tiistai 7. huhtikuuta 2020

Putinin pippelin persun peppua piristävä peräruiske - Sannfinnen vill ha uppfriskande lavemang från Ryssland

Perussuomalainen kansanedustaja Jukka Mäkynen on sikäli arvostettava kaveri, että hänellä on oikea ammatti rakennusmiehenä. Tapaamani rakennusmiehet ovat olleet poikkeuksetta mukavia ihmisiä, joten tämä ei ole ironiaa: perussuomalaisessakin tämä ammatinvalinta on kiitosta ja kehua ansaitseva piirre. Aivan yhtä sympaattista ei ole, että Mäkysellä on myös pahoinpitelytuomio, ja hänen mielipiteensä itänaapuristamme ovat vielä vähemmän omiaan herättämään myötämieltä, sillä hän on Twitterissä kiertävän kuvakaappauksen mukaan (varaus: en ole voinut selvittää kuvakaappauksen autenttisuutta) sanonut:

Den sannfinske riksdagsledamoten Jukka Mäkynen förtjänar åtminstone den uppskattning som tillkommer en genuin yrkesman, ty det är vad han som byggnadsarbetare är. De byggnadsarbetare jag råkat har utan undantag varit rätt trevliga människor, så det här är ingen ironi: även hos en sannfinne är det här yrkesvalet sålunda ett lovvärt drag. Lika sympatiskt är det inte att han också är en dömd våldsverkare, och hans åsikter om vårt östra grannland väcker ännu mindre välvilja, ty enligt en skärmdump som cirkulerar på Twitter (och vars autenticitet jag inte har kunnat bestyrka, ett förbehåll som läsaren bör beakta) har han sagt:

"Lantbrukarna får inget utbyte av EU, det är raka motsatsen. Många inhemska företag befinner sig i svag position när EU tvingar dem till lågpriskonkurrens. Finländarna har knappast dragit någon nytta av EU. Finland skulle klara sig mycket bättre utan unionen. Låt oss medge geografiska och politiska fakta: handel med Ryssland skulle i den nuvarande försvagade ekonomiska situationen verka som ett uppfriskande lavemang för ekonomin. Men när EU säger nej, kan man ingenting göra!" - Jukka Mäkynen, riksdagsman, Sf

"Venäjän kauppa toimisi maamme hiipuvassa taloustilanteessa valtiontaloutta PIRISTÄVÄNÄ PERÄRUISKEENA". Siis PIRISTÄVÄNÄ PERÄRUISKEENA. Minua moititaan aina siitä, että käytän liikaa homoseksuaaliseen alistumiseen viittaavia sanamuotoja kuvatessani persujen suhdetta Venäjään. Mutta minkäs teet, kun tämäkin tarjoiltiin ihan hopealautasella. On vaikea välttää mielikuvaa Putinista, joka tunnetusti väkevänä ja potenttina, rintakarvojaan mielellään esittelevänä miehisenä miehenä antaa henkilökohtaisella ruiskullaan persuille piristävän poliittisen peräruiskeen.

"Handel med Ryssland skulle i vårt lands försvagade ekonomiska situation fungera som ett UPPFRISKANDE LAVEMANG för ekonomin". Jag upprepar: ett UPPFRISKANDE LAVEMANG, alltså en uppfriskande ändtarmssköljning. Jag beskylls alltid för att alltför ofta skildra sannfinnarnas förhållande till Ryssland med metaforer baserade på homosexuell underkastelse, men vad kan man göra, när även den här metaforen serverades på silvertallrik? Det är svårt att inte komma att tänka på Putin, som - den starke och potente karlakarl han är och så gärna han visar sitt ymniga manliga brösthår för hela världen - med sin egen högst personliga spruta ger sannfinnarna ett uppfriskande politiskt lavemang.

Lieventävänä asianhaarana on tietysti syytä muistaa, että alkusointu on ainakin kalevalaisista ajoista saakka ollut keskeinen osa suomen kielen runousoppia, joten kerrankos tällaisia lipsautuksia sattuu itse kullekin. Mutta itse asia on vakava: perussuomalainen haluaa Suomen taloudelliseen, ja sitä tietä poliittiseen, riippuvuussuhteeseen fasistisesta Venäjästä. Tämä merkitsee strategista suuntautumista Venäjän etuun, aivan samalla tavalla kuin taistolaiset olivat strategisesti suuntautuneet Neuvostoliiton etuun eikä heillä ollut mielikuvaa sellaisesta Suomen edusta, joka eroaisi Neuvostoliiton edusta.

På finska har uttrycket allitteration (piristävä peräruiske), och allitterationen har spelat en viktig roll i finsk poetik sedan Kalevalas tider, vilket innebär att uttrycket kan förklaras som en naturlig felsägning. Men i övrigt är det här dödligt allvar. Sannfinnen vill se Finland i ett ekonomiskt, och därigenom även politiskt, beroendeförhållande till det fascistiska Ryssland. Det här innebär en strategisk orientering baserad på Rysslands intresse, precis som ungstalinisterna på sjuttiotalet bara iakttog Sovjetunions intresse och hade ingen föreställning om ett separat finländskt intresse.

Perussuomalaiset ovat siis Kremlin poliittisia sotilaita Suomen kamaralla, ja sellaisina heitä kaikki isänmaalliset kansalaiset kohdelkoot.

Sannfinnarna är sålunda Kremls politiska soldater på finländsk mark, och jag uppmanar alla fosterländska medborgare att bemöta dem som sådana.

tiistai 31. maaliskuuta 2020

Taas kerran kommunistien suhteesta Venäjään - Än en gång om kommunisternas förhållande till Ryssland

Jouduin tuolla Twitterin puolella sanaharkkaan erään ilmiselvän kommunistin kanssa. Mahdollisesti hän ei ollut kommunistipuolueen jäsen, saattoi olla vasemmistoliitonkin poikia, mutta päätellen hänen asenteestaan Venäjään ja muihin itäeurooppalaisiin maihin hänet oli luokiteltavissa kommunistiksi. Olen jo eräitäkin kertoja sanonut, että nykytilanteessa "kommunisti" tarkoittaa käytännössä sellaista vasemmistolaista, joka ajaa Venäjän asiaa ja levittää Venäjän propagandaa ja jolle tämä Venäjän myötäileminen on tärkeämpää kuin mikään tuotantovälineiden sosialisointi tai yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisääminen.

På Twitter kom jag ihop mig med en uppenbar kommunist. Det är tänkbart att han inte var medlem av kommunistpartiet, kanske han t o m verkade inom Vänsterförbundet, men hans attityder å ena sidan mot Ryssland och å andra sidan mot övriga östeuropeiska länder var typiska för en kommunist. Jag har redan flera gånger konstaterat att en "kommunist" i dagens situation avser en uttalad vänstermänniska som går Rysslands ärenden och sprider rysk propaganda och för vilken eftergifter till Ryssland är viktigare än att socialisera produktionsmedlen eller att öka rättvisan i samhället.

Kyseinen kommunisti heitti vaihteeksi jonkin verran ihan osuvaakin läppää äärioikeiston uhasta. Yleensähän kommunistit korostavat liberaalia oikeistoa suurimpana fasistisena uhkana, johon verrattuna persut, halla-ahot, hompanssit ja vastarintaliikeläiset ovat triviaalia loiskiehuntaa. Mutta sitten tämä poika meni aivan metsään ja syytti uudesta äärioikeistoaallosta itäeurooppalaisia, ja varsinkin näiden venäläisvastaisuutta. Hänellä oli vieläpä otsaa väittää, että esimerkiksi virolaisella kulttuurilla ei olisi paljon muuta sisältöä kuin Venäjästä erottautuminen. Jokainen, joka tuntee vaikkapa Jaan Krossin kirjallista tuotantoa, nauraa tuollaisen väitteen suohon.

Kommunisten ifråga hade ett par relativt förnuftiga ord att säga om hotet från högerextremismen. Vanligen framhäver kommunister ju den liberala högern som världens värsta fascism, i jämförelse med vilken sannfinnarna, Halla-aho, hommaiterna och Motståndsrörelsen bara är triviala ytligheter. Men sen drog det helt åt skogen: killen beskyllde nämligen östeuropéer för högerextremism och ansåg att hela den nuvarande vågen av fascism var ett resultat av deras ryssfientlighet. Han hade t o m fräckheten att påstå att estnisk kultur bara handlar om att göra ett stort nummer av hur man inte är ryssar. Vem som helst som läst t ex Jaan Kross' romaner vet att påståendet är rena smörjan.

Vasemmiston suurimpia ja typerimpiä virheitä neuvostoimperiumin romahtamisen jälkeen on ollut itäeurooppalaisten moittiminen "russofobiasta". Jopa vasemmistolaisjärjellä (heh) on lähtökohtaisesti ymmärrettävää, että puoli vuosisataa kestänyt sorto saa uhrit katkeroitumaan sortajalle. Esimerkiksi latinalaisamerikkalaisten katkeruutta jenkkejä kohtaan vasemmalla kyllä ymmärretään loputtomiin. Miksiköhän samaa katkeruutta on niin vaikea hyväksyä tai ymmärtää silloin, kun sortaja on ollut Neuvostoliitto eli eräänlainen Venäjä?

Ett av de största och dummaste fel vänstern begått sedan sovjetimperiet föll har varit att i all evighet förebrå östeuropéer för "russofobi". Det är även ur en vänstersynvinkel i princip förståeligt att ett halvt århundrade av förtryck skapar bitterhet mot förtryckaren bland offren. Latinamerikanernas bitterhet mot jänkarna väcker oändliga sympatier på vänsterhåll. Varför har man så svårt att förstå och acceptera samma bitterhet när förtryckaren varit Sovjetunionen, dvs en sorts Ryssland?

Väite, että äärioikeistoaallosta olisi ollut vastuussa Itä-Eurooppa, on typerä siksikin, että Itä-Euroopassa alettiin siirtyä äärioikeistolaisiin hallituksiin kunnolla vasta aatteen miesten saatua merkittävästi vaikutusvaltaa lännessä.

Att den högerextrema vågen på något sätt skulle ha förorsakats av Östeuropa är ett urdumt påstående också därför att östeuropéerna började rösta in högerextrema regeringar först när ideologin väl blivit tillräckligt rumsren i Västeuropa. 

Kun kommunistimme suvaitsi kuitata itäeurooppalaiset yhtenä yksittäisenä venäläisvihamielisenä massana, on mielenkiintoista, miten hän sitten vaati minua olemaan nyansoidumpi suhteessa Venäjään. Kaikkia venäläisiä ei saa tuomita, koska Venäjällä sentään toimii "riippumattomia vasemmistolaisia" ja muita kapinallisia. Kaikki kunnia venäläisille toisinajattelijoille, mutta kuvitteliko herra kommunisti tosissaan, että esimerkiksi Puolassa - maassa, jossa auktoriteetteja vastaan kapinoiminen on ollut perinne ja isänmaallinen hyve jo surullisen kuuluisista Puolan jaoista asti - ei olisi samanlaisia kapinallisryhmiä?

