lauantai 25. heinäkuuta 2015

Sampo Terhon yksityisajattelua/Sampo Terhos privata tankar

Sampo Terho, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja, koetti kuitata Olli Immosen rotusotafantasiat "yksityisajatteluna". Jos Suomessa olisi oikeaa tutkivaa journalismia, joku lehtineekereistä tekisi lopultakin jotain leipänsä eteen ja lukisi Terhon omat jutut esimerkiksi Kanavasta tässä kontekstissa. Kuten tavallista, kansalaisjournalistien pitää tehdä työt kun ei lehdistöstäkään siihen ole, ehkä siksi että Hugenbergit ovat kieltäneet tutkivan journalismin.
Jussi Jalonen (kukas muu) otti kuitenkin puheeksi Terhon aiemmat kirjoitukset. Toivoakseni minulla on lupa lainata Jalosen kommentti asiasta:

"Muistaako kukaan, miten Sampo Terho vuonna 2010 totesi monikulttuurisuudesta seuraavasti: "
Tässä on aate, joka tuhoaa kulttuurin ja jopa sen fyysisen olemassaolon. Mutta jos yhdessä päätetään, että tätä haluamme, että meitä ei etnisenä ryhmänä ole olemassa, sitten niin."Tai mahdollisesti Sampo Terhon vuoden 2007 artikkelia Kanavasta, jossa hän totesi, että "kaukasialaiset kansat ovat päätymässä samanlaiseen uhanalaisuuteen kuin Amerikan alkuperäiset mongoloidiset kansat"?"

Tuo Terhon terminologia on varsin hauskaa. Valkonaamojen nimittäminen kaukasialaisiksi kuuluu amerikkalaiseen populäärirotuoppiin, mutta sitten vielä Amerikan alkuperäisasukkaita nimitetään "mongoloideiksi". Jos nyt ihan pakko on rotutermejä käyttää, niin miten olisi "mongolidi"? "Mongoloideilla" on ainakin ennen vanhaan tarkoitettu Downin syndroomasta eli 21. kromosomin trisomiasta kärsivää henkilöä.

Sitten tietysti pitää todeta, että Terhoa tuosta puheenvuorosta päätellen kiinnostavat yksinomaan rotu-, eivät kulttuuriarvot. Joku voisi olla sitä mieltä, että mustat veikot, jotka ovat koko ikänsä asuneet Suomessa, omaksuneet täkäläisen kulttuurin ja lukeneet suomalaisen kirjallisuuden Kalevalasta Sofi Oksaseen, ovat parempia suomalaisen kulttuurin edustajia kuin joku rämppäyhtyeen renttu, jonka puhuma suomi on englanninkielen sekaista slangisössötystä. Mutta epäilemättä Terho ei ole tätä mieltä.


Sampo Terho, ordföranden för den sannfinländska riksdagsgruppen, försökte vifta bort Olli Immonens fantasier om ett raskrig som "privata tankar". Om det fanns verklig undersökande journalism i Finland, skulle någon av murvlarna äntligen göra något för sitt levebröd och läsa igenom Terhos egna artiklar t ex i den högerkonservativa tidskriften Kanava i den här kontexten. Som vanligt är det dock medborgarjournalister som måste axla ansvaret, antagligen därför att de Hugenbergska gestalter som leder och ägar medierna i det här landet förbjudit grävande journalistik.

Jussi Jalonen (som man kunde vänta sig) tog dock upp Terhos tidigare skriverier. Jag hoppas att jag tillåts citera vad Jalonen skrivit om saken:

"Minns någon hur Sampo Terho år 2010 skrev om mångkulturen? "
Det här är en ideologi som förintar kulturen t o m genom att utplåna dess fysiska existens. Men om vi gemensamt beslutar att det här är vad vi vill, att vi inte finns till som en etnisk grupp, så får det väl vara så." Eller kanske artikeln Terho skrev i tidskriften Kanava år 2007, där han konstaterade, att "de kaukasiska folkslagen håller på att bli lika utrotningshotade som de mongoloida ursprungsfolken i Amerika"?"

Terminologin Terho använder är i och för sig rätt löjeväckande. Att kalla kritansiktena för "kaukasier" hör hemma i amerikansk populär raslära, men därefter kallar han Amerikas ursprungsbefolkning för "mongoloid". Om man måste använda rastermer så skulle "mongoliderna" låta bättre. "Mongoloid" har åtminstone förr i världen avsett en person som lider av Downsyndromet eller trisomi i kromosom 21.

Sen måste man givetvis konstatera att det där yttrandet ger vid handen att Terho endast intresserar sig för rasvärden, inte kulturella värden. Någon annan kunde tycka att svarta killar som levat hela sitt liv i Finland, tillägnat sig kulturen här och läst igenom hela vår nationallitteratur från Kalevala till Sofi Oksanen är bättre ambassadörer för finsk kultur än någon kille som bara spelar ståltrådsmusik och inte kan tala finska utan att blanda in massor av engelska slangord. Men tydligen tycker inte Terho så.

