(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 29. huhtikuuta 2014)
Luultavasti tästä aiheesta osaisi moni muukin kirjoittaa paremmin kuin minä, mutta otanpa kuitenkin asian ensimmäisenä esiin.
Puhutaan siis niistä taktiikoista, joilla äärioikeisto hallitsee netin ilmatilaa ja julkista keskustelua sekä vaientaa tai saattaa huonoon huutoon vastustajansa. Korostan, että nämä taktiikat ovat varsin kehittyneitä. Ne kielivät sellaisesta psykologisen sodankäynnin osaamisesta, jota ei opita kavereilta William K:n kantapöydässä. Itse asiassa äärioikeiston harjoittaman nettisodankäynnin äkillinen tehostuminen ja jalostuminen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla on ainakin aihetodiste siitä, että vieraan vallan tiedustelupalvelut tai niihin verrattavat kansainväliset toimijat antavat koulutusta maahanmuuttokriitikoille.
Kompromaatti ja henkilökohtainen painostaminen. Kompromaatti on oikeastaan venäjänkielinen ilmaus, mutta käytetäänpä sitä tässä. Kyseessähän on KGB:n suosima taktiikka, ja maahanmuuttokriitikoiden Putin-sympatiat ovat tunnettuja. Kompromaatilla tarkoitetaan kompromettoivan, huonoon valoon saattavan aineiston kaivamista toista mieltä olevista, erityisesti heidän yksityiselämästään.
Omaa tapaustanihan en viitsi edes kerrata, mutta hyvinkin tavalliset kansalaiset voivat joutua kompromaattipommitukseen vastustettuaan maahanmuuttokriitikoiden terroria ja rasismia omalla nimellään. Muutama vuosi sitten pari naiivin ja kiltin oloista lukiolaistyttöä julkaisi jossain maakuntalehdessä yleisönosastokirjoituksen rasismia vastaan – ei todellakaan mitenkään erityisen ideologisen, vaan pikemminkin sellaisen ”ollaan kaikki kilttejä toisillemme” -henkisen. Välittömästi Hommalla alkoi kiihkeä kohkaaminen siitä, tunsiko kukaan asianomaisia tai heidän perhettään, missä he asuivat tms.
Ei pidä kuvitella, ettei tällaista nuuskimista kohdistettaisi tarvittaessa aivan tavallisiin ihmisiin. Omaehtoinen kansalaistoiminta persuja, äärioikeistoa ja fasisteja vastaan pelottaa äärioikeistoa eniten: muita puolueita edustavien poliitikkojen puheet voidaan aina tarvittaessa kuitata retoriikkana. Siksi äärioikeistolta löytyy yllättävän paljon voimaa ja viitseliäisyyttä ihan tavallisten ihmisten vainoamiseen. Töissäkäyvä lainkuuliainen epäpoliittinen kiltti ihminen on fasistien pahin vihollinen. Suomea ei nimittäin pelasta fasismilta kukaan supersankari, vaan ainoastaan vapaa kansalainen. Hänen kaikkivaltias äänensä valitsee kansakunnalle kuninkaat ja kaataa tyrannit.
Halla-aho -kortti tai Hervannan herrasmieshistorioitsija -kortti. Joka kirjoittaa mahdollisimman asiallisen ja analysoivan kirjoituksen äärioikeistosta, voi luottaa siihen, että paikalle ilmaantuu ennemmin tai myöhemmin kömpelösti maahanmuuttokriitikoiden vastustajaksi naamioituva kommentoija julistamaan kirjoituksen olevan Halla-ahon tai Hervannan herrasmieshistorioitsijan tyylinen ja siksi pikemminkin haitaksi kuin hyödyksi antirasismille. Selvästi asiattomaan kirjoitteluun tällaiset kommentoijat eivät tietenkään puutu. He tietävät sen hyvin pelaavan maahanmuuttokriitikoiden pussiin.
