Herooisen homoseksin uusi tuleminen - Heroisk bögsex är här igen

Vanhan kunnon Blogistanin aikoina joku koiranleuka levitteli yksinäisten miesten katkeruuden parantamiseksi linkkiä sivulle, jossa ihannoitiin miesten välistä "herooista homoseksiä". "Herooinen homoseksi" oli muistaakseni jonkinlaista siitinmiekkailua, johon ei sisältynyt penetraatiota, koska peniksen työntäminen ruumiinaukkoihin oli sopimatonta (liian homoa, olettaisin).

Nån gång i början av millenniet, då diskussionens vågor kring ensamma mäns bitterhet gick som högst, var det någon skämtare som spred en länk till en webbsida som idealiserade "heroisk bögsex" mellan män. Om jag rätt minns handlade det om någon sorts penisfäktning utan penetration, antagligen därför att det var för bögigt att stoppa in kuken i kroppsöppningar.

Äärioikeiston keskuudessa julistetaan suureen ääneen omaa heteroutta. Kuitenkin sen naisvastaisuus on niin läpitunkevaa, että sitä ei enää voi selittää pelkästään seurustelusuhteissa koetuilla pettymyksillä. Varsin usein heikäläisten kirjoittelusta tulee sellainen vaikutelma, että naisen kanssa oleminen on heille viime kädessä vastenmielinen sosiaalinen pakko, osa sitä heteromiehen roolia, jonka he ovat omaksuneet syvimmän (homoseksuaalisen) luontonsa vastaisesti.

Extremhögern förkunnar vitt och brett hur heterosexuell den är. Dess kvinnofientlighet är dock så genomträngande, att den inte längre kan ursäktas med att endast hänvisa till personliga besvikelser i kärleksförhållanden. Det är rätt ofta man får ett sådant intryck av deras skriverier att allt sällskapande med kvinnor i sista hand framstår som ett socialt tvång för dem - att de iklätt sig en heterosexuell mansroll trots att denna inte motsvarar deras innersta (homosexuella) natur.

Samalla heidän kaipuunsa homoseksiin on ilmeinen. Monenlaisia tapoja ja kiertoteitä kehitellään, jotta maahanmuuttokriittinen homoseksi saataisiin näyttämään oleellisella tavalla "heterommalta" tai "miehekkäämmältä" kuin "niiden oikeiden homojen" homoilu. Tästä ohessa esimerkki:

Samtidigt är det alltför uppenbart att de egentligen åtrår homosexuella kontakter. De tänker ut mångahanda bortförklaringar för att få invandringskritisk homosexualitet att framstå som "mera heterosexuell" eller "manligare" än det de "egentliga bögarna" håller på med. Se här ett exempel:

"Greg edistää 'homoseksuaalista pederastiaa' kulttuurisena suuruutena. Greg puolusti jo vuonna 2002 myönteistä näkökantaa homoseksuaalisuuteen ja pederastiseen käyttäytymiseen: 'Suvaitsemattomuus homoseksuaalisuutta kohtaan on juutalaista...Homoseksuaalinen pederastia, joka pysyy omassa kulttuurissamme yhä tabuna, oli laajalle levinnyttä muinaisten arjalaiskansojen keskuudessa...Teknisessä mielessä kreikkalaiset ym. eivät olleet pedofiilejä, jotka vainoavat lapsia, vaan kohdistivat mielenkiintonsa nuoriin miehiin...on selvää, että muinaiset arjalaiskansat eivät vain suvainneet homoseksuaalista käytöstä, he pitivät sitä normaalina, eräissä tapauksissa jopa ihanteellisena...On vaikeaa ylläpitää vihamielisiä juutalaisia asenteita homoseksuaalisuutta kohtaan, jos todella ymmärtää ja arvostaa klassisen pakanasivilisaation suuruutta.'"

"Greg främjar 'homosexuell pederasti' som kulturell storhet. Greg argumenterade redan år 2002 för en positiv syn på homosexualitet och pederastiska handlingar: 'Intolerans mot homosexualitet är någonting judar hittat på... Homosexuell pederasti, som i vår kultur fortfarande är tabu, praktiserades allmänt av forntida ariska folk...Tekniskt sett var t ex grekerna inte barnskändande pedofiler, utan intresserade sig för unga män...det är klart att forntida ariska folk inte bara tillät homosexuella handlingar utan ansåg dem normala, att de t o m idealiserade dem...Det är svårt att hysa judiska homofobiska attityder, om man inser och uppskattar den klassiska hedniska civilisationens storhet.'"

Tekstissä mainittu Greg Johnson on huomattava äärioikeistolainen vaikuttaja rapakon takaa, jonka meikäläiset aateveljet ovat ymmärtääkseni kutsuneet Suomeenkin esiintymään. Kaikesta päätellen penismiekkailu ei enää ole muodissa, vaan alan miehet pyrkivät nyt reilusti junttaamaan siitintä nuoren pojan peräsuoleen.

Greg Johnson, som nämns i texten, är en betydande högerextremistisk aktör i Förenta Staterna, som vad jag förstått idéfränderna i Finland bjudit in för att förkunna sin sanning även för oss. Uppenbarligen är kukfäktning inte längre på modet, nu vill killarna inom branschen hellre knulla en ung grabb i röven på riktigt.

Sinänsähän Johnson ei tässä puhu mitään varsinaista palturiakaan. Kaikki tietävät, että muinaisessa Kreikassa vanhemmat miehet harrastivat homosuhteita nuorempien kanssa, ja nimenomaan niin päin, että vanhempi mies työnsi siittimensä nuorukaisen peräsuoleen. Mutta on aika hauskaa, että hän näkee tämän arjalaisena tapana - ja homoseksuaalisuuden ovat hänen mielestään kieltäneet nimenomaan juutalaiset. 

