Venäläisillä terroristeilla tukikohta Suomessa - ei anna aihetta toimenpiteisiin. Ryssland grundat terroristbas i Finland - inga åtgärder.

Nyt uutisissa kerrottiin, että venäläisillä "kasakoilla" olisi tukikohta jossain Imatran seudulla. Tukikohdan tarkoitus on antaa asekoulutusta ja "isänmaallista" indoktrinaatiota. Venäjän "isänmaallisuus" tunnetusti on sillä tavalla erikoista luonteeltaan, että sitä harrastetaan muiden maiden alueella. 

Nu har det rapporterats att ryska "kosacker" har stödjepunkt någonstans nära Imatra. Stödjepunkten är avsedd att erbjuda vapenskolning och "fosterländsk" indoktrinering. Rysk "fosterländskhet" brukar ju egendomligt nog främjas på andra länders territorium.

"Kasakat" perinteisessä mielessä tarkoittaa Etelä-Venäjällä ja Ukrainassa ennen vanhaan elänyttä sotilaallisesti organisoitunutta kansaa, joka syntyi kun maaorjat pakenivat herrojaan erämaihin. Pitkään kasakat olivat omia herrojaan, kunnes heistä tehtiin erioikeutettu sotilassääty Venäjän valtakuntaan. Bolševikkivallan myötä kasakkakulttuuri murskattiin, ja bona fide yritykset herättää sitä henkiin 1990-luvun alussa epäonnistuivat, koska kasakoita ei yksinkertaisesti enää ole olemassa: he katosivat Siperian multiin.

"Kosacker" i ordets traditionella betydelse var ett militäriskt organiserat folkslag som förr i världen levde i Sydryssland och Ukraina. Kosacker förefaller har varit ättlingar till livegna som rymt och gömt sig i ödemarken. Länge var de mycket självständiga av sig och sina egna herrar, tills de blev ett privilegierat soldatstånd i ryska riket. När bolsjevikerna tog över krossades kosackkulturen, och de bona fide försök som i början av nittiotalet företogs för att återuppliva kosackkulturen slog fel, eftersom det helt enkelt inte finns några genuina kosacker längre: de sista försvann i den sibiriska mullen.

Nykyajan uuskasakat ovat lähinnä verrattavissa moottoripyöräjengeihin ja rikolliskopliin. Putin käyttää heitä käsikassaranaan vedoten siihen, että he ovat itsenäinen isänmaallinen voima, johon hänellä muka ei ole sananvaltaa. He ovat siis Venäjän epävirallinen armeija, tai valtioterroristijärjestö. Jäsenkunta on luultavasti sitä Venäjän murhasodissa raaistunutta äijäjätettä, joka ei osaa muuta kuin tappaa ja joka rientää kenen tahansa hyväksikäytettäväksi, jos tappohommia tarjotaan.

De nya kosackerna i dag kan snarast jämföras med hojgäng och kriminella ligor. Putin utnyttjar dem som sina springpojkar samtidigt som han påstår att de utgör en självständig fosterländsk kraft han inte har makt över (jo pytt). De är alltså Rysslands inofficiella armé eller statsterroristiska grupp. Medlemskåren har antagligen rekryterats bland den i Rysslands mordiska krig brutaliserade bottensats av gubbar som inte förstår sig på något annat än att döda och som låter sig exploateras av vem som helst som erbjuder dem dylikt arbete.

Tällaiset maahantunkeutujat eivät tietenkään huolestuta millään tavalla maanpuolustuksen ystävinä esiintyviä persuja. Onhan heidän Hommafooruminsakin tehnyt aikoja sitten selväksi, että he haluaisivat Suomen alistuvan Venäjän valtaan ja että talvisota heidän mielestään taisteltiin väärää vihollista vastaan.

Sådana här inkräktare väcker naturligtvis ingen oro bland sannfinnarna, hur mycket de än vill uppträda som försvarsvänner. Även på deras diskussionsforum Homma har det klargjorts för länge sen att de helst skulle se Finland erövrat av Ryssland och att vinterkriget enligt deras mening utkämpades mot fel fiende.

Venäjän sekaantuminen Saksan vaaleihin - Rysk inblandning i Tysklands val

Hiljattain on ilmestynyt raportti Venäjän sekaantumisesta Saksan vaaleihin ja Saksan venäläismyönteisistä voimista. Tässä tulisi hieman referaattia. Raportin tekijöihin kuuluvat niinkin kovat nimet kuin Peter Pomerantsev ja Anne Applebaum, joten mistään joutavasta lärpykästä ei ole kyse.

Nyligen kom det ut en redogörelse för rysk inblandning i Tysklands val, inklusive en beskrivning av de ryskvänliga krafterna i Tyskland. Det här är en översikt över rapporten ifråga. Peter Pomerantsev och Anne Applebaum har varit med om att skriva den, och det är två mycket välkända och uppskattade namn, det kan ni vara säkra på.

Peter Pomerantsev, venäläistaustainen brittijournalisti, joka on käsitellyt Venäjän propagandaviestimiä teoksessaan Mikään ei ole totta ja kaikki on mahdollista. Peter Pomerantsev, brittisk journalist med ryska rötter, som skrivit om ryska propagandamedier i sin bok Ingenting är sant och allt är möjligt. Kuvalähde/Bildkälla: Wikipedia

Venäjän propaganda on suunnattu periaatteessa kolmelle kohderyhmälle: 1) alt right -äärioikeistolle, 2) pasifistiselle vasemmistolle ja 3) Venäjältä muuttaneille. Tämä pätee niin Saksaan kuin muihinkin länsimaihin. Äärioikeistoon vaikutetaan ennen muuta levittelemällä mm. bottiverkkojen avulla liioiteltuja tai valehdeltuja tarinoita raiskaavista muslimeista, vasemmistoon löpinöillä "rauhasta" ja mm. ukrainalaisten fasistien uhasta, ja saksanvenäläisiin sekoituksella raiskaajamuslimitarinoita ja venäläisnationalistista propagandaa lännen rappiosta (homoseksuaalisuudesta, epämiehekkyydestä ym.). Huomattava osa saksanvenäläisiä äänestääkin äärioikeistolaista AfD-puoluetta - ne, jotka eivät äänestä, ovat taipuvaisia poliittiseen passivoitumiseen.

Den ryska propagandan riktas i princip till tre målgrupper: 1) den "alternativa" extremhögern, 2) den pacifistiska vänstern och 3) invandrarna från Ryssland. Det här gäller både Tyskland och västländerna i allmänhet. Extremhögern påverkas främst genom att t ex genom botnät kolportera överdrivna eller förljugna historier om muslimer som våldtar, vänstern genom svammel om "fred" och t ex om det fascistiska hotet i Ukraina, och tysklandsryssarna med en blandning av historier om muslimska våldtäktsmän och rysknationalistisk propaganda om det korrumperade (homosexuella, omanliga osv) västerlandet. En betydande del tysklandsryssar röstar faktiskt på det högerextrema partiet AfD, och de som inte gör det tenderar till politisk passivitet.

Raportin mukaan AfD ei tiettävästi ole suorissa rahoituskytkyissä Venäjään. Sitä vastoin yksittäisiä aihetodisteita Venäjän vaikutuksesta puolueeseen on lueteltavissa aika runsaasti.

Enligt redogörelsen finansieras AfD veterligen inte direkt av Ryssland. Däremot finns det gott om enstaka bevis på att partiet står under rysk påverkan.

HELMIKUUSSA 2017 puolueen silloinen puheenjohtaja Frauke Petry vieraili Moskovassa neuvottelemassa yhteistyöstä. Vähän sen jälkeen toinen puolueen silmäätekevä, Jörg Urban, piti poliittisen puhetilaisuuden, "isänmaallisen salongin", julistaakseen Venäjä-sanktioiden olevan haitaksi Saksin osavaltiolle. Myös AfD:n nuorisojärjestö solmi suhteet Venäjän valtapuolueen nuoriin.

I FEBRUARI 2017 besökte partiets dåvarande ordförande Frauke Petry Moskva för att förhandla om samarbete. Strax därefter höll en annan partikoryfé, Jörg Urban, ett politiskt evenemang, en s k "fosterländsk salong", varvid han förkunnade att sanktionerna mot Ryssland inte motsvarade delstaten Sachsens intressen. Även AfDs ungdomsorganisation knöt relationer med en motsvarande underavdelning inom Rysslands makthavande parti.

Frauke Petry. Kuvalähde/bildkälla/Quelle: Wikipedia.de

ALEXANDER GAULAND, joka syrjäytti Petryn puheenjohtajuudesta, on puolestaan korostanut Venäjän historiallista oikeutta Krimiin ja vaatinut paluuta Otto von Bismarckin aikaiseen Venäjää myötäilleeseen ulkopolitiikkaan.

ALEXANDER GAULAND, som avlöste Petry som ordförande, har å sin sida framhävt Rysslands historiska anspråk på Krim och krävt en återgång till den Rysslandvänliga utrikespolitik som Otto von Bismarck på sin tid blev känd för.

Alexander Gauland. Kuvalähde/bildkälla/Quelle: Wikipedia.de

MARCUS PRETZELL, Frauke Petryn aviomies, taas osallistui vuonna 2016 Krimillä pidettyyn konferenssiin. Matkakulut maksoi Kremliä lähellä oleva järjestö Jaltan talousfoorumi.

MARCUS PRETZELL, Frauke Petrys make, har dessutom deltagit i en konferens i Krim år 2016. Resan finansierades av Ekonomiska forumet för Jalta, en Kreml närstående organisation.

ALEKSANDR MALOFEJEV, venäläinen oligarkki, joka rahoittaa "pienten vihreiden miesten" tappajaryhmiä ja joka on EU:n boikottilistalla, on läheisissä yhteyksissä Gaulandiin ja antaa ymmärtää pitävänsä tätä Saksan tulevana Führerinä.

ALEKSANDR MALOFEJEV, en rysk oligark som finansierar "små gröna mäns" mördarskaror och som placerats på EUs bojkottlista, står i nära kontakt med Gauland och låter förstå att han ser denne som framtida Führer för Tyskland.

