...älkääkä saastaiseen koskeko./...och rör icke det orena.

Suomenkielinen mediamaailma on suuremmassa määrin vastuussa äärioikeiston noususta kuin äärioikeisto itse. Äärioikeisto koostuu vain eläimellisiä hormonivaistojaan seuraavista, mölähtelevistä ja öläjävistä villipedoista, sellaisista henkisesti köyhistä, jotka meillä on aina keskuudessamme. Maahanmuuttokriitikot ovat viime kädessä vastuuttomia, holhouksen alle kuuluvia luojanluomia, jotka eivät kykene käsittämään tekojensa seurauksia sen enempää kuin muutkaan siat, naudoista puhumattakaan.

Den finskspråkiga medievärlden är mera skyldig till extremhögerns uppgång än själva extremhögern. Extremhögern är bara en skara bölande djur som följer sina djuriska hormonimpulser. Dylika andligt fattiga kommer vi alltid att ha mitt ibland oss. De så kallade "invandringskritikerna" är i sista hand bara ansvarslösa, otillräkneliga kreatur inkapabla att förstå följderna till vad de gör - kreatur som svin och tjurar.

Sitä vastoin suomenkielinen media, se jota minä kutsun Hitlerin aikoinaan Saksan johtajaksi taluttaneen lehtikeisari Alfred Hugenbergin nimellä hugenbergeiksi, on täydessä vastuussa ilmapiirin tuhoutumisesta Suomessa. Jos Suomi joskus saa oman Nürnbergin tuomioistuimensa, sen jäljiltä tulee panna rautoihin ja linnaan nimenomaan mediapomoja ja toimittajia, ei suinkaan ketään noista mainitsemistani mölisevän elukan veroisista.

Däremot är de finskspråkiga medierna, som jag brukar kalla för Hugenbergar efter Alfred Hugenberg, som på sin tid ledde Hitler till makten, fullt ansvariga för hur diskussionsatmosfären förstörts i Finland. Om Finland en vacker dag får sin egen Nürnbergdomstol, bör den helst utdela fängelsedomar till mediebossar och journalister, inte till de där bölande kreaturen.

Liioittelenko? En suinkaan. Syyskuun alussa tuli selväksi, että media haluaa murskata jopa vapaan tieteen. Siellä vaaditaan ties mitä tulosvastuuta ja tieteen sovellettavuutta insinööriratkaisuihin, ja kun mediapellejä arvostellaan siitä, että he haluavat rajoittaa tutkimuksen vapautta, sieltä tulee vastaukseksi täysin orwellilaista hölynpölyä siitä, kuinka he muka "rakastavat tiedettä" ja kurittavat sitä juuri siksi.

Överdriver jag? Nähä. I början av september blev det klart att medierna t o m vill krossa den fria vetenskapen. De kräver att all forskning borde bedrivas med resultatansvar och kunna tillämpas som ingenjörslösningar, och när mediemurvlar kritiseras för att de vill begränsa forskningens frihet, svarar de med smörja som får en att tänka på Orwell: de säger sig "älska" vetenskapen, och den man älskar piskar man.

Viestinväen keskuudesta on turha yrittääkään löytää sellaista ääntä, joka ilmaisisi epäsolidaarisuutta kollegoille, kun nämä lähtevät sakilla hivuttamaan vaikkapa tutkijoita. Kyse ei todellakaan ole mistään asiallisesta kritiikistä, vaan yläasteen röökisakin tyyppisestä lällättelystä. Aiemmin vain Halla-aholta ja hänen tahdottomilta raajoiltaan saattoi odottaa sellaista, että esimerkiksi äärioikeistoa tutkineet leimattiin homoseksuaalin näköisiksi (jos olivat miehiä) tai heitä kehotettiin pysymään valokuvamallin hommissa (jos olivat nuoria naisia), ja tätä pidettiin sitten mahtavana jauhotuksena ja voittona väittelyssä. Nyt aivan saman tasoinen ilkkuminen esimerkiksi tutkimusten aihekuvauksille on muodostumassa toimittajien kansanhuviksi.

Bland mediefolket är det omöjligt att hitta en röst som solidariserar sig mindre med kollegerna än med vetenskapsmännen, när de sistnämnda blir offer för en koordinerad hånkampanj i medierna. Det handlar definitivt inte om någon saklig eller sakkunnig kritik, utan spott och spe av den sort man kunde förvänta av mobbningsgänget på grundskolans högstadium. Förr i världen var det någonting bara extremhögerns ledare Jussi Halla-aho och hans hjärntvättade anhängare höll på med: de kunde t ex säga att manliga forskare som studerat extremhögern såg ut som bögar (om de var män) eller att de borde bli fotomodeller istället (om de var unga kvinnor), och detta framställdes sedan som snillrika argument och som en överväldigande debattseger. I dag har liknande raljans t ex över beskrivningar av forskningsföremål börjat bli ett folknöje bland finska journalister.

Jo sitä ennen mediassa aloitettiin massiivinen kampanja Veikkausta vastaan, joka esitettiin muka perusteltuna huolena peliriippuvaisista. Selvää kuitenkin on, mistä siinä todellisuudessa oli kyse. Veikkausvaroista tuetaan merkittävässä määrin järjestötoimintaa, ja elinvoimainen järjestökenttä on oleellinen osa vapaata yhteiskuntaa. Ne, jotka haluavat murskata Veikkauksen, haluavat murskata vapaan yhteiskunnan sekä tietysti yksityistää veikkaustoiminnan kansainvälisille suurfirmoille. Siitä potista tuskin liikenisi penniäkään suomalaisille kansalaisjärjestöille. Korkeintaan verotuksen kautta, mutta eiköhän sellaisilla puljuilla ole riittävä osaaminen verotuksen minimoimiseen.

Redan tidigare inleddes en massiv hetskampanj mot statens spelföretag Veikkaus, givetvis motiverad med låtsasoro om människor med spelberoende. Det är dock klart vad det hela egentligen gick ut på. Spelföretagets intäkter används bl a till att stöda medborgerliga organisationer, som utgör en viktig aspekt av det fria samhället. De, som vill krossa Veikkaus, vill krossa det fria samhället och givetvis också privatisera spelverksamheten till internationella storföretag. Det skulle det finländska föreningslivet knappast tjäna en spottstyver på. Nåja, kanske genom beskattning, men jag antar att de där storföretagen skulle ha tillräckligt med know-how för att minimera sina skatter.

Tiedevihamielisyyttä tietysti levitetään muutenkin. Kaikki ovat jo kuulleet siitä, että muudan skeptikoiden järjestössä aktiivinen herrasmies puolustelee erään arkkitehdiksi kouluttautuneen, mutta sittemmin vaihtoehtolääketieteen harjoittajaksi ryhtyneen naiseläjän elinkeinoa julistamalla, että asianomaisella oli moraalinen oikeus harjoittaa tointaan, koska potilaat subjektiivisesti kokivat parantuneensa. Kyseinen "skeptikko" on ammatiltaan toimittaja ja syöksee mielipiteitään näkyvällä mediapaikalla, ja mediapomot ylistävät hänen kynänsä terävyyttä ja ajatustensa tuoreutta.

Hatet mot vetenskapen sprids också på andra sätt. Alla har redan hört hur en gentleman aktiv i skeptikerföreningen tagit i försvar en tant som när hon ännu förde ett anständigt leverne utbildat sig till arkitekt men som sedan dess börjat idka kvacksalveri: hon var moraliskt berättigad att tjäna sitt levebröd på kvasimedicin, ansåg han, eftersom hennes patienter subjektivt upplevde att de botats. "Skeptikern" ifråga är journalist till yrket och sprider sina åsikter på ett synligt ställe i medierna, och mediebossarna blir aldrig trötta på att lovorda hans vassa penna och hans fräscha idéer.

Tietysti Neuvostoliittoa käytetään nykykolumnistien sun muiden suunsoittajien ja päidenaukojien retoriikassa argumenttina aivan mitä tahansa vastaan, minkä voi jollain ajatusloikalla selittää vasemmistolaiseksi, oppivelvollisuudesta alkaen. Koulut pitää tuhota ja pilata, koska Neuvostoliitossakin oli kouluja. Tällä tasolla siellä liikutaan. Ja jos joku sattuisi Neuvostoliitosta jotain tietämäänkin, hänet vaiennetaan.

Naturligtvis missbrukas Sovjetunionen i dagens kåseriretorik som ett argument mot vad som helst som vänstern på något mystiskt sätt kan beskyllas för, inklusive skolplikten. Man måste bli av med skolorna, eftersom det också fanns skolor i Sovjetunionen. På den nivån rör det sig. Och den som på riktigt vet något om Sovjetunionen blir nedtystad.

Esimerkiksi minut, joka olen ollut jo kahdeksan vuotta tosiasiallisessa julkaisukiellossa suomeksi - juuri siksi, että kirjoitin julkisemmin ja asiantuntevammin Stalinin rikoksista kuin kukaan muu pärstäkekolumnisti, mutta kieltäydyin vähättelemästä Hitlerin julmuuksia, kuten minun olisi äärioikeiston mielestä pitänyt tehdä. Sen pituisia julkaisukieltoja muuten langeteltiin hankalille kirjoittajille juuri Neuvostoliitossakin siinä vaiheessa kun Stalinin julmuus ja Hruštšovin ailahtelevaisuus oli korvautunut Brežnevin verraten hyvänahkaisella konservatiivisuudella.

Alltså som jag, som redan för åtta år sedan belades med de facto utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier - precis därför att jag skrev mera offentligt och sakkunnigt om Stalins brott än någon annan mediekåsör, men vägrade bagatellisera Hitlers grymheter, så som extremhögern tyckte jag borde gjort. Liknande utgivningsförbud kunde förresten obekväma skribenter räkna med precis i Sovjetunionen, när den mordlystne Stalin och den otillräknelige Chrusjtjov väl ersatts med den relativt välvillige konservative Brezjnev.

Kannattaa huomata, että minut värvättiin niitä kolumneja kirjoittamaan juuri siksi, että olin herättänyt närkästystä naisvihajutuilla. On aika kuvaavaa, että Savon Sanomat teki minusta jo ennen kolumnistiuraani kuvallisen jutun "öykkäriblogia pitävänä kielitieteilijänä", ilmeisesti tarkoituksenaan nostaa minua kansakunnan kaapin päälle. Niin kauan kuin lauoin mauttomia antifeministisiä provokaatioita, olin ilmeisesti suuri avantgardistinen taiteilija, joka piti ottaa hyvinkin vakavasti. Mutta natseista ei saanut pahaa sanaa sanoa, koska kotinatsimme eli Halla-ahon kakkaa kultana palvovat "maahanmuuttokriitikot" eivät tykänneet siitä.

Det lönar sig att lägga märke till att jag rekryterades som kolumnist precis därför att jag väckt förargelse med mina kvinnohatsprovokationer. Det är betecknande att dagstidningen Savon Sanomat från Kuopio redan före min karriär som krönikör intervjuade mig för ett illustrerat uppslag om "språkvetaren som skriver en grobianblogg", med uppenbar avsikt att göra mig till en offentlig personlighet. Så länge jag ägnade mig åt antifeministiska provokationer, var jag uppenbarligen en stor avantgardistisk konstnär som alla förväntades ta på allvar. Men om nazister fick jag inte yttra mig i föraktfulla ordalag, ty det förargade fel grupp, våra egna nazister härhemma, dvs "invandringskritikerna" som tillbad Jussi Halla-ahos varenda skitklump som vore det guld.  

Ja juu, siinä vaiheessa kun natsit alkoivat tosissaan painostaa mediatyönantajaani, myös ne vanhat naisvihaprovokaatiot nousivat uudelleen keskustelun aiheeksi, koska natsit kaivelivat niitä netistä (ja tarvittaessa keksivät uudelleen lisää). Kiinnostavaa kyllä ne olivat olleet näkyvillä vuosista 2002-2003 asti, jolloin minulla oli se pahin nettiprovokaattorikausi, mutta työnantaja ei ollut niistä urputtanut pätkääkään ennen kuin äärioikeisto oli tarttunut niihin. Tuli kerralla selväksi, että suomenkieliselle viestimelle äärioikeisto oli auktoriteettitaho, jolle haluttiin olla mieliksi. 