När kommunisten nedlät sig till att avfärda alla östeuropéer som en enda rysshatande massa, är det intressant att han sedan ställde mig krav på en mera nyanserad syn på Ryssland. Alla ryssar får man inte dra över en kam, eftersom det ändå finns "oberoende vänstergrupper" och andra rebeller i Ryssland. Nåja, ryska oliktänkare i all ära, men trodde herr kommunisten verkligen att det inte skulle finnas liknande upproriska politiska grupper i Polen, ett land där det har varit tradition och fosterländsk dygd sedan de beryktade polska delningarna?

Myös tämän veikon asenne maanpuolustukseen oli - kuten hänen lajitoveriensa yleensä - typerällä tavalla kielteinen. Hänen mielestään Suomen puolustamisesta puhuminen oli pelkkää "nationalismia". Tämä oli tietysti samaa latteaa pasifismia, joka luonnehtii myös suurta osaa ei-kommunistisesta vasemmistosta. Mutta on aika kuvaavaa, että hän leimaa maanpuolustuksen juuri nationalismiksi.

Som de flesta kommunister hyste också denne herre en korkat negativ attityd mot försvaret. Enligt honom var det bara "nationalism" att alls tala om att försvara Finland. Det här var givetvis lättköpt pacifism av samma sort som karaktäriserar en stor del av den icke-kommunistiska vänstern. Men det är betecknande att han brännmärker försvarsviljan som nationalism

Pitäisiköhän kyseinen herra nationalismina sitä, että Venäjällä lapsetkin kasvatetaan aseellisiksi tappajiksi ja kulttuuria militarisoidaan väkisin? Tuskinpa. Katsokaas kun Venäjällä on se traaginen historia, fasistit hyökkäsivät maahan ja silleen. Siksi Venäjän aseuho on läpeensä puolustuksellista, sanoo kommunisti.

Skulle gentlemannen ifråga se det som nationalism att självaste barnen i Ryssland uppfostras till vapenbärande yrkesmördare och kulturen tvångsmilitariseras? Knappast. Ni vet, Ryssland har ju sin tragiska historia med fascister som invaderar osv. Därför är Rysslands vapenskrammel endast av defensiv sort.

En nyt edes kaivele historian visvaisia haavoja tämän tiimoilta. Olettakaamme ihan huvin vuoksi, että kommunistit ovat oikeassa ja että Venäjälle on aina vain hyökätty ja venäläisiä lahdattu ja raiskattu eikä Venäjä koskaan ole hyökännyt minnekään. Jos katsomme Venäjän ylintä ystävää Serbiaa, niin se maa vasta onkin joutunut kärsimään hyökkääjistä ja rääkkääjistä molempien maailmansotien aikana. Serbian nationalismi oli siis voittopuolisesti puolustuksellista johtaessaan aikamme käsittämättömimpiin julmuuksiin 1990-luvulla. Toisin sanoen myös historiallisesti "oikeutettu" ja "puolustuksellinen" nationalismi voi olla helkutin vaarallista naapurikansoille ja kansallisille vähemmistöille.

Jag vill inte ens peta i historiens variga sår - låt oss för nöjes skull utgå från att kommunisterna har rätt, att det alltid har varit Ryssland som blivit föremål för attacker, angrepp och invasioner, att det bara varit ryssar som mördats och våldtagits och att Ryssland aldrig invaderat något annat land. Reflekterar vi över Rysslands bästa drastukamrat Serbien, så har precis serberna fått lida av invasioner och grymheter under bägge världskrigen. Serbisk nationalism var sålunda främst av defensiv sort när nationalistiskt inspirerade serber begick vår tids mest obegripliga folkmord på nittiotalet. Sålunda kan även "historiskt berättigad" och "defensiv" nationalism bli jäkla farlig både för grannländer och för nationella minoriteter.

Toisin sanoen Venäjä on Suomelle uhka, jopa kommunistisesta tai marxilaisesta näkökulmasta. Ottaisin kommunistit heti todesta edes kommunisteina, jos heidän suunnastaan alkaisi kuulua esimerkiksi seuraavanlaisia mielipiteitä:

Sålunda kan man lugnt konstatera att Ryssland utgör ett hot för Finland, och det även ur kommunistisk eller marxistisk synvinkel. Jag kunde kanske ta kommunisterna på allvar som kommunister, om jag hörde dem förkunna t ex följande sorts åsikter:


  • Yhdysvallat on ehkä kapitalistinen maa, mutta Venäjä pyrkii aktiivisesti kohti feodaalista harvainvaltaa. Siksi Yhdysvallat on marxilaisenkin opin kannalta pienempi paha ja vähemmän taantumuksellinen./Förenta Staterna är kanhända ett kapitalistiskt land, men Ryssland eftersträvar aktivt feodal oligarki. Därför är Förenta Staterna även ur en marxistisk synvinkel ett mindre ont och ett mindre reaktionärt land.
  • Venäjä on yhä ilmeisemmin fasistinen maa, joka uhkaa Suomea, myös Suomen työväenluokkaa. Työväenluokan on puolustauduttava Venäjän fasistista uhkaa vastaan./Det är allt mera uppenbart att Ryssland nu är ett fascistiskt land, och därför utgör Ryssland ett hot mot Finland, inklusive den finländska arbetarklassen. Arbetarklassen bör försvara sig mot detta hot.
  • Jos Venäjä valloittaa Suomen, työväenluokalta menevät kaikki poliittiset vaikutusmahdollisuudet, lakko-oikeus jne. Siksi Venäjän miehitys tulee pyrkiä estämään etukäteen varustautumalla, ja jos se tapahtuu, sitä on vastustettava sissisodalla./Om Ryssland erövrar Finland, innebär det att arbetarklassen förlorar allt politiskt inflytande i landet, strejkrätten osv. Därför måste den ryska ockupationen av Finland förebyggas genom krigsrustning, och om det här inte lyckas, bör ockupanten bekämpas genom gerillakrig.
En tietenkään itse pidä sissisotaa kovin hyvänä ideana, koska historia osoittaa, ettei sissitoiminnalla yleensä voida nujertaa miehittäjää (sekä neuvostopartisaanien, Viron metsäveljien että Puolan ns. "kirottujen sotilaiden" vaiheista ilmenee, että sillä vain rikotaan infraa ja raaistetaan miehittäjän otteita). Olenpahan vain sitä mieltä, että kun vasemmistoperinteessä on niinkin paljon ihannoitu sissisotaa, tuollainen kanta olisi edes uskottavasti kommunistinen.

Jag ser inte gerillakriget som en alltför bra idé, ty historien visar att ockupanten vanligen inte kan besegras genom gerillaverksamhet (både de sovjetiska partisanernas, de estniska skogsbrödernas och de polska s k "förbannade soldaternas" öde visar att gerillan bara kan spränga infrastrukturobjekt och provocera ockupanterna till allt brutalare tag mot civilbefolkningen). Men inom vänstertraditionen har man idealiserat gerillor och partisaner så länge, att ett sådant ställningstagande åtminstone skulle kännas trovärdigt kommunistiskt.

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Glötäreet ja zöingät - Glötäreanhängarna och zöingäanhängarna

Maahanmuuttokriittisten hörhöjen salaliittoteorioissa on toistaiseksi pysytelty edes havaittavassa yhteydessä todellisuuteen. Vihollisiksi on määritelty milloin anarkomarkot, milloin vihervasemmisto, milloin juutalaiset, milloin muslimit ja milloin kommunistit. "Anarkomarkoiksi" on toki käytännössä leimattu suunnilleen kaikki, jotka eivät ole äärioikeistoa, ja myös "kommunisteja" ovat heikäläisten puheessa käytännössä kaikki, jotka kannattavat jonkinlaista järjestäytynyttä yhteiskuntaa, mutta anarkismi, kommunismi, juutalaisuus ja islam ovat toki äärioikeiston oman mielikuvituksen ulkopuolella olemassa olevia yhteiskunnallisia tai uskonnollisia ilmiöitä.

Ända fram till de senaste tiderna har de invandringskritiska tokstollarna i sina konspirationsteorier åtminstone uppträtt på ett någorlunda verklighetsbaserat sätt. Som fiender har man definierat anarkisterna, "gröna vänstern", judarna, muslimerna eller kommunisterna. "Anarkister" är givetvis i praktiken alla som inte är högerextremister, och "kommunister" kallas alla som förespråkar någon sorts samhällsordning; men åtminstone kan man säga att anarkismen, kommunismen, judendomen och islam ändå i någon form existerar utanför extremhögerns egen föreställningsvärld.

Näiden tilalle porukan sakeimman siiven käsitevarastoon ovat kuitenkin tunkeutuneet yhä selvemmin sellaiset käsitteet, jotka ovat olemassa vain osana kansainvälisen salaliittoteoriakulttuurin palettia. Enkä nyt puhu edes ns. Baijerin illuminaateista, jotka ovat kuitenkin todennettavasti olleet olemassa vapaamuurarien sisäisenä ryhmittymänä - ilmeisesti monarkististen ruusuristiläisten ja liberaalien illuminaattien vastakkainasettelu oli jossain vaiheessa merkittäväkin Saksan vapaamuurarien historiassa. Äärioikeisto on määritellyt vastustajansa (ja puolustajansa) huomattavasti hämärämminkin.

I stället för dessa opererar de mest korkade inom extremhögern redan med begrepp som bara existerar i den internationella konspirationsmytologin. Och här talar jag inte ens t ex om de bajerska illuminaterna, som ändå har funnits till som en fraktion inom frimurarna - tydligen har motsättningen mellan de liberala illuminaterna och de monarkistiska rosenkreuzarna vid något skede spelat en viktig roll i de tyska frimurarnas historia. Extremhögern har definierat sina motståndare (och sina allierade) även i mycket mera mystiska termer.

Jo ensi vuonna äärioikeisto sanoo luultavasti edustavansa hyvää voimaa, jonka jonkun täysin omasta päästään keksimä nimi on vaikkapa glötäre. Me äärioikeiston puruluut ja vihaobjektit taas saamme kuulla olevamme esimerkiksi zöingämielisiä. Tietenkään ei auta yrittääkään selitellä, ettei ole ikinä kuullutkaan mistään zöingästä, koska maailmanzöingän kieroihin menetelmiin kuuluu juuri tuollainen kiistäminen. Siitähän zöingäläiset nimenomaan tunnistetaan. Toki, jos joku piruuttaan sanoo olevansa zöingän agentti, kaikki glötäreet huutavat, että SE ITSE MYÖNSI.