ALEKSANDR JUŠTŠENKO (ei sukua Viktorille), venäläinen parlamentaarikko, osallistui huhtikuussa 2017 AfD:n organisoimaan Venäjän-sanktioiden vastaiseen kokoukseen Saksin Freibergissä. Paikalla oli eurooppalaisen äärioikeiston (hapan)kerma: Itävallan FPÖ, Tšekin Svoboda a přímá demokracie ("Vapaus ja suora demokratia"), Belgian Vlaams Belang ja Italian Lega Nord, AfD:tä edusti itse Gauland. Läsnä oli myös Manuel Ochsenreiter, Zuerst-lehden päätoimittaja ja ilmeisesti Saksan vaikutusvaltaisin äärioikeistolainen journalisti.

ALEKSANDR JUSJTJENKO (inte släkt med Viktor), en rysk parlamentariker, var i april 2017 närvarande på ett protestmöte organiserat av AfD i Freiberg (Sachsen) för att kritisera sanktionerna mot Ryssland. Europeisk extremhöger var också representerad: FPÖ från Österrike, Svoboda a přímá demokracie ("Frihet och direkt demokrati") från Tjeckien, Vlaams Belang från Belgien och Lega Nord från Italien. Dessutom märktes bland mötesdeltagarna Manuel Ochsenreiter, chefredaktör för tidskriften Zuerst och förmodligen den mest inflytelserike högerextreme journalisten i Tyskland.

Manuel Ochsenreiter. Zuerst-aikakauslehden lisäksi hän on toimittanut myös Deutsche Militärzeitschriftiä, sotilasaikakauslehteä, joka oli suunnattu sotaveteraaneille ja DDR:n kansanarmeijan veteraaneille (!). Saksan viranomaiset ovat määritelleet lehden äärioikeistolaiseksi.

Manuel Ochsenreiter. Förutom tidskriften Zuerst har han även redigerat Deutsche Militärzeitschrift, riktad till krigsveteraner och veteraner från DDR-folkarmén (!). Tyska myndigheter anser tidskriften vara högerextrem.

Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia.de.

ELOKUUSSA 2017 AfD piti Magdeburgissa Venäjä-aiheisen konferenssin. Tilaisuuden tarkoituksena oli ennen kaikkea vastustaa Venäjään suunnattuja sanktioita, mutta käytännössä siitä tuli propagandatilaisuus, jossa saarnattiin USA:n pahuudesta, homoudesta ja muusta siveettömyydestä. Paikalla oli Die Russlanddeutschen Konservativen -järjestö, joka on ilmeisesti AfD:tä lähellä oleva pulju tarkoituksenaan mobilisoida kannatusta puolueelle Venäjältä muuttaneiden saksalaistaustaisten - Saksan "inkeriläisten" - keskuudessa.

I AUGUSTI 2017 höll AfD en konferens om ryska teman i Magdeburg. Det var meningen att främst ifrågasätta sanktionerna mot Ryssland, men i praktiken blev det ett propagandaevenemang som beskyllde USA för ondska, homosexualitet och annan oanständighet. Sina representanter sände bl a organisationen Die Russlanddeutschen Konservativen, en AfD närstående förening som startats för att tilltala etniskt tyska invandrare från Ryssland (jfr ingermanländarna i Finland).

Saksan äärioikeistolaiset viestimet ovat läheisissä yhteyksissä Venäjään. Manuel Ochsenreiter on matkaillut niin Krimillä kuin Vuoristo-Karabahissa, ja hän on myös pahamaineisen Aleksandr Duginin kamu.

De högerextrema medierna i Tyskland står i maskopi med Ryssland. Manuel Ochsenreiter har turistat både i Krim och i Nagorno-Karabach, och han är även såta vänner med den illa beryktade Aleksandr Dugin.

Tärkeä venäläismielinen toimija on kuukausittain ilmestyvä Compact-aikakauslehti. Se toimii läheisessä yhteistyössä venäläisjohtoisen, Pariisissa ja New Yorkissa haaraosastoja ylläpitävän Demokratia- ja yhteistyöinstituutin kanssa. Kyseessä on ajatuspaja, joka pyrkii arvostelemaan ihmisoikeuksien toteutumista länsimaissa, ts. luomaan propagandameemejä, jotka soveltuvat myös vasemmistolaisten ja liberaaliporvarien levitettäviksi. Compact-lehti on nationalistinen ja korostaa kansallisvaltioiden tärkeyttä - yhteistyössä venäläisen instituutin kanssa se järjestää "suvereenisuustapahtumia" venäläiskontrolloidun "kansallismielisyyden" propagoimiseksi. Tapahtumiin on osallistunut PEGIDA- ja AfD-johtajia Gaulandia myöten, ja myös venäjänkielisiä maahanmuuttajia on houkuteltu Compactin oman televisiokanavan avulla.

En viktig ryskvänlig aktör är även den månatligen utkommande tidskriften Compact. Den för ett nära samarbete med Institutet för demokrati och samarbete, en ryskstyrd tankesmedja med filialer i Paris och New York. Tankesmedjan kritiserar bristande mänskliga rättigheter i västländerna och försöker därigenom skapa propagandamem som även vänstervridna eller liberalt borgerliga nätanvändare kan vidarebefordra. Compact är en nationalistisk tidskrift som försvarar nationalstaterna - i samspråk med det ryska institutet arrangerar den "suveränitetsevenemang" för att propagera ryskstyrd "nationalism". PEGIDA- och AfD-ledare, inklusive Gauland, har varit med om dessa evenemang, och Compact har egen tevekanal som också använts till att locka rysktalande invandrare.

AfD:n äänenkannattajana toimii Junge Freiheit, viikkolehti, joka ilmeisesti pyrkii tekemään äärioikeistolaisuudesta sisäsiistimpää toimimalla sen ja konservatiivisuuden rajamailla. Lehden linja on kauttaaltaan ollut venäläismielinen ainakin Krimin kysymyksen osalta, ja se on toiminut meemitehtaana sosiaalisissa medioissa toimiville äärioikeistolaisille (joista tietysti suuri osa kuuluu Kremlin bottiverkkoihin).

Pressorganet för AfD är veckotidningen Junge Freiheit, som uppenbarligen försöker göra högerextremismen mera rumsren genom att balansera på gränsen mellan den och konservatismen. Tidningen har i Krimfrågan haft en konsekvent ryskvänlig linje, och den har också agerat memfabrik åt högerextremister verksamma på sociala medier (många av dessa högerextremister ingår givetvis i de botnät som styrs av Kreml).

KREMLIN OMA MEDIA, siis venäläiset ja venäjänkieliset viestimet sekä RT:n tyyppiset ulkomaille suunnatut propagandaämyrit, on selvästi kallellaan AfD:n suuntaan. Mitään hyvää ei löydetä mistään saksalaisesta puolueesta eikä instituutiosta - lukuun ottamatta AfD:tä, joka esitetään maahanmuuttokriittisenä ja siksi vainon kohteeksi joutuneena valtavirtapuolueena. Esimerkiksi Frauke Petryn asemaa ravistelleista skandaaleista ja puolueen sisäisistä riidoista ei ole puhuttu sanallakaan, ei liioin kerrottu tarkemmin puolueen äärioikeistolaisista piirteistä, joista osa voisi inhottaa venäläistäkin yleisöä.

KREMLS EGNA MEDIER, dvs Kremls ryska och ryskspråkiga medier samt sådana propagandaspråkrör riktade till utlandet som RT, har tydlig slagsida till AfDs fördel. De ser ingenting gott eller lovvärt i något tyskt parti eller i någon tysk institution, med undantag av AfD, framställt som ett huvudfårans parti som på grund av sin invandringskritiska inställning blivit föremål för klappjakt. Skandalerna kring Frauke Petry och de inre stridigheterna i partiet har förbigåtts i tystnad, och partiets entydigt högerextrema drag har inte heller skildrats, kanske därför att de i viss mån kunde väcka anstöt även hos den ryska publiken.

Vaalikampanjoja sosiaalisessa mediassa säätävät Kremlin bottiverkot ovat meille jo ennestään tuttua huttua. Esimerkiksi Twitterissä bottitilit naamioituvat aluksi tavallisiksi spämmiroboteiksi ja lähettävät kaupallista tai pornografista sisältöä - tästä esimerkkeinä ne Twitterin tissihirviöt, jotka ovat vähän väliä änkeämässä kaveriksi. Mutta kun vaalit lähestyvät, nämä bottitilit aktivoituvat Venäjälle mieleisten meemien kylväjinä.

Kremlstyrda botnät som genom sociala medier påverkar valkampanjer är givetvis ingenting nytt för us. På Twitter maskerar sig botkontona i början som vanliga spamrobotar som sprider kommersiellt eller pornografiskt innehåll - ett exempel är de vänskapssökande Twitterflickorna med monsterbröst. Men när val närmar sig aktiverar sig dessa botkonton som källor av Rysslandvänliga mem.

Venäjän ohjailemissa saksankielisissä viestimissä kerrotaan tietysti niitä tavanomaisia propagandajuttuja siitä, kuinka maahanmuuttajat (eivät tietenkään venäläiset maahanmuuttajat, koska heillä on suojaväri) raiskaavat. Lisäksi niissä väitetään AfD:n joutuneen vaalipetoksen uhriksi, koska fasistithan ovat aina vaalipetoksen uhreja, elleivät voita vaaleja.

I de ryskstyrda tyskspråkiga medierna berättas givetvis de vanliga amsagorna om hur invandrare våldtar (med undantag av ryska invandrare, de har ju den där skyddsfärgen). Dessutom påstår de att AfD blivit offer för valfusk - som vi vet är fascister alltid offer för valfusk, om de inte segrar.

VASEMMISTON suhde Venäjään on monimutkaisempi. Vasemmistolaisiksi laskettavat ryhmät ajavat monia Venäjän vastustamia asioita. Venäjää kritisoivat mm. feministit, ympäristönsuojelijat ja ihmisoikeusväki. 