Och javisst, när dessa nazister på riktigt ägnade sig åt att idka påtryckning mot mig och min arbetsgivare, blev också de gamla kvinnohatsprovokationerna på nytt ett föremål för diskussion, eftersom nazisterna aktivt sökte efter dem på nätet (och hittade på egna, om de tyckte att äkta vara inte var tillräckligt komprometterande). Intressant nog hade provokationerna varit synliga sedan år 2002 eller 2003, när jag trollade som värst, men för arbetsgivaren hade de aldrig utgjort något problem förrän extremhögern tog i dem. Det blev genast klart att extremhögern framstod som en auktoritet de finskspråkiga medierna inte ville ha någon konflikt med.

Mutta mikä taho ei ollut samanlainen auktoriteetti? Tietenkin feministit. Siitä asti kun olin alkanut kirjoittaa pärstäkekolumniani, erilaiset feministit ja sellaisiksi esittäytyvät koettivat saada minulle potkuja, mutta työnantaja seisoi vakaasti ja visusti takanani. Tuli aika lailla selväksi, että feministit eivät todellakaan olleet sellaisessa hegemonisessa asemassa kuin itse olin kuvitellut. Äärioikeistolaisilla on enemmän sanomista siihen, kuka täällä saa kirjoittaa suomeksi.

Men vet du vem som inte var en liknande auktoritet? Feministerna naturligtvis. Sedan jag börjat skriva på mina krönikor hade allehanda feminister och påstådda sådana försökt få arbetsgivaren att ge mig sparken, men då tog denne mig alltid i försvar mot dem. Det blev klart att feministerna ingalunda innehade en sådan hegemonisk position jag föreställt mig. Extremhögern har mera att säga om vem som får skriva på finska.

Suomenkieliseen mediaan tulee suhtautua noudattaen raamatullista iskulausetta: tulkaa pois heidän joukostaan älkääkä saastaiseen koskeko.

Vad gäller de finska medierna, är det bäst att tillämpa det bibliska språkordet på dem: skilj er från dem och rör icke det orena.

Suomenkielisen median järjetön kuvitelma Halla-ahon maltillisuudesta - Finska mediers absurda chimär om Halla-aho som moderat politiker

Suomenkielinen media pyrkii innolla nostamaan Halla-ahoa pääministeriksi ellei peräti prinssieverstiksi. Erityisen merkillepantavaa on, että jopa eräät muka äärioikeistokriittisiksi naamioituvat toimittajat kunnostautuvat tässä. Itse asiassa näin Itä-Euroopan historiaa tuntevana slavistina minun on syytä todeta, että suomenkielisen Suomen medioihin on vakiintunut ilmiö, jota venäjäksi kutsutaan perestrahovkaksi eli jälleenvakuuttamiseksi. 

Finskspråkiga medier försöker nitiskt upphöja högerextremistledaren Jussi Halla-aho till statsminister och kanhända till prinsöverste (om jag tillåts anspela på förströelseförfattaren Aarne Haapakoskis på finska välkända berättelse). Särskilt märkligt är det att t o m en del journalister kritiska mot extremhögern utmärker sig med en dylik attityd. Som slavist med insikt i det kommunistiska skedet i Östeuropas historia måste jag konstatera att den företeelse som på ryska kallas perestrachovka eller återförsäkring nu förefaller ha etablerat sig i medierna i det finska Finland.

Minun sensuroimiseni oli itse asiassa vain ensimmäinen merkki siitä, että suomenkieliset viestimet yhä selvemmin mukautuvat äärioikeiston tulevaan ylivaltaan käyttäen samoja tekniikoita ja menetelmiä kuin myöhäisten kommunistiaikojen itäeurooppalainen kirjallisuus, joka koetti antaa itsestään kriittisen ja itsenäisesti ajattelevan kuvan samalla kun se "jälleenvakuutti" itsensä erilaisilla varauksilla ja säilytti uskottavan kiistettävyyden puoluetoimitsijoiden ja sensuurin silmissä välttyen näin joutumasta salaisen poliisin kynsiin. Tyypillinen itäeurooppalainen kirjailija, kuten vaikkapa itäsaksalainen Hermann Kant, "porasi vain sieltä, missä oli jo reikä". (Sen jälkeen kun Neuvostoliitto ja DDR romahtivat, tämän herkon maine kirjailijana on tietysti tippunut kuin lehmän häntä. Aivan lahjaton kynämies hän ei toki ollut, koska tuollainen venkoilu edellyttää jonkinlaista osaamista, jottei se olisi täysin läpinäkyvää.)

Att jag belades med munkavle var egentligen bara det första tecknet på att finska medier allt mera anpassar sig på förhand till extremhögerns framtida hegemoni genom att tillämpa samma tekniker och metoder som senkommunistisk östeuropeisk litteratur: författarna försökte uppträda som kritiska och självständiga tänkare medan de "återförsäkrade" sig med allehanda förbehåll och bevarade trovärdig förnekbarhet i partiapparatens och censurens ögon och undvek hemliga polisens tortyrkamrar. En typisk östeuropeisk författare, t ex östtysken Hermann Kant, "borrade bara där det redan fanns ett hål". När Sovjet och DDR kraschade, förlorade också denne herreman sitt goda rykte som författare. En helt obegåvad skribent var han förvisso icke, ty för att folk kunde ta författarens krumbukter på allvar behövdes det någon sorts litterär skicklighet.

Keskeinen osa tätä jälleenvakuuttautumista on Jussi Halla-ahon esittäminen asiallisena, maltillisena ja demokratialle pyhittäytyneenä toimijana, jota muka ei voi syyttää eikä syyllistää kannattajalaumojensa tekosista. Kun valtamediassa esitellään tyhmimpiä perussuomalaisia ja heidän toilailujaan, sivulauseessa ilmaistaan myötätuntoa Halla-ahoa kohtaan, joka joutuu tätä vapaana hilluvaa hullujenhuonetta kaitsemaan. Tämä puhetapa perustuu joko vilpittömään tietämättömyyteen Halla-ahon roolista äärioikeiston valtiasjohtajana, tai sitten kyyniseen valehteluun. Olen tietysti itse sitä mieltä, että kyyninen valehtelu on todennäköisempää.

En central del av denna återförsäkring är att framställa Jussi Halla-aho som en saklig och moderat aktör och hängiven demokratianhängare som kantänka inte kan vare sig beskyllas eller skuldbeläggas för vad anhängarskaror ställer till med. När gammelmedierna rapporterar om de dummaste bland sannfinnarna och deras fadäser, uttrycks det i bisatsen medkänsla med Halla-aho, stackarn som måste ta hand om de här frisläppta galningarna. Den här sättet att tala beror antingen på uppriktig ovetskap om Halla-ahos roll som extremhögerns auktoritära ledare, eller på cynisk lögnaktighet. Min åsikt är naturligtvis att det är den cyniska lögnaktigheten som är den mera sannolika förklaringen.

Jo yli kymmenen vuoden ajan on ollut selvää, että uusi äärioikeisto on ainakin ydinjoukkonsa osalta pitkälti Halla-ahon ympärille rakentuva kultti. Koska Halla-aho ei ole erityisen karismaattinen, olen itse vakuuttunut siitä, että kultti on rakennettu Venäjän poliittisella teknologialla, mahdollisesti Halla-ahon sitä itse tajuamatta. On jopa kuviteltavissa, että hän itse vilpittömästi uskoo naurettaviin väitteisiinsä puolueensa muka kriittisestä asenteesta Venäjään. Mutta se ei nyt ole tärkeää. Tärkeää on se, että ajatus jostain "maltillisesta" Halla-ahosta, joka ei ole vastuussa nettireuhaajista, on täysin virheellinen.

Sedan mer än tio år tillbaka har det varit klart att den nya extremhögern, åtminstone dess kärntrupp, är en kult som uppstått kring Halla-aho. Ledaren själv är inte särskilt karismatisk, och därför är jag övertygad att kulten uppbyggts med Rysslands politiska teknologi, möjligtvis utan att Halla-aho själv insett detta. När han bedyrar att hans parti är kritiskt mot Ryssland, är det t o m möjligt att han inte medvetet ljuger, hur löjligt det än låter med tanke på alla de sannfinnar och högerextremister som också i Finland prisat Ryssland. Men det är inte viktigt. Det viktiga är att föreställningen om Halla-aho som en "moderat" politiker, inte ansvarig för online-bråkmakarna och deras tilltag, är helt felaktig.

Kulttiluonne oli nähtävissä jo silloin, kun Halla-aho ensimmäisen kerran oli oikeuden edessä. Tällöin oikeussalin katsomo täyttyi palvojista, jotka eivät sallineet edes rouva Halla-ahon istua mihinkään. Kun lehdistö sitten haastatteli muutamaa ihailijaa ja yritti saada heistä irti minkäänlaista selitystä sille, että he niin kovasti ihannoivat mestariaan, vastaukset olivat "se on nyt vaan niin iiiiihana" -tyyppisiä - syntyi vastustamaton mielikuva, että poikien motiivi oli samanlainen seksuaalinen himo kuin pikkupimuilla, jotka ihailevat kitaran kieliä ja tyttöjen häpykieliä rämpyttäviä rokkisetiä.

Att det hela var en hysterisk kult var klart redan då Halla-aho för första gången kom inför rätta p g a sina rasistiska yttringar. Då stormades rättssalen av tillbedjare, som inte ens lämnade en stol för fru Halla-aho att sätta sig på. När pressen sedan hittade ett par intervjuoffer bland beundrarskaran, var det omöjligt att få en någorlunda artikulerad förklaring för deras entusiasm: svaren var på nivå med "han är bara så skööööön". Man hade svårt att undvika intrycket att dessa killar motiverades av ett liknande sexuellt begär som de unga flickor som kärar ner sig i medelålders rockmusiker vars smidiga fingrar leker med flickklittor med samma skicklighet de slår på gitarrsträngar.

Äärioikeiston aatteellisessa ja toiminnallisessa ytimessä ovat siis Halla-aho ja hänen kannattajansa, jotka tuon tiedostamattoman (tai mistä minä niiden aivoituksia tiedän, ehkä hyvinkin tiedostetun - myöntäväthän Laura Huhtasaarenkin kannattajat auliisti äänestävänsä siittimellään) homoseksuaalisen himonsa ohjaamina tahdottomina robotteina maalaavat vaikka itsensä turkoosin kirjaviksi ja menevät alasti ja käsillään kävellen messuamaan kirkkoslaaviksi Senaatintorille, jos heidän herransa ja mestarinsa niin suvaitsee käskeä. Ikävä kyllä mestari on yhtä huumorintajuton kuin muutenkin vastenmielinen persoonallisuus, joten emme ole vielä nähneet niitä turkoosiksi maalattujen miesten laumoja. Ne olisivat paljon hauskempi ilmiö kuin ne äärioikeistolaisen roskaväen juopotteluleirit, joita olemme nähneet kaduilla ja toreilla viime vuosien aikana.

Extremhögerns ideella och praktiska kärna utgörs sålunda av Halla-aho och hans anhängare, som främst motiveras av ett omedvetet sexuellt begär. Eller vad vet jag, kanske är det helt medvetet: Laura Huhtasaaris väljare har redan öppet och glatt medgett att de röstar med penisen. Anhängarna är Halla-aho så undergivna och lydiga, att de vore beredda att klä av sig nakna, måla sig turkosbrokiga och gå på sina händer till Senatstorget för att hålla en kyrkslavisk mässa, om deras herre och mästare så befallde. Dessvärre är mästaren en lika humorlös som motbjudande personlighet, så vi har ännu inte sett en skymt av dessa turkosfärgade män. De skulle åtminstone framstå som en mycket roligare företeelse än de läger av supiga högerextremistiska lodisar som vi under de senaste åren sett "hålla demonstrationer" på gator och torg.

Joka tapauksessa äärioikeiston "ylilyönnit" - kuten itseään jälleenvakuuttavat journalistit mielellään niitä kutsuvat - eivät suinkaan ole ylilyöntejä, vaan mestarin itsensä Suomen politiikkaan tuoma metodi. Käyttääkseni äärioikeiston itsensä lempi-ilmauksia: tämä on voitava sanoa ääneen ja tästä on voitava keskustella. Juuri tämän keskustelun äärioikeisto kuitenkin mielipideterrorillaan pyrkii estämään, koska niin kauan kuin lehtineekerit (kyllä, tämä on ainoa oikea tapa käyttää sanaa "neekeri") ja median sopulit uskovat (tai ovat uskovinaan) Halla-ahon olevan jotenkin maltillinen, homma menee siihen suuntaan kuin äärioikeisto haluaa, ts. tulevaisuudennäkymänä on äärioikeiston hallitus (jonka vaalikausi tietysti itänaapurin panssarien tuella jatkuu tietymättömän pitkään).

