lauantai 7. huhtikuuta 2018

Piippa-Jussi pulassa - Jussi Halla-aho i knipa




Pannaanpa taas Piippa-Jussin kuva tähän alkuun, että päästään oikeaan tunnelmaan. Piippa-Jussi tosiaan hiljattain antoi lausunnon, jossa myötäili Venäjän näkemyksiä Skripalin myrkytystapauksesta, mutta nyt hän on tullut katumapäälle ja alkanut toppuutella puolueessa rohkaistuneita Putinin ystäviä. Kulttuurintekijänä kunnostautunut perussuomalainen poliitikko (hän esiintyi rämppämusiikkivideolla, jossa strippari työntää hänen peräsuoleensa dildon) Juho Eerola on näet antanut lausunnon, jossa hyväksyi Krimin miehityksen ja liittämisen Venäjään. Tästä Piippa-Jussi hermostui ja jauhoi myllystään kirjeen, jolla paimensi Eerolan puolueen oikean linjan taakse.

Till en början ska vi ha en bild av Jussi Halla-aho med budjonnovkan för ögonen, för stämningens skull. Halla-aho yttrade sig nyligen om giftattentatet mot Sergej Skripal och dennes dotter i ordalag som motsvarade Rysslands officiella syn på saken, men nu har han ändrat åsikt och börjat tona ned de Putinvänliga stämningar som gjort sig gällande i partiet. Den sannfinske politikern Juha Eerola, som även utmärkt sig som kulturskapare (med ett videoklipp där en stripteaseflicka stoppar honom in en dildo i röven, till ackompanjemang av bedrövlig rockmusik), har nämligen gett en intervju där han accepterade ockupationen och annekteringen av Krim. Det här gick Jussi Budjonnyj på nerverna, så att han skickade en skrivelse för att uppmana Eerola att iaktta partiets officiella utrikespolitik. 

Piippa-Jussilla on kuitenkin vaikeuksia myös Tom Packalénin kanssa. Tämä alkujaan järkipersuna jopa puoluerajojen yli arvostettu poliisimies on osoittautunut johdonmukaiseksi Putinin ystäväksi, jonka julkisissa kannanotoissa on yksiselitteisen venäläismielinen sävy. Putinin ihailu, myötäily tai hännystely on puolueessa yksinkertaisesti liian yleistä, jotta edes Halla-aho saisi sitä kuriin, niin suuri arvovalta kuin hänellä puolueessaan ja alakulttuurissaan onkin. Putin on niin suuri mestari, että itse Mestarikaan ei hänelle pärjää.

Jussi Budjonnyj har dock likadana svårigheter även med Tom Packalén. Denne polisman, som på sin tid uppskattats även av icke-sannfinnar p g a sin förment pragmatiska inställning, har visat sig vara entydigt putinistisk i sin attityd och i sina yttranden. Att beundra Putin, ställa sig in hos Putin eller stryka Putin medhårs är så vanligt bland sannfinnar att inte ens Halla-aho kan få bukt med det trots den väldiga prestige han åtnjuter i sitt parti och sin subkultur. Putin är en så stor mästare att inte ens Mästaren kan mäta sig med honom.

Piippa-Jussin sisäisesti ristiriitaiset lausunnot - milloin hän julistaa kannattavansa Nato-jäsenyyttä ja vastustavansa Krimin miehitystä, milloin taas myötäilee Kremliä ja vastustaa diplomaattien karkotuksia - osoittavat, että hänen tahdottomat raajansa eivät enää ole hänen komennossaan, vaan haluavat lujemman tahdon johon alistua. Tämä tietysti kuvastaa äärioikeiston dilemmaa Suomessa yleisemminkin.

Jussi Budjonnyjs motstridiga uttalanden - ibland påstår han sig vara anhängare av Natomedlemskapet och motståndare till Krimockupationen, ibland gör han Kreml till lags och ogillar att vi utvisar ryska diplomater - visar att hans viljelösa lemmar har börjat hålla utkik efter en starkare vilja att underkasta sig. Det här återspeglar givetvis extremhögerns dilemma i Finland i allmänhet.