Redan nästa år kommer extremhögern antagligen att säga sig representera en välvillig kraft som någon hittar på att exempelvis kalla för Glötäre. Vi som extremhögern hatar ska däremot få höra att vi t ex är på samma sida med Zöingä. Naturligtvis hjälper det inte att påstå att man aldrig ens hört talas om Zöingä, för en av det globala Zöingäs lömska metoder är givetvis att inte bekänna sig till Zöingä. Ja, det är precis på det man känner igen Zöingä. Om någon bara för att jäklas säger sig vara en Zöingäagent kommer alla Glötäreanhängarna givetvis att ropa: HAN FÖRNEKAR DET INTE ENS!

Mielenkiintoisinta on tietysti se, miten persuja ja äärioikeistoa innolla mielistelevä mediamme reagoi sitten kun tuon porukan todellisuudentaju rappeutuu glötäre-zöingä-tasolle. Kokemukseni mukaanhan äärioikeistoa "ei saa ärsyttää", tai tulee potkut ja rekrytointikielto mediaan. Mutta tämä tarkoittaa, että kun äärioikeisto alkaa puhua glötäreistä ja zöingöistä, viestinten uusi "poliittinen korrektius" vaatii jollei nyt ottamaan glötärettä ja zöingää vakavasti, niin ainakin olemaan puhumatta tästä maailmanselityksestä salaliittoteoreettisena tai virheellisenä, koska sellaisen väittäjä joutuisi heti glötäreen ihanuutta julistavien nettipartioiden hampaisiin arkkizöingänä, eikä työnjohto silloin todellakaan puolusta häntä.

Det mest intressanta kommer att bli, hur våra medier, så inställsamma de är mot sannfinnarna och extremhögern, kommer att reagera när verklighetsförankringen hos extremhögern förfaller till glötäre-zöingä-nivå. Av bitter erfarenhet vet jag att man "inte får provocera extremhögern", för då får man sparken och beläggs med rekryteringsförbud i medierna. Men en oundviklig följdföreteelse är att mediernas nya "politiska korrekthet" tvingar dem att ta glötäre och zöingä på allvar. Åtminstone får man inte ifrågasätta att glötäre och zöingä på något sätt existerar, eller påstå att det handlar om en konspirationsteori, ty då blir man föremål för koordinerad hatkampanj på nätet, som utmålar en som en aktiv zöingäagent, och då kan man inte räkna med att arbetsledningen tar en i försvar.

Liioittelua? Ei suinkaan. Olen ennenkin maininnut, että medialta ei onnistu ilmiselvimpienkään epäloogisuuksien havaitseminen esim. persujen julistuksessa, saati sitten niiden pakinahenkinen pilkkaaminen. Kuten viime päivinä on nähty, iltapäivälehdet ovat jo valmiita julkaisemaan ilmiselviä valheita ja epätosia vihjailuja keikuttaakseen vihaamaansa kansanrintamahallitusta. Mikä tahansa hiekka kelpaa Marinin rattaisiin heitettäväksi, ja nyt kun suuri osa persujen rivikansanedustajista on jo vajonnut täysin samalle hulluuden tasolle kuin salaliittoteorioita viljelevä katuäärioikeisto, on odotettavissa, että pääministeri Halla-ahosta haaveilevat suomenkieliset mediat juoksevat kilpaa katuojaan heidän perässään.

Överdrivet, säger ni? Nähä. Jag har redan tidigare bevisat att medierna inte klarar av att ens sakligt påpeka de mest uppenbara ologiskheterna t ex sannfinsk förkunnelse, ännu mindre att raljera över dem i kåserier. Som vi på sistone sett, är aftontidningarna beredda att publicera oförskämda lögner och osanna insinuationer för att smutskasta den för dem så förhatliga folkfrontsregeringen. Vad som helst duger till att utnyttjas mot Marin, och nu, när en stor del av de sannfinska riksdagsledamöterna befinner sig på samma nivå av galenskap som de mera konspirationsfrälsta högerextrema gatuaktivisterna, kan man förvänta sig att de finskspråkiga medierna med sina våta drömmar om Halla-aho som statsminister ansluter sig till samma nedåtgående spiral.

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Jo riittää - Nu får det räcka

Sodanjälkeiset vaaran vuodet loppuivat siihen, että SDP pelasti isänmaan menemällä vaaleihin korostetun kommunistivastaisella tunnuksella Jo riittää. Ne vuodet kestivät vain sodan lopusta seuraaviin eduskuntavaaleihin. Nyt olemme ainakin vuosikymmenen eläneet uusia vaaran vuosia. Vaikka aate on toinen, kyse on samasta asiasta kuin silloin: itänaapurin tukema, lakeja tunnustamaton poliittinen liike hallitsee ja komentelee maata ilman kansan mandaattia, uhkailee ja terrorisoi ja tuhoaa ihmisten työuria ja elämiä. Meidän olisi jo aikoja sitten pitänyt sanoa samaa kuin asevelisosialistit aikoinaan: Jo riittää.

Farans år efter kriget var slut när socialdemokraterna räddade fosterlandet med det öppet antikommunistiska slagordet Nu får det räcka. De åren varade bara från krigsslutet till nästa riksdagsval. Nu har vi inte bara upplevt farans år, utan ett farans årtionde. Trots att ideologin är en annan, handlar det om samma sak som under efterkrigsåren: en politisk rörelse som stöds av vår östra granne uppträder utan folkets mandat som om den ägde fosterlandet, terroriserar vanliga människor med hotelser och förstör både karriären och livet för många. För länge sedan borde vi ha sagt som vapenbrödrasocialisterna gjorde: Nu får det räcka.

Äärioikeisto väittää vastustavansa "sosialismia" ja "kommunismia" ja ajavansa yrittäjyyden ja markkinatalouden asiaa. Kuitenkin tässä maassa on tapahtunut sellaistakin, että maahanmuuttajia työllistävien yrittäjien ja maahanmuuttajayrittäjien liiketoimintaa on sabotoitu ja tuhottu maalituskampanjoilla. Mitenkähän tällainen auttaa maahanmuuttajien kotoutumista, saati sitten yrittäjyyttä? "Yrittäjien puolustajina" esiintyneillä poliittisilla tahoilla on kuitenkin niin kiire hännystellä rasisteja, ettei niitä kiinnosta vastata kysymykseen, mitä ne tekevät tällaisten yrittäjien hyväksi.

Extremhögern påstår sig bekämpa "socialism" och "kommunism" och kallar sig en försvarare av företagare och marknadsekonomin. Ändå har det skett sådana saker i det här landet som att man genom koordinerade hatkampanjer tillintetgjort invandrarägda företag eller företag som sysselsatt invandrare. Hur främjar detta invandrarintegrationen eller företagarverksamheten? De politiska grupperingar som säger sig "ta företagaren i försvar" är dock så inställsamma gentemot rasister att de ger katten i att besvara frågan, vad de gör för att ta dylika företagare i försvar. 

Jo kymmenen vuotta sitten rasistinen äärioikeisto uhkaili, että länsimainen kulttuuri ihan justiinsa romahtaa tummaihoisten maahanmuuttoon. Siihen aikaan tähän valheeseen saattoi joku vakavissaan vielä uskoa, koska maahanmuutto kuitenkin oli Suomessa verraten uusi juttu. Nyt olemme käytännössä todenneet somea seuraamalla, että tyypillinen nuori maahanmuuttaja puhuu suomea kuin äidinkieltään ja on nuorisoporukoissaan kasvanut osaksi samaa kulttuuria kuin ikäisensä kantaväestö. Tällainen nuori maahanmuuttaja on yleensä myös hyvin maanpuolustushenkinen ja työtä pelkäämätön - jostain syystä työtäkarttelevia maahanmuuttajataustaisia (!) tuntuu löytyvän erityisesti äärioikeiston omista riveistä, ja äärioikeiston puheenjohtaja on aseistakieltäytyjä.

För tio år sedan påstod den rasistiska extremhögern att den västerländska kulturen håller på att krascha när det flyttar in massor av mörkhyade. På den tiden kunde kanske någon ännu på allvar tro på dessa amsagor, eftersom invandringen ännu var en relativt ny grej i Finland. I dag har vi dock på sociala medier kunnat konstatera att en typisk ung invandrare talar finska som vore det hans modersmål och representerar i praktiken samma kultur som jämnåriga oberoende av om de är invandrare eller inte. En sådan ung invandrare är dessutom vanligen försvarsvänligt sinnad och arbetsam - av något skäl förefaller det vara vanligare med arbetsskygga människor med invandrarbakgrund (!) inom själva extremhögern, och ordföranden för extremhögern är vapenvägrare.

Suomessa on tapahtunut koko aikana yksi islamistiseksi terroriteoksi luokiteltava tapaus. Yksi. Jo sitä ennen täällä tehtiin äärioikeistolaisten aatteiden motivoimia joukkosurmia. Kaiken lisäksi sitä islamistista terroritekoa pysäyttämässä oli maahanmuuttajataustaisia ihmisiä, jotka hyvin ymmärsivät, miten tapaus vaikuttaisi heidän asemaansa yhteiskunnassa ja miten äärioikeistolainen roskaväki käyttäisi sitä hyväkseen vihanlietsonnassaan.

Under alla dessa år har det inträffat ett enda islamistiskt terrordåd i Finland. Ett enda. Redan dessförinnan hade det skett flera massmord bakom vilka det låg högerextrema motiveringar. Dessutom var det människor av invandrarbakgrund som försökte stoppa islamisten, ty de insåg mycket väl vad incidenten skulle innebära för deras ställning i samhället och hur den högerextrema pöbeln skulle utnyttja det skedda i sin hatpropaganda.

Toki toki, kyllähän minäkin olen kuullut ne kauhutarinat muslimimiesten koplista, jotka muka vaanivat joka nurkassa raiskaamassa suomalaisia pikkutyttöjä allah-akbaria huutaen. Jostain kumman syystä nämä tarinat ovat yleensä osoittautuneet roimasti liioitelluiksi. Ensin kerrotaan kuinka tyyliin kaksikymmentä raavasta keski-ikäistä setää on käynyt kymmenvuotiaan pikkutytön kimppuun, ja sitten osoittautuu, että kyseessä ovat olleet kahdeksantoistavuotiaat roikaleet kähmimässä röökin ja viinan voimalla houkuttelemiaan neljätoistavuotiaita neitokaisia. Niille tavoille he tuskin ovat moskeijassa oppineet, pikemminkin kotoutuminen suomalaiseen kulttuuriin on onnistunut turhankin hyvin.