Lisää maahanmuuttokriittisiä älymiehiä älyilemässä/Flere invandrarkritiska intellektuella demonstrerar sin begåvning


Näyttää siltä, että meillä on oikein maahanmuuttokriittisen älymystön kokoontumisajot meneillään, kun sopivasti myös Junes Lokka antaa ymmärtää olevansa tutkinnassa sisäministerille suunnatun anonyymin murhauhkauksen johdosta. Junes Lokka on tietysti suomalaisen äärioikeiston hullunkurisimpia hahmoja: hän on myöntänyt polttaneensa pilveä, on ikuinen opiskelija joka on julkisesti kieltäytynyt hänelle tarjotusta työstä ja kaiken lisäksi on marokkolaista syntyperää. Tämä ei tietenkään ole estänyt häntä levittämästä karkean rasistisia propagandavideoita eikä kehottamasta häntä rasistiksi nimittäneitä "menemään töihin". Mutta eihän maahanmuuttokriitikko ehdi käydä töissä, kun on kiire pelastaa isänmaa netissä öyhöttämällä.

Minä muuten olen syntyperäinen suomalainen, en koske viinaan ja käyn töissä. Kumma kyllä maahanmuuttokriitikot eivät puolusta minua, pikemminkin päin vastoin.


Det förefaller att det pågår någon sorts online-träff för invandrarkritisk intelligentia, eftersom även Junes Lokka här låter oss förstå att han utreds för ett anonymt mordhot mot inrikesministern. Junes Lokka är givetvis en av de mest komiska figurerna (filurerna?) i den finska extremhögern: han har medgett att han rökt brass, han är en evighetsstuderande som kränkt vägrat det jobb som offentligt på nätet erbjudits honom, och till på köpet är av marockansk härstamning. Detta har varken hindrat honom att distribuera grovt rasistiska propagandaklipp eller att uppmana alla som kallat honom för rasist att "skaffa er ett jobb istället". Men som vi vet hinner invandrarkritiker inte med ett arbete, de är alltför upptagna med att rädda fosterlandet genom att väsnas på nätet.


Jag är förresten renrasig finländare som aldrig röker, super eller knarkar, och dessutom har jag faktiskt ett jobb. Men av något skäl har invandrarkritikerna aldrig tagit mig i försvar...




Junes Lokalla on tietysti myös kannattajansa, eli Markus Jansson, joka sai vuosikymmen takaperin kyseenalaista nettikuuluisuutta mm. haukkumalla ydinvoimaa kannattavan ydinfyysikon mistään mitään tietämättömäksi viherhipiksi. Jansson on tälläkin hetkellä tutkinnassa moninkertaisesta kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta sekä virkamiehen (ilmeisesti poliisin) väkivaltaisesta vastustamisesta. Mutta tiedämmehän me, että valkoinen lihaasyövä äärioikeistolainen heteromies ei koskaan voi olla terroristi.


Junes Lokka har givetvis anhängare. En av dem är Markus Jansson, som för ett årtionde sedan gjorde sig ökänd på nätet bl a genom att kalla för en flummig grön hippie en kärnfysiker som dessutom var kärnkraftsförespråkare. Jansson utredas i skrivandets stund för upprepad hets mot folkgrupp och för våldsamt motstånd mot tjänsteman (antagligen var det en polis). Men vi vet ju att en vithyad köttätande högerextremisk heterosexuell man aldrig kan vara terrorist.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

"Tomorrow belongs to me"


Maahanmuuttokriittinen älymiehemme Olli Immonen osaa sujuvasti sitä kieltä, jota kaikki maahanmuuttokriitikot pitävät suomea isänmaallisempana - suomeksihan on ollut kaikenlaisia kommunistikirjailijoita, mitä näitä nyt on Väinö Linnoja sun muita. Ja sanoma on suoraan Cabaret-elokuvan kappaleesta Tomorrow Belongs to Me


Paradrepresentanten för vår invandrarkritiska intelligentia Olli Immonen behärskar fulländat det språk som alla invandrarkritiker anser mera fosterländskt än finskan - det har ju funnits allehanda kommunistiska författare som skrivit på finska, Väinö Linna till exempel. Och vad Immonen har att säga får en att tänka på låten Tomorrow Belongs to Me från filmen Cabaret.



torstai 23. heinäkuuta 2015

Laura Huhtasaaren tapaus ja muuta ajankohtaista/Fallet med Laura Huhtasaari och annat aktuellt

(Svensk översättning, se nedan.)

Laura Huhtasaari paljastui tässä hiljattain Perussuomalaisten rasistisiiven heikoimmaksi lenkiksi. Komean epähumaaneja marssisävelmiä soitellen sotaan lähtenyt täti-ihminen nimittäin sortui stressitilanteessa täysin: eräät tuttavani ovat antaneet ymmärtää hänen rukoilleen yötä myöten ymmärrystä jopa heiltä, sertifioiduilta ”mokuttajilta”, kun rouvan kantti ei kestänyt poliitikon normaaliin arkeen kuuluvaa hermopainetta. Sisäpiirin tietojen mukaan Huhtasaari ei ole koskaan ollut erityisen merkittävässä roolissa äärioikeistossa: hän on ennen muuta tyypillinen esimerkki siitä, kuinka laarinpohjalta kaivetaan porukkaa persujen listan täytteeksi.