Vuosikymmenten ajan äärioikeisto saattoi uskotella itselleen, että homojen, neekereiden ja muiden poikkeavien vihaaminen ja parjaaminen oli isänmaallisuutta. Tämä ajattelutapa jotenkin kulminoitui siinä, että Piippa-Jussi itse saattoi kieltäytyä aseista ja silti pitää itseään isänmaallisena, jopa armeijan aktiiviupseereja isänmaallisempana, koska hän edusti korkeampaa ja oikeampaa isänmaallisuutta, ts. kyttyrän tykkäämistä homoista ja neekereistä. Nyt kuitenkin tilanne on muuttunut.

I årtionden intalade sig extremhögern att det var fosterländskt att hata och skymfa bögar, negrer och allehanda avvikande personer. Den här mentaliteten nådde sin kulmen i att Jussi Budjonnyj själv blev vapenvägrare och ändå ansåg sig vara fosterländsk, t o m mera fosterländsk än de aktiva officerarna i armén, eftersom hans fosterländskhet var den högre och bättre fosterländskhet som gick ut på att ogilla bögar och negrer. Nu har situationen blivit en annan.

Nyt nimittäin isänmaallisuus vanhassa merkityksessään eli puolustustahtona Venäjän sotilaallista uhkaa vastaan on alkanut joutua ristiriitaan sen homojen ym. poikkeavien vihaamisen kanssa. Nyt juuri Venäjä yllyttää vihaamaan homoja ja muita poikkeavia, ja toisaalta sodan tutkimuksessa on alettu puhua avoimesti mm. homoseksuaalisuudesta. Talvisodan inklusiivinen henki on herännyt unestaan, ja nyt se tulkitaan niin, että isänmaan puolustajiksi kelpaavat niin homot, muslimit, tummaihoiset kuin muutkin, sillä jokaisella on paikkansa rintamassa "kun se kerran tulee" itärajan takaa.

Nu har nämligen fosterländskheten i ordets gamla mening, dvs som försvarsvilja riktad mot Rysslands militära hot, börjat hamna i konflikt med det där hatet mot bögar och andra avvikande. Nu är det just Ryssland som uppviglar till detta hat, och å andra sidan har historieforskarna börjat tala öppet bl a om de homosexuellas lott i våra krig. Vinterkrigsandan, den socialt inklusiva, har vaknat igen, och nu tolkas den så att både bögarna, muslimerna, de mörkhyade och alla andra duger till fosterlandsförsvarare, ty var och en ska behövas på fronten när fienden en gång kommer från andra sidan om östgränsen.

Toisin sanoen äärioikeistolaiset joutuvat valitsemaan joko isänmaallisuuden tai vähemmistöjen vihaamisen - jälkimmäinen merkitsee myös sitä, että pitää valita mieluummin Venäjä kuin Suomi, sillä vähemmistöjen vihaaminen on Putinin suojeluksessa. Yhä selvempää on, että perussuomalaisten ja ns. maahanmuuttokriittisen äärioikeistolaisen alakulttuurin enemmistö valitsee mieluummin Venäjän kuin Suomen. Tämähän on tullut selväksi jo Homma-foorumilla, jossa on kokonainen lajityyppinsä kääntymyskertomuksia aiheesta "en ole koskaan pitänyt Venäjästä, mutta on syytä myöntää, että Putin on valkoisen rodun viimeinen turva".

Alltså måste högerextremisterna välja mellan fosterländskheten och hatet mot minoriteterna. Och det sistnämnda innebär att de också hellre väljer Ryssland än Finland, för minoritetshatarna åtnjuter Putins beskydd. Det blir klarare varje dag att den stora majoriteten sannfinnar och högerextrema s k invandringskritiker föredrar Ryssland framför Finland. Det här har blivit klart redan på diskussionsforumet Homma, där putinistiska omvändelsehistorier - "jag har aldrig gillat Ryssland, men det är skäl att medge att Putin är den vita rasens siste försvarare" - redan blivit egen genre.

