Liian kovien jätkien kyydissä - I alltför tuffa killars sällskap

Keskustelufoorumeilla ja somessa on joltistakin kiinnostusta herättänyt Sebastian Tynkkysen hiljattainen yritys sanoutua irti rasismista. Tynkkynen, kuten varmasti muistatte, on tämä ei vain teeveestä, vaan peräti tositeeveestä tuttu sälli, joka on aika avoimesti itsekin myöntänyt olevansa pelkkä huomionhakija - yksi aikakautemme tyypillisistä nuorista, jotka eivät todellisuudessa osaa mitään erityisen maininnan arvoista, mutta jotka eivät myöskään kykene tyytymään tavallisen ihmisen elämään. Tynkkynen on tunnetusti Pentti Haanpään tarinasta tutun Taivalvaaran näyttelijän otteella esiintynyt biseksuaalisena uskovaisena perussuomalaisena, mutta tuskin erityisen vakaumuksellisena.

Yksi jos toinenkin ehti jo sanoa Tynkkysen puhuvan asiaa ja otti hänen kääntymyksensä vakavasti, mutta minä en (ja nyttemminhän Tynkkynen on taas esiintynyt "maahanmuuttokriittisenä"): sattumoisin tiedän kokemuksesta, että jopa Hervannan Herrasmieshistorioitsijana tunnettu kaikkien maahanmuuttokriitikoiden isä, äiti ja kummisetä kykenee esittämään netissä vastuuntuntoista rasisminvastustajaa jos katsoo moisen olevan tarpeen. Vielä pari päivää aikaisemmin Tynkkynen ehti innokkaana asettua tukemaan eri kaupungeissa virinnyttä vapaaehtoisten katupartioiden liikettä, ts. moneen kertaan raastuvassa rangaistujen lurjusten yritystä rakentaa rikolliselle toiminnalleen muka respektaabeli julkisivu. Nyt hän tuntuu yhtäkkiä tulleen toisiin ajatuksiin, mikäköhän siinä on taustalla?

Todennäköisimmältä tuntuu, että parantumaton opportunisti, tuuliviiri ja aikalaisvirtsan mukana virtaaja Tynkkynen siinä hakee kiireessä uutta kannattajakuntaa. Näyttäisi vähän siltä, että maahanmuuttokriitikoiden jakaantuminen "kommunistiseen" ja "sosiaalidemokraattiseen", tai sanoisimmeko fasistiseen ja kansallisdemokraattiseen siipeen on nyt käynnistymässä - aiemminhan meininki on ollut se, että koko maahanmuuttokriittinen liike on johdonmukaisesti puolustanut joka ikistä avoimen natsististakin roikaletta. Samalla natsismin ja rasismin olemassaolokin suomalaisessa politiikassa on pyritty kiistämään: ainoa rasismi - kuten persujen puhetapa menee - on vihervasemmistolaisten rasismi persuja ja maahanmuuttajien rasismi kantaväestöä kohtaan.

Avoin, röyhkeä ja rehentelevä rasismi on kuitenkin nyt mahdollista suomalaisessa politiikassa. Rasistit ja fasistit voivat olla kiertelemättä ja kaartelematta rasisteja ja fasisteja kuin Pekka Siitoin konsanaan. Tällöin kursaileva, rasismin rajalla leikittelevä kiemurtelijapoliitikko alkaa käydä tarpeettomaksi, tai sitten hänen pitää ruveta tarkemmin tunnustelemaan, mistä voisi saada tukijoita, rahoittajia ja hyysääjiä ja keistä se maltillisen maahanmuuttokriittinen "kansallisdemokraattinen" liike voisi koostua.

Asiaan liittyy tietysti myös rasismin ja fasismin läheinen yhteys ammattirikollispiireihin. Kuten olen eräitäkin kertoja muistuttanut, äärioikeistolaisuus on yhteiskunnassamme pitkälti rikollisen puolimaailman tapa houkutella ja värvätä väkeä nuorten miesten keskuudesta. Perussuomalaisten tunnettu "roso" tarkoittaa sitä, että puolueeseen on ängennyt puhtaasti rikollista porukkaa, jolla ei ole muita tavoitteita kuin järjestäytyneen yhteiskunnan heikentäminen lainvastaisen toiminnan helpottamiseksi.