Huhtasaaren pelleilyt Facebookin natsisivuilla ovat tietysti melko merkityksettömiä sekoiluja. Huomattavasti mielenkiintoisempi oli hänen julistuksensa, että yhteisvastuu on paha asia, koska Rooman valtakuntakin kaatui yhteisvastuuhun. Me historiankirjamme lukeneet tiedämme oikein hyvin, mihin Rooma kaatui: lähinnä kristinuskoon. Katsokaas kun Jeesuksen sanoma oli juuri se yhteisvastuu eli oman itsen tunnistaminen lähimmäisessä. Mutta ihan ei Huhtasaarikaan vielä kehdannut myöntää persujen ja koko äärioikeiston viime kädessä vihaavan nimenomaan kristinuskoa ja sen vaikutusta kulttuurissamme ja moraalissamme. Puolueessa ja sen äänestäjissä on kuitenkin sen verran sitä väkeä, jolle kuvitelma omasta kristillisestä identiteetistä on vielä tärkeä.

Huhtasaari ehti tätä kirjoittaessani möläyttää toisenkin sammakon, hän nimittäin ehdotti seksuaalirikollisten siirtämistä virolaisiin vankiloihin, varmaan siinä toivossa että nämä sikäläisissä ankarissa oloissa venäjää puhuvan alaluokan seassa saisivat tuperkkelin tai muun kuolemantaudin. Ehdotus on tietenkin perustuslain vastainen kuten jokseenkin kaikki persujen nerokkaat ideat, mutta sikälikin hupaisa, että persujen riveissä tunnetusti kuhisee rikollista, myös seksuaalirikollista väkeä alkaen jokapaikanhöylä Putkosesta.

Tavallaan tragikoomisen hauskaa on tässä yhteydessä sekin, että silloin kun kantakalpeanaama raiskaa alaikäisen tytön, tälle löytyy puolustelijoita juuri siitä samasta kirjoitustaidottomien moralistien kaartista, joka myös yhtä impulsiivisesti mölisten vaatii takavarikoimaan tummaihoisilta raiskaajilta kivekset valtion kokoelmiin (ja tietysti räkä ja kuola rinnuksilla vaatii maahan persujen diktatuuria kastroimaan raiskaajat). Tästä esimerkkinä siteeraisin seuraavan puheenvuoron sosiaalisesta mediasta:

M[...] L[...] ,syytätkö tosiaan miehiä ,jos sinun tyttäresi on klo 4 taksitolpalla kännissä ja tapaa känniläisiä miehiä ,valehtelee tulleensa kapakasta,,menevät samaan osoitteseen ja naivat .12v. Halosta päähän ,suhteellisuuden taju on kadonnut.

”M. L.” viittaa naishenkilöön, jonka kanssa tämä sankari keskusteluaan kävi. Pilkkuvirheet ovat alkuperäisen kirjoittajan, samoin tuo lauseyhteyden ulkopuolinen ”12v.” joka ilmeisesti viittaa tytön ikään tässä fantasiassa.

Nythän pitää sanoa, että nuoret (täysi-ikäiset) naiset tosiaan tekevät miehille keljuja temppuja ja valehtelevat; kirjoitteluani seuranneet tietävät, että minulla ei ole ollut ainoatakaan hyvää eikä ymmärtäväistä sanaa sanottavana tällaisille ilkiöille. On totta, että alaikäiset pikkutytöt saattavat soluttautua aikuisten ihmisten seksikeskustelufoorumeille uteliaisuuttaan. Normaali reaktio mieheltä siinä tilanteessa on siirtyä isällisen valistavaan moodiin heti kun vastapuolen ikä selviää.

Puhutaanpa sitten toisesta aiheesta. Hesarin kuukausiliite julkaisi tässä heinäkuun alussa jutun Aivan tavallinen tappo, joka käsitteli henkirikoksia Suomessa. Kuten kaikki jo tietävät, aivan tavallinen tappo on Suomessa sellainen, että Arska surmaa humalassa Reiskan ja on jälkeen päin vilpittömän katuvainen, koska Reiska oli hänen paras ja ainoa ystävänsä. Asiaan kuuluu, että Arskalla ei myöskään ole paljon minkäänlaista käsitystä tai mielikuvaa siitä, miksi hän on tappanut kaverinsa.

Jutun mukaan etnisten suomalaisten ja somalitaustaisten Suomen kansalaisten välillä ei ole merkittävää eroa siinä, kuinka paljon murhiin syyllistytään. Korkeintaan somalin tekemä murha synnyttää paljon suurempaa mediahuomiota, kun taas kantakundien rikokset katoavat tilastoihin. Ainahan ne juopot ovat omia rivejään apuharventaneet, eikä kukaan siitä ole kyyneltä pirauttanut, paitsi se Arska kohtalokkaasta kännistä selvittyään.

Toisaalta jutussa mainitaan myös, että maassamme on kaksi etnistä ryhmää, sanotaan nyt aluksi vaikka brutopialaiset ja syldavialaiset, joista brutopialaiset tekevät suhteessa väestöosuuteensa yli kolme kertaa enemmän henkirikoksia kuin syldavialaiset. Syldavialaiset kuuluvat maamme kantaväestöön. Pitäisikö mielestänne brutopialaisille opettaa syldavialaisten kieltä ja tapoja? Onhan tilastojen mukaan selvää, että brutopialainen kulttuuri on väkivaltainen ja raaka, ja että brutopialaisten silmitön väkivaltaisuus uhkaa meidän kaikkien henkeä ja turvallisuutta. Viherpunikit tietysti höpisevät, että brutopialaisten täytyy saada harjoittaa kulttuuriaan, mutta maahanmuuttokriitikon Halla-ahon pyhää sanaa ulkoa toistelemalla terävöitynyt järki ymmärtää, että brutopialaisten verinen tappokulttuuri ei kuulu Suomeen.

