perjantai 24. tammikuuta 2014

Paskagravitaation laki

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 24. tammikuuta 2014)

Äärioikeistossa vaikuttaa eräänlainen luonnonlaki, jota voisi sanoa paskagravitaation laiksi. Hyvin monenlainen epäinhimillisyyttä ja raakuutta ihannoiva roskaväki valuu ikään kuin painovoiman ajamana siihen aatteeseen, jonka kautta uskoo valtaa olevan jaossa. Kymmenisen vuotta sitten tämä painolaki suosi libertaristeja, jotka siihen aikaan olivat nettinörttien keskuudessa ihan toisella lailla muodissa kuin tänään. Kaikki ne psykopaatin tai autistin käyttäytymismalleja omaksuneet, jotka tänään hyörivät Hommalla, olivat silloin omasta mielestään libertaristeja. Toki he silloinkin olivat pohjimmiltaan ihan tavallisia nationalistisia äärioikeistolaisia, mutta lähtivät libertaristimuotiin mukaan, koska libertarismi oli silloin se musta kääpiö, jonka ympärille paska gravitoitui.

Tämä johtuu siitä, että äärioikeisto ei lopultakaan ole mitään muuta kuin määrätietoinen joukkohanke ottaa valta ja viedä ihmisiltä kansalaisoikeudet, ehkä jopa henki. Mitään muuta sisältöä sillä ei ole, ideologia on vain tämän vallan- ja murhanhimon koristeeksi rakennettu julkisivu. (Oliko natsismilla oikeasti mitään muuta "positiivista" sisältöä kuin juutalaisten, romanien ja muiden "alempirotuisiksi" määriteltyjen teollismuotoinen tappaminen?) Siksi äärioikeiston sisällä viihtyy monenlaisia, jopa sisäisesti ristiriitaisia katsomuksia ja tavoitteita. Esimerkiksi Francon puolella oli sekä kuningasmielisiä karlisteja, fasistityyppisiä visionäärejä että Francon itsensä kaltaisia katolisia konservatiiveja. Mutta vihollinen oli kaikille yhteinen ja siksi koossa pysyttiin ja yhteistä johtajaa tuettiin.

Äärioikeistolla ei oikeasti ole ideologiaa. Julkisivun koristelua voi vaivatta vaihtaa. Aate venyy ja paukkuu sen mukaan millä iskulauseella saadaan porukkaa värvättyä. Tämän takia myös äärioikeiston ja rikollisen alamaailman rajanveto on niin vaikeaa: äärioikeisto ja rikollinen alamaailma ovat mentaliteetiltaan niin lähellä toisiaan.

Äärioikeiston sisäisten mielipide-erojen korostamiseen näen vain kaksi perustetta:
1) asianomainen on äärioikeiston vastustaja, joka sydämessään tietää, että sieltä se kuoleman juggernautti väistämättä tulee ja murskaa hänet hengiltä, ja juuri tämän pelon tyynnyttelemiseksi pyrkii uskottelemaan itselleen "niiden" olevan hajanainen ja keskenään riitaisa joukko;
2) asianomainen on äärioikeiston kannattaja, joka pyrkii korostamaan äärioikeistoryhmien moninaisuutta häivyttääkseen näkyvistä sen, että meidän kaikkien oikeuksien ja hengen vieminen on niille kuitenkin ensiarvoinen tavoite, jonka toteuttamiseksi ne ovat valmiita pitkälle menevään yhteistyöhön. Kun Breivikin konekivääri alkaa niittää vihervasemmiston lapsia, kaikki erilaiset äärioikeistoryhmät ovat innokkaita panemaan oman osansa patruunoita Breivikin konekiväärin panosvyöhön.

maanantai 20. tammikuuta 2014

Hyvin sanottua

(julkaistu ensimmäisen kerran Paljastetun blogissa 20. tammikuuta 2014)

Kaikki eivät ole hyviä suustaan, eivätkä kaiken aikaa – en minäkään. Siksi tämä kirjoitus sisältää ainoastaan sitaatteja muilta ihmisiltä, sekä mahdollisesti omia kommenttejani niihin. Koska olen kielioppi- ja tyylinatsi, olen omavaltaisesti pidättänyt itselläni oikeuden rukata näiden puheenvuorojen sanamuotoja omien tyyli-ihanteideni mukaiseksi. Olen myös saattanut lihavoida (nuorison kielellä ”boldata”) erityisen oleelliseksi katsomiani kohtia.

