Kertausharjoitus huonomuistisille - En repövning för de glömska

Äärioikeistojohtajamme on taas kerran viran puolesta itkenyt siitä, kuinka Venäjä-korttia käytetään vain äärioikeistoa vastaan. Minä puolestani, sinä henkilönä Suomessa joka on koko suomenkielisen median julkaisu-, siteeraus-, viittaus- ja haastattelukiellossa äärioikeistojohtajamme painostuksesta, totean viran puolesta, että Venäjä-korttia tulee näinä aikoina korostetusti käyttää juuri äärioikeistoa vastaan.

Ledaren för vår extremhöger har igen å tjänstens vägnar gråtit över hur man använder "Rysslandkortet" bara emot extremhögern. Som den person i Finland som belagts med utgivnings-, citerings-, hänvisnings- och intervjuförbud av alla finskspråkiga medier under påtryckning av ledaren för vår extremhöger konstaterar jag å tjänstens vägnar att Rysslandkortet i dessa tider främst bör användas mot just extremhögern.

Miksi? Koska Venäjä on nykyään vahvistunut uhka Suomelle ja koska äärioikeisto pyrkii oikeuttamaan olemassaolonsa esiintymällä kaikkia muita isänmaallisempana. Samalla äärioikeisto on luultavasti ainoa poliittinen ryhmä Suomessa, jonka sisällä avoimesti toivotaan, että Venäjä miehittäisi maamme ja surmaisi mm. maahanmuuttajat ja suomenruotsalaiset.

Varför? För att Ryssland i dag utgör ett allt starkare hot mot Finland och för att extremhögern berättigar sin existens genom att påstå sig vara mera fosterländsk än alla andra. Samtidigt är extremhögern antagligen den enda politiska grupperingen i Finland inom vilken det öppet framförs önskan att Ryssland ockuperar vårt land och massakrerar bl a invandrarna och finlandssvenskarna.

Isänmaallisuuden määritelmään vähän niin kuin kuuluu pyrkiä estämään se, että Suomeen hyökkää vieras valta, joka on ennenkin osoittanut kykenevänsä siirtämään kokonaisia kansakuntia pois kotiseuduiltaan. Kun poliittinen ryhmä, joka moittii kaikkia muita epäisänmaallisuudesta, toivoo kyseisen valtion miehittävän Suomeen, tämä on sen luokan tekopyhyyttä ja valehtelua, että ao. ryhmä on vedettävä siitä vastuuseen.

Det ingår liksom i definitionen för begreppet "fosterländskhet" att försöka förebygga den möjligheten att vi invaderas av en främmande makt som redan tidigare i sin historia demonstrerat att den kan deportera hela nationer. När en politisk gruppering som beskyller alla andra för bristande fosterländskhet önskar att vi ockuperas av en främmande makt, är det skenhelighet och lögnaktighet i en sådan skala att grupperingen ifråga bör ansvarsbeläggas för det.

Samalla tavalla tekopyhää on, että ao. ryhmittymä vaientaa ja painostaa ulos mediasta sellaisia isänmaallisia ja maanpuolustusystävällisiä kirjoittajia, jotka eivät ole ryhmittymän omien politrukkien valvonnassa. Siis isänmaallisuuden suhteen tekopyhä ja petollinen porukka omii itselleen sensuurioikeudet kaikkeen isänmaalliseen kirjoitteluun, sen sijaan että se antaisi kansan oman isänmaallisuuden vapaasti kukoistaa monilla poliittisilla tahoilla. Pakkaa syntymään mielikuva, että kyseinen ryhmittymä pelaa tällä tavalla suoraan kyseisen Venäjän pussiin.

Lika skenheligt är att grupperingen i fråga tystar ned och genom påtryckning utesluter ur medierna fosterländska och försvarsvänliga skribenter som inte lyder under grupperingens egna politruker. Alltså: ett gäng skenheliga och förrädiska "fosterlandsvänner" tillägnar sig censurrättigheter över allt fosterländskt skrivande i stället att i pluralismens anda tillåta fri folklig fosterländskhet på många håll. Man kan inte undvika föreställningen att den ovannämnda grupperingen på det här sättet direkt spelar Ryssland i händerna.

