lauantai 15. helmikuuta 2020

Koronavirus innosti rasismiin kiinalaisia kohtaan - Koronaviruset uppmanar till rasism mot kineser

Äärioikeisto on viime aikoihin asti suhtautunut kiinalaisiin huomattavasti välinpitämättömämmin kuin muslimeihin ja afrikkalaisiin. Esimerkiksi Hommafoorumilla on aika ajoin vallinnut suorastaan kiinalaisystävällinen ilmapiiri. Osittain tämä johtuu siitä, että hommalaisten käsitykset itäaasialaisista ihmisistä perustuvat suurelta osin Kaukoidän seksimatkakohteista saatuihin nautinnollisiin kokemuksiin alaikäisten prostituoitujen kanssa. 

Ända fram till senaste tider har vår extremhöger förhållit sig mycket mera likgiltigt till kineser än till muslimer och afrikaner. På det högerextrema diskussionsforumet Homma har atmosfären tidvis varit t o m vänligt inställd mot Kina och kineser. Delvis beror detta på att hommaiternas föreställningar om östasiatiska människor till stor del är baserade på de njutningsfyllda upplevelser de haft med minderåriga prostituerade på sexresor i Fjärran Östern.

Siinä missä musliminainen on äärioikeistolle epäseksualisoitu "kummitus" kaiken peittävässä kaavussaan, itäaasialainen nainen on hompanssille lapsen näköinen elävä seksinukke, jolla saattaa kuitenkin olla ikää kolmekymmentä vuotta ja sen mukainen seksuaalinen kokeneisuus ja osaaminen. Toisaalta muslimimiehet ja afrikkalaiset miehet ovat äärioikeistolaisten mielestä yliseksuaalisia sonneja, joilla on ison miehen kyynärvarren mittaiset penikset, kun taas itäaasialainen mies on heidän mielikuvissaan pieni, hintelä rillipää, joka ei muodosta seksuaalista uhkaa.

Medan den muslimska kvinnan på högerextrema diskussionssidor framstår som ett avsexualiserat "spöke" iklätt en svart kåpa, är den östasiatiska kvinnan för hommaiten en levande sexdocka som ser ut som ett barn men som i verkligheten kan vara en trettioårig kvinna med motsvarande sexuell erfarenhet. Å andra sidan ser högerextremisterna de muslimska och afrikanska männen som översexualiserade tjurar i människohamn med penisar långa som armbågen på en storvuxen karl, medan de ser den östasiatiske mannen som en liten, utmärglad kille med glasögon, dvs inget sexuellt hot.

Kun puhe tuli Kaukoidästä ja seksuaalisista uhista, täytyy toki muistuttaa, että ainakin thaimaalaisessa kulttuurissa sukupuolensa miehestä naiseksi korjanneet katoeyt eli paikallisella englannilla "ladyboyt" ovat hämmästyttävän yleisiä. Joten, hyvät Homman pojat, jos olette siellä Phuketissa tai Pattayassa tai missä päin Thaimaata sitten prostituoiduissa käyttekin tavanneet huikaisevan kauniin neidon, joka kuitenkin on suostunut ottamaan siittimenne ainoastaan silikonirintojensa väliin, peräsuoleen ja suuhun, mutta kieltäytynyt emätinyhdynnästä kuukautisiin vedoten, minulla on teille ja teidän heteroseksuaaliselle identiteetillenne erittäin huonoja uutisia.

Men när det blev tal om Fjärran Östern och sexuella hot, måste man dock påminna, att s k katoey-människor eller på lokal engelska "ladyboys", dvs män som låtit sig opereras till kvinnor, är överraskande vanliga i thailändsk kultur. Om killarna på Homma-forumet i Phuket, Pattaya eller var i Thailand de än brukar ha sex med prostituera har mött en bedårande vacker kvinna därborta, som dock bara gått med på att ta penisen mellan sina silikonbröst, in i sin analöppning och i munnen, men som påstått sig ha mens och därför vägrat ha vaginal sex - då har jag mycket dåliga nyheter för hommaiterna och särskilt för deras heterosexuella identitet.

Mutta puhe oli siis kiinalaisista. Viime aikoihin asti he olivat äärioikeistonkin mielestä ahkeraa, lahjakasta ja vähään tyytyväistä kansaa. Kiinalainen on yleisen rasistisen mielikuvan mukaan iloinen työmuurahainen, joka puurtaa kokoon stahanovilaisia normeja vastaavat tulokset tyytyen yhteen kuppiin keitettyä riisiä päivässä. Tämän kliseen perusteella äärioikeisto on julistanut kiinalaiset hyötymaahanmuuttajiksi, jotka puurtavat niska limassa sen sijaan että vetäisivät lonkkaa veronmaksajien rahalla (kumma kyllä heitä ei äärioikeiston retoriikassa ole ollut tapana moittia myöskään työpaikkojen viemisestä kantaväestöltä).

Men det var kineser vi talade om. Ännu nyligen såg extremhögern dem som flitigt, begåvat och anspråkslöst folk. Kinesen är, enligt den rasistiska klichén, en glad arbetsmyra, som knegar ihop resultat motsvarande stachanovska normer utan att kräva mer än en kopp kokt ris per dag. Åberopande denna kliché har extremhögern förklarat kineserna för nyttiga invandrare, som sliter hund i stället för att slå dank på skattepengar (av något skäl har extremhögern inte heller brukat beskylla dem för att ta upp arbetsplatser och lämna majoritetsbefolkningen arbetslös).

Myöskään Kiinan nousu lännen haastavaksi suurvallaksi ei ole erityisemmin säikähdyttänyt hompansseja, vaikka maa onkin kommunistipuolueen hallitsema ja sen autoritaariset piirteet ovat viime aikoina vahvistuneet. Kuten myös perussuomalaispoliitikko Mika Niikon epämääräiset bisnekset osoittavat, äärioikeisto on tähän asti nähnyt Kiinan lähinnä houkuttelevana liiketoimintakohteena ja tietysti taas yhtenä hyvänä syynä haukkua "pakkoruotsia", joka muka estää heitä opettelemasta kiinaa ja tekemästä suurkauppoja kiinalaisten kanssa. (Jos sen kiinan opettelu kiinnostaisi heitä oikeasti, he toki osaisivat sitä jo. Ja jos he olisivat todellisuudessa yhtä kovia bisnesmiehiä kuin päiväunissaan, heillä olisi tietysti varaa palkata kiinan kielen tulkkeja.)

Att Kina börjat utmana Väst som stormakt har inte heller väckt oro bland hommaiterna, trots att landet är kommuniststyrt och på sistone blivit mera auktoritärt och totalitärt än förr. Som även den sannfinske politikern Mika Niikkos tvivelaktiga affärer visar, har extremhögern hittills främst sett Kina som en lockande affärskumpan och givetvis också som ett fint svepskäl för att angripa "tvångssvenskan", som kantänka står i vägen för deras studier i kinesiska och därmed sammanhängande superaffärer med kineser. (Om de verkligen vore så motiverade att lära sig kinesiska, skulle de redan tala språket flytande, och om de verkligen vore så tuffa affärsmän som de inbillar sig, skulle de ha råd med kinesiska tolkar.)