Termistä ”suvaitsevaisto” (nimimerkki ”O.skar” lokakuussa 2013):

Koko termi "suvaitsevaisto" on luotu, jotta saataisiin aikaan mielikuvaa siitä että aivan tavallisen ihmisen yleinen käyttäytymismalli (päivittäisessä elämässä tavatut ihmiset saattavat olla kukin omalla tavallaan omituisia, mutta kun heistä ei ole suoranaista haittaakaan niin senkun ovat; elää ja antaa toistenkin elää) olisikin jonkin pienen, ”kansasta” poikkeavan ryhmän erityispiirre ja sellaisena jotenkin omituinen ja epätoivottu.

Tämän virheellisen mielikuvan tehostamiseksi määritellään ”suvaitseminen” äärimmäiseen merkitykseensä ja kaupan päälle luodaan olkiukko jostain kaikkea mahdollista vierasperäistä palvovasta, ylivedetyn poliittisen korrektiuden läpitunkemasta, elämää näkemättömästä, mielellään julkisen puolen töissä olevasta / opiskelijasta / tapatyöttömästä (eli "valtion elätistä"), joka kaiken kukkuraksi edustaa poliittisia ja yhteiskunnallisaatteellisia reunaryhmiä
.

(Tähän voisi lisätä, että varsin usein ne moittijat ja haukkujat ovat itse ”valtion elättejä”, opiskelijarenttuja, tapatyöttömiä tai ainakin julkisen puolen töissä, ja heidän vainoamansa yksityisellä puolella. Tosin  maahanmuuttokriitikoiden painostuksella on tunnetusti saatu ihmisiä erotettua työpaikoiltaankin, työttömiksi valtion eläteiksi.)

Sananvapaudesta (nimimerkki ”O.skar” samaan aikaan ja samassa yhteydessä:

On aina mielenkiintoista seurata, kuinka "miksei saa sanoa?!" -hokijat ymmärtävät koko sananvapauden käsitteen vinosti ja ovat vaatimassa sananvapautta itselleen ja heille mieleisille mielipiteille - mutta samaan aikaan pyrkivät rajoittamaan muiden sananvapautta.

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että jokainen saa sanoa aivan mitä sylki suuhun tuo ilman, että kukaan muu saisi sanoa tähän omaa mielipidettään. Vastakommentit ovat aivan yhtä lailla sananvapauden käyttöä kuin alkuperäinen kommenttikin.

Sananvapaus ei tarkoita sitä, että mitä tahansa saa sanoa missä tahansa, eikä sananvapauden estämistä ole rajoittaa "omassa kotipesässä" tapahtuvaa toimintaa, mm. moderoimalla foorumeja tai yleisönosastoja.

(Tämä sivumennen sanoen tuntuu olevan kaikenlaisille nettihäiriköille ylivoimaista tajuta. Esimerkiksi Hesaria tunnutaan pitävän julkisena laitoksena, jolla olisi ”sananvapauden” nimissä velvollisuus julkaista aivan mitä roskaa tahansa. Yksityinen yritys saa kuitenkin olla julkaisematta selvästi laitonta törkyä, koska sen sananvapauteen kuuluu, ettei sillä ole mitään velvollisuutta ottaa vastuuta jonkun toisen rasismista ym. Tätä hompanssit kuitenkin pitävät ”sensuurina”. Luonnollisesti omassa kotipesässään Hommalla he itse sensuroivat kaikki eriävät mielipiteet, samalla kun jankkaavat toista mieltä olevien keskustelulaudoilla, että sikäläisten pitäisi tulla keskustelemaan Hommalle – mistä kaikki epämukavien kysymysten esittäjät heitetään nopeasti pellolle horjuttamasta hyvin aivopestyjen kantapeikkojen mielenrauhaa ja ideologista oikeaoppisuutta.)

Sananvapauden rajoittamista ei ole kertoa jollekulle, että tämän mielipiteet ovat typeriä ja niitä olisi mieluummin kuulematta.