Piippa-Jussilla on tässä tilanteessa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on mukautua yleismaailmalliseen virtaukseen, panna piippalakki päähän, vetää lippa silmille ja hypätä voittajan vankkureille, eli täysillä ohjata puolueensa Venäjän kansainvälisen armeijan riveihin - samoihin riveihin parantumattomien vanhan kansan kommunistien kanssa. Toinen on yrittää potkia tutkainta vastaan ja esittää isänmaallista, mutta siinä on se riski, että hän päätyy taas vain yhdeksi laitapuolen räyhäriksi ilman puoluetta.

Jussi Budjonnyj har här två alternativ. Det ena är att anpassa sig till den härskande strömningen, ta på sig budjonnovkan, dra den för ögonen och ansluta sig till vinnarsidan, dvs till Rysslands internationella armé - som de obotliga kommunisterna av gamla skolan redan tagit värvning i. Det andra alternativet är att kämpa mot omöjliga odds och försöka upprätthålla den fosterländska fasaden, men det innebär risken att bli en marginaliserad gaphals bland många, så som han en gång var. 

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Päättäkää nyt jumalauta mitä te oikein tahdotte - Vad fan är det extremhögern egentligen vill?

Yli kymmenen vuotta äärioikeisto on pelotellut islamisaatiolla ja vainonnut kaikkia muita syyttäen heitä islamisaation edistämisestä. Tämän hullunmyllyn tuloksena on käytännössä tuhottu koko suomalainen kulttuurikeskustelu ja ajettu se marginaaliin sekä noin yleisesti ottaen hävitetty merkittävä osa suomalaista nykykulttuuria. 

Sedan mer än tio år tillbaka har extremhögern skrämt folk med islamisering och beskyllt vem som helst utanför deras egen bubbla för att "främja islamisering". En följd av den här galenskapen är att hela den finska kulturdebatten i praktiken försvunnit och marginaliserats och en betydande del av samtida finsk kultur tillintetgjorts.

Mutta nyt sitten yhtäkkiä saammekin kuulla, että islamisaatio onkin Hommafoorumin äärioikeiston mielestä HYVÄ asia, koska ääri-islamismi tietysti on antiliberaalia ja vanhoillista.

Men nu får vi plötsligt höra att extremhögern på diskussionsforumet Homma GILLAR "islamisering", eftersom islamistisk extremism givetvis är en antiliberal och konservativ tankeriktning.


"Den här historien väckte motstridiga känslor. Om Finland verkligen islamiseras bör vi också reflektera över de goda sidorna. Det är bra med en strängare sexualmoral. Likaså en viss vertikal nivå (?) i människornas världsbild, helighet, renhet, andäktighet. Hårdare straff för förbrytelser tvivelsutan också. Traditionella könsroller skulle också återställas.

Kvinnoforskning och annan moralfientlig forskning skulle också avskaffas medan universiteten fick ge vika för koranskolor. Massor av journalister och fisförnäma kulturskapare skulle få sparken.

Jag och mina gelikar skulle tvivelsutan lättare anpassa oss till ett islamiserat Finland än kulturmarxisterna."


Siis: ajettuaan esimerkiksi minut ulos kakkostyöpaikastani ja vainottuaan lukuisia naistoimittajia "islamisaation liittolaisina" äärioikeisto yhtäkkiä saakin päähänsä, että "islamisaatio" onkin kannatettavaa, tai ainakin että islamin kanssa voi tehdä linnarauhan. 

Alltså: extremhögern gör mig till en persona non grata i medierna och riktar webbförföljelser mot en massa kvinnliga journalister eftersom de och jag kantänka "främjar islamisering" - och sen får samma extremhöger för sig att det egentligen är bättre att förespråka islamisering, eller att islam åtminstone är någonting de kan sluta borgfred med.

Ihan hyvä, että ymmärtävät sen lopultakin, mitä sekä minä että moni muu olemme aavistelleet jo pitkään: että äärioikeistolla on paljon enemmän yhteistä ääri-islamistien kanssa kuin liberaalia länsimaista oikeusvaltiota kannattavien. Mutta miksi helvetissä minun pitää maksaa lasku siitä, että äärioikeisto ei tiedä, mitä se haluaa?