Visst-visst har också jag hört alla skräckhistorier om muslimska mäns ligor som kantänka lurpassar i varje vrå för att kasta sig över finska småflickor med "allah akbar" på läpparna. Av något skäl har dessa historier vanligen visat sig vara grällt överdrivna. Man berättar hur ett tjugotal medelålders gubbar angripit en tioårig flicka, och sen visar det sig att det egentligen har varit artonåriga killar som med tobak och sprit lockat till sig fjortonåriga flicksnärtor för att hångla med dem. Det är definitivt inte något de lärt sig i moskén, snarare har de varit mer än lovligt framgångsrika med sin integration.

Mutta mistähän nämä tarinat on maahantuotu? Mielenkiintoista kyllä aivan samanlaisia juttuja on levitelty esimerkiksi Saksassa, ja siellä ne olivat yksiselitteisesti peräisin venäläisestä valhemediasta. Niillä saatiinkin vielä isot joukot venäjänkielistä maahanmuuttajaväestöä osoittamaan mieltä tummaihoisten uhkaa vastaan, usein varsin virheellisellä saksalla kirjoitetuin mielenosoituskyltein. Tuli ainakin selväksi, millä porukalla sielläpäin maailmaa on oikeasti vaikeuksia päästä sisälle yhteiskuntaan ja pois getostaan. Mutta koska saksanvenäläiset ovat valkoihoisia, kyse on perse- ei kun persusilmällä katsoen ns. paremmasta gettoutumisesta.

Men varifrån kommer alla dessa historier? Märkligt nog har precis likadana skrönor spridits t ex i Tyskland, naturligtvis av ryska fejkmedier. Där inspirerades stora skaror ryska invandrare till demonstrationer mot det mörkhyade hotet, varvid slagorden på skyltarna ofta stod på rätt knagglig tyska. Det blev åtminstone klart vem som har svårt att slippa invandrargettot och komma in i tyska samhällets huvudfåra. Men tysklandsryssarna är ljushyade, vilket innebär att deras gettoisering är s k bättre gettoisering, om man frågar sannfinnarna.

Ei siksi että venäläisiäkään haluaisin tässä erityisesti morkata. Maahanmuuttajaraiskaajista lyödään rumpua niin paljon, että suomalaiset miehet, jotka raiskaavat nuoria maahanmuuttajanaisia, jäävät täysin huomiotta. Joitakin vuosia sitten eräs kantakansaan kuuluva sankari esimerkiksi makasi Savonmaalla väkisin erään venäläisen marjoja poimimaan tulleen neitokaisen. Kukaan ei nostanut tästä metakkaa, eivät edes venäläiset maahanmuuttajat, vaikka kaikkien nuorten venäläisten naisten näkeminen prostituoituina (joka on varsin tavallinen asenne suomalaisten äijämiesten keskuudessa) varmasti altistaa heidät raiskauksille. 
Kun uhri on vieraassa maassa, jonka oikeuslaitoksen toimintaa hän ei ymmärrä ja jonka kieltä hän ei puhu, samanlaisia raiskauksia jää aivan varmasti paljastamatta ja tutkimatta. 

Inte för att jag skulle vilja skylla på ryssarna. Man gör så stort nummer av invandrare som våldtäktsmän att inhemska män som våldtar unga kvinnor av invandrarbakgrund helt ignoreras. För ett antal år sen våldtog t ex en inhemsk man i Savolax en ung rysk kvinna som var där för att plocka bär. Något medieståhej blev det inte, trots att unga ryska kvinnor säkert blir utsatta för våldtäkter därför att finska gubbar tenderar att se dem alla som prostituerade. När offret befinner sig i ett främmande land med ett oförståeligt språk och inte förstår sig på lokal rättskipning är det säkert som amen i kyrkan att många liknande våldtäktsfall förblir oupptäckta och outredda.


Mitä sitten tulee suomalaisen äärioikeiston "maanpuolustushenkeen" ja "isänmaallisuuteen", viime joulukuussa Jussi Halla-ahon esiintyminen Russia Today -kanavalla Suomen tuhoa ennustelevana vääränä profeettana täytti kymmenen vuotta. Siitä huolimatta hänellä on otsaa väittää, että persut ovat Suomen Venäjä-kriittisin puolue. Hänen masturbatorinen fantasiansa "palavien maahanmuuttajagettojen kehästä" Helsingin ympärillä, jota Venäjä käytti hyväkseen omassa propagandassaan, ei ole toteutunut kymmenessä vuodessakaan. Sitä vastoin Venäjän hännystelijöiden, trollien ja nettiterroristien vaikutus suomalaisissa sosiaalisissa ja muissa medioissa on kiihtynyt yhä rajummaksi. Ja arvatkaapa huviksenne, mistä puolueesta Venäjän innokkaimmat myötäilijät löytyvät.

Vad sedan gäller den påstådda "försvarsvänligheten" och "fosterländskheten" i sannfinnarnas led, så kunde Jussi Halla-aho fira sitt tioåriga konstnärsjubileum som rysk propagandist i december i fjol - det var nämligen år 2009 som han uppträtt på den ryska propagandakanalen Russia Today med sin masturbatoriska fantasi om Helsingfors "omringat av brinnande invandrargetton", en förutsägelse som inte besannats ens på tio år. Däremot har allehanda putinister, ryskstödda troll och webbterrorister bara blivit mera inflytelserika i finska medier, särskilt sociala medier. Och gissa bara, vilket parti som hyser de såtaste vännerna till Ryssland.

Puhutaan sitten vielä siitä maahanmuutosta. Nykyinen maahanmuuttopolitiikkamme on äärioikeiston kynästä, ja se aiheuttaa jatkuvasti oikeusmurhia. Niin täydellisesti kuin suomenkielinen roskalehdistö, eli sanotaan vain suomenkielinen lehdistö, onkin alistunut äärioikeiston äänitorveksi, jopa sieltä saa yhtä mittaa lukea juttuja erinomaisesti Suomeen kotoutuneista, täällä kouluttautuneista ja työllistyneistä maahanmuuttajanuorista, joita ollaan persujen maahanmuuttopoliittisen sabotaasin vuoksi karkottamassa jonnekin Taka-Murjanistaniin.

Sen ett par ord till om invandringen. Vår nuvarande invandringspolitik har formulerats av extremhögern och leder hela tiden till justitiemord. Hur fullkomligt den finskspråkiga bulevardpressen, eller låt oss bara säga den finskspråkiga pressen, än underkastat sig extremhögern, kan man t o m där hela tiden läsa artiklar om föredömligt integrerade invandrarungdomar som skaffat sig utbildning och jobb i Finland och som man nu p g av sannfinnarnas invandringspolitiska sabotage håller på att utvisa till Bakre Morianistan.

Ja tässä näemme, mitä se äärioikeiston julistama "maahanmuuton ottaminen hallintaan" oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa aiemman varsin rajoittavan, mutta edes joten kuten oikeudenmukaisuuteen ja oikeusvaltiollisuuteen pyrkivän maahanmuuttopolitiikan muuttamista mielivaltaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Se on osa äärioikeiston laajempaa pyrkimystä rappeuttaa ja raunioittaa oikeusvaltio ja muuttaa Suomi banaanitasavallaksi, jossa ei kasva edes banaaneja - äärioikeiston lempivaltion Venäjän kaltaiseksi kleptokratiaksi, jossa ihmisten oikeudet ja vapaus ovat täysin alisteisia sille, kenen kamuja he ovat.

Och här ser vi vad extremhögern menar när den snackar om att "ta kontroll" över invandringen. Tidigare hade vi en restriktiv invandringspolitik, men samtidigt strävade vi till att åtminstone bemöta invandrare rättvist och rättsstatligt. Sannfinnarna vill ha godtycklig och orättvis invandringspolitik i stället, precis som de vill ta kål på hela rättsstaten och förvandla Finland till en bananrepublik utan bananer - en kleptokrati av samma sort som Ryssland, där människans rättigheter och frihet helt är beroende av vem hon är kompis med.

Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on edelleenkin suoraan Halla-ahon kynästä. Silti Halla-aho julisti viime vaalien alla, että "vihervasemmiston" kataluuden vuoksi rajat olivat muka sepposen selällään. Persujen sanoma oli tosiasiassa: Halla-ahon jäljiltä maahanmuutto on hallitsematonta, äänestäkää Halla-aho panemaan Halla-ahon sotkema maahanmuuttopolitiikka taas kuntoon. Suomenkielinen media on niin surkeassa kunnossa, että siellä kerta kaikkiaan kukaan ei uskaltanut esimerkiksi nähdä tässä sanomassa piileviä koomisia mahdollisuuksia.

Vår nuvarande invandringspolitik är den som Jussi Halla-aho fått vara med om att formulera. Ändå förkunnade Halla-aho före det senaste riksdagsvalet att gränserna kantänka stod vidöppna och att det givetvis var den "gröna vänstern" som var skyldig. Sannfinnarnas budskap lydde i praktiken: den av Halla-aho införda invandringspolitiken är kaotisk, rösta på Halla-aho för en vettig invandringspolitik i stället för den av Halla-aho tilltrasslade. De finskspråkiga medierna befinner sig i ett så bedrövligt tillstånd att de inte ens vågade se det komiska i det här.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2020

Kokoomuksen liikahdus Venäjän suuntaan - Hur Samlingspartiet började röra sig i Rysslandvänlig riktning

Katsokaapa tätä ruutukaappausta:

Kolla den här skärmdumpen:


Tero Immonen: "Hallå, Dagens Byråkrat. Det var en intressant statistik det där om en miljon i en enda stad [det är inte klart vad det här handlar om, och det är inte heller poängen]. Kan du ge en länk till informationskällan, tack. Jag skulle gärna läsa mer om temat."
Dagens Byråkrat: "Den här kalkylen har förekommit i ryska medier. Jag känner inte till en källa som jag kunde länka till här. [...]"
Poängen är alltså att den Samlingspartiet närstående sajten Päivän Byrokraatti ("Dagens Byråkrat") förlitar sig på rysk desinformation när den sår invandrarhat.


Siitä ilmenee, että Kokoomuksen "klassisia liberaaleja" lähellä oleva nettilehti "Päivän Byrokraatti" ilmoittaa käyttävänsä lähteenä "venäläisiä medioita". 

Det framgår att den Samlingspartiets "klassiska liberaler" närstående webbtidningen "Päivän Byrokraatti" ("Dagens Byråkrat") medger att den använder "ryska medier" som källor.

Sinänsä Päivän Byrokraatin kehittyminen kohti venäläismielisyyttä ei ole mikään suuri uutinen, koska tämä nettilehti on tähänkin asti noudattanut tarkasti MV:n kaarta. Aloitettiin nokkelalla ja osuvallakin satiirilla vanhan Pahkasian hengessä ja sitten siirryttiin yksiselitteisesti äärioikeistolaiseen propagandaan, jossa "byrokratiaksi" saatettiin laskea kansalaisten oikeuksien toteutumiseksi luodut ratkaisut. Saman radan seuraava etappi on Venäjän propagandan ottaminen todesta.

