Äärioikeisto ja Hugenbergit yhteisellä pahalla asialla - Extremhögern och Hugenbergmedierna gör gemensam sak för det onda

Nyt kun Svenska Litteratursällskapet i Finland on saattanut ulottuvillemme uudet alkuperäiskieliset painokset Zacharias Topeliuksen Välskärin kertomuksista ja Lukemisista lapsille, on taas kerran aika muistuttaa siitä, että äärioikeistollemme on luonteenomaista nimenomaan jumalattomuus ja isänmaattomuus. Kuten oma kokemukseni todistaa, se asia jota äärioikeisto vihaa kaikkein eniten on vilpitön kiinnostus niin evankeliumiin kuin isänmaallisiin klassikoihimme. Ja sen viha ruotsin kieltä kohtaan on tästä yksi todiste.

I dag, då Svenska Litteratursällskapet i Finland erbjuder oss Zacharias Topelius' Fältskärns berättelser och Läsning för barn i nytryck på originalspråket, är det återigen dags att påminna om att vår extremhöger utmärks av gudlöshet och ofosterländskhet. Som min egen erfarenhet visar, är få saker så förhatliga för extremhögern som uppriktigt intresse för både evangeliet och våra fosterländska klassiker. Och dess hat mot svenska språket är bara ett bevis på detta.

Tosiasia on, että ruotsin kieli on Suomen alkuperäinen isänmaallinen kieli. Ruotsiksi esitettiin ensimmäisen kerran vaatimus Suomen itsenäistymisestä. Suomen kieltä ei millään tavalla "sorrettu" Ruotsin vallan aikana; kokonaan eri asia on, että sitä ei hirveän merkittävästi edistettykään, koska vallanpitäjät kuitenkin olivat Suomen ulkopuolella, Tukholmassa. Mutta kuninkaan käskykirjeet käännettiin suomeksi, samoin Ruotsin valtakunnan laki. Muistutan taas kerran siitä, että siellä missä todellista sortoa oli - Irlannissa - tällainen ei olisi tullut kyseeseenkään.

Faktum kvarstår att svenskan är Finlands ursprungliga fosterländska språk. Kravet på självständighet för Finland framfördes på svenska till att börja med. Finska språket "förtrycktes" inte på något sätt under svenska väldet - det är en helt annan historia att det inte heller främjades i någon större utsträckning, eftersom makthavarna satt och styrde utanför Finland, i Stockholm. Men konungens reskript översattes till finska, Sveriges rikes lag likaså. Jag vill en gång till påminna om att någonting liknande aldrig hade kunnat ske på Irland, där det fanns verkligt förtryck.

Eurooppalaisessa aikalaishistoriassa poikkeuksellisen julmaa sisällissotaamme seurasi vankileirihelvetti, johon internoitujen nirri oli pahasti katkolla, kun nälän ja tautien tahallisesti sallittiin rehottaa. Kuten olemme kaikki lukeneet Jaakko Paavolaisen ja Oiva Ketosen teoksista, hulluus saatiin loppumaan, kun tieto leirikurjuudesta levisi Ruotsin lehtiin. Avainasemassa oli lääkäri Robert Tigerstedt, yksi Suomen historian suurimmista tiedemiehistä, joka sai nähdäkseen Tammisaaren leirin tilanteen ja joka ei pelännyt tehdä tilannetta tiettäväksi - isänmaamme paremmalla virallisella kielellä.

Vårt inbördeskrig, som var ovanligt grymt även i jämförelse med liknande samtida konflikter, åtföljdes av ett fånglägerhelvete, där de internerade svävade i akut livsfara, när svälten och sjukdomarna tilläts grassera. Som vi alla läst i Olavi Paavolainens och Oiva Ketonens skrifter, blev det slut med galenskapen först när svenska tidningar började rapportera om vad som pågick i Finland. Nyckelställningen i detta innehades av läkaren Robert Tigerstedt, en av de största männen i finländsk vetenskapshistoria, som fick insyn i situationen på fånglägret i Ekenäs och som inte var rädd att informera utomstående om det - på vårt fosterlands bättre officiella språk.

Kun tieto vankileirien oloista levisi ruotsiksi Ruotsiin, sikäläisissä lehdissä alkoi sellainen meteli, että Suomen viranomaisten oli pakko korjata tilannetta asiallisemmaksi. Tämä tapaus on syvästi symbolinen, mitä tulee siihen rooliin, joka suomen ja ruotsin kielillä on Suomen kulttuurissa. Monet vuosikymmenet sisällissotamme jälkeen Suomessa eli ihmisiä, joiden oli kiittäminen ruotsin kieltä elämästään. Suomen kieli on kuoleman kieli, ruotsin kieli elämän. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva. Suomen kieli on sen kahleen helskettä, josta kiskoen kalašnikovilla viuhtova piippalakki davaita huutaen kiskoo meitä jalkapatikassa ikuiseen Siperian vankeuteen. Suomen kieli on vankila, ruotsin kieli on salainen tunnussana, joka avaa tien vapauteen.

När vetskapen om förhållandena i fånglägren spred sig på svenska till Sverige, blev det ett himla ståhej i rikssvenska tidningar, och resultatet var, att de finska myndigheterna såg sig nödda att göra någonting åt saken. I årtionden efter vårt inbördeskrig fanns det en massa människor i Finland som hade svenska språket att tacka för sitt liv. Finska språket är dödens språk, svenskan är livets. Så har det alltid varit och så ska det vara för all framtid. Finskan är rasslet från de kedjor som den ryske soldaten, viftandes med ett kalasjnikovgevär, rycker i när han, med ropet "davaj!" på sina läppar, driver oss till fots till den eviga fångenskapen i Sibirien. Finska språket är ett fängelse, svenskan ett hemligt lösenord som öppnar grindarna till friheten.

Niiltä osin kuin suomen kieli 1700-luvulla väistyi ruotsin tieltä, kyseessä ei ollut mikään "sorto", vaan kaikkien hyväksymä asiaintila, kun kenenkään mieleen ei ollut juolahtanutkaan, että siinä olisi jotain pahaa. Suomenkielinen rahvas ei valittanut siitä, että suomen kieltä olisi muka jotenkin sorrettu - korkeintaan se valitti siitä, ettei sillä ollut riittävästi tilaisuuksia oppia ruotsia. Ruotsin kielen oppimiseen oli olemassa objektiivinen paine, taloudellisten välttämättömyyksien aiheuttama. Ja taloudelliset välttämättömyydethän ovat se mistä oikeistomme aina on innoissaan. Suomen kielen nostaminen kirja- ja virkakieleksi väkisin kansalta varaaaastetulla verorahalla olisi nykyoikeiston näkökulmasta suoranaista kommunismia, jos se tapahtuisi tänään.

Om finskan under sjuttonhundratalet gav vika för svenskan, berodde detta icke på något "förtryck", det var den av alla accepterade objektiva verkligheten, och det föll ingen människa in att se detta som orättvisa. Den finska pöbeln, jag menar allmogen, klagade inte över att finska språket på något sätt förtrycktes, utan över att det inte fanns tillräckligt med möjligheter att lära sig svenska. Det fanns ett av ekonomisk nödvändighet förorsakat tryck att lära sig svenska. Och ekonomisk nödvändighet är någonting som alltid väcker entusiasm hos vår höger. Att upphöja finskan till bok- och ämbetsspråk med skattepengar, dvs pengar som statsmakten med våld plundrat hyggligt folk på, skulle ur modern högersynvinkel framstå som rena rama kommunismen, om det skedde i dag.

Suomenkielisen "kulttuurin" arvostamista, niiltä osin kuin sitä oli arvostettavaksi asti, mikään sensuuri ei Ruotsin vallan aikana estänyt. Lukuun ottamatta "maahanmuuttokriittistä" äärioikeistoa, joka keskittyi koulun historiantunnilla lähinnä vatkaamaan kyrpäänsä, kaikki tietävät hyvin että suomenkielistä kansanrunoutta tutki jo 1700-luvulla Henrik Gabriel Porthan. Mitään sortoa ei ollut: suomen kieli oli yhteiskunnassa sille kuuluvalla paikalla kansankielenä, joka soveltui kansanrunouden esittämiseen.

Det fanns ingen censur under svenska väldet för att förbjuda att uttrycka uppskattning för finsk kultur - problemet var att det helt enkelt inte fanns någon finsk kultur. Med undantag av den "invandringskritiska" extremhögern, som på historietimmarna i skolan koncentrerade sig på att masturbera, vet alla mycket väl att Henrik Gabriel Porthan redan på 1700-talet forskade i finsk folkdiktning. Något förtryck fanns det inte: finska språket var på sin rätta plats i samhället, det var språket att deklamera folkpoesi på.