Sananvapauden rajoittamista ei ole vetää rajoja sille, miten joku asia on soveliasta esittää. Esimerkiksi maahanmuutosta on saatu keskustella ja on keskusteltukin sekä tiedotusvälineissä että akateemisissa piireissä jo ennen ns. maahanmuuttoriitikoiden ilmaantumista. Islamiin liittyvistä ongelmista on saatu keskustella ja on keskusteltukin ennen ns. antijihadistien äänekästä tuloa julkisuuteen. Näistä ja monista muitakin "ei ole SAANUT puhua" -teemoista on puhuttu, keskustelun TAPA on vain ollut muu kuin mustavalkoistava, leimaava, salaliittoja näkevän vainoharhainen ja epä-älyllinen "hommalainen" ja valitettavasti yleisempään kielenkäyttöön luikertanut tapa.

He, jotka haluavat poistaa (tai tuntuvasti höllentää) kansanryhmiä vastaan kiihotukseen ja kunnianloukkaukseen liittyviä lakeja ovat hyvin usein itse ensimmäisenä huutamassa näitä lakeja avukseen silloin kun joku puhuu heitä vastaan. Hyvänä esimerkkinä toimii Perussuomalaiset, jotka yrittävät vedota kansanryhmää vastaan tehdyn kiihotuksen laittomuuteen, kun kohtaavat puolueeseensa kohdistuvaa kritiikkiä. Siitä huolimatta, että ensinnäkään puolueen kannattaminen tai jäsenyys eivät muodostaa lain tarkoittamaa kansanryhmää ja toiseksi, heidän oma tapansa puhua muiden puolueiden kannattajista ja jäsenistä on puolueen johtohenkilöiden harrastamasta kielenkäytöstä lähtien sellaista, että se aiheuttaisi ongelmia, mikäli kiihotuspykälät laajennettaisiin koskemaan puolueita. (Sivurautalankana: tällaista kehitystä en tosiaan toivo, kukin kritisoikoon puolueita miten tahtovat. Jonkinlaisen faktapohjan ja käytöstavat soisi tietenkin liittyvän myös puoluekritiikkiin, saman asian kun voi sanoa niin monin eri tavoin.)

(”He, jotka haluavat poistaa...” Itsehän ilmaisen tämän huomattavasti lyhyemmin sanomalla, että hompanssien mielestä laki, jonka perusteella heidät itsensä voi tuomita rikoksesta, on väärä laki, peli, jonka he voivat hävitä, on epäreilu peli, ja yhteiskunta, jossa heidän pitää hyväksyä kaikki muut ihmiset samanarvoisina, on epäoikeudenmukainen yhteiskunta, koska he nyt vain ovat mielestään niin hirveän paljon parempia ihmisiä kuin me tavalliset maan matoset. Rasismi, nettivainot, fasismi ja kaikki muu heidän pahantekonsa ovat oikeastaan vain loogista seurausta tästä asenteesta.)

Hommalaisuuden vastustamisesta ja sen motiiveista (nimimerkki ”Julmuri” myös lokakuussa 2013). Lihavointi on ”Julmurin” oma, ei minun.

Tietysti [maahanmuutosta] voidaan keskustella ja maahanmuutosta onkin koko ajan keskusteltu ja sen ongelmia on koko ajan ratkottu. Halla-ahon ja kumppaneiden suurimpia sumutuksia onkin se, että ihmisten mieliin on saatu ajettua väite, ettei muka maahanmuutosta ja sen ongelmista olisi keskusteltu aikaisemmin ja ilman heitä. Hieman jakomielistä on se, että samalla tuo porukka kuitenkin kovasti vastustaa niitä virkamiehiä, jotka aivan selkeästi saavat palkkansa sen maahanmuuton ongelmien ratkaisusta. Maahanmuuttopolitiikkaa tulee tehdä samalla tavoin kuin tehdään mitä tahansa muutakin politiikkaa eli ratkaisukeskeisesti sitä mukaa kun asiat tulevat eteen. Ideologinen vähemmistöjen vastustaminen ei ole mitään maahanmuuttopoliittista kritiikkiä vaan ihan sitä itseään.