I alla omständigheter är extremhögerns "överdrifter" - som de gärna kallas av självåterförsäkrande journalister - inte några oavsiktliga olyckshändelser, utan en metod själve mästaren infört i finsk politik. För att använda ett par av extremhögerns egna favorituttryck: det här måste man kunna säga högt och diskutera öppet. Men det är precis den här diskussionen extremhögern inte tillåter, ty så länge mediemurvlarna tror (eller låtsas tro) att Halla-aho är på något sätt moderat, utvecklar sig allting i den riktning extremhögern föredrar, dvs mot en högerextrem regering (som givetvis kommer att regera i all oändlighet, tack vare det stöd av ryska pansarvagnar den kan räkna med).

Samaan puhetapaan kuuluu se naurettava vihjailu Halla-ahon "suhteista äärioikeistoon" ikään kuin Halla-aho ei itse olisi äärioikeistoa. Viitatakseni 2000-luvun alun blogisotien naisvihatrooppeihin: Halla-ahon äärioikeistolaisuus esitetään tavalla, joka tekee hänestä kihelmöintiä synnyttävän "jännämiehen", samalla tavalla kuin se vähän rikollinen ja vähän huumeisiinmenevä (muttei ulkoisesti rappeutunut) hurmuri kaataa kaikki naiset jännittävyydellään. Syvällä rikollisuudessa tai fasismissa oleva roisto tai huumeensyömä ihmisraunio on vain roisto ja ihmisraunio, hän ei ole jännämies. Mutta pahuuden kanssa flirttaileva mies on kiehtova.

Lika överslätande låter de löjligt undvikande formuleringarna om Halla-ahos "kontakter med extremhögern", som om Halla-aho inte själv vore en högerextremist. För att anspela på kvinnohatstroperna från de stora bloggkrigen i början av det nya millenniet: Halla-ahos högerextremism framställs på ett sätt som får honom att framstå som en "spännande man", ungefär som den där lite kriminellt anstuckne och lite festknarkande (men inte nedknarkade) flicktjusaren som alla kvinnor faller för som käglor. En skurk som sitter fast och djupt i brottslighetens eller fascismens träsk eller ett allvarligt nedknarkat människovrak är bara en skurk och ett människovrak, han är inte spännande. Men en man som bara flörtar med ondskan - som bara har kontakter med den - är fascinerande.

Tässä kohtaa tietysti aletaan inistä, että ei 20 prosentin suomalaisista kannattava puolue voi olla äärioikeistoa. Tähän vastaan kyynisesti natsikortilla: Weimarin Saksan viimeisissä vapaissa vaaleissa natsit saivat kolmanneksen äänistä (ja se oli kaiken lisäksi neljä prosenttia vähemmän kuin edellisissä vaaleissa, joissa tulos oli 37 prosenttia). Tämä ei tee natseista yhtään vähemmän äärioikeistoa eikä yhtään vähemmän natseja.

Här börjar någon givetvis vina om hur ett parti som tjugo procent av finska väljare stöder inte kan vara extremhögern. Den här invändningen besvarar jag cyniskt med nazistkortet: i de sista fria valen i Weimartyskland fick nazisterna en tredjedel av rösterna (och det var fyra procent mer än i de föregående valen, då de fick trettiosju procent). Det här gör nazisterna inte mindre nazistiska och inte mindre högerextrema.

Kiinnostavimpia kysymyksiä tässä on, missä määrin toimittajien nöyryys ja palvelualttius äärioikeiston edessä johtuu omasta myötämielisyydestä äärioikeistoa kohtaan, missä määrin se on pelkoa äärioikeiston maalittamaksi joutumisesta ja missä määrin siinä on takana Hugenbergien eli suomenkielisen median johtoportaan tahto. Muistanpa erään tapauksen hiljattain Twitterissä, joka mielestäni aika vahvasti puhuu tämän viimeisen vaihtoehdon puolesta.

En intressant fråga i det här sammanhanget är, i vilken utsträckning journalisternas ödmjukt tjänstvilliga inställning till extremhögern beror på deras ideologiska sympatier, i vilken utsträckning de är rädda för att bli föremål för koordinerade hatkampanjer och i vilken utsträckning de bara lyder sina överordnade, dvs ledningen för finskspråkiga medier. Nyligen hade jag en Twitterupplevelse som stöder den sistnämnda tolkningen.

Muuan toimittaja, joka on profiloitunut kohtuullisen järkevän ja kriittisen oloisena (ja ottaen huomioon, miten syvästi halveksun suomenkielistä mediaa, tämä on juuri minulta erittäin vahva ylistys), oli osallistunut paskalehtensä (toinen iltaläpysköistä) kanssa jonkin persujen luoman skandaalikuplan puhaltamiseen. Tehän tiedätte nämä persujen ja heidän kokoomus-nimisen apupuolueensa epätoivoiset yritykset keksiä vaikka kiven silmästä jotain väärinkäytöksiä, joihin hallitus muka olisi syyllistynyt.

En journalist som profilerat sig som en relativt förnuftig och kritisk yrkesman (och med tanke på hur djupt jag föraktar finskspråkiga medier är det här ett mycket starkt beröm) hade tillsammans med hela sin skitblaska (en av de två finska kvällstidningarna) varit med om att blåsa upp en av sannfinnarna skapad skandalbubbla. Ni vet alla dessa desperata försök av sannfinnarnas och deras stödparti Samlingspartiet att dikta ihop någon sorts överträdelser regeringen kantänka hade gjort sig skyldig till.

Tuossa vaiheessa ao. tekoskandaalikuplan ilmat olivat jo pihalla, mutta ao. toimittaja siirtyi täyteen siilipuolustukseen vakuutellessaan, että väärinkäytöksiä todella oli tapahtunut. Mitään perusteluja hän ei tälle tietenkään esittänyt, ainoastaan hysteeristä jankkaamista - syntyi mielikuva, että hän siinä lähinnä yritti vakuuttaa itseään. Tai - että hän yritti saada esimiehiään vakuuttuneiksi lojaalisuudestaan näiden ajamalle asialle. 

Vid det skedet var låtsasskandalen inte längre bara en bubbla, utan en punkterad bubbla, men journalisten övergick till rent igelkottsförsvar när han bedyrade att missbruk verkligen skett. Några sakargument hade han inte att erbjuda, det var bara hysteriskt upprepande. Man fick intrycket att han främst försökte övertyga sig själv. Eller - att han försökte övertyga sina överordnade om att han var lojal mot den sak dessa använde medierna till att främja.

Suomenkielinen media haluaa Suomesta fasistimaan - Finskspråkiga medier vill ha fascistisk regering i Finland

 Nyt kun fasistit ovat pitkästä aikaa taas puoluegallupien johdossa - ilmeisesti kristillisiltä lainatulla kannatuksella - aika moni on päätynyt samalle kannalle kanssani: suomenkielinen iso media on joko persujen taskussa, tai sitten persut ovat ylipäätään päässeet nykyiseen asemaansa vain siksi, että median johtaja- ja omistajaportaan tietoisena tavoitteena on nostaa fasismi valtaan Suomessa. Itse asiassa eräs median isoista herroista tuli Twitterissä möläyttäneeksi ohi suunsa, että persut piti saada porvarihallituksen jatkeeksi "järkevää taloudenpitoa" harjoittamaan. Kaikkihan me tiedämme, mille "järkevä taloudenpito" toimii kiertoilmaisuna.

I dag, då fascisterna igen leder i galluparna - antagligen med stöd de fått till låns av kristdemokraterna, som samtidigt rutschat ner - har många kommit att dela min åsikt: stora finskspråkiga medier är antingen de facto ledda av sannf, eller sannf har överhuvudtaget lyckats med att bli ett så stort parti bara därför att direktörerna och ägarna inom mediabranschen medvetet vill upphöja fascisterna till makten i Finland. En av mediehöjdarna talade faktiskt förbi munnen i Twitter, att han ville se sannf som ett av partierna i en borgerlig regering för att idka "ekonomiskt förnuft". Vi vet alla mycket väl, vad "ekonomiskt förnuft" är en eufemism för.

Järkevän taloudenpidon keskus Birkenau (Brzezinka). Suomenkielisen median isot pomot tykkäävät tällaisista innovaatioista. Eiväthän he muuten suomenkielisen median isoja pomoja olisikaan.
Centret för ekonomiskt förnuft i Birkenau (Brzezinka). En innovation av den sort som välkomnas av bossarna i den finskspråkiga medievärlden. Annars skulle de ju aldrig ha blivit bossar i den finskspråkiga medievärlden.

Mutta siirrytäänpä vielä siihen, millä käytännön tavoilla suomenkielinen media pyrkii vaivihkaa edistämään natsismin valtaannousua Suomessa. Otin asian puheeksi Twitter-kaverien kanssa, ja tällaisia pääkohtia haaviin on jäänyt.

Men låt oss ännu reflektera över hur finskspråkiga medier i praktiken i smyg främjar nazismen i Finland. Jag dryftade frågan tillsammans med Twitterkompisar, och här kommenterar jag några av de synpunkter de framfört.

Ensinnäkin persuista on tehty tavanomaisia kohujulkkiksia. Kohujulkkis kohahduttaa tekemällä kansaa kavahduttavia asioita, kuten vetämällä huumeita, pitämällä seksiorgioita tai ylipäätään viettämällä arveluttavaa elämää. Media ei kuitenkaan ole huomaavinaan sitä oleellista eroa äärioikeistolaisen ja "kohujulkkiksen" välillä, että tavanomainen "kohujulkkis" vahingoittaa kohahduttavilla asioilla vain omaa terveyttään ja mainettaan. 

Till att börja med påpekar jag att sannfinska agitatorer framställs i medierna som konventionella skandalkändisar. En vanlig skandalkändis väcker allmän bestörtning genom att göra saker som vanligt folk förfasar sig över, som genom att ta droger, njuta av gruppsex eller överhuvudtaget genom att föra ett betänkligt leverne. Medierna struntar dock i den grundläggande skillnaden mellan högerextremisten och "skandalkändisen": en vanlig "skandalkändis" åsamkar skada bara för sin egen hälsa och sitt eget goda rykte.

Sitä vastoin äärioikeistolaiset poliitikot ja nettiterroristit vahingoittavat ja pyrkivät tietoisesti vahingoittamaan muiden elämää, vieläpä systemaattisesti. Siinä on merkittävä moraalinen ero huume- ja seksikohuihin, mutta median sopulit eivät ole sitä huomaavinaan. Kohujulkkis mikä kohujulkkis. Ja koska kohujulkkiksilla (kuten huumerikoksiin sotkeutuneella iskelmälaulajalla) on aina ihailijakuntansa, myös toisten ihmisten elämällä leikitteleville äärioikeistolaisille muodostuu omansa ihan valtavirtaviestimien avulla.

Det högerextrema politiker och webbterrorister gör är att tillfoga skada för andra människor på ett medvetet, uppsåtligt och systematiskt sätt. Moraliskt är det en helt annan sak än drogmissbruk och sexuella överträdelser, men det struntar murvlarna i: de skiljer inte på skandalkändis och skandalkändis. Och som vi vet har varje skandalkändis sin beundrarkår - ett typiskt exempel är en schlagerartist som åkt fast för knark. På ett liknande sätt bidrar medierna till att bygga upp beundrarkårer för högerextremister som leker med andra människors liv.

Toinen tärkeä kohta on tietenkin maahanmuuttokohujen paisuttelu. Kerrotaan tarinoita palavista lähiöistä ja joukkoraiskauksista. Sitten nämä tarinat osoittautuvat joko kokonaan paikkaansapitämättömiksi tai liioitelluiksi. Valtavaa pikkutyttöhaaremia vankina pitäneet tummaihoiset seksipaššat osoittautuvatkin pariksi 17-vuotiaaksi viinaanmeneväksi somalipojaksi, jotka ovat iskeskelleet paria 15-vuotiasta tupakkiin menevää blondityttöä.