I och för sig är det ingalunda i nattmössan Johnson talar här. Alla vet att äldre män brukade ha homosexuella förhållanden med yngre killar i gamla Grekland, och det var då gubbtjyven som kom in i ändtarmen på pojkvaskern. Men det är på sitt sätt löjligt att han kallar det här för en arisk sedvänja - och att det enligt honom var judarna som förbjöd det här.

Toki äärioikeiston keskuudessa esiintyy myös sellaisia käsityksiä, että juutalaisten salaliitto pyrkii edistämään homojen oikeuksia tuhotakseen länsimaisen kulttuurin. Mutta jo pitkään on ollut selvää, että hylättävä "homous" ei äärioikeiston kielenkäytössä tarkoita varsinaisesti homoseksuaalisuutta, vaan sivistynyttä elämäntapaa, ihmisiksi olemista ja lainkuuliaisuutta.

Naturligtvis förekommer det bland extremhögern även en motsatt uppfattning, enligt vilken den judiska sammansvärjningen försöker främja de homosexuellas rättigheter för att tillintetgöra den västerländska kulturen. Men det har redan länge varit klart att den "bögighet" som extremhögern anser så förkastlig inte i deras språkbruk avser någon homosexualitet, utan snarare ett någorlunda civiliserat leverne, vanligt folkvett och laglydighet.

Äärioikeiston ihannoima elämähän on väkivaltaista kaaosta ilman lakia, järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sivistystä, joka hillitsisi miehisen miehen impulsseja. (Kokonaan toinen asia on, että monet äärioikeistolaiset lautajonnet ovat pullonpohjalasien läpi maailmaa tähyäviä nörttejä, jotka kuolisivat kenttäoloissa varsin nopeasti diabeteslääkkeiden puutteeseen.) Taustalla on jonkinlainen kliseekivikauden myyttisen soturin ihanne. Soturi tulee, raiskaa ja tappaa koska hänen tekee mieli, ja raiskata saa myös miehiä. Toisaalta kiltti, puolisolleen uskollinen ja viinaa juomaton mies on äärioikeiston mielestä homo, vaikka olisi kuinka heteroseksuaalinen.

Det liv extremhögern åstundar är ju som allom bekant ett våldsamt kaos utan lagar, ordnat samhälle och civilisation, dvs utan någonting som tyglar en riktig karlakarls impulser. (En helt annan historia är, att en typisk online-högerextremist är en skitpratande nörd med tumtjocka glasögon och diabetes som inte skulle överleva en vecka i fält.) Det som skymtar i bakgrunden är ett krigarideal från stenåldern som den skildras i poppkulturen. Här kommer krigaren, våldtar och dödar eftersom han vill, och våldta får han också män. Å andra sidan är en strängt heterosexuell man enligt extremhögern en bög, om han är snäll, inte bedrar sin fru och inte heller dricker sprit.

Homoseksuaalisia äärioikeistolaisiahan sinänsä on riittänyt SA:n Ernst Röhmistä alkaen. 1980-luvun saksalainen äärioikeistojohtaja Michael Kühnen, joka kuoli suhteellisen nuorena immuunikatoon, oli toinen esimerkki. Jörg Haider on tuoreempi tapaus - hänen homoseksuaalisuutensa paljastui pian hänen kuoltuaan.

Homosexuella högerextremister har det givetvis funnits sedan Ernst Röhm, som ledde SA. Ett annat exempel är Michael Kühnen, en tysk högerextremistledare på åttiotalet, som vid relativt ung ålder dog av aids. Jörg Haider är ett nyare fall - hans homosexualitet avslöjades snart efter hans död.

Sinänsä on tietysti ymmärrettävää, miksi äärioikeisto houkuttelee riveihinsä homoseksuaaleja, vaikka homoviha onkin yksi sen suosimista tavoista kosiskella kannattajia. Äärioikeisto on pitkälti nuorten miesten aate, ja homoseksuaalinen mies, joka haluaa käyttää seksuaalisesti hyväkseen nuoria miehiä, pyrkii tietysti sellaisen ideologian guruksi. Aivan vastaavalla tavalla heteroseksuaalinen mies, joka haluaa käyttää hyväkseen nuoria naisia, änkeytyy johtamaan jooga- tai tantralahkoa. Kummassakin tapauksessa isolla herralla on kokonainen retorinen tykkipatteri, jolla hän selittää, ettei hänen kanssaan makaaminen ole seksiä sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan suuri mystinen teko Asian hyväksi. 

I och för sig är det givetvis förståeligt att extremhögern lockar till sig homosexuella trots att homofobin är ett av de dragplåster den attraherar anhängare med. Extremhögern är för det mesta en ideologi för unga män, och en homosexuell som vill utnyttja unga män blir naturligtvis guru för en sådan ideologi. På ett motsvarande sätt blir en heterosexuell man som vill ligga med unga tjejer ledare för en yoga- eller tantrasekt. I bägge fallen har den store herren ett helt batteri retoriska knep för att förklara varför det egentligen inte är sex om man ligger med honom utan ett stort mystiskt dåd för att främja Saken.

Persunuorten ikävä agraariyhteiskuntaan

Joku persunuori meni taas munaamaan itsensä julkisesti toivomalla takaisin jotain menneiden aikojen yhteisöllisyyttä ja idylliä. Se on aina yhtä noloa kun 90-luvulla syntyneet haluavat 80-luvulle ja uskovat että silloin elettiin suomifilmien todellisuutta. Setä on itse ollut nuori silloin eikä todellakaan halua muistella niitä aikoja. 80-luku nimittäin ei vain ollut perseestä, vaan se oli hyvin samanlaista aikaa kuin tämä nykyaika. Suurimmat erot olivat siinä, että silloin ei ollut nettiä, ja porno oli ostettava lehtinä kioskilta.

