennomani är fosterlandsförräderi. Fennomani är hur den ryske ockupanten rättfärdiggör Finlands erövring.