En annan viktig poäng är givetvis att medierna blåser upp allehanda bubblor om påstådda problem som hänger ihop med invandring. Man berättar historier om förorter som går upp i lågor och om invandrargäng som begår massvåldtäkter. Sen visar det sig att det här är rykten som antingen är helt ur luften gripna eller överdrivna. De mörkhyade sexpaschor som kantänka hållit ett väldigt harem småflickor fångna visar sig vara ett par 17-åriga somaliska killar som gillar alkohol och ett par tobaksluktande 15-åriga flickor.

 

Tämä on periaatteessa toki rikos, koska 17-vuotias poika on syyntakeisessa iässä ja 15-vuotias tyttö on liian nuori harjoittamaan sukupuoliyhdyntää; mutta laki sallii tuomitsematta jättämisen, jos kenenkään seksuaalista itsemääräämisoikeutta ei ole loukattu ja jos molemmat osapuolet ovat suunnilleen yhtä epäkypsiä ja tyhmiä räkänokkia. (Muuten olen sitä mieltä, että seksuaalinen kiinnostus tupakalta haiseviin 15-vuotiaisiin tyttöihin ei ole rikos ainoastaan rikoslakia, vaan myös aikuisen miehen naismakua vastaan.)

I princip är det ju ett brott, eftersom en 17-årig kille är straffmyndig och en 15-årig snärta inte är sexmyndig; men enligt strafflagen är det tillåtet att låta nåd gå före rätt i sådana fall, om ingens sexuella självbestämmanderätt har förbigåtts och om bägge parterna är ungefär lika omogna och dumma snorvalpar. (För övrigt anser jag, att sexuellt intresse för tobaksrökande femtonåriga flickor inte bara är ett brott mot strafflagen, utan också mot en vuxen karls kvinnosmak.)

Tällaiset tapaukset suomalainen media selittää tietysti kynä kuumana "kotoutumattomuuden" seurauksiksi. Ja jos joku sitten ujosti uskaltautuu huomauttamaan, että yläastetyttöjen kanssa paneskeleva juoppo amisteini ei olisi mikään kummeksuntaa ja kammoksuntaa herättävä raiskaajahirviö, jos hän olisi valkonaamainen kantasälli, äärioikeisto oikein rääkyy pilkkanaurusta, että saatiin taas kuulla se han-suomalaisargumentti.

Dylika incidenter förklarar finskspråkiga medier naturligtvis alltför ivrigt som följder av "bristande integration". Och vågar någon blygt påpeka att en tonårskille som går i yrkesskola, dricker mer sprit än han borde och har sex med ett par år yngre tjejer inte uppfattas som en hemsk och förfärlig våldtäktsman om han har ljus hy och är av helfinsk härstamning, brister hela extremhögern i hånskratt: visst-visst, "finnar gör det också"!

Kuitenkin se on ihan pätevä argumentti. Jos islam vaatii, että viinaa ei juoda eikä esiaviollista seksiä harrasteta, poikien touhut eivät johdu ainakaan islamista. Ei sitä viinaa moskeijassa tarjoilla. Ne johtuvat siitä, että he ovat kotoutuneet liian hyvin siihen suomalaiseen kulttuuriin, jossa keskenkasvuiset paneskelevat kännipäissään ja polttavat tupakkia.

Ändå är det ett helt giltigt argument. Om islam förbjuder sprit och föräktenskapliga sexuella förhållanden, är det definitivt inte på moskén killarna lärt sig sådana ovanor. De beror på att de har integrerats i fel sorts finsk kultur - den kultur där omyndiga ungar knullar, super och röker.

Siitä muuten puhutaan valtalehdissä aivan liian vähän, että suomalaismiehet raiskaavat maahanmuuttajatyttöjä. Aina silloin tällöin saattaa esimerkiksi jonkin savolaisen paikallislehden sivuilta lukea siitä, kuinka etninen savolainen on raiskannut venäläisen marjanpoimijatytön. Siis paikallislehden. Mitään valtakunnan kohua moisesta ei tietenkään seuraa, eikä raiskaajaa nosteta tikunnokkaan.

Vad man inte skriver särskilt mycket om i rikstidningarna är att finska män våldtar invandrarflickor. Av och till kan man läsa i någon savolaxisk lokaltidning om hur en representant för savolaxisk etnicitet våldtagit en rysk bärplockartjej. Lokaltidning alltså. Det blir aldrig någon skandal på riksnivå, och våldtäktsmannen blir inte offentligt utskälld.

Seuraava kohta on se, että äärioikeistoa normalisoidaan tolkun keskitien puhetavalla. Minulla on tapana sanoa, että vielä kaasukammion jonostakin löytyy takuulla tolkun ihmisiä sössöttämään, kuinka tämä keskitysleiri on vain reagoimista "vastakkaiseen ääripäähän".

Sen ska man också peka på att extremhögern normaliseras genom kålsupardiskursen. Som jag brukar säga: när vi redan köar till gaskamrarna, kommer det att finnas en massa så kallade moderata liberaler i samma kö som förkunnar att det här koncentrationslägret bara uppstått som en reaktion på den "motsatta extremen". 

"Ääripäiden" etsimisessä on se ongelma, ettei ole aivan selitetty, kuka siellä vastakkaisessa ääripäässä on. Minut persut ovat tunnetusti ajaneet ulos mediasta kokonaan. Ilmeisesti olen siis vastakkaisen ääripään edustaja? Jonkinlainen äärivasemmistolainen? Vaikka kannatan äänekkäästi Natoa ja pelottelen jatkuvasti piippalakeilla, jotka tulevat panssarivaunulla ampumaan dumdumluodin juuri sinun lapsesi päähän ja nauravat päälle kyrillisesti ха-ха-хаа? Voi pojat, näillä spekseillä ei todellakaan saa päänsilityksiä miltään äärivasemmistolaisilta. 

Sökandet efter "extremerna" är såtillvida problematiskt, att det aldrig blir klart, vem som representerar den motsatta extremen. Mig har sannfinnarna som bekant helt kört ut ur medierna. Antagligen är det jag som är den motsatta extremen? Någon sorts vänsterextremist måhända? Trots att jag är en högljudd Natoanhängare och berättar hela tiden skräckhistorier om ryska soldater som snart kommer med pansarvagn och skjuter just ditt barn en dumdumkula i huvudet för att sedan skratta kyrilliskt xa-xa-xaa? Hörni killar, med de här specifikationerna kan man inte direkt räkna med att gillas av någon sorts extremvänster.

Tai no, viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että eräät politiikkapaatin paapuurireelingillä maleksivat nettituttuni ovat alkaneet suhtautua ymmärtäväisemmin, jopa myönteisemmin Venäjä-kammooni, Nato-jäsenyystoiveisiini ja maanpuolustukseen yleisemminkin, kun olen jaksanut heille asiasta inttää riittävän kauan. Tämä on yksi esimerkki siitä, että vasemmistolaiset ovat normaaleja ihmisiä, joiden kanssa kyllä voi kommunikoida, vaikkei olisikaan joka asiasta samaa mieltä. Mutta persujen ja äärioikeiston mielestä vastakkaista äärimielipidettä edustavat varmaankin kaikki, jotka kykenevät kommunikoimaan keskenään, joten kai minäkin sitten olen äärivasemmistoa.

Nåja, på sistone har vissa av mina internetbekanta som lutar åt babord börjat bli mera förståelsefulla, t o m mera positivt inställda till min Rysslandskräck, mina önskemål om finländsk Natoanslutning och till fosterlandets försvar i allmänhet, när jag väl orkat tjata på dem tillräckligt länge. Det här är ett exempel på att vänstermänniskor är normala människor man kan kommunicera med även om man inte är enig med dem. Men jag antar att sannf och extremhögern ser som motsatt extrem alla de som kan kommunicera med varandra, så jag antar att detta definierar mig som vänsterextremist.

Leikki sijansa saakoon, mutta tähän mennessä ei ole oikein selvinnyt, mikä se persuille ja äärioikeistolle vastakkainen ääripää oikein on. Olen ennenkin sanonut, että viime kädessä se tuntuu olevan koko järjestäytynyt yhteiskunta. 

Skämt är skämt, men hittills har det inte helt klarnat, vad den där motsatta extremen egentligen är. Jag har sagt förr, och jag säger igen, att det i sista hand förefaller vara hela det ordnade samhället.

Ennen vanhaan äärioikeistoksikin luokitelluilla poliittisilla järjestöillä oli positiivisia tavoitteita, kuten sotaveteraanien arvostuksen lisääminen ja maanpuolustuksen tukeminen. Nykyään äärioikeisto sitä vastoin näkee vainoharhaisuuttaan Sotaveteraaniliiton tunnuksessakin musliminaisen ja salaa etenevää islamisaatiota, vaikka veteraanien symboli on yksi suomalaisen isänmaallisuuden suuria ikoneita. Vaikutelma on se, että tarkoituksena on johdonmukaisesti hävittää kaikki luottamus niin valtiokoneistoon kuin kansalaisjärjestöihinkin, myös isänmaallisia perinteitä ylläpitäviin.

De organisationer som förr i världen kallades högerextrema hade faktiskt positiva målsättningar, som t ex att öka respekten för krigsveteraner i samhället och att stöda försvaret. I dag är extremhögern dock beredd att se en muslimsk kvinna i krigsveteranernas emblem och beskylla veteranförbundet för att främja krypande islamisering, trots att veteransymbolen är en av den finska fosterländskhetens mest framstående ikoner. Intrycket är att extremhögern strävar till att tillintetgöra allt förtroende både för statsmakten och medborgarorganisationerna, inklusive de organisationer som upprätthåller fosterländska traditioner.

Asiaan liittyy se, että persujen rasismi ja fasismi selitellään pois heidän suurella kannattajamäärällään. Suomalaiseen konsensushenkeen kuuluu sellainen ajattelutapa, että kaikki pitää saada mukaan yhteiskuntaan myönnytyksiä tekemällä, jolloin suuren suosion saanutta poliittista ryhmää on käsiteltävä silkkihansikkain. Jos ao. ryhmä sitten vainoaa yksittäisiä ihmisiä, esimerkiksi ajamalla heidät ulos mediasta, se on voi-voi.

Saken hör ihop med att sannfinsk rasism och fascism bortförklaras med en anspelning på deras stora anhängarskara. Finsk konsensusanda handlar om att engagera alla i samhället genom eftergifter, vilket betyder att populära politiska grupperingar måste behandlas med silkesvantar. Om en sådan gruppering sen förföljer enstaka människor, till exempel genom att röka ut dem ur medierna, så är det kanske beklagligt men oundvikligt.

Joku minua viisaampi sanoi joskus, että suomalaisilla liberaaleilla, tai länsimaisilla liberaaleilla yleensäkin, on vaikeuksia suhtautua ajatukseen oikeasta aktiivisesta pahuudesta ja pahantahtoisuudesta. Pahat ihmiset ovat aina päähänpotkittuja ja sorrettuja ja heitä pitää ymmärtää ja hyysätä. Maailman mittakaavassa jotain samaa on siinä, että Venäjä on saanut stilisoitua itsensä väärin kohdelluksi maaksi, eräänlaiseksi "kunnianeekeriksi", traumatisoituneeksi lapseksi, jota koko maailman pitää hoivata ja leikittää.

Någon som är klokare än jag sade en gång att finska liberaler, eller kanske västerländska liberaler överhuvudtaget, inte riktigt kan acceptera att det finns genuin illvilja och målmedveten ondska. Onda människor är alltid på något sätt illa behandlade offer, man ska förstå dem och pyssla om dem. I världsskala syns detta i hur Ryssland stiliserat sig självt som en illa behandlad nation, en sorts "hedersneger", ett traumatiserat barn som hela världen måste sköta om och organisera lekterapi åt.

Tällä tavalla myös äärioikeistoa pidetään jotenkin väärinymmärrettyjen ihmisten ryhmänä. Erityisen tyypillinen on se tulkinta, että suomalaisessa äärioikeistolaisuudessa olisi kyse jostain väärinymmärretyistä isänmaallisista. Tässä näkemyksessä oli paljonkin perää vielä 90-luvulla, mutta nykyisellään sen esitteleminen on lähinnä ilmeisten maanpetturien puhtaaksipesemistä.

Så här framställs också extremhögern som en grupp missförstådda offer. En särskilt typisk tolkning är, att finska högerextremister är någon sorts missförstådda fosterlandsvänner. Detta kanske var i viss mån sant ännu på nittiotalet, men i dag är det snarast ett försök att rentvå uppenbara fosterlandsförrädare.