Minä muuten en yhtään usko, että hienohelmapersunuoret oikeasti haluavat muuttaa maalle – meidät muut he kyllä lykkäisivät Pol Pot -tyylisille intellektuellien kurmotusleireille. Maalla nimittäin haisee lehmänpaska, eivätkä persunuoret tykkää sen hajusta sen enempää kuin muutkaan kaupunkilaiset. Siellä on vihaisia sonneja sarvet päässä ja muita vaarallisia, pelottavia tai ällöttäviä eläimiä. On hiiriä ja rottia – siksi siellä kissojakin pidetään. Siellä on vihaisia vahti- ja jahtikoiria. Siellä on sääskiä ja paarmoja ja muita purevia hyönteisiä. Jos mennään kauas itään, saattaa olla karhujakin. Karhut ovat oikeasti vaarallisia ihmisille. Eivät persunuoretkaan halua sellaisiin oloihin, kaupungissa kasvaneita kun kuitenkin ovat. Ei muuten halua suuri osa maaseudun asukkaistakaan. Siihen on syynsä, miksi nuori väki haluaa maalta isoihin kaupunkeihin.

Maalla ei nimittäin ole paljoa tekemistä. Sielläkin istutaan nykyisin telkkarin tai tietokoneen ääressä silloin kun ei jouduta olemaan töissä. Monista tuntuu kuin elämä kuluisi hukkaan, ja tästä syystä siellä juodaan aika reippaasti viinaa ja kärsitään depressiosta. Luuletteko muuten, että maalla ei käytettäisi huumeita? Heh heh, kun olitte lapsellisia. Rämppämusiikkifestivaalit ovat olemassa juuri maaseudun nuorisoa varten, ja niillä liikkuu huumeita jos missä.

Mutta viis maaseudusta. Puhutaan 80-luvusta. Minä tiedänkin siitä jotain, koska olin silloin teini, tai nuori aikuinen. Niitä aikoja ei tosin ollenkaan haluaisi muistella. Se yhtenäiskulttuuri oli aivan helvetin syvältä ja poikittain, ja olen aivan saatanan iloinen että siitä paskasta on päästy eroon.

Ennen vanhaanko ei ollut homoja, tai he eivät olleet näkyviä? Höpöhöpö. 80-luvulla homous oli presiis yhtä näkyvää kuin nytkin. Oikeastaan vielä näkyvämpää, koska juuri silloin käytiin näkyviä kulttuuritaisteluita homoasiasta. Ainakin yhdessä silloisessa pornoläpyskässä oli omat homosivut (taisi olla Kalle). Seta-järjestö oli voimissaan ja julkaisi omaa mielipidelehteä. Avoimesti homot taiteilijat olivat julkisuudessa jo 80-luvun lopulla, esimerkiksi tanssija Tiina Lindfors. Kun nyt joku 90-luvulla syntynyt sälli tulee sönkkäämään, että homoja ei ennen vanhaan näkynyt, väite kuulostaa yhtä järjettömältä kuin, että 80-luvulla ei olisi ollut autoja, raitiovaunuja tai junia.

Tänään julkisuudessa näkyvät homot ovat pinnallista stailaaja- ja sisustusarkkitehtiporukkaa, joita tuntuvat kiinnostavan lähinnä muodit ja trendit. Silloin ennen vanhaan homojen lehdessä kirjoiteltiin älyllisesti, pohdittiin homon roolia yhteiskunnassa ja vertailtiin eri maiden homolainsäädäntöä. Siitäköhän tulee käsitys homoista jotenkin tavallista heterotallaajaa fiksumpana ja hienostuneempina ihmisinä? Tosin jo silloin keskustelijahomot muistuttelivat erityisesti, että homo voi olla kuka tahansa, myös lippalakkirekkakuski Pihtiputaalta, ja että julkisuuden homot intellektuellit (eli he itse) vääristivät kuvaa homoista.

80-luvulla myös oli siviilipalvelusmiehiä, eivät silloin kaikki armeijaan menneet. Joskus vuoden 2000 aikoihin siviilipalvelus oli vielä kiistelty asia ja sivarien haukkuminen oli tärkeämpi osa äärioikeistolaisuutta kuin rasismi (”maahanmuuttokriittisyys”). Tuolloin joku nuori sälli tuli sönkkäämään minulle, että 80-luvulla ei olisi ollut sivareita. Tämä oli tietysti hölynpölyä. 80-luvulla sivarit olivat samanlainen yleisen kissanhännänvedon kohde kuin maahanmuutto nykyään, ja silloin konservatiivitahot halusivat pidentää siviilipalvelusta (ja saivatkin tahtonsa läpi). Mutta 80-luvun alussa sivari oli jo olemassa ja lyhyempi kuin nyt, alle vuoden. Asepalvelus ja aseistakieltäytyminen olivat paljon katkerampia riidanaiheita kuin tänään, eikä sivari Halla-aholla olisi siihen aikaan ollut mitään asiaa äärioikeistolaisen liikkeen riveihin, saati johtajaksi. Luultavasti häntä ei olisi hyvällä katseltu edes valtavirran porvaripuolueissa. Itse asiassa yksi silloista sivariliikettä liikuttanut vaikutin oli samantyyppinen joukkomasokistinen uhriutuminen, joka nyt on luonteenomaista persuille ja rasisteille: yhyy kun meitä sorretaan.