Mutta annas olla kun Kiinassa lähtee liikkeelle pelottava virusinfektioepidemia - silloin kiinalaisiin yhtäkkiä suunnataankin oikeat Navaronen tykit. Yksi jos toinenkin äärioikeistolainen on esimerkiksi Homma-foorumilla ilmaissut paheksuntansa siitä, että kiinalaisia pidetään usein hyödyllisinä maahanmuuttajina, mutta "todellisuudessa" he eivät eroa oleellisesti millään tavalla afrikkalaisista ja muslimeista, ja heitä "näkee kaupungilla aivan liikaa".

Men om det bryter ut en skrämmande virusepidemi i Kina, då riktar man kanonerna på Navarone mot kineserna. Det är flera högerextremister på Homma-forumet som nu ogillat föreställningen om kineserna som "nyttiga invandrare", när de "i verkligheten" inte skiljer sig väsentligt från afrikaner och muslimer, och man "ser alltför många av dem ute på stan".

Huomatkaa: siellä Hommalla ei vaadita ankarampia rajatarkastuksia Kiinasta tuleville tilanteessa, jossa jonkinlainen kulkutautikulohälytys, ellei kuolohälytys, on jo päällä. Sitä vastoin kiihotetaan vihaan sellaisia kiinalaisia kohtaan, jotka ovat asuneet Suomessa jo pitempään ja joilla ei minkään järjen mukaan voi olla mitään tekemistä tautiuhan kanssa.

Märk väl att hommaiterna inte kräver strängare gränskontroller för folk som just nu flyger in från Kina, när det redan utfärdats någon sorts officiell epidemivarning. I stället uppviglar man till hat mot de kineser som redan bott en längre tid i Finland och som inte kan ha något att göra med farsoten.

Tämä on rasismia. Ja tämä on myös havainnollinen esimerkki siitä, että rasismi ei ole mitään järkevää ja pragmaattista maahantulon rajoittamista. Kulkutautiuhan estämiseksi rajoja voi ilman muuta sulkea jonkin verran, aivan kuten vaikkapa maalaiskylän voi määrätä karanteeniin suu- ja sorkkatautiuhan takia. Mutta on täysin järjetöntä ja tarpeetonta lietsoa epäluuloa ulkonäöltään erottuvia ihmisiä vastaan vain siksi, että heidän aiemmasta kotimaastaan on juuri nyt leviämässä uusi kulkutauti. Sillä rikotaan ainoastaan yhteiskuntarauhaa, mutta sillä ei estetä yhtään ainoaa kulkutautitapausta.

Det här är rasism. Och dessutom är det här ett exempel på att det är skillnad på rasism och praktiska, pragmatiska invandringsrestriktioner. För att stoppa en hotande epidemi kan man naturligtvis lite strama åt invandringen, precis som man kan belägga en by på landet med karantän om mul- och klövsjukan hotar. Men det är helt vettlöst och onödigt att uppvigla till misstro mot en grupp människor med lätt igenkännligt utseende bara därför att en ny farsot håller på att bre ut sig från deras tidigare hemland. På det viset skadar man bara samhällsfreden, men däremot förebygger man inte ett enda sjukfall.

perjantai 7. helmikuuta 2020

De mortuis nihil nisi bene

Ilja Janitskin on kuollut. Kuolleista tulee sanoa vain hyvää, tai sitten ei mitään. Siispä:

Ilja Janitskin har avlidit. Om de döda får man bara yttra sig i lovande ordalag, eller inte alls. Därför: 

lauantai 1. helmikuuta 2020

Kuka saa kirjoittaa Gulagista suomeksi? - Vem får skriva om Gulag på finska?

Aina kun tulee puhe äärioikeiston mielipideterrorista, rasismista ja häiriköinnistä, äärioikeiston kannattajat alkavat parkua siitä, kuinka Stalinin ja kommunistien rikoksista ei puhuta riittävästi. Vaikka tämä on tyypillinen yritys vaihtaa puheenaihetta, se ansaitsee kommenttinsa. Onko totta, että Stalinin julmuuksista ei puhuta riittävästi? Ja jos on, niin miksi?

Alltid när det blir diskussion om högerextrem åsiktsterror, rasism och koordinerade hatkampanjer, börjar anhängare av extremhögern jämra sig om att man inte talar tillräckligt mycket om Stalin och kommunistiska brott mot mänskligheten. Det här är ett typiskt försök att byta samtalsämne, men förtjänar att dryftas. Är det sant att man inte talar tillräckligt om Stalins brott, och om det är det, varför så?

Kuten ääriainekset yleensä, myös äärioikeisto käyttää yhteiskunnanvastaisen taistelunsa lähtökohtina ihan oikeita olemassaolevia epäkohtia, joilla sitten perustellaan älyttömiä ja vahingollisia "parannusehdotuksia". Tämä on hyvä esimerkki sellaisesta epäkohdasta. Olen samaa mieltä, että Stalinin julmuuksista ei kirjoiteta riittävästi. Mutta - kuka estää?

Som extremister alltid gör, utgår även extremhögern i sin kamp mot samhället från verkliga existerande missförhållanden med vilka man sedan motiverar vett- och hutlösa "reformförslag". Det här är ett fint exempel på ett sådant missförhållande. Jag är av samma åsikt: det skrivs inte tillräckligt mycket om Stalins grymheter. Men - vem är det som står i vägen?

Ennen kuin sain julki ensimmäistäkään juttua suomeksi, olin jo kauan avustanut Suomen ainoaa jokaviikkoista kulttuurilehteä, joka on tietenkin ruotsinkielinen. Se on myös leimallisesti vasemmistolainen. 90-luvun alussa Puolassa usein käyneenä ja itäeurooppalaisesta kulttuurista innostuneena kirjoitin kyseiseen julkaisuun paljon näistä aiheista, myös ja varsinkin Stalinin julmuuksista ja hänen vankileirien saaristostaan.

Innan jag gett ut en enda futtig grej på finska, hade jag sedan länge bidragit till Finlands enda varje vecka utkommande kulturtidning, som naturligtvis är svenskspråkig och dessutom utpräglat vänstervriden. I början av nittiotalet var jag en flitig Polenbesökare och entusiasmerade mig över östeuropeisk kultur, vilket innebar att jag skrev en hel del om dessa teman i tidningen, inte minst om Stalins grymheter och Gulag-arkipelagen.