Kuten jo moniaita kertoja olen osoittanut äärioikeiston vaikutusvaltaisinta nettifoorumia siteeraamalla, nykyinen äärioikeisto on täysin irrallaan suomalaisista isänmaallisuuden perinteistä, Venäjää haikaillaan Homma-foorumilla Suomea miehittämään ja maahanmuuttajia ja suomenruotsalaisia teloittamaan (tämä on varmaankin sellaista parempaa maanpetturuutta), ja esimerkiksi klassinen antisemitismi - joka on Suomessa aika yksiselitteisesti ulkomailta maahantuotu aate - rehottaa nykyäärioikeiston keskuudessa aivan toisella tavalla kuin pari vuosikymmentä sitten.

Som jag redan många gånger om bevisat genom att citera extremhögerns mest inflytelserika webbforum struntar den nuvarande extremhögern i finska fosterländska traditioner. På webbforumet Homma drömmer folk om en rysk ockupation av Finland som enligt deras mening skulle leda till massavrättningar av finlandssvenskar och invandrare (det här är visst ett exempel på "bättre fosterlandsförräderi", va?), och klassisk antisemitism - som i Finland är en entydigt från utlandet importerad idé - grasserar inom den nuvarande extremhögern långt värre än för ett par årtionden sedan.

Jos viidennes suomalaisista kannattaa persuja, he kannattavat rasismia, fasismia ja antisemitistisiä salaliittoteorioita. Suomenkielinen media on ottanut yksiselitteisesti kantaa rasismin, fasismin ja antisemitismin puolesta hyväksyessään persut vain yhdeksi poliittiseksi ryhmäksi muiden joukkoon - vieläpä sellaiseksi, jota kuuluu silittää myötäkarvaan, sillä persuihin ei kohdisteta koskaan sellaista raakaa poliittisjournalistista analyysiä kuin muihin puolueisiin. Suomenkielinen media on tosiasiallisesti natsismin hyväksyvä media, ja suomen kieli on ensisijaisesti natsien propagandakieli. Tämän mukaisesti kaikki suomenkielisiin medioihin suhtautukoot.

Om en femtedel av finnarna stöder sannf, stöder de rasism, fascism och antisemitiska konspirationsteorier. De finskspråkiga medierna har entydigt tagit ställning för rasism, fascism och antisemitism genom att acceptera sannf som en politisk grupp bland andra - en grupp man ska stryka medhårs till och med, ty sannf underkastas alltid sådan obarmhärtig politisk-journalistisk analys som andra partier. De finska medierna är nazismvänliga medier, och finska språket är främst ett nazistiskt propagandaspråk. Må alla förhålla sig till finskspråkiga medier enligt detta.

Muuan kaverini totesi median olevan kumman hiljaa siitä, miten sakeaa tavaraa persut kirjoittavat someen. Toinen lisäsi siihen, että persut julkaisevat somessa paljon rankempia juttuja kuin mitä harrastavat julkisissa esiintymisissään, ja media on tästä hiljaa. Sitten on itse kunkin pohdiskeltava, johtuuko tämä siitä, että media pelkää äärioikeistoa, vai siitä, että media tietoisesti tukee äärioikeistoa.

En kompis till mig ansåg att medierna var alltför tysta om hurdana osmakligheter sannfinnar publicerar i sociala medier. En annan påpekade att sannfinska politiker skriver betydligt mera otäcka saker i sociala nätverk än vad de säger i sina offentliga uppträdanden, och att medierna håller tyst om det här. Sen ska man fråga sig om detta beror på att medierna är rädda för extremhögern eller på att medierna medvetet håller extremhögern under armarna.

Kuten olen latteasti ennenkin todennut, joukkotiedotusala on missä tahansa länsimaisessa yhteiskunnassa suuri vallankäyttäjä. Ei ole uskottavaa, että viestimet pelkäisivät äärioikeistoa. Rikkaat ja mahtavat mediafirmat toimivat esivallan suojeluksessa ja voisivat kertoa totuuden äärioikeistosta koska vain, jos haluaisivat. Sen sijaan ne valitsevat toisen vaihtoehdon: antavat potkut ja rekrytointikiellon äärioikeistosta kirjoittaville pakinoitsijoille ja toimittajille (minun tapaukseni ei ollut millään tavalla ainutlaatuinen).

Konstaterar man att mediebranschen förfogar över stor makt i vilket som helst västerländskt samhälle är det ingen särskilt originell insikt. Att medierna vore rädda för extremhögern är inte trovärdigt. Rika och mäktiga mediefirmor åtnjuter överhetens beskydd och kunde säga sanningen om extremhögern närhelst de ville. I stället föredrar de det andra alternativet: ger sparken till kåsörer och redaktörer som skriver om extremhögern och belägger dem med rekryteringsförbud (mitt fall var inte på något sätt unikt).

Viimeisenä kohtana nostettakoon esille median toimiminen äärioikeiston propagandan laina-alustana. Twitter-kaverini nosti esille toisen iltapäivälehdistämme, jonka kommenttipuolella rehottaa äärioikeistolainen raivo. Silloin kun minua ei vielä ollut suljettu ulos medioista, minua maalitettiin massiivisesti juuri tämän lehden foorumilla. Kyseisen läpyskän nettipresenssin moderaatio on nyttemmin (oli ehkä jo silloin?) uskottu tunnetun perussuomalaisen kansanedustajan johtamalle firmalle. Tämä selittää sen, että äärioikeistolaista propagandaa ei siellä hillitä millään tavalla. Kenenkään ei kuitenkaan pidä syyttää yksin iltapäivälehtiä, koska tämä ongelma koskee käytännössä kaikkia valtavirtalehtien kommenttifoorumeita.

Som slutkläm vill jag lyfta fram hur medierna erbjuder propagandaplattform åt extremhögern. En av mina Twitterkompisar pekade ut en av våra aftontidningar, vars kommentarlådor är fulla över brädden av högerextremt raseri. När jag inte ännu uteslutits ur medierna, pågick det en massiv koordinerad hatkampanj mot mig just på denna blaskas forumsidor. Moderationen på bladets webbsidor har sedan dess (eller hade kanske redan då?) utkontrakterats till en firma ledd av en välkänd sannfinsk riksdagsledamot. Det här förklarar varför högerextrem propaganda där inte stävjas på något sätt. Ingen får dock inbilla sig att det här problemet inskränker sig till aftontidningar: i praktiken grasserar högerextrem brutalitet i kommentarlådorna på alla mainstreamtidningars webbsidor.

Hompanssit kaatoivat itse fooruminsa - Hommaiterna tog ner sin sajt själva

Hommafoorumi oli tässä viikon verran poissa toiminnasta. Hommalaisten oman selityksen mukaan ne heidän mielikuvitusmaailmassaan riehuvat äärivasemmistoterroristit kaatoivat sivuston ns. DDoS-menetelmällä, "dossauksella", eli hajautetulla palvelunestohyökkäyksellä. Minulla on kyyniset epäilykseni siitä, mistä tuossa oikeasti oli kyse. 

Asia on näetsen niin, että foorumi palasi linjoille heti kun hommalaiset olivat saaneet syötettyä lehdille ja julkaistuksi kauhutarinansa netissä vaanivista kommunistihirmuista ja heidän sananvapauden vastaisesta toiminnastaan ("sananvapaus" tarkoittaa hommapiireissä edelleenkin vain heidän omaa vapauttaan terrorisoida ja uhkailla kaikkia muita), eli harhautusmanööveri oli saavuttanut tarkoituksensa. Todella läpinäkyvää, pojat. Olisitte nyt pitäneet Hommaa alhaalla pari päivää sen lehtijutun jälkeen, niin tämä vasemmistomarsilaisten hyökkäys Marx-planeetalta olisi näyttänyt edes vähän uskottavammalta.

Ei silleen, etten ymmärtäisi mikä tämänkin julkisuustempauksen takana on. Huomiota kaipaillaan, mutta Hommafoorumi ei oikeasti kiinnosta enää ketään. Matias Turkkila on kuitannut ulos kaiken siitä saatavan henkilökohtaisen hyödyn, ja hänelle koko roska on enää vain pallo jalassa. Ohi ovat ne ajat kun Homma pyöritti Suomen medioita Hesarin pääkirjoitussivua myöten. Minunkin "vihersuvakkikuplassani" tieto Homman sulkeutumisesta levisi vasta kolme neljä päivää jälkikäteen, eikä sitä kommentoitu muuten kuin parilla vahingoniloisella huomautuksella. 

Isot väännöt osapuolten välillä käydään nykyään ihan muilla tahoilla, ja esimerkiksi Facebookissa saa seksuaalisävytteisesti mässäillä kuolleiden tummaihoisten lasten kuvilla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Hommalla ei siis enää ole minkäänlaista merkittävää funktiota, paitsi ehkä muistelufoorumina nettisotien rasistiveteraaneille, jotka eivät koko touhusta ole mitään kostuneet, paitsi menettäneet kallisarvoisen vuosikymmenen elämästään. 

Det rasistiska webbforumet Homma, den finska motsvarigheten till Avpixlat i Sverige, låg en vecka nere. Hommaiterna själva påstår att de imaginära vänsterextremistiska terrorister som de brukar se i sina deliriumsyner fick sajten att krascha genom DDoS, alltså en distribuerad överbelastningsattack. Jag har mina egna cyniska misstankar om vad det egentligen handlade om.

Saken ligger nämligen så till att forumet genast återuppvaknade från de döda när hommaiterna lyckades skaffa publicitet åt sin skräckhistoria om förskräckliga kommunister på webben som inte tål uttrycksfrihet ("uttrycksfrihet" är i Hommakretsarna givetvis ett kodord för deras egen frihet att terrorisera och komma med hotelser mot alla andra), vilket innebär att avledningsmanövern uppfyllt sitt syfte. Verkligen självklart, mina gossar. Ni borde ha fortsatt med att hålla sajten nere i ett par dagar så skulle den här vänsterattacken från planeten Mars (eller kanske Marx?) ha känts åtminstone lite mera trovärdigt.

Inte för att jag inte skulle förstå vad som ligger bakom det här publicitetsjippot. Hommaiterna vill ha uppmärksamhet i medierna, men deras forum intresserar inte längre någon levande själ. Grundarpatriarken Matias Turkkila har kvitterat ut all personlig nytta som han kunde dra av projektet, nu är det bara en black om foten för honom. En gång i tiden kunde Homma linda hela den finskspråkiga medievärlden kring lillfingret, men nu är det slut på gamla tider och nu ska hela rasket bort. Även i min "vänstergröna bubbla" blev folk medvetna om situationen med Homma först när sajten redan legat nere i tre fyra dagar, och man kommenterade det bara med ett par skadeglada ord.

När rasister och rättsstatsanhängare i dag drabbar samman sker det på helt andra håll, och t ex på Facebook är det fullt tillåtet att frossa i bilder på döda mörkhyade barn. Homma har alltså ingen funktion längre att uppfylla, förutom kanske som ett ställe där veteranerna från rasistkrigen på nätet kan dra sig till minnes sina virtuella äventyr och mysprata om hur de offrade tie dyra år av sitt liv åt att skräna och väsnas på nätet.

Se kauhea raiskaus josta kaikki puhuvat - Den förskräckliga våldtäkt alla talar om

Pääministerin kotiseudulla sattui jonkinlainen seksuaalinen ahdistelutapaus, mahdollisesti raiskaus tai seksuaalinen hyväksikäyttö, jossa uhrina oli neljätoistavuotias neitokainen ja epäillyiksi joutui alkutiedon mukaan kaksi turvapaikanhakijaa. Välittömästi maahanmuuttokriitikoiden keskuudessa alkoi kuhista, ja myös Hugenberg-mediat innostuivat laskeutumaan fasistilehtien tasolle. Syntyi mielikuva, että karvanaamaiset puskamuslimit olivat miesjoukolla käyneet pyhäkoulun jeesuslapsitunnilta kotimatkalla olleen pikkutytön kimppuun.

