torstai 3. lokakuuta 2019

Normipäivä Kuopiossa

Kuopiossa joku nuori sälli riehui samuraimiekan kanssa, leikkeli koulukavereitaan ja surmasikin yhden. Alkaa olla selvää, mistä on kyse: ilmeisesti yksinäinen ja sulkeutunut kaveri murhasi yksipuolisen ihastuksensa kohteena olleen tytön. Tämä ei toki estä persuja ja persunjärkisiä näkemästä tätä jollain tavalla maahanmuuton aiheuttamana, mutta mitäpä muuta heiltä voi odottaakaan.

Varoitus: nyt seuraa tyhjänpäiväisiä spekulaatioita vanhan parisuhdebloggaaja-Panun tyyliin.

Omaa nuoruuttani muistellessani olen vähän sitä mieltä, että tällaisia juttuja voisi välttää korostamalla nimenomaan pojille pinnallisten ja kevytmielisten seksuaalisuhteiden hyödyllisyyttä ja mielekkyyttä. Nuorukaisille pitäisi ihan oikeasti opettaa, että tilapäinen panosuhde voi olla aivan hyvä idea silloin kun omat sosiaaliset kyvyt eivät vielä riitä vakavan seurustelusuhteen ylläpitämiseen. 

Samalla pitäisi tietenkin tähdentää nuorukaisille, että se tilapäinen panotyttökin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Voisi valistaa miekkosia siitäkin, että jos he asioivat prostituoidulla, se on heidän oma asiansa, mutta että prostituoitukin on ihminen, jota pitää kohdella ihmisiksi. Oikeastaan seurusteluun ja seksiin pätee sama kuin lääkärintoimeen: ensimmäinen käsky on "älä tee pahaa".

Itse asiassa tätä ideaa voisi kehitellä pitemmällekin. Seksuaalisesti ja seurustelusuhteiden suhteen kokematon poika saattaa hyvinkin olla teininä tai nuorena aikuisena tilanteessa, jossa hänen lähellään on a) abstraktin naisihanteen mukainen tyttö, joka samalla herättää aggressioita, koska hän ei suostu esittämään rooliaan pojan päähän ohjelmoituneessa seurustelu- ja rakastumiskäsikirjoituksessa ja b) tavallinen ja mukava tyttö, jonka seurassa poika kokee olevansa hyväksytty ja jota hänelle ei tulisi mieleenkään satuttaa. 

Uskokaa pois: niitä poikia on, joille pitää kädestä pitäen kertoa, että jos hänelle on "oikea tyttö", se on tuo b, ei a. Ja niitä, joille pitää kertoa, että on ihan sallittua ja sopivaa tuntea seksuaalista halua, kunhan sen ilmaisee hyväksyttävällä ja kohteliaalla tavalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että huomattava osa (ei kaikki) iskuoppaiden ja naiseniskijämestarien opeista on aivan järjellistä käytännön ihmissuhdeasiaa, jota minun "ei saa käyttää tyttöjä hyväksi"- ja "pitää rakastaa oikeasti" -tyyppisillä kliseillä aivopesty sukupolveni olisi tarvinnut sen aivopesun vastapainoksi. Eikä edes siksi, että ne kliseet olisivat olleet kaikilta osin väärin, mutta siksi, että niistä ei ollut käytännön ohjenuoraksi.

(Itsehän olin kiinnostunut eräästä tytöstä, joka pärjäsi koulussa minua paremmin, ja koska koulufiksuus oli minulle tasan ainoa tapa olla mitään eikä minulla oikein ollut identiteettiä lukutoukkuuden ulkopuolella, ajattelin että ao. tytön kuuluisi olla minun tyttöystäväni, vaikka totta puhuen en minä tainnut oikeasti edes haluta häntä seksuaalisesti. Samalla olin varsin hyvissä ja läheisissä väleissä - sillä tavoin, että saatoin puhua mistä vaan ja sanoa mitä vaan eikä riitaa tullut - erään todella mukavan vaalean neidon kanssa, joka oli sekä tätä ensimmäistä nätimpi että seksuaalisesti haluttavampi. Mutta koska hän ei ollut yhtä hyvä koulussa kuin minä, ajattelin ettei meillä ollut tarpeeksi paljon yhteistä. Kuten ennenkin olen sanonut, minun tunnetut pariutumisvaikeuteni johtuivat siitä, etten ymmärtänyt omaa parastani.)


Siinä parisuhdeopissa, jota feministiset tai sellaisiksi itseään luulevat kirjoittajat tarjosivat nuorille minun teini-iässäni, keskeistä oli "vääränlaisten" naisten leimaaminen epänaisiksi, maskulinisoiduiksi naisiksi jne. Esimerkiksi prostituoituihin suhtaudutaan feministipiireisssä pitkälti vieläkin samalla yhtaikaa holhoavalla, ylimielisellä ja säälittelevällä asenteella kuin entisaikojen kristillisten naisyhdistysten aikana. 

Samoin porno demonisoitiin täysin, joten implisiittisesti demonisoitiin myös ne nuoria poikia kiihottaneet seksuaaliset teot, joita pornossa esiteltiin. Sanottiin, että kukaan nainen ei moisista ikinä unelmoisi. Toisin sanoen sellainen nainen, joka olisi voinut unelmoida samoista seksijutuista kuin pornoa katsonut mies, leimattiin vääräksi ja huonoksi naiseksi. Se tyttö, joka olisi voinut vapauttaa pornoa katsovan pojan häpeäntunteistaan, oli feministien myötävaikutuksella julistettu huoraksi.

Itse asiassa feministeinäkin esiintyneet kirjoittajat tulivat siihen aikaan uusintaneeksi romanttisen rakkauden myyttiä. Kuten kaikki tietävät, romanttinen rakkaus on erittäin vahingollinen ja ihmisten elämiä pilaava myytti. Jopa porno on pienempi paha. 

Nykynuoret ovat kyllä näissä asioissa paljon fiksumpia kuin minun ikäpolveni, etten usko heillä olevan yhtä paljon vaikeuksia kuin meillä oppia suhtautumaan luontevasti monenlaisiin seksuaalisuuden muotoihin ja monenlaisiin ihmisiin. Millenniaaleilla ei myöskään ymmärtääkseni ole niitä repiviä ja riitaisia eroja, jotka luonnehtivat romanttisella rakkaudella aivopestyjen parisuhde-elämää, koska he eivät ajattele parisuhteita eivätkä seksiä elämää suurempina ilmiöinä. Ongelma on siinä, että keskuudessamme kulkee yhä kaikenlaisilla hörhöopeilla seksuaali-"valistettuja" nuorukaisia vailla ystäviä, joiden kanssa keskustelemalla he voisivat muodostaa realistisemman kuvan seksistä.

Hörhöopilla tarkoitan juuri sitä, että asianomainen on aivopesty muka "vastuuntuntoiseksi" poikaystäväehdokkaaksi. Se tarkoittaa, että hänelle on opetettu valmis käsikirjoitus sille, miten seurustelu aloitetaan. Mutta jos nainen ei tee omaa osaansa käsikirjoituksesta, mies sekoaa ja suuttuu. Hänen pitäisi suuttua niille "valistajille", jotka ovat johtaneet häntä harhaan, mutta sen sijaan hän suuttuukin sille tytölle. Ja sitten tulee ikävyyksiä.