Silloin kun Suomi vielä oli olemassa yhtenäisenä kulttuuriyksikkönä, kirjallisuus- ja kulttuurikielemme oli ruotsi. Mitä suomen kielellä on saatu aikaan? Tässä on muutamia esimerkkejä.

När Finland ännu fanns till som en enhetlig kulturhelhet, var svenskan vårt litteratur- och kulturspråk. Vad har man åstadkommit på finska? Här är ett par exempel.

• Topelius-plagiaatteja. Topelius itse oli syvältä eurooppalaisen historiallisen romaanin perinteestä ponnistava taiteilija. Sitä vastoin suomenkielisellä puolella on tarjottavanaan vain sellaisia tekijöitä kuin Aarno Karimo ja hänen surullisenkuuluisa tekeleensä Kumpujen yöstä. Kaikki ne myönteiset arvot, myös myönteiset kristilliset arvot, jotka luonnehtivat Topeliusta, loistavat toki Karimolla poissaolollaan, sitä vastoin hänen tekeleensä on täynnä sadomasokistista väkivallan ihailua ja makaaberia kuolemanpalvontaa./Topelius-plagiat. Topelius själv var en konstnär vars produktion återgick till den europeiska historiska romanens djupa traditioner. Däremot erbjöd den finskspråkiga litteraturen bara sådana alster som Aarno Karimos beryktade Kumpujen yöstä ("Ur kumlarnas mörker"). Alla de positiva värden - också kristliga sådana - som karaktäriserade Topelius lyste med sin frånvaro hos Karimo, däremot är hans s k roman fullspäckad med sadomasokistisk idealisering av våld och makaber dödsdyrkan. 
• Stalinistista ja muuta kommunistista propagandaa. Aika suuri osa siitä suomenkielisestä kirjallisuudesta, jota kirjoitettiin 70-luvulla, on täysin lukukelvotonta roskaa neuvostonöyristelyineen. Toki samansuuntaiset olivat aatteet ruotsinkieliselläkin puolella, mutta jotenkin siellä osattiin nousta pois siitä alhosta. Mutta parempi on parempaa ja suomenkielinen on huonompaa./Stalinistisk och annan kommunistisk propaganda. En mycket stor del av den finskspråkiga litteratur som skrevs på sjuttiotalet var helt oläsbar trams med sin genanta prosovjetism. Naturligtvis förekom dylika tendenser på svenska sidan, men på något sätt fann de finlandssvenska författarna en väg ut ur denna dödsskuggans dal. Men bättre är bättre och finskt är sämre.
• Lievemmin vasemmistolaista ja neuvostomyötäilevää kirjallisuutta. Viime aikoina oikeistotahoilla on pyritty leimaamaan Väinö Linnaa taistolaiseksi. Tämä on tietysti hölynpölyä, koska Linna oli toisen tasavallan valtavirtakirjailija jos joku, mutta arvostelijat ovat sikäli oikeilla jäljillä, että se kansallisen sovun tarina, jota Linna kertoo, on hyvin vahvasti kiinni Kekkosen ajan poliittisissa ja kansainvälisissä asetelmissa./Lindrigare vänstersinnad och prosovjetiskt lagd litteratur. På sistone har det på högerhåll förekommit försök att utmåla Väinö Linna som taistoit. Det här är naturligtvis rena rama rappakaljan, ty Linna om någon representerade andra republikens mainstreamtänkande, men kritikerna är såtillvida på rätt spår, att det narrativ om nationell sämja som Linna berättar sitter fast i de politiska och internationella konstellationer som präglade Kekkoneneran.
• Äärioikeistolaista paskaa. Timo Hännikäinen. Enempää ei tarvitse sanoa./Högerextrem skit. Jag ger bara ett namn: Timo Hännikäinen.

Se itsenäinen Suomi, joka vuosien 1917-1918 tuloksena luotiin, ei oikeastaan ollut Suomi. Suomen sisällissota oli ennen kaikkea osa Venäjän sisällissotaa. Suomen sisällissodan punaisten näkökulmasta Neuvosto-Venäjä oli se osa vanhaa emämaata, jossa punaiset - "omat" - olivat päässeet voitolle. Vielä sisällissodan jälkeen Suomi oli siis punaisten ja valkoisten taistelutanner, ainakin henkisellä tasolla. Eikä Neuvostoliitto ollut vieras maa, vaan osapuoli Suomen sisäpolitiikassa - ei vain sekaantumalla siihen, vaan pelkästään olemalla olemassa.

Det självständiga Finland, som skapades 1917-18, var egentligen inget Finland. Det finska inbördeskriget var framför allt en del av det ryska. Ur de finska rödas synvinkel var Sovjetryssland den del av det gamla moderlandet där de röda, "de egna", hade segrat. Ännu efter inbördeskriget var Finland ett slagfält där de vita och de röda bekämpade varandra, åtminstone på andlig nivå. Och Sovjet var inte ett främmande land, utan en part i finländsk inrikespolitik - inte bara genom att ingripa i den, utan genom att överhuvudtaget existera.

Pyhät puheet kansallisesta sovusta kuulostavat monellakin tapaa ontolta, koska merkittävä osa siitä "sovusta" oli itse asiassa Neuvostoliiton ikeeseen alistumista. Punainen osapuoli maltillistui toki vuosien myöntä - ei vähiten talvisodan ansiosta - mutta silti se toimi pitkälti Neuvostoliiton asian ajajana, tai Neuvostoliiton kanssa aatehistoriallisesti yhteiseltä pohjalta ponnistajana, suomalaisessa politiikassa.

Allt prat om nationell sämja låter på många sätt ihåligt, eftersom en stor del av "sämjan" bara handlade om att underkasta sig det sovjetiska oket. Visst blev den röda parten mindre radikal med tiden - inte minst tack vare vinterkriget - men ändå representerade den länge Sovjets intresse, eller snarare var det det politiska läger i finsk politik som idéhistoriskt delade samma grundval som Sovjet.

Toisaalta valkoiset alistuivat sovintoon lähinnä Neuvostoliiton pelossaan, eikä heillä ollut mitään erityistä halua luoda yhtä yhtenäistä kansakuntaa saati kohdata punaista osapuolta tasaveroisena kumppanina. Kaikesta väinölinnalaisesta retoriikasta huolimatta Suomi pysyi punaisten ja valkoisten vastakkainasettelun leimaamana, ja tämän kansallisen kaksintaistelun moottorina toimi viime kädessä Neuvostoliitto. Tämänhän näki esimerkiksi urheiluelämästä, kun "työläisurheilijat" ja "valkoiset urheilijat" eivät mahtuneet edes samoihin liittoihin.

Å andra sidan gick de vita med på försoningen främst därför att de var rädda för Sovjetunionen, och de var inte särskilt intresserade av att tillsammans med motståndarna bygga upp en enhetlig, gemensam nation eller möta den röda sidan som en jämlik partner. Trots all Väinö Linnaretorik förblev Finland präglat av den röd-vita motsättningen, och det var i sista hand Sovjetunionen som höll den här nationsomfattande duellen i gång. Det såg man till exempel i idrottslivet, där "arbetaridrottarna" och de "vita idrottarna" inte rymdes ens i samma idrottsförbund.

Silloin kun itse aloin kirjoittaa sellaisesta eheytyneen kansan näkökulmasta, jossa sekä punainen että valkoinen Suomi olivat visusti menneisyyttä mutta jossa molemmat traditiot sisälsivät arvostettavaa yhteissuomalaista kulttuuria, onnistuin närkästyttämään sekä "punaisen" että "valkoisen" Suomen muistelijayhdistykset. Kun yritin elvyttää perinteistä isänmaallisuutta - sekä topeliaanista, runebergiläistä että talvisodanhenkistä - vasemmisto leimasi minut fasistiksi.

När jag började skriva utifrån ett helat folks perspektiv - ett perspektiv där både det röda och det vita Finland var definitivt en del av det förflutna men där bägge traditionerna innehöll kultur som man kunde uppskatta som en del av det gemensamma finska arvet, lyckades jag bara irritera både det "röda" och det "vita" Finlands traditionsföreningar. När jag försökte återuppliva traditionell fosterländskhet - både topeliansk, runebergsk och vinterkrigstida - utmålade vänstern mig som fascist.