Totta kai muitakin poliittisia ryhmiä voi syyttää Venäjän myötäilystä. Niiden motiivit moiseen ovat kuitenkin yleensä vähemmän kyynisiä. Osittain kyse on lapsellisesta rauhanidealismista, osittain ahdistuneesta haluttomuudesta myöntää Venäjän uhkaa olevan olemassakaan (koska se on aivan liian pelottava kohdattavaksi, minkä ymmärrän yleisinhimillisestä näkökulmasta oikein hyvin). Tietenkin myös Kekkosen ajoilta periytyvä käsitys siitä, mikä on oikeaa reaalipolitiikkaa ja poliittista järkeä suhteessa Venäjään, vaikuttaa asiaan.

Naturligtvis kan även andra politiska grupper beskyllas för att stryka Ryssland medhårs. Deras motiv är dock vanligen mindre cyniska. Delvis handlar det om barnslig fredsidealism, delvis om beklämd ovillighet att alls medge att det finns ett hot från Ryssland (och tanken är ju så skrämmande att jag hyser stor allmänmänsklig förståelse för denna ovillighet). En från Kekkonens tid nedärvd uppfattning av vad som är riktig realpolitik och sunt politiskt förnuft i förhållande till Ryssland spelar givetvis också en roll.

Yksi syy vasemmiston haluttomuuteen myöntää Venäjän vaaraa tai puhua Venäjästä uhkana on tietysti se, että ei ole vasemmistolaisia esiajattelijoita eikä nettikirjoittajia, jotka osaisivat näyttää esimerkkiä. Vasemmistolaiset päätyvät vanhalla automatiikallaan kiistämään Venäjän sotilaallisen uhan ja esittämään, että asiasta puhuminen on aina oikeiston hämäystä "todellisten" ongelmien peittämiseksi - koska kukaan ei anna heille aktiivisesti mallia siitä, miten puhutaan Venäjän vaarasta vasemmistolaisiksi tai vasemmistoliberaaleiksi mielletyistä arvoista käsin.

En orsak till vänsterns ovillighet att medge hotet från Ryssland eller att framställa Ryssland som ett hot är givetvis att det inte finns vänstersinnade tänkare eller webbskribenter som kunde föregå med gott exempel. Vänstermänniskor tenderar att köra med sin gamla autopilot, dvs förneka det militära hotet österifrån och påstå att allt snacket om saken bara är högerns försök att slå blå dunster i ögonen på folk - eftersom det inte finns skribenter som aktivt skulle sträva till att visa hur man utifrån vänstersinnade eller vänsterliberala värderingar framställer Ryssland som ett hot.

Näette kyllä mihin tämä viettää, eli taas kerran siihen, että minut vaiennettiin. Syy siihen oli juuri tässä: minä ihan oikeasti koetin rehabilitoida perinteisen isänmaallisuuden ja talvisodan hengen kaikille kuuluvaksi yhteiseksi omaisuudeksi: suomenkielisille, ruotsinkielisille, saamelaisille, somaleille, kristityille, muslimeille, ateisteille, sikheille, heteroille, homoille, ihan kenelle vaan joka tässä maassa asuu ja haluaa puolustaa sitä päälle vyöryvää itänaapurin uhkaa vastaan.

Ni ser nog vartåt det här lutar: jag vill återigen ta upp frågan, varför jag tystades ned. Orsaken var precis här: jag försökte på riktigt rehabilitera den traditionella fosterländskheten - vinterkrigsandan - och betonade att den tillhör alla: finsktalande, svensktalande, samer, somalier, kristna, muslimer, ateister, sikher, heterosexuella, homosexuella, alla som bor i det här landet och vill försvara det mot det överhängande hotet österifrån.

Tällaistahan äärioikeisto ei voi sietää. Se haluaa käyttää "isänmaallisuutta" muka huonommin isänmaallisten ryhmien erottelemiseksi suomalaisten joukosta. Se haluaa pitää "isänmaallisuuden" itsellään ja viedä sen koko kansalta. Se oikeastaan vihaa vilpitöntä ja myönteistä isänmaallisuutta. 

Sådant här kan extremhögern inte tillåta. Den vill i stället missbruka själva begreppet "fosterländskhet" till att utmåla avvikande grupper som "mindre fosterländska". Den vill lägga beslag på fosterländskheten och ta den ifrån folket. Egentligen hatar extremhögern uppriktig och positiv fosterländskhet.