Tämä palsta ei kuitenkaan ole mikään käänteis-”Homma”, joka keskittyisi käänteisin tavoittein maahanmuuttoon. Itse asiassa uskoisin, että monen mielestä maahanmuutto sinänsä ei edes ole kovinkaan polttava asia. Vihan ja pelon levittäminen, häirintä- ja kiusaamiskampanjat tai uhkailu sen sijaan ovat ja moni täällä näkee, että juuri näistä ns. maahanmuuttokritiikissä ensisijassa on kyse.Varsinaisia maahanmuuttopoliittisia avauksia heiltä on sitten tullut vähemmän, mutta on huomattavaa, ettei koskaan ole syytekynnys sellaisista ylittynyt toisin kuin valehdellaan. Syytekynnys on ylittynyt kirjoituksista, joissa ei ole ollut minkäänlaista maahanmuuttopolittiista agendaa vaan ne on yksinomaan [tarkoitettu] halveeraamaan kohderyhmän ihmisarvoa yleisön silmissä.

Nimimerkki Zakari siitä, miksi ”maahanmuuttokriitikoiden” kanssa ei haluta keskustella (lokakuusta 2013 tämäkin):

Minulle rakas perheenjäsen kuluu monen hommalaisen ja maahanmuuttajakriitikon ajatusmaailmassa ei-toivottujen olentojen luokkaan. Useammallakin tavalla. He argumentoivat monin tavoin, miksi asia on niin. Minä taas ajattelen, että minun ei tarvitse argumentoida heille mitään. Minulle riittää, että rakastan. Heidän argumentointinsa voi johtaa maamme vuosien pimeyteen. Minun rakkauteni tuskin sitä tekee.

(Itse kukin voisi tosiaankin tykönänsä pohtia, miten reagoisi sellaiseen rikkiviisastelijaan, joka yhtäkkiä tunkee kotiisi kertomaan: ”Minulla on tällainen hienolta ameriiiiikkalaiselta verkkosivustolta lukemani hirmu viisas läpäläpäloginen teoria, joka sanoo, että sinun aviomiehesi/vaimosi/poikasi/tyttäresi kuuluu syntyjään yhteiskunnalle vaaralliseen keeniryhmään joka pitää karkottaa maasta ja olet ihan tyhmä ja huono ihminen jos väität vastaan.”)

Nimimerkki Julmuri muistelee aikaa, jolloin ei itse vielä ollut parantunut maahanmuuttokritiikistä (elokuusta 2011):

En itsekään usko, että tosiasioiden kertomisella on mitään merkitystä niiden kohdalla, jotka ovat puolensa valinneet. Tiedän tämän, koska olin itse maahanmuuttokriitikko. Maahanmuuttokriittisyydestä voi parantua ainoastaan tutkimalla itseään kriittisesti ja katsomalla peiliin, vasta sitten voi faktoja katsoa tasapuolisesti. Maahanmuuttokriitikko etsii faktoja, jotka sopivat hänen ennaltamäärittelemäänsä maailmankuvaan, koska hän haluaa löytää oikeutuksen ennakkoluuloilleen eikä suostu myöntämään, että ihmiset nyt vain ovat ennakkoluuloisia ja heillä on muutenkin paljon piirteitä, joista eivät paljoakaan välittäisi tietää. Kun yksi reteä "fakta" osoitetaan täysin paikkaansa pitämättömäksi harhaanjohtavaksi väitteeksi, hän ei halua pysähtyä ajattelemaan, miksi ylipäänsä halusi uskoa siihen. Sen sijaan hän etsii uuden faktan, jolla voi tukea maailmankuvaansa.

Mm. näistä syistä eräiden mainostama puolueeton näkökulma on oikeastaan looginen mahdottomuus. Jokainen maahanmuuttokriitikko on mielestään puolueeton ja maltillinen. Puolueettominkin maahanmuuttokriitikko kuitenkin mieluummin saivartelee kilometritolkulla jostain aihetta sivuavista lillukanvarsista kuin sanoo suoraan, että tämän ketjun aiheena olevan maahanmuuttokriitikon postaukset ovat todella törkeätä ihmisryhmien panettelua. Jokaisen ei-maahanmuuttokriitikon mielestä on törkeää leimata jokin ihmisryhmä päävastuullisiksi raiskauksista pelkästään siitä halusta, että haluaa uskoa niin. Mikäli tällaisen sanominen ääneen tuottaa pienintäkään vaikeutta, on parasta katsoa peiliin.

Seuraavassa lainauksessa Jussi Jalonen ojentaa keskustelupalstahäirikköä joulukuussa 2010:

Tähänastisen postitushistoriasi valossa olet vain saapunut tänne hyvin tyypillinen sikatykkiasenne päällä riekkumaan oletetuille vastapuolen edustajille. Tapoihini ei kuulu harrastaa dialogia myöskään juoppojen, puhelinhäirikköjen tai harekrishnojen kanssa.