Pentti Oinonen, joka tunnetaan sattuneesta syystä myös Hauveli-Oinosena (Penttiä pitää toki ymmärtää, Pentti on maalta), julisti tuossa juuri, että turvapaikanhakija (joka siis on hänen kirjoissaan aina lähtökohtaisesti raiskaava arabimies, vaikka olisi kuusivuotias tyttö) tottelee paremmin väkivaltarikollisten katupartion uhkaa kuin poliisiunivormua. Asiallisesti ottaen Oinonen siis sanoo, että hän haluaa järjestäytyneen rikollisuuden edustajia partioimaan kadulle poliisin sijasta. 

Tämä liittyy yksiselitteisesti siihen jatkuvaan hyökkäykseen, joka persuilla on meneillään laillista menoa ja oikeusvaltiota vastaan. Laura Huhtasaari sanoi suoraan että perustuslaki on estänyt persuja viemästä läpi kannattamiaan "hyviä asioita", ts. loukkaamasta vääränlaisten ihmisten perustuslaillisia oikeuksia: koko heidän liikkeelläänhän ei ole mitään muuta tavoitetta kuin päästä syrjimään ja vainoamaan. Luonnollisesti tämä oikeusvaltion murentaminen on myös persujen ammattirikollissiiven etujen mukaista: kun lait alennetaan vain "muutaman yksittäisen ihmisen henkilökohtaisiksi mielipiteiksi", rikollisten on helpompi harjoittaa ammattiaan. Tietysti koko nykyisen hallituksen eetos on rikollisille mieluisampi: siihenhän kuuluu oleellisesti vihamielinen asenne kaikkea lainsäädäntöä kohtaan ja sen näkeminen purettavina normeina ja vastustettavana sääntelynä.

Näyttää kuitenkin siltä, että Tynkkynenkin on niin sanotusti haistanut kaasun. En tiedä onko hän oikeasti seksuaalisen vähemmistön jäsen enkä tiedä onko hän siitä itsekään täysin varma, mutta sen hän varmasti ymmärtää että toilailuillaan hän on leimautunut sellaiseksi. Ja nythän on niin, että homoseksuaalit ovat äärioikeistolle se porukka, jolle saa periaatteessa tehdä aivan mitä tahansa. Muiden vihamielisiksi koettujen ryhmien epäinhimillistämiseen kuuluu oleellisesti, että nämä leimataan homoseksuaaleiksi. Jos äärioikeisto saisi nykyistä merkittävämmin poliittista valtaa, myös Tynkkysen akan pojalle alkaisi viimeinen lähtölaskenta. 

Sanalla sanoen: Tynkkynen on joutunut liian kovien poikien kyytiin, sellaisten poikien, joihin ei voi luottaa: hän voi kenties mielistellä heitä aikansa, mutta viime kädessä heillä ei ole mitään estoja leikata vaikka hänen mahaansa auki, jos sopiva oikku tulee. Synnynnäisenä opportunistina ja tuulenhaistelijana hän tietysti on huomannut, että äärioikeiston venäläismielisyys on nyt kaikkien huulilla ja myös yksi jos toinenkin kolumnisti on nyt, kaksi ja puoli vuotta meikäläisen potkujen jälkeen, alkanut puhua äärioikeiston viestinväkeen kohdistamasta vainosta ottaen huomattavasti vähemmän sovinnollisen asenteen kuin aikaisemmin. Tynkkynen hakee jo uloskäytävää, mutta ymmärtää, että jonkinlaisen uskottavuuden säilyttääkseen hänen pitää yrittää esittää "ei-fasistista maahanmuuttokriitikkoa". Äkillinen takinkäännös ei siksi kävisi päinsä.


