lauantai 9. toukokuuta 2015

Vielä venäläismielisestä äärioikeistosta/Ett par ord till om den rysksinnade extremhögern


(FI) Sofi Oksanen on viime ulostulollaan saanut venäläismielisen äärioikeiston tulemaan entistä selkeämmin kaapista ulos, erityisesti tietenkin Timo Vihavaisen, jonka sympatioista toki ei ole ollut mitään epäselvyyttä aiemminkaan. Oksanen herättää merkillisiä aggressioita yllättävillä tahoilla, eikä siinä mitään. Olen minäkin nuorempana paheksunut Oksasta, mutta nyt kun olen julkaissut oman Itä-Eurooppa -romaanini iiriksi, minun ei tarvitse enää olla hänelle kateellinen ja voin myöntää rehellisenä miehenä, että ainoa motiivi moiseen paheksuntaan oli tosiaankin kateus. Nykyään olen ihan tyytyväinen siihen, että Oksanen tekee sen, mitä minun ei tarvitse, eli opettaa rautalangasta vääntäen kaikkien äärioikeiston paheksumien asioiden olevan juuri sitä länsimaista vapautta, jota oikeasti isänmaalliset kansalaiset haluavat Venäjältä puolustaa.

(SV) Sofi Oksanen har med sitt senaste uttalande fått vår ryskvänliga extremhöger att bekänna färg ännu tydligare än förr: särskilt gäller det här Timo Vihavainen, vars sympatier redan tidigare varit rätt uppenbara. Oksanen utsatts för besynnerliga aggressioner på många olika håll, men det är det väl ingenting konstigt med. Jag har på yngre år också ogillat Oksanen, men det berodde uteslutande på avundsjuka, vilket jag nu kan medge när jag inte längre känner något behov att avundas henne: jag har ju gett ut min egen roman om Östeuropa, låt vara att det skedde på Irland och på gaeliska. Nuförtiden är jag helt nöjd att Oksanen nu tar hand om skitgörat att enkelt och förståeligt förklara för allmogen att allt det där som extremhögern angriper faktiskt utgör den västerländska frihet som genuint fosterländska medborgare vill försvara mot Ryssland.

(FI) Timo Vihavaisen ura sinänsä on opettavainen esimerkki siitä, miten äärioikeiston tavoitteet ovat muuttuneet vuosien varrella. Kutsun nyt Vihavaista äärioikeistolaiseksi, koska hän nykyisellään ei mielipiteiltään juurikaan eroa halla-aholaisista. Esimerkiksi se naurettava tapa leimata perussuomalaisten rasismin arvostelijat sananvapauden vihollisiksi on suoraan halla-aholaisten työkalupakista (itse asiassa – Hitler-kortilla pelotellakseni – tuota tarkalleen samaa uhriutumiskikkaa käyttivät myös ne oikeat alkuperäiset natsit Weimarin tasavallassa). Silloin kun Vihavainen ensimmäisen kerran sai osakseen näkyvyyttä joukkoviestimissä, aiheena oli hänen edelleenkin varsin suositeltava ja lukemisen väärti kirjansa Kansakunta rähmällään.

(SV) Timo Vihavainens karriär är i och för sig ett lärorikt exempel på hur extremhögerns målsättningar förändrat sig under åren. Här kallar jag Vihavainen för högerextremist, eftersom han i dag inte skiljer sig mycket från halla-ahoiterna vad åsikterna gäller. Hans löjliga sätt att framställa all kritik på rasismen inom sannfinländarna som ett angrepp mot yttrandefriheten härstammar från halla-ahoiterna (för att skrämma er med Hitler påpekar jag här att de ursprungliga nazisterna i Weimartyskland var rätt bra på att på precis samma sätt uppträda som förföljda offer). När Vihavainen för första gång syntes i mediernas rampljus handlade det om hans alltjämt läsvärda och utmärkta bok Kansakunta rähmällään (ungefär: ”En krypande nation”).