Tosin pahemmatkaan spurgut eivät sentään vielä ole keksineet tuota [maahanmuutto]kriitillisten pakotietä dialektiikkaan. Olisihan se hauskaa, jos se tavallinen markanpummaaja antaisikin palautetta ehta kriitilliseen tyyliin "Mitä hei, etshä voi vaan kieltäytyy antamashta mulle rahaa shillä perushteella että mä käyttäishin shen viinaan, shun pitää yritä kumota mun argumenttini shiitä että mulla on oikeush shun rahoihish jollain vashta-argumentilla mikä todishtaa ettei mulla olish, koshka me käydään dialogia."

(Tämä on erittäin osuva ja havainnollinen vertauskuva niinsanottujen maahanmuuttokriitikoiden tavasta vaatia dialogia siitä, missä määrin muiden ihmisten ihmisoikeuksia [esimerkiksi elämisen oikeutta, tai tosiaankin vaikka sitä oikeutta oman kukkaron sisältöön] pitää rajoittaa siksi että hompanssi maahanmuuttokriittisessä ylhäisyydessään sattuu niin haluamaan. Hompanssi on lähtökohtaisesti rikollinen, joka haluaa viedä rahasi ja tappaa lapsesi, ja kun hompanssi vaatii dialogia kahden ääripään välillä, hän vaatii dialogia siitä, montako lapsistasi hän saa surmata ja kuinka suuren osan rahoistasi hän saa viedä.)

Jalonen on myös pohtinut hompanssien tapaa tehdä muslimikammosta ja -vihasta maailman tärkein asia (syyskuussa 2011). Koska nuoret miehet tekevät rikoksia, pitäisikö meidän alkaa nuorimieskriittisiksi?

On siis tilastollisesti todistettavissa, että nuoret miehet ovat ylivoimaisesti suurin rikoksien tekijäryhmä. Hyvä on. Merkitseekö tämä sitä, että meidän kaikkien olisi perusteltua olla tästä asiasta peloissamme ja hyväksyä tämä pelko osaksi identiteettiämme? Olisiko meiltä perusteltua ja rationaalista perustaa koko elämämme nuorten miesten pelkäämiselle ja suunnitella arkipäivämme ja ennakkoasenteemme sen mukaan? Pitäisikö vieläpä julistaa, että koska näillä pelkotiloilla on vankka tilastollinen pohja, ne ovat suorastaan tieteellisesti perusteltuja? Voisiko vieläpä väittää, että moiset pelkotilat ovat todiste siitä, että niitä [poteva] henkilö on tosiasiassa älykäs ja fiksu ihminen?

Siinä vaiheessa, jos tiedoilla nuorten miesten rikollisuudesta on tarkoitus herättää huolta heidän sosiaalisesta tilanteestaan, saada ihmiset huomaamaan nämä ongelmat ja esittää ratkaisuja heidän olojensa parantamiseen, kyse ei ole pelon tai vihan lietsonnasta. Siinä vaiheessa, jos näillä tiedoilla pyritään tosiaan herättämään aktiivista, kollektiivista pelkoa nuoria miehiä kohtaan, esitetään nuorten miesten yleensä olevan jonkin tilastollisen yliedustuksen vuoksi mahdollisia sopeutumattomia aikapommeja tai peräti yritetään sulkea vastakkainasettelun kautta nuoret miehet yhteiskunnalle ei-toivottavaksi ulkopuoliseksi ryhmäksi, kyse on kuvailemastani propagandasta, jota siis voidaan kutsua vihapuheeksi.

Esimerkiksi muslimeihin vihamielisesti suuntautuvilla ääriryhmillä propaganda tähtää nimenomaan tuohon tavoitteeseen. SIOE-järjestön iskulause on "Islamophobia is the height of common sense" [”islamin pelko on terveen järjen huippu”]. Yhdistys on julkilausumissaan pyrkinyt perustelemaan tätä aksioomaansa erilaisilla valikoiduilla tiedonkappaleilla, jotka on sitten kietaistu yhteen näennäisen ehyeksi narratiiviksi. Heidän suomalaiset aateveljensä ovat pyrkineet synnyttämään, ylläpitämään ja valtavirtaistamaan vastaavanlaista pelkoa, samanlaisin keinoin ja menetelmin.