Ja siinä se on samalla puolella Putinin kanssa. Putin haluaisi Suomesta Venäjän osavaltion, jossa suomalaiset - tai Putinin kanssa yhteistyötä tekevä osa suomalaisista - ilmentää "isänmaallisuuttaan" vihaamalla ja sortamalla suomenruotsalaisia, maahanmuuttajia ja homoseksuaaleja. Putin ei tietenkään halua, että suomalaiset äidinkielestä, uskonnosta, ihonväristä ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta kieltäytyvät alistumasta hänen valtaansa - isänmaallisuutensa nimissä.

Och däri befinner sig extremhögern på samma sida med Putin. Putin vill göra Finland till en rysk lydstat där finnarna - den del av dem som går med på att kollaborera med honom - uttrycker sin "fosterländskhet" genom att hata och förtrycka finlandssvenskar, invandrare och homosexuelle. Vad Putin definitivt inte vill är att finländarna oberoende av sitt modersmål, sin religiösa tillhörighet, sin hudfärg och sin sexuella orientering i fosterländskhetens namn vägrar underordna sig honom.

Sellaista isänmaallisuutta kannattavat äänet sekä Putin että äärioikeisto haluavat vaientaa.

Den röst som talar för en dylik fosterländskhet vill både Putin och extremhögern tysta ned.

Henrik Arnstad, voi ei taas! Henrik Arnstad, inte nu igen!

Kuten tiedämme, äärioikeisto pyrkii omimaan itselleen isänmaan historian ja sen kansallissankarit. Typerin tapa vastata tähän on hylätä samaiset sankarit fasisteina, koska siinä juuri hyväksytään äärioikeiston historiakäsitys, olkoonkin että päinvastaisesta kulmasta. Ruotsin puolella tätä typerää tapaa harjoittaa suhteessa Suomen historiaan muuan Henrik Arnstad. Arnstadin tuorein hölmöys on Mannerheimin rinnastaminen Hitleriin, Mussoliniin ja Francoon.

Som vi vet vill extremhögern tillägna sig fosterlandets historia och dess nationalhjältar. Det dummaste sättet att reagera på det här är att avvisa sagda hjältar som fascister, ty detta innebär bara att man accepterar extermhögerns historieuppfattning ur ett motsatt perspektiv. På svenska sidan om Bottenviken är det en viss Henrik Arnstad som ägnar sig åt dylika dumheter. Den senaste idioti Arnstad begått är att likställa Mannerheim med Hitler, Mussolini och Franco.

Tämä väite on niin virheellinen, ettei tiedä, miten päin menisi saadakseen sen purettua. Mannerheim oli vanhan ajan aatelismies, joka ei arvostanut demokratiaa; mutta juuri siksi hän ei myöskään tuntenut erityistä sympatiaa Hitlerin eikä Mussolinin kaltaisia hahmoja kohtaan. Itse asiassa he olivat hänen näkökulmastaan liian demokraattisia. 

Det här påståendet är så grundligt fel, att man inte riktigt vet, var man borde sätta igång och dementera det. Mannerheim var en adelsman av gamla skolan, som inte uppskattade demokrati, men det är precis därför han inte kände någon särskild sympati för Hitler- och Mussolinifigurer: i själva verket var de för demokratiska ur hans synvinkel.

Mannerheimin kaltainen konservatiivinen aristokraatti saattoi nimittäin kunnioittaa esimerkiksi oikeusvaltiota tai laillisuutta järjestyksen ylläpitäjänä. Sitä vastoin demokratia edusti hänelle uhkaa tälle järjestykselle, kun helposti villittävä rahvas pääsi määräilemään. Suomen viimeiset kymmenen vuotta ovat osoittaneet, ettei tämä marskin mielipide ollut täysin vailla perusteita.

En konservativ aristokrat som Mannerheim kunde visserligen respektera t ex rättsstaten och legalismen som ett sätt att upprätthålla samhällsordningen. Däremot utgjorde demokratin för honom ett hot mot ordningen, om den innebar att den lättuppviglade pöbeln började styra och ställa. De senaste tie åren i Finland har visat, att Marsken här inte hade helt fel.