(FI) Kyseinen teos nimittäin perustui länsimaiselle demokraattiselle maailmankuvalle, ja se oli myös oikeudenmukainen arvioidessaan kuvaamansa aikakauden toimijoita. Siinä Vihavainen esimerkiksi oli valmis jakamaan laitavasemmistolaisille Neuvostoliiton arvostelijoille ruusuja ja kehuja, koska myönsi, että itänaapuria oli rohkeampaa paheksua sitä lähtökohtaisesti ymmärtävän ja hyvittelevän poliittisen ryhmän sisältä. Vastaavasti hän ampui porvarillisia Neuvostoliiton myötäkarvailijoita raskaimmalla tykistöllä, koska juuri porvarien olisi pitänyt ymmärtää paremmin, miten paha ja pelottava itänaapuri oli.

(SV) Boken utgick nämligen från en västerländsk demokratisk världsbild och utvärderade aktörerna på finlandiseringens tidevarv på ett rättvist sätt. Vihavainen var t ex villig att uppskatta sovjetkritiska politiker inom den radikala vänstern, eftersom han medgav att det var modigare att ogilla den östra grannen om man själv var aktiv i en politisk gruppering som i princip visade förståelse, eller t o m fjäskade, för Sovjet. På ett motsvarande sätt sparade Vihavainen sina mest klandrande ord för de borgerliga politiker som strök Sovjet medhårs, eftersom just de borde ha förstått bättre hur ond och förskräcklig den östra grannen verkligen var.

(FI) Minä itse asiassa taisin lukea Vihavaisen kirjan aika tuoreeltaan, vaikka sen ilmestyessä koin itse olevani laitavasemmistoa, ja tavallisesti seuraamani vasemmistomedia paheksui sitä. Kansan Uutisissa kuitenkin taisi lopulta olla erittelevämpi juttu, josta tein sen johtopäätöksen, ettei se Vihavainen mikään ihan lattea oikeistopropagandisti taida ollakaan. Päätoimittajana oli tuolloin Yrjö Rautio, joka muutenkin uskaltautui irtiottoihin tylsimmästä vasemmistodogmaattisuudesta ja joka sitten päätyi eroamaan sekä lehdestä että koko vasemmistolaisuudesta hyvin samantyyppisistä syistä kuin minäkin.

(SV) Jag vill minnas att jag läste boken vid ett relativt tidigt skede, även om jag ännu uppfattade mig själv som någon sorts vänsterradikal när boken kom ut, och de vänstermedier jag följde med uttryckte sitt ogillande. Det var väl i vänstertidningen Kansan Uutiset det kom ut en mera analytisk recension, vilket övertygade mig om att Vihavainen inte var någon högerpropagandistisk plattitydmakare. Chefredaktören för tidningen var på den tiden Yrjö Rautio, som överhuvudtaget inte svansade för den mest korkade vänsterdogmatismen och som sedan tog avsked av både tidningen och vänstern överhuvudtaget av liknande skäl som er ödmjuke tjänare.

(FI) Voi olla, että Vihavainen ajautui nykyisen rasistisen äärioikeiston tukijaksi ja myötäilijäksi, koska hänet silloin ysärillä oltiin tietyissä piireissä tarpeettoman kärkkäitä leimaamaan vaikka miksi natsiksi vain koska hän otti suomettumisen avoimesti esille. Kyllä minä ymmärrän sellaisen ”no vitut, ollaan sitten perkele äärioikeistolaisia kun sellaiseksi koko ajan haukutaan” -reaktion. Olisin saattanut harhautua sellaiseen tietyssä vaiheessa itsekin, jos äärioikeisto ei olisi vuosien mittaisella terrorillaan tehnyt minulle selväksi olevansa pahempi vihollinen kuin typerinkään telaketjufeministi. Itse asiassa nuorena poikana aloin aivan vastaavalla tavalla kutsua itseäni vasemmistolaiseksi, koska minua 30-luvulla liberaaliporvareina kansansivistäjinä toimineiden isovanhempieni maailmankuvan omaksuttuani oli alettu haukkua kommariksi.