Se persunuorten haikailema yhtenäiskulttuuri oli 80-luvulla rokki- ja bändikulttuuria, ei mitään kansantanhuja ja hanuria soittavia isäntiä (nuorisolle tiedoksi, että hanuri ei silloin ennen vanhaan tarkoittanut takapuolta, vaan harmonikkaa, haitaria eli kurttua). Tosin vielä pitkälle 90-luvulle äärikristilliset tahot paheksuivat rokkia, joten se sai tiettyä kapinallisuuden loistetta. Itse asiassahan suuri osa rokkikulttuuria vastaan esitetystä kritiikistä (kuulovauriot, päihteiden ihannointi) on aivan aiheellista, ja on ihan hel-ve-tin hyvä homma, että nykynuorisolla on muitakin harrastuksia. En muuten ole vakuuttunut siitäkään, että nuorten sallivammat asenteet huumeisiin olisivat lisänneet päihteiden käyttöä. Raittius ei nyt ole mitenkään niin epätavallista kuin minun aikanani, eikä se myöskään eristä nuorta entiseen tapaan seksuaalisuhteista. Jos saisin valita, olisin paljon mieluummin nuori nyt kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Entä sitten ne vielä varhaisemmat ajat? Persunuori väittää, että ennen vanhaan oli parempaa kulttuuria. Tarkoittaako hän kenties niitä liukuhihnalta tehtyjä Suomi-filmejä? En minäkään menisi sanomaan, että oman suomenkielisen populaarikulttuurin olemassaolo on sinänsä huono juttu, mutta pitää korostaa, että vanhat suomalaiset elokuvat olivat nimenomaan liukuhihnakamaa ja matalakulttuuria. Ne tehtiin pahvilavasteilla, kansallisjuomaa nautittiin kulisseissa melko ahnaasti ja tähdillä oli epämääräisiä naisia epämääräisissä hotelleissa (kun ensimmäisen kerran kuulin Esa Pakarinen seniorin kertovan radiossa seikkailuistaan noina aikoina, aran ja kristillissiveillä arvoilla kasvatetun pojan tukka aivan nousi pystyyn). Kannattaa muistaa että Masa Niemi, joka esitti Pätkää Pekka Puupää -elokuvissa, nautti viinaa todella rankasti ja teki itsemurhan, ja ainakin yksi Pakarisen kokoamista viihdeorkestereista hajosi ryypiskelyongelmiin.

Täältä katsoen näyttää siltä, että vanhojen hyvien aikojen suomalaiset olivat itse asiassa täysin hillittömiä juoppoja, jotka muistuttivat enemmän suomalaisen sotapropagandan kliseevenäläisiä kuin halutaankaan myöntää. Sotaakaan ei sodittu raittiuden voimin, vaan kaukopartiomiehet saivat sotilaslääkäreiltä viinaksia äreämmät tropit. Nythän tiedämme, että Suomen huumeongelma ei ole kuusikymmenluvun radikaalien eikä taistolaisten ajan peruja: kokaiinia vedeltiin kaksi-kolmikymmenluvulla kuin Kolumbiassa konsanaan, heroiinin käyttö taas räjähti käsiin sodanjälkeisenä aikana, koska sillä oli lääkitty sodassa haavoittuneiden tuskia (mikä ei toki väärinkäyttöä ollutkaan). Siihen aikaan tosin sotaveteraanit saivat aineensa laillista tietä ymmärtäväisiltä lääkäreiltä, jolloin sen saattoi ottaa pillereinä eikä tarvinnut tykittää likaisella ruiskulla.

Kaikkein huvittavinta tietysti oli persunuorten itku ”pakkoruotsista”. Silloin kun ”pakkoruotsia” ei ollut, ruotsin osaaminen kuului yläluokan – myös suomenkielisen ja suomenmielisen yläluokan – välttämättömiin taitoihin. Toisin sanoen alaluokan ”vapaus” olla osaamatta ruotsia tarkoitti, että herrat pitivät herrojen kielen itsellään. ”Pakkoruotsi” tuli peruskouluun persujen edeltäjäpuolueen, Suomen Maaseudun Puolueen eli vennamolaisten vaatimuksesta, koska heidän mielestään kansalla oli oikeus oppia herrojen (ja todennäköisen siirtotyömaan) kieli ja koska he pitivät esimerkiksi englannin osaamista turhuutena, luksustaitona. Päätellen siitä, että suomalaiset nykyään käyttävät englannin taitoaan salaliittoteorioiden lukemiseen netistä, vanhat vennamolaiset taisivat olla oikeammassa kuin tiesivätkään. Paljon suositeltavampaa olisi lukea (naurettavan halpoja) riikinruotsalaisia pokkareita.

Pikku persykkäispoikulit

Maahanmuuttokriittisten tappajarobottien ikäjakauma on mielenkiintoinen. Siellä on keski-ikäisiä ja sitä vanhempia setiä, joista monetkin ovat paheissa ja rikoksissa kypsyneet Rooman keisari Neron veroisiksi, mutta siellä on myös teitä innokkaita nuoria poikia, jotka pärstävärkistä päätellen viihdytte raastuvassa paremmin kuin ruotsintunnilla ja opitte kummassakin paikassa presiis yhtä vähän. Koska olen hyvä ja hurskas mies ja velvollisuudentunnon ajamana varoittelen nuorisoa sen siveyttä ja kuolematonta sielua uhkaavista vaaroista, minun on syytä kertoa maahanmuuttokriittisiin piireihin käkeäville nuorukaisille, mikä heitä noissa remmeissä odottaa.

Ymmärränhän minä tietysti, että nuorukaisikäinen poikuli haluaa kovasti päteä aikuisten setien silmissä. Pojanjolpilla on sellainen nuoren ihmisenalun tarve olla jotakin, varsinkin jos poikuli ei ole saanut elämässään aikaiseksi mitään sen merkittävämpää kuin blogin Uuden Suomen alustalle. Aikuiset sedät, joilla on oikea rikosrekisteri ja jotka siis eivät pelkää mitään eivätkä ketään eivätkä edes lakia, herättävät varmasti kunnioitusta teissä poikuleissa. Pienikin suosion ja tunnustuksen osoitus sellaisilta saa poikulijolpukaisen sydämesi hyppimään saksanpolkkaa ylpeydestä.

