Medierna berättar att en rysk historisk tidskrift tryckt en artikel om finska vinterkriget med syftet att rättfärdiga den ryska invasionen. Enligt artikeln höll Finland på att ansluta sig till Tysklands sida och invadera Sovjetunionen, så vinterkriget var av Sovjetunionen berättigat självförsvar och ett fjärrsynt politiskt schackdrag.
 |
| Neuvostoliiton "kaukaa viisaan poliittisen siirron" seurauksia: Raatteen tien taisteluissa kuolleita neuvostosotilaita ja liikkumattomaksi mennyttä liikkuvaa kalustoa. Kuva: Wikipedia/SA-kuva. Det var inte bara finländska soldater som blev offer för Sovjetunionens "fjärrsynta politiska schackdrag". Här ser vi sovjetiska soldater stupade i slaget vid Raatevägen och deras rullande materiel som slutat rulla. Bildkälla: Wikipedia/SA-kuva. |
Ei siksi että tämä mitään varsinaisesti uuttakaan olisi, sillä samansuuntaisesti sota perusteltiin myös eräässä kymmenisen vuotta sitten Helsingin Akateemisesta ostamassani venäläisessä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa, joka oli laadittu yliopistojen pääsykoe- ja alkeiskurssikirjaksi. Jos jotakuta venäjäntaitoista kiinnostaa hankkia kirja, niin sen on toimittanut tiedeakatemian jäsen L.V.Milov, ja teoksen nimi on Istorija Rossii XX - do natšala XXI veka. Kustantaja on Eksmo (kirjoitetaan "käännetyllä e:llä"), painopaikka Moskova ja painovuosi ainakin tällä minun kädessäni olevalla kappaleella 2008.
Inte för att det här är någonting nytt, ty det var i liknande tongångar kriget motiverades i en rysk bok om Rysslands och Sovjetunionens historia, avsedd för inledningskurser och inträdesprov på universitet, som jag för ett tiotal år sedan köpte på Akademiska bokhandeln i Helsingfors. Om jag har ryskkunniga läsare som vill ta del av boken, så kan jag här avslöja att den är redigerad av L.V.Milov, en medlem av ryska vetenskapsakademin, och boken heter Istorija Rossii XX - do natjala XXI veka. Förläggaren är Eksmo (skrivs med e oborotnoje), utgivningsorten Moskva, och utgivningsåret 2008, så står det åtminstone på exemplaret jag håller i handen.
 |
| Ribbentropin ja Molotovin allekirjoitukset salaisen lisäpöytäkirjan saksankielisessä versiossa. Kuvalähde: Wikipedia. Ribbentrops och Molotovs underskrifter under det hemliga tilläggsprotokollets tyskspråkiga version. Bildkälla: Wikipedia. |
No, jos asia ei olisi näin vakava, sille olisi syytä katkerasti nauraa, sillä kaikkihan me tiedämme, että hyökätessään Suomeen Neuvostoliitto oli Saksan liittolainen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla, ja siinä prujussa koko Suomi tunnustettiin osaksi Neuvostoliiton etupiiriä siinä tapauksessa, että tapahtuisi alueiden uudelleenjärjestely (kuten tiedämme, sellaiset jutut vain "tapahtuvat" tuosta vaan Jumalan tai historianjumalattaren käskystä, heh heh). Siis Neuvostoliitto teki sopimuksen Saksan kanssa, että se saa hyökätä Suomeen ja valloittaa koko maan - puolustaakseen itseään Saksan uhalta. Nerokasta logiikkaa.
Skulle det inte handla om en så här allvarlig historia kunde det hela avfärdas med ett sardoniskt skratt, för vi vet ju alla att Sovjetunionen, när det invaderade Finland, var allierat med Tyskland enligt det hemliga tilläggsprotokollet till icke-angreppspakten Ribbentrop och Molotov hade undertecknat, och i det dokumentet förklarades Finland ingå i den sovjetiska intressesfären ifall en "territoriell omorganisering" skulle äga rum (som vi vet "äger" sådana "omorganiseringar" "rum" bara så där, på Guds befallning, eller historiegudinnans måhända, hahaha). Alltså: Sovjet skriver under en pakt med Tyskland om att få invadera och ockupera Finland - för att försäkra sig mot det överhängande tyska hotet. Vad logiskt.