(SV) Jag kan tänka mig att Vihavainen blev en sympatisör och anhängare av dagens rasistiska extremhöger därför att han på sin tid av vissa kretsar alltför ivrigt utmålades i det närmaste som nazist, eftersom han så öppet tagit upp finlandiseringen i sin bok. Det är en naturlig och förståelig reaktion i en sådan situation att man ryter till: ”Fan, om man kallas högerextremist så måste man väl vara det för helvete!” Egentligen kunde jag vid ett visst skede ha slagit in på samma villoväg själv, hade inte extremhögern med sin mångåriga webbterrorkampanj gjort det klart för mig att den var etter värre som fiende än den stolligaste extremfeminist. I själva verket hade jag som ung kille börjat uppfatta mig som vänstermänniska av liknande skäl: jag hade av mina morföräldrar uppfostrats till vad som på trettitalet var liberal folkbildarborgerlighet, men denna världsbild uppfattades i min uppväxtmiljö som kommunism.

(FI) Viime vuosien poliittinen kehitys on myös osoittanut, että koko Suomi on pohjimmiltaan fasistinen maa (mihin tietysti on historialliset syynsä, niistä olen kirjoittanut paljon aiemmissa bloggauksissani), me vain emme ole nähneet tätä, koska maan ilmapiiri oli niin liberaali ja valistunut niin pitkään. Kun joku – esimerkiksi Halla-aho kannattajineen – alkaa työstää tunnelmia nettipropagandalla fasistiseen suuntaan, suomalaiset järjestyvät syvimmän luontonsa mukaisesti tottelevaiseen tappaja- ja kaasuttajariviin (siihen löytyy halukasta väkeä myös vihreiden joukosta, kuten hiljattaiset Facebook-keskustelut ovat osoittaneet).

(SV) Den politiska utvecklingen under de senaste åren har även visat att hela Finland i sin innersta natur är ett fascistiskt land eller en fascistisk kultur, av naturliga historiska skäl som jag skrivit en hel del om i mina tidigare bloggdrapor (tyvärr bara på finska). Vi har bara inte insett det här, eftersom atmosfären i landet har varit så liberal och upplyst så länge. När någon – må det nu till exempel vara Halla-aho med sina anhängare – genom webbpropaganda börjar bearbeta stämningen i landet i fascistisk riktning, ställer sig finnarna lydigt i led för att få vara med om att mörda och gasa ihjäl (som de diskussioner jag på sistone fört på Facebook visat finns det villiga bödlar även bland de gröna).

(FI) Toisin sanoen jollain Vihavaisella ei todellisuudessa ole erityisen syvällistä käsitystä Ihmisoikeuksien julistuksesta eikä demokraattisista ja oikeusvaltiollisista periaatteista, eikä hän tajua miksi fasismi tai rasismi olisi ristiriidassa porvarillisuuden kanssa. Muistutan taas siitä verbaalisesta selkäsaunasta, joka koitui nuoren Kari Palosen osaksi, kun hän 70-luvulla Kokoomuksessa yritti kehitellä puolueelle porvarillisen liberalismin ideologiaa vastapainoksi silloin Suomen poliittista elämää hallinneille stalinisteille. Hänet leimattiin kommunistiksi, koska Kokoomus ainakin tuolloin oli perusluonteeltaan äärioikeistolainen nationalistipuolue, joka vain esitti olevansa liberaalipuolue, koska poliittiset hyvät tavat sitä edellyttivät. Puolue ei kerta kaikkiaan osannut tulkita porvarillista liberalismia miksikään muuksi kuin ”kommunismiksi”.

(SV) Följaktligen har Vihavainen i verkligheten bara dimmiga begrepp om Förklaringen av de mänskliga rättigheterna eller om de definierande principerna för demokrati och rättsstat, och lika lite förstår han varför fascism eller rasism inte går ihop med borgerligheten. Jag vill en gång till påminna om de bannor unge Kari Palonen (i dag en välrenommerad professor i statsvetenskap) fick stå ut med när han i Samlingspartiet på sjuttiotalet försökte utveckla en liberal borgerlig ideologi som en motvikt till stalinisterna, då förhärskande i Finlands politiska liv. Han brändmärktes som kommunist, eftersom Samlingspartiet åtminstone på den tiden i allt väsentligt var ett högerextremistiskt, nationalistiskt parti som bara låtsades vara liberalt, eftersom politiskt folkvett förutsatte det. Borgerlig liberalism kunde partiet bara tolka som kommunism.