Tämä ei kuitenkaan ole se mitä normaalit poikuli-ikäiset pippelin omistajat tekevät. Normaalit jolpukaiset seuraavat etuveitikkaisensa ääntä nuorten neitojen pimpukkaisten suuntaan. Kuten Jaakko Myöhänen aikoinaan sanoi nettiesseessään miehistä ja naisista, seksuaalinen halu on ihmisen tervettä sosiaalista järkeä, ja lisäisin itse, että paljon muuta järkeä sinun ikäiselläsi nuorella miehellä ei olekaan eikä kuulukaan olla. Kaikenlaisen järjen käyttö on kuitenkin hyväksi, ja kun pippeli on ainoa järkielin, sen mukaan sietää sitten elämänsä järjestää.

Pippeli vetää jolpukaisikäisen miekkosen sellaisiin porukoihin, joissa pimpukkaa on. Näin on hyvä ja näin on oikein ja näin on ollut ihmiskunnan aamunkajosta asti. Valtakunnat kaatuvat, temppelit romahtavat, uskonnot unohtuvat ja suuret aatteet rapautuvat, mutta yksi pysyy eli nuoren pippelin kaipuu pimpan luo. Se on ihmiskunnan ikiaikaista viisautta, viisaampaa kuin ne suuret aatteet.

Nuorilla naisilla on yleensä enemmän tervettä sosiaalista järkeä kuin poikuleilla, mihin sinänsä ei vielä paljoa tarvita. Kuten niinkin paljon minua viisaampi mies kuin Jussi Jalonen on sanonut, nuoret miehet seuraavat poliittisesti aktivoituessaan sitä väliraajaansa. Eli kun sitä seksiä alkaa olla tarjolla, väliraajaohjautuva poikuli unohtaa teini-ikäisen rasisminsa, joka ei kuitenkaan ole muuta kuin jolpukkaisen ikäkausiuhmukkaista, ja menee sinne suvaitsevaiseen porukkaan pimppaa inumaan ja saamaan. Valitettavasti niitäkin jolpukoita on, jotka eivät järkevästi seuraa jolonsa ääntä.

Yhteiskunnassamme on paljon sellaista moralismia, feminismistä alkaen, joka vaatii nuorukaisia ajattelemaan jollain muulla kuin pippelillään. Tämä on tietysti poikuli-ikäiselle kohtuuton vaatimus, mutta joihinkin itseään kovin älykkääksi luuleviin se puree. Tällaisen moralismin vaikutuksesta sinä poikuli hurahdat mukaan eräisiin tiettyihin poliittisiin porukoihin, jotka mainostavat edustavansa itsenäistä ajattelua ja jotka vetoavat poikulin tyhmänylpeyteen ja väkivaltafantasioihin – nehän kuuluvat ikäkauteen siinä missä se väliraajaohjautuvuuskin. Kyse on sellaisesta jengistä, josta et takuulla tyttöjä löydä. Tarkoitan tietenkin maahanmuuttokriitikoita.

Siihen on syynsä, miksi niissä sakeissa on 1) vanhempia setiä ja 2) teitä nuoria poikuleita, muttei juurikaan neitokaisia. Jos olisit kysynyt äitykältä, mikä sellaisten remmien olemassaolon oikea syy on, hän varmaan olisi osannut kertoa sen sinulle. On sellainen tietty porukka vanhempia setiä, joita kiinnostavat kovasti nuorten poikulien pehmoiset persykäiset. Nämä sedät keräävät ympärilleen sinunlaisiasi ihailijanuorukaisia. Koetahan arvata mitä he sinusta haluavat.

Nythän sinä tietysti hädissäsi selität, että kyllähän sinä tiedät mikä homo on ja että ne homot löytyvät ”teidän mokuttajien” riveistä. Voi voi, poikuliressukainen, kun sinä et edelleenkään tajua miten maailma makaa ja kenen kanssa. Ne avoimet homot, joiden asiaa ”mokuttajat” ajavat, ovat kilttejä ja harmittomia juuri siksi, että he homoilevat rehellisesti muiden homojen kanssa. Kokonaan toinen asia ovat nämä sinun ihailemasi kaverit.

Nämä sinua kehuvat mukavat sedät nimittäin eivät halua elää ihmisiksi toisen homon kanssa sellaisessa avioliiton kaltaisessa parisuhteessa. He ovat vähän niin kuin sellaiset viisikymppiset äijät, jotka yhä metsästävät nuoria tyttöjä. Kun he sanovat etteivät ole homoja, sillä vain hämätään teitä poikuleita. Niin kuin se viisikymppinen tyttöjenkähmijä haluaa nuorta kokematonta pimppaa, sillä tavalla nämä äijät himoavat sinun pehmykäistä heteropersykkäistäsi, jota toiset heidänlaisensa eivät vielä ole päässeet sörkkimään.

Ei siihen kauaa mene kun joku näistä sinun ihailemistasi esikuvista virnistäen käskee poikulia ottamaan housut pois. Kalpenet kauhusta ja alat vastustella, mutta silloin esikuvasi hymy hyytyy ja hän äyskäisee äreän käskyn, luultavasti myös vetäisee nopean ja kipeän nyrkiniskun vankilavuosina treenatuilla lihaksilla. Viimeistään siinä vaiheessa kun rakas ystäväsi napsauttaa auki partaveitsenterävän stilettinsä naamasi edessä, ymmärrät että nyt on tosi kyseessä ja henki pelissä eikä paskapuhetta kuunnella.