Hitler oli pikkuvirkamiehen poika provinssista, joka meni yömajarentuksi isolle kirkolle, eikä hän koskaan hankkinut kunnon koulutusta. Sotilasarvoltaan hän oli Gefreiter, suomeksi siis korpraali tai vanhanaikaisesti jefreitteri. Ei ole ihme että Mannerheim vierasti häntä.

Hitler var son till en liten tjänsteman från provinsen, som i storstaden blev stamkund till natthärbärgen för ensamma män, och någon riktig utbildning skaffade han sig aldrig. Han blev aldrig någon högre herre i armén heller, utan Gefreiter, dvs korpral. Det är inget under att Mannerheim inte riktigt kunde gilla honom.

Tietysti Arnstad esittää Mannerheimin julmana sisällissodan pyövelinä. Ilkeämielisenä rasistina heitän kuitenkin tähän seuraavanlaisen provokaation. Mannerheim antoi käskyjä ikään kuin hänen alaisinaan olisi samanlaisia sivistyneitä ruotsinkielisiä ammattiupseereja kuin hän itse oli ja antoi perustason päälliköille tämän mukaisesti omaa harkintavaltaa. Mutta alimman portaan päälliköt olivat suomenkielisiä, eikä monilla heistä ollut sen enempää sivistystä eikä harkintaa kuin punakaartilaisillakaan. Kun vielä villien villi veri oikein kuohui voimakkaista tunteista, villit tekivät villin luontonsa mukaisesti paljon raakuuksia. Mannerheimia ylevässä ruotsinkielisyydessään ei tietenkään voida vastuullistaa suomenkielisten villien veriteoista.

Naturligtvis vill Arnstad också svartmåla Mannerheim som inbördeskrigets grymma bödel. Elak rasist som jag är kan jag inte låta bli att komma med en sån här provokation: Mannerheim utdelade order som om alla hans underordnade hade varit likadana svensktalande yrkesofficerare som han själv, och i samma anda tillät han lägsta befäl att tillämpa egen bedömning. Men lägsta befäl bestod av finsktalande, som för det mesta hade precis lika lite omdöme och bildning som rödgardisterna. När dessa vildars vilda blod också kokade av starka känslor, begick vildarna en massa ohyggligheter, för det är vad vildar gör. Mannerheim i sin upphöjda svenskhet kan givetvis inte ansvarsbeläggas för finsktalande vildars skräckdåd.

Leikki leikkinä, mutta Mannerheim eroaa Hitlereistä ja Mussolineista yhdellä ratkaisevalla tavalla. Hän ei koskaan ollut Suomen diktaattori. Hän oli siirtymäkauden valtionhoitaja sisällissodan jälkeen, ja sodan loppuaikoina hän oli samalla tavalla siirtymäkauden presidentti. Mutta kummallakin kerralla hän luovutti vallan demokraattisesti valitulle seuraajalle. Ensimmäisen tasavallan äärioikeistolla oli kyllä vallankaappaushankkeita tarkoituksena nostaa Mannerheim diktaattoriksi. Mannerheim ei kuitenkaan ollut kiinnostunut, joten hankkeet kariutuivat.

Skämt åsido, men det finns en grundläggande skillnad mellan Hitler och Mussolini å ena sidan och Mannerheim å andra sidan. Han var aldrig någon diktator. Han var riksföreståndare under en övergångstid efter inbördeskriget, och mot slutet av andra världskriget valdes han till president för att axla ansvaret för riket under en liknande övergångsperiod. Och när tiden väl var inne överlät han makten i laglig ordning till en demokratiskt vald efterträdare. Extremhögern i första republiken smed nog någon sorts ränker för att genom en statskupp diktatorförklara Mannerheim, men dessa ränker kraschade när det visade sig att Mannerheim själv inte var intresserad.

Jo siinä on riittävästi syytä nimetä Helsingin valtakatu hänen mukaansa ja olla kaatamatta hänen patsastaan.

Det är redan skäl nog att kalla den bredaste gatan i Helsingfors för Mannerheimvägen och låta honom även i fortsättningen stå staty.

Mannerheim, Mannerheim, sal jy die Finne kom lei? Generaal, generaal, soos een man sal ons om jou val, generaal Mannerheim!