Leikki sijansa saakoon, mutta yksi jos toinenkin lukija varmasti huomaa, mistä tässä oikeasti on kysymys: brutopialaiset ovat suomenkielisiä suomalaisia ja syldavialaiset suomenruotsalaisia. Jos maahanmuuttokriitikot olisivat oikeasti huolissaan väkivaltarikollisuudesta, he pitäisivät ruotsin pakollista opetusta periaatteessa hyvänä juttuna, koska se suo suomenkielisille mahdollisuuden integroitua objektiivisesti parempaan kulttuuriin. Kovin paljon henkirikostilastoja objektiivisempaa mittaria ei oikein voi keksiä.

Mutta juuri tästähän siinä paljon puhutussa rasismissa on kyse. Huomattavan osan maahanmuuttokriitikoiden pahimmistakin törkeyksistä voisi antaa anteeksi, jos he puhuisivat samassa sävyssä ja samojen periaatteiden mukaan omasta viiteryhmästään. Jos maahanmuuttokriitikot olisivat valmiita kutsumaan suomalaisia alemmaksi roduksi samoilla kriteereillä kuin he leimaavat muita etnisiä ryhmiä, heitä ei ainakaan voisi syyttää syrjinnästä ja tuskinpa oikein rasismistakaan.

Silloin kun kyse on tummaihoisista tai islaminuskoisista ihmisryhmästä, maahanmuuttokriitikot pitävät pilkkanaan kaikkia väitteitä, että rikollisuuden voisi selittää sosioekonomisilla syillä, kuten yleisellä syrjäytymisellä. Ehei, rodusta siinä on kyse. Mutta annas olla kun puhe on suomenkielisten suomalaisten rikollisemmuudesta suomenruotsalaisiin verrattuna. Silloin yhtäkkiä saammekin kuulla, että taustalla on jonkinlainen suomenkielisten sorto ja historiallinen epäoikeudenmukaisuus. Kas, heidän omaa viiteryhmäänsä ei todellakaan saa kohdella samoin periaatteiden mukaan kuin muuta ihmiskuntaa. Hehän ovat maan suola ja maailman valo, ja koko muun ihmiskunnan pitää pokkuroida heille.

Viisaammiltani lainaamallani iskulauseella sanon aina, että äärioikeistolaistemme ainoa moraalinen laki on: ”jos minä voin hävitä pelin, se ei voi olla reilu peli”. Rasismi on tästä oikeastaan vain seurausilmiö. ”Maahanmuuttokriitikot” ovat suurelta osin sellaisia ihmisiä, jotka katsovat olevansa etuoikeutettuja ja joiden mielestä maailman hirvein epäoikeudenmukaisuus on, ettei heille itselleen makseta erityispalkkiota olemassaolosta. Heillä on mielestään oikeus solvata kaikkia muita mitä törkeimmin ja vaientaa ihmisiä nettiuhkailulla, mutta jos metsä vastaa kuten siihen on huudettu, silloin tuo läpimätä roskajoukko rääkäisee, että sen sananvapautta uhataan.

Suomalaiset kuitenkin ovat niin pelkurimaista porukkaa, että ovat valmiita hyysäämään ja myötäilemään mitä tahansa moraalitonta öykkärisakkia, joka onnistuu nousemaan arvostelun yläpuolelle. Ja tässä päästäänkin seuraavaan asiaan. Nimittäin Toini Kankaanniemen seksiskandaaliin, johon en olekaan aiemmin ehtinyt kunnolla tarttumaan.

Toimi Kankaanniemi tuli aikoinaan tunnetuksi Esko Ahon hallituksen ympäristö- ja alkoholiministerinä. Silloin idyllisinä vanhoina aikoina uskoimme, että herätyskristilliset piirit ihan oikeasti tarkoittavat mitä sanovat julistaessaan raittiutta ja siveellisyyttä. Monet niistäkin, joiden oman raittiuden ja siveellisyyden laita oli vähän niin ja näin, kunnioittivat Kankaanniemen kaltaisia vanhoillisia kristittyjä. Toiset ajattelivat, että maailman houkutuksista kieltäytyminen vaati tahdonlujuutta, jota heillä itsellään ei ollut. Toisille taas herätyskristilliset ihmiset olivat viattomia olentoja, joita piti suojella maailman riettaudelta kuin lapsia. Tällä tavalla ajattelevat olivat ehkä itse hyvinkin syntisiä, mutta samalla he olivat sisäistäneet Jeesuksen opetukset paremmin kuin itsekään tiesivät: sanoihan Jeesus, että Jumalan valtakunta kuuluu niille, jotka ovat säilyttäneet lapsen viattomuuden, ja tällaisina olimme oppineet pitämään herätyskristillisiä ihmisiä.

Kankaanniemen seksipuheet kuitenkin osoittavat omalta osaltaan, että suuri osa herätyskristillisyydestä taitaa viime kädessä olla huijausta. Meidät jujutettiin uskomaan, että herätyskristilliset oikeasti elävät kuten saarnaavat ja että olemme velvollisia kuuntelemaan heidän typerämpiäkin puheitaan edes ymmärtäväisesti, koska heillä on sellaista kykyä itsekuriin, jota meillä ei ole.