(FI) Sen Vihavainen tietää kyllä, mitä hän vastustaa, ja se on sitä, mitä vasemmisto kulloinkin ajaa tai mikä on yleisessä tietoisuudessa leimautunut vasemmistolaiseksi. Nyt kun esimerkiksi seksuaalinen sallivuus nähdään vasemmistolaisten ajamana asiana, Vihavainen ja hänen kaltaisensa tietysti vastustavat sitä. Ennen vanhaan kuitenkin esimerkiksi homoseksuaalisuuden hiljainen hyväksyminen oli pikemminkin yläluokan hienotunteisuutta, kun taas vasemmisto paheksui moista ”turmelusta” ääneen. Esimerkiksi Ruotsissa 1950-luvulla tapahtuneessa, kuningashuonetta sivunneessa suuressa homoskandaalissa, ns. Haijbyn jutussa, vasemmistoälyköt ottivat kirjailija Vilhelm Mobergia myöten homovastaisen kannan, koska ”kunkku on hintti” oli hyvä kansaan vetoava iskulause, kun haluttiin panna kuningashuone viralta ja muuttaa maa tasavallaksi.

(SV) Vihavainen vet kanske inte vad han egentligen vill, däremot vet han bara alltför väl vad han ogillar, och det är allt vad vänstern gillar eller vad som allmänt uppfattas som vänsterns målsättningar. I dag anses sexuell permissivitet vara något vänstern står för, och då är det givetvis någonting Vihavainens gelikar bekämpar. Förr i världen var det dock snarare överklassen som av finkänslighetsskäl föredrog att tyst acceptera eller tolerera homosexuella läggningar, medan det mest var vänstern som öppet tadlade dylikt ”sedesförfall”. Vi kan t ex reflektera över Haijbyaffären i Sverige på femtitalet: då var det vänsterintelligentian inklusive författaren Vilhelm Moberg som framstod som böghatare. På den tiden krävde vänstern i Sverige att kungahuset skulle avskaffas och landet republikförklaras, och de tyckte att slagordet ”kungen är en bög” skulle slå an på folket.

(FI) Meilläkin toki vasemmisto kaksinaamaisesti yhä vieläkin julistaa Mannerheimin olleen homo ja lottien huoria, vaikka samalla se saarnaa suu vaahdossa ettei seksuaalisessa aktiivisuudessa, homo- tai hetero-, sinänsä ole mitään paheksuttavaa. Jos vasemmiston seksiasenteita halutaan arvostella, sen voisi tehdä huomattavasti hauskemmin ja osuvamminkin kuin heittämällä jotain latteaa ja tylsää hommaläppää siitä kuinka vasemmisto tai kulttuurimarxistit ovat syösseet maan siveettömään rappioon.

(SV) Även hos oss förkunnar vänstern med dubbelmoral i rösten att Mannerheim var en bög och att lottorna var horor, medan den samtidigt med fradga kring munnen predikar att det inte är någonting fel med sexuell aktivitet, homo- eller hetero-dito, i och för sig. Vill man kritisera vänsterns sexattityder, går det att göra på mycket roligare och mycket mera träffande sätt än med breivikismer om hur vänstern eller kulturmarxisterna nedstörtat fosterlandet i sedeslöshetens avgrund.

(FI) Olenhan itse jo vuosia sitten irvaillut sille, että erilaiset feministit tai sellaisina esiintyvät paheksuvat pornossa esitettyjä seksuaalisia tekoja hirveänä siveettömyytenä ja naisen alistamisena ja samalla ihannoivat presiis samoja tekoja silloin kun ne pakataan pinkkeihin kansiin ja brändätään naisen ihaaaaaniksi fantasioiksi.