Haluan erityisesti korostaa, että ao. vasemmistolehdessä kukaan ei koskaan kieltänyt eikä yrittänyt estää minua kirjoittamasta näistä aiheista. Toki syynä oli sekin, että tuohon aikaan pidin itseäni kovastikin vasemmistolaisena ja halusin kirjoituksissani nimenomaan pohtia, millä otteella vasemmistolaiset voisivat itsekriittisesti suhtautua Gulagin julmuuksiin. Siitä, että olin kovin myönteinen asenteessani Aleksandr Solženitsyniin tai Puolan Solidaarisuus-ammattiyhdistysliikkeeseen, tuli toki välillä hiukan pyyhkeitä (kuvaavaa kyllä lähinnä suomenkielisiltä lukijoilta): Solženitsyn oli kuulemma taantumuksellinen (totta, mutta se ei sinänsä kumoa hänen keräämänsä historiallisen dokumenttiaineiston arvoa) ja Solidaarisuuden taustalla olivat kuulemma CIA ja katolinen kirkko (totta, mutta se ei sinänsä kumoa sitä, että Solidaarisuus oli myös reaktiota oikeisiin epäkohtiin ja vapauden puutteeseen).

Jag vill särskilt framhäva att jag aldrig förbjöds skriva om dessa teman, och det blev inga försök att nedtysta mig när jag erbjöd mina texter till vänstertidningen ifråga. Ett annat skäl var att jag på den tiden såg mig själv som vänstermänniska, t o m en radikal sådan, och att jag i mina skriverier ville reflektera över hur just vänstermänniskorna kunde och borde gå tillväga i sin självkritiska bedömning av grymheterna i Gulag. Att jag såg Aleksandr Solzjenitsyn eller den polska fackrörelsen Solidaritet i relativt positiv dager ledde ibland till att läsare uttryckte sitt ogillande (vanligen var det läsare med finska som modersmål). Solzjenitsyn tyckte de var reaktionär (sant, men det dokumentära material han samlat är värdefullt hur som helst), och bakom Solidaritet stod katolska kyrkan och CIA (sant, men Solidaritet var samtidigt en autentisk reaktion mot verkliga missförhållanden och ofrihet).

Suomenruotsalaisessa vasemmistolehdessä Stalinin ja Neuvostoliiton kritisointi ja paheksuminen on siis ollut viimeistään 90-luvulla jota kuinkin sallittua ja hyväksyttyä. Tällaiseen tottuneena tietysti kirjoitin Neuvostoliiton julmuuksista paljon sitten kun aikoinani sain suomenkielisen pärstäkekolumnin. Koska olin jo tuossa vaiheessa lukenut paljon mm. neuvostoliittolaisten toisinajattelijoiden muistelmia - sellaisia, joita ei ollut käännetty suomeksi - minulla oli Suomen oloissa uutta sanottavaa aiheesta. Mitenkään kohtuuttomasti itseäni kehumatta voin sanoa niiden seitsemän vuoden ajan pohtineeni Stalinin rikoksia enemmän, julkisemmin ja asiantuntevammin kuin kukaan muu populäärikynäilijä Suomessa Sofi Oksasta lukuun ottamatta.

I en finlandssvensk vänstertidning har det alltså redan på nittiotalet varit tillåtet och vedertaget att kritisera och ogilla Stalin och Sovjetunionen. Van som jag var vid dylik frihet skrev jag naturligtvis massor av texter om sovjetisk brutalitet när jag väl blivit finskspråkig webbkåsör. Vid det skedet var jag redan mycket förtrogen bl a med sovjetiska Gulagmemoarer skrivna av oliktänkare, ofta böcker som aldrig hade översatts till finska, hade jag en hel del nytt och fräscht att säga om temat. Utan att skryta i onödan kan jag påstå att jag under de där sju åren dryftade Stalins brott oftare, offentligare och sakkunnigare än någon annan populärskribent i finska Finland, med undantag av Sofi Oksanen.

Mutta ketä se eniten ärsytti, että kirjoitin Stalinin rikoksista ja kommunistien hallitsemien maiden julmuudesta? Ketäpä muutakaan kuin äärioikeistoa.

Men vem var det som mest ondgjorde sig över att jag skrev om Stalins brott och om grymheterna i de kommuniststyrda länderna? Extremhögern.

Äärioikeistolaiset olivat aivopesseet toisensa ajattelemaan, että kommunismin rikoksista ei saa sanoa poliittisesti korrekteissa viestimissä mitään, ja että jokainen, joka niistä kirjoittaa (suomeksi), on automaattisesti heidän liittolaisensa. Kun minä sitten otin tämän teeman puheeksi kerran toisensa jälkeen blogissani, äärioikeisto raivosi, koska en tietenkään allekirjoittanut koko heidän aatepakettiaan hurrivihoineen ja rasismeineen. Haukuttuani maan rakoon niin Stalinin kuin Putininkin kannattajineen sain tyypillisellä äärioikeistologiikalla kuulla olevani stalinisti ja putinisti (!).

Högerextremisterna hade hjärntvättat varandra till att tänka, att inte en enda människa får säga någonting om kommunismens brott i de politiskt korrekta medierna och att var och en som skriver om dem (på finska) automatiskt är på samma sida med dem. När jag gång på gång upptog det här temat i min blogg, blev extremhögern rosenrasande, eftersom jag naturligtvis inte skrev under deras ideologi, dvs rasismen och svenskhatet. När jag väl skällt ner både Stalin, Putin och bådas anhängare, fick jag av högerextremisterna, logiskt nog, höra att jag var stalinist och putinist (!). 

Mikä heitä ärsytti? No ensinnäkin se, että rohkenin kirjoittaa tuomitsevasti sekä Stalinin tappotyöleireistä että Hitlerin tuhoamisleireistä. Heidän maailmassaan ei ole olemassa sellaista yleisdemokraattista positiota, josta käsin sekä kaasuun kuoleminen Puolalta vallatussa kenraalikuvernementissa että tappotöihin menehtyminen Neuvostoliiton kylmimmissä kolkissa on elämänkohtalona suoraan sanoen helvetin perseestä ja yhteiskunta on mieluiten pyrittävä järjestämään sellaiseksi, että tällaisia elämänkohtaloita ei esiintyisi.

Vad var det de retade sig på? Att jag vågade skriva fördömande både om Stalins dödsarbetsläger och om Hitlers förintelseläger. I deras värld existerar det inte någon allmändemokratisk position, utifrån vilken det varken är särskilt lajbans att gasas ihjäl i ett "generalguvernement" på polsk mark eller att arbeta ihjäl sig i det kallaste Sibirien, så att man kommer till slutsatsen att samhället helst bör ordnas på sådant vis att dylika livsöden inte förekommer.

Ehei. Heidän mielestään ainoa selitys sille, että kukaan kirjoittaisi natsien hirmutöistä, oli pyrkimys hyvitellä ja lievennellä kommunistien hirmutöitä. Eikä kommunistien hirmutöistä saanut kirjoittaa, ellei tarkoituksena ollut natsien hirmutöiden vähätteleminen.