Itse olen elänyt siinä vanhemmiltani omaksumassani typerässä käsityksessä, että pelkotilat eivät ole mikään hyve, vaan paremminkin ne ovat jotain sellaista, mistä ihmisen pitäisi pyrkiä parhaansa mukaan pääsemään eroon. Siltä varalta jos tämä herättää lisäkysymyksiä, niin voin kertoa että tämä on nyt taas sellainen kuuluisa arvovalinta.

Mainitaan nyt vielä lisäksi siitä, että propagandalla voi olla myös seurauksensa. Esimerkiksimuslimeille vihamielisten näkemysten valtavirtaistumisella on katsottu olevan yhteytensä myös islaminuskoisia kansalaisia vastaan kohdistuvan rikollisuuden kasvuun. Vuonna 2010 raportoi Exeterin yliopisto muslimien vastaisten viharikosten lisääntymisestä Isossa-Britanniassa. Euroopan muslimien tutkimuskeskukselle mainitun selonteon laatineet tohtori Jonathan Githens-Mazer ja entinen Scotland Yardin erikoisyksikön etsivä Robert Lambert totesivat väkivaltarikosten pääsyyksi nimenomaan tiedotusvälineiden ja poliitikkojen ilmaisemat avoimen muslimivihamieliset näkemykset. Tutkimukset voi lukea verkon kautta otsikoilla "Islamophobia and Anti-Muslim Hate Crime: A London Case Study" sekä "Islamophobia and Anti-Muslim Hate Crime: UK Case Studies 2010".

Tämä nyt ei sinänsä ole mikään mullistava havainto. Ratkaisukin siihen on vallan helppo; niitä vihamielisiä näkemyksiä voi aivan hyvin olla ilmaisematta.

(Tämä on nyt käytännön selitys sille, miksi sitä kansanryhmäkiihotusta pidetään rikollisena: se lisää väkivaltarikollisuutta ja yleistä turvattomuutta.)

Samassa yhteydessä ja samaan aikaan kirjoittaa nimimerkki Annushka:

Jos esimerkiksi kaivat netistä sellaisia tllastotietoja, että vaikkapa niin-ja-niin moni homoseksuaali on HIV-positiivinen, ja sitten alat päivittäin liimai[lla] tämän faktan kertovia lappuja työpaikkasi ilmoitustauluille, niin minusta tämän toiminnan voisi jo vallan hyvin tulkita ensinnäkin sillä tavalla, että yrität vihjailla kollegasi terveydentilasta, ja toiseksi sillä tavalla, että yrität vaikeuttaa kollegasi asemaa työpaikalla. Tuon "faktan" toteaminen itsessään ei siis ole eikä tule olla kiellettyä, mutta sen sijaan se tapa [jolla] sen teet ja [se] mihin sillä pyrit voi tehdä siitä rikoksen tunnusmerkit täyttävän.

Ei tämä ole [...] ollenkaan vaikea asia. Se mitä me teemme, miten toimimme ja millä tavalla kommunikoimme sisältää seurauksia. Ne seuraukset ovat riippuvaisia siitä tavasta jolla sen teemme, siitä mihin sillä viestillämme pyrimme, ja siitä missä sen teemme. Aikuiset ihmiset ovat yleensä kykeneväisiä toimimaan keskenään pääosin ilman loukkaamista ja ilkeilyä. Se, että joku loukkaantuu jostain ei vielä itsessään tarkoita rikoksen tapahtuneen; aika pitkälle päästään jos asioita vain pahoitellaan ja ne sovitaan. Sitten meillä on toki yksilöitä, jotka eivät osaa käsitellä sosiaalisen kanssakäymisen ongelmia muutoin kuin rosiksessa. Mutta sen päälle meillä on sitten ihan oikeita kunnianloukkauksia, paskanpuhumista, toisten ihmisten elämän systemaattista vainoamista ja hankaloittamista, ja tällaisia asioita varten on hyvä olla olemassa jonkinlainen pykälä.