Mitä sitten äärioikeistoon tulee, siellä tapahtui mielenkiintoinen jako kahteen. Eräskin kaveri, jonka kotisivut notkuivat kaikenlaisia nationalistisia symboleita, pääkalloanimaatioita ym., reagoi hyvin positiivisesti ja innostuneesti juttuihini, eikä siksi, että olisin kannattanut äärioikeistoa, vaan siksi, että hän koki minun puhutelleen häntä isänmaasta vilpittömästi huolissaan olevana maanpuolustuksen ystävänä.

Vad sedan gäller extremhögern, skedde det en intressant tudelning på det hållet. En kille vars hemsidor var alldeles fullastade med nationalistiska symboler, animerade kranier osv., reagerade på mina skriverier mycket positivt och entusiastiskt - inte för att jag hade tagit ställning för den extremhöger han representerade, ty det hade jag minsann inte gjort, utan därför att han kände sig tilltalad av mig som den försvarsvän med genuin oro över fosterlandet han var.

Sitä vastoin ns. vaihtoehtoinen oikeisto oli niin raivoissaan, että se tunnetusti savusti minut pellolle koko mediasta. Vaikka tämä porukka on saanut vaikutteita kansainvälisiltä aateveljiltä, se on viime kädessä perinneyhdistys sekin, nimittäin sosialisminvastaisen sodan perinneyhdistys. "Sosialismi" ei tosin tarkoita sen kielenkäytössä enää yhtään mitään - "sosialismiksi" leimataan milloin mikäkin asia, täysin historiasta piittaamatta.

Däremot blev den så kallade alternativhögern så rasande att den som bekant rökte ut mig ur medierna. Det här gänget har visserligen tagit emot influenser från internationella idéfränder, men också det är en traditionsförening när allt kommer omkring - den omhuldar "kriget mot socialismen" och försöker hålla det i gång. Visserligen betyder "socialismen" ingenting konkret längre i dess språkbruk - vad som helst kan vara "socialism", helt oberoende av historien.

Jos nyt esimerkiksi ajatellaan ns. maahanmuuttokritiikkiä, Suomen ensimmäiset maahanmuuttokriitikot ja pakolaisten vastustajat seitsemän-kahdeksankymmenluvun taitteessa olivat nimenomaan laitavasemmistolaisia, koska silloinen ns. venepakolaisten aalto tuli Vietnamista, kommunistisesta diktatuurista, jota vasemmisto oli tukenut naiivimmin kuin mitään maata sitä ennen tai sen jälkeen. Jos äärioikeisto tietäisi mitään isänmaan historiasta, edes aikalaishistoriasta, se voisi vaikka paneutua kiusoittelemaan laitavasemmistoa tekopyhyydestä viittaamalla noihin vanhoihin synteihin.

Om man nu t ex reflekterar över invandringskritik, så var de första invandringskritikerna och flyktingmotståndarna i Finland i slutet på sjuttio- och i början av åttiotalet främst vänstermänniskor av den mera radikala sorten, eftersom de flyktingar som slussarna då öppnades för kom från Vietnam, en kommunistisk diktatur som vänstern stött mera naivt än något annat land tidigare eller senare. Skulle vår extremhöger veta någonting om fosterlandets historia, ens samtidshistoria, så kunde den t ex ägna sig åt att reta vänstern med hänvisningar till de där gamla synderna.

Mutta eihän se tiedä eikä sitä kiinnosta. Se ylläpitää retorista sisällissotaa itsetarkoituksena, ja sitä motivoi järjetön, pohjimmaiselta innoitukseltaan sadistis-seksuaalinen murhanhimo. Tämän intohimon vallassa se on käytännössä julistanut vastustettavaksi "sosialismiksi" ja "kommunismiksi" järjestäytyneen yhteiskunnan ylipäätään, ja sen pyhät periaatteet muuttuvat niin nopeasti, että se mikä eilen oli jumalan eli halla-ahon totuus, on tänään kommunismia.

Men extremhögern vet inte och är inte intresserad. Den upprätthåller ett retoriskt inbördeskrig för dess egen skull och motiveras av en vanvettig, av sexuell sadism inspirerad mordlystnad. I denna passions berusning har den i praktiken förklarat att ett välordnat samhälle är "socialism" och "kommunism", och dess heliga principer byts ut mot nya i så snabb takt att det som i går var Guds eller Halla-ahos heliga sanning i dag är kommunism.

Tästä voidaan mainita käytännön esimerkki. Yksi niistä verenhimoisista blogikirjoituksista, joilla Jussi Halla-aho nousi kulttihahmoksi 2000-luvun alussa, käsitteli silloisia globalisaatiokriittisiä nuorten mielenosoituksia. Kirjoituksen ydin oli tyypillinen tappamisella vihjailu: kalalle on luonteenomaista uinti, ja kala pannaan lopettamaan uintinsa tappamalla se, vastaavasti vasemmistohuligaanille on luonteenomaista kivien heittely, ja vasemmistohuligaani saadaan lopettamaan kivien heittely tiedätte kyllä miten.

Detta kan illustreras med ett praktiskt exempel. En av de blodtörstiga bloggdrapor som i början av det nya millenniet gjorde Jussi Halla-aho till en kultgestalt handlade om de globaliseringskritiska ungdomsdemonstration som då pågick. På sitt typiska sätt lekte Halla-aho med att nästan uppvigla till dödligt våld: det som ligger i fiskens natur är att simma, och genom att ta fisken av daga blir det slut med fiskens simmande, och det som ligger i vänsterhuliganens natur är att kasta stenar, hur månne får man vänsterhuliganen att sluta med stenkastande?

Merkittävintä kirjoituksessa oli kuitenkin se, että siihen aikaan kun Hän-jonka-Kakkakin-on-Kultaa-jos-palvojilta-kysytään kirjoitti tuon tekstinsä, nuoret vasemmistolaiset vastustivat nimenomaan globalisaatiota. Nykyään Taivaan Pyhän kannattajat vastustavat itse "globalismia". Mutta sehän on tietysti sellaista parempaa globalisaation vastustamista, vallankin kun siihen kuuluu antisemitismi (globalismi on äärioikeiston kielessä salanimi juutalaisille, kuten kaikki jo tietävätkin).

Det viktigaste i drapan är att det som unga vänstermänniskor vid skrivandets stund kritiserade var just globaliseringen. I dag är det Halla-ahos egna anhängare som är emot "globalism". Men det är visst en bättre form av antiglobalism, inte minst därför att det också handlar om antisemitism - som alla vet är "globalism" extremhögerns nyaste noanamn för judarna.

Samantyyppinen takinkääntö on tapahtunut nyt, kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan. Yhtäkkiä kaikki persut, jotka vielä hiljattain vannoivat Venäjän nimeen ja syyttivät esimerkiksi Ukrainaa alankomaalaisen matkustajakoneen alasampumisesta, julistautuivat suuriksi Ukrainan ystäviksi ja antiputinisteiksi. (Oceania oli aina ollut sodassa Itäaasiaa vastaan, sano.) Tietenkin he myös keskittyvät syyttelemään kaikkia muita Putinin myötäilystä.

En liknande kappvändning ser vi nu när Ryssland väl invaderat Ukraina. Plötsligt har alla sannfinnar, som ännu nyligen omhuldade Rysslands heliga sak och bl a skyllde nedskjutningen av det nederländska passagerarplanet på Ukraina, förklarat sig vara bästa vänner och såta stallbröder till Ukraina och inbitna Putinmotståndare. (Oceanien har som alla vet alltid legat i krig mot Ostasien.) Naturligtvis beskyller de också alla andra för eftergiftspolitik mot Putin.

Muitakin esimerkkejä voi mainita. Muistakaamme, että Halla-aho aikoinaan perusteli silloisissa (ei enää nykyisissä) äärioikeistopiireissä paheksuttavan aseistakieltäytymisensä protestina sille, että Mauno Koivisto ei hänen mukaansa ottanut riittävän jyrkästi kantaa Baltian maiden puolesta. Kuten nyt tiedämme, Suomi auttoi vaivihkaa Viron itsenäisyysaktivisteja samalla kun ulospäin esitettiin kovastikin viatonta naamaa itänaapuriin päin. Koska tuo oli vielä sitä aikaa kun Suomen presidentillä oli melkoisen laajat ulkopoliittiset valtuudet, moinen kaksoispeli ei varmasti olisi ollut mahdollista Koiviston sitä tietämättä ja hyväksymättä.