Olen jo kirjoittanut, miten tilanne todellisuudessa on. Herätyskristillisyys on suomenkielisessä Suomessa mitä ilmeisimmin taantunut osaksi samaa alaluokan kulttuuria kuin katurikollisen juopon elämäntapa. Välistä katurikolliset juopot tulevat uskoon ja todistavat siitä, miten paljon parempi on olla Jeesuksen sylissä kuin maailman lapsena. Toisaalta jotkut Jeesuksen seuraajien lapsista tulevat joskus siihen käsitykseen, että ryyppääminen, narkkaaminen, rikosten tekeminen ja nussiminen on paljon hauskempaa kuin Jeesuksen ylistäminen. Mutta sieltä rikollissakeista on aina pääsy takaisin Jeesuksen völjyyn, jos osaa lyödä lumpiot lattiaan Hänen edessään. Sitä vastoin liberaali kaupunkikeskiluokka (joka luultavasti elää sekä seksuaalisesti siistimmin että tekee vähemmän rikoksia, noin keskimäärin, kuin se öyhöttävä alaluokka) on tuon tyyppiselle alaluokalle pelkästään vihan ja kateuden kohde. Alaluokan edustaja on nimittäin – riippumatta siitä, onko hänellä menossa rikollis- vai uskovaisvaihe – syvästi tietoinen siitä, että hänen elämänsä on melko surkeaa räpeltämistä, mutta samalla hän tietää, ettei ikinä pääsisi liberaaliin keskiluokkaan mukaan, vaikka yrittäisi.

Puhutaan sitten vielä persujen sisäisistä ristiriidoista, niistähän on aina hauska puhua. Timo Soini on ilmeisesti pyörtänyt puheensa Kreikan tuista, mutta myönnän, etten minäkään tiedä, onko tosiasiassa näin. Kreikan tilanne on nimittäin tavalliselle, taloudesta mitään ymmärtämättömälle tallaajalle aivan käsittämätön – en minäkään yritä väittää, että tajuaisin siitä tuon taivaallista. Vielä vaikeampaa on pysyä sen kyydissä, mitä Soini oikeasti on tullut luvanneeksi. Puolueessa on kuitenkin havaittavissa tiettyä rakoilua Soinin EU-politiikan vuoksi.

Veli-Matti Saarakkala, joka on halla-aholaista siipeä, mutta tullut tunnetuksi lähinnä käsittämättömillä neuroosipuheillaan homojen uhkaavasta läsnäolosta uimahallien pukuhuoneissa, on vaatinut puolueen eroa hallituksesta EU-politiikan vuoksi. Toinen soraääni on Sebastian Tynkkynen, joka on aika avoimesti myöntänyt olevansa kyyninen tyrkky – poika tuntuu olevan valmis esittämään niin homoa, heteroksi eheytynyttä uskonratkaisun tehnyttä homoa tai persua, kunhan hinnasta sovitaan.

Persuissa saa olla hyvin monenlaisena, mutta Soinia ei saa kyseenalaistaa. (Toki kaikenlainen humaanius, luontoarvojen puolustaminen ym. on persuissa yhtä lailla sopimatonta.) Toisin sanoen Tynkkysen ja Saarakkalan jatko puolueessa on katkolla. Tynkkynen on pelkästään nuorisojärjestön keulakuva, jolla ei ole näyttöjä kyvystään kerätä ääniä. Todennäköisesti hän lentää puolueesta pellolle tai ainakin menettää paikkansa nuoriso-osaston puheenjohtajana.

Saarakkalan tilanne on toinen: hän on jo kansanedustaja. Kaverien kanssa tuossa pohdittiin, miten hänelle käy, ja viisas raha tuntuisi olevan kirjallisen varoituksen puolella. Pitkällä tähtäimellä Saarakkalaa toki saattaa uhata erottaminen eduskuntaryhmästä, koska hän on jo aikaisemmin unohtanut asemansa ja käynyt Soinia vastaan. Todennäköisesti hän tässä tapauksessa tekee hirvisaaret ja perustaa uudelleen Muutos 2011 -eduskuntaryhmän.

Tietysti pitää muistaa sitäkin, että persuilla on lähiaikoina edessään puoluepäivät, joissa kummisetä Soinin valta on jo uhattu kyseenalaistaa. Asialla on Oulun capomandamenton consiglierenä kunnostautunut Raimo Rautiola, joka puheistaan päätellen korostaa EU-vastaisuutta puolueen varsinaisena missiona. Hän on myös paheksunut Venäjän edustajien porttikieltoa Ety-kokoukseen. Ilmeisesti Rautiola edustaa puolueen ”äärikeskustalaista” kekkosnostalgiasiipeä, sitä porukkaa, joka uskoo jo kaksikymmentä vuotta kiertäneisiin propagandalöpinöihin Venäjän-kaupan valtavista kehitysnäkymistä.