I och för sig är det ingen stor nyhet att Dagens Byråkrat utvecklar sig i putinistisk riktning, eftersom den här webbtidningen även hittills följt samma kurva som Ilja Janitskins rasistiska och putinvänliga webbsajt MV. Man inledde verksamheten med fiffig och träffande satir som fick en att tänka på den legendariska finska humorblaskan Pahkasika ("Vårtsvinet"), men därefter övergick man till entydigt högerextrem propaganda, där det framställdes som "byråkrati" att myndigheter i sitt arbete tog hänsyn till medborgarens rättigheter. Nästa station på samma bana är att framställa rysk propaganda som sanning.

Minun täytyy sanoa, että olen ollut hyvin tyytyväinen Kokoomuksen Verkkouutiset-verkkolehden Venäjä-raportointiin, vaikka olenkin puolueen kanssa monesta asiasta eri linjoilla. Mutta tämä Päivän Byrokraatin Twitter-kirjoitus valitettavasti on omiaan osoittamaan, että Venäjänkin kanssa ollaan eräissä kokoomuspiireissä valmiita tekemään yhteistyötä ja Venäjänkin propagandaa kuuntelemaan, jos sillä saa lyötyä toista mieltä olevia omanmaalaisia.

Jag måste säga, att jag i allmänhet har varit mycket nöjd med Rysslandbevakningen i Samlingspartiets webbtidning Verkkouutiset, trots att jag i många saker är oenig med partiet. Men tyvärr visar Twitterinlägget ovan att en del samlingspartister är villiga att kollaborera med Ryssland och sprida propaganda från Ryssland för att därigenom bekämpa oliktänkare i det egna landet. 

Ja tämä on jo täysin rinnastettavissa taistolaisuuteen. Ei taistolaisuudessa ollut vikana se, että kannatettiin kommunismia, sillä kyllä demokraattisessa maassa saa kannattaa erilaisia talousjärjestelmiä ja myös toteuttaa sellaisia, jos kansa sitä haluaa ja jos perustuslaki pidetään voimassa, niin että kansalla on niin halutessaan myös oikeus luopua niistä aiemmin haluamistaan erilaisista talousjärjestelmistä. (En tässä ota kantaa siihen sinänsä tärkeään kysymykseen, onko kommunismi kommunismia jos sen voi perua, se on ihan toinen keskustelu.) Vikana oli se, että kommunismi haluttiin toteuttaa vieraan vallan pistimien avulla ilman kansan enemmistön tukea.

Och det här kan redan jämställas med sjuttiotalsstalinismen. Det som var fel med taistoiterna var inte att de ville ha kommunism. I ett demokratiskt land kan man vara anhängare av allehanda ekonomiska system och även införa sådana, om folket det vill - och om man därvid behåller grundlagen i kraft, så att folket, när det så vill, också kan skrota det nya ekonomiska system det nyligen infört. (Jag tar inte ställning till den i och för sig viktiga frågan, om kommunismen alls är kommunism om man kan upphäva den, det är en helt annan diskussion.) Det som var fel var, att man ville införa kommunismen med en främmande makts militära stöd utan att ens tillfråga folkmajoriteten.

Aivan vastaavasti merkittävä osa oikeistoamme, myös osa Kokoomusta, on nähnyt Unkarissa sellaisen tulevaisuuden, josta se pitää, ja haluaa toteuttaa sen Suomessa Venäjän pistimien avulla. Se, että minut on suljettu kokonaan suomenkielisestä valtajulkisuudesta, oli vain esimakua siitä, mikä on tulossa. Median olisi kannattanut olla solidaarinen silloin, kun meikäläinen joutui maalitetuksi.

På helt samma sätt har en stor del av vår höger, inklusive många samlingspartister, i Ungern sett en framtid den gillar och vill förverkliga denna vision med ryskt militärt stöd om det så gäller. Att jag helt uteslöts från finska mainstreammedier var bara en försmak av det som komma skall. Medierna borde ha solidariserat sig med mig när jag blev föremål för en koordinerad hatkampanj.

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Osoittauduin taas profeetaksi - Mina förutsägelser besannades igen

Martti J. Kari, kyberturvallisuuden asiantuntija ja reservin eversti, sanoi äskettäisessä haastattelussaan, että Suomen poliittinen polarisaatio johtuu ulkopuolisesta (ts. Venäjän) aiheuttamasta horjuttamisesta. Minulle on ollut selvää jo vuosikaudet, että äärioikeiston nousulla ei ole mitään Suomen omasta poliittisesta historiasta kumpuavaa syytä: äärioikeisto tuli Suomen politiikkaan ikään kuin sivusta.

Martti J. Kari, expert i cybersäkerhet och överste i reserv, konstaterade nyligen i en intervju att den politiska polariseringen i Finland beror på destabilisering utifrån, dvs. genom ryska agenter. För mig har det varit klart sedan många år tillbaka att extremhögerns uppgång i Finland inte beror på några skäl som kunde återföras till vårt land egen politiska historia: högerextremisterna gjorde sitt intrång liksom från flanken.  

Hulluna pidettiin ja hulluksi haukuttiin. Äärioikeisto nosti sellaisen maineenpilaamiskampanjan, että sain potkut mediasta ja siteeraamiskiellon. Mutta katsokaapa, mitä asiantuntijat nyt sanovat.

Man ansåg att jag var galen och man kallade mig en galning. Extremhögern riktade en sådan svartmålningskampanj mot mig att jag sparkades ur medierna och belades med de facto citeringsförbud. Men kolla vad riktiga experter nu säger.

Eiköhän olisi kunnianpalautuksen aika meikäläisellekin?

Är det inte dags att rehabilitera också mig?

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Murhanhimon juovuttamat pedot kääntyvät toisiaan vastaan? - De av mordlystnad berusade odjuren vänder sig mot varandra?

Persunuoret ja pääpuolue ovat hyvää vauhtia kääntymässä toisiaan vastaan. Mitään ideologisia erojahan niiden välillä ei ole, koska Halla-aho itse aloitti uransa väkivaltafantasioilla, jotka sittemmin ovat inspiroineet hänen nuoria seuraajiaan. Ne eduskuntaryhmän hormoneilla täyteen pumpatut pahoinpitelijärikolliset, jotka kehottavat väkivaltaan mm. Suomen Punaista Ristiä kohtaan, eivät aatemaailmaltaan eroa millään tavalla persunuorista.

Sannfinsk ungdom och sannfinnarnas parti håller på att vända sig mot varandra. Några ideologiska skillnader finns det inte: Halla-aho inledde sin egen politiska karriär med våldsfantasier, som senare inspirerat hans unga anhängare. Riksdagsgruppens med hormoner genomsyrade brottslingar med domar för misshandel, som bl a uppmanar till våld mot Finlands Röda Kors, omhuldar precis samma idévärld som sannfinsk ungdom. 

Ainoa ero on, että Halla-ahon (kuten kaikkien totalitaristien) pitää teeskennellä edustavansa "oikeaa ja parempaa" demokratiaa päästäkseen pääministerin paikalle tuhoamaan demokratian. Tätä nuorisojärjestössä pidetään hyvinkin perustellusti tekopyhyytenä. Jos kerran tarkoituksena on tappaa kommunisteja (= kaikkia muita kuin persuja ja heidän liehittelijöitään), miksi pitäisi esittää muuta? Jos kerran Tehtaanpuiston homo (viitatakseni erääseen Halla-ahon kuuluisista väkivaltafantasioista) on määrä teloittaa neuvostotyyliin päähän ampumalla, miksi teeskennellään, että Tehtaanpuiston homoa halutaan suojella muslimien uhalta?

Den enda skillnaden är att Halla-aho, som alla totalitära politiker, måste upprätthålla en fasad som företrädare av "rättare, bättre" demokrati för att komma åt statsministerposten och avskaffa demokratin. Det här uppfattar ungdomsorganisationen med fog som skenhelighet. Om det är meningen att döda kommunister (= icke-sannfinnar av alla sorter), varför borde man låtsas om annat? Om det är meningen att avrätta bögen från Fabriksparken (för att påminna om en av Halla-ahos välkända våldsfantasier) med ett huvudskott i sovjetisk stil, varför låtsas man att man vill ha makt för att försvara bögen från Fabriksparken mot det muslimska hotet?

Puolueen nykytilassa persuaate koostuu kahdesta asiasta: 1) Jussi Halla-ahon kulttimaisesta, uskonnollisesta palvonnasta jumalana ja 2) kaipuusta hillittömään väkivaltaan ja rankaisemattomaan murhaamiseen. Halla-ahoa palvotaan siksi, että hän bloggauksissaan on antanut luvan tuohon kakkoskohtaan. Kun hän poliittisen tarkoituksenmukaisuuden nimissä joutuu kiistämään sen, olemme mielenkiintoisen paradoksin äärellä. Nuorisojärjestön poikien mielestä Halla-aho on pettänyt Halla-ahon. Jumala on pettänyt Taivaan. Tämä on sellainen ristiriita, jonka aiheuttamasta kognitiivisesta dissonanssista petomainen, eläimellinen villi-ihminen selviää henkisesti vain väkivallalla.

I dagens situation består den sannfinska ideologin av två saker: 1) kultisk, religiös dyrkan av Jussi Halla-aho som gud och 2) längtan efter otyglat våld och ostraffat mördande. Halla-aho avgudas därför att han i sina bloggdrapor gett sannfinnarna tillåtelse att ägna sig åt punkt nummer två. När han i den politiska ändamålsenlighetens namn ser sig tvungen att förneka detta, är det en intressant paradox. Enligt ungdomsorganisationen har Halla-aho förrått Halla-aho. Gud har förrått Himmelen. Det här är en motsägelse att en bestial, djurisk vilde endast kan komma tillrätta med den med aktivt våld.

Tämä saattaa johtaa hyvinkin ankariin väkivaltaisiin yhteenottoihin persupuolueen ja persunuorten välillä. Pitää muistaa, että kyseessä on aggressiivinen ja arvaamaton väki, joista monella puolin ja toisin on väkivaltatuomioita. Lisäksi totalitaarisissa liikkeissä suurin vihollinen on aina se, joka on aatteellisesti omalla puolella mutta joka on eri mieltä valtapoliittisista asioista: ei Trotskin ja Stalininkaan välillä mitään hirveän suuria poliittisia mielipide-eroja ollut, mutta trotskilaisia vainottiin Neuvostoliitossa julmemmin kuin mitään oikeita kommunismin vastustajia.

