Rauhanliikkeen kliseet äärioikeiston käytössä - När extremhögern använder klichéer från fredsrörelsen

Laura Huhtasaari on nimitetty persujen presidenttiehdokkaaksi. Kaikki arvostelu on Huhtasaaren tukijoiden leirissä jo etukäteen julistettu naisvihaksi ja arvostelijoiden seksuaaliseksi haluksi Huhtasaarta kohtaan, mikä on aika hauska esimerkki siitä, kuinka postmodernin joustavasti feministiset kliseet siirtyvät osaksi äärioikeiston kielenkäyttöä ja keinovalikoimaa. Mutta myös rauhanliikkeen vanhat latteudet ovat löytäneet tiensä Huhtasaaren näppäimistölle.

Laura Huhtasaari är nu sannfinnarnas kandidat till Finlands president. Hennes stödtrupper har på förhand förklarat att all kritik antingen är kvinnohat eller beror på kritikernas sexuella begär för Huhtasaari, vilket i och för sig är ett roligt exempel på hur feministiska klichéer i vår postmodernt flexibla tid dyker upp i extremhögerns retoriska arsenal. Men även fredsrörelsens gamla plattityder har funnit sin väg till Huhtasaaris tangentbord.

Huhtasaari tunnetusti julisti, että kun Venäjä päättää Suomen ottaa, se myös tekee niin, eikä siinä auta Suomen armeija eikä Nato-jäsenyys. Tämä oli tietysti osa laajempaa kertomusta siitä, kuinka EU ja länsi joka tapauksessa romahtaa ja kuinka Suomen pitää panostaa idänkauppaan. Tämä on sellaista läppää, jota ennen vanhaan olisi odottanut kuulevansa vasemmistotahoilta.

Som bekant förkunnade Huhtasaari att Ryssland nog intar Finland om ryssarna så vill, och att varken Finlands eget försvarsmakt eller Natomedlemskapet kan göra något åt saken. Det här var givetvis bara en del av ett mera omfattande narrativ om hur EU och Väst under alla omständigheter ska kollapsa och hur Finland därför måste satsa på östhandeln. Sånt här skulle man förr i världen väntat sig höra från vänsterhållet.

Erityisesti täydellinen kyynisyys suhteessa Suomen maanpuolustukseen on tyypillinen rauhanliikkeen asenne. Yksi syy siihen, miksi itse lopulta tympäännyin rauhanliikkeeseen, oli se, että pasifistisen idealismin taustalta kurkki liian usein tämä lähes psykopaattinen piittaamattomuus. Mutta aivan sama ajattelutapa löytyy Hommalta ja hommalaisista.

Det är särskilt den fullkomliga cynismen mot Finlands försvar som är typisk för fredsrörelsen. En orsak till att jag tröttnade på fredsrörelsen var att det ofta var denna psykopatiska nonchalans som lurade bakom pacifistisk idealism. Men precis samma mentalitet karaktäriserar även rasisterna på Hommaforumet. 

Kuvaavaa kyllä Huhtasaari korostaa myös sitä, että sota on ennen kaikkea asekauppiaiden bisnestä. Tämäkin ikivanha trooppi on suoraan rauhanliikkeen romuvarastosta. Kun sotia käydään pelkästään asetehtaiden mieliksi, kannattaako ollenkaan ottaa kantaa heikomman osapuolen puolesta, jos imperialistinen Venäjä hyökkää entiseen alusmaahansa Ukrainaan?

Betecknande nog framhäver Huhtasaari också att kriget främst handlar om vapenaffärer. Det här är en urgammal trop till från fredsrörelsens skrotupplag. Om krig bara förs för att glädja vapenkrämare är det väl inte värt att ta ställning för den svagare om det imperialistiska Ryssland invaderar sitt före detta lydrike Ukraina.

Huhtasaari on toki vain esimerkki siitä, kuinka merkityksettömäksi ns. "isänmaallisuuden" käsite näinä ankeina aikoinamme on muuttunut. Kuten lukija varmasti arvaa, pystyn nykyään ymmärtämään sen, että vaikkapa oman idealistinuoruuteni aikainen sivarien tai rauhanliikkeen naiivius suhteessa Venäjän uhkaan synnytti maanpuolustushenkisiä, isänmaallisia ja nationalistisoikeistolaisia vastareaktioita. Se sitä vastoin on käsittämätöntä, että nämä vastareaktiot ajautuivat Putinin palvonnaksi ja toiveiksi, että Venäjä miehittäisi Suomen.

Huhtasaari är givetvis bara ett åskådliggörande exempel på hur betydelselöst begreppet "fosterländskhet" i dessa deprimerande tider blivit. Som läsaren säkert kan gissa sig till kan jag i dag förstå att t ex den naivitet som freds- och vapenvägrarrörelsen under mina idealistiska ungdomsår utmärkte sig med gentemot Ryssland gav upphov till försvarsvänliga, fosterländska och nationalistisk-högersinnade motreaktioner. Det som är obegripligt är att dessa motreaktioner förvandlades till Putindyrkan och önskemål om rysk ockupation av Finland.