VÄNSTERNS förhållande till Ryssland är mera komplicerat. Många grupper som tillräknas vänstern står för saker som Ryssland bekämpar. Ryssland kritiseras bl a av feminister, miljöskyddare och mänskorättsfolk.

VENÄLÄISMIELINEN VASEMMISTO sitä vastoin löytyy sieltä, missä puhutaan paljon rauhasta ja anti-imperialismista. Vasemmisto on Saksassa jo maan historian takia taipuvainen näkemään Venäjän - käyttääkseni omaa poliittisesti epäkorrektia termiäni - "kunnianeekerinä", siis länsi-imperialismin sortamana (Venäjän omaan imperialismiin tämä porukka ei kiinnitä huomiota). Myös avoimesti marxilaiset vasemmistolaiset ja DDR:n haikailijat suhtautuvat Venäjään myönteisesti ja myötäillen.

DEN RYSKSINNADE VÄNSTERN gömmer sig bakom fredssnacket och antiimperialismen. Vänstern i Tyskland är redan av historiska skäl villig att se Ryssland - för att använda min egen politiskt inkorrekta term - som en "hedersneger", alltså som ett offer för västlig imperialism (Rysslands egen imperialism struntar det här gänget i). Också öppet marxistiska vänstermänniskor och DDR-nostalgiker stryker Ryssland gärna medhårs. 

VENÄLÄISMIELISEN VASEMMISTON PUOLUE on Die Linke, eli Itä-Saksan valtapuolueen, Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen (SED, Sozialistische Einheitspartei Deutschlands), perinteiden jatkaja. Puolueen johtajat ovat yleiseurooppalaisten paineiden vuoksi joutuneet tuomitsemaan Krimin miehityksen, mutta puolueessa vaikuttaa runsaasti toimijoita, jotka pysyttelevät Kremlin linjoilla.

DEN RYSKSINNADE VÄNSTERN samlas främst till partiet Die Linke, som utgör fortsättningen till makthavarpartiet i gamla Östtyskland, Socialistiska Enhetspartiet (SED, Sozialistische Einheitspartei Deutschlands). Partiledarna har p g a det allmäneuropeiska trycket sett sig tvungna att fördöma ockupationen av Krim, men partiet hyser fortfarande många Kremltrogna aktörer.

Näistä esimerkkeinä raportti mainitsee sellaiset Venäjällä matkailleet puolueen poliitikot kuin Andreas Maurer (Krimin-kävijä, pitää itseään venäläis-saksalaisena), Martin Dolzer (saksankielisellä RT:llä ja Sputnikilla kysytty kommentaattori), Andrej Hunko (Bundestagin jäsen ja samoin tavallinen kommentaattori Venäjän saksankielisissä medioissa) ja Wolfgang Gehrcke (matkustellut yhdessä Hunkon kanssa Venäjän miehittämillä Ukrainan alueilla).

Som exempel nämner rapporten sådana i partiet verksamma Rysslandbesökare som Andreas Maurer (har turistat i Krim, ser sig själv som tysk-rysk), Martin Dolzer (efterfrågad kommentator på tyska RT och Sputnik), Andrej Hunko (medlem av tyska parlamentet Förbundsdagen och likaså en vanlig kommentator på Rysslands tyskspråkiga medier) och Wolfgang Gehrcke (besökt ryskockuperade områden i Ukraina tillsammans med Hunko).

Die Linken ulkopuolella vasemmistolaisten suhde Venäjään on ristiriitainen. Venäjän vipuvarsi vasemmistoon on lähinnä siinä, että a) "rauha" ymmärretään vasemmistossa laajalti liennytykseksi Venäjän suuntaan, mikä tekee monista halukkaita kuuntelemaan Venäjän propagandaa ja b) monet äärivasemmistolaiset ryhmät näkevät Venäjän vallankumouksen osana omaa perinnettään, mikä puolestaan synnyttää taipumuksen ihannoida Venäjää yleensä, ei vain Venäjän vasemmistotraditiota.

Vänstern utanför Die Linke har ett motsägelsefullt förhållande till Ryssland. Det ryska inflytandet på vänstern beror främst på två skäl: a) ordet "fred" betyder för alltför många vänstermänniskor undfallenhet gentemot Ryssland, vilket gör dem villiga att lyssna till rysk propaganda och b) många vänsterextrema kotterier uppfattar den ryska revolutionen som en del av sin egen tradition, vilket sedan ger upphov till en böjelse att inte bara idealisera den ryska vänstertraditionen utan Ryssland i och för sig.

Raportin mukaan osa Saksan antifasistisista ryhmistä myös uskoo Venäjän satuihin Ukrainan fasistisuudesta. Toisaalta suuri enemmistö antifasistisina itseään pitävistä saksalaisvasemmistolaisista on tuominnut yksiselitteisesti Venäjän ulkopolitiikan.

Enligt rapporten tror också en del antifascistiska grupper på ryska amsagor om Ukraina som en fascistisk stat. Å andra sidan har den stora majoriteten självutnämnda vänsterantifascister i Tyskland entydigt fördömt Rysslands utrikespolitik.

Perinteikäsniminen "Punainen apu" eli Rote Hilfe antaa oikeusapua lain kanssa kahnaukseen joutuneille vasemmistoaktivisteille. Tai tämä on yhdistyksen virallinen tehtävä. Raportin laatijoiden mukaan Rote Hilfe on kuitenkin nyttemmin kerännyt rahaa Venäjän sotaponnistuksille Ukrainassa, tietenkin "antifasismia" tekosyynä käyttäen. 

Den traditionstroget uppkallade organisationen "Röda hjälpen", Rote Hilfe, erbjuder rättshjälp åt vänsteraktivister som kommit i konflikt med lagen. Eller det är vad föreningen officiellt håller på med. Enligt rapporten har Rote Hilfe dock på sistone samlat pengar för att finansiera Rysslands krigsansträngningar i Ukraina, givetvis med "antifascism" som svepskäl.

Rainer Rothfuss on "rauhan"-aktivisti, joka organisoi "rauhan"-matkoja Venäjälle. Käytännössä matkat suuntautuvat Krimille, ja matkoilla tavataan Venäjän valtapuolueen toimihenkilöitä sekä - varsinaista rauhantoimintaa - Putinin lempimoottoripyöräjengin, "Yön susien", jäseniä.

Rainer Rothfuss är en "freds"-aktivist, som organiserar "freds"-resor till Ryssland. I praktiken är det Krim som besöks, och på resorna möter man det ryska ledarpartiets funktionärer och - det låter som riktigt fredsfrämjande! - medlemmar av Putins favorithojgäng "Nattvargarna".

Yön sudet - rauhanmarssilla? Nattvargarna - på fredsmarsch? Kuvalähde/Bildkälla: Wikipedia.

Varsinaisia omia vaihtoehtomedioita äärivasemmistolla ei Saksassa ole lukuun ottamatta viemärilehtityyppisiä uutiskirjeitä. Suurelta osin radikaaleinkin vasemmisto hakee tietonsa ihan tavallisista valtavirran sanomalehdistä. Tämän takia vasemmiston merkitys Putinin juoksupoikana on vähäisempi kuin äärioikeiston, ellei ole kyse aivan hörhötason katuradikaaliryhmittymistä, joita Saksassa kyllä riittää.

Egna alternativa medier har extremvänstern i Tyskland inte, med undantag av nyhetsbrev i fanzinestil. De flesta vänsterradikaler inhämtar sin information om världen från helt vanliga tidningar. Därför spelar vänstern en mindre roll som springpojke åt Putin än extremhögern, med undantag av helt stolliga grupper av radikala gatuaktivister, som det givetvis inte råder någon brist på.

Mutta nyt tulee puhe kolmannesta avainryhmästä: SAKSAN VENÄJÄNKIELISISTÄ.

Sen är det dags att ta upp en tredje nyckelgrupp: DE RYSKTALANDE I TYSKLAND.

Saksassa asuu raportin mukaan pari kolme miljoonaa venäjänkielistä. Osa on tavanomaisia pakolaisia, siirtolaisia, asiantuntijatehtävissä toimivia intellektuelleja jne., mutta suuri massa on oikeastaan venäjänsaksalaisia, jotka ovat paluulain puitteissa saaneet asettua asumaan Saksaan. He ovat siis saksalainen vastine inkeriläisille.

Enligt rapporten bor det två-tre miljoner rysktalande i Tyskland. En del är vanliga flyktingar, invandrare, intellektuella med jobb som experter osv., men den stora massan är rysslandstyskar som inom ramen av en särskild lag om återflyttning tillåtits bosätta sig i Tyskland. De utgör sålunda en tysk motsvarighet till ingermanländarna.

Venäjänsaksalaisten maahanmuutto tapahtui syistä, joita voi pitää pohjimmaiselta innoitukseltaan rasistisina, koska heidät nähtiin ihmismateriaalina, ei ihmisinä: toivottuna vastapainona maan turkkilais- ja muulle tummaihoiselle ja "epäsaksalaiselle" maahanmuuttajaväestölle. Tyypillinen venäjänsaksalainen ei enää osannut saksaa, ainakaan äidinkielenään. Monia yhdisti Saksaan enää vain saksalaisittain kalskahtava sukunimi. Saksan valtio antoi heille kuitenkin sellaisen signaalin, että he (venäläistyneinä ja neuvostovenäläisine tapoineen) edustivat jonkinlaista oikeaa saksalaisuutta, joka Saksasta oli kadonnut. 

Den rysslandstyska invandringen berodde på vad man i sista hand kan kalla rasism, eftersom de sågs som människomaterial, inte som människor: som en önskvärd motvikt till den turkiska eller överhuvudtaget mörkhyade och "otyska" invandrarbefolkningen. En typisk rysslandstysk talade inte längre tyska, åtminstone inte som modersmål. Mångas enda förbindelse till Tyskland var deras tyskklingande efternamn. Tyska staten signalerade dem dock att de - med ryskt modersmål och sovjetiserade seder - representerade någon sorts urtyskhet som försvunnit i Tyskland. 