Det här kan leda till raseriutbrott och våldsamma sammandrabbningar mellan sannfinska partiet och sannfinsk ungdom. Man måste komma ihåg att vi har att göra med aggressiva, otillräkneliga människor av vilka många redan har dömts för våldsbrott. Dessutom ser totalitära rörelser alltid den värsta fienden i den som idémässigt är på samma sida men som maktpolitiskt har en avvikande opinion. Det var inte någon stor skillnad på Trotskijs och Stalins politiska åsikter heller, men trotskister förföljdes i Sovjet mera brutalt än verkliga antikommunister.

torstai 27. helmikuuta 2020

Derringer...ei kun Dellinger - Derringer...jag menar Dellinger

Vasemmistoliiton Miska Dellinger on kuulemma jäänyt kiinni, eh, vähemmän korrekteista someviesteistä. Vähemmän korrektien someviestien kokemusasiantuntijan ominaisuudessa totean, että olen estänyt Dellingerin Twitterissä ja Facebookissa jo pari vuotta sitten, koska herralla oli vaikeuksia hyväksyä äänekästä Nato-myönteisyyttäni (ja koska minusta oli hauskaa vinoilla ja jankata hänelle asiasta, mikä oli omiaan johtamaan ajan pitkään aika rasittaviin konflikteihin). 

Siihen en ota kantaa puoleen enkä toiseen, onko Dellinger kirjoittanut nimeensä pannut viestit. En voi sanoa että hänen luonteensa ei moiseen taipuisi, mutta en voi myöskään sanoa, että taipuisi. Sitä selitystä, että hän olisi luovuttanut tilin jonkun muun pyöritettäväksi, en kyllä ihan osaa purematta niellä, koska nettifiksun pitäisi ymmärtää, että siinä käytännössä kutsuu ihmisiä tekemään identiteettivarkauden. Sekin toki toisaalta vähän haiskahtaa, että tämä tapaus tulee lehtiin sellaisella hetkellä, kun yksi persunuorten pomoista on kunnostautunut julistautumalla fasistiksi.

Eipä mitään. Jatkakaa.

Miska Dellinger från Vänsterförbundet lär ha åkt fast för - hm - mindre korrekta meddelanden på sociala medier. Som en erfarenhetsexpert på mindre korrekta meddelanden på sociala medier konstaterar jag bara, att jag redan för ett par år sedan försatt Dellinger i blockerat tillstånd både på Twitter och Facebook, eftersom denne gentleman hade svårt att acceptera min högljutt Natovänliga attityd (och för att jag också älskade att jäklas med honom om saken, vilket dock var ägnat att så småningom leda till alltför ansträngande konflikter).

Om Dellinger verkligen skrivit de meddelanden han påstås ha gjort tar jag inte ställning till. Mina intryck av hans sinnelag och karaktär motsvarar varken det ena eller det andra alternativet hundraprocentigt. Att han skulle ha överantvardat sitt e-postkonto till andra personer är dock en föga trovärdig förklaring, för han tillhör en såpass webbklok generation att han borde ha insett att sådant i praktiken är en invitation till identitetsstöld. Å andra sidan känns det något suspekt att historien just nu dyker upp i pressen - precis när en höjdare inom sannfinsk ungdom ådragit sig oönskad uppmärksamhet genom att stolt fascistförklara sig själv.

Detta om detta. Håll på bara som förr.

lauantai 15. helmikuuta 2020

Koronavirus innosti rasismiin kiinalaisia kohtaan - Koronaviruset uppmanar till rasism mot kineser

Äärioikeisto on viime aikoihin asti suhtautunut kiinalaisiin huomattavasti välinpitämättömämmin kuin muslimeihin ja afrikkalaisiin. Esimerkiksi Hommafoorumilla on aika ajoin vallinnut suorastaan kiinalaisystävällinen ilmapiiri. Osittain tämä johtuu siitä, että hommalaisten käsitykset itäaasialaisista ihmisistä perustuvat suurelta osin Kaukoidän seksimatkakohteista saatuihin nautinnollisiin kokemuksiin alaikäisten prostituoitujen kanssa. 

Ända fram till senaste tider har vår extremhöger förhållit sig mycket mera likgiltigt till kineser än till muslimer och afrikaner. På det högerextrema diskussionsforumet Homma har atmosfären tidvis varit t o m vänligt inställd mot Kina och kineser. Delvis beror detta på att hommaiternas föreställningar om östasiatiska människor till stor del är baserade på de njutningsfyllda upplevelser de haft med minderåriga prostituerade på sexresor i Fjärran Östern.

Siinä missä musliminainen on äärioikeistolle epäseksualisoitu "kummitus" kaiken peittävässä kaavussaan, itäaasialainen nainen on hompanssille lapsen näköinen elävä seksinukke, jolla saattaa kuitenkin olla ikää kolmekymmentä vuotta ja sen mukainen seksuaalinen kokeneisuus ja osaaminen. Toisaalta muslimimiehet ja afrikkalaiset miehet ovat äärioikeistolaisten mielestä yliseksuaalisia sonneja, joilla on ison miehen kyynärvarren mittaiset penikset, kun taas itäaasialainen mies on heidän mielikuvissaan pieni, hintelä rillipää, joka ei muodosta seksuaalista uhkaa.

Medan den muslimska kvinnan på högerextrema diskussionssidor framstår som ett avsexualiserat "spöke" iklätt en svart kåpa, är den östasiatiska kvinnan för hommaiten en levande sexdocka som ser ut som ett barn men som i verkligheten kan vara en trettioårig kvinna med motsvarande sexuell erfarenhet. Å andra sidan uppfattar högerextremisterna de muslimska och afrikanska männen som översexualiserade tjurar i människohamn med penisar långa som underarmen på en storvuxen karl, medan de ser den östasiatiske mannen som en liten, utmärglad kille med glasögon, dvs inget sexuellt hot.

Kun puhe tuli Kaukoidästä ja seksuaalisista uhista, täytyy toki muistuttaa, että ainakin thaimaalaisessa kulttuurissa sukupuolensa miehestä naiseksi korjanneet katoeyt eli paikallisella englannilla "ladyboyt" ovat hämmästyttävän yleisiä. Joten, hyvät Homman pojat, jos olette siellä Phuketissa tai Pattayassa tai missä päin Thaimaata sitten prostituoiduissa käyttekin tavanneet huikaisevan kauniin neidon, joka kuitenkin on suostunut ottamaan siittimenne ainoastaan silikonirintojensa väliin, peräsuoleen ja suuhun, mutta kieltäytynyt emätinyhdynnästä kuukautisiin vedoten, minulla on teille ja teidän heteroseksuaaliselle identiteetillenne erittäin huonoja uutisia.

Men när det blev tal om Fjärran Östern och sexuella hot, måste man dock påminna, att s k katoey-människor eller på lokal engelska "ladyboys", dvs män som låtit sig opereras till kvinnor, är överraskande vanliga i thailändsk kultur. Om killarna på Homma-forumet i Phuket, Pattaya eller var i Thailand de än brukar ha sex med prostituerade har mött en bedårande vacker kvinna därborta, som dock bara gått med på att ta penisen mellan sina silikonbröst, in i sin analöppning och i munnen, men som påstått sig ha mens och därför vägrat ha vaginal sex - då har jag mycket dåliga nyheter för hommaiterna och särskilt för deras heterosexuella identitet.

Mutta puhe oli siis kiinalaisista. Viime aikoihin asti he olivat äärioikeistonkin mielestä ahkeraa, lahjakasta ja vähään tyytyväistä kansaa. Kiinalainen on yleisen rasistisen mielikuvan mukaan iloinen työmuurahainen, joka puurtaa kokoon stahanovilaisia normeja vastaavat tulokset tyytyen yhteen kuppiin keitettyä riisiä päivässä. Tämän kliseen perusteella äärioikeisto on julistanut kiinalaiset hyötymaahanmuuttajiksi, jotka puurtavat niska limassa sen sijaan että vetäisivät lonkkaa veronmaksajien rahalla (kumma kyllä heitä ei äärioikeiston retoriikassa ole ollut tapana moittia myöskään työpaikkojen viemisestä kantaväestöltä).

Men det var kineser vi talade om. Ännu nyligen såg extremhögern dem som flitigt, begåvat och anspråkslöst folk. Kinesen är, enligt den rasistiska klichén, en glad arbetsmyra, som knegar ihop resultat motsvarande stachanovska normer utan att kräva mer än en kopp kokt ris per dag. Åberopande denna kliché har extremhögern förklarat kineserna för nyttiga invandrare, som sliter hund i stället för att slå dank på skattepengar (av något skäl har extremhögern inte heller brukat beskylla dem för att ta upp arbetsplatser och lämna majoritetsbefolkningen arbetslös).

Myöskään Kiinan nousu lännen haastavaksi suurvallaksi ei ole erityisemmin säikähdyttänyt hompansseja, vaikka maa onkin kommunistipuolueen hallitsema ja sen autoritaariset piirteet ovat viime aikoina vahvistuneet. Kuten myös perussuomalaispoliitikko Mika Niikon epämääräiset bisnekset osoittavat, äärioikeisto on tähän asti nähnyt Kiinan lähinnä houkuttelevana liiketoimintakohteena ja tietysti taas yhtenä hyvänä syynä haukkua "pakkoruotsia", joka muka estää heitä opettelemasta kiinaa ja tekemästä suurkauppoja kiinalaisten kanssa. (Jos sen kiinan opettelu kiinnostaisi heitä oikeasti, he toki osaisivat sitä jo. Ja jos he olisivat todellisuudessa yhtä kovia bisnesmiehiä kuin päiväunissaan, heillä olisi tietysti varaa palkata kiinan kielen tulkkeja.)

Att Kina börjat utmana Väst som stormakt har inte heller väckt oro bland hommaiterna, trots att landet är kommuniststyrt och på sistone blivit mera auktoritärt och totalitärt än förr. Som även den sannfinske politikern Mika Niikkos tvivelaktiga affärer visar, har extremhögern hittills främst sett Kina som en lockande affärskumpan och givetvis också som ett fint svepskäl för att angripa "tvångssvenskan", som kantänka står i vägen för deras studier i kinesiska och därmed sammanhängande superaffärer med kineser. (Om de verkligen vore så motiverade att lära sig kinesiska, skulle de redan tala språket flytande, och om de verkligen vore så tuffa affärsmän som de inbillar sig, skulle de ha råd med kinesiska tolkar.)

Mutta annas olla kun Kiinassa lähtee liikkeelle pelottava virusinfektioepidemia - silloin kiinalaisiin yhtäkkiä suunnataankin oikeat Navaronen tykit. Yksi jos toinenkin äärioikeistolainen on esimerkiksi Homma-foorumilla ilmaissut paheksuntansa siitä, että kiinalaisia pidetään usein hyödyllisinä maahanmuuttajina, mutta "todellisuudessa" he eivät eroa oleellisesti millään tavalla afrikkalaisista ja muslimeista, ja heitä "näkee kaupungilla aivan liikaa".