På webbfora och i sociala medier är det Sebastian Tynkkynens försök att ta avstånd från rasism som väckt ett visst intresse. Tynkkynen är en sannfinländsk ungpolitiker som mest är känd från dokusåpor och som rätt öppet medgett att han bara är ute efter uppmärksamhet - en av vår tids typiska ungdomar som inte kan någonting särskilt men som inte heller kan nöja sig med en vanlig människas liv. Tynkkynen påminner mest om "skådespelaren från Taivalvaara", som Pentti Haanpää skrivit en novell om: han har uppträtt som bisexuell konservativt religiös sannfinländare, men om det ligger någon djup övertygelse bakom denna identitet så heter jag Peter Pan.

En och annan hann redan prisa Tynkkynen och ta hans omvändelse på allvar (låt vara att Tynkkynen därefter åter vänt kappan och uppträtt som "invandringskritiker"), men det gör inte jag: jag råkar nämligen veta av erfarenhet att t o m gentlemannahistorikern från Tammerfors, alla invandringskritikers far, mor och gudfader, på nätet kan ge intrycket av att vara en ansvarsfull antirasist om det så gäller. Ett par dagar före sitt rasismkritiska inlägg hade Tynkkynen entusiastiskt tagit i försvar den rörelse av frivilliga gatupatruller som uppstått i flera städer - en "folkrörelse" som egentligen bara är välmeriterade fängelsekunders försök att bygga upp en respektabel fasad för sin kriminella verksamhet. Nu verkar han plötsligt ha kommit till andra tankar - vad kan det månne bero på?

Det mest sannolika är att Tynkkynen, en obotlig opportunist och kappvändare som flyter med tidens urinströmmar bara söker efter nya anhängare. En möjlighet är att invandringskritikerna äntligen håller på att splittras itu för att ge upphov till en "kommunistisk" och en "socialdemokratisk" - eller kanske en fascistisk och en nationaldemokratisk flygel - tidigare har hela den invandringskritiska rörelsen förbehållslöst försvarat varenda öppet nazistisk lymmel. Samtidigt har det pågått kontinuerliga försök att förneka att det alls finns någon fascism i finsk politik: den enda rasism - som sannfinnarna gång på gång upprepar - är den "gröna vänsterns" hat mot sannfinländare och invandrarnas mot majoritetsbefolkningen.

Öppen, fräck och skrytsam rasism har dock nu gjort sig gällande i finsk politik. Rasister och fascister kan vara rasister och fascister utan att slingra sig, precis som Pekka Siitoin på sin tid. Då behövs det inte längre några gränsgångare som leker med halvrasistiska idéer utan att våga ta steget fullt ut. Eller då måste han skicka ut trevare för att ta reda på var han kunde hitta välönskare, finansiärer och samarbetspartners och vem som kunde ansluta sig till en moderat invandringskritisk "nationaldemokratisk" rörelse.

Det handlar givetvis också om den nära anslutning om rasism och fascism har till yrkeskriminella kretsar. Som jag ofta påmint är högerextremism i vårt samhälle till stor del den kriminella halvvärldens metod att locka till sig och rekrytera unga män. Timo Soini et consortes medger gärna att partiet gör ett något grovhyvlat intryck; vad de inte medger är att detta intryck beror på att partiet infiltrerats av rena brottslingar som är mest intresserade av att försvaga det organiserade samhället för att underlätta olaglig verksamhet.

Pentti Oinonen, allmänt känd som Vovven sedan han likställt homosexuella med djurskändare, förkunnade nyligen att en asylsökande (även asylsökande sexåriga flickor är för honom våldtäktslystna arabiska män) hellre lyder en våldskriminell gatupatrull än en uniformerad polis. Sakligt sett säger Oinonen sålunda att han hellre vill se organiserade brottslingar än poliser på gatorna. 

Det här hänger entydigt med sannfinländarnas kontinuerliga angrepp mot lagligheten och rättsstaten. Laura Huhtasaari sade öppet att grundlagen stått i väg för de "goda saker" som sannfinländarna förespråkar. Dessa "goda saker" innebär kränkningar av "fel sorts" människors grundlagsgaranterade rättigheter: hela deras folkrörelse har ju inga andra målsättningar än diskriminering och förföljelse som sådana. Kampen mot rättsstaten är givetvis också vad som lockar yrkeskriminella: när lagarna reduceras till "ett par individers personliga åsikter" (som Jussi Halla-aho talar om dem), får brottslingar det lättare att utöva sitt yrke. Givetvis tilltalar hela den nuvarande regeringens etos brottslingarna, eftersom det går ut på att identifiera all lagstiftning som normer och reglering som bör avvecklas.

