Titaanien taistelu - Titanernas tvekamp

Perussuomalaisten luoja ja puheenjohtaja Timo Soini on ilmeisesti väistymässä puolueen johdosta, eli päämpän palli on nyt kaupan, ellei peräti huutokaupan. Huudot ainakin ovat voimistumassa, sillä sekä puolustusministeri Jussi Niinistö että päärasisti Jussi Halla-aho ovat sopivasti möläytelleet typeryyksiä vuodenvaihteen jälkeen.

Det förefaller att Timo Soini, sannfinska partiets ledare och skapare, håller på att lämna ifrån sig rodret. Ledartronen är alltså till salu och kommer att auktioneras till den som vrålar högst. Och vrål råder det ingen brist på, ty både försvarsminister Jussi Niinistö och den ledande rasisten Jussi Halla-aho har kommit med lämpligt tajmat skitprat strax efter årsskiftet.

Jussi Niinistö edustaa vielä jossain määrin vanhaa militaristista äärioikeistotraditiotamme. Hurrivihaaja toki hänkin on, eli viime kädessä hänelle on tärkeämpää etsiä vihollisia ja vainottavia oman kansan keskuudessa kuin pyrkiä sitomaan kaikki kansanryhmät maanpuolustusta tukemaan. Silti hän on selvästi kotoisin eri maailmasta kuin Halla-aho: hänelle jonkinlaisen maanpuolustushenkisen isänmaallisuuden ylläpitäminen on vielä tärkeää, ja siviilipalvelusmiehet hän näkee vaarana tälle isänmaallisuudelle.

Jussi Niinistö står för vår traditionella militaristiska högerextremism. Svenskätare är han visserligen, dvs för honom är det när allt kommer omkring viktigare att söka fiender bland finländare och förfölja dem i stället för att engagera alla befolkningsdelar i fosterlandets försvar. Ändå är han hemma från en annan värld än Halla-aho: för honom är det alltjämt viktigt att upprätthålla någon sorts försvarsvänlig patriotism, och civiltjänstgörarna ser han som ett hot mot denna fosterländskhet.

Kokonaan eri asia sitten on, että Niinistölle asepalvelus on ennen kaikkea uskonnollinen rituaali, joka kaikkien nuorukaisten tulee suorittaa, vaikka suoritus tapahtuisi tavalla, joka ei vastaa maanpuolustuksen tosiasiallisia nykytarpeita. Juuri hänenlaistensa siviilimilitaristien kiihkoilu yläasteaikoina on vuosikymmenet käännyttänyt enemmän nuorukaisia sivariuteen kuin mikään Sadankomitean tai Aseistakieltäytyjäliiton propaganda pystyisikään. 

Sen är det en helt annan historia att värnplikten ur Niinistös synpunkt endast utgör en religiös ritual som alla ynglingar bör underkasta sig, oberoende av om detta sker på ett sätt som inte motsvarar försvarets verkliga behov. De flesta vapenvägrare har faktiskt aldrig intresserat sig vare sig för De Hundras Komittés eller Vapenvägrarförbundets propaganda - däremot har de gått i högstadiet tillsammans med Niinistös gelikar.

Halla-aho, kuten tiedämme, on täysin maattoman maailmankulttuurin tuote ilman minkäänlaista kosketusta isänmaan perinteisiin. Hän valitsi aikoinaan siviilipalveluksen, eikä varmasti minkään rauhanaatteen, vaan pikemminkin joko mukavuudenhalun tai kyynisen nihilismin takia. Hänelle "kulttuuriharrastukset" tarkoittavat räminärokkipumppua, mutta esimerkiksi suomenkielistä kirjallisuutta hän ei tunne eikä lue - jos lukisi, hänen vastenmielisen huono äidinkielen taitonsa saattaisi jopa parantuakin.

Som vi vet är Halla-aho en produkt av den rotlösa och hemlösa världskulturen och saknar all kontakt med fosterlandets sanna traditioner. På sin tid gjorde han civiltjänst, och definitivt inte besjälad av någon fredsidé, utan snarare av bekvämlighetsskäl eller p g a ren cynisk nihilism. Några kulturintressen har han aldrig haft, med undantag av ett miserabelt rockband han spelat i, men det är uppenbart att han inte har någon aning om finskspråkig litteratur - skulle han någonsin ha läst böcker på finska, skulle hans motbjudande dåliga kunskaper i modersmålet t o m bli bättre.

Mitä sitten maanpuolustukseen tulee, Halla-aho otti avoimesti kantaa Trumpin puolesta. Tämä osoittaa täydellistä piittaamattomuutta siitä, mikä Suomen tosiasiallinen maanpuolustuksellinen etu on - se, että USA ja Nato pysyisivät koossa ja sotilaallisesti toimintakykyisinä ja että meillä olisi Nato johon liittyä. On jo pitkään ollut selvää, että Trump on - jollei suorastaan Venäjän taskussa - niin ainakin halukas tekemään henkilökohtaisia sopimuksia Putinin kanssa meidän kaikkien päänmenoksi. Jos Halla-aho tai hänen kannattajansa olisivat oikeasti kansallismielisiä missään järkevässä mielessä, he eivät olisi erityisen ilahtuneita sellaisen presidentin valtaannoususta Yhdysvalloissa, joka saattaa allekirjoittaa uuden Molotov-Ribbentrop-sopimuksen Putinin kanssa.

Vad sen gäller fosterlandets försvar, så bör det noteras att Halla-aho öppet tog parti för Trump. Det här vittnar om ren nonchalans mot Finlands faktiska försvarsintressen. Vårt intresse är att USA och Nato förblir någorlunda funktionsdugliga, att det alls finns en Nato att ansluta sig till. Men det blev klart för länge sen att Trump - om han inte direkt är en rysk marionett - åtminstone är villig att ingå personliga avtal med Putin, till vår allas nackdel. Skulle Halla-aho eller hans anhängare i ordets vettiga mening vara fosterländskt eller nationellt sinnade, så skulle de inte vara alltför förtjusta över att en president som kanske kommer att skriva under en ny Molotov-Ribbentrop-pakt tillträtt makten i USA.

Oma huvittavuutensa on tietenkin siinä, että Halla-aho päätyy Trump-ihailussaan samalle puolelle kuin kaikkein paatuneimmat vanhan liiton kommunistit, jotka hyvän aikaa ennen Yhdysvaltain vaaleja alkoivat jankata "sota-Hillarysta". Koska se porukka ei pyyhi persettäänkään ilman eri käskyä Kremlistä, on harvinaisen selvää kenen lauluja he lauloivat. Ikäkommareille "rauha" tarkoittaa aina sitä, että Venäjä saa rauhassa rauhanomaisesti vallata rajanaapureitaan, ja tämän estäminen on sotahulluutta ja Nato-kiimaa.

Det är givetvis på sitt sätt komiskt att Halla-aho i sin beundran av Trump hamnar på samma sida med de allra envisaste gamla kommunisterna, som i god tid före det amerikanska presidentvalet började svamla om "krigstokiga Hillary". Det gänget torkar sig inte ens i rumpan utan order från Moskva, så det är inte svårt att gissa vem som komponerat slagdängan åt dem. För gamla kommunister betyder ordet "fred" att låta Ryssland i fred erövra sina grannländer, och den som inte gillar det här är en krigstokig Natohök.

Halla-aho on pitkään koettanut istua kahdella tuolilla ja koettanut kiistää puolueensa ja kannattajakuntansa venäläismielisyyden, mutta juuri äskettäin hän kirjoitti Atte Kalevan blogiin kommentin, jossa osoitti olevansa puhdasverinen YYA-mies. Kommentissaan hän tallasi samaa polkua, jota monet hompanssit ennen häntä ovat kulkeneet pragmaattisuudeksi selitettyyn russofiliaan. Hän ehdotti Suomelle Armenian tietä, mikä on jo vähän liiankin härskiä. Armenia on jo pitkään ollut monessakin mielessä Venäjän provinssi, ei vähiten siksi, että mailla on hyvin laajaa sotilaallista yhteistoimintaa; Putin on hiljattain esittänyt yhteisten asevoimien luomista, mutta Armenialla ja Venäjällä on jo ennestään jonkin verran yhteisiä joukkoja.

Halla-aho har länge försökt sitta på två stolar och förneka den rysksinnade attityd som gör sig gällande inom hans parti och hans egen anhängarkår, men helt nyligen lämnade han i Atte Kalevas blogg en kommentar som visar att han är en renrasig vsb-man. I kommentaren följde han i de åsiktsfränders fotspår som redan tidigare omfattat Rysslands ståndpunkt utifrån vad de själva anser vara pragmatism. Han föreslog Armenien som förebild för Finland, vilket redan går alltför långt. Armenien har ju sedan länge varit i praktiken en rysk provins: Putin har nyligen föreslagit att dess väpnade styrkor slås ihop med det sydryska militärdistriktets, men Armenien och Ryssland har redan av gammalt någon sorts gemensamma trupper.