Vähän samaan tapaan ajattelisin vihapuhetta (joka ei siis nähdäkseni edelleenkään useinkaan täytä mitään rikoksen tunnusmerkkejä). Se on, kuten Jalonenkin toteaa, tiettyjen valikoitujen faktojen systemaattista ja tarkoituksenmukaista levittämistä. Vihapuheskenen mestarihan on ihan itse todennut, että hänen tarkoituksensa on saada ihmiset ajattelemaan islaminvastaisesti, vai oliko se maahanmuuttoa vastaan. Kyseessä ei ole mikään "asiallinen" keskustelu sillä tavalla, että tuotaisiin esiin negatiivisiakin faktoja ja analysoitaisiin niitä; katsottaisiin miten niitä voitaisiin - yhdessä - ratkaista, vaan kyseessä on vihapuhe, joka esittelee pelkät ja tietyt valikoidut negatiiviset faktat yleistetysti jonkin ihmisryhmän olennaisena piirteenä ja siitä seuraten koko tämän ihmisryhmän muulle yhteiskunnalle vieraana, ongelmallisena ja vastustettavana (kts homoseksuaaliesimerkkini tuossa ylempänä).

Nimimerkki Vongoethe nuoren sukupolven ajattelemattomasta halveksunnasta romanikerjäläisiä kohtaan, maaliskuussa 2012:

Me olemme rikkaita. Nuo kermaperseet ja nallekarkkisukupolvien vesat eivät oikein ymmärrä köyhyydestä yhtään mitään. Onnekkaina kun ovat sattuneet syntymään maahan, jossa edelliset sukupolvet ovat rakentaneet liki kaiken infran jo valmiiksi, tapelleet itselleen inhimillisemmät työolot, katon pään päälle, koulutuksen, terveydenhuollon, kaiken. Eivät ne taivaasta ilmaiseksi tippuneet eikä niitä ihmisoikeuksia täälläkään mielellään olisi suotu kaikille - niin kuin ei nytkään.Tulevat sitten nämä näsäviisaat pilalle hemmotellut kakarat valmiiseen pöytään mässäilemään ja potkimaan pöydän alta murusia hamuavia kerjäläisiä muualle.

Nimimerkki Julmuri Homman sananvapauden rajoista huhtikuussa 2012 (lihavointi kirjoittajan oma):

Hommalaiset toki ovat eri mieltä asioista aivan kuten helluntailaisetkin ovat eri mieltä asioista, mutta erimielisyys ulottuu vain dogmien ulkopuolisiin asioihin. He eivät arvostele toistensa toimintaa kuin hyvin satunnaisesti, ulkopuolisen arvostelun kohdalla vika on aina arvostelijassa.

Voit huviksesi koettaa mennä sinne kertomaan, että sinusta on väärin epäinhimillistää ihmisiä ihonvärin tai kulttuurin mukaan. Saat kuulla vastaukseksi, että mamut ja suvaitsevaisto tässä epäinhimillistää. Jos vahvistat sanomaasi esimerkein kyseessä on a) mamuvihersuvaitsevaiston väärennös b) pientä keppostelua, pojat on poikia c) Rosengård. Sen jälkeen sinulle sanotaan, että jos niin kuitenkin jostain syystä tapahtuisi, on kuitenkin muistettava, että vika on mamujen ja suvaitsevaiston. Mitäs herättävät rasismia rahtaamalla mamuja tänne? Sitä paitsi oletko kuulut, että M-d oli pedofiili ja persut ovat vainottu kansanryhmä?

(Eräs tuttavani – joka kuvaavaa kyllä on itse ymmärtääkseni sittemmin hurahtanut hommalaisuuteen – sanoi aikoinaan, että totalitaarisen kultin sisällä vallitsee kyllä laajakin sananvapaus, mutta sananvapauden valtakunnan rajoja vartioidaan ideologisen terrorin keinoin. Kuten olen aiemmin maininnut, Hommassa suvaitaan varsin laajasti erilaisia mielipiteitä Venäjästä – alkaen perinteiseen militaristiseen isänmaallisuuteemme kuuluvasta lähes rasistisesta russofobiasta, ja päättyen hehkuvakatseiseen Venäjän ihannointiin valkoisen rodun viimeisenä turvana – mutta Venäjä ei olekaan ideologian kannalta keskeinen kanto kaskessa. Sitä vastoin muslimien tuomitseminen pimpsansilpojiksi ja lastenraiskaajiksi on sellainen asia, joka kuuluu hompanssien totalitaristisen ideologian keskeisiin tukipaaluihin, ja sen kyseenalaistaminen on kiellettyä.)