(SV) Det är ju länge sedan jag började löjliggöra sättet på vilket tanter som kallar sig feminister ondgör sig över de sexuella bragder som visas i porr som hemsk osedlighet och kvinnoförnedring, medan precis samma variationer i det närmaste idealiseras om de packas in i ljusröda pärmar och marknadsförs som sköna kvinnliga fantasier.

(FI) Tässä muuten avautuisi mehevä sauma jollekulle minua osaavammalle ja liikemiesasenteisemmalle kynäilijälle: myisi joukon pornojuttuja johonkin Jallukalleen tai Erotiikan Lolloon, mitä näitä sisäelinhydraulitekniikkalehtiä nyt on, kuorruttaisi aivan samat tarinat tätimäisillä adjektiiveilla ja julkaisisi ne naispuolisella kirjailijanimellä naisten fantasioina. Täydestä menisi ja fyrkkaa tulisi himaan vasemmalta ja oikealta, aivan sananmukaisesti.

(SV) Här ser jag en intressant litterär affärsidé: man kunde skriva en massa porrhistorier och sälja dem till vad det nu finns för Lektyrfibbor och liknande invärteshydrauliska underhållningstidningar, sen skulle man dryga ut precis samma historier med tantromantiska adjektiv och ge dem ut under falskt namn som kvinnliga fantasier. Alla skulle vara utom sig av entusiasm och pengar skulle man kamma in från alla möjliga håll.

(FI) Mutta palataanpa pääasiaan. Olisi ollut kohtuullista olettaa Vihavaisen olleen tyytyväinen siihen, että Suomi ei joutunutkaan suolaksi Neuvostoliiton suureen taikinaan, vaan vapautui ikeestä länsimaiseksi demokratiaksi, jossa saa olla vaikka ihan homona, jos siltä tuntuu. Vihavaisen omassakin kirjoittelussa kahdeksan-yhdeksänkymmenluvun vaihteessa on sellaisia optimistisia sävyjä, että häntä kannattaa siteerata tässä. Sitaatin olen nyysinyt niinkin paljon minua viisaamman miehen kuin Jussi Jalosen blogista, ja Jalosen mukaan se on vuodelta 1987.

(SV) Men låt oss återgå till huvudsaken. Det skulle väl ha varit skäligt att förvänta sig att Vihavainen hade varit nöjd med hur det gick för Finland efter Sovjetunionens kollaps: vi blev inte ett ryskt lydrike, i stället blev vi en västerländsk demokrati där man, om man vill, får vara t o m homosexuell. I slutet på åttitalet och i början av nittitalet präglades Vihavainens egna skriverier av en optimism som det är mödan värt att påminna om här. Citatet har jag hittat i historikern Jussi Jalonens blogg, och enligt denne vise man härstammar det från året 1987.

(FI) ”Huolimatta 1980-luvun puolivälin näkymiin sisältyvistä tähänastisen historian valossa arvioiden poikkeuksellisen ikävistä kehitysmahdollisuuksista ei huonojen vaihtoehtojen toteutumista voine pitää todennäköisempänä kuin hyvienkään. Aineellisen hyvinvoinnin, yhteiskunnallisen tasa-arvon ja muiden edellisten sukupolvien uneksimien hyvyyksien kannalta nykyinen aikakausi on vertaansa vailla. Itse asiassa nykyaika ensimmäistä kertaa historiassa saa ainakin rikkaiden pohjoisten maiden perspektiivistä katsoen yhä useampien mielessä kultakauden leiman, ajan, jonka veroista ei ole ollut eikä kenties enää ole tuleva.”

(SV) ”Trots att vissa framtidsutsikter i mitten av åttiotalet förefaller exceptionellt dystra när man granskar dem i historiens ljus så den hittills utvecklat sig, är det pessimistiska alternativet knappast mera sannolikt än det optimistiska. När det gäller materiellt välstånd, samhällelig jämlikhet och likadana åtråvärda saker som de föregående generationerna bara kunde drömma om är livet i dag bättre än någonsin. I själva verket framstår vår tid för första gången i historien åtminstone från det rika Nord betraktad som ett gyllene tidevarv, en tid utan sin like i det förgångna och måhända även i framtiden.”