Puheenjohtajakisa tietysti edellyttää polarisaatiota eli sitä, että molemmat herrat korostavat erojaan ja syyttävät toisiaan pettureiksi ja kommunisteiksi; ja juuri Niinistön ja Halla-ahon välillä kulkee perinteisen suomalaisen äärioikeistolaisuuden ja postmodernin kansainvälisen fasismin jakolinja.

Tävlingen om ordförandeskapet innebär givetvis polarisering, dvs bägge gentlemännen måste framhäva sina skillnader och oenigheter och beskylla varandra för bedrägeri och kommunism; och det är precis mellan Niinistö och Halla-aho som skiljelinjen mellan traditionell finsk högerextremism och postmodern internationell fascism förlöper.

Natsien hölmöilyjä poliittisen korrektiuden varjossa - Nazistiska dumheter i skuggan av den politiska korrektheten

Poliittinen korrektius tarkoittaa tunnetusti sitä, että kaikille vähänkin asioita seuranneille ilmiselvää asiaa ei saa viestimissä sanoa ääneen, koska siitä tulee ongelmia jonkin vaikutusvaltaisen poliittisen ryhmän kanssa. Koska perussuomalaiset ja maahanmuuttokriitikot, eli lyhyesti sanoen natsiterroristit, ovat tämän hetken Suomessa innokkain ryhmä uhkailemaan ja kiusaamaan mediaväkeä, poliittisen korrektiuden hallitseva muoto on se, jossa hyvitellään ja hyssytellään äärioikeistoa.

Begreppet politisk korrekthet betyder som bekant att det som alla som i någon mån följer med vad som händer anser självklart inte kan yttras öppet i medierna eftersom det blir bråk med någon inflytelserik politisk gruppering. I dag är det sannfinnarna och invandringskritikerna, eller för att uttrycka det kort och gott: de nazistiska terroristerna, som i Finland kommer med hotelser mot mediemurvlar. Sålunda är den förhärskande formen av politisk korrekthet den som tvingar oss att stryka extremhögern medhårs.

Natsiterroristit eli hompanssit eli persut eli maahanmuuttokriitikot sanovat olevansa "kansallismielisiä", ja heidän yhteistoimintamiehensä mediassa uskottelevat sekä itselleen että kansalle tuon porukan tosiaan ajavan Suomen ja suomalaisten etua isänmaallisesti - toki "suomalaisuuden" ahtaan etnisesti rajaten, mutta kuitenkin. Tyypillinen esimerkki tästä on Suomen kiistatta vastenmielisimmän toimittajan jankkaaminen siitä, kuinka "isänmaallisuus ei ole rasismia", mikä tietysti käytännössä on yritys pestä puhtaaksi natsiterroristeja ja selittää heidän räyhäämisensä legitiimiksi huoleksi isänmaasta. "Rasismi ei ole isänmaallisuutta" kuulostaisi jo paremmalta.

De nazistiska terroristerna, eller sannfinnarna, eller hommaiterna, eller invandringskritikerna kallar sig "nationellt sinnade", och deras kollaboratörer i medierna intalar både sig själva och folket att det där gänget verkligen fosterländskt försvarar Finlands och finnarnas sak - låt vara med en etniskt begränsad definition av det finska, men ändå. Ett typiskt exempel är hur Finlands obestridligt mest vämjeliga journalist upprepar hur "fosterländskhet inte är rasism", vilket givetvis i praktiken är ett sätt att rentvätta de nazistiska terroristerna och bortförklara deras excesser som legitim oro över fosterlandet. "Rasism är inte fosterländskhet" skulle låta betydligt bättre.

Mutta puhutaanpa siis isänmaallisuudesta. Viimeistään Trumpin vaalivoiton kommentit ovat osoittaneet, että natsiterroristeillamme ei ole isänmaallisuutta edes teeskentelyn verran. Tarkalleen ainoa asia, joka heitä motivoi, on halu "itkettää suvakkeja". Isänmaan edusta ja vaikkapa maanpuolustuksen tarpeista he paskat nakkaavat. Trump voitti vaalit, eikä edes millään jytkyllä, vaan täysin vaalimatemaattisella tuurilla, koska Clinton sai niukan ääntenenemmistön. Tämänkin natsiterroristit, persut eli maahanmuuttokriitikot toki laskivat kansan antamaksi ylivoimaiseksi mandaatiksi. Trumpin kriitikkoja he tietenkin luonnehtivat vasemmistolaisiksi ja sosialisteiksi.

Men låt oss alltså tala om fosterländskhet. Extremhögerns reaktioner på Trumps valseger har åter en gång bevisat, att våra nazistiska terrorister inte längre ens orkar låtsas vara fosterländska. Deras enda motiv förefaller vara "att få tolerantian att gråta". Fosterlandets och försvarsmaktens bästa skiter de i. Trump segrade i valet, inte ens med någon skrällseger, utan endast genom ett valmatematiskt lyckokast, eftersom Clinton fick en knapp röstmajoritet. Även detta räknade de nazistiska terroristerna, sannfinnarna eller invandringskritikerna dock som ett mäktigt mandat av folket. Trumpkritikerna karaktäriserade de som vänstersinnade och socialister.


Itse asiassa synkimmät kommentit Trumpin vaalivoitosta esitti Anne Applebaum. Kuka Applebaum? No tietysti sama täti, joka on kirjoittanut ensimmäisen merkittävän Neuvostoliiton keskitysleirien historian; toinen hänen teoksistaan käsittelee sitä, miten kommunistit ottivat vallan itäeurooppalaisissa maissa 1940-luvun lopussa. Useampi kuin yksi tuntemani vasemmistolainen pitää Applebaumia oikeistopropagandistina, hyvä jollei fasistina. Hän on naimisissa Puolan entisen ulkoministerin kanssa, joka kuuluu lähinnä kristillisdemokraattiseen, maltillisen konservatiiviseen Platforma Obywatelska -puolueeseen. Applebaumia ei voi luonnehtia "vasemmistolaiseksi" eikä "sosialistiksi" missään järjellisessä merkityksessä, mutta hän julisti dramaattisin sanoin, että Trumpin vaalivoitto vaarantaa juuri sen demokratian, jonka puolesta itäeurooppalaiset taistelivat ilman väkivaltaa ja valheita vuonna 1989.

De dystraste kommentarerna om Trumps valseger härstammar faktiskt från Anne Applebaum. Vem är det, frågar ni. Det är hon som skrivit den första riktiga historieboken om tvångsarbetslägren i Sovjetunionen; en annan av hennes böcker beskriver det kommunistiska maktövertagandet i Östeuropa strax efter andra världskriget. Jag känner många vänstermänniskor som inte drar sig för att kalla henne högerpropagandist och fascist. Hon är gift med en före detta polsk utrikesminister som representerar det snarast kristdemokratiska, moderat konservativa partiet Platforma Obywatelska. Applebaum kan inte i någon vettig bemärkelse karaktäriseras som "vänstervriden" eller "socialist", men hon förkunnade i dramatiska ordalag att Trumps valseger äventyrar precis den demokrati som östeuropéerna utan våld och lögner kämpade för år 1989.

Trumpin suusta on kampanjan aikana pullahtanut sellaisia sammakoita, että oksat pois, ja suurimman osan aikaa hän on sanonut kaikille mitä nämä haluavat kuulla vaikka olisi edellisenä päivänä luvannut päinvastaista. Vertailukohta on siis pikemminkin Karl Lueger kuin Adolf Hitler. On hänellä kuitenkin ollut melko selkeä linja monenkin asian suhteen. Suomen turvallisuuden kannalta oleellista on, että hän on suhtautunut penseästi maansa rooliin Euroopan turvallisuuden takaajana ja antanut ymmärtää olevansa mielistyneempi Putiniin. Putin taas haikailee uutta etupiirijakoa ja Molotov-Ribbentrop-sopimusta, ja Trump tuntuu olevan sellaiseen halukas partneri. 

Trump har under valkampanjen kläckt ur sig sådana grodor att det förslår, och för det mesta har han sagt alla vad de vill höra även om han dessförinnan lovat det precis motsatta till en annan publik. Han kan sålunda snarare jämföras med Karl Lueger än med Adolf Hitler. Men i vissa frågor har han nog en rätt entydig linje. Vad gäller Finlands säkerhet är det relevant att han inte precis är entusiastisk över sitt lands roll som garant för Europas säkerhet och att han helst vill göra geschäft med Putin. Putin trängtar efter en ny indelning i intressesfärer och ett nytt stormaktskontrakt i stil med Molotov-Ribbentroppakten, och Trump förefaller vara villig att göra honom till lags.

Toisin sanoen on aivan mahdollista, että se paljon puhuttu Nato-optio menetetään, koska pian ei enää ole Natoa johon liittyä. Sen jälkeen Venäjän asevoimat saavatkin marssikäskyn ja tramppaavat Suomeen sankoin joukoin, eivätkä sitten lähde maasta kulumallakaan, mitä nyt vähän naisia raiskaavat ja ohikulkijoita teurastavat, kuten miehitysjoukot tapaavat tehdä. Tietenkin heillä on silloin tukenaan kaikenlaisia rajat kiinni -aktivisteja ja muita kotosuomalaisia pienten vihreiden miesten osastoja.