Feridun Zaimoglu, turkkilaistaustainen saksalainen kirjailija. Feridun Zaimoglu, tysk författare med turkiska rötter. Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia.de

Yksi seuraus tästä oli, että venäjänsaksalaisia ei yritettykään mitenkään sopeuttaa eikä kotouttaa - heidän ajateltiin pelkän saksalaisen sukunimen ja vaalean ihon voimalla taikaiskusta muuttuvan saksalaisiksi. Siinä kävi kuitenkin niin, että venäjänsaksalaisten gettoutumisongelmasta tuli paljon pahempi kuin mikään muslimien tai turkkilaisten gettoutumisongelma (kaikki saksalaista kulttuuria tuntevat tietävät, että Saksassa on ollut jo vuosikymmenet valtakulttuuriin kotoutuneita turkkilaistaustaisia kirjailijoita, näyttelijöitä ja journalisteja).

En följd var att det staten inte på något sätt försökte integrera rysslandstyskarna - man inbillade sig att efternamnet och den ljusa huden var nog för att magiskt förvandla dem till tyskar. Det som skedde var dock att det rysslandstyska ghettoiseringsproblemet blev etter värre än det turkiska eller muslimska (alla som känner tysk kultur vet att det sedan årtionden tillbaka finns välintegrerade författare, skådespelare och journalister med turkisk bakgrund i Tyskland). 

Renan Demirkan, Suomessakin jo kahdeksankymmenluvulla kuuluisa näyttelijä televisiosarja Reporterin ansiosta. Renan Demirkan, en välkänd skådespelerska även i Finland redan på åttiotalet, tack vare teveserien Reporter. Kuvalähde/bildkälla: Wikipedia.de

Nykyään Saksan venäjänsaksalaiset toki osaavat saksaa, mutta ovat yhä hyvin venäjänkielisiä ja venäläisiä kulttuuriltaan. Monet seuraavat ainoastaan tai voittopuolisesti venäjänkielisiä medioita. AdF on ainoa puolue, joka pyrkii puhuttelemaan tätä porukkaa sen omalla kielellä - sekä valtio että muut puolueet ovat lyöneet laimin venäjänkielisen tiedottamisen. Tulos on arvattava: Saksan venäjänkieliset getot ovat poliittisesti passivoituneita, mutta ne, jotka äänestävät, äänestävät etupäässä AdF:ää.

I dag behärskar rysslandstyskarna i Tyskland visserligen tyska, men är fortfarande mycket rysktalande och kulturellt ryska. Många följer endast eller för det mesta ryskspråkiga medier. AdF är det enda parti som försöker tilltala de här människorna på deras eget språk - både staten och de andra politiska partierna har försummat ryskspråkig information. Resultatet är självklart på förhand: de rysktalande gettona i Tyskland är politiskt passiverade, men de som röstar, röstar främst på AdF.


Koska venäjänsaksalaiset äärioikeistolaiset osaavat venäjää paremmin kuin saksaa mutta yrittävät samalla esiintyä oikean saksalaisuuden portinvartijoina, netistäkin voi löytää varsin surkuhupaisia esimerkkejä heille suunnatusta AdF-propagandasta. Ehdottomasti tragikoomisimmasta päästä on mielenosoitusplakaatti, jossa lukee venäjäksi "Kotiseutuni pysyy saksalaisena". 

Rysslandstyska högerextremister behärskar bättre ryska än tyska men försöker samtidigt uppträda som "riktiga tyskar". Detta leder till att en del av den AdF-propaganda som riktas till dem är på ett deprimerande sätt skrattretande. Ett av de mest tragikomiska exempel man hittar på nätet är ett plakat med texten "Min hembygd förblir tysk" - på ryska.

Maahanmuuttokriitikot julistavat aina, että epämääräiset "mokuttajat" "maahantuovat" porukkaa, joka sitten tunkee kertomaan kantaväestölle, miten sen pitäisi omassa maassaan olla. Hiukkasen ilkeästi heittäisin, että he ovat oikeassa - näiden venäjänsaksalaisten suhteen. Pari vuosikymmentä sitten saksalaiset oikeistopoliitikot (maltilliset oikeistolaiset, Merkelin puolue) tosiaan maahantoivat Saksaan kolme miljoonaa ihmistä, jotka nyt pitävät itseään parempina saksalaisina ja tietävät kantaväestöä paremmin, mitä näiden rauhaan kuuluu. 

Invandringskritiker brukar alltid beskylla mer eller mindre oklart definierade "mångkulturvänner" för att "importera" folk som sen ger stambefolkningen order om hur den borde bete sig i sitt eget land. Lite elak som jag är medger jag att invandringskritikerna hade rätt - om de här rysslandstyskarna. För ett par årtionden sen importerade tyska högerpolitiker (moderata sådana, från Merkels parti) tre miljoner människor till Tyskland, och nu anser sig dessa importerade att de är bättre tyskar och vet allt bättre än stambefolkningen.

Sinänsähän en tietysti venäjänsaksalaisiakaan lähtisi demonisoimaan. He ovat olleet syrjitty, takamaille väkisin ajettu ryhmä Neuvostoliitossa ja oppineet pitämään kaikkea puhetta kansojen tasa-arvoisuudesta ja ystävyydestä pelkkänä propagandana. Saksalaisen kulttuurin syvällisemmistä piirteistä venäjänsaksalaiset eivät saksantaidottomina tietenkään paljoa voineet tietää. Sitä vastoin on selvää, että heidät syyllistettiin Natsi-Saksan pahoista teoista ja että monet uhmakkuuttaan samaistuivat siihen viholliskuvaan natseista, jota neuvostopropaganda levitti. Tämähän on tuttu psykologinen mekanismi: ollaan nyt sitten natseja ja ylpeitä siitä, kun kerran koko ajan sellaisiksi haukkuvat.

Inte för att jag vill demonisera rysslandstyskarna heller. I Sovjetunionen har de fått lida av diskriminering och marginalisering och lärt sig uppfatta allt snack om folkens likaberättigande och vänskap som ren propaganda. De hade föga aning om tyska språket och den tyska kulturens djupsinnigare aspekter. Däremot är det klart att de skuldbelades för de nazistiska illgärningarna och att många av dem av ren trots identifierade sig med den fiendebild av nazister som sovjetpropagandan kolporterade. Det här är ju en välbekant psykologisk mekanism: låt oss då vara nazister och stolta över det, om vi hela tiden kallas så.

Venäjänsaksalainen tausta on seuraavilla toimijoilla:

Följande aktörer har rysslandstysk bakgrund:

Saksan liittotasavallan parlamentin (Bundestag) molemmat Neuvostoliitossa syntyneet jäsenet Waldemar Herdt ja Anton Friesen edustavat AfD:tä. Herdt on aiemmin kuulunut "Raamattu-uskovien kristittyjen puolueeseen" (Partei Bibeltreuer Christen), joka oli pieni, nyttemmin toimintansa lakkauttanut fundamentalistikristittyjen puolue.

Bägge sovjetfödda ledamöterna på Förbundsdagen, Waldemar Herdt och Anton Friesen, representerar AfD. Herdt har tidigare varit medlem i "Partiet för Bibeltrogna Kristna" (Partei Bibeltreuer Christen), ett numera nedlagt litet parti för fundamentalistiska kristna.

IT-SPESIALISTI EUGEN SCHMIDT on ollut organisoimassa AfD:n ja venäjänsaksalaisten lähentymistä. Hänen teemojaan ovat lännen moraalinen rappio ja pakolaisvastaisuus ja hän on usein esiintynyt Venäjän propagandatuuttien puhuvana päänä.

DATORSPECIALISTEN EUGEN SCHMIDT har varit med om att organisera närmandet mellan AfD och rysslandstyskarna. Hans favoritteman är det moraliska förfallet i Väst och flyktingfientligheten, och han har ofta uppträtt som propagandaröst i ryskstyrda medier.

WALDEMAR BIRKLE on AfD:n paikallispoliitikko Pforzheimista, läheltä Ranskan rajaa: paikallinen venäjänkielisten getto äänestää häntä ennätyslukemin.

WALDEMAR BIRKLE är lokalpolitiker åt AfD från Pforzheim nära franska gränsen: ryska gettot där röstar på honom med rekordnummer.

VADIM DERKSEN on AfD:n äänimagneetti Regensburgissa. Hänen tiedetään olevan läheisesti yhteydessä äärioikeistolaiseen ns. identitääriliikkeeseen.

VADIM DERKSEN är AfDs röstmagnet i Regensburg. Han är känd för sina nära förbindelser till den högerextrema s k identitära rörelsen.

DIE EINHEIT on pieni puolue, joka on nimenomaisesti perustettu venäjänsaksalaisia edustamaan jo ennen AfD:n nousua. Sen ohjelma on jokseenkin sama kuin AfD:n ja samantyyppisten protestipuolueiden: kovempia rangaistuksia pedofiileille, maahanmuuttolait tiukemmiksi, mitä näitä nyt on. Nykyään se on käytännössä AfD:n haaraosasto.

DIE EINHEIT är ett litet parti som före AfDs uppgång särskilt grundats för att representera rysslandstyskarna. Dess program liknar AfDs och protestpartiers i allmänhet: hårdare straff för pedofiler, strängare invandringslagar och vad det nu finns för favoritteman. I dag utgör det i praktiken en filial till AfD.

DIMITRI REMPEL on Die Einheitin puheenjohtaja ja tiiviissä kytköksissä Venäjään. Hän on mm. julistanut Venäjän propagandaradiossa, että sadat tuhannet Saksaan muuttaneet venäjänsaksalaiset ovat halukkaita siirtymään Krimille - kaipa toimimaan Venäjälle uskollisena asuttaja-aineksena. On kuitenkin vaikea uskoa, että Saksan lihapatojen ääreen päässeet oikeasti haluaisivat muuttaa köyhtyvään ja rappeutuvaan, kauppaboikottien kurjistamaan itään.

