Siihen aikaan kun venäläiset trollit eivät vielä olleet ilmiannoillaan ajaneet minua ulos kysymys- ja vastaussivusto Quoralta, eräs kyseisen heimon edustaja kirjoitti sivustolle vuodatuksen siitä, kuinka natsit olivat polttaneet kyliä ja murhanneet (selvästi yläkanttiin hissatun määrän) siviilejä Neuvostoliitossa (onnittelut siitä, että tämä sälli sentään tiesi puhua Neuvostoliitosta, ei Venäjästä) ja puki julistuksensa kysymykseksi lisäämällä siinen "ettekö tiedä tätä?" ja "ettekö ymmärrä että fasismin vastustaminen on meille venäläisille tärkeää?"
Vuodatus oli tietysti taas tyypillistä venäläistä törkeyttä, mutta annoin kysyjälle totisesti svar på tal, ja aihe ansaitsee tulla nostetuksi esiin täälläkin.
Suurin röyhkeys on tietysti siinä, että venäläisten solttujen Ukrainassa tekemiä julmuuksia ja raakuuksia motivoidaan ns. "Suuren isänmaallisen sodan" aikaisilla muistoilla, vallankin kun saksalaiset kävivät sen sodan koko Neuvostoliittoa vastaan, eivät yksinomaan Venäjää. Ukraina ja Valko-Venäjä olivat saksalaisten hyökkäysreitillä ja joutuivat siksi kärsimään merkittävästi enemmän kuin Venäjä. Venäjällähän riitti Uralille ja sen taaksekin lääniä johon perääntyä ja evakuoida vaikkapa teollisuuslaitoksia.
Nyt sitten Venäjän soltut raiskaavat Ukrainan lapsia - vieläpä juuri niitä venäjää äidinkielenään puhuvia lapsia, joita he ovat menneet sinne muka puolustamaan "kauheita ukrainalaisia fasisteja" vastaan. Tekosyynä näihin sikailuorgioihin he käyttävät sitä, että Ukrainassa joskus lähes vuosisata sitten oli fasistissävytteisiä nationalistisia asejoukkoja. Päälle viskataan vielä Stepan Banderan nimi, vaikka Bandera lusi suurimman osan sotavuosista Sachsenhausenin keskitysleirillä ja pääsi yhteistoimintaan natsien kanssa vasta siinä vaiheessa kun natsit kaapivat jo laarinpohjia löytääkseen uusia sotilaita ja liittolaisia. (Puoliksi vitsillä voisi kysyä, olisiko Hitler päätynyt värväämään sotilaita juutalaistenkin keskitysleirivankien keskuudesta, jos sota olisi jatkunut vähän pitempään.) Banderan kaltaiset nationalistit olivat Itä-Euroopassa usein yhteistyössä natsien kanssa, mutta ei ole mitenkään itsestäänselvää, että yhteistyö aina ja kaikkialla sujui saumattomasti.
Kuten me suomalaiset varsin hyvin tiedämme, yhteistyö Saksan kanssa ei kaiken aikaa eikä kaikkialla ollut moraalisesti tuomittavaa. Hyvin monessa tapauksessa kyse oli siitä, että puun ja kuoren välissä olevat maat tai vapautusliikkeet joutuivat valitsemaan koleran ja ruton väliltä ja päätyivät Saksan puolelle. Luonnollisesti samaa voi sanoa myös venäläisistä yhteistoimintamiehistä.
Venäläisiltä kansana tulisikin voida odottaa, että hekin myöntäisivät asioilla olleen monta puolta. Stalin ei ollut sen mukavampi kaveri kuin Hitlerkään, ja oli aika ymmärrettävää, että stalinistiseen komentoon kyllästyneet ihmiset niin Ukrainassa, Valko-Venäjällä kuin Venäjälläkin halusivat ainakin aluksi vaihtaa toisen viiksivillen komentoon ja vastaanottivat saksalaiset leivällä ja suolalla. Kun sitten ilmeni, ettei Hitler ollut Stalinia parempi, he totesivat, että parempi - tai vähemmän paha - perkele on se, jonka konstit jo tunnetaan, ja vaihtoivat takaisin Stalinin puolelle.