Det här innebär att vi kanske snart förlorar den Natooption som det snackas så mycket om, eftersom de snart inte kommer att finnas någon Nato att ansluta sig till. Sen får de väpnade styrkorna i Ryssland marschorder och trampar in i Finland i massiva skaror, och därefter kommer de inte att åka tillbaka, de stannar kvar för att våldta kvinnor, slakta ned förbipasserande i förbigående och överhuvudtaget göra vad ockupationstrupper brukar. Naturligtvis med flankstöd av allehanda inhemska aktivister t ex från Folkrörelsen Stäng gränserna och andra organisationer för kandidater till små gröna män.

Kun turvallisuuspoliittisen keskustelumme perusliikuttaja Janne "Rysky" Riiheläinen ilmaisi huolensa tästä turvallisuustilanteen muuttumisesta, puolustusministerin avustaja Petteri Leino piti hänen huoltaan pilkkanaan esittäen sen vain vaaleissa tappiolle jääneen urputuksena. Samainen Petteri Leino on myös sanonut venäläisten agenttien uhkailemalle suomalaiselle aktivistille Mikael Storsjölle jota kuinkin niin, että "KGB:n voima ulottuu kaikkialle, halusi sitä tai ei, eikä sitä kannata haastaa". 

När Janne "Rysky" Riiheläinen, primus motor för all säkerhetspolitisk diskussion i dagens Finland, yttrade sin oro över denna förändring i vår säkerhetssituation, gjorde sig försvarsministerns assistent Petteri Leino lustig över hans oro och framställde det som typiskt gnäll efter ett valförlust. Samme Petteri Leino sade förresten också till Mikael Storsjö, en finländsk aktivist som trakasserats av ryska agenter, ungefär att KGBs makt når överallt, ville man det eller inte, och att det inte lönar sig att utmana denna makt.

Kuten aiemminkin olen todennut, tällä asenteella Leino voisi yhtä hyvin sanoa, että maanpuolustus on turhaa, koska Venäjän armeijaa on turha uhmata. Samanlaista retoriikkaa itänaapurin voittamattomuudesta muuten viljeltiin myös 70-luvulla, vasemmistolaisen kaunopuheisuuden kulta-aikana. Persut, jotka ovat menestyneet leimaamalla kaikki muut taistolaisiksi, ovat siis omaksuneet vasemmistolaisen maanpuolustusnihilismin kokonaisuudessaan. Postmoderniksi on meininki mennyt. 

Som jag tidigare konstaterat kunde Leino med den här attityden lika gärna säga att försvarsmakten inte behövs till något eftersom det inte lönar sig att trotsa ryska armén. Liknande retorik om den obesegrade östra grannen förekom förresten även på sjuttitalet, under den vänstersinnade vältalighetens gyllene tidevarv. Sannfinnarna, som fått sina största framgångar genom att utmåla alla andra som stalinister, har alltså gjort den vänsterfärgade försvarsnihilismen helt och hållet till sin egen. Det här är minsann postmodernt om något.

Meillä on siis puolustusministeriötä johtamassa sellaista väkeä, jonka mielestä Yhdysvaltain vaalituloksen turvallisuuspoliittiset implikaatiot Suomelle ovat yhdentekeviä. Pääasia on, että päästään näyttämään keskisormea "suvakeille". Ja "suvakkeihin" luetaan tässä yhteydessä myös kaikki Natoa kannattavat aktiiviupseerit. Siis puolustusministeriön johdossa pidetään pilkkana omaa hallinnonalaa, isänmaan puolustajia.

Vårt försvarsministerium leds alltså av såna figurer som inte alls bryr sig om det amerikanska presidentvalets säkerhetspolitiska implikationer. Huvudsaken är att få visa fingret för "pk-vänstern". I det här sammanhanget är det också alla natovänliga aktiva officerare som klassas som "pk-vänster". I ministeriets ledning gör man sig alltså lustiga över den egna branschen inom staten, över fosterlandets försvarare.

Miten on, toimittajat, jos vaikka sovittaisiin, että lakkaatte uskomasta persujen löpinään, kun nämä väittävät olevansa ainoa "isänmaallinen" puolue? Ai, ette lakkaa? Koska haluatte olla poliittisesti korrekteja äärioikeistoa kohtaan? Asia selvä. Eihän se Hugenberg minunkaan sallinut kertoa totuutta.

Hur är det, journalister: borde ni inte sluta tro det där pladdret om att vara det enda "fosterländska" partiet som sannfinnarna håller på med? Jasså ni slutar inte? Därför att ni vill vara politiskt korrekta gentemot extremhögern? För all del. Hugenberg tillät ju inte heller mig att säga sanningen.

Tietenkin Trumpin voittoa on ylistänyt myös Jussi Halla-aho, jonka puheenvuoro sinänsä oli täysin ennalta arvattavaa löpinää. Konteksti kiinnostaa huomattavasti enemmän. Tässä tapauksessa konteksti on se, että Halla-aho aikoinaan perusteli äärioikeistolaisia vakaumuksiaan ja demarivihaansa vetoamalla Mauno Koiviston aikoinaan presidenttinä osoittamaan nuivuuteen Baltian maiden itsenäisyystaistelua kohtaan. 

Naturligtvis har även den finska extremhögerns avgudade ledare Jussi Halla-aho prisat Trumps valseger. Hans yttrande innehöll ingenting man inte kunde gissa på förhand, men det är ju mest sammanhanget som intresserar. I det här fallet är kontexten att Halla-aho på sin tid motiverade sina högerextrema övertygelser och sitt hat på socialdemokraterna med en hänvisning till den avoga inställning som den socialdemokratiske presidenten Mauno Koivisto på sin tid visade mot de baltiska ländernas självständighetssträvanden.

Nyt sitten Jussi-poika kavereineen ilkkuu kaikkia Trumpin arvostelijoita suvakeiksi ja itkupilliliberaaleiksi - jättäen täysin huomiotta esimerkiksi virolaisten aiheellisen huolen isänmaansa tulevaisuudesta. Mutta kai se sitten on niin että kun demari sen tekee, se on hirveä rikos ihmiskuntaa vastaan, kun oikeistopopulisti sen tekee, se on epäoleellista, koska oikeistopopulisti on joka tapauksessa Halla-ahon ja hänen aateveljiensä sankari.

Nu skäller Halla-aho och hans kompisar ut alla Trumpkritiker som toleransfanatiker och gråtfärdiga liberaler - och struntar blankt t ex i esternas motiverade oro över sitt lands framtid. Men antagligen är det så att samma sak som är ett hemskt brott mot mänskligheten när en sosse gör det blir helt irrelevant när en högerpopulist gör det, eftersom högerpopulisten under alla omständigheter är en hjälte i halla-ahoiternas ögon.

Samalla Halla-aho tietysti osoittaa aikoinaan osallistuneensa Ukrainaa tukevaan mielenosoitukseen täysin laskelmoidusti ja ilman mitään syvempää vakaumusta. Isänmaansa puolesta kaatuvat ukrainalaiset sotilaat - joilla on koko maailman syy pelätä Ukrainan jäävän nyt vaille USA:n tukea ja joutuvan lopulta takaisin Venäjän ikeeseen - ovat hänelle viime kädessä yhtä arvottomia ja pilkattavia kuin muutkin "sosialistit", jotka pitävät Trumpin valintaa omana tappionaan.

Samtidigt bevisar Halla-aho givetvis att han på sin tid deltog i stödsdemonstrationen för Ukraina rent beräknande och utan någon djupare övertygelse. De ukrainska soldater som nu blöder för sitt fosterland har alla skäl i världen att vara rädda om Ukraina som under Trump kommer att förlora Förenta Staternas stöd och till slut underkastas det gamla ryska oket. Men för Halla-aho är de i sista hand precis lika värdelösa och föraktliga som alla andra "socialister", dvs alla som ser Trumps seger som en förlust för sig själva.

Sinänsähän kaikki tämä on aivan normimeininkiä äärioikeistossa eli persuissa. Kuten tiedämme, siinä porukassa on rapajuoppoja ja raiskaajia jotka esiintyvät kristillisinä raittiuden ystävinä ja naisten suojelijoina pahoilta muslimeilta. Miksei siellä sitten olisi myös isänmaallisuudellaan leveileviä asehulluja, jotka käytännössä halveksivat niin armeijaa, veteraaneja kuin itäeurooppalaisia maitakin?

I och för sig är det här ingenting avvikande inom extremhögern, eller sannfinnarna. Som vi vet befolkas denna subkultur av suputer och våldtäktsmän som säger sig vara kristliga nykterhetsvänner och försvara kvinnor mot onda muslimer. Varför skulle där inte finnas också vapentokar som skryter om hur fosterländska de är men som i praktiken föraktar såväl armén, veteranerna som de östeuropeiska länderna?

Emme tarvitse rikollista ja maanpetoksellista saastaa mihinkään - Vi har faktiskt ingen användning för kriminellt, fosterlandsförrädiskt avskum

"Laki tahtoo ennemmin olla rikkumatonna kuin rikottuna, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi." (Olaus Petrin tuomarinohjeista)

"Lagen vill hellre vara obruten än bruten, och såge så hellre att inga sakören skulle behövas." (Ur Olaus Petris domarregler.)

