Muuan venäläisen kulttuurin syvälle juurtunut piirre, joka on minulle tullut vuosien myötä yhä selvemmäksi, on se, että Venäjä ei vastaa lännen reiluuteen reiluudella. Tämä ilmenee erityisesti suhteessa toisen maailmansodan muistoihin, mutta myös moniin muihin asioihin. Sotamuistot ovat kuitenkin ilmiön keskiössä, joten puhutaan niistä.
En i rysk kultur djupt inrotad företeelse som jag under åren blivit allt mera övertygad om är att Ryssland aldrig besvarar Västs rättvisa med rättvisa. Det här kommer till uttryck främst i förhållande till andra världskrigets minnen, men också många andra saker. Krigsminnena ligger dock i hjärtat av det hela, så låt oss tala om dem.
Tyypillisessä länsimaassa räikeimpään sotakeskeiseen nationalismiin on opittu suhtautumaan itsekriittisesti paljolti siksi, että sitä on väärinkäytetty monenlaisten kielteisten ilmiöiden, esimerkiksi pakolaisvastaisuuden, perustelemiseen. Mieleen tulee esimerkiksi vanhan kansan lakimies ja persujen edeltäjän, SMP:n, poliitikko Gunnar Joutsensaari, jonka muistan joku vuosi ennen vuonna 1991 tapahtunutta kuolemaansa sanoneen Suomen Uutisissa jotain sen suuntaista, että maahanmuuttajat eivät koskaan voisi ymmärtää talvisodan kaltaisten tapahtumien merkitystä Suomen kansalle.
I en typisk västerländsk demokrati har man lärt sig se kritiskt på de grällaste formerna av krigscentrerad nationalism, inte minst därför att många negativa företeelser rättfärdigats med dito, inte minst flyktingfientligheten. Jag känner mig påmind om hur Gunnar Joutsensaari, en jurist av gamla skolan som också verkade som politiker inom Landsbygdspartiet, Sannfinnarnas föregångare, några år före sin död år 1991 påstod i Suomen Uutiset någonting i stil med att några invandrare aldrig någonsin kunde begripa vad vinterkriget innebär för finska folket.
No, me kaikki tiedämme totuuden: talvisodan merkitys Suomelle on yksi helpoimpia juttuja Suomen historiassa ulkomaalaiselle käsittää, ja se inspiroi monia maahanmuuttajapoikia menemään armeijaan ja tekemään parhaansa. Tämä on isänmaallisuuden ja talvisotamuistojen hyvä ja myönteinen voima, ja juuri sen takia persut - jotka haluavat omia isänmaallisuuden itselleen - ovat vaientaneet kaikki meidät, jotka olisimme halunneet levittää ja vahvistaa tätä hyvää ja myönteistä voimaa koko kansan piirissä.
Nåja, vi alla vet sanningen: vinterkrigets betydelse för finnarna är en av de aspekter av Finlands historia som utlänningen har lättast att förstå, och det är precis detta som inspirerar många invandrarynglingar till att göra lumpen, och göra sitt bästa. Det här är den goda, positiva kraften i fosterländskheten och vinterkrigsminnena, och det är precis därför sannfinnarna - som vill lägga beslag på fosterländskheten - har tystat ned oss alla som ville sprida och förstärka denna goda och positiva kraft bland hela folket.
Mutta viis persuista. Puhe oli siitä kansallisesta itsekriittisyydestä. Siihen kuuluu oleellisella tavalla halu sanoa avoimesti, ettei itse oltu joka asiassa oikeassa esimerkiksi sodan aikana. Vaikkapa saksalaiset myöntävät yleisesti, että toisessa maailmansodassa oltiin väärällä puolella ja pahalla asialla. Toisaalta monissa itäeurooppalaisissa maissa on tultu jo siihen tulokseen, että ei itse oltu aivan puhtaita pulmusia mm. juutalaisten joukkotuhon osalta, vaan sille löytyi monesta maasta paikallisia avustajia ja tukijoita. Sekin on merkittävässä määrin tunnustettu, että saksalaisten vähemmistöjen väkivaltainen karkottaminen Itä-Euroopan maista pelkän etnisyyden perusteella ei ollut reilua eikä sopivaa.
Men strunt i sannfinnarna. Det var den där nationella självkritiken det var tal om. Den handlar i väsentlig utsträckning om att säga öppet att man själv inte hade rätt i allting t ex under kriget. Tyskarna är t ex beredda att medge att de i andra världskriget var på fel sida och hade onda målsättningar. Å andra sidan har man också i en hel del östeuropeiska länder kommit till slutsatsen att man inte helt var helt oskyldiga t ex till Förintelsen, eftersom lokala hjälpare på många håll bistod och stödde tyskarna. Likaså har det i betydande utsträckning erkänts att det varken var rättvist eller klokt att våldsamt fördriva de tysktalande minoriteterna från östeuropeiska länder.
Kun lännessä myönnetään, että tuli tehtyä jotain tyhmästi, sen tarkoituksena on saada entinen vastapuoli myöntämään, että sekin teki. Venäjällä ei kuitenkaan ole samanlaista suhdetta menneisyyteensä. Venäjällä sellaiset jutut otetaan vain vahvistuksena sille, että Neuvostoliitto eli Venäjä oli aina oikeassa ja teki aina oikein, ihan hyvä kun te toiset myönnätte olleenne väärässä.
När man i Väst medger att man gjort någonting dumt är det meningen att ens före detta fiende eller motståndare också medger någonting liknande. Ryssland har dock inte ett sådant förhållande till sitt förflutna. Är vi försonliga på detta sätt kommer Ryssland bara att tolka det så, att vi också tycker att Ryssland eller Sovjetunionen hade rätt i allting.