Nähä. Enligt deras åsikt kunde man bara skriva om nazistiska terrordåd om man ville släta över och bagatellisera kommunistiska terrordåd. Och om kommunistiska terrordåd fick man bara skriva om man ville släta över och bagatellisera nazistiska terrordåd.

Toinen heitä ärsyttänyt asia oli sitten se, että kuvasin Gulagia jonkinasteisesta asiantuntijanäkökulmasta. Minä sentään olin jo teininä lukenut Vankileirien saariston ja kaksikymppisenä Lev Kopelevin kaikki muistelmakirjat (en silloin vielä osannut venäjää, luin ne saksaksi). Toisin sanoen minun näkemykseni Neuvostoliiton julmuuksiin on, että ne ovat asia, jota voidaan tutkia ja selittää ja jolla on historiansa.

En annan orsak till deras förargelse var att jag skildrade Gulag-arkipelagen utifrån ett sakkunnigt perspektiv. Jag hade läst Solzjenitsyns bok om Gulag som tonåring, Lev Kopelevs lägermemoarer när jag var i tjugoårsåldern (då behärskade jag inte ännu någon ryska, jag läste böckerna i tysk översättning). Jag ser sålunda på Sovjetunionens grymheter som någonting man kan forska i och redogöra för, som en historisk företeelse.

Äärioikeisto nimittäin tarvitsee Gulagia absoluuttiseksi pahaksi, jolla se voi oikeuttaa omat järjettömyytensä. Meillä on nykyään sellainen tilanne, jossa äärioikeistolla on käytännössä tulkintaetusija Gulagiin, koska Gulagin historiasta ja kehityksestä tiedetään yleisesti hyvin vähän. Natsismistakin ollaan paremmin perillä. Siksi äärioikeisto voi perustella minkä tahansa päähänpistonsa Neuvostoliittoon vetoamalla.

Extremhögern behöver nämligen Gulag som ett absolut ont att rättfärdiga sina galenskaper med. I dag har vi en situation där extremhögern i praktiken har tolkningsföreträde när det gäller Gulag, eftersom man i allmänhet vet mycket litet om Gulags historia och utveckling, t ex i jämförelse med vad man i allmänhet vet om nazismen. Sålunda kan extremhögern motivera vilket infall som helst med det magiska ordet Sovjetunionen.

Eräskin rotuoppeihin hurahtanut setä kehitteli suorastaan laajan teorian sellaisesta ajatuksesta käsin, että Neuvostoliiton kommunistit olisivat vainonneet ensisijaisesti älymystöä, mikä sitten olisi johtanut, ehm, rodun huonontumiseen. (Tämä siis oli erään ihan akateemisesti koulutetun hörhön väite Helsingin yliopiston sittemmin bittitaivaaseen siirretyllä nettikeskustelufoorumilla joskus vuonna laho puumiekka ja rapautunut kivikypäri.)

Jag kommer ihåg en raslärofrälst gubbe som utvecklade en omfattande teori utifrån idén att de sovjetiska kommunisterna till största delen hade förföljt de intellektuella, vilket sedan enligt honom hade gjort den ryska, ehem, rasen lite mindre klyftig av sig. (Det här var alltså en akademiskt utbildad tokstolle som uppträdde på Helsingfors universitets senare nedlagda online-diskussionsforum anno dazumal.) 

Nythän on niin, että Stalinin massiivisimmat vainot kohdistuivat kouluttamattomiin musikoihin (Robert Conquestin klassikko The Great Terror käsittelee juuri sitä vainoa, ja kirjan nimi antaa ymmärtää, että oli myös "pieni terrori", eli se älymystön vaino). Toki myös aatelisia surmattiin joukoittain, mutta jo Leninin ja sotakommunismin aikana talonpoikien vilja takavarikoitiin ja hanttiinpanemisesta rangaistiin ampumalla. Vaikka ao. rotuteoreetikon premissit hyväksyttäisiin ja oletettaisiin yhteiskunnallisen luokka-aseman olevan suorassa suhteessa älykkyyteen (mitä en kyllä tsaarinaikaisesta aatelistosta usko), tiedot Stalinin vainojen todellisesta historiasta kumoaisivat hänen teoriansa.

Nu förhåller det sig så att de mest massiva förföljelserna i Sovjetunionen under Stalin riktade sig mot obildade bönder: Robert Conquests klassiker Den stora terrorn handlar precis om denna förföljelse, och boktiteln låter förstå att det också fanns en "liten terror": det var precis förföljelserna mot intellektuella som var den lilla terrorn. Visst slaktade man också massor av adliga, men redan under Lenin och krigskommunismen konfiskerades spannmålen och de bönder som inte gillade detta arkebuserades på fläcken. Även om vi skulle acceptera de premisser som rasteoretikern ifråga byggde sin teori på, och även om vi dessutom förutsatte att samhällsklassen verkligen står i direkt korrelation med intelligens (låt vara att jag absolut inte tror att det var genom intelligens man blev adlig i Tsarryssland), så skulle det vi vet om de stalinska förföljelsernas verkliga historia vederlägga teorin.

Tällaisia tolkuttomuuksia vain ei kukaan ala kritisoida edes sellaisissa nettikeskusteluissa, joissa pitäisi riittää asiantuntevia ihmisiä panemaan mutuilija järjestykseen. Olen havainnut, että yllättävän pitkälle koulutetuilla ihmisillä voivat Neuvostoliittoon liittyvät perusasiat olla täysin hukassa, vaikka samat tyypit olisivatkin kohtalaisen hyvin kartalla Saksan natsivaiheista.

Sådana här tokigheter börjar dock ingen kritisera ens på webbforum där det borde finnas tillräckligt med sakkunniga människor för att förklara för den självutnämnde vetenskapsmannen vad som är fel med hans idéer. Men som jag märkt är det överraskande välutbildade människor som saknar de mest elementära kunskaper om Sovjetunionens samhälle och historia, trots att precis samma människor kan ha en relativt välinformerad föreställning om Nazityskland. 

Ja kyllä vain, tämän ilmapiirin luomiseen ja ylläpitämiseen on osallistunut myös vasemmisto. Voisin mainita ihan nimeltä erään Kansan Uutisten pitkäaikaisen avustajan, joka kävi vuosikaudet lähes persutason ilkeilykampanjaa Sofi Oksasta vastaan. Vasemmistossa on kummallinen tapa paheksua kaikenlaista - myös faktapohjaista ja asiallista - puhetta Gulagista ja ottaa se hyökkäyksenä vasemmistoa kohtaan. Tässä suhteessa persujen tapa pahentua natseja koskevista tutkimuksista on ihan osuva parodia siitä, miten aivan liian monet vasemmistolaiset ottavat henkilökohtaisesti kommunismin kauhujen tutkimisen.