Det förefaller dock att även Tynkkynen känt lukten från gaskamrarna, så att säga. Jag vet inte om han verkligen representerar någon sexuell minoritet, och jag vet inte heller om han ens vet det själv, men vad han säkert inser är att han brännmärkt sig som homosexuell med sina äventyr i offentligheten. Och för extremhögern är de homosexuella den grupp i samhället man får göra vad som helst med. Andra förhatliga grupper avhumaniserar man genom att utmåla dem som homosexuella. Skulle extremhögern ta över så skulle unge Tynkkynen stå inför den sista nedräkningen. 

Som sagt har Tynkkynen hamnat i alltför tuffa killars sällskap, sådana killars som man inte kan lita på. Han kan kanske ställa sig in hos dem för en stund, men i sista hand har de inga hämningar att slita upp magen på honom om de får för sig att göra så. Som den opportunist och kappvändare han är har han säkert lagt märke till att extremhögerns rysslandvänliga attityder nu diskuteras av alla och att en och annan kolumnist nu, två och ett halvt år efter mitt avskedande, tagit upp den förföljelse som extremhögern riktar mot mediefolket i betydligt mindre försonlig ton än förr. Tynkkynen söker redan efter en nödutgång, men samtidigt ser han sig tvungen att uppträda som en "icke-fascistisk invandringskritiker" för att behålla någon sorts trovärdighet som politiker - en plötslig kovändning skulle inte gå för sig.

Maahanmuuttokriitikoiden valheet - Invandringskritikerna och deras lögner

(Svensk översättning nedan)

Pitemmittä puheitta, tässä on lista maahanmuuttokriitikoiden valheista ja miksi ne ovat valhetta. Olen moneen otteeseen jankannut tätä aikaisemminkin, mutta asiat on hyvä aina välillä koota yhteen listaan.

1) Maahanmuuttokriitikot vastustavat vain hallitsematonta maahanmuuttoa. 

Ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttokriitikot ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana hyökkäilleet netissä luvuttomia kertoja sellaisten ihmisten kimppuun, jotka eivät kannata hallitsematonta maahanmuuttoa, vaan ovat passiivisesti hyväksyneet Suomen tähänastisen, kansainvälisessä vertailussa hyvinkin rajoittavan maahanmuuttopolitiikan. 

2) Suomen maahanmuuttopolitiikka on lepsua ja tänne pääsee kuka vaan muslimiterroristi.

Ei pidä paikkaansa. Suomen maahanmuuttopolitiikka on ollut Euroopassa aina tiukemmasta päästä. Itse asiassa Ruotsin äärioikeisto - persujen veljespuolue Sverigedemokraterna - on useaan kertaan esittänyt Suomen olevan maahanmuuttopolitiikassa heidän puolueelleen esikuva.

3) Suomesta ei "yltiösuvaitsevaisen" lepsuilun vuoksi karkoteta ketään, vaikka tällä olisi kuinka olemattomat perusteet maleksia maassamme ja/tai vaikka tällä olisi tilillään mitä pöyristyttävimpiä rikoksia.

Ei pidä paikkaansa. Kyllä täällä karkotetaan porukkaa, ja päätellen siitä, että karkotusten yhteydessä esiintyy vapaaliikkuvuusaktivistien protesteja, täällä eivät tosiaankaan "yltiösuvaitsevaiset" päätä mistään asioista.

4) Nykyinen pakolaisvirta Suomeen on kotimaisten "suvaitsevaisten" syytä.

Ei pidä paikkaansa. Nykyinen pakolaisvirta Suomeen johtuu akuutista kriisistä Lähi-idässä. Todennäköisesti osasyyllinen on myös Venäjä, joka tuoreiden uutisten mukaan on reipastunut ajamaan alueeltaan siellä pitkään asuneita ja työskennelleitä Lähi-idästä tulleita, maassa sikäläisen sisäpoliittisen vetelyyden vuoksi ilman oleskelulupaa ja kansalaisuutta asuneita ihmisiä. On itse asiassa todennäköistä, että Venäjä hyysää nurkissaan tällaista porukkaa tietoisesti, käyttääkseen sitä aseena vihaamaansa länsimaista demokratiaa vastaan - aivan kuten se käyttää myös äärioikeistolaisia "maahanmuuttokriitikoita".