Också andra exempel kan nämnas. Låt oss komma ihåg att Halla-aho på sin tid rättfärdigade sin vapenvägran (som dåförtiden ännu var någonting oacceptabelt för en högerextremist) som protest mot att Mauno Koivisto enligt honom inte tog tillräckligt radikalt ställning för de baltiska ländernas självständighetssträvanden. Som vi nu vet hjälpte Finland i smyg de estniska självständighetsaktivisterna, vilket vi dock inte medgav öppet och särskilt inte i sovjetiska representanters närvaro. Detta skedde när Finlands president ännu hade betydande utrikespolitiska maktbefogenheter, så ett dylikt dubbelspel skulle aldrig ha varit möjligt utan Koivistos vetskap och godkännande.

Myönsikö Halla-aho puhuneensa läpiä päähänsä? Ei tietenkään. Hänelle nimittäin yliampuva demariviha, sisällissodan jatkaminen henkisellä tasolla, on pääasia. Sille keksitään jatkuvasti uusia tekosyitä, kun vanhat osoittautuvat virheellisiksi. Aivan kuten 2000-luvun alun idealistinuoria piti vihata ja uhata päähän ampumisella koska he vastustivat globalisaatiota, ja nyt idealistinuoria vihataan siksi että he edustavat sitä mitä äärioikeistopiireissä kutsutaan globalismiksi.

Men medgav Halla-aho att han snackat i nattmössan? Givetvis inte. För honom var det överdrivna hatet mot sossarna huvudsaken - han ville fortsätta inbördeskriget på andlig nivå. Detta krig motiveras alltid med nya svepskäl när de andra visar sig felaktiga. Precis som han i början av 2000-talet hatade de unga protesterarna och hotade dem med nackskott när de kritiserade globaliseringen, och som han nu hatar de nya idealistiska ungdomarna eftersom de representerar det extremhögern kallar globalism.

Mikäs siinä. Harmillista kuitenkin on, että niitä idealistinuoria ei saa arvostella vetelästä yleisliberaalista näkökulmasta. koska silloin äärioikeisto, kuten rikollisten verkostolta voi odottaa, katsoo arvostelijan kuuluvan heidän rikollisjärjestöönsä ja esittää käsittämättömiä lojaalisuusvaatimuksia. Itse asiassa suomenkielisessä Suomessa ei ole vetelän yleisliberaalia näkökulmaa, vaan kaikkien on valittava puolensa, joko punainen tai valkoinen puoli. Luonnollisesti ruotsin kieli pyritään vaientamaan juuri siksi, että ruotsiksi se vetelän yleisliberaali näkökulma on Suomessa aina ollut mahdollinen.

För all del. Dessvärre kan de där idealistiska ungdomarna inte kritiseras utifrån ett slappt allmänliberalt perspektiv, ty då anser extremhögern - vilket man kan förvänta av ett kriminellt nätverk - att kritikern ingår i deras liga och att denne därför bör vara lojal mot dem. I själva verket finns det inget slappt allmänliberalt perspektiv i finska Finland, utan alla måste välja antingen röd eller vit sida. Svenska språket vill man tysta ned därför att det där slappt allmänliberala perspektivet alltid varit möjligt och tänkbart på svenska i Finland.

Suomeksi se nimittäin ei ole. Tämän näkee siitäkin, että kun kolumnieni kommenttipuolella häiriköivät vasemmistolaiset, feministit tai demarit, työnjohto puolusti minua uskollisesti. Silloin kun siellä alkoi riehua äärioikeisto, työsuojelu katosi siihen paikkaan. Miksi?

På finska är det det inte. Detta syns också i att arbetsledningen troget försvarade mig när vänstermänniskor, feminister eller sossar väsnades i kommentarlådan till mina krönikor. Men när det var extremhögern som tog vid, försvann arbetsskyddet spårlöst. Varför?

Koska suomenkielisille porvarimedioille fasistit ovat viime kädessä omia. He ovat samalla puolella Suomen ikuisessa sisällissodassa. He ovat punikkeja vastaan (miten "punaiset" sitten käsitetäänkin), ja siksi heidän kanssaan ei saa joutua riitoihin, jos haluaa porvarimediaan kirjoittaa. Porvarimedian toimittajat ja johtoporras ovat nimittäin joko niin hölmöjä tai niin äärioikeistolaisia, että he eivät ymmärrä, miksi vetelä yleisliberaali voisi joutua riitoihin äärioikeiston kanssa, vaan tulkitsevat, että tuo kaveri on nyt kommarien puolella, koska Halla-aho ja muut yliherramme eivät pidä hänestä.

Ty de borgerliga finskspråkiga medierna ser fascisterna, när allt kommer omkring, som sina egna. De kämpar på samma sida i Finlands eviga inbördeskrig. De är emot "de röda" (hur man än definierar det begreppet) och därför får man inte komma på kant med dem, om man vill skriva i de borgerliga medierna. De som skriver i de borgerliga medierna eller styr samma medier är nämligen precis så dumma, eller så högerextrema, att de inte förstår varför en slapp liberal kan hamna i konflikt med extremhögern - de tolkar det så att han där är nu en jävla kommunist eftersom Halla-aho och våra övriga överherrar inte gillar honom.

Mielenkiintoinen havainto - En intressant observation

Kuten kaikki tietävät - paitsi ne, jotka lukevat suomenkielistä lehdistöä - Jussi Halla-aho esiintyi vuonna 2009 Russia Today -kanavalla julistamassa, että "Finland's immigrant ghettos will burn". Palavia gettoja ei ole näkynyt - sitäkin enemmän äärioikeistohörhöjen kännisiä yrityksiä polttaa pakolaisasuntoloita - mutta nyt Halkun esiintymistä, siis videota siitä RT:n haastattelusta, ei löydy enää mistään päin nettiä. Linkkejä siihen löytyy kyllä edelleenkin netistä mm. valkoista valtaa kannattavilta nettisivuilta. Ilmeisesti Halla-ahon viimeaikaiset korkeaprofiiliset ja verenhimoiset kannanotot Venäjää vastaan ovat saaneet RT:n sydämistymään.

Som alla - med undantag av de som läser finskspråkiga tidningar - vet, uppträdde Jussi Halla-aho år 2009 på tevekanalen Russia Today och förkunnade att "Finland's immigrant ghettos will burn", att "invandrargettona i Finland ska gå upp i lågor". Några brinnande getton har vi inte sett - det är vanligare med asberusade högerextremister som försöker tutta eld på flyktingboenden - men nu har det blivit omöjligt att hitta videoklippet om intervjun med Halla-aho på RT. Länkar till det går ännu att hitta bl a på en del webbsidor som stöder vitmaktrörelsen. Men när invasionen av Ukraina börjat, har Halla-aho profilerat sig med så blodlustigt antiryska ställningstaganden att RT inte längre gillar honom.

Kas näin kääntyy takki, ja takki kääntyy näin - Så här hastigt och lustigt vänder man kappan

Punkinfinland-foorumilla seurataan edelleenkin asiantuntevasti Hommafoorumin väen uusimpia mielenliikahduksia. Ukrainan sota on jakanut mielipiteitä vahvasti: Jussi Halla-aho, jonka kakkakin on kannattajien mielestä kultaa, esittää tapansa mukaan kovaa Ukrainan ystävää, mikä toki on hänelle vain tekosyy piehtaroida verisissä väkivaltafantasioissa tällä kertaa venäläisten sotilaiden surmaamisesta, ei afrikkalaisten maahanmuuttajien.

På forumet Punkinfinland orkar man fortfarande sakkunnigt följa med de nyaste påhitten på den högerextrema diskussionssidan Homma (den finska motsvarigheten till det rikssvenska Avpixlat). Kriget i Ukraina har lett till bittra motsättningar hommaiterna emellan: Jussi Halla-aho, vars bajs av anhängarna uppfattas som guld, kallar sig som vanligt en stor Ukrainavän, men det är för honom bara ett svepskäl att vältra sig i våldsfantasier - nu fantiserar han visserligen om att döda ryska soldater, inte afrikanska invandrare.

Tietenkään Jusa ei hetkeäkään mieti, kuinka viisasta maan ulkopolitiikan johtohenkilöihin kuuluvan valiokuntapuheenjohtajan on antautua sadistisille fantasioille - sellaista kun Venäjän aina hyvässä mineraaliöljyssä oleva propagandamasiina varmasti käyttää hyväkseen esittääkseen Suomen fasistimaana. Mutta Halla-aho ja aito isänmaallisuus (joka kyllä on puutteenalaista tavaraa nyky-Suomessa, kun minutkin on ajettu mediasta mäkeen) ovat aina olleet kuin kissa ja koira.