”Kaikki sataa meidän laariin”. Edelliseen liittyen on muistettava myös tämä: aivan kaikenlaisen arvostelun esitetään ”satavan persujen/maahanmuuttokriitikoiden laariin”. Tällä pyritään lietsomaan arvostelijoihin epävarmuutta parhaista toimintatavoista, epäilystä omien menetelmien järkevyydestä sekä fasistien tulevan ylivallan pelkoa. Tavoitteena on saada kaikki luopumaan mielipiteistään ja kumartamaan natseja oman henkensä pitääkseen. Kuten tiedämme, tämä on purrut erinomaisesti suomalaisiin tiedotusvälineisiin. Ne ovat omaksuneet persuja ja rasisteja myötäilevän linjan ja antaneet potkut rasisteja kritisoineille toimittajille ja kolumnisteille.
”Vastakkaiset ääripäät”. Tällä tarkoitetaan äärioikeiston riehumista inhimillisesti ymmärrettävänä reaktiona kuvitellun äärivasemmiston ylivaltaan. Tämä on erityisen tehokas taktiikka, joka on saatu ujutettua läpi keskitien harhassa elävään lehdistöön. Yksikään toimittaja ei ole kirjoittanut ensimmäistäkään tutkivajournalistista juttua äärioikeistosta. Jos olisi, kaikki tietäisivät ”maahanmuuttokritiikin” olevan vain uusi brändi ”roturealismille”, joka ei aikoinaan mennyt läpi, ja samojen tyyppien – pitkän linjan äärioikeistolaisten – olevan molempien iskusanojen takana. Sen sijaan on menty uskomaan ”maahanmuuttokriitikoiden” olevan jonkinlainen kansanliike ja reaktiota ”vastakkaiseen ääripäähän”.
Tietenkään toimittajia ei kiinnosta ottaa selvää siitä, mikä se ”vastakkainen ääripää” on. Siinähän voisi jopa selvitä, että ”vastakkaiseen ääripäähän” kuuluu tavallisia porvareita, joiden mielestä nyt vain vuosikausien nettiterrori on melko perseestä. Toimittaja on tietysti ehdollistunut ajattelemaan, että yhteiskuntaelämä on dialektiikkaa ja että jos jostain ilmaantuu valtavasti oikeistoradikaaleja, sen täytyy olla reaktiota johonkin yhteiskunnalliseen epäkohtaan, ei esimerkiksi kansainvälisen nettialakulttuurin aiheuttamaa poliittista loiskiehuntaa tai suoranaista ulkomaisista voimakeskuksista (esimerkiksi Venäjältä tai amerikkalaisen äärioikeiston ”rotututkimusta” tukevista säätiöistä) kauko-ohjattua Suomen horjuttamista.
Sen sijaan että toimittajat silittelevät äärioikeistoa myötäkarvaan ymmärtämällä sen ”huolenaiheita”, he voisivat kenties pohtia esimerkiksi sitä tosiseikkaa, että nettiäärioikeisto on viimeisen päälle omaksunut Hervannan herrasmieshistorioitsija-aluepalauttajan aikoinaan tunnetuiksi tekemät menettelytavat. Jostain kumman syystä toimittajat eivät silloin aikoinaan pitäneet herrasmieshistorioitsija-aluepalauttajan touhuja ”luonnollisena vastareaktiona äärivasemmiston riehumiseen”, vaikka äärivasemmisto kuokkavierasjuhlineen ja mustavihreine päivineen näkyi kaduilla ja medioissa paljon enemmän silloin kymmenisen vuotta sitten, kun herrasmieshistorioitsijakin oli enemmän esillä. On jopa mahdollista, että äärioikeiston vahvistuminen Suomessa ei ole niinkään kansainvälisen fasismivirtauksen eikä ulkomaisten vakoilukeskusten syytä – vaan että herrasmieshistorioitsija-aluepalauttaja on esimerkillään opettanut aiemmin ihmisiksi olleet äärioikeistolaiset omille tavoilleen. (Kannattaa muistaa, että herrasmieshistorioitsija-aluepalauttaja oli vuosituhannen vaihteen aikoihin aika lailla paarian asemassa äärioikeistopiireissä, koska hänen katsottiin anarkistisella hillumisellaan pilaavan mahdollisuudet "asialliseen" maahanmuuttokritiikkiin. Nykyään hän nauttii piireissä arvostettua asemaa edelläkävijänä, kansantaiteilijana ja älykkönä.)