Kun totuus sitten alkoi tihkua esiin, se oli huomattavasti vähemmän dramaattinen. Toinen epäillyistä pakolaispojista osoittautui syyttömäksi, eikä toinenkaan ollut rynnännyt puskasta tuntematonta tyttöä ahdistelemaan: hän oli ilmeisesti liikkunut tytön kanssa samoissa porukoissa, mahdollisesti myös luullut olevansa tämän poikaystävä. Tekijällä ja uhrilla ei itse asiassa ollut kuin pari vuotta ikäeroa, eli aika kakaroita siellä oltiin puolin ja toisin. Samat persut ja maahanmuuttokriitikot, jotka nyt valmistautuvat hyökkäämään vastaanottokeskuksiin, antaisivat luultavasti armon käydä oikeudesta, jos asialla olisi ollut kotimainen sälli - loppujen lopuksi suomalainen seksuaalikulttuuri on niin monitulkintainen ja täynnä sudenkuoppia, että paljon hyväuskoisia, kilttejä, mihinkään rikokseen syyllistymättömiä ja poikuutensa säilyttäneitäkin miehiä on tässä maassa leimattu raiskaajiksi ja pedofiileiksi, mistä olen itsekin vanhan blogini aikana kirjoittanut paljon.

Ne kirjoittelut muuten saivat silloin aikoinaan osakseen suurta suosiota juuri maahanmuuttokriitikoilta, tai sellaisiksi myöhemmin päätyneiltä. Tästä voidaan tehdä tiettyjä johtopäätöksiä siitä, millaista seksuaalielämässään epäonnistunutta, sosiaalisesti toistaitoista porukkaa maahanmuuttokriitikoiden riveihin ajautuu - mahdollisesti hyvinkin hyväuskoisia ja lapsellisia tyyppejä, jotka sitten kömpelöiden iskuyritystensä vuoksi saavat kähmijän ja raiskaajan maineen. Meikäläinen oli suurin piirtein Halla-ahon veroinen sankari niissä piireissä niin kauan kuin en kertonut, että suhtauduin samalla inhimillisellä ymmärtämyksellä raiskaajiksi leimattuihin maahanmuuttajiin kuin kantaväestönkin edustajiin, ja samoista syistä. Kun tämän sanoin, se sai nuo alkumaahanmuuttokriitikot raivoihinsa.

Feministien retoriikkaan kuuluu suomalaisten raiskaajien esittäminen maanpäällisinä paholaisina, kun taas maahanmuuttajaraiskaajia ollaan valmiita hyvinkin nyansoidusti ymmärtämään. Tällä on toki ideologiset perusteensa. Suomalaiset raiskaajat kuuluvat sukupuolensa ja kansallisuutensa perusteella kaikkia muita sortavaan eliittiin, ts. valkoisiin heteromiehiin. Maahanmuuttajaraiskaajat taas ovat määritelmällisesti sorrettuja, joilla on inhimillisesti ymmärrettäviä motiiveja. En sano ettei tämä olisi kaikilta osin väärinkään, mutta eivät kaikki kotimaiset raiskaajat ole eliittiä. Niinkin "työläismyönteinen" taho kuin Kansan Uutiset julkaisi hiljattain tilaston, jonka mukaan raiskaajat ovat suureksi osaksi työväestöä - siis muutkin raiskaajat kuin persujen "työmies" Putkonen.

Aivan vastaavanlaisen ideologisen kuvion perusteella rasistien retoriikkaan kuuluu suomalaisten raiskaajien ymmärtäminen ja heidän tekojensa suhteuttaminen. Rasistien näkökulmasta suomalainen mies on monikulttuurin uhkaama ja nurkkaan ajama, kun taas ulkomaalainen mies kuuluu maailmanlaajuiseen muslimisalaliittoon, joka ihan just'kohta upottaa lännen.

Kummassakin tapauksessa osa raiskaajista (tai raiskaajiksi leimatuista) hyväksytään yksilöiksi, joilla on henkilökohtaisia, inhimillisesti ymmärrettäviä syitä käyttäytyä sillä tavoin kuin käyttäytyvät. Loput taas nähdään kollektiivisen, organisoidun ja määrätietoisen salaliiton edustajina.

Minun kantani asiaan oli ja on, että kaikenlaiset raiskauksesta epäillyt, niin kotimaiset kuin ulkomaiset, ovat yksilöitä ja oikeushenkilöitä ja sellaisina heille kuuluu normaali oikeusturva ja syyttömyysolettama, ellei oikeus totea heitä syyllisiksi. Tämä on tietenkin oikeusvaltiota ja yhdenvertaisuutta avoimesti vihaavien maahanmuuttokriitikoiden mielestä hirveää kommunismia, koska koko heidän ideologiassaan on kyse siitä, että halutaan yhdet säännöt yksille ja toiset toisille. Mutta yhtä lailla tämä on ideologisimmille feministisille julistajille "konservatiivista juristokratiaa", erään heikäläisen ilmausta lainatakseni. Heidän mielestään nainen on aina oikeassa ja syyttömyysolettamasta pitää luopua silloin kun kyse on raiskaajasta, tai sellaiseksi väitetystä. 

Sanalla sanoen, puolueettoman oikeusvaltion kannattamiseen tarvitaan nykyään erityistä rohkeutta, koska kaikki ideologiapellet haluavat mieluummin kallistaa Themiksen vaakaa itselleen suosiolliseen suuntaan. Kun tiedotusvälineiden lähtökohtana tuntuu olevan erilaisten oikeusvaltiota vihaavien poliittisten kuppikuntien - milloin äärifeministien, milloin maahanmuuttokriitikoiden - miellyttäminen, suosiminen ja imarteleminen, legalismia ja oikeusvaltiota kannattavalle annetaan mieluummin potkut koko mediasta (puhun tietenkin kokemuksesta).

Keskustelussa on noussut esille muun muassa erään neljätoistavuotiaana raiskatun ja sittemmin aikuistuneen naisen puheenvuoro: tämä täti nimittäin sanoi, että teiniraiskauksen uhrin on mahdollista selvitä ja että toipumista vain haittaa, jos uhrille jatkuvasti toistellaan, miten parantumaton hänen tilansa on. Tämä nainen joutui välittömästi reposteltavaksi fasistisessa MV-nettilehdessä, ja joukko Suomen naisten puolustajina esiintyneitä sällejä julisti, että hänet pitäisi raiskata uudestaan. Feministit eivät ole yhtä karkeita kuin äärioikeisto, mutta muistan kyllä viime vuosikymmeneltä, että heikäläiset olivat hyvin tylyjä sellaisia raiskattuja naisia kohtaan, jotka vastaavalla tavalla yrittivät varoittaa liiasta dramatisoinnista nimenomaan uhrin näkökulmasta. Poliittisille ryhmille raiskauksen uhri on nimittäin ennen kaikkea hyväksikäytettävä vetonaula, jonka omat mielipiteet eivät kiinnosta.

Muuten, se, että ulkomaalaiset sällit uskovat olevansa viehätysvoimaltaan vastustamattomia, alkavat pitää itseään satunnaisen naistuttavan poikakavereina ja päätyvät sitten tavalla tai toisella ahdistelemaan tyttöä, ei liity mitenkään islamiin, arabikulttuuriin eikä Lähi-itään. Muistan omasta tuttavapiiristäni ysärivuosilta tapauksia, joissa häiritsevä henkilö oli itäeurooppalainen - puolalainen, venäläinen, virolainen tai ukrainalainen. Raiskauksista ei onneksi ollut kyse, vaan lievemmästä häirinnästä tai epämukavista tilanteista.

En katso tämän johtuneen edes asianomaisten itäeurooppalaisesta taustasta. Pikemminkin kyse on siitä, että ihminen on sosiaalinen eläin ja epänormaalissa tilassa silloin kun hän on irrallaan sosiaalisista verkostoistaan - tällöin hän saattaa käyttäytyä asiattomalla tai vaarallisella tavalla. Tässä mielessä turistit ja vaihto-opiskelijat ovat itse asiassa vaarallisempia kuin maahanmuuttajat. Jälkimmäisten tavoitteena on nimittäin päästä sisälle yhteiskuntaan, ensinmainitut kaksi lähtevät täältä mäkeen viimeistään muutaman kuukauden päästä.

Mutta eikö islamilaisella kulttuurilla sitten ole mitään vaikutusta raiskauksiin? Kyllä varmasti. Esimerkiksi sellainen, että kun Arska, Reiska ja Jarska miehissä raiskaavat Zeynabin, Zeynab ei ehkä uskalla kertoa perheelleen eikä poliisille rikoksesta. Jos perheen arvot ovat kovin vanhanaikaiset ja patriarkaaliset, Zeynab saatetaan heittää kotoa mäkeen, pahoinpidellä ja pahimmassa tapauksessa kunniamurhata, ja vaikka tällaiseen huoleen ei aihetta olisikaan, oikeustie on pitkä ja nöyryyttävä, huonosti paikallista kieltä osaaville maahanmuuttajille ylivoimainen. 

Hiljattaisen tutkimuksen mukaan maahanmuuttajalapsiin kohdistuu enemmän seksuaalista väkivaltaa kuin kantaväestön kakaroihin. Älkää yhtään selittäkö, että siinä vain muslimi-isät raiskaavat omia lapsiaan. On päivänselvää, että asialla ovat merkittävässä määrin kantapeikot. Mutta tästä ei tietenkään puhuta, koska pääministerillä on liian kiire järjestää hätäkokouksia kun maahanmuuttajasällit erehtyvät kopeloimaan kantakansan tyttäriä.


I byn premiärministern är hemma ifrån skedde det någon sorts sexuellt ofredande, möjligtvis en våldtäkt eller ett fall av sexuellt utnyttjande. Offret var en fjortonårig flicka och de misstänkta var två asylsökande enligt de första uppgifterna. Genast blev det ståhej i de invandrarkritiska kretsarna, och även Hugenberg-medierna nedlät sig till propaganda som i övrigt bara skulle ses i de fascistiska webbtidningarna. Det uppstod ett intryck att en skara skäggiga buskmuslimer angripit en småflicka på väg hem från söndagsskolan där hon sjungit sånger om barnet Jesus.

När sanningen sen kom fram, var det en betydligt mindre dramatisk historia som låg bakom. En av de misstänkta flyktingkillarna visade sig vara helt oskyldig, och den andre hade inte heller gömt sig i buskarna för att antasta en okänd flicka: han hade tydligen rört sig i samma gäng som tjejen, kanske till och med inbillat sig vara hennes pojkvän. Den misstänkte och offret hade faktiskt inte mer en ett par år åldersskillnad, bristen av mognad på ömse sidor förklarar alltså en hel del. De sannfinnar och invandrarkritiker som nu gör sig beredda att invadera mottagningscentra skulle antagligen låta nåd gå före rätt om det hade varit en inhemsk kille. Sist och slutligen är den finländska sexualkulturen så svårtolkad och full med fallgropar, att många välmenande, snälla, oskyldiga och t o m sexuellt helt oerfarna män i det här landet brännmärkts som våldtäktsmän och pedofila, något jag i min gamla blogg skrivit en hel del om.

Det var förresten precis de skriverier som på sin tid väckte positiva reaktioner bland killar som senare blev invandrarkritiker. I och för sig bevisar detta att det är sexuellt oerfaret och misslyckat folk som återfinner sig i den skaran - av allt att döma är det mycket naiva, välmenande och barnsliga killar, som sen p g a sina tafatta försök att närma sig tjejer de är förtjusta i blir bemötade som om de vore antastare och våldtäktsmän. De kretsarna uppskattade mig nästan lika mycket som de nu beundrar Halla-aho sålänge de inte kom underfund med att jag hyste samma mänskliga förståelse och sympati för alla oskyldiga människor som utmålats som våldtäktsmän, oberoende av om det var invandrare eller stamkunder vid samhällets krogbord, och av samma skäl. När jag sade det här öppet, blev proto-invandrarkritikerna rasande.

I feministisk retorik ingår det att framställa infödda finska våldtäktsmän som djävlar i människohamn, medan invandrare som begått våldtäkt är man beredda att visa nyanserad förståelse för. Det här är givetvis ideologiskt motiverat. Finska våldtäktsmän ingår p g a sitt kön och sin nationalitet i en elit som förtrycker alla andra, dvs de vita heterosexuella männen. Invandrare däremot är per definitionen förtryckta, och när de begår våldtäkter ligger det mänskligt förståeliga motiv bakom brottet. Jag vill inte säga att idén är helt fel, men faktum kvarstår att finskfödda våldtäktsmän inte alltid är "elit" heller. T o m vänstertidningen Kansan Uutiset, som väl inte är arbetarfientlig, gav nyligen ut en statistik som visade att våldtäktsmännen till största delen är arbetarklass - den sannfinska partibyråns "arbetskarl" Putkonen är alltså inget undantag.