Rautiolalla ei tietenkään ole mitään mahdollisuuksia oikeasti vaarantaa Soinin jumalkuninkaan ja faaraon asemaa puolueessa: Soini-Stalin puhdistaa joka tapauksessa häntä tukevat trotskilaiset pellolle ja Muutos 2011:n riveihin. Mutta koska Rautiola ilmeisesti edustaa venäläismielisempää linjaa, hänen vastaehdokkuutensa voidaan tulkita niin, että Venäjä siinä vahvistaa omistajan otettaan viidennestä kolonnastaan: Soini saa viestin, että olet tainnut nyt päästää masusi liian pitkälle, Timofeikka.

Lopuksi todettakoon, että Venäjän toisen avustajatiimin päämies Janus Putkonen ilmoitti juuri asustavansa nyt Donbassissa, mistä käsin hän ilmeisesti aikoo johtaa uutta propagandatorveaan Vastavalkeaa. Venäjä tuntuu olevan vakavissaan. Punainen on kaakon kulma, verta, tulta ennustaa.

***

Laura Huhtasaari avslöjade sig nyligen som den svagaste länken inom Sannfinnarnas rasistiska fraktion. Den här tanten, hur mycket väsen hon än gjorde av sin demonstrativt antihumana inställning, bröt helt samman under trycket från medierna. Vissa bekanta till mig, certifierade ”mångkulturmänniskor” förresten lät förstå att hon t o m kontaktat dem via e-mail mitt i natten och bad och bönade om förståelse. Den stress som hör ihop med politikens vardag orkar hon tydligen inte med. Information från invigda ger även vid handen att Huhtasaari aldrig spelat någon särskilt viktig roll inom extremhögern, inte ens på lokal nivå: hon utgör först och främst ett typiskt exempel på hur sannfinnarna skrapat ihop rester för att fylla ut kandidatlistorna.

Huhtasaaris äventyr på Fejsans nazistsidor intresserar givetvis knappast någon. Det är betydligt viktigare att hon förkunnat att ”gemensamt ansvar” är av ondo, eftersom det är vad som fällde romerska riket. Vi som inte sov på historietimmarna vet bättre vad som fick romerska imperiet att knaka i fogarna: det var nog snarast den kristna tron. Jesu budskap går nämligen ut på att man skulle känna igen sig i sina närmaste, alltså gemensamt ansvar. Men inte ens Huhtasaari vågade ännu medge att sannfinnarna och extremhögern när allt kommer omkring hatar just det kristna inslaget i vår kultur och moral. Partiet och dess väljarkår hyser nämligen fortfarande en del figurer som gärna inbillar sig att de är kristna.

Medan jag skrev på den här bloggdrapan hann Huhtasaari kläcka ur sig en groda till: hon föreslog nämligen att finländska sexbrottslingar skulle överföras till estniska fängelser. Antagligen var det meningen att dessa i Estlands grymma fängelseförhållanden, där de flesta fångar är representanter för den estlandsryska underklassen, skulle smittas med tuberkulos eller någon liknande dödlig sjukdom. Förslaget är givetvis oförenligt med grundlagen, precis som alla andra fina idéer sannfinnarna får för sig, men därutöver bör det påpekas att det är precis i deras led som det vimlar av brottslingar, inklusive sexbrottslingar, med partiets officielle tusenkonstnär Putkonen i spetsen.

I det här sammanhanget känns det även värt ett olyckligt skratt att den representant för majoritetsbefolkningen som våldtar en flicka i omyndig ålder alltid tas i försvar av precis samma halvanalfabetiska moralister som vid behov lika impulsivt bölande kräver att mörkhyade våldtäktsmän bör få sina testiklar konfiskerade av staten (och som naturligtvis även förkunnar att landet behöver en sannfinsk diktatur som skulle våga kastrera filurerna på riktigt). Ett exempel är det här diskussionsinlägget på de sociala medierna:

M[...] L[...] ,är det verkligen män du skyller på ,om din dotter klockan fyra på natten raglar omkring berusad vid taxistolpen och råkar en eller flera berusade män,,om de sen åker till samma adress och knullar .12år. Du borde få av en vedklabb i skallen ,du har tappat sinnet för proportionerna.

”M. L.” är den kvinnliga diskussionspartner som hjälten här tilltalade. Kommafelen är som i originalet, likaså det där ”12år” utanför meningen – antagligen avser det flickans ålder i den här fantasin.

Nu bör det ju konstateras att unga (myndiga) kvinnor faktiskt ofta spelar elaka spratt för män och ljuger. De som följt med mina skriverier vet att jag inte har mycket förståelse för sådana fnask. Det är också sant att nyfikna småflickor på webben ibland infiltrerar sexdiskussionsfora avsedda för vuxna människor. I en sådan situation bör en normal vuxen karl genast övergå till upplysar- och papparoll när han kommer underfund med hur ung motparten egentligen är.

Låt oss sen tala om någonting helt annat. Tidningen Helsingin Sanomats månadsbilaga tryckte i början av juli en artikel under titeln Aivan tavallinen tappo, ”Ett helt vanligt dråp”, som handlade om mord och övriga brott mot liv och hälsa i Finland. Som alla säkert redan vet, innebär ett helt vanligt dråp i Finland att en mer eller mindre alkoholiserad karl, låt oss kalla honom t ex Arska (ett smeknamn för Ari), i berusat tillstånd dödar en annan, som kanske heter Reiska (dvs Reino, Reijo eller Reima), och när han väl nyktrat till ångrar han sig uppriktigt, eftersom Reiska var hans bäste och ende vän i denna världen. Det är också typiskt att Arska inte ens själv kan föreställa sig varför han egentligen slagit ihjäl sin kompis.