Väkivahva rakastajasi vääntää persykänpuoliskosi erilleen ja junttaa heroiiniruiskeista ryhmyisen ja arpikohjuuntuneen molonsa peppuliisi. Jos hän käyttää liikaa väkivaltaa, kakkisuolukkaisesi lihaksisto saattaa vaurioitua pysyvästi niin että paskulisi ei pysy enää sisällä vessukkaan asti,vaan turahtelee ulos jo ennenaikaisesti, jolloin sinä peppupoikuli joudut vaipukkaisia pitämään.

Vaippaset ovat kuitenkin pulmistasi pienin. Sinä tiedät poikuli varmasti mitä siitä seuraa kun vankilan käynyt heroiinipippelinen setä ruilauttaa rojunsa takatorvukkaiseesi limakalvukaisiasi repivällä voimalla. On enemmän kuin todennäköistä, että hän on ruiskutellut heroiinin lisäksi kaluunsa myös immuunikatopöpösiä-pöpsykkäisiä. Tiedäthän sinä että heroiininkäyttäjien ruiskut ovat yhteisiä kuin uskovaisten tavara ja että pöpsykkäiset leviävät niiden mukana. Ja kovakaluinen setä, jonka imartelulle olet tyhmyyksissäsi antanut periksi, on tietysti vankilat nähnyt ja niissä huumeidenkäytön oppinut mies. Katsos kun se rasismi, jota sinä maahanmuuttokritiikiksi nimität, on osa vankilakundien kulttuuriin (se on niiden kulttuuria!) elimellisesti kuuluvaa kovanaamashowta. Se on yksi syy, miksi ”mokuttajat” (= lainkuuliaiset ihmiset) vierastavat maahanmuuttokritiikkiä, eli rasismia.

Voi tämä homma (heh!) toki niinkin mennä, että kun tarpeeksi kauan kaivat verta nenästäsi julistamalla rasismia ja uhkailemalla ihmisiä, päädyt ihan omilla tuomioillasi vankilaan. Sinä tietysti olet niin hölmö, ettet ole tajuavinasi, millaiset puheet ovat rikollisia ja miksi, mutta koska olet käytännön vähämielisyydestäsi huolimatta ainakin lain edessä täysivaltainen, joudut ennemmin tai myöhemmin kiven sisään moninkertaisena rikoksenuusijana.

Sananvapaudesta on turha itkeä, ja yhtä älytöntä on vedota siihen säälittävään kansanperinteeseen, jota lakina siteerataan Homma-foorumilla. Siellä jengi ei tunnetusti ole vielä kehittynyt sille sivilisaation tasolle, että siellä ymmärrettäisiin oikeuksia olevan kellään muilla kuin heillä itsellään. Ne ”lait”, joita hompanssit keskusteluissaan siteeraavat, ovat yleensä heidän omasta päästä keksimiään. Jos sinä poikuli ressukainen kuvittelet, että Hommalta oppimasi lait ja oikeusperiaatteet ovat minkään väärtejä, menet vankilaan suoraan kiertämättä lähtöruudun kautta.

Juu, kyllähän siellä Hommallakin on oma lakimieskiintiönsä joukossa mukana. Sille on selityksensä. Jos minä olisin juristi, hieroisin dollarinkuvat silmissäni käsiäni yhteen Homma-foorumia lukiessani. Kun yhteen paikkaan kerääntyy noin iso joukko tyyppejä, jotka ensinnäkin ovat täydellisen, pimeän tietämättömiä laista, toiseksi kiihkeän innokkaita tekemään uhkailu- ja kiihotusrikoksia ja kolmanneksi halukkaita riitelemään saamistaan tuomioista korkeimpaan oikeusinstanssiin ja maailmankaikkeuden anustappiin asti, mitä muuta lakimies voi ajatella kuin että tässä on kokonainen hölmöjen rahastettavien kultakaivos?

Voi hyvinkin olla, että tällainen juristisetä suostuu puolustamaan sinuakin kun joudut syytteeseen kansanryhmän vastaisesta kiihottamisesta, jonkin ”mokuttajan” uhkailusta tai joistakin muista rikoksista, joita te pikku poikulit teette ollaksenne tosi kovia jätkiä ja päteäksenne ryhmypippelisten esikuvasetienne silmissä. Etkä joudu edes maksamaan itse asianajopalkkiotasi. Jengissännehän mielellään kerätään kolehteja syytteeseen joutuneiden aateveljien oikeuskuluihin. Mutta koska syyllisyytesi todennäköisesti on yksiselitteinen, rikosrekisterisi vain kasvaa ja ainoa joka tempauksesta hyötyy on se juristi, joka rohmuaa koko kolehdin omiin taskuihinsa, mitä nyt verottajalle vähän kymmenyksiä tilittää.

Ja vaikka ei kolehtia kerättäisikään, kyllähän valtio taikaseinästään hoitaa kaltaistesi pikkurikollisten asianajokulut. Me töissäkäyväthän emme tee mitään niin mielellämme kuin pulitamme veroa, jotta poikulit saisivat puolestapuhujan joutuessaan vastaamaan rötöksistään. Eikös olekin mukavaa olla sen kauhean holhousvaltion hyysättävänä? Sitten teillä poikuleilla on vielä otsaa valittaa verotuksesta. Teillehän ne verorahat maksetaan, kun teillä ei ole tuloja joista niitä periä.

Sinua odottaa siis joka tapauksessa sakkorangaistusten ketju ja lopulta vankila. Sinä olet maahanmuuttokriitikkopoikulina nimittäin taparikollinen. Tyyppi, joka silkasta uhmasta ja huomion kaipuusta tekee rikoksen rikoksen perään, on nimittäin määritelmän mukaan taparikollinen. Kuten suuri historioitsijamme Heikki Ylikangas on huomauttanut, tämän takia ne Pohjanmaan puukkojunkkaritkin pitkälti hilluivat: jotta olisi jotain, ”josta mainittais”.