Av liknande ideologiska skäl hyser rasister stor förståelse och empati för inhemska våldtäktsmän. Ur rasistisk synvinkel är den finske mannen hotad och omringad av mångkulturen, medan utlänningen är fotsoldat i en världsomfattande muslimkonspiration som just håller på att ta över västerlandet.

I bägge fallen accepteras en del av våldtäktsmännen, eller av de som brännmärkts som våldtäktsmän, som individer med personliga, mänskligt förståeliga motiv att uppföra sig som de gör. Resten däremot anses representera en kollektiv, organiserad och målmedveten sammansvärjning.

Min åsikt är som den alltid var: alla som misstänks för våldtäkt, både utlänningar och inlänningar, är individuella juridiska personer och att de som sådana bör åtnjuta normal rättssäkerhet och oskuldspresumtion, om inte rätten förklarar dem skyldiga. För invandrarkritiker, som öppet hatar rättsstaten och likaberättigandet, är det här givetvis fruktansvärd kommunism, eftersom hela deras ideologi går ut på att införa en uppsättning regler för en del folk och en annan för resten. Men precis lika mycket är detta för de mest ideologiska feministiska förkunnarna vad en av dem kallade "konservativ juristokrati". Enligt dem har kvinnan alltid rätt och oskuldspresumtionen inte behöver iakttagas om det är frågan om en (påstådd) våldtäktsman. 

Kort sagt, för att dra en lans för en opartisk rättsstat bör man i dag vara särskilt oförvägen av sig, eftersom alla ideologiska pellejönsar hellre vill få Themis' våg att luta åt sitt håll. När medierna verkar utgå från att stryka medhårs alla möjliga politiska kotterier som hatar rättsstaten - oberoende av om det är extremfeminister eller invandrarkritiker - får legalister och rättsstatsanhängare sparken, eftersom deras krav känns så obekväma (som ni vet är det erfarenheten som talar här).

Ett diskussionsinlägg har väckt särskild uppmärksamhet: en i dag fullvuxen kvinna som själv blivit våldtagen i fjorton års ålder konstaterade nämligen att våldtäkt i tonåren går att överleva och att offret inte blir bättre av att höra från alla håll vilken obotlig skada hon åsamkats. Den här kvinnan blev genast föremål för en klappjakt i den fascistiskt anstuckna webbtidningen MV-Lehti, och en skara finska män, som ansåg sig vara ridderliga försvarare av Finlands kvinnor, förklarade att hon borde våldtas på nytt. Feminister är inte lika brutala som extremhögern, men jag minns nog från förra decenniet att de var mycket ovänliga mot de kvinnor som varnade för överdramatisering ur offrets synvinkel. För politiska grupperingar är våldtäktsoffret framom allt ett dragplåster, vars egna synpunkter inte intresserar.

Det där med utländska killar som tror sig vara oemotståeligt attraktiva, inbillar sig att en flyktig kvinnlig bekant är deras flickvän och till slut börjar antasta henne på något sätt, är inte specifikt arabiskt eller österländskt. Tjejer jag kände på nittiotalet råkade ut för likadan ovälkommen uppmärksamhet från östeuropeiska killar - polacker, ryssar, ester, ukrainare. Våldtäkt blev det inte, utan mildare former av påflugenhet och obekväma situationer.

Jag anser inte ens att det var någon östeuropeisk bakgrund som det berodde på. Snarare är det frågan om att människan är ett socialt djur, och utanför sina egna sociala nätverk kan hon uppföra sig på ett osakligt och farligt sätt. I denna bemärkelse är faktiskt turister och utbytesstudenter farligare än invandrare. De sistnämnda vill nämligen komma in i samhället, de två förstnämnda grupperna ska hur som helst lämna landet inom några korta månader.

Men har inte den islamska kulturen någon inverkan på våldtäkter? Säkert. Tänk dig till exempel tre finska fyllon som t ex heter Arska, Jarska och Reiska. Om denna trio tilsammans våldtar en invandrarflicka som heter t ex Zeynab, kan det hända att Zeynab varken vågar underrätta sin familj eller polisen om brottet som ägt rum. Om familjen omhuldar gammaldags patriarkala värderingar, kan Zeynab sparkas ur föraldrahemmet, misshandlas och i värsta fall bli offer för hedersmord. Även om någon sådan fara inte vore å färde, är rättsvägen lång, tung och förnedrande att vandra, - för mycket så för en invandrarfamilj med klena språkkunskaper. 


Nyligen kom det fram att invandrarbarn enligt ett forskningsresultat får stå ut med mera sexuellt våld än barnen till ursprungsbefolkningen. Kom inte med något svammel om att det bara är frågan om muslimska pappor som våldtar sina egna barn. Det är klart som korvspad att en stor del av dessa brott begås av inhemska nidingar. Men det här får man inte tala om, eftersom premiärministern har för mycket bråttom att sammankalla krismöten när någon invandrarkille får för sig att hångla med en infödd tjej.

Ei petä koskaan, paitsi isänmaansa – Sviker aldrig, förutom fosterlandet

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on taas kerran ottanut kantaa äärioikeiston puolesta. Appelsin on aina herättänyt mielikuvan moraalittomuuden lokasammiosta ihmishahmossa, joten mitenkään yllättynyt en hänen tuoreen kirjoituksensa perustendenssistä ole, mutta taiteilija ansaitsee tunnustusta siitä, että hän uusimmassa teoksessaan yltää entistä syvemmälle niljakkaan tekopyhyyden alhoihin.

Appelsin aloittaa kirjoituksensa alibiheitolla siitä, kuinka hirveä asia rasismi on. Sitten kun hän on tällä tavalla kääntänyt epäilykset pois itsestään (sikäli mikäli), hän suuntaa todellisen raskaan tykistön niihin kauheisiin rasismin vastustajiin, joiden mielestä maahanmuuttaja on vain sääliteltävä uhri. Hän leimaa Minulla on unelma -mielenosoitukseen osallistuneet hyvää tarkoittaviksi mutta pahaan yltyviksi, kuten vuoden 1918 punaiset, joihin hän vertaa rasismin vastustajia. Miksikö? Koska Matias Turkkilalle buuattiin. Matias Turkkilalle, joka hänen mukaansa oli täysin viaton Olli Immosen arveluttaviin lausuntoihin.

Nythän olisi mahdollista ottaa hyväntahtoinen asenne ja olettaa, että Appelsin on vilpittömän tietämätön siitä, mikä Matias Turkkilan rooli äärioikeistolaisen liikkeen, Hommafoorumin ja Perussuomalaisten soluttamisen organisoijana on ollut, tai millaisia juttuja Turkkila on omaan blogiinsa kirjoitellut. Mutta jos Appelsin on todellakin näin tietämätön, se tarkoittaa, että hän on täysin ulalla siitä, mitä hompanssit ja äärioikeistolaiset ovat kirjoitelleet nettiin viimeisten lähes kymmenen vuoden ajan. Siinä tapauksessa hän on huono ja ammattitaidoton toimittaja, joka ei ole ollenkaan tehtävänsä tasalla.

Eipä silti että se mikään uutinen olisi. Juuri tätä kirjoittaessani Iltalehti herkuttelee kahden aukeaman kokoisella jutulla Olli Immosen uusnatsiyhteyksistä. Kuulemma todistusmateriaali on kerätty sosiaalisesta mediasta. Toimittajat ovat siis antaneet kansalaisjournalistien taas kerran tehdä työt puolestaan. No jaa, kaipa siitä pitää olla kiitollinen, että valtavirtalehdistö on herännyt äärioikeiston uhkaan – kaksi vuotta sen jälkeen kun sain itse potkut mediasta liiallisen äärioikeiston repostelun vuoksi.

Mutta palataanpa Appelsiniin. Yksi hänen iskulauseistaan on ollut, että isänmaallisuus ei ole rasismia, mutta itse asiassa hän tuntuu elävän itse vieläkin siinä ajassa, jossa ”fasismi” ei ollut mitään muuta kuin vasemmiston haukkumanimi kaikille omiin porukkoihinsa kuulumattomille ja jossa perinteinen isänmaallisuus tosiaan korreloi tällä tavalla haukutuksi joutumisen kanssa. Toisin sanoen hän menee vaistomaisesti niiden puolelle, joita fasisteiksi haukutaan, ei niiden puolelle, jotka käyttävät tätä nimitystä toisista.

Valitettavasti vain meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, jossa ne fasistit eivät enää ole missään mielessä perinteisen isänmaallisuuden vähän liiallisuuksiin ajautuneita ääriedustajia. Tämänhän näkee siitä, että aikoinaan pelätty Olavi Mäenpää on jäänyt kokonaan uuden äärioikeiston ulkopuolelle. Kaikesta huolimatta Mäenpää kuitenkin on periaatteen mies perinteisen isänmaallisuuden ja maanpuolustuksen osalta. Siksi hän ei ole kelvannut nykyisen äärioikeiston porukoihin, joissa saa olla vaikka sivari tai pilvenpolttaja taikka toivoa Suomeen venäläistä miehitysarmeijaa, kunhan vihaa maahanmuuttajaa ja hurria.

Tässä tilanteessa on se hyvä puoli, että se on omiaan luomaan Suomeen uutta talvisodan henkeä. Tilanne, jossa rasistit ja venäläismieliset isänmaan petturit ovat samalla puolella sekä maanpuolustushenkisiä että rasisminvastustajia vastaan, yhdistää lopultakin kunnon väkeä puoluerajojen yli. Fasistien ja rasistien puheet ”isänmaallisuudestaan” kuulostavat yhä ontommilta, ja toisaalta Homma-foorumin kirjoittajatkin saattavat odottamattoman rehellisyyden puuskassa myöntää, ettei heikäläisten tarvitse eikä kuulukaan olla muita suomalaisia isänmaallisempia. Tässä tilanteessa voikin kysyä, mihin helvettiin kukaan kunnon ihminen äärioikeistoa enää tarvitsee.

Asia on niin, että se isänmaallisuus on tasan ainoa syy, miksi minkäänlaista äärioikeistoa ylipäätään pitäisi sietää. Jos joku sälli on vilpittömästi halukas antamaan rintamalla henkensä sinun tai minun puolestani ja pystyy saamaan meidät kiistattomasti vakuuttuneeksi siitä, silloin sinä ja minä olemme taipuvaisia antamaan hänelle anteeksi aika törkeätkin äärioikeistolaiset sikailut ja suunsoittamiset, koska hän nyt kuitenkin on uhrivalmis ja isänmaallinen. Mutta tämä nykyinen äärioikeisto on täynnä hampunkäryttelijöitä, aseistakieltäytyneitä, töidenvälttelijöitä ja kruununraakkeja. Miten ihmeessä näillä tyypeillä on otsaa esiintyä jonain moraalinomistajina, joilla on varaa katsoa meitä muita nenänvarttaan pitkin? Minä voin myöntää, että esimerkiksi tuntemani aktiivi- tai reserviupseerit ovat minua, sivaria, isänmaallisempia, mutta miten ihmeessä esimerkiksi joku juoppo armeijaakäymätön narkkari ilman työhistoriaa voisi olla moraalisesti missään asemassa pitää itseään minua (raitista, yksityisellä työssä käyvää miestä) kansallishyveellisempänä edes perinteisen isänmaallisuuden näkökulmasta?

Äärioikeisto ei siis edusta enää mitään isänmaallisuutta eikä maanpuolustustahtoa. Vasemmalla on omat juoksuhautoihin jääneensä, joiden maailmassa puolustautuminen Venäjän hyökkäykseltä ja Venäjän uhkaan varautuminen on muka jotain rasismia ja fasismia, vaikka Venäjä on viime vuosina osoittanut olevansa arvaamaton ja kyvytön noudattamaan sopimuksia sekä imperialismissaan innokas hyökkäämään naapurimaihin näiden suvereniteettia kunnioittamatta. Vasemmistossa on toki niitäkin, jotka myöntävät Venäjän nykyhallinnon synnit, mutta samalla ovat aatehistoriallisista syistään kyvyttömiä myöntämään, että Suomen armeija voisi ihan oikeasti olla hyvä olemassa Venäjän uhan varalta.