(FI) Itse asiassa voisin ilkeämielisenä miehenä tulkita tämänkin sitaatin tietynlaiseksi itsetarkoitukselliseksi vasemmistolle tai ”edistyksellistölle” pottuilemiseksi. Kahdeksankymmenluvulla näet oli edistyksellistä, vasemmistolaista ja vihreää olla depressioon asti pessimistinen. Toisin sanoen se, joka halusi ärsyttää vasemmistolaissävyistä mielipideblokkia, saattoi kiusoitella sitä tahoa pelkästään kertomalla, miten paljon paremmaksi ja hauskemmaksi elämä oli muuttunut. Nykyään, kuten Jalonenkin toteaa, juuri ne samat aineelliset ja arvolliset ”hyvyydet”, joita kasari-Vihavainen sitaatissa ylistää, ovat vanhentuneen ja hapantuneen Vihavaisen mielestä rappiota, mässäilyä, siveettömyyttä ja ”länsimaiden tuhoa”, ja Suomi-kaunottaren pitää viipymättä saada venäläisen soltun neitseellisen pesemätön penis sisäänsä, jottei paha lesbo tai muslimi ehtisi ensin.

(SV) Elak som jag är kunde jag givetvis tolka även det här citatet som en känga till den tidens vänster eller ”framstegsvänner”. På åttiotalet var det nämligen progressivt, vänstersinnat och grönt att vara depressivt pessimistisk vad gällde framtiden. Den som ville gå det vänstersinnade åsiktsblocket på nerverna gjorde det lättast genom att framhäva att livet ändå blivit en hel del bättre och roligare. I dag, som även Jalonen konstaterar i sitt blogginlägg, har de av Vihavainen på åttiotalet lovordade ”åtråvärda sakerna” i den åldrande och sura Vihavainens tappning blivit förfall, frosseri, osedlighet och ”västerlandets undergång”, och Suomi-jungfrun bör genast få den ryska soldatens jungfruligt smutsiga penis in i sig, annars är det en ond lesbian eller invandrad muslim som hinner före.

(FI) Mutta luetaanpa vielä Venäjän suomalaisen äänen, dosentti Johan Bäckmanin kommentti Suomen perusteilla olevaan hallitukseen. Jos joku vielä epäili, että minä puhun omiani väittäessäni äärioikeiston ja tulevan hallituksen olevan venäläismielisiä, niin tässä on teille kannanotto suoraan hevosen suusta.

(SV) Till slut får ni läsa vad Rysslands stämma i Finland, docent Johan Bäckman anser om den regering som håller på att bildas i Finland. Om någon ännu undrade om jag bara snackar om nattmössan när jag påstår att både extremhögern är och den nya regeringen kommer att vara rysksinnad, så har ni här ett ställningstagande från hästens mun.

(FI) ”Suomen uusi konservatiivinen juntta on arvomaailmaltaan lähellä Venäjän politiikkaa ja varmasti parantaa suhteita Venäjään puhtaasti arvopohjalta. Suomenruotsalaisten päättäväinen karkotus hallituksesta merkitsee ovien avaamista pakkoruotsin poistamiselle ja venäläisten oikeuksien vahvistamiselle Suomessa. Demarien ja vassarien kaltaiset CIA-vetoiset värivallankumoukselliset ovat aina häirinneet Venäjän-suhteitamme. Sitä paitsi Soinin ja Sipilän Suomessa tuskin hyväksytään mitään homoliittolakiakaan.

(SV) ”Finlands nya konservativa junta ligger värdemässigt nära Rysslands politik och kommer säkert att förbättra relationen med Ryssland helt på grund av de delade värderingarna. Att finlandssvenskarna med beslutsamhet uteslutits ur regeringen innebär att dörrarna nu står öppna för avskaffandet av den obligatoriska svenskundervisningen och för bättre rättigheter för ryssar i Finland. CIA-stödda färgade revolutionärer som sossar och vänsterförbundare har alltid utgjort en störningskälla i våra Rysslandsförhållanden. Dessutom kommer någon lag om äktenskap för homosexuella knappast att accepteras i ett Finland regerat av Soini och Sipilä.”