perjantai 2. toukokuuta 2014

Äärioikeistolaisen alakulttuurin homoseksuaalisuus

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 2. toukokuuta 2014)

On yleisesti tiedossa, että homofobien ja äärioikeistolaisten keskuudesta löytyy runsaasti taipumuksensa tukahduttavia tai kiistäviä homoseksuaaleja. Kuten tiedämme, itävaltalainen uusnatsijohtaja Jörg Haider oli alan miehiä; Saksan äärioikeiston aikalaishistorian tuntijat taasen muistavat Michael Kühnenin nimen. Tämä terrorismiin asti uusnatseja villinnyt johtaja kuoli 1990-luvun alussa immuunikatoon, jonka oli saanut homoseksuaalisesta suhteesta. Hänen kannattajiensa keskuudessa homoseksuaalisia raiskauksia käytettiin ilmeisesti kurinpitomenetelmänä: Der Spiegel -aikakauslehden numero 33/1987 (jonka kannessa on iso kuva ajatolla Khomeinista ja islamin uhalla pelotteleva otsikko) kertoo ”Vapaudenhenkisen Työväenpuolueen” (Freiheitliche Arbeiterpartei), Kühnenin verkostoihin kuuluneen äärioikeistojärjestön, nuorten skinikannattajien keskuudessa tapahtuneesta verityöstä.

17-vuotias skinijengiläinen Gerd-Roger Bornemann murhattiin porukalla potkimalla – tappajat olivat suunnilleen samanikäisiä nuorukaisia, hekin kansalliskaljupäitä. Poliisin tutkimuksissa selvisi, että FAPin paikallisjohtajan apulainen, ilmeisesti jo jonkin verran vanhempi Jörg-Gabriel Kiem (liikanimeltä ”Hein”) oli sekä raiskannut Bornemannin tyttöystävän että pakottanut Bornemannin itsensä homoseksuaalisiin tekoihin kanssaan. Bornemannin homoseksuaalinen nöyryytys oli videoitu, jotta videokasetin leviämistä pelkäävä nuori mies voitaisiin pakottaa tekemään käskystä rikoksia; poliisi ei kuitenkaan löytänyt videota. Bornemannin murha johtui ilmeisesti väärinkäsityksestä: hänen luultiin laverrelleen poliisille ja tämän oletuksen pohjalta hänet ”teloitettiin” ”toverioikeuden” päätöksellä.

Homoviha ja homoseksuaalisuus kulkevat käsi kädessä äärioikeiston keskuudessa. Tähän on monenlaisia selityksiä. Yksi mahdollisuus on elämänsä seksuaalisella itsekieltäymyksellä pilanneiden ihmisten katkeruus: vanheneva mies, joka on kokenut homoseksuaalisia himoja muttei ole koskaan saanut niitä toteuttaa, haluaa pitää huolen siitä, että nuoremmille ei käy sen paremmin.

Toinen selitys on, että äärioikeistolainen homoseksualisti on tottunut toteuttamaan himojaan sellaisessa yhteiskunnassa, jossa avoimia homosuhteita paheksutaan. Tällaisissa oloissa vanhenevalle homosedälle riittää seksuaalisesti nälkiintyneitä ja tyydytystä etsiviä nuoria homomiehiä haaremiksi asti. Kulttuuri, jossa homoseksuaaliset suhteet hyväksytään ja joka kannustaa homoja uskollisiin parisuhteisiin antamalla virallisen vahvistuksen homoliitoille, on uhka tällaiselle homoseksuaalille, koska se vie nuoret homomiehet pois hänen ulottuviltaan uskollisiin parisuhteisiin ikäistensä kanssa.

Asiantuntijat voivat varmasti keksiä äärioikeiston homoseksuaalisuudelle paljon muitakin selityksiä. Joka tapauksessa tutkimustietokin osoittaa, että homovihaajat ovat yleensä taipumuksensa kiistäviä homoseksualisteja. Heteroudestaan varman ihmisen ei tarvitse vihata eikä pelätä homoja, korkeintaan vähän kummastella. Homoseksuaalisuutensa kiistävälle ja tukahduttavalle sitä vastoin jokainen homoseksuaalinen lähestyminen on kiusaus, sille vanhalle seksuaalisesti estyneelle homoseksuaalille taas kaikki kadulla näkyvät itsensä hyväksyneet homoseksuaalit ovat kipeä muistutus siitä, että hän ei nuorena koskaan saanut.