Eräs äärioikeistolaisnilkki, jonka nimellä en vaivaudu lokaamaan suutani enkä näppistäni, inttää "äärivasemmiston" (joksi hän tietenkin leimaa koko lainkuuliaisen keskiluokan, kuten hänen lajitoveriensa valehtelutapoihin kuuluu) "tarvitsevan natseja" propagandavälineeksi ja oman moraaliposeerauksensa peilaamiseen.

En högerextremistisk slyngel vars namn jag varken förorenar min mun eller mitt tangentbord med envisas med att "extremvänstern" (som hans gelikar brukar avser han med detta ord hela den laglydiga medelklassen) "behöver nazister" som dragplåster i sin propaganda och som motpol till sin egen moraliserande pose.

Tämä on tietysti valetta.

Det här är naturligtvis lögn och förbannad dikt.

Äärioikeisto koostuu rikollisesta ja maanpetoksellisesta aineksesta. Lainkuuliaiset ihmiset eivät koskaan ole tarvinneet rikollisia yhtään mihinkään. Lainkuuliaisuus ei ole mitään moraaliposeerausta ja oman erinomaisuuden korostamista rikollisiin verrattuna. Lainkuuliaisen mielestä olisi oikein hyvä, jos kaikki muutkin olisivat lainkuuliaisia. Lainkuuliaisela ei ole yhtään mitään käyttöä rikollisille. Päin vastoin, rikolliset ovat eksistentiaalinen vaara koko yhteiskunnalle, ja siksi lainkuuliaisen tulee taistella heitä vastaan, koska lainkuuliaisuus nyt vain on koko yhteiskunnan etu.

Extremhögern består av kriminella och landsförrädiska element. Laglydiga människor har aldrig haft någon användning för brottslingar. Laglydighet är ingen moraliserande pose, och den laglydige behöver inte brottslingar som motpol för att särskilt framhäva sin egen överlägsenhet. Den laglydige skulle föredra att alla vore laglydiga. Den laglydige behöver inte brottslingar till något. Tvärtom, brottslingarna utgör en fara för hela samhällets existens, och sålunda bör den laglydige bekämpa dem, eftersom laglydighet ligger i hela samhällets intresse. 

Samalla tavalla isänmaalliset ihmiset eivät tarvitse mihinkään maanpettureita, jotka haluavat myydä isänmaan halvalla Venäjälle. Isänmaallisten ihmisten mielestä kenenkään ei pitäisi olla maanpetturi, vaan kaikkien tulisi poliittisesta suuntauksesta riippumatta pyrkiä ottamaan huomioon isänmaan etu. Isänmaallinen ihminen ei tarvitse maanpettureita yhtään mihinkään.

På ett liknande sätt behöver fosterländska människor inte några förrädare som vill sälja fosterlandet till Ryssland för en spottstyver. Ur fosterländsk synvinkel borde ingen vara landsförrädare, utan alla borde beakta fosterlandets bästa oberoende av vilken politisk riktning de representerar. En fosterlandsvän har ingen användning för landsförrädare.

Lopputulos on, että natseja, "maahanmuuttokriitikoita" tai millä nimellä tätä roskaväkeä sitten kutsutaankin ei tarvitse kukaan. Kukaan ei halua syöpäsoluja ruumiiseensa eikä natseja yhteiskuntaansa.

Slutresultatet är att inte någon alls behöver nazister, "invandringskritiker" eller hur man än kallar denna pöbel. Ingen vill ha vare sig några cancerceller i kroppen eller några nazister i samhället.

Hompanssit kaatoivat itse fooruminsa - Hommaiterna tog ner sin sajt själva

Hommafoorumi oli tässä viikon verran poissa toiminnasta. Hommalaisten oman selityksen mukaan ne heidän mielikuvitusmaailmassaan riehuvat äärivasemmistoterroristit kaatoivat sivuston ns. DDoS-menetelmällä, "dossauksella", eli hajautetulla palvelunestohyökkäyksellä. Minulla on kyyniset epäilykseni siitä, mistä tuossa oikeasti oli kyse. 

Asia on näetsen niin, että foorumi palasi linjoille heti kun hommalaiset olivat saaneet syötettyä lehdille ja julkaistuksi kauhutarinansa netissä vaanivista kommunistihirmuista ja heidän sananvapauden vastaisesta toiminnastaan ("sananvapaus" tarkoittaa hommapiireissä edelleenkin vain heidän omaa vapauttaan terrorisoida ja uhkailla kaikkia muita), eli harhautusmanööveri oli saavuttanut tarkoituksensa. Todella läpinäkyvää, pojat. Olisitte nyt pitäneet Hommaa alhaalla pari päivää sen lehtijutun jälkeen, niin tämä vasemmistomarsilaisten hyökkäys Marx-planeetalta olisi näyttänyt edes vähän uskottavammalta.

Ei silleen, etten ymmärtäisi mikä tämänkin julkisuustempauksen takana on. Huomiota kaipaillaan, mutta Hommafoorumi ei oikeasti kiinnosta enää ketään. Matias Turkkila on kuitannut ulos kaiken siitä saatavan henkilökohtaisen hyödyn, ja hänelle koko roska on enää vain pallo jalassa. Ohi ovat ne ajat kun Homma pyöritti Suomen medioita Hesarin pääkirjoitussivua myöten. Minunkin "vihersuvakkikuplassani" tieto Homman sulkeutumisesta levisi vasta kolme neljä päivää jälkikäteen, eikä sitä kommentoitu muuten kuin parilla vahingoniloisella huomautuksella. 

Isot väännöt osapuolten välillä käydään nykyään ihan muilla tahoilla, ja esimerkiksi Facebookissa saa seksuaalisävytteisesti mässäillä kuolleiden tummaihoisten lasten kuvilla ihan niin paljon kuin sielu sietää. Hommalla ei siis enää ole minkäänlaista merkittävää funktiota, paitsi ehkä muistelufoorumina nettisotien rasistiveteraaneille, jotka eivät koko touhusta ole mitään kostuneet, paitsi menettäneet kallisarvoisen vuosikymmenen elämästään. 

Det rasistiska webbforumet Homma, den finska motsvarigheten till Avpixlat i Sverige, låg en vecka nere. Hommaiterna själva påstår att de imaginära vänsterextremistiska terrorister som de brukar se i sina deliriumsyner fick sajten att krascha genom DDoS, alltså en distribuerad överbelastningsattack. Jag har mina egna cyniska misstankar om vad det egentligen handlade om.

Saken ligger nämligen så till att forumet genast återuppvaknade från de döda när hommaiterna lyckades skaffa publicitet åt sin skräckhistoria om förskräckliga kommunister på webben som inte tål uttrycksfrihet ("uttrycksfrihet" är i Hommakretsarna givetvis ett kodord för deras egen frihet att terrorisera och komma med hotelser mot alla andra), vilket innebär att avledningsmanövern uppfyllt sitt syfte. Verkligen självklart, mina gossar. Ni borde ha fortsatt med att hålla sajten nere i ett par dagar så skulle den här vänsterattacken från planeten Mars (eller kanske Marx?) ha känts åtminstone lite mera trovärdigt.

Inte för att jag inte skulle förstå vad som ligger bakom det här publicitetsjippot. Hommaiterna vill ha uppmärksamhet i medierna, men deras forum intresserar inte längre någon levande själ. Grundarpatriarken Matias Turkkila har kvitterat ut all personlig nytta som han kunde dra av projektet, nu är det bara en black om foten för honom. En gång i tiden kunde Homma linda hela den finskspråkiga medievärlden kring lillfingret, men nu är det slut på gamla tider och nu ska hela rasket bort. Även i min "vänstergröna bubbla" blev folk medvetna om situationen med Homma först när sajten redan legat nere i tre fyra dagar, och man kommenterade det bara med ett par skadeglada ord.

När rasister och rättsstatsanhängare i dag drabbar samman sker det på helt andra håll, och t ex på Facebook är det fullt tillåtet att frossa i bilder på döda mörkhyade barn. Homma har alltså ingen funktion längre att uppfylla, förutom kanske som ett ställe där veteranerna från rasistkrigen på nätet kan dra sig till minnes sina virtuella äventyr och mysprata om hur de offrade tie dyra år av sitt liv åt att skräna och väsnas på nätet.

Uutishuone - Nyhetsrummet

Otetaanpa taas puheeksi pari tapaa, joilla Venäjän viides kolonna nakertaa isänmaatamme:

Ensinnäkin tietysti Venäjän trolliarmeijan toimintaa osuvasti ruotinut toimittaja Jessikka Aro on joutunut MV-lehden hampaisiin oikein suureen tyyliin. Lehden tuottaja, tämä nimestään päätellen jossain määrin venäläistaustainen herra, paheksui näet sitä, että putinistien trollitoiminnasta puhutaan avoimesti, ja turvautui henkilökohtaisuuksien penkomiseen: Aro oli joskus teininä toistakymmentä vuotta sitten käväissyt kaltevalla pinnalla ja hairahtunut käyttämään huumeita, mutta ottanut itseään niskasta kiinni ja noussut maineikkaaksi toimittajaksi - nyt hän on journalismipalkintoehdokkaana juuri putinistitrollijuttunsa ansiosta.