Mitä sitten "suvaitsevaisuuteen" tulee, siinä ei ole kyse ylenmääräisestä hyysäämisestä, vaan käytännön toiminnasta kriisitilanteessa. Jos maahan tulee jumalattomasti lössiä joka ei osaa puhua suomea eikä ruotsia eikä oikein englantiakaan, asialle pitää tehdä yhdessä jotain. Vaikka Hommalla kovasti haaveillaan sen porukan ampumisesta rajalle tai hengiltä kaasuttamisesta, se ei ole edes hommalaisten oman edun kannalta ole mikään hirveän nerokas idea (siis jos jätämme puhtaasti humanitaariset perusteet huomiotta). 

Siinä nimittäin luotaisiin ennakkotapaus, jonka perusteella sen jälkeen voitaisiin joukolla tappaa ihan mikä vain epämiellyttävä ihmisryhmä. Kuten esimerkiksi hommalaiset. Ja tässä maassa on erinomaisen paljon ihmisiä, jotka ovat saaneet tappiinsa hompansseista ja jotka eivät tirauttaisi ensimmäistäkään kyyneltä, jos maahanmuuttokriitikot lastattaisiin pakoputkettomiin pakettiautoihin. Niin että mitä jos pidettäisiin kiinni oikeusvaltiosta ja sovittaisiin, ettei tapeta sen enempää hommalaisia kuin maahanmuuttajiakaan? 

5) Maahanmuuttokriittinen liike on kansanliike, joka on syntynyt spontaanina reaktiona suomalaisen pakolaispolitiikan holtittomuuteen.

Ei pidä paikkaansa. "Maahanmuuttokriittisen liikkeen" takana on joukko äärioikeistolaisia aktivisteja, jotka ovat toista mieltä olevia terrorisoimalla ja englannista propagandaa huonolle suomelle kääntämällä saaneet tällä vetonaulalla mukaansa suuremman joukon kuin aikaisemmin, kun he tyytyivät hyökkäilemään esimerkiksi suomenruotsalaisia tai aseistakieltäytyjiä vastaan. 

Suomalainen "pakolaispolitiikka" ei koskaan ole ollut "holtitonta", riippumatta siitä mitä "maahanmuuttokriitikot" valehtelevat. Kuten jo edellä totesin, nykyinen pakolaisvirta johtuu päällä olevasta kriisistä, ei mistään "suvaitsevaisuudesta" eikä suomalaisten omista poliittisista valinnoista. Nykyisen pakolaiskriisin aikana hallituksessa istui vaikuttavilla palleilla "maahanmuuttokriitikoiden" oman puolueen edustajia, mutta hekin joutuivat kriisioloissa ottamaan lusikan kauniiseen käteen.

6) Maahanmuuttokriitikot haluaisivat vain, että nuorten miesten sijasta otettaisiin naisia ja lapsia.

Ei pidä paikkaansa. Äskettäin Akaassa kuoli nuori naiskuljettaja ja kaksi lasta liikenneonnettomuudessa, joka sinänsä taisi olla aika yksiselitteisesti kuljettajan syytä. Lapset olivat turvapaikanhakijoita. Maahanmuuttokriittiset nettikommentoijat riemuitsivat asiasta tavalliseen sadistiseen tapaansa. Höpinät naisten ja lasten auttamisesta ovat siis pelkkää propagandavaletta.

7) Maahanmuuttokriitikko ei ole sama kuin rasisti.

Tämäkään ei käytännössä pidä paikkaansa. Se ydinjoukko, joka on "maahanmuuttokritiikin" takana, on nimittäin yksiselitteisesti äärioikeistolainen ja rasistinen, ja se on koko ikänsä kytännyt tilaisuutta hankkia itselleen terrorivaltaa ja päästä määräilemään meidän kaikkien yksityiselämästä. 