Naturligtvis intresserar det inte Jussi, hur klokt det är för ordföranden för utrikesutskottet, alltså en av ledarna för landets utrikespolitik, att hänge sig åt sadistiska fantasier - inte minst för att Rysslands alltid väloljade (mineraloljade) propagandamaskineri alldeles säkert kommer att utnyttja dylika fantasier till sina ljusskygga syften. Men Halla-aho och genuin fosterländskhet (som visserligen är bristvara i dagens Finland, när också jag uteslutits ur medierna) har aldrig stått varandra särskilt nära.

Halla-aholla ja venäläisvastaisuudella on toki Hommalla vastustajansa: se porukka, jonka mielestä suurin vihollinen on nimeltään Globohomo, ts. länsimainen demokratia, joka takaa ihmisoikeudet myös tummaihoisille ja homoseksuaaleille. Kuten eräskin hommalainen pettyneenä myöntää, Globohomon vastustaminen oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan valtavirtaa Hommafoorumilla, mutta nyt monet hommalaisetkin ovat asettuneet Globohomon puolelle, koska pitävät Venäjää suurempana uhkana.

Halla-aho och övriga ryssfientliga har visserligen sin motståndare på Homma: den grupp för vilken den störste fienden är vad de kallar "Globohomo", dvs den västerländska demokratin, som garanterar mänskliga rättigheter även för mörkhyade och homosexuella. Som en besviken hommait medger, brukade det förr i världen (= före kriget i Ukraina) vara mainstream på Homma att ogilla Globohomo, men nu har också många hommaiter tagit ställning för Globohomo, eftersom de ser Ryssland som ett större hot. 

On kuitenkin hauskaa nähdä, miten yhdellä jos toisellakin ovat takit kääntyneet. Erityisen mehevä esimerkki on nimimerkki "Tragedian synty". Häneltä on muistissa mm. seuraavanlainen puheenvuoro:

Det är dock kul att se, hur en och annan hommait vänt kappan. Ett särskilt skrattretande exempel är pseudonymen "Tragedins födelse". Han har tidigare utmärkt sig bl a med följande yttrande:

"Minusta on hämmentävä ajatus, että venäläismielisyys olisi aina ja kaikissa olosuhteissa pahuutta. Kylmän sodan aikana olisin ollut vahvasti länsimielinen, koska idässä oli marxilainen imperiumi. Nyt lännestä löytyy kulttuurimarxilainen, suvaitsevaisuutta ja monikultturismia huokuva EU-imperiumi, kun taas itä on muuttunut lähinnä kansalliskonservatiiviseksi imperiumiksi. Minusta on maailman selvin asia, että tässä tilanteessa sympatiani ovat vaihtaneet suuntaa. En varsinaisesti pidä nykyisestä Venäjästä tai ylipäätään nöyristelystä mihinkään suuntaan. Mutta jos nöyristely johonkin suuntaan on valittava, suunta on ehdottomasti itä. Lännen tiellä on vastassa kulttuurimme ja kansojemme tuhoutuminen afrikkalaisen invaasion alle. Venäläinen invaasio olisi sanomattomasti parempi, vaikka ei hyvä sekään."

"För mig är det en förvånande tanke att russofili alltid och under alla omständigheter vore av ondo. Under kalla kriget skulle jag ha varit starkt västvänligt inställd, eftersom det var ett marxistiskt imperium i öst. Nu erbjuder Väst ett kulturmarxistiskt EU-imperium som svamlar om tolerans och mångkultur, medan Öst blivit ett snarast nationalkonservativt imperium. För mig är det det klaraste i världen att mina sympatier i den här situationen bytt riktning. Jag gillar inte precis dagens Ryssland eller undfallenhet gentemot någon. Men om man måste välja mellan olika riktningar för undfallenhet, väljer jag definitivt Öst. I västerled möts vi av en afrikansk invasion som kommer att tillintetgöra vår kultur och våra folk. En rysk invasion vore ojämförbart bättre, låt vara att det inte heller vore en bra idé."

"Lisäksi: en pidä itseäni isänmaallisena. Kuinka voisin kokea mitään uskollisuutta Suomen valtioon, joka tekee omista kansalaisistaan toisen luokan kansalaisia ja ainakin edesauttaa kansamme ja kulttuurimme degeneroitumista afrikkalaisen maahanmuuton hyväksymisellä?"

"Dessutom: jag ser mig själv inte som fosterländsk. Hur skulle jag känna mig lojal gentemot finländska staten, som reducerar sina medborgare till andra klassens medborgare [sic!] och åtminstone bidrar till vårt folks och vår kulturs degenerering genom att acceptera invandring från Afrika?"

Tragediamiehen sanoma on selvä: mustaihoisten ihmisten läsnäolo Suomessa on niin paha asia, että Venäjän hyökkäyskin olisi parempi. Eikä isänmaallinen saa olla, koska isänmaallisuus merkitsee hänen mielestään mustaihoisten ihmisten hyväksymistä, joka on hänen mielestään paljon pahempi asia kuin venäläinen miehitys.

Tragedimannen talar klarspråk: svarthyade människors närvaro i Finland är en så hemsk sak att han skulle föredra en rysk invasion. Och allra minst får man vara fosterländsk, eftersom detta enligt hans mening innebär att man accepterar mörkhyade människor, som enligt honom är etter värre än en rysk ockupation.

Myös Natosta hänellä oli ennen vanhaan näinkin selvät sävelet:

Han brukade inte heller skräda orden om Nato:

"Lopuksi voisin ottaa kantaa useita kuohuttavaan Natoon. On totta, että kaikista naapureistamme vain Venäjän voisi kuvitella olevan lähitulevaisuudessa sotilaallinen uhka Suomelle. Toisaalta ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että tukisin ennemmin Venäjää kuin Natoa. Jos näiden valtojen välille jokin kriisi syntyisi, mitähän vastaan ne taistelisivat ideologisesti? Eurooppa ja Yhdysvallat epäilemättä puolustaisivat sellaisia asioita kuin suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja moniarvoisuutta. Mikä Venäjän vaihtoehto näille sitten olisikin, uskoisin sen olevan minulle paljon mieluisampi. Siispä tällaisessa kriisissä haluaisin Suomen olevan Venäjän puolella. Ainakin niin kauan kuin tilanne on tämä, vastustan Suomen liittymistä Natoon."

"Till slut kunde jag ta ställning till Nato som upprör så många sinnen. Det är sant att Ryssland är den enda av våra grannar som i närmaste framtid kunde tänkas utgöra ett militärt hot mot Finland. Å andra sidan tycker jag att jag i den nuvarande situationen hellre skulle stöda Ryssland än Nato. Om det blev en kris mellan dessa två maktcentra, vad skulle de kämpa emot i ideologisk bemärkelse. Europa och Förenta Staterna skulle tvivelsutan kämpa för tolerans, mänskliga rättigheter och pluralism. Vad det ryska alternativet till dessa än vore, tror jag att jag skulle föredra det. I en dylik kris skulle jag helst vilja se Finland på ryska sidan. Så länge den här situationen kvarstår, motarbetar jag ett finskt Natomedlemskap.

Nyt tämä traaginen antisankari kuitenkin on vaihtanut kelloonsa aivan toisen äänen, kuten Punkinfinlandin sitaateista ilmenee:

Som citaten på Punkinfinland visar, har denna tragiska antihjälte nu bytt till helt andra tongångar:

"Venäjän imperialismi on ollut Suomen keskeisin uhka koko tämän kansakunnan olemassaolon ajan. Oli nimetön sota, joka päättyi Pähkinäsaaren rauhaan, oli vanha viha 1400-luvun lopulla, pitkä viha 1500-luvun lopulla, isoviha 1700-luvun alussa, pikkuviha 1740-luvun alussa, oli Suomen sota 1800-luvun alussa, oli venäläistämiskausi, joka vain huipentui sortokausiin, olivat talvi- ja jatkosodat ja sitten kylmän sodan aikainen henkinen alistaminen, joka näköjään on jäänyt selkärankavaistoksi eräille itseään nationalisteiksi kutsuville. Nyttemmin Venäjä vihjailee sotilaallisilla vastatoimilla, jos Suomi päättää turvata olemassaolonsa Nato-jäsenyydellä. Mitä muutaman vuosikymmenen kestänyt kehitysmaalainen maahanmuutto lieveilmiöineen on tämän kaiken rinnalla?"