Tarinan ironia on siinä, että edellä mainittu nimestään päätellen venäläistaustainen herra on prosenttijengin jäsen (virallisen version mukaan "entinen jäsen", mutta mehän tiedämme että tietynlaisista yhteenliittymistä ainoat tiet ulos ovat hautausmaa ja krematorio), jolla itsellään on erinäisiä rikostuomioita. Nettijuorujen mukaan hän ei asustele tunnetussa Välimeren lomakohteessa pelkästään kauniista ilmoista ja vähäpukeisista espanjalaistytöistä nauttiakseen, vaan piileksii siellä kotimaan kovia sällejä, joilla on kana kynimättä hänen kanssaan.

Venäläistaustainen herra on kokeillut mediamogulin takkia jo ennen MV-lehden aikoja, kun hän koetti perustaa pintajengille mainosrahoitteista lehteä yhdessä erään kokaiininkäytöstä komeasti kiinni jääneen bilehileen kanssa - kyseinen nuorukainen tallentui oikein liikkuvaan kuvaan vetäessään nenäkarkkia nokkaan. Poikien lehtiprojekti kaatui kuitenkin jo toiseen numeroonsa, ja työn jälki oli tiettävästi melko kelvotonta. Venäläistaustaisen herran liikekumppani, tämä kansakunnan kokanokka (joka kyllä kuuluu sittemmin saaneen onneksi elämänsä järjestykseen), kertoi myöhemmässä haastattelussa lehden menneen konkkaan joidenkin epämääräisten vedätysten takia - monitulkintaisista puheista saattoi tehdä sen johtopäätöksen, että valon- ja lainarat piirit olivat sekaantuneet hankkeeseen, tiedä vaikka venäläinen raha olisi jo silloin ollut mukana.

Mutta venäläistaustainen herra ei ole ensimmäinen rikollinen, joka kehtaa esiintyä suurena moralistina. Juuri sitä porukkaa ovat rasistisen äärioikeiston rivit täynnä: muistammehan tuomitun huume- ja väkivaltarikollisen nimeltä Tony Halme, joka paheksui vihreitä huumeidenkäyttäjien puolueena. Todellisuudessa vihreissä lienee enemmän absolutisteja kuin muissa puolueissa yhteensä. He eivät kuitenkaan kehtaa ajaa raittiusasiaa, koska puolueeseen kuuluu oleellisesti sellainen veltto liberalismi, jonka puitteissa ei oikein voida vastustaa päihteitä, saati sitten kannattaa raittiutta. Asioiden ajaminen ylipäätään on vihreiden vetelille nynnyille liian riidanhaluista (sehän olisi sitä likaista politiikkaa).

Kuten tiedämme, venäläistaustaisen herran nettilehti, eli siis todellisuudessa Venäjä, nosti viime vaaleissa persut hallitukseen levittelemällä huhuja maahanmuuttajaraiskaajista. Kyseessä oli ehkä Venäjän kenraaliharjoitus myöhempiä propagandatempauksia varten: Kölnistä vuodenvaihteen aikoihin kantautuneet tarinat joukkoraiskauksista ja ahdisteluista ovat hyvää vauhtia kuivumassa kokoon, ja Venäjän osuus on ilmiselvä. Uudella raiskaustarinalla Lisa-nimisestä saksanvenäläisestä tytöstä Venäjä on hiljattain jatkanut saman myllyn pyörittämistä.

Jotta kellekään ei syntyisi kuvaa, että päästän vasemmistolaiset Naton vastustajat liian vähällä, totean tässä, että monet sellaiset ovat kirjoitelleet somessa hyvin vastenmielisiä karkeuksia Arosta. Narkomaanileimat ovat heiluneet, ja eräskin vasemmistoääliö tulkitsi "äärioikeiston ampuvan omia" MV-lehden vainotessa Aroa - kyseinen mätäpää ilmeisestikin piti kaikkia Venäjän arvostelijoita lähtökohtaisesti äärioikeistolaisina. Luonnollisesti "Nato-kiimasta" syyteltiin myös ahkerasti. Tämä iskusana ei lakkaa iljettämästä minua, koska argumenttina se on aivan yhtä arvoton kuin hompanssien rasistiblogeista ulkoaopettelemat karva-ankkurit ja muut kansainvälisesti kiertävät termit.

Samaan aikaan kun venäläisnimisen herran lehti lietsoo vihaa Yleä kohtaan, hallitus valmistautuu äärikapitalistisen vapausaatteen tarjoamilla tekosyillä purkamaan Ylen. Tietenkin Venäjän tarpeet ja edut ovat tässäkin takana, mutta Venäjän ohjaama hallituksemme ei toki voi myöntää sitä avoimesti.

Toiseksi totean, että Perussuomalaisten Nuorten uusin homovastainen kampanja on tietysti suoraan Venäjältä. Kyllä, totta maar Amerikan teekutsuliikkeessäkin on samoja äänenpainoja, mutta polttopisteen siirtyminen maahanmuuttajista homoseksuaalisuuden vastustamiseen viittaa vahvasti Venäjän vaikutukseen, koska siellä väkivaltaiset homovihaajaryhmät ovat olleet arkea jo pitkään, ja uskonnollislähtöinen homovastainen ideologia on Venäjän fasismin äänekkäin, näkyvin ja valtavirtaisin muoto. Länsivihaa lietsotaan Venäjällä ennen muuta kutsumalla meitä homoiksi.

Venäjän käsi näkyy myös siinä, että ns. Odinin sotilaat ovat hyvää vauhtia leviämässä muihin Pohjoismaihin. Joitakin aikoja sitten pohdin, olisiko Venäjällä käytännön mahdollisuuksia panna Suomessa toimeen samanlaista kaappausta kuin Krimillä ja Itä-Ukrainassa. Päädyin silloin kielteiseen tai epäilevään johtopäätökseen, koska Ukrainassakin Igor Strelkov-Girkin oli miehineen jäänyt kiinni liian moskovalaisella murteella puhumisesta. Jos Venäjä ei kyennyt värväämään edes uskottavan ukrainalaista "vastarintaliikettä", mistä se saisi kokoon suomea puhuvien taistelijoiden armeijan?

Nyt kuitenkin Venäjällä on käytettävissään väkivaltaisten paikallisten miesten verkosto - pian kautta koko Pohjolan - joka on Venäjän käskystä valmis ampumaan Venäjän antamalla automaattiaseella Venäjällä valmistetun räjähtävän luodin sinunkin lapsesi päähän. Eikä tämä ole pelottelua. Hiljattain eräs äärioikeistoa myötäkarvaan silittelevä sivusto haastatteli slaavilaisnimistä norjalaissälliä, joka epäilemättä veren vetämänä ja syntyperän velvoittamana oli osallistunut venäläismielisten joukkojen riveissä Itä-Ukrainan sotaan. Hän kehui avoimesti sillä, kuinka oli surmannut vangitsemiaan ukrainalaisia.

Venäjällä on siis jo etäispäätteensä yhdessä Odinin sotilaiden haaraosastossa, ja on vaikea uskoa, ettei sillä olisi sormiaan pelissä muissakin. Koska Odinin sotilaat ovat merkittävältä osaltaan yhteiskunnasta ja laillisesta menosta vieraantuneita väkivaltarikollisia, heidän ihmisihanteensa on - kuten olen ennenkin sanonut - väkivaltainen raakalainen. Kun heidän keskelleen ilmaantuu esimerkiksi sotilaallisena neuvonantajana ja kouluttajana mies, jonka he tietävät tappaneen, raiskanneen ja suolistaneen lapsia Ukrainassa tai Kaukasiassa, he palvovat tätä, koska puolustuskyvyttömien ihmisten rääkkääminen ja teurastaminen on heidän mielestään itsessään iloinen ja toivottava asia, riippumatta siitä kuka rääkkää ja teurastaa. Heille on tärkeintä, että tulee säälimätön määrääjätaho, joka antaa heille luvan pidäkkeettömään raakuuteen.

Samantyyppinen persoonallisuus tuntuu olevan Halla-ahollakin. Hiljattain Halla-aho joutui myöntämään minun olleen oikeassa väittäessäni maahanmuuttokriitikoita pitkälti venäläismieliseksi alakulttuuriksi (sivistymättömään tyyliinsä hän itse käytti seppolehtomaista termiä "ryssäläistunkkainen").