Det är i och för sig helt okej om de äntligen själva insett vad jag och många andra för längesen anat: att extremhögern har mycket mera i gemen med extrem islamism än med de som är för liberal västerländsk rättsstat. Men varför i helvete måste det vara just jag som får betala notan för extremhögerns identitetskris?

Ei silleen että tämä minua ihmetyttäisi erityisemmin. Tuo jengi on jo saanut harjoitusta alkamalla putinisteiksi, on vain johdonmukaista että se kääntää takkinsa myös ääri-islamistien suhteen.

Jag är dock inte särskilt förvånad. Om extremhögern redan vänt kappan i Rysslandfrågan, så är det föga överraskande om den också byter åsikt vad gäller islamistisk extremism.

Ja tiedämmehän me: äärioikeiston kannattama islamisaatio on nyt vaan parempaa islamisaatiota.

Och vi vet ju: den islamisering som extremhögern gillar är bättre islamisering.



sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Venäjän sotilaat ovat jo täällä ja eduskunnassamme - Rysslands soldater finns redan här, i vår riksdag

Perussuomalainen "kansan"edustaja Tom Packalén on ajatellut ääneen ja antanut ymmärtää pitävänsä Skripalin isän ja tyttären myrkyttämistä väärän lipun operaationa, jonka oli tarkoitus mustata Venäjän mainetta. Hyvin tuntuu bäckmanilaisuus sujuvan persuilta omin voimin.

Venäjän sotilaat ovat täällä, eduskunnassamme. Miehitys on alkanut jo vuosia sitten.

Den ryske...ursäkta, sannfinske riksdagsledamoten Tom Packalén har låtit oss förstå att han ser giftattentatet mot far och dotter Skripal som en operation under falsk flagga, avsedd att smutskasta Ryssland. Tydligen behöver sannfinnarna inte Bäckmans hjälp för sina egna bäckmaniader.

De ryska soldaterna är redan här, i vår riksdag, och ockupationen har pågått i åratal.

Johan Bäckman oikeuteen - Johan Bäckman inför rätta

Isänmaan vihollisista viheliäisin, Johan Bäckman, joutuu nyt syytteeseen Jessikka Aron kiusaamisesta. Onkin jo totta vieköön aika. Bäckman on riehunut suomalaisessa julkisuudessa jo hyvinkin yli vuosikymmenen julistamassa lännen pahuutta ja Venäjän ihanuutta sekä syyttelemässä suomalaisia nationalismista ja fasismista. Valitettavasti Bäckman ei ole koskaan suoraan vainonnut minua, vaikka olen kovasti koettanut päästä hänen ahdisteltaviensa listalle - se kun on kunniamerkin veroinen asema.

Den uslaste av fosterlandets fiender, Johan Bäckman, ska nu bli åtalad för den klappjakt han fört mot Jessikka Aro, och det är minsann hög tid. Bäckman har vältrat sig i finsk offentlighet sedan minst tio år tillbaka och förkunnat västerlandets ondska och Rysslands härlighet samt beskyllt finländarna för nationalism och fascism. Tyvärr har jag aldrig blivit personligt förföljd av Bäckman, trots att jag medvetet försökt komma med på listan över hans offer - det är ju nästan som ett förtjänsttecken.

Fasistipuheista huolimatta Bäckmanin suhteet äärioikeistoon ovat olleet viime aikoina lämpimät. Ainakin persuedustaja Teuvo Hakkaraisen kanssa on kaulailtu valokuvissa kuin veljekset-ilvekset ainakin, ja myös Vääksyn lempeä uskovainen James "Džeimppa" Hirvisaari on ainakin puheväleissä Bäckmanin kanssa, päätellen siitä muutaman vuoden takaisesta Twitter-keskustelusta, jossa herrat yhdessä mollasivat silloista arkkipiispaamme "karkkipiispaksi".

Bäckman må ha kallat finländarna i gemen för fascister, men åtminstone på sistone har han upprätthållit varma relationer till den egentliga extremhögern. Han och den sannfinske riksdagsledamoten Teuvo Hakkarainen har fotograferats tillsammans som ena såta stallbröder, och även James "Dzjejmpan" Hirvisaari, vår Herres barmhärtige tjänare från Vääksy, står också på vänskaplig fot med Bäckman, att döma av det Twittersamtal för ett par år sen, då herrarna tillsammans hittade på ett barnsligt öknamn för vår dåvarande ärkebiskop.