"Rysk imperialism har varit det centrala hotet mot Finland under hela den tid som nationen funnits till. Det var ett namnlöst krig som slutade med Nöteborgsfreden, det var Sturarnas ryska krig mot slutet av 1400-talet, det var det nordiska tjugofemårskriget mot slutet av 1500-talet, det var stora ofreden i början av 1700-talet, det var lilla ofreden i början av 1740-talet, det var svensk-ryska kriget om Finland i början av 1800-talet, det var förryskningsperioden, som bara nådde sin kulmen med förtrycksåren, det var vinterkriget och fortsättningskriget och sedan det andliga förtrycket under kalla kriget, som uppenbarligen lämnat sitt spår i ryggraden hos en del av de som kallar sig nationalister. I dag hotar Ryssland med militära vedergällningsåtgärder ifall Finland beslutar bli Natomedlem för att säkra sin fortsatta existens. Vad är invandringen från u-länder, som bara pågått i ett par årtionden, i jämförelse med allt detta?"

Onhan se hyvä että jopa Tragediansynnyttäjän kaltainen paatunut Venäjän juoksupoika on nähnyt valon. Mutta tuolta porukalta tulee voida vaatia, että he esittäisivät julkisen anteeksipyynnön kaikesta Venäjä-mielisestä häiriköinnistään, jonka tuloksena esimerkiksi minä (enkä suinkaan ainoana) menetin kolumnistipaikkani ja jouduin kohta jo yhdeksän vuotta jatkuneeseen julkaisukieltoon kaikissa suomenkielisissä medioissa.

Visst är det trevligt att se att t o m en så oförbätterlig russofil som Tragedins födelse äntligen sett sanningens ljus. Men av det där gänget bör man kunna kräva en offentlig ursäkt för det onlinekrig de fört för Ryssland - som resultat av detta krig förlorade t ex jag mitt jobb som webbkrönikör (och var ingalunda den enda som gick ett sådant öde till mötes) och belades med utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier, som varit i kraft i snart nio år.

Itsehän siirryin Naton kannattajaksi jo silloin kun silloinen puolustusministeri Häkämies sanoi, että Suomen turvallisuusuhkat ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Enpä näytä saavan tälle minkäänlaista tunnustusta nyt, vaikka juuri äärioikeiston nettihörhöt olivat tuolloin minulle raivoissaan ja syyttelivät jopa venäläisvastaisesta rasismista.

Själv övergick jag till att gilla Natomedlemskap redan då den dåvarande försvarsministern, Jyri Häkämies, konstaterade att de tre största hoten mot Finlands säkerhet var Ryssland, Ryssland och Ryssland. Någon erkänsla kan jag inte vänta mig ens nu, trots att det då var precis online-extremhögern som blev rosenrasande och beskyllde mig för antirysk rasism.

Halla-aho, äärioikeistolaistoverit ja Venäjä - Halla-aho, hans högerextrema kamrater och Ryssland

Äärioikeiston riveistä kaikuu, kuten tiedämme, yhtä mittaa Venäjää ylistäviä, sitä myötäkarvaan silittäviä ja sille myötämielisiä lausuntoja. Koska Perussuomalaiset ovat nyky-Suomessa äärioikeiston johtava työkalu politiikan sisällä, on selvää, että näkyvät perussuomalaiset poliitikot ovat mukana tässä touhussa. Ja sekös kismittää äärioikeiston isää aurinkoista, Jussi Halla-ahoa.

Som vi vet hör vi hela tiden extremhögern prisa Ryssland eller åtminstone stryka Putin medhårs. Sannfinnarna är i dag extremhögerns främsta politiska verktyg, vilket innebär att mediasynliga sannfinska politiker är med om det här, och det förefaller irritera extremhögerns egen stålman Jussi Halla-aho en hel del.

Halla-aho esittää nämä lausunnot kannattajiensa vahingollisina möläyksinä, joilla annetaan aseita median ja muiden ilkeämielisten käsiin. Siis sellaisten ilkeämielisten, jotka haluavat leimata perussuomalaiset Venäjän viidenneksi kolonnaksi. Minuthan tunnetusti ajettiin senaikaisissa oloissa ennennäkemättömällä loanheittokampanjalla ulos mediasta, kun kehtasin sekä omaan selkäydintuntooni että Homma-foorumilta luettuun viitaten epäillä äärioikeistoa Venäjän masinoimaksi. Sittemmin kaikki väitteeni äärioikeiston Venäjä-yhteyksistä ovat osoittautuneet paikkansapitäviksi - pikemminkin liian varovaisiksi kuin liian rohkeiksi.

Halla-aho framställer uttalandena så att det bara är enstaka politiker som talar förbi munnen och lägger medierna och övriga elaka baktalare vapen i händerna. Sådana baktalare alltså som vill utmåla sannfinnarna som rysksinnade femtekolonnare. Jag blev som bekant genom en då ännu aldrig skådad pajkastningskampanj utvisad ur medierna, när jag vågade att både på basen av min egen ryggmärgskänsla och med anspelning på vad jag läst på webbforumet Homma misstänka att extremhögern stöttades av Ryssland. Sedan dess har alla mina farhågor om extremhögerns ryska kontakter besannats - i själva verket var jag snarare för försiktig än för förvägen.

Todellisuudessahan persut ovat Venäjän viides kolonna, vieläpä ohjelmallisesti sellainen. Homma-foorumilla on jokseenkin alusta asti nähty Venäjä potentiaalisena liittolaisena "turkkia ja tattaria", muslimia ja neekeriä vastaan. Suoranaiseksi omaksi kirjallisuudenlajikseen foorumilla ovat kehittyneet tunnustuskirjoitukset, joissa asianomainen mutkikkaasti julistaa Venäjän olevan aseveli taistelussa tummaihoisia ja muslimeja vastaan, mutta korostaa tämän olevan aivan eri asia kuin vasemmiston piirissä ilmenevä russofilia.

I verkligheten är sannfinnarna Rysslands femte kolonn, t o m programmatiskt så. På webbforumet Homma har Ryssland nästan från första början setts som en potentiell allierad mot "turken och tataren", muslimen och negern. Det finns t o m en egen genre av inlägg på forumet: bekännelseskrifter där författaren på ett invecklat sätt förklarar att Ryssland är en vapenbroder i kampen mot mörkhyade och muslimer men samtidigt framhäver att det här är en helt annan sak än den russofili som gör sig gällande inom vänstern.

Tässähän on tietysti kyse vain kasvukivuista, kun äärioikeisto on heittämässä menemään kaikki kansalliset piirteet ja mukautumassa kansainvälisyyteen. Kansainvälinen äärioikeisto on jo aikoja sitten hyväksynyt Putinin Venäjän strategiseksi liittolaisekseen. Esimerkiksi Suomen itsenäisyys on sille täysin yhdentekevä, ja niin on itse asiassa hommalaisillekin: sillä taholla on esitetty toivomuksia Suomen liittämisestä Venäjään, jotta Venäjän miehitysjoukot sitten tappaisivat suomenruotsalaiset ja muslimit. Pitää kai olla kiitollisia siitä, että Homman näppisaktivistit kuitenkin ovat liian laiskoja ja passiivisia vaivautuakseen itse panemaan toimeksi haaveittensa joukkomurhia ja haluavat Putinin hoitavan homman heidän puolestaan.

Det rör sig givetvis mest om växtvärk, då extremhögern håller på att slänga bort alla nationella drag och fogar sig i det internationella. Den internationella extremhögern har för länge sen accepterat Putin som en strategisk allierad. Finlands självständighet ger den fan i, och det gör i själva verket även hommagänget: på Homma har det framförts önskemål om att en rysk ockupationsarmé skulle inta Finland och ta kål på alla finlandssvenskar och muslimer. Man borde väl vara tacksam för att tangentbordsaktivisterna på forumet trots allt är för lata och passiva av sig för att själva verkställa de massmord de fantiserar om och hellre skulle se Putin ta hand om hela rubbet åt dem.

Jussi Halla-aho on itse näytellyt keskeistä roolia Suomen äärioikeiston muodonmuutoksessa mäenpääläis-seppolehtolaisesta isänmaallisesta venäläisvastaisuudesta kansainväliseen, avoimesti rasistiseen fasismiin. (Halla-ahon edustama rasismi perustuu yksityiskohtaisiin, USA:n nettiaktivisteilta lainattuihin rotuteorioihin, kun taas Seppo Lehdon ja Olavi Mäenpään aikakaudella rasismi oli osa fyysisen kovan miehen uhoa, fasismin kanssa enemmänkin flirttailtiin, ja tämän flirtinkin motivaatio tuli omasta isänmaallisesta historiastamme, jatkosodan saksalaisyhteistyöstä.) Samalla Halla-aho kuitenkin kokee itse olevansa kovasti Venäjä-kriittinen, tai hänelle on identiteettisyistä tärkeää pitää yllä mielikuvaa omasta Venäjä-kriittisyydestään. Sen verran vanhan koulukunnan äärioikeistolainen hänkin on. Tämä kuitenkin johtaa suorastaan hullunkurisiin seurauksiin, kun hän yrittää selittää, että hänen johtamansa äärioikeisto ei oikeasti ole putinistinen kaikista Venäjää myötäilevistä lausunnoista huolimatta.