Millä tavalla Halla-aho menettelisi tämän oivalluksen tehtyään, jos hän olisi oikeasti isänmaallinen mies? Hän tietenkin sanoutuisi irti koko maahanmuuttokritiikistä, myöntäisi joutuneensa itänaapurin kusettamaksi, toteaisi että vaikka maahanmuuttoon ja islamiin tiettyjä riskejä liittyykin ne eivät missään tapauksessa ole realisoitumassa yhtä nopeasti kuin itänaapurin uhka, ja liittyisi Nato-mielisten ja Venäjää arvostelevien bloggaajien riveihin kuunnellen nöyränä ja arvostaen James Mashirin, Saara Jantusen ja muiden asiantuntijoiden ääntä. Mutta sen sijaan Halla-aho jatkaa oman alakulttuurinsa profeettana, eli siis käytännössä Venäjän juoksupoikana. Toki hän selittelee olevansa Ukrainan puolella käynnissä olevassa konfliktissa, mutta paskan puhuminen ei mitään maksa, kun teot puhuvat kovemmin. Miksi? Koska ajatus rankaisemattomasta raakuudesta kaikkivaltiaan Venäjän suojeluksessa houkuttaa häntä loppujen lopuksi paljon enemmän kuin isänmaan puolustaminen.

Ja kannattaa panna merkille, etten tässä vaadi Halla-aholta yhtään sen enempää kuin itseltäni. Olen pannut oman antifeminismini pitkälti koipussiin todettuani, että antifeminismi on rohkaissut Venäjän tukemaa äärioikeistoa. Siinä tilanteessa isänmaallinen mies pitää mölyt mahassaan ja liittyy yhteiseen rintamaan. Samalla tavalla olen myös kääntänyt kelkkani puolustusvoimien suhteen kiihkeiden nuoruusvuosien pasifismin jälkeen, koska olen tutustunut moniin upseereihin ja todennut, että siellä on eettisesti korkeatasoista väkeä, joka vierastaa äärioikeistolaista rasismia presiis yhtä paljon kuin minäkin. Siihen on syynsä, miksi pidän sotilasjunttaa nykyään parempana vaihtoehtona kuin persujen turmelemaa demokratiaa.

Låt oss igen ägna uppmärksamhet åt hur Rysslands femte kolonn gnager på vårt fosterland:

Allra först bör det noteras att den rysslandvänliga och rasistiska webbtidningen MV-lehti startat en smutskastningskampanj i stor stil mot journalisten Jessikka Aro, som avslöjat Rysslands trollkampanj i Finland. Producenten till webbtidningen, av sitt namn att döma en gentleman med viss rysk anknytning, ogillade nämligen att den ryska trollverksamheten öppet ventilerades i medierna och beslutade utmåla Aro som knarkare: som tonåring hade hon nämligen varit på glid och haft ett problem med någon sorts tjack, men sedan dess tagit sig i kragen och blivit stjärnjournalist - nu är hon kandidat till journalistpriset precis på grund av vad hon skrivit om Putintroll.

Ironin i historien består i att gentlemannen med det ryska namnet är medlem i ett enprocentsgäng (enligt den version han själv föredrar är han en före detta medlem, men vi vet ju att den enda vägen ut ur en viss sorts sammanslutningar går genom kyrkogården eller krematoriet) och har eget brottsregister. Han bor på en populär semesterort vid Medelhavet, och enligt det alltid lika pålitliga webbskvallret är det inte för att njuta av vackert väder och lätt klädda spanska flickor, utan för att undvika att möta de tuffa killar härhemma som gärna skulle ha ett ord eller två med honom om gångna tider och bravader.

Gentlemannen med det ryska namnet har prövat rollen som mediemogul även långt innan det blev aktuellt med MV-lehti, när han tillsammans med en alltför välkänd festprisse försökte starta en reklamfinansierad tidning riktad till ytlighetsgänget - festprissen i fråga åkte fast för kokainmissbruk på det mest spektakulära sätt man kan tänka sig, ty på teve visades det en videoinspelning av honom när han sniffade i sig. Killarnas tidningsprojekt kraschade dock snabbt, eftersom blaskan inte dög till någonting. Festprissen med kokainnäsan, som sedan till all lycka lär ha fått rätsida på sitt liv, berättade i en senare intervju i mycket undvikande ordalag att tidningen inte kraschade så mycket p g a bristande kvalitet utan därför att skummisar var inblandade: man får kanske dra slutsatsen att det redan då låg ryska pengar bakom det hela.

Men gentlemannen med det ryska namnet är inte den förste brottsling som täcks uppträda som stor moralist. Precis samma sorts typer vimlar det i den rasistiska extremhögern: vi minns ju den dömde knark- och våldsbrottslingen Tony Halme, som störtogillade de Gröna och kallade dem för ett knarkarparti. I verkligheten torde det finnas fler helnykterister inom de Gröna än i de övriga partierna sammanlagt, men de vågar inte främja nykterhetssaken, eftersom partiet i det stora hela förlamas av en slö och geggig liberalism som gör det omöjligt att vare sig bekämpa rusmedel eller föra framåt nykterheten. Att överhuvudtaget entydigt främja och stå för någonting tycker de gröna mesarna är alltför stridbart och konfrontationssökande - det skulle ju vara politik, ni vet, och politik är någonting smutsigt.

Som vi vet skulle vi i dag inte ha sannfinnarna i regeringen, om inte gentlemannen med det ryska namnet, dvs i praktiken Ryssland, strax före valdagen hade spridit rykten om utländska våldtäktsmän. Det var kanske Rysslands generalrepetition före de stora propagandajippona i Tyskland: den såkallade massvåldtäkten i Köln (som vid en skrivande stund håller på att rinna i sanden, och att den ryska propagandaapparaten låg bakom det hela börjar likaså bli allt klarare) och en ny våldtäktshistoria om en tysklandsrysk flicka som heter Lisa.

Jag vill givetvis inte förneka att det även finns massor av vänstersinnade Natomotståndare som skrivit vämjeliga fräckheter om Aro på sociala medier. Även de har brännmärkt henne som knarkare, och en vänsteridiot sade att "extremhögern skjuter på sina egna" när MV-lehti förföljer Aro - skitstöveln ifråga tyckte tydligen att alla Rysslandskritiker i princip är högerextremister. Naturligtvis flög det även beskyllningar om "Natokättja". Det här slagordet äcklar mig särskilt mycket: som argument är det precis lika värdelöst som de "skäggbarn" och liknande internationellt cirkulerande termer som hommaiterna lär sig utantill från sina kompisars rasistiska bloggar.

Medan gentlemannen med det ryska namnet i sin webbtidning uppviglar till hat mot Yle, förbereder sig regeringen till att avveckla Yle med den extremkapitalistiska frihetsideologin som svepskäl. Det är givetvis Rysslands intressen och behov som ligger bakom det här, men vår ryskstyrda regering kan givetvis inte öppet medge det.

Jag vill även konstatera att de sannfinska unga med sin nya bögfientliga kampanj demonstrerar anknytning till Ryssland. Visst hör vi liknande saker från amerikanska Tebjudningsrörelsen, men att fokuset överförs från invandrarhat till homofobi förefaller bero på ryska förebilder. I Ryssland har våldsamma böghatargrupper varit en del av vardagen sedan länge, och religiöst inspirerad bögfientlig ideologi är den högljuddaste, synligaste och av allmänheten mest accepterade formen av rysk fascism. Det är mest genom att kalla oss för bögar man uppviglar till hat mot Väst i Ryssland.

Det ryska inflytandet skymtar även bakom de såkallade Odinssoldaterna, som snabbt sprider sig till de övriga nordiska länderna. För en tid sedan frågade jag mig här på bloggen, om det förelåg en praktisk möjlighet att ryssarna skulle ta över här i Finland som de gjort på Krim och i Östra Ukraina. Svaret blev nekande eller skeptiskt: trots att man talar ryska i stora delar av Ukraina hade Igor Strelkov-Girkin och hans trupper avslöjats som en utländsk invasionsarmé eftersom de talat ryska med alltför tydlig Moskvadialekt. När Ryssland inte kunde rekrytera en trovärdigt ukrainsk "motståndsrörelse", hur skulle det då klara av att få ihop en finsktalande sådan?

I Odinssoldaterna förfogar dock Ryssland över ett nätverk av lokala våldsbrottslingar - snart i hela Norden - som på Rysslands order är beredda att skjuta en rysktillverkad explosiv kula i ditt barns huvud med ett automatvapen som Ryssland gett dem. Och det här är ingen påhittad skrämselhistoria. Nyligen intervjuade en extremhögervänlig webbsajt en norsk kille med ett slaviskt namn som kämpat på ryska sidan i Östra Ukraina, tydligen förpliktad av sitt påbrå. Han skröt öppet med hur han varit med om att döda ukrainska krigsfångar.

Ryssland har alltså infiltrerat redan en bransch av Odinssoldaterna, och det är svårt att tro att det inte hade sina förbindelser med de övriga. Odinssoldaterna är till största delen våldsbrottslingar som ger katten i samhällsfreden och lagen, och deras människoideal är - som jag även förr konstaterat - en ohämmat våldsam barbar. När en man som de vet har dödat, våldtagit och skurit upp magar på barn i Ukraina eller Kaukasus dyker upp bland dem, t ex som rysk militär rådgivare, kommer de att dyrka honom och lyda varje ord han uttalar, eftersom de tycker att det i och för sig är önskvärt och välkommet att tortera och slakta försvarslösa människor, oberoende av vem som torterar och slaktar. För dem är det viktigast att det finns en obarmhärtig auktoritet som tillåter dem att hänge sig åt ohämmad brutalitet, att vältra sig i den.