Och javisst, även vänstern har bidragit till att skapa och upprätthålla den här atmosfären. Jag kunde nämna vid namn en långvarig medarbetare till vänstertidningen Kansan Uutiset, som i åratal förde en personlig elakhetskampanj mot författaren Sofi Oksanen - en kampanj som nog en hel del liknade sannfinnarnas punktmarkeringskampanjer mot politiska motståndare. Vänstern har en besynnerlig vana att ogilla alla omnämnanden av Gulag - också när det handlar om faktabaserad och saklig kommentar - och tolka dem som angrepp mot vänstern. Nu när sannfinnarna ondgör sig över nazismforskning känns det egentligen som en träffande parodi på hur personligt många vänstermänniskor tar all forskning i kommunismens terrordåd.

Esimerkiksi Anne Applebaumin kirjoituksiin suhtaudutaan vasemmalla niin vihamielisesti, etteivät heikäläiset ilmeisesti ole lukeneet niitä riviäkään. Applebaum on korostanut, että vasemmistolla ja työväenliikkeellä oli Stalinin aikana aitoa ja inhimillisesti ymmärrettävää kannatusta lännessä ja että Stalinin nostaminen toivon symboliksi vasemmistossa ei todellakaan johtunut yksinomaan pahuudesta tai tyhmyydestä. Siitä huolimatta vasemmistolaisilla näkee näitä "lukematta paskaa" -asenteita Applebaumia kohtaan.

Många inom vänstern förhåller sig t ex till Anne Applebaum så fientligt att de tydligen inte läst en enda rad hon skrivit. Applebaum har faktiskt framhävt att vänstern och arbetarrörelsen under Stalintiden hade genuin och mänskligt förståeligt stöd i Väst och att det ingalunda bara berodde på ondska eller dumhet att vänstern upphöjde Stalin till en hoppets symbol. Trots detta anser en hel del vänstermänniskor att det inte lönar sig att läsa Applebaum.

maanantai 20. tammikuuta 2020

Suomen Piri ja Polle Oy - Finlands Tjack och Smack Ab

Nyt näyttää siltä, että Mika Niikon bisnesimperiumiin kuuluu kiinalaisen firman haarakonttorin lisäksi myös pöytälaatikkopulju Suomen Lääkekannabis. Saa nähdä mitä sieltä vielä paljastuu. Mahdollisesti Niikko on kaukaa viisaana liikemiehenä valmistautunut kaikkien huumeiden laillistamisen varalle esimerkiksi perustamalla yrityksen Suomen Piri ja Polle Oy odottamaan parempia aikoja.

Nu har det visat sig att Mika Niikkos affärsimperium omfattar förutom branschen av den kinesiska firman också ett bolag som heter Medicinsk cannabis i Finland, som tydligen ännu inte har någon affärsverksamhet. Vi ska se vad mera Niikko har att erbjuda. Kanske har han redan, i väntan på bättre tider, startat ett företag i stil med Finlands Tjack och Smack Ab. En framsynt affärsman ska ju minsann inte stå oförberedd bi inför en eventuell legalisering av alla sorter av knark.

perjantai 17. tammikuuta 2020

Muistoja Balkoviniasta - Minnen från Balkovinien

Talvisodasta on kulunut kahdeksankymmentä vuotta, mutta Venäjä, joka Putinin valtakaudella on vajonnut yhä syvemmälle neuvostoliittolaisuuden suohon, ei edelleenkään suostu myöntämään Neuvostoliiton ampuneen Mainilan laukauksia. Mainilan laukaukset, kuten kaikki muut kuin venäläiset tietävät, olivat Neuvostoliiton lavastus, jolla saatiin jonkinlainen oikeutus hyökkäykselle Suomeen.

Det har gått åttio år sedan vinterkriget, men Ryssland, som under Putins maktperiod sjunkit djupare och djupare ner i sovjetträsket, medger fortfarande inte att det var Sovjetunionen som sköt kanonskotten vid Mainila. Mainilaincidenten var, som alla andra än ryssar vet, ett iscensatt angrepp mot Ryssland som tjänade till att rättfärdiga ett verkligt dito mot Finland.

Aivan vastaavalla tavalla Natsi-Saksa oli vähän aikaisemmin lavastanut rajavälikohtauksen, jolla perusteltiin Puolan itsenäisyyden tuhoaminen - yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa, joka miehitti ja liitti alueisiinsa Puolan itäosat tuolloin voimassa olleen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman sopimuksen nojalla. Kyseinen sopimus teki Neuvostoliitosta ja Natsi-Saksasta toistensa liittolaisia, mistä on syytä edelleenkin muistuttaa. Venäjä ei siitä nimittäin mielellään puhu ääneen - itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani Putin on syyttänyt Puolaa II maailmansodan sytyttämisestä (!) yhteistyössä Saksan kanssa (!!).

På ett motsvarande sätt hade Nazityskland lite tidigare fejkat en gränsincident som man sedan använde som motivering för att ta kål på det självständiga Polen - i samspråk med Sovjetunionen, som ockuperade och annekterade Polens östra delar enligt det då gällande avtal mellan länderna som utrikesministrarna Joachim von Ribbentrop och Vjatjeslav Molotov undertecknat. Detta avtal innebar att Sovjetunionen och Nazityskland var allierade, något som det är skäl att alltjämt särskilt påminna om. Ryssland talar nämligen inte gärna högt om temat - vid skrivande stund har faktiskt Putin beskyllt Polen för att i samarbete med Tyskland (!) ha startat andra världskriget (!!).


Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton joukot tapaavat veljellisissä merkeissä nujerrettuaan Puolan armeijan syksyllä 1939. Kukahan sen Hitlerin kanssa olikaan kimpassa?  

Nazityska och sovjetiska trupper möts i broderlig endräkt när de väl krossat den polska armén hösten 1939. Vem var det egentligen som kollaborerade med Hitler?


Lähde/källa/Quelle/źródło/источник: Wikipedia/Bundesarchiv


Toki silloin kun se on pakko myöntää, sille keksitään sopivia selityksiä. Kirjahyllystäni löytyy muuan Venäjän ja Neuvostoliiton venäjänkielinen 1900-luvun historia, jossa näin tehdään. Siinä keskitytään perusteellisesti "suureen isänmaalliseen sotaan", kuten odottaa voikin. Baltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon on rajamuutos, joka vain tapahtui - siinä hengessä esitettynä, että jännittyneessä kansainvälisessä tilanteessa "vain tapahtuu" rajamuutoksia. Talvisodassa taas oli kyse Leningradin turvallisuudesta, kuten aina.

Om man måste medge det, så hittar man alltid på lämpliga bortförklaringar. I min bokhylla har jag en ryskspråkig bok om Rysslands och Sovjetunionens historia på nittonhundratalet, som naturligtvis koncentrerar sig på "stora fosterländska kriget". Att de baltiska länderna annekterades av Sovjetunionen, ja det är en "gränsförskjutning", som bara "ägde rum" - för när den internationella situationen är spänd brukar gränsförskjutningar "bara äga rum". Vinterkriget handlade givetvis bara om Leningrads säkerhet, som det är övligt att säga.