Itse asiassa neuvostoliittolaisesta sotakirjallisuudestakin löytää esimerkkejä tietystä ymmärtämyksestä tällaisessa tilanteessa olleita kohtaan. Olen lukenut jonkin verran Emanuil Kazakevitšin proosaa - hän oli juutalaissyntyinen sotakirjailija, joka laati nuoruudenrunonsa jiddišin kielellä ennen kuin alkoi kirjoittaa romaaneja ja novelleja venäjäksi - ja hän aika avoimesti myöntää ihan neuvostoaikoina laatimissaan sotatarinoissa, että neuvostoarmeijan täytyi erikseen voittaa puolelleen ukrainalaisten sydämet ja mielet. Ei toki kovin avoimesti, mutta ainakin hän myönsi kautta rantain, että ukrainalaisten vihamielisyyteen tai epäluottamukseen puna-armeijaa kohtaan saattoi olla muitakin syitä kuin synnynnäinen fasistisuus. Voidaan siis sanoa, että tämän päivän Venäjä on Neuvostoliittoakin pahempi, ainakin ukrainalaisia kohtaan.
Kuten ennenkin olen sanonut niin täällä kuin muuallakin, juutalaisten joukkotuho ei juuri rekisteröidy venäläisten tutkalla kun tulee puhe natsien julmuuksista. Venäläisestä näkökulmasta se ainoa rikos tuntuu olleen venäläisten tappaminen (jos kohta onkin myönnettävä, että saksalaisilla leireillä ei kohdeltu venäläisiä kovin paljon juutalaisia paremmin - natsien mielestähän venäläiset eivät ansainneet sotavangin kohtelua eikä heihin kuulunut soveltaa asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia). Juutalaisia ei ole saanut erottaa omaksi ryhmäkseen uhrien joukossa, ja he ovat menneet tilastoihin "neuvostokansalaisina". Siitäkin huolimatta, että suuri osa heistä (samoin kuin ukrainalaisista ja valkovenäläisistä) oli joutunut Neuvostoliiton kansalaisiksi vasta siinä vaiheessa kun Puolalle aiemmin kuuluneet Valko-Venäjän ja Ukrainan länsialueet oli vallattu - siis siinä vaiheessa kun Hitler ja Stalin olivat veljellisessä yhteisymmärryksessä panneet Puolan lihoiksi.
Venäläisiä liittyi saksalaisten avuksi siinä missä ukrainalaisia ja valkovenäläisiäkin, mutta tätä ei tietenkään lasketa, koska venäläiset nyt vain ovat omasta mielestään parempia ihmisiä, joiden ei tarvitse ottaa kollektiivista vastuuta. Liioin ei lasketa sitä, että ukrainalaiset partisaanit ja sotilaat taistelivat saksalaisia vastaan - ilmeisesti he olivat "neuvostopartisaaneja" ja "neuvostosotilaita", joten heidät saattoi laskea venäläisiksi, senkin jälkeen kun Neuvostoliitto oli romahtanut ja Venäjä omi itselleen sen paikan historiassa.
Mitä sitten tulee nykypäivän tilanteeseen, se fasistinen osapuoli on täysin yksiselitteisesti Venäjä. Natsi on se joka tekee natseille ominaisia asioita - Nazi is who Nazi does, kuten englanniksi voisi sanoa. Venäjä vaatii itselleen osia Ukrainasta aivan samalla tavalla ja samanlaisin perustein kuin Hitler vaati aikoinaan itselleen osia Tšekkoslovakiasta: alueen asukkaat ovat saksalaisia/venäläisiä ja Saksalla/Venäjällä on historiallinen oikeus. Venäjä hyökkäsi sitten Ukrainaan kuten Saksa Puolaan - kummassakin tapauksessa hyökkääjä keksi omasta päästään vääryyksiä, joihin uhri muka oli syyllistynyt.