Jussi Halla-aho, ledaren för den rasistiska extremhögern i Finland, förefaller ha en liknande personlighetstyp. Nyligen såg han sig tvungen att medge - i typiskt vulgära ordalag - att jag hade haft rätt när jag karaktäriserat "invandringskritikerna" som en till stor del rysslandvänlig och ryskinspirerad subkultur.

Vad skulle denna insikt leda till om Halla-aho vore en genuin patriot? Han skulle distansera sig från allt vad invandringskritik heter, medge att han blivit lurad och utnyttjad av vår östra granne, konstatera att de eventuella hotbilder som invandring och islam innebär inte håller på att realiseras lika snabbt som hotet från Ryssland, ansluta sig som en vanlig man i ledet till de Natovänliga och Rysslandkritiska bloggarna och lyssna till vad James Mashiri, Saara Jantunen och övriga sakkunniga säger. Men i stället fortsätter Halla-aho som profet för sin egen subkultur, dvs i praktiken som springpojke åt Ryssland. Visst visst försöker han bortförklara sig och påstå att han stöder Ukraina i den pågående konflikten, men prata skit kostar ingenting, när gärningarna talar tydligare språk. Varför? Därför att han när allt kommer omkring lockas mest av tanken om ostraffad, anarkisk brutalitet under Rysslands beskydd. Att försvara fosterlandet istället? Bort det!

Och det är skäl att lägga märke till att jag här bara ställer samma krav för Halla-aho som för mig själv. Min egen antifeminism har jag för det mesta skrinlagt när jag konstaterat att antifeminism uppmuntrat och inspirerat den av Ryssland främjade extremhögern. I en sådan situation bör en fosterlandsvän hålla tyst om småsaker och ansluta sig till den gemensamma fronten. På ett liknande sätt har jag även gett avkall på den dogmatiska pacifism jag omhuldade i min stormiga ungdom, eftersom jag lärt känna många officerare och märkt att det bland dem finns etiskt högtstående personer som ogillar t ex högerextrem rasism precis lika mycket som jag. Det finns solida skäl varför jag i dag föredrar en militärjunta framom en korrumperad sannfinnedemokrati.

Poliittinen korrektius ennen ja nyt - Politisk korrekthet förr och nu

Puolustusministerimme Jussi "Vanjka" Niinistö itkeskeli tuossa juuri, että uuden suomalaista fasismia käsittelevän kirjan tekijät pitävät hänen tutkimuksiaan lapuanliikkeestä tendenssimäisinä ja puhtaaksipesevinä. Hänen mielestään liikkeen esittäminen jotenkin pahana ja haitallisena on nykymaailman poliittista korrektiutta, ja ilmeisesti vain kommunisti tai "kulttuurimarxilainen" (hänen viiteryhmänsä lempitermiä käyttääkseni) voi jotenkin paheksua lapuanliikettä.

Nythän on kuitenkin niin, että nuo ajat kokeneet maltilliset porvaritkin muistelivat lapuanliikettä hyvin katkerina. Minun isoisäni oli maalaisliiton paikallispoliitikko ja sota-aikana sen kansanedustaja (myönnetään, että hän nousi eduskuntaan varamiespaikalta, Petter Wilhelm Heikkisen siirryttyä Kuopion läänin maaherraksi), ja hänkin piti lapuanliikkeen miehiä roskaväkenä ja roistoina - jopa siinä määrin, että hän vielä vanhana miehenä varoitti meitä lapsenlapsia lapuanliikkeen saastuttamana pitämästään kokoomuspuolueesta. Vanhana alahärmäläisenä hän ei tietystikään suhtautunut erityisen arvostavasti "lapualaisina" esiintyneisiin "paskahoususavolaisiin".

Itse asiassa lapuanliike edusti monille oman aikansa porvareille laittomuutta ja rikollisuutta, ja laillisuus oli niin keskeinen arvo juuri senaikaiselle maalaisliitolle, että lapuanliikkeen nyrkkivalta herätti luultavasti suurinta inhoa juuri maalaisliittolaisten keskuudessa. Lapuanliikkeen kunnianpalautus edustaa pikemminkin nykyaikaisia arvoja, kun lakia ja laillisuutta halveksitaan ja pilkataan oikealla, vasemmalla ja keskellä - lähestulkoon kaikkialla, missä suomea äidinkielenä puhutaan - ja taparikolliset lurjukset partioivat kadulla tekemässä ilkitöitään poliisin luvalla.

Oma hauskuutensa on siinä, että Vanjka on otsikoinut puolustelubloggauksensa sanoilla Wie es eigentlich gewesen ist. Tällä hän viittaa saksalaisen klassikkohistorioitsija Leopold von Ranken vaatimukseen, että historiankirjoituksen tulisi arvioida historiaa sekoittamatta siihen oman aikansa arvoarvostelmia. Me täällä saksan laitoksella haluamme kuitenkin huomauttaa, että Ranke jätti sivulauseesta pois liittomuodon apuverbin ja sanoi Wie es eigentlich gewesen. Hänen aikanaan se oli käypää saksaa, mutta on jäänyt sittemmin pois käytöstä (ruotsiinhan tämä saksasta lainattu tapa on juurtunut niin, että se kuuluu luontevaan nykykieleenkin). Jos Vanjka haluaa korostaa, että joka aikaa on arvioitava sen omasta näkökulmasta, hän voisi opetella myös siteeraamaan auktoreita oikein ja ajanmukaisesti.

Vår försvarsminister Jussi "Vanjka" Niinistö snyftade nyligen över att författarna till en ny bok om finsk fascism anser hans forskningsarbeten om lapporörelsen vara tendentiösa och rättfärdigande. Enligt hans mening är det någon sorts politisk korrekthet, ett försök att tillämpa dagens värderingar på gårdagens värld. Och tydligen är det bara en kommunist eller en "kulturmarxist" (för att använda det ord hans gelikar numera föredrar) som kan ogilla lapporörelsen. 

Faktum är dock att även moderata borgare som upplevde lappotiderna i egen person talade mycket bittert om lapporörelsen. Min morfar var politiskt aktiv i Agrarförbundets led, för det mesta bara en lokal pamp, men under krigsåren var han riksdagsman (det bör medges att han inte blev invald, utan steg till riksdagen från suppleantplats, när Petter Wilhelm Heikkinen blev landshövding för Kuopio län) - och han såg lappomännen som kriminell pöbel, till den milda grad att han ännu som gammal gubbe varnade oss barnbarn för samlingspartiet, som för honom framstod som fascistiskt förorenat. Han var hemma från Alahärmä, och att "savolaxare med skit i byxorna" fördristade sig att uppträda som "lappomän" var en förolämpning för honom som genuin österbottning.

Det var faktiskt i många samtida borgares ögon som lapporöreIsen stod för laglöshet och brottslighet, och lagligheten var just för Agrarförbundet ett så centralt egenvärde att lapporörelsens knytnävsvälde bör ha väckt mest avsky just bland agrarerna. Det här med att återupprätta lapporörelsens rykte är snarast ett resultat av dagens förvrängda värderingar: nu är det ju på alla håll i politiken, både inom högern och vänstern och i djupaste huvudfåran - nästan överallt där man talar finska som modersmål - som lag och laglighet föraktas och förlöjligas, och vanekriminella sluskar patrullerar gator och begår illdåd med polisens goda minne.

Det var också på sitt sätt roligt att Vanjka rubricerade sin bloggdrapa om temat med orden Wie es eigentlich gewesen ist. Med detta hänvisar han till det krav som den tyska historieskrivningens klassiker Leopold von Ranke ställde för historikerna: att de bör beskriva historiska händelser utan att blanda in sin egen tids värderingar. Vi här på tyska insten vill dock påpeka att Ranke utelämnade den sammansatta tempusformens hjälpverb i bisatsen: sålunda lyder citatet i sin originella tappning Wie es eigentlich gewesen. På Rankes tid var det här fin tyska, men sedan dess har tyskarna slutat utelämna hjälpverbet så (som vi vet har den här tyska vanan slagit rot i svenskan så djupt att vi fortfarande skriver "hur det egentligen varit"). Om Vanjka vill framhäva att en historisk epok alltid bör värderas utifrån samtida synvinkel, borde han även lära sig citera auktorerna i deras egen ordalydelse.

Miesasiamiehet asialla ja pakolaiset syyllistetään - När manssaksmännen skuldbelade flyktingarna

Nuorempana ja naiivimpana kuvittelin, että suuri osa miesasiamiehistä olisi minun kaltaisiani - feminismiin jo kehdossa kasvaneita älykkömiehiä, jotka sitten joutuivat aikuistuttuaan huomaamaan, että feminismimyönteisyys on heteroseksuaaliselle miehelle pariutumisen kannalta myrkkyä ja että heidän rakkauselämästään voi tulla parempaa vain hylkäämällä feminismin epärealistisen myönteinen naiskuva ja epärealistisen kielteinen mieskuva. Naisviha oli välttämätön välivaihe miehelle, joka syytti epäonnistumisistaan aina vain itseään.