Pohjana tuntui olevan ajatus, että neuvostoaikalaiset tiesivät etukäteen "Suuren isänmaallisen sodan" syttyvän. Tällainen jälkiviisas asenne historian tapahtumiin on liiankin helppo omaksua, varsinkin kun on kyse toisesta maailmansodasta. Kyseinen sota toimii esimerkiksi kirjailijoille tai vaikka Korkeajännitys-sarjakuvien tekijöille valmiina taustana tai ympäristönä, johon voi sijoittaa omia tarinoita. On olemassa mielikuva eräänlaisesta klassisesta ja normatiivisesta toisen maailmansodan tilanteesta, jossa Saksa tietysti on jo hyökännyt Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto ja länsiliittoutuneet ovat jo samalla puolella. Tällöin pääsee unohtumaan se, että liittolaisuussuhteet muuttuivat merkittävästikin sodan aikana.

Grundtanken bakom allt detta förefaller vara att de sovjetiska samtida visste på förhand att "Stora fosterländska kriget" skulle bryta ut. Det är alltför lätt att se på historien med en dylik efterklok attityd, särskilt när det handlar om andra världskriget. Det är ett krig som utgör en färdig bakgrund eller miljö att placera ens egna historier i, om man till exempel är författare eller om man tecknar serier (till exempel de tecknade krigsserier av brittiskt ursprung som i Finland kommit ut i serietidningen Korkeajännitys och som i själva Storbritannien är kända som Commando-serier). Det finns en föreställning om en normativ eller klassisk andravärldskrigssituation, där Tyskland redan invaderat Sovjetunionen och de västallierade redan befinner sig på samma sida som sovjetstaten. Då glömmer man bort att allianserna under kriget faktiskt skiftade en hel del.

Kun kerran tuli puheeksi Korkeajännitys, jota sukupolveni ahmi lapsuudessaan, katson velvollisuudekseni ottaa puheeksi sen lehden, jossa kerrottiin tarina Alvar Brenneristä. Brenner oli kuvitellun "Balkovinian" tasavallan kansalainen, joka pestautui Ison-Britannian kuninkaallisiin ilmavoimiin. Niissähän riitti ulkomaalaisvahvistuksia ihan oikeista itäeurooppalaisista maista: puolalaisista RAF-miehistä on kirjoitettu monta hyllymetriä, ja tšekkiläiset tulivat tunnetuiksi viimeistään vuonna 2001 elokuvan Pilviin piirretty - Tmavomodrý svět ansiosta.

På tal om Korkeajännitys-serierna, så glupskt slukade av min generation finska gossar, vill jag särskilt ta upp ett av äventyren som tidningen tryckte. Hjälten i äventyret hette Alvar Brenner, medborgare i den helt fiktiva republiken "Balkovinien" och senare jaktflygare i kungliga flygvapnet i Storbritannien. Det vimlade ju av utländska frivilliga där, som kom från verkligt existerande östeuropeiska länder. Polska RAF-män har skildrats i hyllvis av litteratur, och de tjeckiska blev kända år 2001, tack vare filmen Skrivet i skyn - Tmavomodrý svět.


Kuviteltu Balkovinian maa sijaitsi ilmeisesti Itä-Euroopassa ja ihmisten ja paikkojen nimistä päätellen se oli kulttuuriltaan hyvin saksalaisvaikutteinen, ehkä jopa saksankielinen: maan presidenttinä toimi marsalkka Reinbander (olikohan tämän hahmon taustalla Mannerheim vai Piłsudski?), Alvar Brennerin sekä hänen vihamiehensä, saksalaismielisen balkovinialaisen Carl Zengerin nimet olivat saksalaisia nekin.

Det imaginära landet Balkovinien var beläget i Östeuropa, och av både person- och ortnamn att döma var landet kulturellt och språkligt mycket tyskt, kanske även tysktalande: presidenten var en marskalk Reinbander (undrar om det var Mannerheim eller Piłsudski som inspirerat den här gestalten?), och både Alvar Brenner och hans ovän, den tysksinnade balkoviniern Carl Zenger bar på tyskklingande namn.

Kun Wehrmacht miehitti Balkovinian, Alvar joutui Schloss Eberhoess -nimiseen, saksalaisten käyttöönsä pakkoluovuttamaan linnaan vangiksi - sekin hyvin saksaksi kalskahtava nimi. Hänen sellikaverikseen sattui kuitenkin mies, joka tunsi linnan kuin omat taskunsa ja osasi murtautua ulos - niinpä Brenner seurasi tätä kahlekuningasta vapauteen ja onnistui hankkiutumaan Englantiin.

När Wehrmacht ockuperade Balkovinien, internerades Alvar på ett slott som tyskarna konfiskerat för sina syften - Schloss Eberhoess, också med ett tyskklingande namn. Han råkade dock ha en cellkamrat som var förtrogen med slottet sedan barndomen och kunde lämna cellen och byggnaden när han ville. Brenner flydde tillsammans med den här utbrytarkungen och lyckades ta sig till England.

Alvar Brennerin tarina loppui onnellisesti: Balkovinia vapautui, marsalkka Reinbander palasi valtionpäämieheksi ja kiinnitti seikkailun viimeisessä kuvassa isänmaan arvokkaimman kunniamitalin Brennerin rinnuksiin. Mutta jo pikkupoikana olin riittävän hyvin perillä Itä-Euroopan historiasta tietääkseni, mikä tässä tarinassa oli vikana. Tosielämän "Balkoviniat" päätyivät Neuvostoliiton sortamiksi alusmaiksi. Ainoa poikkeus, joka tulee mieleen, on Itävalta, joka (tätä meillä ei välttämättä enää muisteta) oli muutamia vuosia sodan jälkeen samalla tavalla jaettu maa kuin Saksa, kunnes neuvostojoukot vetäytyivät sen alueelta.

Alvar Brenners saga slutade lyckligt: Balkovinien blev fritt, marskalk Reinbander återinsattes som statsöverhuvud, och i den sista bilden belönade han Brenner med fosterlandets mest uppskattade hedersbetygelse. Men redan som en liten gosse var jag tillräckligt förtrogen med Östeuropas verkliga historia för att veta, vad som var fel med den här berättelsen. De östeuropeiska motsvarigheterna till Balkovinien blev förtryckta lydstater i östblocket. Det enda undantag man kan tänka sig är Österrike, som (vilket alla inte nödvändigtvis kommer ihåg) under några år efter kriget var ett liknande delat land som Tyskland, tills de sovjetiska trupperna drog sig tillbaka.


Itävallan vyöhykejako toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton miehittämiksi joutuivat - kuten kartasta näkyy - Ala-Itävalta, Burgenland ja osa Ylä-Itävaltaa; amerikkalainen vyöhyke käsitti Salzburgin osavaltion, suurimman osan Ylä-Itävaltaa ja pienen palan Steiermarkia; Ranskan hallinnassa olivat Tirolin pääosa ja Vorarlberg, Ison-Britannian vyöhykettä olivat Tirolin itäinen eksklaavi, Steiermarkin pääosa ja Kärnten.