Jussi Halla-aho har själv spelat en central roll i att förvandla den finska extremhögern, som tidigare, på Olavi Mäenpääs och Seppo Lehtos tid, satsade på traditionell antirysk fosterländskhet, till en internationellt influerad, öppet rasistisk och fascistisk rörelse. (Den rasism Halla-aho representerar härstammar från amerikanska webbsidor som främjar komplicerade rasteorier, medan den rasism Seppo Lehto och Olavi Mäenpää stod för snarast var en del av en fysiskt vältränad karls manliga skryt. I stället för öppen fascism flörtade de bara med nazismen, vilket främst motiverades med en hänvisning till vår egen patriotiska historia, till samarbetet med Tyskland under fortsättningskriget.) Samtidigt anser Halla-aho sig själv vara mycket kritiskt inställd till Ryssland, eller snarare vill han av identitetsskäl upprätthålla en sådan uppfattning. I den bemärkelsen är han en högerextremist av gamla skolan. Detta leder dock till i det närmaste komiska följder, när han försöker förklara, hur den av honom ledda högerextrema rörelsen trots alla Rysslandvänliga uttalanden egentligen inte är putinistisk.

Voi hyvinkin olla, että sitä mukaa kun äärioikeisto kokonaisuudessaan hyväksyy Putinin strategiseksi yhteistyökumppanikseen eikä sitä enää nolostella eikä peitellä, Halla-aho raivataan vuorostaan tieltä ja puoluejohtajaksi nostetaan joku avoimen venäläismielinen. Ehkä itse Johan Bäckman.

Utvecklingen kan mycket väl leda till att extremhögern helt öppet i sin helhet accepterar Putin som sin strategiske samarbetspartner. Då blir det slut med generat tvetydighet. Halla-aho, som på sin tid ledde ett maktövertagande i partiet, kommer då att kastas åt sidan och ersättas med någon öppen putinist - kanhända t o m självaste Johan Bäckman.

"Tohtori Halla-aho ollut aika hiljaa Huhtasaaren tapauksesta" - "Dr Halla-aho har hållit märkligt tyst om fallet med Huhtasaari"

Nyt kun Laura Huhtasaari on jäänyt kiinni opinnäytteensä massiivisesta väärentämisestä, joku netissä huomautti, että "tohtori Halla-aho on ollut aika hiljaa Huhtasaaren tapauksesta". Nyt sietääkin kysyä, miksi hän on hiljaa. Vaihtoehtoja on kaksi:

Laura Huhtasaari har kört fast för att ha plagierat sitt lärdomsprov, och någon på nätet påpekade att "doktor Halla-aho hållit märkligt tyst om fallet med Huhtasaaris gradu". Nu är det skäl att fråga, varför han håller så tyst. Det finns två alternativ:

Ensimmäinen ja todennäköisempi vaihtoehto on se, että Halla-ahon oma tohtorinväitöskirja on oikealla kunniallisella työllä tehty ja arvosana rehellisesti ansaittu (eikä tätä ole sinänsä mitään syytä epäillä). Hänen itsekunnioituksensa (ja se arvostus, jota hän nauttii tahdottomien raajojensa, ts. kannattajiensa, keskuudessa) on aika lailla kiinni hänen tohtorinarvostaan. Nyt kun hänen omat kannattajansa julistavat, ettei sillä ole väliä vaikka gradu olisi kuinka väärennetty, he antavat ymmärtää, että Halla-ahon tohtorinväitöskirja ei ole heidän silmissään sen arvokkaampi. Se on tietysti nöyryyttävä viesti Halla-aholle, mutta puoluejohtajana hänen on pidettävä mölyt mahassaan.

Det första och mera sannolika alternativet utgår från att Halla-ahos egen doktorsdissertation uppstått genom ärligt arbete och att han hederligt förtjänat sitt vitsord (och det finns inget skäl att ifrågasätta detta). Hans självrespekt (och den respekt han åtnjuter bland sina viljelösa lemmar, dvs anhängare) förefaller vara beroende av hans doktorsvärde. Nu förkunnar hans egna anhängare att det inte betyder något om avhandlingen pro gradu så är hur plagierad som helst. Dvs för dem är Halla-ahos genuina doktorsavhandling inte mera värdefull än Huhtasaaris förfalskade gradu. För Halla-aho är det här förnedrande, men som partiledare kan han givetvis inte öppet medge hur det känns.

Tämä siis siinä tapauksessa, että Halla-aho ei itse ole syyllistynyt vilppiin. Siinä toisessa tapauksessa että on, hänellä on vielä suurempi syy pitää suunsa kiinni, jotta hänen oma työnsä ei joutuisi samanlaiseen syyniin. Toki juuri nyt ei ole mitään syytä epäillä häntä vilpistä.

Det här gäller alltså om Halla-aho inte själv begått någon sorts oegentligheter. I det fallet att det är något fuffens med hans avhandling, har han ännu större skäl att hålla mun för att se till att hans eget arbete inte underkastas liknande granskning. Jag vill dock särskilt framhäva att det för närvarande inte finns någon anledning till dylika misstankar.

Joka tapauksessa Halla-aholla olisi (taas kerran) peiliin katsomisen paikka. Hänen nostattamassaan ääriliikkeessä ei enää aikoihin ole ollut kyse pelkästä "maahanmuuttokritiikistä", vaan se on ennen muuta kapina koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja sitä koossa pitäviä arvoja vastaan. Media on sille valehtelevaa kommunistimediaa ja yhteiskunnan arvojärjestys kommunistien väärentämä, koska väärät ihmiset menestyvät. 

Under alla omständigheter har Halla-aho (igen) skäl till självrannsakan. "Invandringskritiken" har för länge sen blivit en sekundär fråga för den extremrörelse hans uppvigling gett upphov till. Nu handlar det hela om att göra uppror mot det organiserade samhället överhuvudtaget, mot de värden som håller ihop det. Medierna är för rörelsen lögnaktiga kommunistmedier och samhällets hierarki förfalskad av kommunister eftersom det är fel personer som har framgång.

Looginen lopputulema tästä on, että yliopistotkin ovat kommunistien valhelaitoksia ja että akateeminen menestys on vain merkki asianomaisen kyvystä mielistellä kommunisteja, ei mistään oikeasta osaamisesta tai lahjakkuudesta. Toisin sanoen Halla-aho on kannattajiensa silmissä itsekin saanut akateemiset arvomerkkinsä "kommunisteilta", ja kun kannattajat pyrkivät kaatamaan koko yhteiskunnan instituutiot "kommunistisina", he pyrkivät viemään arvovallan ja merkityksen myös Halla-ahon omilta akateemisilta saavutuksilta.

Den logiska följden av allt det här är att även universiteten är kommunistiska lögnfabriker och att akademisk framgång endast vittnar om hur bra en person är på att ställa sig in hos kommunister, inte om någon genuin kompetens eller begåvning. Sålunda har även Halla-aho i sina anhängares ögon fått sin doktorsgrad av "kommunister", och när anhängarna försöker kullkasta hela samhällets institutioner som "kommunistiska", innebär det att de även vill ifrågasätta och förneka Halla-ahos egna akademiska prestationer.

Titaanien taistelu - Titanernas tvekamp

Perussuomalaisten luoja ja puheenjohtaja Timo Soini on ilmeisesti väistymässä puolueen johdosta, eli päämpän palli on nyt kaupan, ellei peräti huutokaupan. Huudot ainakin ovat voimistumassa, sillä sekä puolustusministeri Jussi Niinistö että päärasisti Jussi Halla-aho ovat sopivasti möläytelleet typeryyksiä vuodenvaihteen jälkeen.

Det förefaller att Timo Soini, sannfinska partiets ledare och skapare, håller på att lämna ifrån sig rodret. Ledartronen är alltså till salu och kommer att auktioneras till den som vrålar högst. Och vrål råder det ingen brist på, ty både försvarsminister Jussi Niinistö och den ledande rasisten Jussi Halla-aho har kommit med lämpligt tajmat skitprat strax efter årsskiftet.