Kun sinä et oikeasti osaa tehdä mitään muita paremmin etkä edes voi aloittaa törkeän rasistista bloggailua ensimmäisenä (kuten Halla-aho), ainoa millä pääset maineeseen on Halla-ahon törkeyksien toisteleminen omilla lisukkeilla maustettuina. Ja koska olet Halla-ahoakin huonompi sanankäyttäjä etkä osaa varmistaa taustaasi, päädyt heittelemään yksiselitteisesti laittomia möläytyksiä.

Nythän sinä varmasti iniset että maahanmuuttokriitikoiden tekemät rikokset, kuten kiihotus kansanryhmää vastaan, eivät ole oikeita rikoksia, vaan Demlan sun muiden salaliittojen lakiin ujuttamia höpöhöpörikoksia. Se ei kuitenkaan lain silmissä eroa millään lailla niistä puolustuksista, joita Jammu-setä ja muut ilmiselvät kelmit keksivät omille rötöksilleen. Vankilasta et syyllistä miestä löydä, jos asianomaisilta itseltään kysyt. Sitten kun sinut tuomitaan kiven sisään rasismirikoksistasi, olet ihan samanlainen linnakundi kuin kaikki muutkin.

Itse asiassa maahanmuuttokritiikki on – muun ohessa – yksi ammattirikollisten alamaailman tapa värvätä uusia jäseniä, sekä peppuliin paneskeltaviksi poikuleiksi että juoksilaiksi ja oppipojiksi. Ammattirikollisen ura alkaa juuri siitä, että alat soittaa suutasi auktoriteeteille ja tehdä kiihotus- ja uhkailurikoksia ilmentääksesi epämääräistä vapaudenkaipuutasi ja uhmakkuuttasi. Joku muu yhtä tyhmä sälli tekee samalla tavalla omaisuusrikoksia kokeakseen olevansa kova jätkä jota eivät kukkahatut määräile. Hiljakseen hän sitten liukuu sinne tyrmään kongin kingien komenneltavaksi.

Sillä kelpo omaisuusrikollisella on kuitenkin sellaisia taitoja, joita venkuloiden valtakunnassa arvostetaan. Hän tietää luultavasti jo jotain murtautumisesta ja varastamisesta. Hänen ei siis tarvitse tarjoilla persykkäistään kongin kingille, hän osaa palvella paremmin. Sinä et osaa, joten sinusta ei roiseille rosmoille ole paljon muuta iloa kuin se persykkäispuoli.

Voihan tietysti olla että alat tyhmyyksissäsi soittaa suuta niille kingeille siitä kuinka sinulla on oikeus ja vapaus ja sananvapaus ja pläp pläp pläpäti pläpäti pläp. Se kova monimurhaaja ja heroiinisuonikas ammattirikollinen ei paljoa tuollaista kuuntele eikä katsele. Mutta sinähän olet juuri niin tyhmä, että kaivat taas verta nenästäsi. Sen kyllä tietää miten se päättyy.

Nythän sinulle tuli paha ahdistus ja trauma, varsinkin kun sydämessäsi tiedät että olen oikeassa ja että tämä on väistämätön kohtalosi, joka jo väikkyy edessäsi.

No se on voi-voi sitten.

Äärioikeistolaisen alakulttuurin homoseksuaalisuus

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 2. toukokuuta 2014)

On yleisesti tiedossa, että homofobien ja äärioikeistolaisten keskuudesta löytyy runsaasti taipumuksensa tukahduttavia tai kiistäviä homoseksuaaleja. Kuten tiedämme, itävaltalainen uusnatsijohtaja Jörg Haider oli alan miehiä; Saksan äärioikeiston aikalaishistorian tuntijat taasen muistavat Michael Kühnenin nimen. Tämä terrorismiin asti uusnatseja villinnyt johtaja kuoli 1990-luvun alussa immuunikatoon, jonka oli saanut homoseksuaalisesta suhteesta. Hänen kannattajiensa keskuudessa homoseksuaalisia raiskauksia käytettiin ilmeisesti kurinpitomenetelmänä: Der Spiegel -aikakauslehden numero 33/1987 (jonka kannessa on iso kuva ajatolla Khomeinista ja islamin uhalla pelotteleva otsikko) kertoo ”Vapaudenhenkisen Työväenpuolueen” (Freiheitliche Arbeiterpartei), Kühnenin verkostoihin kuuluneen äärioikeistojärjestön, nuorten skinikannattajien keskuudessa tapahtuneesta verityöstä.

17-vuotias skinijengiläinen Gerd-Roger Bornemann murhattiin porukalla potkimalla – tappajat olivat suunnilleen samanikäisiä nuorukaisia, hekin kansalliskaljupäitä. Poliisin tutkimuksissa selvisi, että FAPin paikallisjohtajan apulainen, ilmeisesti jo jonkin verran vanhempi Jörg-Gabriel Kiem (liikanimeltä ”Hein”) oli sekä raiskannut Bornemannin tyttöystävän että pakottanut Bornemannin itsensä homoseksuaalisiin tekoihin kanssaan. Bornemannin homoseksuaalinen nöyryytys oli videoitu, jotta videokasetin leviämistä pelkäävä nuori mies voitaisiin pakottaa tekemään käskystä rikoksia; poliisi ei kuitenkaan löytänyt videota. Bornemannin murha johtui ilmeisesti väärinkäsityksestä: hänen luultiin laverrelleen poliisille ja tämän oletuksen pohjalta hänet ”teloitettiin” ”toverioikeuden” päätöksellä.