Bäckman itse asiassa tuntuu itärajantakaisten ystäviensä mieliksi organisoineen ja yllyttäneen putinistista toimintaa sekä äärivasemmalla että äärioikealla. Toisaalta hän on julistanut, että taistolaiset olivat aikansa Suomen parhaita kulttuurintekijöitä. Toisaalta taas hän on vedonnut äärioikeistoon mm. homovastaisuudella. Ja toki hän on myös omaksunut äärioikeiston vihamielisyyden ruotsin kieltä kohtaan - hänhän tietysti haluaisi Suomeen pakkovenäjän ja epäilemättä venäläissotilaiden opettamana.

Bäckman förefaller faktiskt ha organiserat putinism och uppviglat till den både på vänster- och på högerextremt håll för att göra sina vänner bortom östgränsen till lags. Å ena sidan har han redan hunnit förkunna att sjuttiotalsstalinisterna var de bästa kulturskaparna i sin tids Finland. Å andra sidan har han tilltalat extremhögern bl a genom bögfientlighet. Och naturligtvis har han också anammat extremhögerns fientlighet mot svenska språket - han skulle föredra att ryska soldater kom till Finland för att undervisa i tvångsryska.

Alun perin Bäckman oli useimpien suomalaisten mielestä pelkkä pelle, mutta vuosien mittaan hän on jaksanut jatkaa lähetystehtäväänsä pilkasta järkkymättä. Ilman kunnon tukiryhmää normaali ihminen ei tällaista jaksaisi. On myös ilmeistä, että hänellä on oikeita yhteyksiä venäläisiin takaraivonrikkiampumispalveluihin, ja sellaisella taustalla asianomainen on pieni pakko ottaa vakavasti.

Till att börja med såg de flesta finländare Bäckman som en ren pellejöns, men under åren har han orkat fortsätta med sitt missionerande utan att låta sig röras i ryggen av spottet. Utan ordentliga stödtrupper skulle en normal människa inte orka med sådant. Det är också klart att han har verkliga kontakter med ryska säkerhetsorgan med befogenheter att utdela nackskott. En person med en sådan bakgrund är man illa tvungen att ta på allvar. 

Muistutan taas kerran, mitä suurten totalitarismien aikalaiset George Orwell ja Heinrich Böll toisistaan riippumatta sanoivat: totalitarismin olemukseen kuuluu, että se näyttää naurettavalta, muttei sille uskalla nauraa. Bäckmanin ura havainnollistaa tätä: hänelle ei enää uskalla nauraa.

Jag vill åter påminna om vad George Orwell och Heinrich Böll, samtida med nittonhundratalets stora totalitarister, kom att säga oberoende av varandra: det är ett av totalitarismens definierande drag att det ser skrattretande ut men att man inte vågar skratta åt det. Bäckmans karriär åskådliggör detta: man vågar inte längre skratta åt honom. 

Vaikka Bäckmanin tuominen oikeuden eteen on tärkeä moraalinen voitto, sitä päivää valitettavasti ei ole näköpiirissä, että hän saisi mitä ansaitsisi, ts. että hänet teljettäisiin vankityrmään. Todennäköisempää on, että hän saa jonkin käytännössä symbolisen tuomion ja hyödyntää sitä sitten julistautumalla suureen ääneen poliittisen sorron uhriksi ja fasisti-Suomen poliittiseksi vangiksi ("poliittinen vankeus" tarkoittaa tässä yhteydessä paria rupista päiväsakkoa). 

Det är en viktig moralisk seger att Bäckman äntligen åtalas, men den dagen står inte ännu bakom dörren när han får vad han förtjänar, dvs blir inburad för en längre tid framåt. Det är mer sannolikt att han får en i praktiken bara symbolisk dom och utnyttjar den genom att tjuta i högan sky om vilket offer för politiskt förtryck han är och kalla sig själv för en politisk fånge i fascistiska Finland ("politisk fångenskap" betyder i det här fallet några futtiga dagsböter).