Men om det bryter ut en skrämmande virusepidemi i Kina, då riktar man kanonerna på Navarone mot kineserna. Det är flera högerextremister på Homma-forumet som nu ogillat föreställningen om kineserna som "nyttiga invandrare", när de "i verkligheten" inte skiljer sig väsentligt från afrikaner och muslimer, och man "ser alltför många av dem ute på stan".

Huomatkaa: siellä Hommalla ei vaadita ankarampia rajatarkastuksia Kiinasta tuleville tilanteessa, jossa jonkinlainen kulkutautikulohälytys, ellei kuolohälytys, on jo päällä. Sitä vastoin kiihotetaan vihaan sellaisia kiinalaisia kohtaan, jotka ovat asuneet Suomessa jo pitempään ja joilla ei minkään järjen mukaan voi olla mitään tekemistä tautiuhan kanssa.

Märk väl att hommaiterna inte kräver strängare gränskontroller för folk som just nu flyger in från Kina, när det redan utfärdats någon sorts officiell epidemivarning. I stället uppviglar man till hat mot de kineser som redan bott en längre tid i Finland och som inte kan ha något att göra med farsoten.

Tämä on rasismia. Ja tämä on myös havainnollinen esimerkki siitä, että rasismi ei ole mitään järkevää ja pragmaattista maahantulon rajoittamista. Kulkutautiuhan estämiseksi rajoja voi ilman muuta sulkea jonkin verran, aivan kuten vaikkapa maalaiskylän voi määrätä karanteeniin suu- ja sorkkatautiuhan takia. Mutta on täysin järjetöntä ja tarpeetonta lietsoa epäluuloa ulkonäöltään erottuvia ihmisiä vastaan vain siksi, että heidän aiemmasta kotimaastaan on juuri nyt leviämässä uusi kulkutauti. Sillä rikotaan ainoastaan yhteiskuntarauhaa, mutta sillä ei estetä yhtään ainoaa kulkutautitapausta.

Det här är rasism. Och dessutom är det här ett exempel på att det är skillnad på rasism och praktiska, pragmatiska invandringsrestriktioner. För att stoppa en hotande epidemi kan man naturligtvis lite strama åt invandringen, precis som man kan belägga en by på landet med karantän om mul- och klövsjukan hotar. Men det är helt vettlöst och onödigt att uppvigla till misstro mot en grupp människor med lätt igenkännligt utseende bara därför att en ny farsot håller på att bre ut sig från deras tidigare hemland. På det viset skadar man bara samhällsfreden, men däremot förebygger man inte ett enda sjukfall.

perjantai 7. helmikuuta 2020

De mortuis nihil nisi bene

Ilja Janitskin on kuollut. Kuolleista tulee sanoa vain hyvää, tai sitten ei mitään. Siispä:

Ilja Janitskin har avlidit. Om de döda får man bara yttra sig i lovande ordalag, eller inte alls. Därför: 

lauantai 1. helmikuuta 2020

Kuka saa kirjoittaa Gulagista suomeksi? - Vem får skriva om Gulag på finska?

Aina kun tulee puhe äärioikeiston mielipideterrorista, rasismista ja häiriköinnistä, äärioikeiston kannattajat alkavat parkua siitä, kuinka Stalinin ja kommunistien rikoksista ei puhuta riittävästi. Vaikka tämä on tyypillinen yritys vaihtaa puheenaihetta, se ansaitsee kommenttinsa. Onko totta, että Stalinin julmuuksista ei puhuta riittävästi? Ja jos on, niin miksi?

Alltid när det blir diskussion om högerextrem åsiktsterror, rasism och koordinerade hatkampanjer, börjar anhängare av extremhögern jämra sig om att man inte talar tillräckligt mycket om Stalin och kommunistiska brott mot mänskligheten. Det här är ett typiskt försök att byta samtalsämne, men förtjänar att dryftas. Är det sant att man inte talar tillräckligt om Stalins brott, och om det är det, varför så?

Kuten ääriainekset yleensä, myös äärioikeisto käyttää yhteiskunnanvastaisen taistelunsa lähtökohtina ihan oikeita olemassaolevia epäkohtia, joilla sitten perustellaan älyttömiä ja vahingollisia "parannusehdotuksia". Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäkohdasta. Olen samaa mieltä, että Stalinin julmuuksista ei kirjoiteta riittävästi. Mutta - kuka estää?

Som extremister alltid gör, utgår även extremhögern i sin kamp mot samhället från verkliga existerande missförhållanden med vilka man sedan motiverar vett- och hutlösa "reformförslag". Det här är ett fint exempel på ett sådant missförhållande. Jag är av samma åsikt: det skrivs inte tillräckligt mycket om Stalins grymheter. Men - vem är det som står i vägen?

Ennen kuin sain julki ensimmäistäkään juttua suomeksi, olin jo kauan avustanut Suomen ainoaa jokaviikkoista kulttuurilehteä, joka on tietenkin ruotsinkielinen. Se on myös leimallisesti vasemmistolainen. 90-luvun alussa Puolassa usein käyneenä ja itäeurooppalaisesta kulttuurista innostuneena kirjoitin kyseiseen julkaisuun paljon näistä aiheista, myös ja varsinkin Stalinin julmuuksista ja hänen vankileirien saaristostaan.

Innan jag gett ut en enda futtig grej på finska, hade jag sedan länge bidragit till Finlands enda varje vecka utkommande kulturtidning, som naturligtvis är svenskspråkig och dessutom utpräglat vänstervriden. I början av nittiotalet var jag en flitig Polenbesökare och entusiasmerade mig över östeuropeisk kultur, vilket innebar att jag skrev en hel del om dessa teman i tidningen, inte minst om Stalins grymheter och Gulag-arkipelagen.

Haluan erityisesti korostaa, että ao. vasemmistolehdessä kukaan ei koskaan kieltänyt eikä yrittänyt estää minua kirjoittamasta näistä aiheista. Toki syynä oli sekin, että tuohon aikaan pidin itseäni kovastikin vasemmistolaisena ja halusin kirjoituksissani nimenomaan pohtia, millä otteella vasemmistolaiset voisivat itsekriittisesti suhtautua Gulagin julmuuksiin. Siitä, että olin kovin myönteinen asenteessani Aleksandr Solženitsyniin tai Puolan Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeeseen, tuli toki välillä hiukan pyyhkeitä (kuvaavaa kyllä lähinnä suomenkielisiltä lukijoilta): Solženitsyn oli kuulemma taantumuksellinen (totta, mutta se ei sinänsä kumoa hänen keräämänsä historiallisen dokumenttiaineiston arvoa) ja Solidaarisuuden taustalla olivat kuulemma CIA ja katolinen kirkko (totta, mutta se ei sinänsä kumoa sitä, että Solidaarisuus oli myös reaktiota oikeisiin epäkohtiin ja vapauden puutteeseen).

Jag vill särskilt framhäva att jag aldrig förbjöds skriva om dessa teman, och det blev inga försök att nedtysta mig när jag erbjöd mina texter till vänstertidningen ifråga. Ett annat skäl var att jag på den tiden såg mig själv som vänstermänniska, t o m en radikal sådan, och att jag i mina skriverier ville reflektera över hur just vänstermänniskorna kunde och borde gå tillväga i sin självkritiska bedömning av grymheterna i Gulag. Att jag såg Aleksandr Solzjenitsyn eller den polska fackrörelsen Solidaritet i relativt positiv dager ledde ibland till att läsare uttryckte sitt ogillande (vanligen var det läsare med finska som modersmål). Solzjenitsyn tyckte de var reaktionär (sant, men det dokumentära material han samlat är värdefullt hur som helst), och bakom Solidaritet stod katolska kyrkan och CIA (sant, men Solidaritet var samtidigt en autentisk reaktion mot verkliga missförhållanden och ofrihet).

Suomenruotsalaisessa vasemmistolehdessä Stalinin ja Neuvostoliiton kritisointi ja paheksuminen on siis ollut viimeistään 90-luvulla jota kuinkin sallittua ja hyväksyttyä. Tällaiseen tottuneena tietysti kirjoitin Neuvostoliiton julmuuksista paljon sitten kun aikoinani sain suomenkielisen pärstäkekolumnin. Koska olin jo tuossa vaiheessa lukenut paljon mm. neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden muistelmia - sellaisia, joita ei ollut käännetty suomeksi - minulla oli Suomen oloissa uutta sanottavaa aiheesta. Mitenkään kohtuuttomasti itseäni kehumatta voin sanoa niiden seitsemän vuoden ajan pohtineeni Stalinin rikoksia enemmän, julkisemmin ja asiantuntevammin kuin kukaan muu populäärikynäilijä Suomessa Sofi Oksasta lukuun ottamatta.

I en finlandssvensk vänstertidning har det alltså redan på nittiotalet varit tillåtet och vedertaget att kritisera och ogilla Stalin och Sovjetunionen. Van som jag var vid dylik frihet skrev jag naturligtvis massor av texter om sovjetisk brutalitet när jag väl blivit finskspråkig webbkåsör. Vid det skedet var jag redan mycket förtrogen bl a med sovjetiska Gulagmemoarer skrivna av oliktänkare, ofta böcker som aldrig hade översatts till finska, hade jag en hel del nytt och fräscht att säga om temat. Utan att skryta i onödan kan jag påstå att jag under de där sju åren dryftade Stalins brott oftare, offentligare och sakkunnigare än någon annan populärskribent i finska Finland, med undantag av Sofi Oksanen.

Mutta ketä se eniten ärsytti, että kirjoitin Stalinin rikoksista ja kommunistien hallitsemien maiden julmuudesta? Ketäpä muutakaan kuin äärioikeistoa.

Men vem var det som mest ondgjorde sig över att jag skrev om Stalins brott och om grymheterna i de kommuniststyrda länderna? Extremhögern.

Äärioikeistolaiset olivat aivopesseet toisensa ajattelemaan, että kommunismin rikoksista ei saa sanoa poliittisesti korrekteissa viestimissä mitään, ja että jokainen, joka niistä kirjoittaa (suomeksi), on automaattisesti heidän liittolaisensa. Kun minä sitten otin tämän teeman puheeksi kerran toisensa jälkeen blogissani, äärioikeisto raivosi, koska en tietenkään allekirjoittanut koko heidän aatepakettiaan hurrivihoineen ja rasismeineen. Haukuttuani maan rakoon niin Stalinin kuin Putininkin kannattajineen sain tyypillisellä äärioikeistologiikalla kuulla olevani stalinisti ja putinisti (!).