DIMITRI REMPEL är ordförande för Die Einheit och har nära förbindelser till Ryssland. Han har bl a förkunnat på rysk propagandaradio att hundratusentals rysslandstyskar bosatta i Tyskland är villiga att flytta till Krim - antagligen i egenskap av rysksinnade nybyggare. Det är dock svårt att tro att folk som redan bor i det rika Tyskland vore särskilt entusiastiska över att bosätta sig i ett fattigt och förfallet Öst kringskuret av alla bojkotter och sanktioner. 

Suurin osa venäjänsaksalaisille tai Saksan venäjänkielisille suunnatusta mediatarjonnasta on putinistista ja länsivastaista. Varsinaisia mediajättejä ovat RT ja Sputnik. Poikkeuksena mainitaan RTVD-kanava, yksityinen berliiniläinen kanava, joka toimii yhteistyössä mm. Deutsche Wellen ja Radio Free Europe/Radio Libertyn kanssa. RTVD on kuitenkin saatavissa vain osana maksullista kanavapakettia, joten se tavoittaa kohdeyleisön huonommin kuin nuo Venäjän propagandatuutit. Myös Zero Hedge -uutissivusto, joka on tunnettu venäläismielisenä salaliittoteoriasaittina, on venäjänsaksalaisten suosiossa.

Största delen av de medier som riktar sig till de rysktalande i Tyskland, inklusive rysslandstyskarna, har putinistisk eller västfientlig inriktning. De verkliga mediegiganterna är RT och Sputnik. Ett undantag är RTVD, en privat tevekanal i Berlin, som samarbetar bl a med Deutsche Welle och Radio Free Europe/Radio Liberty. RTVD är dock endast tillgänglig via en paket betalkanaler, vilket innebär att den inte når en så stor del av målgruppen som den ryska propagandan. En webbsajt som åtnjuter stor popularitet bland rysslandstyskar är Zero Hedge, en nyhetssajt känd för sina putinistiska konspirationsteorier.

SOSIAALISEN MEDIAN MANIPULOINTI on tietysti myös keskeisellä sijalla venäjänsaksalaisten poliittisessa ohjaamisessa. Somessa toimii ryhmiä, joiden tarkoitus nimen perusteella voi olla auttaa venäjänsaksalaisia löytämään töitä, tapaamaan uusia ystäviä tai kotoutumaan yhteiskuntaan, mutta jotka keskittyvät lähinnä kauhistelemaan länsimaiden rappiota, haukkumaan Merkeliä ja levittelemään samoja pelottelujuttuja kauheista raiskaajamuslimeista. Näissä ryhmissä AdF värvää aktiivisesti, enkä pidä epäuskottavana, että myös Venäjän tiedustelupalvelut ovat mukana tätä taikinaa vaivaamassa.


MANIPULERINGEN AV SOCIALA MEDIER spelar givetvis också en central roll i den politiska styrningen av det rysslandstyska opinionsklimatet. Det finns grupper i sociala medier som påstår sig vara inriktade på att hjälpa rysslandstyskar hitta jobb eller nya vänner eller integrera sig i samhället i allmänhet, men som mest himlar sig över förfallet i Väst, skäller ut Merkel och berättar gamla skräckhistorier om hemska muslimer som våldtar. AdF idkar aktivt rekryteringsarbete i dessa grupper, och det skulle inte förvåna mig om det visade sig att även ryska underrättelsetjänster är med om att knåda degen.

Rauhanliikkeen kliseet äärioikeiston käytössä - När extremhögern använder klichéer från fredsrörelsen

Laura Huhtasaari on nimitetty persujen presidenttiehdokkaaksi. Kaikki arvostelu on Huhtasaaren tukijoiden leirissä jo etukäteen julistettu naisvihaksi ja arvostelijoiden seksuaaliseksi haluksi Huhtasaarta kohtaan, mikä on aika hauska esimerkki siitä, kuinka postmodernin joustavasti feministiset kliseet siirtyvät osaksi äärioikeiston kielenkäyttöä ja keinovalikoimaa. Mutta myös rauhanliikkeen vanhat latteudet ovat löytäneet tiensä Huhtasaaren näppäimistölle.

Laura Huhtasaari är nu sannfinnarnas kandidat till Finlands president. Hennes stödtrupper har på förhand förklarat att all kritik antingen är kvinnohat eller beror på kritikernas sexuella begär för Huhtasaari, vilket i och för sig är ett roligt exempel på hur feministiska klichéer i vår postmodernt flexibla tid dyker upp i extremhögerns retoriska arsenal. Men även fredsrörelsens gamla plattityder har funnit sin väg till Huhtasaaris tangentbord.

Huhtasaari tunnetusti julisti, että kun Venäjä päättää Suomen ottaa, se myös tekee niin, eikä siinä auta Suomen armeija eikä Nato-jäsenyys. Tämä oli tietysti osa laajempaa kertomusta siitä, kuinka EU ja länsi joka tapauksessa romahtaa ja kuinka Suomen pitää panostaa idänkauppaan. Tämä on sellaista läppää, jota ennen vanhaan olisi odottanut kuulevansa vasemmistotahoilta.

Som bekant förkunnade Huhtasaari att Ryssland nog intar Finland om ryssarna så vill, och att varken Finlands eget försvarsmakt eller Natomedlemskapet kan göra något åt saken. Det här var givetvis bara en del av ett mera omfattande narrativ om hur EU och Väst under alla omständigheter ska kollapsa och hur Finland därför måste satsa på östhandeln. Sånt här skulle man förr i världen väntat sig höra från vänsterhållet.

Erityisesti täydellinen kyynisyys suhteessa Suomen maanpuolustukseen on tyypillinen rauhanliikkeen asenne. Yksi syy siihen, miksi itse lopulta tympäännyin rauhanliikkeeseen, oli se, että pasifistisen idealismin taustalta kurkki liian usein tämä lähes psykopaattinen piittaamattomuus. Mutta aivan sama ajattelutapa löytyy Hommalta ja hommalaisista.

Det är särskilt den fullkomliga cynismen mot Finlands försvar som är typisk för fredsrörelsen. En orsak till att jag tröttnade på fredsrörelsen var att det ofta var denna psykopatiska nonchalans som lurade bakom pacifistisk idealism. Men precis samma mentalitet karaktäriserar även rasisterna på Hommaforumet. 

Kuvaavaa kyllä Huhtasaari korostaa myös sitä, että sota on ennen kaikkea asekauppiaiden bisnestä. Tämäkin ikivanha trooppi on suoraan rauhanliikkeen romuvarastosta. Kun sotia käydään pelkästään asetehtaiden mieliksi, kannattaako ollenkaan ottaa kantaa heikomman osapuolen puolesta, jos imperialistinen Venäjä hyökkää entiseen alusmaahansa Ukrainaan?

Betecknande nog framhäver Huhtasaari också att kriget främst handlar om vapenaffärer. Det här är en urgammal trop till från fredsrörelsens skrotupplag. Om krig bara förs för att glädja vapenkrämare är det väl inte värt att ta ställning för den svagare om det imperialistiska Ryssland invaderar sitt före detta lydrike Ukraina.

Huhtasaari on toki vain esimerkki siitä, kuinka merkityksettömäksi ns. "isänmaallisuuden" käsite näinä ankeina aikoinamme on muuttunut. Kuten lukija varmasti arvaa, pystyn nykyään ymmärtämään sen, että vaikkapa oman idealistinuoruuteni aikainen sivarien tai rauhanliikkeen naiivius suhteessa Venäjän uhkaan synnytti maanpuolustushenkisiä, isänmaallisia ja nationalistisoikeistolaisia vastareaktioita. Se sitä vastoin on käsittämätöntä, että nämä vastareaktiot ajautuivat Putinin palvonnaksi ja toiveiksi, että Venäjä miehittäisi Suomen.

Huhtasaari är givetvis bara ett åskådliggörande exempel på hur betydelselöst begreppet "fosterländskhet" i dessa deprimerande tider blivit. Som läsaren säkert kan gissa sig till kan jag i dag förstå att t ex den naivitet som freds- och vapenvägrarrörelsen under mina idealistiska ungdomsår utmärkte sig med gentemot Ryssland gav upphov till försvarsvänliga, fosterländska och nationalistisk-högersinnade motreaktioner. Det som är obegripligt är att dessa motreaktioner förvandlades till Putindyrkan och önskemål om rysk ockupation av Finland.

Suomen turvallisuuspoliittiset vaihtoehdot - De säkerhetspolitiska alternativ Finland kan välja emellan

1) Nato-jäsenyys (Nato voi tässä tarkoittaa Naton tilalle astuvaa yhteiseurooppalaista turvallisuusjärjestelyä, jos USA Trumpin johdolla vetäytyy Euroopasta). Mielestäni se takaa parhaiten Suomen pysymisen siedettävän tasoisena länsimaisena demokratiana.

1) Nato-medlemskapet. (Ordet "Nato" avser här även det sameuropeiska säkerhetsarrangemang som eventuellt ersätter Nato, om USA under Trumps ledning drar sig tillbaka från Europa.) Enligt min mening är det här det bästa alternativet, om vi vill behålla en någorlunda dräglig västerländsk demokrati i Finland.

2) Ns. itsenäinen puolustus. Jotta se olisi uskottava, sen täytyy olla niin totaalisella tasolla, että koko maa militarisoidaan esimerkiksi kommunistisen Albanian tyyliin. Se olisi luultavasti lokoisaan vapaaseen eloon tottuneiden ihmisten mielestä niin vastenmielinen rajoittaessaan pyhän minä-minä-minän oikeuksia, että se voitaisiin toteuttaa ainoastaan diktatuurin puitteissa.

2) S k självständigt försvar. För att göra det trovärdigt måste det befinna sig på så total nivå att hela landet i praktiken militariseras som på sin tid kommunistiska Albanien. Detta skulle dock kringskära det heliga jag-jag-jagets rättigheter så mycket att våra samtida, som vant sig vid ett fritt och lätt liv, inte skulle gå med på det, åtminstone inte om de själva kunde bestämma. Någon sorts diktatur skulle sålunda vara nödvändig.