Jussi Niinistö edustaa vielä jossain määrin vanhaa militaristista äärioikeistotraditiotamme. Hurrivihaaja toki hänkin on, eli viime kädessä hänelle on tärkeämpää etsiä vihollisia ja vainottavia oman kansan keskuudessa kuin pyrkiä sitomaan kaikki kansanryhmät maanpuolustusta tukemaan. Silti hän on selvästi kotoisin eri maailmasta kuin Halla-aho: hänelle jonkinlaisen maanpuolustushenkisen isänmaallisuuden ylläpitäminen on vielä tärkeää, ja siviilipalvelusmiehet hän näkee vaarana tälle isänmaallisuudelle.

Jussi Niinistö står för vår traditionella militaristiska högerextremism. Svenskätare är han visserligen, dvs för honom är det när allt kommer omkring viktigare att söka fiender bland finländare och förfölja dem i stället för att engagera alla befolkningsdelar i fosterlandets försvar. Ändå är han hemma från en annan värld än Halla-aho: för honom är det alltjämt viktigt att upprätthålla någon sorts försvarsvänlig patriotism, och civiltjänstgörarna ser han som ett hot mot denna fosterländskhet.

Kokonaan eri asia sitten on, että Niinistölle asepalvelus on ennen kaikkea uskonnollinen rituaali, joka kaikkien nuorukaisten tulee suorittaa, vaikka suoritus tapahtuisi tavalla, joka ei vastaa maanpuolustuksen tosiasiallisia nykytarpeita. Juuri hänenlaistensa siviilimilitaristien kiihkoilu yläasteaikoina on vuosikymmenet käännyttänyt enemmän nuorukaisia sivariuteen kuin mikään Sadankomitean tai Aseistakieltäytyjäliiton propaganda pystyisikään. 

Sen är det en helt annan historia att värnplikten ur Niinistös synpunkt endast utgör en religiös ritual som alla ynglingar bör underkasta sig, oberoende av om detta sker på ett sätt som inte motsvarar försvarets verkliga behov. De flesta vapenvägrare har faktiskt aldrig intresserat sig vare sig för De Hundras Komittés eller Vapenvägrarförbundets propaganda - däremot har de gått i högstadiet tillsammans med Niinistös gelikar.

Halla-aho, kuten tiedämme, on täysin maattoman maailmankulttuurin tuote ilman minkäänlaista kosketusta isänmaan perinteisiin. Hän valitsi aikoinaan siviilipalveluksen, eikä varmasti minkään rauhanaatteen, vaan pikemminkin joko mukavuudenhalun tai kyynisen nihilismin takia. Hänelle "kulttuuriharrastukset" tarkoittavat räminärokkipumppua, mutta esimerkiksi suomenkielistä kirjallisuutta hän ei tunne eikä lue - jos lukisi, hänen vastenmielisen huono äidinkielen taitonsa saattaisi jopa parantuakin.

Som vi vet är Halla-aho en produkt av den rotlösa och hemlösa världskulturen och saknar all kontakt med fosterlandets sanna traditioner. På sin tid gjorde han civiltjänst, och definitivt inte besjälad av någon fredsidé, utan snarare av bekvämlighetsskäl eller p g a ren cynisk nihilism. Några kulturintressen har han aldrig haft, med undantag av ett miserabelt rockband han spelat i, men det är uppenbart att han inte har någon aning om finskspråkig litteratur - skulle han någonsin ha läst böcker på finska, skulle hans motbjudande dåliga kunskaper i modersmålet t o m bli bättre.

Mitä sitten maanpuolustukseen tulee, Halla-aho otti avoimesti kantaa Trumpin puolesta. Tämä osoittaa täydellistä piittaamattomuutta siitä, mikä Suomen tosiasiallinen maanpuolustuksellinen etu on - se, että USA ja Nato pysyisivät koossa ja sotilaallisesti toimintakykyisinä ja että meillä olisi Nato johon liittyä. On jo pitkään ollut selvää, että Trump on - jollei suorastaan Venäjän taskussa - niin ainakin halukas tekemään henkilökohtaisia sopimuksia Putinin kanssa meidän kaikkien päänmenoksi. Jos Halla-aho tai hänen kannattajansa olisivat oikeasti kansallismielisiä missään järkevässä mielessä, he eivät olisi erityisen ilahtuneita sellaisen presidentin valtaannoususta Yhdysvalloissa, joka saattaa allekirjoittaa uuden Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Putinin kanssa.

Vad sen gäller fosterlandets försvar, så bör det noteras att Halla-aho öppet tog parti för Trump. Det här vittnar om ren nonchalans mot Finlands faktiska försvarsintressen. Vårt intresse är att USA och Nato förblir någorlunda funktionsdugliga, att det alls finns en Nato att ansluta sig till. Men det blev klart för länge sen att Trump - om han inte direkt är en rysk marionett - åtminstone är villig att ingå personliga avtal med Putin, till vår allas nackdel. Skulle Halla-aho eller hans anhängare i ordets vettiga mening vara fosterländskt eller nationellt sinnade, så skulle de inte vara alltför förtjusta över att en president som kanske kommer att skriva under en ny Molotov-Ribbentrop-pakt tillträtt makten i USA.

Oma huvittavuutensa on tietenkin siinä, että Halla-aho päätyy Trump-ihailussaan samalle puolelle kuin kaikkein paatuneimmat vanhan liiton kommunistit, jotka hyvän aikaa ennen Yhdysvaltain vaaleja alkoivat jankata "sota-Hillarysta". Koska se porukka ei pyyhi persettäänkään ilman eri käskyä Kremlistä, on harvinaisen selvää kenen lauluja he lauloivat. Ikäkommareille "rauha" tarkoittaa aina sitä, että Venäjä saa rauhassa rauhanomaisesti vallata rajanaapureitaan, ja tämän estäminen on sotahulluutta ja Nato-kiimaa.

Det är givetvis på sitt sätt komiskt att Halla-aho i sin beundran av Trump hamnar på samma sida med de allra envisaste gamla kommunisterna, som i god tid före det amerikanska presidentvalet började svamla om "krigstokiga Hillary". Det gänget torkar sig inte ens i rumpan utan order från Moskva, så det är inte svårt att gissa vem som komponerat slagdängan åt dem. För gamla kommunister betyder ordet "fred" att låta Ryssland i fred erövra sina grannländer, och den som inte gillar det här är en krigstokig Natohök.

Halla-aho on pitkään koettanut istua kahdella tuolilla ja koettanut kiistää puolueensa ja kannattajakuntansa venäläismielisyyden, mutta juuri äskettäin hän kirjoitti Atte Kalevan blogiin kommentin, jossa osoitti olevansa puhdasverinen YYA-mies. Kommentissaan hän tallasi samaa polkua, jota monet hompanssit ennen häntä ovat kulkeneet pragmaattisuudeksi selitettyyn russofiliaan. Hän ehdotti Suomelle Armenian tietä, mikä on jo vähän liiankin härskiä. Armenia on jo pitkään ollut monessakin mielessä Venäjän provinssi, ei vähiten siksi, että mailla on hyvin laajaa sotilaallista yhteistoimintaa; Putin on hiljattain esittänyt yhteisten asevoimien luomista, mutta Armenialla ja Venäjällä on jo ennestään jonkin verran yhteisiä joukkoja.

Halla-aho har länge försökt sitta på två stolar och förneka den rysksinnade attityd som gör sig gällande inom hans parti och hans egen anhängarkår, men helt nyligen lämnade han i Atte Kalevas blogg en kommentar som visar att han är en renrasig vsb-man. I kommentaren följde han i de åsiktsfränders fotspår som redan tidigare omfattat Rysslands ståndpunkt utifrån vad de själva anser vara pragmatism. Han föreslog Armenien som förebild för Finland, vilket redan går alltför långt. Armenien har ju sedan länge varit i praktiken en rysk provins: Putin har nyligen föreslagit att dess väpnade styrkor slås ihop med det sydryska militärdistriktets, men Armenien och Ryssland har redan av gammalt någon sorts gemensamma trupper.

Puheenjohtajakisa tietysti edellyttää polarisaatiota eli sitä, että molemmat herrat korostavat erojaan ja syyttävät toisiaan pettureiksi ja kommunisteiksi; ja juuri Niinistön ja Halla-ahon välillä kulkee perinteisen suomalaisen äärioikeistolaisuuden ja postmodernin kansainvälisen fasismin jakolinja.

Tävlingen om ordförandeskapet innebär givetvis polarisering, dvs bägge gentlemännen måste framhäva sina skillnader och oenigheter och beskylla varandra för bedrägeri och kommunism; och det är precis mellan Niinistö och Halla-aho som skiljelinjen mellan traditionell finsk högerextremism och postmodern internationell fascism förlöper.