Högerextremisterna hade hjärntvättat varandra till att tänka, att inte en enda människa får säga någonting om kommunismens brott i de politiskt korrekta medierna och att var och en som skriver om dem (på finska) automatiskt är på samma sida med dem. När jag gång på gång upptog det här temat i min blogg, blev extremhögern rosenrasande, eftersom jag naturligtvis inte skrev under deras ideologi, dvs rasismen och svenskhatet. När jag väl skällt ner både Stalin, Putin och bådas anhängare, fick jag av högerextremisterna, logiskt nog, höra att jag var stalinist och putinist (!). 

Mikä heitä ärsytti? No ensinnäkin se, että rohkenin kirjoittaa tuomitsevasti sekä Stalinin tappotyöleireistä että Hitlerin tuhoamisleireistä. Heidän maailmassaan ei ole olemassa sellaista yleisdemokraattista positiota, josta käsin sekä kaasuun kuoleminen Puolalta vallatussa kenraalikuvernementissa että tappotöihin menehtyminen Neuvostoliiton kylmimmissä kolkissa on elämänkohtalona suoraan sanoen helvetin perseestä ja yhteiskunta on mieluiten pyrittävä järjestämään sellaiseksi, että tällaisia elämänkohtaloita ei esiintyisi.

Vad var det de retade sig på? Att jag vågade skriva fördömande både om Stalins dödsarbetsläger och om Hitlers förintelseläger. I deras värld existerar det inte någon allmändemokratisk position, utifrån vilken det varken är särskilt lajbans att gasas ihjäl i ett "generalguvernement" på polsk mark eller att arbeta ihjäl sig i det kallaste Sibirien, så att man kommer till slutsatsen att samhället helst bör ordnas på sådant vis att dylika livsöden inte förekommer.

Ehei. Heidän mielestään ainoa selitys sille, että kukaan kirjoittaisi natsien hirmutöistä, oli pyrkimys hyvitellä ja lievennellä kommunistien hirmutöitä. Eikä kommunistien hirmutöistä saanut kirjoittaa, ellei tarkoituksena ollut natsien hirmutöiden vähätteleminen.

Nähä. Enligt deras åsikt kunde man bara skriva om nazistiska terrordåd om man ville släta över och bagatellisera kommunistiska terrordåd. Och om kommunistiska terrordåd fick man bara skriva om man ville släta över och bagatellisera nazistiska terrordåd.

Toinen heitä ärsyttänyt asia oli sitten se, että kuvasin Gulagia jonkinasteisesta asiantuntijanäkökulmasta. Minä sentään olin jo teininä lukenut Vankileirien saariston ja kaksikymppisenä Lev Kopelevin kaikki muistelmakirjat (en silloin vielä osannut venäjää, luin ne saksaksi). Toisin sanoen minun näkemykseni Neuvostoliiton julmuuksiin on, että ne ovat asia, jota voidaan tutkia ja selittää ja jolla on historiansa.

En annan orsak till deras förargelse var att jag skildrade Gulag-arkipelagen utifrån ett sakkunnigt perspektiv. Jag hade läst Solzjenitsyns bok om Gulag som tonåring, Lev Kopelevs lägermemoarer när jag var i tjugoårsåldern (då behärskade jag inte ännu någon ryska, jag läste böckerna i tysk översättning). Jag ser sålunda på Sovjetunionens grymheter som någonting man kan forska i och redogöra för, som en historisk företeelse.

Äärioikeisto nimittäin tarvitsee Gulagia absoluuttiseksi pahaksi, jolla se voi oikeuttaa omat järjettömyytensä. Meillä on nykyään sellainen tilanne, jossa äärioikeistolla on käytännössä tulkintaetusija Gulagiin, koska Gulagin historiasta ja kehityksestä tiedetään yleisesti hyvin vähän. Natsismistakin ollaan paremmin perillä. Siksi äärioikeisto voi perustella minkä tahansa päähänpistonsa Neuvostoliittoon vetoamalla.

Extremhögern behöver nämligen Gulag som ett absolut ont att rättfärdiga sina galenskaper med. I dag har vi en situation där extremhögern i praktiken har tolkningsföreträde när det gäller Gulag, eftersom man i allmänhet vet mycket litet om Gulags historia och utveckling, t ex i jämförelse med vad man i allmänhet vet om nazismen. Sålunda kan extremhögern motivera vilket infall som helst med det magiska ordet Sovjetunionen.

Eräskin rotuoppeihin hurahtanut setä kehitteli suorastaan laajan teorian sellaisesta ajatuksesta käsin, että Neuvostoliiton kommunistit olisivat vainonneet ensisijaisesti älymystöä, mikä sitten olisi johtanut, ehm, rodun huonontumiseen. (Tämä siis oli erään ihan akateemisesti koulutetun hörhön väite Helsingin yliopiston sittemmin bittitaivaaseen siirretyllä nettikeskustelufoorumilla joskus vuonna laho puumiekka ja rapautunut kivikypäri.)

Jag kommer ihåg en raslärofrälst gubbe som utvecklade en omfattande teori utifrån idén att de sovjetiska kommunisterna till största delen hade förföljt de intellektuella, vilket sedan enligt honom hade gjort den ryska, ehem, rasen lite mindre klyftig av sig. (Det här var alltså en akademiskt utbildad tokstolle som uppträdde på Helsingfors universitets senare nedlagda online-diskussionsforum anno dazumal.) 

Nythän on niin, että Stalinin massiivisimmat vainot kohdistuivat kouluttamattomiin musikoihin (Robert Conquestin klassikko The Great Terror käsittelee juuri sitä vainoa, ja kirjan nimi antaa ymmärtää, että oli myös "pieni terrori", eli se älymystön vaino). Toki myös aatelisia surmattiin joukoittain, mutta jo Leninin ja sotakommunismin aikana talonpoikien vilja takavarikoitiin ja hanttiinpanemisesta rangaistiin ampumalla. Vaikka ao. rotuteoreetikon premissit hyväksyttäisiin ja oletettaisiin yhteiskunnallisen luokka-aseman olevan suorassa suhteessa älykkyyteen (mitä en kyllä tsaarinaikaisesta aatelistosta usko), tiedot Stalinin vainojen todellisesta historiasta kumoaisivat hänen teoriansa.

Nu förhåller det sig så att de mest massiva förföljelserna i Sovjetunionen under Stalin riktade sig mot obildade bönder: Robert Conquests klassiker Den stora terrorn handlar precis om denna förföljelse, och boktiteln låter förstå att det också fanns en "liten terror": det var precis förföljelserna mot intellektuella som var den lilla terrorn. Visst slaktade man också massor av adliga, men redan under Lenin och krigskommunismen konfiskerades spannmålen och de bönder som inte gillade detta arkebuserades på fläcken. Även om vi skulle acceptera de premisser som rasteoretikern ifråga byggde sin teori på, och även om vi dessutom förutsatte att samhällsklassen verkligen står i direkt korrelation med intelligens (låt vara att jag absolut inte tror att det var genom intelligens man blev adlig i Tsarryssland), så skulle det vi vet om de stalinska förföljelsernas verkliga historia vederlägga teorin.

Tällaisia tolkuttomuuksia vain ei kukaan ala kritisoida edes sellaisissa nettikeskusteluissa, joissa pitäisi riittää asiantuntevia ihmisiä panemaan mutuilija järjestykseen. Olen havainnut, että yllättävän pitkälle koulutetuilla ihmisillä voivat Neuvostoliittoon liittyvät perusasiat olla täysin hukassa, vaikka samat tyypit olisivatkin kohtalaisen hyvin kartalla Saksan natsivaiheista.

Sådana här tokigheter börjar dock ingen kritisera ens på webbforum där det borde finnas tillräckligt med sakkunniga människor för att förklara för den självutnämnde vetenskapsmannen vad som är fel med hans idéer. Men som jag märkt är det överraskande välutbildade människor som saknar de mest elementära kunskaper om Sovjetunionens samhälle och historia, trots att precis samma människor kan ha en relativt välinformerad föreställning om Nazityskland. 

Ja kyllä vain, tämän ilmapiirin luomiseen ja ylläpitämiseen on osallistunut myös vasemmisto. Voisin mainita ihan nimeltä erään Kansan Uutisten pitkäaikaisen avustajan, joka kävi vuosikaudet lähes persutason ilkeilykampanjaa Sofi Oksasta vastaan. Vasemmistossa on kummallinen tapa paheksua kaikenlaista - myös faktapohjaista ja asiallista - puhetta Gulagista ja ottaa se hyökkäyksenä vasemmistoa kohtaan. Tässä suhteessa persujen tapa pahentua natseja koskevista tutkimuksista on ihan osuva parodia siitä, miten aivan liian monet vasemmistolaiset ottavat henkilökohtaisesti kommunismin kauhujen tutkimisen.

Och javisst, även vänstern har bidragit till att skapa och upprätthålla den här atmosfären. Jag kunde nämna vid namn en långvarig medarbetare till vänstertidningen Kansan Uutiset, som i åratal förde en personlig elakhetskampanj mot författaren Sofi Oksanen - en kampanj som nog en hel del liknade sannfinnarnas punktmarkeringskampanjer mot politiska motståndare. Vänstern har en besynnerlig vana att ogilla alla omnämnanden av Gulag - också när det handlar om faktabaserad och saklig kommentar - och tolka dem som angrepp mot vänstern. Nu när sannfinnarna ondgör sig över nazismforskning känns det egentligen som en träffande parodi på hur personligt många vänstermänniskor tar all forskning i kommunismens terrordåd.

Esimerkiksi Anne Applebaumin kirjoituksiin suhtaudutaan vasemmalla niin vihamielisesti, etteivät heikäläiset ilmeisesti ole lukeneet niitä riviäkään. Applebaum on korostanut, että vasemmistolla ja työväenliikkeellä oli Stalinin aikana aitoa ja inhimillisesti ymmärrettävää kannatusta lännessä ja että Stalinin nostaminen toivon symboliksi vasemmistossa ei todellakaan johtunut yksinomaan pahuudesta tai tyhmyydestä. Siitä huolimatta vasemmistolaisilla näkee näitä "lukematta paskaa" -asenteita Applebaumia kohtaan.

Många inom vänstern förhåller sig t ex till Anne Applebaum så fientligt att de tydligen inte läst en enda rad hon skrivit. Applebaum har faktiskt framhävt att vänstern och arbetarrörelsen under Stalintiden hade genuin och mänskligt förståeligt stöd i Väst och att det ingalunda bara berodde på ondska eller dumhet att vänstern upphöjde Stalin till en hoppets symbol. Trots detta anser en hel del vänstermänniskor att det inte lönar sig att läsa Applebaum.