Enligt artikeln är det inte någon betydande skillnad på stambefolkningen och somaliskättade finländare när det gäller antalet begångna mord. Dräper en somalier någon väcker det givetvis mycket större uppmärksamhet i medierna, medan majoritetsbefolkningens mord försvinner i statistiken. Fyllona har ju alltid gallrat sina led av eget initiativ, och ingen har gråtit en enda tår över det, förutom kanske ovannämnde Arska när han insett vad han gjort sig skyldig till.

Å andra sidan påpekar artikeln även att det finns två etniska grupper, låt oss kalla den brutopier och syldavier, av vilka den förstnämnda begår proportionellt sett mer en tre gånger flera mord och dråp än syldavierna. Syldavierna utgör en del av stambefolkningen i vårt land. Tycker ni att brutopierna borde undervisas i syldaviernas språk och seder? Det är ju enligt statistiken klart att brutopiernas kultur är brutal och genomsyras av våld, och att brutopiernas okontrollerade våldsamhet hotar oss alla till liv och lem. Gröna kommunister svamlar givetvis om att brutopierna har rätt till egen kultur, men invandrarkritikerns skarpa förnuft, som nått sitt nuvarande utvecklingsstadium genom flitigt utantillrepeterande av Halla-ahos heliga ord, inser att brutopiernas blodiga dödskultur inte hör hemma i Finland.

Nåja, skämt åsido: en och annan läsare märker säkert vad det hela egentligen handlar om: brutopier heter egentligen finnar och syldavier finlandssvenskar. Skulle invandrarkritikerna verkligen vara oroliga över våldsbrott, så skulle de i princip gilla och förespråka den obligatoriska svenskundervisningen, eftersom den erbjuder de finsktalande tillgång till en objektivt bättre kultur. Man kan nog svårligen tänka sig ett mera exakt och objektivt mått på bättre eller sämre kulturer än mordstatistiken.

Men det här är precis vad rasism handlar om. En stor del av invandrarkritikernas fräckheter kunde man förlåta, om de talade i samma stil om sin egen referensgrupp och om de tillämpade liknande principer på den. Skulle de alltså kalla finnarna för en mindervärdig ras enligt samma kriterier som de brännmärker övriga etniska grupper, skulle man knappast kunna beskylla dem för diskriminering eller rasism.

När det är frågan om mörkhyade eller muslimer, gör sig invandrarkritikerna lustiga över varje försök att förklara brottslighet med socioekonomiska orsaker, som t ex social utslagning. Nähä, det är rastillhörigheten som avgör. Men tar man upp de finsktalandes bevisligen högre placering i brottsstatistiken, då får vi höra att det hela beror på hur finlandssvensken kantänka förtrycker arma stackars finnen. Ser ni, deras egen referensgrupp får absolut inte bemötas som resten av mänskligheten. De anser sig och sina gelikar vara jordens salt och världens ljus, och alla andra bör buga och bocka för dem.

Jag brukar alltid säga – med ett uttryck jag visserligen inte själv hittat på – att den enda moralprincipen bakom våra högerextremisters handlingar lyder: ”om jag kan förlora är det inte ett rättvist spel”. Rasismen är bara en följdföreteelse av detta. ”Invandrarkritikerna” är till största delen sådana människor som anser sig vara privilegierade och för vilka den värsta orättvisan i världen är att de inte betalas särskilt arvode för att de i sin värdighet behagar glädja oss vanliga dödliga med sin när- och tillvaro. De tycker att de bör skymfa och skälla som de vill, men betalar någon med samma mynt, då ryter denna alltigenom ruttna och korrumperade pöbel att dess uttrycksfrihet är hotad.

Fegisar som de är är finnarna dock villiga att göra till lags för vilka som helst omoraliska grobianer som lyckas tillskansa sig en position ovanför all kritik. Och här kan vi övergå till följande punkt på vår föredragningslista, nämligen sexskandalen kring Toimi Kankaanniemi, som jag inte hunnit ta upp tidigare.

Toimi Kankaanniemi blev på sin tid känd som miljö- och alkoholminister i Esko Ahos regering. Då gick livet idylliskt till och vi kunde intala oss att väckelsekristna verkligen menade vad de sade när de förkunnade nykterhet och sedlighet. Många av de som i sitt eget liv inte riktigt orkade iaktta stränghet i fråga om alkohol och sex hyste respekt för konservativa kristna. En del tyckte att dylika försakelser krävde viljestyrka som de inte själva förfogade över. En del uppfattade väckelsekristna som oskyldiga varelser, en sorts barn, som det gällde att ta i försvar mot det världsliga. De som omhuldade denna attityd var kanske rätt syndiga av sig men de hade omfattat Jesu läror bättre än de egentligen själva insåg: Han sade ju att Guds rike tillhör den som bibehållit sin barnsliga oskuld, och det var som sådana människor vi lärt oss uppfatta de väckelsekristna.

Att Kankaanniemi verbalt antastat kvinnor i sin omgivning ger dock vid handen att en stor del av väckelsekristen propaganda bara är lögn och förbannad dikt. Vi duperades till att tro att de väckelsekristna verkligen lever som de lär och att vi är förpliktade att med empati och förståelse lyssna till vilket som helst svammel de håller på med, eftersom de kantänka har sådan självdisciplin som vi saknar.