Vasemmistopasifismiin kuuluu tietysti sellainen teesi, että pyssyperustaisen puolustuksen tilalle pitäisi kehittää muita keinoja, koska pyssyt ovat vanhentuneet. En sano että tämä olisi täysin virheellinenkään ajatus, sillä Venäjän nykyinen propaganda- ja hybridisota osoittaa, että siellä osataan käyttää pyssyä paljon hienostuneempia ja verettömämpiä aseita. Vasemmalta ei kuitenkaan ole kuulunut käytännön ehdotuksia siitä, miten Venäjän desinformaatiovirtaan voisi vastata tai miten Suomen tulisi levittää Venäjän kansan keskuuteen myönteisempää asennoitumista maahamme ja länsimaisiin demokraattisiin arvoihin yleensä. (Minulla sellaisia käytännön ehdotuksia on ja olen myös levittänyt niitä aktiiviupseerituttujeni tietoon.) Pikemminkin siellä toivotaan epämääräisesti rauhantekoa ja diplomatiaa ja neuvottelua, vaikka Venäjä on kaikki sopimukset ja tulitauot kyynisesti rikkomalla osoittanut olevansa kelvoton neuvotteluosapuoli.

Vielä vahingollisempana pidän kuitenkin jonkun Ulla Appelsinin asennetta. Hän on itse asiassa omaksunut jota kuinkin täydellisesti rasistien propagandassaan levittämän ajatuksen, että rasistien vastapuoli koostuisi jonkinlaisista ”hyysäreistä”, jotka haluavat pitää maahanmuuttajan hoivattavan vauvelin asemassa sen sijaan että antaisivat tämän itsenäistyä elämässään. Todellisuudessa tilanne on se, että rasistit ja fasistit hyökkäävät jo ase kädessä maahanmuuttajien kotiin uhkailemaan innokkaina murhaamaan kenet tahansa tummaihoisen, kun olettavat polkupyöränsä joutuneen epämääräisten ”neekerien” varastamaksi. Ongelma ei ole ”maahanmuuttajien hyysääminen”, vaan ongelma on, että maahanmuuttokriitikot ovat systemaattisesti tuhonneet arjen turvallisuuden ja yhteiskuntarauhan.

Samoin rasistit ja fasistit ajavat ”väärin ajattelevia” ihmisiä pois työpaikoiltaan, ja nimenomaan toimittajia. Niin halla-aholaismyönteinen Appelsin kuin onkin, hänkään ei ole turvassa tällaiselta. Maahanmuuttokriitikoiden alakulttuuri on nimittäin juuri niin tyhmä ja niin impulsiivinen, että jokin triviaali harha-askel tai epäselvä muotoilu saattaa saada sen yhtäkkiä hylkäämään suosikkinsa ja organisoimaan vaikka massamittaisen parjauskampanjan tätä vastaan. Kuten oma kokemukseni osoittaa, kaikkein vaarallisinta on vastustaa ”poliittista korrektiutta” niiden mielestä väärällä tavalla, jotka katsovat olevansa siihen yksinoikeutettuja.

En kuitenkaan usko Appelsinin tuosta järkiintyvän. Kun ei ole järkeä, ei ole millä järkiintyä. Sanoessaan, että ”isänmaallisuus ei ole rasismia”, Appelsin ei tarkoita, että hän olisi halukas vetämään tukensa tai hiljaisen sympatiansa äärioikeistolta. Pikemminkin hän antaa synninpäästön kelle tahansa rasistille ja fasistille, joka hänen läsnäollessaan selittää olevansa vain isänmaallinen. Hän on luultavasti jopa venäläismielisen, Suomen venäläismiehitystä ajavan fasistin puolella, jos tämä sanoo olevansa isänmaallinen ja jos vastapuolella voidaan selittää olevan hänen vihaamiaan ”suvaitsevaisen punavihreän kuplan” asukkaita – ja sellaisiksihan lasketaan muun muassa kaikki suomenruotsalaiset aktiiviupseerit, jos hommalaisilta kysytään.

Ulla Appelsin, chefredaktören för kvällsblaskan Ilta-Sanomat, har en gång till uttryckt sin sympati för extremhögern. Hon har alltid framstått som en morallöshetens kloakbrunn i människohamn, så jag var inte alls överraskad av den grundläggande tendensen i hennes nyligen utkomna artikel, men vad gäller sliskig skenhelighet är hon en konstnär som förtjänar all erkänsla för att ha överträffat sig själv.

Appelsin inleder sin drapa med en fint, dvs himlar sig över hur hemskt det är med rasism. När hon väl övertygat naiva läsare om att hon inte kan göra sig skyldig till någonting så horribelt, riktar hon det tunga artilleriet mot de där äckliga rasismmotståndarna som anser att invandraren bara är ett offer att tycka synd om. Hon utmålar deltagarna i Jag har en dröm-demonstrationerna som välmenande men illgörande och jämför dem med de röda år 1918. Varför månne? För att folk buade ut Matias Turkkila. Matias Turkkila, som enligt henne var helt oskyldig till Olli Immonens betänkliga uttalanden.

Nu kunde man givetvis inta en välvillig hållning och anta att Appelsin är uppriktigt ovetande om rollen som Matias Turkkila spelat i att organisera den högerextrema rörelsen, starta webbforumet Homma eller infiltrera Sannfinländarna, eller hurdana saker Turkkila skrivit i sin egen blogg. Men om Appelsin verkligen är så ovetande, innebär det att hon inte har blekaste aning om vad hommaiter och högerextremister skrivit på nätet under de senaste tio åren. I så fall är hon en dålig och inkompetent journalist som inte klarar av det jobb hon hat.

Inte för att det kommer som överraskning. Medan jag skriver det här frossar Iltalehti på fyra sidor i Olli Immonens nynazistiska kontakter. Bevismaterialet säger de sig ha samlat från sociala medier. Murvlarna har alltså åter åkt snålskjuts på medborgarjournalism. Nåja, man borde väl vara tacksam för att de äntligen blivit medvetna om extremhögern som ett hot mot demokratin – två år efter det jag själv fick sparken från medierna p g a alltför livligt intresse för extremhögern bakom Sannfinländarna.

Men låt oss återgå till Appelsin. Hennes slagord lyder att fosterländskhet inte är fascism eller rasism, men i själva verket förefaller hon leva kvar i den tid då ”fascism” inte var något annat än det skällsord vänstern slängde mot alla som inte tillhörde den. På den tiden brukade det vara försvars- och fosterlandsvänner av den traditionella sorten som så skymfades. För Appelsin är det sålunda naturligt att sälla sig till den skara som kallas fascister, inte den som kallar andra så.

Dessvärre upplever vi idag en sådan situation i det här landet att vi faktiskt har fascister som inte längre är traditionella fosterlandsvänner som förirrat sig till ytterligheterna. Det här syns t ex i att den en gång så fruktade Olavi Mäenpää nu befinner sig helt utanför den nya extremhögern. Trots allt är han nämligen en man med principer vad gäller traditionell fosterländskhet och försvarsvänlighet. Därför har han inte accepterats av den nya extremhögern – den välkomnar nämligen både civiltjänstgörare, tjackrökare och putinister som drömmer om rysk ockupation av Finland, bara de hatar svartskallar och finlandssvenskar.

Den här konstellationen har dock sin ljusa sida: den är ägnad att skapa en ny vinterkrigsanda i Finland. Att rasisterna och de rysksinnade fosterlandsförrädarna äntligen står på samma sida mot både försvarsvännerna och rasismmotståndarna förenar äntligen anständiga människor över partigränserna. Fasister och rasister låter allt ihåligare när de svamlar om hur fosterländska de kantänka är, och å andra sidan kan även skribenter på webbforumet Homma tala förbi munnen och medge, att de varken är eller behöver vara mera fosterländska än resten av finländarna. Då kan man fråga sig, vad fan hyggligt folk egentligen alls behöver extremhögern till.

Faktum är att den enda orsaken att alls tolerera extremhögern är fosterländskheten. Är någon kille uppriktigt beredd att stupa på fronten för min eller din skull och kan han även övertyga oss om det, så är du och jag troligen benägna att förlåta honom även rätt djärva högerextrema fräckheter, eftersom han ändå är offervillig och fosterländsk. Men den nuvarande extremhögern vimlar av tjackrökare, vapenvägrare, arbetsskygga och odugligförklarade. Hur i Herrans namn kan sådana typer uppträda som moralpredikare som ser ned på oss andra? Jag kan gärna medge att t ex de aktiv- och reservofficerare jag personligen känner är mera fosterländska än jag (som en gammal civiltjänstgörare), men hur fan kan någon supig knarkare utan vare sig arbetserfarenhet eller avtjänad värnplikt anse sig vara medborgerligt dygdigare än jag (helnykterist som arbetar för ett privatföretag) ens ur traditionellt fosterländsk synvinkel?

Extremhögern representerar sålunda inte längre någon fosterlandskärlek eller försvarsvänlighet. Inte för att jag vill förneka, att även en viss del av vänstern sitter kvar i sina gamla skyttegravar. De tycker att det är rasism och fascism att försvara fosterlandet och upprätthålla beredskap inför ett ryskt invasionshot, även om Ryssland under de senaste åren visat sig vara en otillräknelig granne och en opålitlig avtalspartner: ryssarna har flera gånger i sitt imperialistiska nit angripit grannstater och även på andra sätt kränkt deras suveränitet. Visst finns det även sådana vänstermänniskor som medger att den nuvarande regimen i Ryssland gjort sig skyldig till ett och annat otrevligt, men av idéhistoriska skäl vågar de inte säga högt att den försvarsmakt vi nu har kunde vara ett nyttigt skydd mot ryska hotet.

Vänsterpacifister brukar givetvis även envisas med att bössor är föråldrade och att vi bör utveckla andra metoder för att försvara fosterlandet. Det är inte heller helt fel, ty det propaganda- och hybridkrig som Ryssland nu för visar att även ryssarna i dag föredrar mera raffinerade och blodlösa vapen framom bössan. Vänsterifrån har det dock hörts få praktiska förslag på hur man borde parera det ryska desinformationsangreppet eller hur Finland kunde främja bland vanliga ryssar positivare attityder gentemot vårt land i synnerhet och västerländska demokratiska värderingar i allmänhet. (Jag har faktiskt en del sådana förslag och jag har även försökt underrätta de arméofficerare jag personligen känner om hur jag ser på saken.) Snarare håller vänstern på och svamlar om fred och diplomati och förhandlingar, även om Ryssland cyniskt struntar i överenskommelser och vapenstillestånd och sålunda framstår som en skurkstat det inte är lönt att förhandla med.

Ännu skadligare är dock Ulla Appelsins attityd, anser jag. Hon har faktiskt okritiskt antagit den uppfattningen att motparten till rasisterna endast utgörs av ”ompysslare” som bara vill skämma bort invandraren i stället för att låta honom bli självständig och stå på egna fötter i livet. I verkligheten är situationen sådan att rasister och fascister med vapen i hand gör intrång hos okända invandrare och vill ta kål på vilken svarthyad som helst, eftersom okända ”negrer” kantänka stulit deras cykel. Det handlar inte om att ”skämma bort flyktingar”, utan om att återställa samhällsfriden, som invandrarkritikerna systematiskt tillintetgjort.

På ett liknande sätt idkar rasister och fascister påtryckning mot arbetsgivare för att få dem att ge ”feltänkande” människor sparken, och då är det särskilt frågan om journalister. Hur vänligt stämd Appelsin än är mot halla-ahoiterna, går hon inte säker heller. Den invandrarkritiska subkulturen är nämligen precis så korkad och impulsiv, att något trivialt felsteg eller någon oklar formulering kan förmå den att oväntat vända sig mot en tidigare favorit, t o m att organisera en massiv klappjakt mot denne. Som min egen erfarenhet visar är det det allra farligaste att bekämpa ”politisk korrekthet” på ett sätt som ogillas av de som anser sig ha monopol på att bekämpa den.

Jag tror dock inte att Appelsin kommer att ta sitt förnuft till fånga – man borde ju ha ett förnuft för att kunna ta det till fånga. När hon säger att ”fosterländskhet inte är rasism” menar hon inte att hon någonsin vore villig att undandra sitt stöd eller sin stilla sympati för extremhögern. Det verkar istället att vilken äkta fascist som helst som kallar sig fosterländsk i hennes närvaro automatisk får förlåtelse. Hon föredrar alltid en fascist framom den för henne förhatliga ”rödgröna bubblan”, även en fascist som gillar Ryssland och fantiserar om en framtida rysk ockupation av Finland. Hon kommer aldrig att fatta att t ex alla finlandssvenska officerare i våra väpnade styrkor är bosatta i den rödgröna bubblan, åtminstone är det vad hommaiterna anser.