Meidän äärioikeistomme homoseksuaalisuudesta on paljonkin todisteita:

  • Äärioikeistolaisen kulttuurin miesvoittoisuus. Äärioikeistolainen kulttuuri on meilläkin miesvoittoista, sitä leimaa feministien lempisanaa käyttääkseni homososiaalisuus. Lukumääräsuhteet ovat suuruusluokkaa kymmenen miestä yhtä naista kohti. Äärioikeistolaisissa piireissä liikkuvat naiset ovat myös selvästi marginaalisempia sukupuolensa valtavirtaan verrattuna kuin sikäläiset miehet.
  • Äärioikeistolaisten ylenmääräinen tietämys ja kiinnostus käytännön homoseksuaaliseen elämään. Sekä Homma-foorumilla että muidenkin äärioikeistolaisten alakulttuurien keskuudessa kielenkäyttö on voimakkaan seksuaalikarkeaa ja siihen kuuluu nimenomaan hyvin yksityiskohtainen homoseksuaalisten variaatioiden tuntemus ja repostelu. Monenlaisista homoseksuaalisista teoista ja asennoista puhutaan asianmukaisin englannin- tai japaninkielisin termein ja perehtyneisyys on sellaisella tasolla, että tavallinen perushetero joutuu aivan ihmettelemään asiaa.
  • Äärioikeistolaisten halu tavata vainoamiaan miehiä henkilökohtaisesti. Eräs kummallisimmista piirteistä, joihin olen minua pakkomielteisesti vainoavien äärioikeistolaisten keskuudessa törmännyt, on ollut heidän kiihkeä halunsa tavata minut henkilökohtaisesti. Treffipyyntöjäkin on tullut. Miksi ihmeessä minua kiinnostaisi tavata joku vastenmielisen epähumaani, umpityhmä ja sivistymätön mies, jolla ei voi olla minulle mitään asiallista asiaa? Ilmeisesti äärioikeistolaiset ihan oikeasti elävät sellaisessa fantasiassa, jossa kaikki heidän piiriinsä kuulumattomat miehet ovat avoimia ja halukkaita homoseksualisteja. Toisin sanoen, samalla kun he solvaavat homottelevat meitä, he himoitsevat meitä, koska luulevat meitä homoiksi, joiden kanssa he voisivat nauttia haaveidensa homoseksuaalisista iloista. He eivät kykene kuvittelemaan miestä, joka oikeasti haluaisi vain naisia.
  • Äärioikeistolaisten kiihkeä rakkaus omiin mielipidejohtajiinsa. Kun Jussi Halla-aho oli ensimmäistä kertaa oikeuden tuomiolla, oikeussali täyttyi Eiran suuren Cthulhun palvojista ja kulttilaisista siinä määrin, että rotutohtorin vaimo ei mahtunut saliin. Lopulta hän joutui istumaan yhden kulttilaisen syliin. Lehdistö haastatteli paikalla ollutta palvojaa, joka osoittautui kykenemättömäksi pukemaan ymmärrettäviksi sanoiksi syytä suureen rakkauteensa Halla-ahoa kohtaan. Tällainen tuo mieleen lähinnä rokkitähtiä palvovien nuorten tyttöjen laumat, joiden kiihkon seksuaalista luonnetta kukaan ei kiistä – päätyväthän monet heistä idoliensa (tai näiden roudarien) sänkyyn.
  • Äärioikeistolaisten kiinnostuksen puute heteroseksuaalisuuteen. Seksuaalinen halu on ihmisen tervettä sosiaalista järkeä ja vetää peräkammarinpojan kylille ihmiskontaktia hakemaan. Voisi luulla äärioikeistolaisten romantisoivan esimerkiksi muslimityttöjä tavoittamattomina seksuaalisina herkkupaloina. Tämän sijasta he korostavat musliminaisen epäseksuaalisuutta ja epäinhimillisyyttä sellaisilla rasistisilla haukkumasanoilla kuin ”kaapuapina” ja ”säkki”.