3) Ns. yya-linja (joka toki voitaisiin naamioida kakkoskohdan mukaiseksi "itsenäiseksi puolustukseksi"). Se merkitsisi vahvistuvaa ulkopoliittista riippuvuutta Venäjästä ja useimpien demokraattisten oikeuksien ja periaatteiden murenemista Venäjää mielisteltäessä ja sen aikeita ja haluja ennakoitaessa. Ajan pitkään tämä tietenkin johtaisi Suomen sulautumiseen osaksi Venäjän federaatiota.

3) Det såkallade vsb-alternativet (som dock kunde kamoufleras som "självständigt försvar" enligt paragraf två ovan). Detta skulle innebära tilltagande utrikespolitiskt Rysslandsberoende. Makthavarna skulle i sin policy och sina beslut försöka antecipera Rysslands avsikter och önskemål, och under dessa omständigheter skulle de flesta demokratiska rättigheter och principer murkna och multna bort. På lång sikt skulle Finland givetvis gå upp i ryska federationen. 

Ei ole itäblokkia - Det finns inget östblock

Rauhanpuolustajia kritisoineeseen kirjoitukseeni voisin lisätä sellaisen peräkaneetin, että mitään itäblokkia ei ole. Sen pitäisi olla itsestään selvää, mutta se tuntuu unohtuvan yllättävän monilta rauhanaktivisteina ja yhteiskuntakriitikkoina esiintyviltä, jotka puhuvat liennytyksen välttämättömyydestä "idän ja lännen" välillä.

Jag kunde utvidga min kritik av Fredskämparna med slutklämmen att det inte finns något östblock längre. Det borde vara självklart, men det förefaller att våra s k fredsaktivister och samhällskritiker glömmer det när de svamlar om hur viktigt det är med avspänning mellan "öst och väst".

Venäjä ei kuitenkaan ole kylmän sodan aikainen "itä". Silloin ennen vanhaan Neuvostoliitto edusti yhtä haaraa Ranskan vallankumouksen jälkeen kehittyneestä demokratian perinteestä. Siellä, missä kommunistipuolueet olivat päässeet yksinvaltaan, tämä haara oli jämähtänyt ensin vallankumouksellisen terrorin vaiheeseen, sitten mureni hiljakseen kun terrori oli ohi mutta uudistumaankaan ei kyetty. 

Ryssland är dock inte "öst" i den bemärkelsen som ordet användes under kalla kriget. Förr i världen representerade Sovjet en gren av den demokratiska tradition som utvecklade sig från franska revolutionen. Där kommunistiska partier tillkämpade sig diktatorisk makt, stagnerade denna gren i den revolutionära terrorns skede för att sedan i all stillhet murkna bort när terrorn var förbi men någon återupplivning och förnyelse inte heller blev av.

Se, että vasemmistolaiset puhuivat liennytyksen välttämättömyydestä tämän "idän" kanssa, ei välttämättä johtunut mistään erityisestä sympatiasta kommunismia kohtaan, vaan pikemminkin juuri siitä, että "länsi" ja "itä" pohjimmiltaan olivat saman demokraattisen tradition eri haaroja, joiden ei kuulunut olla riidoissa ja joiden välille olisi saatava sovinto - eräänlainen kansainvälispoliittinen konsensus, vastine Suomen sisäpoliittiselle. En nyt ota kantaa siihen, miten paljon tässä näkemyksessä oli käytännön järkeä. Silloisessa maailmassa se näytti varmasti ainakin teoreettisesti järkevältä.

Att vänstermänniskor lade vikt vid avspänningen mellan väst- och östblocket berodde inte så mycket på kommunistiska sympatier utan snarare på känslan att "väst" och "öst" sist och slutligen var grenar av samma demokratiska tradition som inte borde ha legat i strid och som det var naturligare att stifta fred emellan - en sorts internationell politisk konsensus, som motsvarighet till Finlands inrikespolitiska. Jag tar ingen ställning till hur mycket det låg praktiskt förnuft i den här uppfattningen. I den värld vi då levde i kändes den säkert åtminstone teoretiskt vettig.

Neuvostoliitto yritti myös ainakin retorisen tekopyhyyden tasolla edustaa sitä radikaalin demokratian perinnettä. En nyt yritäkään väittää, ettei Neuvostoliitto olisi ollut kyyninen diktatuuri, joka käytännön politiikassaan pilkallisesti rikkoi aivan alkeistason moraalisia perussääntöjä: hyvä esimerkki tästä on, että KGB painatti arabiankielisiä käännöksiä "Siionin viisaiden pöytäkirjoista" vahvistaakseen Israelin-vastaisuutta ja antisemitismiä islamilaisessa maailmassa. Vaikka siellä on oma juutalaisvastaisuuden perinteensä (ja vaikka muslimeilla tietysti on asialliset syytkin paheksua Israelin politiikkaa), se ei varmasti olisi yhtä vahva kuin nyt, jos Moskova ei olisi tapansa mukaan kylvänyt myrkkyään ja valheitaan muslimien keskuuteen.

Sovjetunionen försökte också, åtminstone på den retoriska skenhelighetsnivån, uppträda som representant för denna radikalt demokratiska tradition. Härvid vill jag ingalunda ifrågasätta det faktum att Sovjet var en cynisk diktatur som i sin praktiska politik gav fan i elementära moraliska grundregler: ett gott exempel var att KGB lät trycka arabiska översättningar av "Sions vises protokoll" för att förstärka Israelfientlighet och antisemitism i muslimvärlden. Visst har islam sin egen tradition av judefientlighet (och visst har muslimer sakliga skäl för att ogilla Israels politik), men antisemitismen i de muslimska länderna skulle alldeles säkert inte vara så stark som den är om Sovjet inte hade gjort vad det brukade, dvs sått sitt gift och spritt sina lögner bland muslimer.

Kuitenkin kommunismiin kuului jonkinasteinen nojautuminen 1800-luvun demokraattisiin vallankumousperinteisiin. Neuvostoliitossa ja kommunistimaissa julkaistiin ja luetettiin esimerkiksi maailmankirjallisuuden klassikoita ja annettiin samalla ymmärtää, että Neuvostoliitto oli niiden ihmiskunnan vapaushaaveiden täyttymys, joita nämä klassikot omalta osaltaan olivat elätelleet ja sanoiksi pukeneet. Neuvostokirjallisuudelle 1800-luvun klassinen realismi oli tunnetusti merkittävä virallisesti hyväksytty esikuva.

Ändå handlade kommunism i viss mån om 1800-talets demokratisk-revolutionära traditioner. I Sovjet och i de övriga kommunistiska länderna trycktes världslitteraturens klassiker i stora upplagor, och i skolorna lästes de också. Det var meningen att Sovjetunionen utgjorde uppfyllelsen av de allmänmänskliga frihetsdrömmar som dessa klassiker hade hyst och klätt i ord. För sovjetisk litteratur var den klassiska artonhundratalsrealismen som bekant en viktig, officiellt accepterad förebild.

Tämä oli tietysti tekopyhyyttä. Mutta tekopyhyys on yksi ihmisyyden aliarvostettuja piirteitä, ja itse olen vanhemmiten oppinut näkemään siinä hyviäkin puolia. Tätä kuvaisin seuraavalla yksinkertaisella vertauskuvalla. Meillä on kaksi diktaattoria. Toinen diktaattori teloittaa armotta kaikki, koska häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta mikään muu kuin hänen oma, hyvin ahdas ja joustamaton käsityksensä maan edusta; toinen diktaattori haluaa esiintyä reiluna ja oikeudenmukaisena kansanjohtajana ja joka on vastaanottavainen ulkomailta tulevalle kritiikille. Kumman vankilaan mieluummin päätyisitte?

Det här var givetvis skenhelighet. Men skenheligheten är en av de mest underskattade mänskliga egenskaperna, och på mina äldre dagar har jag lärt mig se den i mera fördelaktig dager än som ung idealist. Reflektera en stund över den här enkla metaforen. Vi har två diktatorer. En av dem avrättar obarmhärtigt alla, eftersom han inte intresserar sig för annat än landets bästa så som han ur sitt eget snäva perspektiv ser det; den andre vill framstå som en rättvis ledare och är mottaglig för utländsk kritik. Vilken diktators fängelse skulle ni hellre hamna i?

Jälkimmäinen diktaattori on tietenkin tekopyhä, koska hänenkin diktatuurinsa on nimenomaan diktatuuri - epäoikeudenmukainen ja ahdistava valta, jonka alaisuudessa surmataan viattomia ilman oikeudenkäyntiä. Mutta sille poliittiselle vangille, jonka diktaattori tekopyhän reiluusshown nimissä armahtaa, säästynyt nirri ei ole yhtään sen vähemmän arvokas sen takia, että se on säästynyt tekopyhyyden vuoksi.

Den sistnämnde diktatorn är givetvis skenhelig, ty hans diktatur är också en diktatur, alltså en orättvis förtryckarstat, där det avrättas oskyldiga människor utan rättegång. Men för den politiske fånge som diktatorn benådar för att hyckla rättvisa är den kära livhanken inte mindre kär därför att det är skenheligheten som räddar den.

Ensimmäinen diktaattori on Putin. Toinen diktaattori tarkoittaa käytännössä kaikkia Neuvostoliiton diktaattoreita Stalinin jälkeen, Hruštšovista Gorbatšoviin.

Den förstnämnde diktatorn är Putin. Den andre liknar praktiskt taget alla diktatorer som styrt Sovjet efter Stalin, från Chrusjtjov till Gorbatjov.