Homoviha ja homoseksuaalisuus kulkevat käsi kädessä äärioikeiston keskuudessa. Tähän on monenlaisia selityksiä. Yksi mahdollisuus on elämänsä seksuaalisella itsekieltäymyksellä pilanneiden ihmisten katkeruus: vanheneva mies, joka on kokenut homoseksuaalisia himoja muttei ole koskaan saanut niitä toteuttaa, haluaa pitää huolen siitä, että nuoremmille ei käy sen paremmin.

Toinen selitys on, että äärioikeistolainen homoseksualisti on tottunut toteuttamaan himojaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa avoimia homosuhteita paheksutaan. Tällaisissa oloissa vanhenevalle homosedälle riittää seksuaalisesti nälkiintyneitä ja tyydytystä etsiviä nuoria homomiehiä haaremiksi asti. Kulttuuri, jossa homoseksuaaliset suhteet hyväksytään ja joka kannustaa homoja pysyviin suhteisiin antamalla virallisen vahvistuksen homoliitoille, on uhka tällaiselle homoseksuaalille, koska se vie nuoret homomiehet pois hänen ulottuviltaan uskollisiin parisuhteisiin ikäistensä kanssa.

Asiantuntijat voivat varmasti keksiä äärioikeiston homoseksuaalisuudelle paljon muitakin selityksiä. Joka tapauksessa tutkimustietokin osoittaa, että homovihaajat ovat yleensä taipumuksensa kiistäviä homoseksualisteja. Heteroudestaan varman ihmisen ei tarvitse vihata eikä pelätä homoja, korkeintaan vähän kummastella. Homoseksuaalisuutensa kiistävälle ja tukahduttavalle sitä vastoin jokainen homoseksuaalinen lähestyminen on kiusaus, sille vanhalle seksuaalisesti estyneelle homoseksuaalille taas kaikki kadulla näkyvät itsensä hyväksyneet homoseksuaalit ovat kipeä muistutus siitä, että hän ei nuorena koskaan saanut.

Meidän äärioikeistomme homoseksuaalisuudesta on paljonkin todisteita:

• Äärioikeistolaisen kulttuurin miesvoittoisuus. Äärioikeistolainen kulttuuri on meilläkin miesvoittoista, sitä leimaa feministien lempisanaa käyttääkseni homososiaalisuus. Lukumääräsuhteet ovat suuruusluokkaa kymmenen miestä yhtä naista kohti. Äärioikeistolaisissa piireissä liikkuvat naiset ovat myös selvästi marginaalisempia sukupuolensa valtavirtaan verrattuna kuin sikäläiset miehet.
• Äärioikeistolaisten ylenmääräinen tietämys ja kiinnostus käytännön homoseksuaaliseen elämään. Sekä Homma-foorumilla että muidenkin äärioikeistolaisten alakulttuurien keskuudessa kielenkäyttö on voimakkaan seksuaalikarkeaa ja siihen kuuluu nimenomaan hyvin yksityiskohtainen homoseksuaalisten variaatioiden tuntemus ja repostelu. Monenlaisista homoseksuaalisista teoista ja asennoista puhutaan asianmukaisin englannin- tai japaninkielisin termein ja perehtyneisyys on sellaisella tasolla, että tavallinen perushetero joutuu aivan ihmettelemään asiaa.
• Äärioikeistolaisten halu tavata vainoamiaan miehiä henkilökohtaisesti. Eräs kummallisimmista piirteistä, joihin olen minua pakkomielteisesti vainoavien äärioikeistolaisten keskuudessa törmännyt, on ollut heidän kiihkeä halunsa tavata minut henkilökohtaisesti. Treffipyyntöjäkin on tullut. Miksi ihmeessä minua kiinnostaisi tavata joku vastenmielisen epähumaani, umpityhmä ja sivistymätön mies, jolla ei voi olla minulle mitään asiallista asiaa? Ilmeisesti äärioikeistolaiset ihan oikeasti elävät sellaisessa fantasiassa, jossa kaikki heidän piiriinsä kuulumattomat miehet ovat avoimia ja halukkaita homoseksualisteja. Toisin sanoen, samalla kun he solvaavat ja homottelevat meitä, he himoitsevat meitä siittimet jäykkinä ja ryhmyisinä ja terskat violetteina kimaltaen, koska luulevat meitä homoiksi, joiden kanssa he voisivat nauttia haaveidensa homoseksuaalisista iloista. He eivät kykene kuvittelemaan miestä, joka oikeasti haluaisi vain naisia.
• Äärioikeistolaisten kiihkeä rakkaus omiin mielipidejohtajiinsa. Kun Jussi Halla-aho oli ensimmäistä kertaa oikeuden tuomiolla, oikeussali täyttyi Eiran suuren Cthulhun palvojista ja kulttilaisista siinä määrin, että rotutohtorin vaimo ei mahtunut saliin. Lopulta hän joutui istumaan yhden kulttilaisen syliin. Lehdistö haastatteli paikalla ollutta palvojaa, joka osoittautui kykenemättömäksi pukemaan ymmärrettäviksi sanoiksi syytä suureen rakkauteensa Halla-ahoa kohtaan. Tällainen tuo mieleen lähinnä rokkitähtiä palvovien nuorten tyttöjen laumat, joiden kiihkon seksuaalista luonnetta kukaan ei kiistä – päätyväthän monet heistä idoliensa (tai näiden roudarien) sänkyyn.
• Äärioikeistolaisten kiinnostuksen puute heteroseksuaalisuuteen. Seksuaalinen halu on ihmisen tervettä sosiaalista järkeä ja vetää peräkammarinpojan kylille ihmiskontaktia hakemaan. Voisi luulla äärioikeistolaisten romantisoivan esimerkiksi muslimityttöjä tavoittamattomina seksuaalisina herkkupaloina. Tämän sijasta he korostavat musliminaisen epäseksuaalisuutta ja epäinhimillisyyttä sellaisilla rasistisilla haukkumasanoilla kuin ”kaapuapina” ja ”säkki”.