Jag har redan tidigare beskrivit hur det egentligen förhåller sig. Väckelsekristen religiositet har i det finska Finland korrumperats till den milda grad att den i dag bara utgör en del av samma underklasskultur som en alkoholiserad gatubrottslings livsstil. Ibland blir alkoholiserade gatubrottslingar religiösa för att vittna om hur mycket bättre det är i Kristi efterföljd än bland världens barn. Ibland sker det motsatta, när någon som uppfostrats i en kristlig familj kommer till slutsatsen att det är mera kul att supa, knarka, begå brott och knulla än att prisa Herren. Men det går alltid att sälla sig tillbaka till Jesu följe, om man bara kan ödmjuka sig för Honom. Den liberala urbana medelklassen (som antagligen både för ett sexuellt mindre osedligt leverne och begår i genomsnitt färre brott än den bölande underklassen) är för dylik underklass bara ett föremål för hat och avund. Oberoende av om en representant för underklassen befinner sig i ett kriminellt eller ett religiöst skede i sitt liv är han medveten om att hans liv varken är glädje eller gamman, men samtidigt vet han att han aldrig skulle kunna komma in i den liberala medelklassen hur han än skulle försöka.

Låt oss sen ta fram ett av mina favoritämnen, sannfinnarnas inre stridigheter alltså. Det sägs att Timo Soini brutit sitt ord i fråga om Greklandsstödet, men jag medger att jag inte vet om det verkligen är så. Situationen i Grekland är nämligen rätt och slätt obegriplig för en vanlig dödlig som ingenting vet om ekonomi – det gör inte jag heller – och ännu svårare är det att hålla koll på vad Soini egentligen har gått och lovat. Partiet förefaller dock lida av allvarlig oenighet p g a Soinis EU-politik.

Veli-Matti Saarakkala, en representant för den rasistiska partiflygeln men mest känd för sitt obegripliga neurotiska svammel om bögarnas hotfulla närvaro i omklädningsrummet på simhallen, anser att partiet borde lämna regeringen p g a den oacceptabla EU-politiken. En annan oliktänkare är Sebastian Tynkkynen, som rätt öppet medgett att han bara är en cynisk lyckosökare – killen tycks vara beredd att uppträda både som bög, som ”helad” religiös exbög och som sannfinne, bara man kommer överens om priset.

Det är få saker (förutom humana attityder och gröna värden) som inte är tillätna i Sannfinska partiet, men Soini får man definitivt inte ifrågasätta. Det innebär att Tynkkynen och Saarakkala inte nödvändigtvis kommer att stanna kvar i partiet länge till. Tynkkynen är bara galjonsfiguren för sannfinnarnas ungdomsorganisation som inte blivit invald någonstans. Sannolikt kommer han att uteslutas ur partiet eller åtminstone förlora sin ställning som ordförande för ungdomsavdelningen.

Saarakkala befinner sig i en annan situation: han är redan riksdagsledamot. Kompisarna och jag dryftade frågan hur det månne ska gå med honom, och det förefaller klokast att tippa att han kan vänta sig en skriftlig förmaning. Det är tänkbart att han på längre sikt riskerar uteslutning ur riksdagsgruppen, eftersom han redan tidigare visat sig ha alltför höga föreställningar om sin maktposition i partiet och kommit med invändningar mot Soini. Blir det slut med partikarriären ska han antagligen göra som Hirvisaari och starta om riksdagsgruppen för Förändring 2011.

Visst ska man komma ihåg att sannfinnarna snart ska hålla partidag där gudfader Soinis makt ska ifrågasättas, som det ryktas. Motståndsrörelsen leds av Raimo Rautiola, consigliere åt capomandamento i Uleåborg, och denna eccellenza lär anse att det inte så mycket är invandrarkritiken som EU-kritiken partiet bör syssla med. Han har även ogillat det portförbud som utfärdades mot de ryska delegaterna på OSSE-mötet. Tydligen representerar Rautiola den Kekkonennostalgiska flygeln inom partiet, för vilka sannfinskheten egentligen är en sorts centerextremism och som hyser en kolartro på den propaganda om enorma utvecklingsutsikter i östhandeln som cirkulerat i tjugu år.

Rautiola kommer knappast att i verkligheten kunna hota Soinis position som gudomlig konung och partifarao. Under alla omständigheter ska Soini-Stalin genomföra en partirensning och kasta ut de trotskister som stöder konkurrenten. Kanske de sen ska ansluta sig till Förändring 2011. Det är dock viktigt att lägga märke till att Rautiola uppenbarligen står för en mera Rysslandvänlig linje, sålunda kan hans utmaning till Soini tolkas som en stramare rysk ägarstyrning av den femte kolonnen. Soini har låtit kulmagen växa så stor att den inte längre ryms i Putins hand, och det går ju inte för sig.

Som en slutkläm påminner jag er om att ledaren för Rysslands andra kollaboratörteam i Finland, Janus Putkonen, just förkunnat att han nu är bosatt i Donetskområdet. Det är uppenbarligen därifrån han ska styra sitt nya propagandarör, webbsajten Vastavalkea. Ryssland verkar mena allvar. Himlen glöder röd i öster, röd som blod och eld.