Neuvostoliitto joutui olemaan tekopyhä, koska sen imperiumi - "itäblokki" - perustui vain osittain armottomaan pakottamiseen: varsinkin blokin kolmannen maailman ulkojäsenille piti kepin ohessa tai sijasta merkittävässä määrin tarjota porkkanaa. Tunnettua on, että Neuvostoliitto tuki esimerkiksi Kuubaa taloudellisesti ostamalla sen sokeria suolaiseen hintaan. Kun tämän touhun mielekkyys kyseenalaistettiin, sekä Kuuba että Neuvostoliitto vastasivat, että tässä on kyse vain oikeudenmukaisesta, riistottomasta kauppasuhteesta kehittyneen maan (Neuvostoliitto) ja kehitysmaan (Kuuba) välillä, mutta te siellä imperialistisessa kapitalistilännessä ette tietenkään ymmärrä mitään oikeudenmukaisuudesta ja pidätte riistoa normaalina.

Sovjetunionen nödgades hyckla, eftersom dess imperium - "östblocket" - bara delvis var baserat på obarmhärtigt tvång: det var särskilt de externa tredjevärldenmedlemmarna i blocket som det var viktigt att locka till fållan med moroten i stället för, eller vid sidan om, att hötta med käppen. Det är välkänt att Sovjet t ex stödde Kuba genom att betala ett saltat pris för kubanskt socker. När det uttrycktes tvivel på det ekonomiskt hållbara med dylikt, svarade både Kuba och Sovjet att det här bara var rättvis handel mellan ett välutvecklat (Sovjet) och ett underutvecklat (Kuba) land och att det bara var kapitalistiska imperialister i Väst som inte kunde begripa detta, eftersom de nu en gång såg det som normal handel att utnyttja och exploatera fattiga länder.

Tämän tekopyhyyden taustalla oli tietenkin se, että Neuvostoliittokin ymmärsi tarvitsevansa liittolaisia johonkin - että se noin yleisesti ottaen tarvitsi muuta maailmaa ja että sen ainakin tilanteen niin vaatiessa piti yrittää näyttää ystävälliseltä ja hyvältä yhteistyökumppanilta. Toisin sanoen se oli myös jossain määrin halukas antamaan muulle maailmalle periksi, vaikkapa toisinajattelija-asiassa. Aleksandr Solženitsyniä ei esimerkiksi teloitettu, vaan hänet karkotettiin länteen.

Det som låg bakom detta hyckleri var att även Sovjetunionen insåg att det behövde allierade - att det sådär i allmänhet behövde resten av världen till något och att det ibland var klokt att kunna framstå som en vänlig, samarbetsvillig partner. Därför var sovjetledarna även i viss mån beredda att göra eftergifter, t ex i hur oliktänkare bemöttes: Aleksandr Solzjenitsyn mördades inte, han utvisades till Väst.

Nykyistä Venäjää erottaa Neuvostoliitosta se, että se ei vaivaudu olemaan edes tekopyhä. Se on aivan avoimesti imperialistinen eikä sitä kiinnosta tasan mikään muu kuin uusien alueiden valloittaminen Venäjälle ja naapurimaiden poliittisen elämän myrkyttäminen. Eikä se ole vastaanottavainen lännen moraaliselle arvostelulle edes siinä määrin kuin Neuvostoliitto oli, vaan näkee kaikenlaisen arvostelun imperialismina ja sisäisiin asioihinsa sekaantumisena. Toisinajattelijoita murhataan kyynisesti - toki erilaisia rikollisia välikäsiä hyödyntäen. 

Det nuvarande Ryssland skiljer sig från Sovjet genom att inte ens hyckla. I stället är det ett öppet och fräckt imperialistiskt land som bara intresserar sig för att erövra nya områden och förgifta det politiska livet i grannländerna. Och det är inte ens lika mottagligt för moralisk kritik västerifrån som Sovjet brukade vara, utan uppfattar all kritik som imperialism och inblandning. Oliktänkare mördas cyniskt - dock genom att utnyttja kriminella mellanhänder.

Putinin hallinnon aatteellinen puoli on joustava yhdistelmä neuvostoisänmaallisuutta (joka ei ole sama asia kuin kommunismi, vaan perustuu lähinnä "Suuren isänmaallisen sodan" ihannointiin), tsarismia ja etnistä venäläistä nationalismia. Neuvostoisänmaallisuudella luodaan pelkoa lännen uhasta ja esitetään Venäjän sotatoimet puolustuksellisina, tsarismin perinteitä edustaa ennen muuta lännen äärioikeiston tukeminen, ja etnisellä venäläisellä nationalismilla luodaan lojaalisuutta valtiolle.

Den ideologiska putinismen är ett flexibelt sammelsurium sovjetisk fosterländskhet (som inte är samma sak som kommunismen, utan främst består i att idealisera "Stora fosterländska kriget"), tsarism och etnisk rysk nationalism. Genom sovjetisk patriotism rättfärdigas Rysslands krigshandlingar t ex i Ukraina, medan Väst utmålas som hot. Stödet till extremhögern i Väst står i sammanhang med tsaristiska traditioner. Etnisk rysk nationalism skapar lojalitet mot ryska staten.

Kannattaa huomata, että nämä aatteet eivät sovellu kovin hyvin vierasmaalaisten liittolaisten houkuttelemiseen, kuten kommunismi aikoinaan. Kyse on ennen muuta venäläisen imperialistisen revansismin ja aggression oikeuttamisesta omalle kansalle.

Det är värt att uppmärksamma, att de här idéerna inte duger till att locka allierade från utlandet, som kommunismen på sin tid. Det handlar framom allt om att rättfärdiga rysk imperialistisk revanchism och aggression för det egna folket.

Venäjä eroaa toisellakin ratkaisevalla tavalla Neuvostoliitosta. On selvää, että Neuvostoliitto, aivan kuten Venäjä nykyään, käytti tarkoitushakuisesti hyväkseen toisen maailmansodan muistoja esittääkseen itsensä yksinomaan puolustautujana ja amerikkalaiset uhkaajina. Samalla neuvostojohdossa kuitenkin oli myös vilpitöntä pelkoa, että amerikkalaiset hyökkäisivät maahan kuten Hitler aikoinaan.

Ryssland skiljer sig också på ett annat sätt från Sovjet. Det är klart att Sovjetunionen, precis som Ryssland i dag, tendentiöst utnyttjade minnen från andra världskriget genom att bortförklara sin jättestora armé som enbart försvarsorienterad och jänkarna som hotfulla angripare. Samtidigt var dock sovjetledarna uppriktigt rädda för att amerikanerna skulle invadera landet i Hitlerstil.

Ronald Reaganin uho perustui pitkälti siihen käsitykseen, että Neuvostoliitto oli hyökkäyskannalla ja sille piti näyttää kovaa naamaa. Kun hänelle sitten valkeni, että neuvostoliittolaiset tosissaan pelkäsivät USA:n iskua ja että tämä tilanne saattoi johtaa vahingossa ydinsotaan, hän siirtyi sovinnollisemmalle ja liennyttävämmälle kannalle. Neuvostoliitto ei ilmeisesti aikonut käyttää aseitaan ensi-iskuun, ja ne olivat sillä ennen muuta pelotteena. Brežnev lupasikin 1980-luvun alussa, että Neuvostoliitto ei aloittaisi ydinsotaa - ja saikin tällä hankittua huimasti kansainvälistä goodwilliä.

Ronald Reagans hotfulla attityd till Sovjet var baserad på uppfattningen att ryssarna var på offensiven och att det gällde att inta en oförsonlig attityd mot dem. När det gick upp för honom att sovjetledarna trodde att amerikanerna ville invadera, övergick han till en fredligare och försonligare inställning. Sovjetunionen ville tydligen inte använda sina vapen till ett första anfall, utan endast som avskräckning. Brezjnev lovade faktiskt i början av åttiotalet att Sovjet aldrig skulle inleda ett kärnvapenkrig - något han tjänade en massa goodwill på.


Sitä vastoin Putinin Venäjä on tehnyt yksiselitteisen selväksi, että se on valmis käyttämään ydinpommia ensimmäisenä. Venäjän konventionaalinen asevoima on nimittäin niin huonossa kunnossa - rauta on niin ruosteessa - että verraten heikollakin vastustajalla on mahdollisuuksia torjuntavoittoon, jos Venäjä hyökkää sen alueelle. Valitettavasti tämä ei ole sen vastustajan kannalta mitenkään yksiselitteisesti hyvä juttu.

Däremot har Putins Ryssland gjort det entydigt och klart, att det är villigt att anfalla med kärnvapen. Rysslands konventionella vapenstyrka är nämligen så föråldrat - järnet så rostat så att säga - att även en relativt svag motståndare har chanser att vinna avvärjningsseger, om Ryssland invaderar. Dessvärre är detta inte entydigt positivt vad gäller motståndaren.

Hyvässä kunnossa oleva ja monipuolinen konventionaalisten aseiden valikoima tarkoittaa, että aseistusta voi säätää tarpeen mukaan ja että voimaa ei tarvitse käyttää yhtään sen enempää kuin on välttämätöntä. Venäjällä tällaista säätövaraa ei ole, vaan se joutuu jo suhteellisen varhaisessa vaiheessa yhteenottoa turvautumaan ydinaseisiin.

Har den invaderande armén tillgång till ett mångsidigt urval konventionella vapen i gott skick innebär detta att vapenutrustningen går att finjusteras efter behov och att styrka inte behöver tillämpas utöver det nödvändiga. Ryssland har inte sådant svängrum, utan ryssarna kommer vid ett relativt tidigt skede i en konflikt att se sig föranledda att gripa till kärnvapen. 

Ajatellaanpa sitä päivää "kun se kerran tulee" eli Venäjä hyökkää Suomeen. Armeijamme puolustaa tietysti isänmaata hyökkääjää vastaan ja saavuttaa merkittäviä voittoja, koska vastapuolella suuri osa sotilaista on haluttomia ja motivoitumattomia, tietoisia asiansa vääryydestä, ja aseetkin ovat mitä ovat. Mutta koska vastapuolella on Venäjä, jolle suurvalta-asema on samanlainen arvovaltakysymys kuin peniksenpituuskisojen voittaminen ja oman heterouden todistaminen, Venäjä turvautuu ydinaseisiin Suomea vastaan.