Nykyään en enää ole niin naiivi. Nykyisiä miesasiamiehiä ei oikeasti kiinnosta omaksua realistisempaa naiskuvaa eikä toimivia pariutumisstrategioita, koska suuri osa miesasiamiehistä on yksinkertaisesti itsensä kieltäviä homoseksuaaleja ja sellaisina tuomittuja liukumaan äärioikeistolaisuuteen, joka on ennen muuta terapiaryhmä oman homoseksuaalisuutensa kiistäville. Eivät he todellisuudessa naista halua. Todennäköisempää on, että äärioikeistolaisen miesaktivismin kellokkaat vain haalivat kannattajikseen suuria joukkoja koskematonperseisiä jolppeja, joita sitten käyttävät hyväkseen. Ovat varmaan oppineet idean radikaalifeministilesboilta, heh heh.

Tämä ikään kuin johdantona, ja puhutaan sitten lauantaiksi suunnitellusta raiskaustapahtumasta. Sen takana oli amerikkalainen miesaktivisti Dariush "Roosh" Valizadeh, joka kuten nimestäkin ilmenee on iranilaista sukujuurta. Hupaisaa kyllä Rooshia ei ole miesasiapiireissä väitetty islamilaisen maailmansalaliiton keihäänkärjeksi, koska hänen julistuksensa puree liian hyvin muslimeja vihaaviin äärioikeistolaisnuorukaisiin. Vaikka Rooshin edustama äärikonservatiivinen uusmaskuliinisuus vastaakin aika hyvin läntisiä ennakkokäsityksiä muslimijunttien naisvihasta, ne pojat eivät voi vihata häntä - hänhän on heidän sankarinsa, naisvihan sankari. Ilmeisesti valkonaamaiselle äärioikeistolaiselle kelpaisi erinomaisesti vaikka ISISin ideologia, jos se vain osattaisiin markkinoida, pakata ja brändätä oikein.

Silloin kun minä julistin antifeminismiä, korostin, että feminismissä on ongelmallista sen ristiriitaisuus oikeusvaltion kanssa. Toisin sanoen minun antifeminismini perustui ennen muuta oikeusvaltion puolustukselle (alkuaikoina saatoin toki mennä retoriikassani hieman yli). Kannattaa huomata, että tämä ei ajan pitkään kelvannut "miesasiamiehille" - muslimitaustaisen fasistin (Rooshin) julistus kyllä kelpaa.  

Rooshin julistus, että maanomistajalla pitäisi olla oikeus raiskata maallaan kulkeva pimpan omistaja, vetää kyllä kyynelet silmiin naurusta. Tämähän on täydellisesti viritetty osumaan pimpatta jääneen, libertarismiin seonneen ja itseään hyvinkin älykkäänä poikkeusyksilönä pitävän teinipojan, eh, sensibiliteettiin. Noista häiskistä kertoo kyllä kaiken tarvittavan se, että heidän näkökulmastaan realistisin tapa päästä naisiin olisi libertaristinen vallankumous, jossa he pääsisivät väkisinmakaamaan oikein luvan perästä. Ajatus, että nainen antaisi heille vapaaehtoisesti ja yhteisestä sopimuksesta, ei tunnu menevän pojille jakeluun edes mielenkiintoisena teoreettisena mahdollisuutena. 

Mutta onhan se jumalauta kummaa kun tämä valkoisia poispilattuja sällejä nimenomaisesti puhutteleva karvanaama kehotti seuraajiaan kaikkialla maailmassa raiskaamaan silmittömästi - niin silloin poliisi lähtee Helsingin keskustaan viitaten muka pakolaiskeskuksissa kiertäneisiin suunnitelmiin. Huhua on levittänyt persujen lehti - persujen, jotka ovat itse asiassa ideologisesti varsin lähellä tapahtumahuhujen takana ollutta antifeministiliikettä. Seuraavaksi varmaan Odinin pojat tekevät jonkin terrori-iskun ja pääsevät kuin koirat veräjästä, koska poliisi on silläkin kertaa huhuilla harhautettu etsimään muslimiterroristeja.

Muuten olin taas kerran pessimismissäni oikeassa: jo vuosia sitten sanoin poliisin olevan persujen taskussa ja käytännössä persujen oma punakaarti. Tämä tapaus vahvistaa väitteeni. Puhun tahallani punakaartista: persut ovat oikeusvaltiota ja laillisuutta vihaava poliittinen ryhmä, joka saa tukea Venäjältä kuin punakaartit aikoinaan.

Sieltä ne tulevat sinun lastasi tappamaan, poliisin luvalla.

När jag var yngre och mera naiv inbillade jag mig att största delen manssaksmän skulle vara som jag - intellektuella killar som uppfostrats till feminism av feminister och som på vuxen ålder insett att profeminism aldrig hjälpt en enda heterosexuell man att bli bättre pojkvän eller pojkvän överhuvudtaget och att deras kärleksliv kan bli bättre bara genom att ge avkall på feminismens orealistiskt positiva bild av kvinnan och dess lika orealistiskt negativa föreställning av mannen. Hatet mot kvinnor är i denna utvecklingsgång ett oundvikligt övergångsskede för en man som alltid skyllt på sig själv när han misslyckats i sina kärleksförhållanden.

I dag är jag inte längre så naiv. Nuförtiden är manssaksmän inte längre intresserade vare sig av en mera realistisk kvinnobild eller av fungerande raggningsstrategier, eftersom den största delen av den helt enkelt är självförnekande homosexuella, och som sådana tenderar de att sluta som högerextremister - extremhögern är ju när allt kommer omkring främst en terapigrupp för de som förnekar sin egen homosexualitet. De är i verkligheten inte intresserade av att hitta flickvänner. Mera sannolikt är att den högerextrema mansaktivismens koryféer bara lockar till sig massor av oerfarna ynglingar som de sedan tänker utnyttja sexuellt. Det är säkert från lesbiska radikalfeminister grundidén kommer, haha.

Det ovanstående ska tjäna som en inledning, och sen talar vi om våldtäktshappeningen som skulle (men inte kom att) äga rum i lördags. Primus motor bakom den var den amerikanske manssaksaktivisten Dariush "Roosh" Valizadeh, vilken som det framgår ur namnet är av iranskt påbrå. Roligt nog har ingen i manssakskretsarna kommit att misstänka att Roosh vore spjutspetsen för den muslimska världskonspirationen - ty hans förkunnelse biter alltför bra på de muslimhatande högerextremistiska ynglingarna. Rooshs ärkekonservativa nymaskulinitet motsvarar visserligen rätt exakt de västerländska fördomarna om bonnmuslimskt kvinnohat, men manssakskillarna kan inte hata honom - han är ju deras hjälte, en kvinnohatets hjälte. Tydligen skulle de högerextrema kritansiktena gilla även ISIS' ideologi, förutsatt att den salu- och marknadsfördes till dem på ett lämpligt sätt.

När jag förkunnade antifeminism, brukade jag framhäva att det problematiska med feminismen är att den inte riktigt går ihop med rättsstaten. Min antifeminism var framför allt baserad på ett försvar av rättsstaten (okej, i början kunde jag tillåta mig en del retoriska excesser). Det är värt att uppmärksamma, att det här i längden inte gillades av manssaksmännen - de föredrar t o m en fascist av muslimsk bakgrund, dvs Roosh.

Roosh tycker att markägaren bör tillerkännas rättigheten att våldta vilken som helst kvinna som råkar befinna sig på hans mark, och den här idén får mig nog att digna av skratt. Tanken är ju alldeles finjusterad för att tilltala en ung kille som aldrig har haft nån flickvän, som har fastnat i libertarianismträsket och som anser sig vara en superintellektuell, exceptionell varelse. Det säger allt om de där killarna att en libertarianistisk revolution som skulle göra det tillåtet att våldta framstår för dem som det mest realistiska sättet att äntligen få sig ett ligg. Att en tjej av sin egen fri vilja kunde ligga med dem kan de inte ens tänka sig som en intressant teoretisk möjlighet. 

Men det är nog så konstigt att se hur polisen reagerar på Rooshs uppmaning. Märk väl att denne skäggige misogyn som särskilt tilltalar vita bortskämda killar uppmanar sina anhängare överallt i världen att våldta utan urskillning - och då blir det ett väldigt polisuppbåd mitt i Helsingfors, eftersom det kantänka cirkulerar någon sorts lömska planer på flyktingcentra. Ryktet har spritts av sannfinnarnas tidning - och sannfinnarna står ideologiskt rätt nära den antifeministiska rörelsen, som ligger bakom planerna på en våldtäktsfestival. Nästa gång ska väl Odinssönerna begå ett terroristiskt brott utan att bli bestraffade, eftersom polisen även den gången kommer att ha vilseletts till att söka efter muslimska terrorister.

Förresten visar det här att jag hade rätt när jag för ett antal år sen sa att polisen sitter i sannfinnarnas ficka och funkar som deras högst eget rött garde. Och det är medvetet jag omtalar dem som rödgardister: sannfinnarna ogillar laglighet och rättsstatlighet och stöds av Ryssland, precis som röda gardet på sin tid.


Där kommer de och de ska döda dina barn, och polisen tänker ingenting göra.