Österrikes zonindelning efter andra världskriget. Som kartan visar lade Sovjetunionen beslag på Niederösterreich, en del av Oberösterreich; den amerikanska zonen bestod av förbundsstaten Salzburg, större delen av Oberösterreich och ett litet stycke Steiermark; Frankrike förvaltade Vorarlberg och största delen av Tyrolen; i den brittiska zonen låg Tyrolens östra exklav, största delen av Steiermark och hela Kärnten.

Wien oli jaettu sektoreihin, kuten Berliini. Keskikaupunki - kartassa kaupunginosa 1 - oli yhteisvyöhyke, mutta päävastuu sen valvonnasta siirtyi neljän viikon välein yhdeltä miehitysvallalta toiselle. Järjestystä valvoivat miehitysvaltojen yhteiset sotapoliisipartiot - "die Vier im Jeep".


Wien hade indelats i sektorer, som Berlin. Stadskärnan - på kartan stadsdel nummer ett - var en gemensam zon, men huvudansvaret för dess förvaltning övergick från en ockupationsmakt från en annan var fjärde vecka. Ordning upprätthölls av ockupanternas gemensamma patruller av militärpoliser - "die Vier im Jeep".

Kartta/Kartan: Wikipedia (de)/Maximilian Dörrbecker


Jo pikkupoikana tiesin riittävästi toisen maailmansodan todellisista vaiheista ymmärtääkseni, mikä Balkovinian tarinassa oli pielessä. Samalla kuitenkin ymmärsin sarjakuvan brittitekijöiden tarpeen luoda tällainen legenda. Brittien isänmaalliseen myyttiin, tarinaan tai kertomukseen - siihen paljon puhuttuun "narratiiviin" (olen jo pikkupoikana epäillyt, että tuo sana liittyy jotenkin narraamiseen) - kuului oleellisesti ajatus, että kun paha Natsi-Saksa oli nujerrettu, sen sortamat kansat olivat päässeet ikeestä. Oli liian ahdistavaa joutua avoimesti myöntämään, että Itä-Euroopassa yksi ies oli vain vaihtunut toiseen, varsinkin kun muistettiin brittien valtava kunniavelka esimerkiksi puolalaisille lentäjille. 

Redan som en liten gosse visste jag som sagt tillräckligt mycket om andra världskrigets verkliga skeden för att veta vad som var fel i historien om Balkovinien. Samtidigt förstod jag dock på helt mänsklig nivå varför de brittiska seriemakarna kände sig föranlåtna att skapa en sådan här legend. Det är en del av britternas fosterländska myt, historia eller berättelse - eller varför inte "narrativ" (jag har sedan barndomen misstänkt att det där ordet står i sammanhang med att narra) - att man inbillar sig att alla de av Tyskland förtryckta folken frigjort sig från oket när nazisterna väl besegrats. Det var för beklämmande att öppet medge att det ena oket i Östeuropa bara bytts ut mot det andra, särskilt när man kommer ihåg britternas väldiga tacksamhetsskuld t ex till de polska stridsflygarna i RAF.

Olisi ollut mukavampaa elää sellaisessa sodanjälkeisessä maailmassa, jossa Puola ja Tšekkoslovakia olisivat olleet oikeasti vapaita. Se olisi itse asiassa ollut parempi vaihtoehto jopa vasemmistolaisestakin näkökulmasta. Puolassa nimittäin oli maailmansotien välisenä aikana vahva demokraattinen vasemmisto - Puolan sosialistipuolue PPS, Polska Partia Socjalistyczna - joka oli myös vastarintaliikkeen, Kotimaan armeijan - Armia Krajowa - kantavia voimia. 

Det skulle definitivt ha varit bättre att leva i en sådan efterkrigsvärld där Polen och Tjeckoslovakien hade varit fria. Det skulle faktiskt ha varit ett bättre alternativ t o m från en vänstersinnad synvinkel. I Polen hade det nämligen under mellankrigsåren funnits en stark demokratisk vänster, Polska socialistpartiet PPS, Polska Partia Socjalistyczna, som också spelade en bärande roll i motståndsrörelsen, Hemlandsarmén, Armia Krajowa.

Tätä vastarintaliikettä sodan lopussa vainottiin säälimättä, kun Stalin nosti oman valheensa totuudeksi ja pikkuriikkisen kommunistisen Kansanarmeijan (Armia Ludowa) kanonisoituun asemaan. Armia Ludowa (suurimman osan sotavuosista nimeltään Kansankaarti eli Gwardia Ludowa) oli tehnyt muutaman näyttävän sabotaasi-iskun saksalaisia vastaan, mutta nekin lähinnä vetivät vain kostotoimia viattomien niskaan. Armia Krajowa leimattiin tietysti rutiinilla fasistiseksi, koska "vääränlainen" vasemmisto oli neukuille aina se suurin vihollinen.

Den här motståndsrörelsen förföljdes i krigets slutskede obarmhärtigt, när Stalin upphöjde sin egen lögn till sanning och kanoniserade den pyttelilla kommunistiska Folkarmén (Armia Ludowa). Under kriget hade Armia Ludowa (eller Gwardia Ludowa, Folkgardet, som det hette största delen av kriget) gjort ett par uppseendeväckande sabotageaktioner mot tyskarna, men detta ledde för det mesta bara till vedergällningsåtgärder mot oskyldiga civila. Armia Krajowa utmålades givetvis rutinmässigt som fascister, för "fel sorts" vänster var alltid den störste fienden för Sovjetunionen.

Muuten kyseisen Korkeajännitys-lehden asenne itäeurooppalaisiin lentäjiin oli hyvin kunnioittava ja arvostava. Alvar Brenner esitettiin taitavana pilottina, jonka kokemus Messerschmittillä lentämisestä Balkovinian omissa ilmavoimissa oli kullan arvoinen brittiläisille kollegoille. Alkukielellä tarinan (suomeksi Kostajaässä) nimi olikin The Boss of the Sky. (Tarinassa Balkovinian ilmavoimilla oli Saksalta ostettuja koneita. Todellisuudessa näyttää siltä, että ainoat liittoutuneiden puolella taistelleet Messerschmitt 109 -koneet olivat sotasaalistavaraa.)

För övrigt var den underliggande attityden i detta äventyr mycket uppskattande gentemot östeuropeiska flygare. Alvar Brenner framställdes som en skicklig pilot vars erfarenhet av Messerschmittplan från hans tid i det balkovinska flygvapnet var livsviktig för hans brittiska kolleger. På originalspråket hette historien (på finska Kostajaässä, "Det hämndlystna flygarässet") faktiskt The Boss of the Sky. (I berättelsen hade det balkovinska flygvapnet flygplan som inhandlats från Tyskland, men i verkligheten förefaller alla Messerschmitt 109-plan som kämpat på de allierades sida ha varit krigsbyte.)