Låt oss nu reflektera över den länge förväntade dag då Ryssland invaderar Finland. Vår armé kommer givetvis att försvara fosterlandet mot angriparen och vinna segrar, eftersom en stor del av soldaterna på motståndarsidan är ovilliga och saknar motivering - förmodligen även medvetna om att kämpa för fel sak - och vapnen är vad de är. Men för Ryssland är stormaktsställningen en prestigefråga, ungefär som att vinna i penislängd och att bevisa hur heterosexuell man är, och sålunda kommer Ryssland att spränga sin väg ur pattställningen med kärnvapen.

Kyseeseen tulevat tällöin todennäköisimmin taktiset ydinaseet, joiden kohteena on ennen kaikkea Suomen armeija. Niiden aiheuttama akuutti tuho pysyy rajallisena, mutta on selvää että runsaasti siviilejä kuolee niin itse ydinräjähdyksiin kuin ydinlaskeumankin uhreina.

Då blir det mest sannolikt taktiska kärnvapen riktade främst mot Finlands armé. Den akuta förstörelsen blir begränsad, men det är klart att stora skaror civila ska dö, antingen i kärnexplosionerna eller av nedfallet.

Tämänkin jälkeen Suomi tietenkin pitää ottaa jollain tavoin haltuun ja miehitykseen. Venäjä ei tietenkään välitä paljon paskaakaan omien kansalaistensakaan hengestä noin yleensä, mutta omien sotilaidensa sijasta se lähettää raunioita ryöstämään ja säteilymyrkytystä saamaan mieluummin kaikenlaisia bassibasuukkeja kuin oikeita sotilaita. 

Finland bör naturligtvis på något sätt förvaltas och ockuperas. Ryssland ger givetvis skit i sina egna medborgares liv för att inte tala om andra länders, men i stället för att skicka ut sina egna soldater kommer det att överlämna det åt allehanda basjibosuker att plundra ruinerna och dö av strålningsförgiftning.

Tästähän on näkynyt esimakua jo Venäjän aiemmissa sotaseikkailuissa, joissa on turvauduttu milloin "kasakoihin" (tosiasiassa järjestäytyneitä rikollisia), milloin moottoripyöräjengiläisiin. Suomessa voidaan tietysti käyttää hyväksi paikallisia äärioikeistolaisia rikollisjengiläisiä.

På ett liknande sätt har Ryssland i sina tidigare krigsäventyr utnyttjat "kosacker" (som i praktiken är organiserade kriminella) och mc-gäng. I Finland går det givetvis fint att anlita lokala högerextrema ligister.

Eräs sellainen esittelikin hiljattain uutta asetakkiaan ja siihen kiinnittämiään merkkejä Facebookissa. Kyseessä on täysin suomalaisniminen sälli, jonka profiili oli täynnä islamvastaisuuspropagandaa. Takissa on Suomen lisäksi Venäjän lippu, joten tämä kaveri tuntuu olevan sitä porukkaa, jolle Venäjän kumarteleminen on isänmaallisuuden korkein muoto. Venäjällä on siis jo Suomessa sotilaansa, ja he puhuvat suomea äidinkielenään.

En sådan ligist skröt faktiskt nyligen med sin nya vapenrock och de tygmärken han dekorerat den med. Killen hade ett rent finskt namn och hans profil var fullspäckad med hatpropaganda mot muslimer. Förutom Finlands flagga pryddes rocken även med den ryska, så man kan väl sluta sig till att killen här uppfattade det som renaste fosterländskhet att buga och bocka för Ryssland. Kreml har alltså redan sina soldater stationerade i Finland, med finska som modersmål.

Suomalainen väkivaltaurho ilmoittautuu Venäjän tukijoukkoihin. En finsk våldsverkare anmäler sig till Rysslands stödtrupper.

Silloin kun olen uskaltautunut puhumaan mahdollisuudesta, että Venäjä voisi käyttää ydinpommia tavanomaisilla aseilla käytävän sodan ratkaisemiseksi edukseen, olen yleensä törmännyt ahdistuneeseen torjuntaan, jonka pääperusteena on ollut, että mikään maa - edes Venäjä - ei voi ottaa sellaista paariaksi joutumisen riskiä, joka ydinaseen ensikäyttöön liittyisi. Tämä on tietenkin hölynpölyä.

När jag vågat ta upp den möjligheten att Ryssland kunde använda en atombomb för att segra i ett krig som dittills förts med konventionella vapen, har detta vanligen beklämt avvisats med hänvisning till den internationella pariasställning som detta skulle innebära för Ryssland. Men det här är givetvis tomt svammel.

Venäjä on jo nyt niin monella tapaa tehnyt itsensä kansainväliseksi paariaksi, että on vaikea kuvitella sen arvostuksen tuosta yhtään voivan laskea. Toisaalta maan profiloituminen ydinasevallaksi, joka myös käyttää atomiräjähteitään, antaisi sille vahvan pelotteen koko muuta maailmaa vastaan. Niin vaarallinen hullu saa muut maat välittömästi suomettumaan.

Ryssland har redan nu på så många sätt gjort sig till en internationell paria, att det är svårt att ens tänka sig att det kunde vara ännu mera föraktat. Å andra sidan skulle det kunna göra sig överlägset hela världen genom att profilera sig som en atommakt beredd att använda sina bomber. En sådan farlig galning skulle kunna övertala hela världen till att finlandisera sig.

Reagan itse asiassa sai juuri sillä tavalla Neuvostoliiton nujerrettua, että julisti olevansa valmis tekemään ensi-iskun Pahan valtakunnaksi nimittämäänsä maata vastaan ja pommittamaan sen aluetta strategisilla ydinaseilla. Neuvostojohtajat reagoivat tilanteeseen suunnilleen ajattelemalla näin: tuo tyyppihän on seinähullu, nyt pitää olla todella varovainen ettei se saa tekosyytä käristää meitä grillilihaksi. Putin on ilmeisesti ottanut oppia Reaganista, kun uhoaa olevansa valmis ensi-iskuun.

Det var faktiskt precis så Reagan kunde få bukt med Sovjet: han förklarade att han var beredd till ett första slag mot "ondskans rike" med strategiska kärnvapen. Vad var sovjetledarnas reaktion? De tänkte ungefär så här: gubben där är ju spritt galen, nu måste man akta sig för att trampa honom på tårna så att han inte får ett enda svepskäl att göra grillkött av oss. Uppenbarligen lärde sig Putin ett och annat av Reagan, och nu imiterar han lärofadern genom att betona hur villig han är till ett förebyggande angrepp med atombomber.

Putinin sanoma Yhdysvalloille on: hei, älkää viitsikö, ette te oikeasti halua ottaa maailmanlaajuisessa ydinsodassa kuolemisen riskiä jonkin Tallinnan takia. Pelkkä bluffi ei kuitenkaan enää saa tästä viestistä uskottavaa. Tarvitaan enemmän. Esimerkiksi juuri taktisen ydinaseen käyttö sopivan vaaratonta vihollista vastaan. Suomi olisi sellainen sopivan vaaraton vihollinen. Emme ole Naton jäseniä, joten ydinpommittamalla meitä Venäjä ei vaarantaisi yhtään mitään.

Vad Putin vill säga till Förenta Staterna är: ids inte, ni vill verkligen inte ta risken att dö i ett världsomfattande kärnvapenkrig för Tallinns skull. Ren bluff gör detta budskap dock inte längre trovärdigt. Det behövs någonting mera, som t ex ett taktiskt kärnvapenangrepp mot en lämpligt ofarlig fiende, som Finland. Vi är inte Natomedlemmar, vilket betyder att Ryssland inte skulle ta några risker alls genom att kärnvapenbomba oss.

Venäjän trollit Suomessa eivät todellakaan edes yritä kiistää tätä. Päin vastoin, ilmeisesti jonkinlaisina vasemmistolaisina pasifisteina itsensä näkevät trolliarmeijan sotilaat tuntuvat saavan jonkinlaista kieroutunutta mielihyvää ajatuksesta, että Venäjä rankaisisi Suomea iskemällä tänne ydinräjähteillä, jos yrittäisimme liittyä Natoon. Siinä missä 80-luvun pasifismin taustalla oli aito huoli ydinsodan uhasta, nykypäivän trolliarmeijalle Venäjän ydinaseet ovat jonkinlainen oikeuden miekka.

De ryskstyrda trollen i Finland försöker inte ens förneka detta. Tvärtom: soldaterna i trollarmén, även om de troligen ser sig som vänstersinnade pacifister, förefaller få någon sorts pervers njutning av tanken att Ryssland skulle straffa Finland med atombomber om vi sökte medlemskap i Nato. Medan åttiotalspacifismen berodde på genuin oro över det överhängande atomkrigshotet, tycks vår nuvarande trollarmé se Rysslands kärnvapen som ett rättvisans svärd.

Tiedostavatko nämä räikköräähkät, että heidänkin henkensä on siinä katkolla, jos Venäjä pudottaa pienenkin atomijytkyn Suomen rajojen sisäpuolelle? Vaikea sanoa. Äärimmäisessä hädässä ihmisen on toki mahdollista päätyä sellaiseen mielentilaan, jossa ajatus omasta kuolemasta ydinsodassa tuntuu vähäpätöiseltä sen rinnalla, että omat vihollisetkin joutuisivat radioaktiiviseen maailmanpaloon roihuamaan. Mutta ovatko Venäjän trollit äärimmäisessä hädässä? Tuskin. Se tässä on merkillisintä.

Är dessa landsförrädare alls medvetna om att även deras liv svävar i fara om Ryssland spränger en atombomb - hur liten och taktisk som helst - innanför Finlands gränser? Svårt att säga. I en akut och extrem nödsituation kan människan strunta i sitt eget liv om hon bara kan vara säker på att även hennes egna ovänner ska brinna ihjäl av samma radioaktiva världsbrand. Men befinner sig de ryskstyrda trollen i en sådan nödsituation? Knappast. Det är det konstigaste med det hela.