 |
| Puolalainen pilapiirros vuodelta 1939, joka vertaa Ribbentropia Saksalaisen ritarikunnan viimeiseen suurmestariin Albrecht Brandenburgilaiseen. Suurmestari lakkautti Saksalaisen ritarikunnan ja ritarikuntavaltion ja alistui sen sijaan Puolan kuninkaan vasalliksi saaden kuninkaan kädestä Preussin herttuan arvonimen - tässä kuvassa taas Puolan kuninkaan paikalla on Stalin. Sittemmin herttuakunta itsenäistyi Puolan ylivallasta ja aiheutti Puolalle kaikenlaisia ikävyyksiä - vähän niin kuin Saksa "itsenäistyi" tästä hyökkäämättömyyssopimuksesta ja aiheutti Neuvostoliitolle kaikenlaisia ikävyyksiä vuonna 1941. Kuvalähde: Wikipedia (käyttäjä Julo). Kuva on ilmestynyt puolalaisessa Mucha-pilalehdessä, piirtäjä ei ole tiedossa. En polsk karikatyr från år 1939, som jämför Ribbentrop med Albrecht av Brandenburg, den siste stormästaren för Tyska orden. Stormästaren avskaffade Tyska orden och ordensstaten och underkastade sig den polske konungen för att av denne utnämnas till hertig över Preussen - i den här bilden spelar Stalin den polske konungens roll. Senare gjorde sig hertigdömet självständigt och vållade Polen allehanda ohyggligheter, ungefär som Tyskland gav katten i den här icke-angreppspakten och vållade Sovjetunionen allehanda ohyggligheter år 1941. Bildkälla: Wikipedia (användaren Julo). Bilden har tryckts i den polska skämttidningen Mucha, tecknarens namn kunde inte utredas. |
Jutussa riekuttiin ja mässäiltiin Suomen rasistisella venäläisvastaisuudella, josta nostettiin esimerkiksi Viipurin venäläisten murhat vuonna 1918, toki kuolleiden lukumäärää roimasti liioitellen. Kyseiset venäläisethän eivät olleet missään mielessä punaisten puolella - joukossa oli esimerkiksi yrittäjiä ja porvareita, jotka todennäköisesti hurrasivat kaupunkiin saapuneille valkokaartilaisille ja pitivät näitä vapauttajinaan. Monet olivat varmasti Suomen kansalaisia (kyllä vain, suuriruhtinaanmaassa oli oma kansalaisuus tai jonkinlainen kotiseutuoikeus). Se, että heidät murhattiin pelkän äidinkielen perusteella, oli tosiaankin rasistinen etninen puhdistus, eikä missään tapauksessa kunniakkaimpia sivuja Suomen historiassa.
Artikeln frossade i finnarnas rasistiska ryssfientlighet, som åskådliggjordes med morden på ryssarna i Viborg år 1918, varvid dock antalet mördade rejält överdrevs. Ryssarna i fråga var ju inte i någon bemärkelse "röda" - bland dem återfanns bl a företagare och borgare som med all säkerhet välkomnade vitgardisternas intåg i staden som befrielse. Många var säkert finländska medborgare (och javisst, storfurstendömet hade eget medborgarskap eller åtminstone någon sorts hembygdsrätt). Att de mördades bara därför att de talade ryska var faktiskt en rasistisk etnisk rensning och definitivt inte något särskilt ärorikt kapitel i Finlands historia.
Tapaus kuitenkin heijastelee sitä, mikä oikeasti on ongelmallista siinä, että myönnämme ja otamme puheeksi historiamme kipeät kohdat. Kun käsittelemme niitä avoimesti, odotamme vastapuoleksi mieltämiltämme yleisinhimillistä vastavuoroisuutta - sitä, että he myöntävät vastaavasti oman historiansa häpeäpilkut. Mutta juuri tämä vastavuoroisuus on Venäjältä kadonnut.
Fallet återspeglar dock det huvudsakliga problemet med att vi medger och diskuterar de mera ljusskygga aspekterna av vår historia. När vi öppet dryftar dem, förväntar vi av motståndarsidan allmänmänsklig ömsesidighet - att den andra sidan på motsvarande sätt medger skamfläckarna i sin egen historia. Men det är precis denna ömsesidighet som saknas i Ryssland.
Kaikki virheet, jotka me myönnämme, ovat Venäjän näkökulmasta heikkouden merkkejä, ja ne käännetään aseiksi meitä vastaan. Sitä vastoin Venäjä itse ei tee virheitä, ainoastaan jaloja sankaritekoja, ja myös virheet selitetään jaloiksi sankariteoiksi kyynisesti valehtelemalla. En tiedä, mikä on Venäjän historiankirjoituksen nykyinen linja esimerkiksi niihin joukkomurhiin, joita neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät suomalaisissa rajakylässä, mutta eiköhän nekin uudelleenmääritellä jollain keinoin sankariteoiksi. Ehkä ne kylät selitetään suomalaisten raskaasti aseistetuiksi kaukopartiotukikohdiksi, mene tiedä.
Varje gång vi medger ett fel vi begått ser Ryssland en bräsch i vår mur och utnyttjar felet som ett vapen mot oss. Däremot begår Ryssland inga fel, allt är bara ädla hjältedåd, och även felen förvandlas efteråt till ädla hjältedåd genom att cyniskt ljuga om dem. Jag vet inte vad den ryska historieskrivningen i dag säger om de massmord som sovjetiska partisaner begick i finländska gränsbyar, men jag antar att de också på något sätt omdefinieras till hjältedåd. Kanske byarna framställs som tungt väpnade operationsbaser för finländska fjärrpatruller.