Lentäjien lisäksi britit olivat kiitollisuudenvelassa monille muillekin puolalaisille sotilaille. Kuuluisaan Arnhemin taisteluun - "operaatio Kauppapuutarhaan", joka tunnetaan myös "yhtenä siltana liikaa" - osallistui Stanisław Sosabowskin (kuvassa) johtama 1. itsenäinen laskuvarjoprikaati (Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa). 
Förutom flygarna stod britterna i tacksamhetsskuld till många andra polska soldater. I det berömda slaget vid Arnhem, "operation Market Garden", också känt som "en bro för mycket", deltog den Första Oberoende Fallskärmsbrigaden, Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa, ledd av Stanisław Sosabowski (på bilden).


Lähde/källa/źródło: Wikipedia

Kun Venäjä haluaa ylläpitää omaa myyttiä siitä, kuinka se muka ei olisi ollutkaan sortava miehittäjä Itä-Euroopassa, kyseessä ei ole ainoastaan kyyninen valehtelu, vaan asiaan liittyy myös tavallisten venäläisten sinänsä ymmärrettävä tarve kokea itsensä ja maansa hyviksinä. Tätä tarvetta Putinin propaganda sitten käyttää kyynisesti hyväkseen.

När Ryssland vill upprätthålla en egen myt om hur det kantänka inte hade varit en förtryckare och ockupant i Östeuropa, handlar det inte bara om cyniska lögner, utan också om vanliga ryssars i och för sig mänskligt förståeliga behov att uppfatta sig själva och sitt fosterland som välgörare. Detta behov utnyttjas sedan cyniskt i Putins propaganda.

Jos Neuvostoliitto oikeasti olisi ollut vapauttaja Itä-Euroopassa, se olisi toivottanut tervetulleeksi kaiken paikallisilta vastarintaliikkeiltä saamansa tuen ja tehnyt yhteistyötä. Itse asiassa silloin kun poliittiset komissaarit tämän sallivat, neuvostoupseerit saattoivat saada aikaan hyvinkin toimivan yhteistyösuhteen AK:n partisaanien kanssa - muistelleeni jotain tämänsuuntaisia tapauksia esitellyn erään vankasti oikeistolaisen puolalaisen historioitsijan kirjassa, joka käsitteli sodan loppuvaiheita. Sitten kabinettitasolla Stalin neuvotteli Stalinin kanssa ja päätyi sopusointuiseen päätökseen siitä, että tällainen yhteistyö olisi pantava poikki ja AK:n miehet vangittava, ellei peräti teloitettava.

Hade Sovjetunionen verkligen uppträtt i befriarrollen i Östeuropa, hade det välkomnat allt stöd från lokala befrielserörelser och samarbetat med dem. Detta skedde också, så länge politrukerna tillät - dylika fall har jag läst om i en bok om krigets slutskede skriven av en pålitligt högersinnad polsk historiker. Sedan förhandlade Stalin med Stalin på högsta nivå och kom till slutsatsen att dylik kooperation skulle avslutas och AK-männen fängslas, om inte avrättas.

Kuitenkin Venäjän nykyisessä propagandassa esiintyy toistuvasti sellainen kuvio, että neuvostosotilaiden väitetään taistelleen itäeurooppalaisten partisaanien rinnalla. Näin itäeurooppalaiset saadaan esitettyä kiittämättöminä pettureina.

Ändå berättas det i Rysslands nuvarande propaganda att sovjetiska soldater och östeuropeiska partisaner verkligen kämpade tillsammans mot tyskarna. Sålunda kan östeuropéerna framställas som otacksamma förrädare.

正统芬蘭人黨 - Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng

Minähän en kiinaa osaa, mutta tuo otsikko tarkoittaa Perussuomalaisia kiinaksi, sekä kiinalaisilla merkeillä että pinyin-kirjoituksella. Nythän on osoittautunut, että Mika Niikko, Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngin naiivia ja vilpitöntä kristittyä esittävä kansanedustaja, on ollut tekijämiehenä perustamassa Suomeen kiinalaisen teknologiayrityksen haaraosastoa. Yritys kytkeytyy läheisesti Kiinan hallitukseen ja toimii ilmeisesti yhtenä tapana kanavoida kiinalaista rahaa vaalivaikuttamiseen. Ainakin Niikko on ilmeisesti puhunut ns. muunneltua totuutta yrityksen suunnalta saamastaan vaalirahoituksesta ja jättänyt ilmoittamatta osakkuudestaan.

Jag talar ingen kinesiska, men rubriken ovan står för Sannfinnarna på kinesiska, både med kinesiska tecken och pinyinskrift. Nu har det ju visat sig att Mika Niikko, en av Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngs riksdagsledamöter som gärna uppträder som en naiv och uppriktigt from kristen, har spelat rollen som primus motor i grundandet av den finländska branschen av ett kinesiskt teknologiföretag. Företaget har nära anknytning till kinesiska regeringen och kanaliserar uppenbarligen kinesiska pengar till finska valkandidater. Åtminstone har Niikko uppenbarligen talat s k sanning med modifikationer om den summa företaget finansierat hans valkampanj med och inte avslöjat att han ägt aktier i företaget.

Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng on ennenkin osoittanut olevansa mielellään itärajantakaisten tahojen kanssa yhteistyössä, mutta tällä kertaa mentiin vähän merta edemmäs kalaan. Tosin voihan se olla, että Venäjä on liukumassa Kiinan satelliittivaltioksi, jolloin on ymmärrettävää, että myös Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng haluaa asioida mieluummin suoraan Pekingin sirkustirehtöörin kuin Kremlin klovnien kanssa.

Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng har även tidigare visat sig gärna samarbeta med aktörer bortom vår östgräns, men den här gången har partiet minsann gått över flera åar efter vatten. Visst kan det hända att Ryssland håller på att bli en kinesisk satellitstat, och då är det begripligt att Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎng hellre vänder sig direkt till cirkusdirektören i Peking än till clownerna på Kreml.

Mutta kuten eräskin kaveri Twitterissä totesi, Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngin koko poliittinen ohjelma on kaikkien muiden leimaamista kommunisteiksi samalla kun itse eletään herroiksi Kiinan ja Venäjän lahjusrahoilla (ja tietenkin samalla syytetään kaikkia muita myös korruptoituneiksi). Mika Niikon touhut ovat siis täysin puolueen linjan mukaisia.

Men som en Twitterbekant påpekade, går Zhèng Tǒng Fēn Lán Rén Dǎngs hela politiska program ut på att utmåla alla andra partier som kommunister medan man lever loppan på kinesiska och ryska mutpengar (och samtidigt beskyller alla andra för korruption). Mika Niikko har sålunda knappast avvikit från partiets linje.