"Maahanmuuttokriitikko" on käytännössä vain tämän fasistisen alakulttuurin keksimä peitenimi, eikä ensimmäinen laatuaan. "Maahanmuuttokriitikot" pääsivät julkisuuteen omilla ehdoillaan ensimmäisen kerran vuoden 2007 tienoilla, aikaisemmin aivan samat tyypit olivat kokeilleet onneaan "roturealisteina", mutta se iskusana oli liian läpinäkyvä, ja nämä sällit naurettiin ulos saman tien.

Jos "maahanmuuttokriitikko" oikeasti tarkoittaisi sitä, mitä sen osien summa tarkoittaa, maahanmuuttokriitikoiksi nimitettäisiin myös vapaamman maahanmuuttopolitiikan kannattajia. Näinhän ei todellisuudessa tehdä, vaan maahanmuuttokriitikko viittaa pelkästään rasistiseen äärioikeistoon ja sen peesaajiin.

8) Maahanmuuttokriitikoiden sananvapautta rajoitetaan.

Ottaen huomioon, että olen itse saanut potkut mediasta maahanmuuttokriitikoiden massiivisen propagandan ja pelottelun tuloksena, ja että tällaista on tapahtunut muillekin kirjoittajille - myös minua pätevämmille toimittajille, jotka eivät edes ole keskittyneet maahanmuuttoasioihin - väite on erityisen röyhkeää ja paksua potaskaa. Maahanmuuttokriitikoiden julistusta saa lukea aivan mistä vain netistä, ja aivan kaikkiin nettikeskusteluihin tunkee ennemmin tai myöhemmin mukaan päivystävä maahanmuuttokriitikko, joka kyllä toistaa kaikki aateveljiensä viisaudet sanasta sanaan kuten on ne Halla-ahon blogista päntännyt.


9) Jos maahanmuuttajat olisivat enimmäkseen nuoria sinkkunaisia, mitään maahanmuuttokritiikkiä ei esiintyisi.

Tämäkään ei pidä paikkaansa, vaikka itse pitkään siihen uskoinkin. Maahanmuuttokriitikoiden rasismi on näet niin läpitunkevaa, että se ylittää reilusti heidän heteroseksuaaliset halunsakin (itse asiassa juuri siksi epäilen, ovatko maahanmuuttokriitikot ollenkaan niin heteroseksuaalisia kuin väittävät olevansa). 

Pari vuotta sitten nuori suomalais-kiinalainen neitonen kirjoitti Helsingin Sanomiin kolumnin omasta kaksikulttuurisuudestaan, mutta Hommalla tätä tekstiä kommentoitiin ainoastaan rasistisilla törkeyksillä. Edes karkeita seksuaalihaaveita ei ilmaistu - puoliksi kiinalainen ja ilmeisesti täysin suomalaisen kulttuurin sääntöihin sopeutunut tyttö ei ollut riittävän puhdasrotuinen Homman herroja kiihottaakseen.

Päätellen siitä, miten yksityiskohtaisia homoseksuaalisia raiskausfantasioita Hommalla jatkuvasti kerrotaan vastapuolen edustajista, ihan kaikki siellä eivät ole aivan niin heteroseksuaalisia kuin julistavat olevansa. 

Toinen esimerkki Homman seksuaalisista omituisuuksista oli se tapaus, kun 12-vuotiaiden tyttöjen urheilujoukkue käännytettiin riittävien matkustusasiakirjojen puutteessa rajalta. Sillä kertaa Hommalla näet hyväntahtoisen leikilliseen sävyyn paheksuttiin maahantulokieltoa, kun kyseessä olivat "piukkakroppaiset teinitytöt". Huomatkaa: sen ikäiset venäläiset tytöt, joille eivät vielä rinnatkaan kasva, ovat hommalaisille seksuaalisesti kiihottavia. Viipurin lapsibordelleissako ne ovat seksitavoille oppineet? Näyttää ainakin siltä, että ainoat feminiiniset olennot, jotka hompansseja kiihottavat seksuaalisesti, ovat alaikäisiä.

10) Maahanmuuttokriitikot ovat vain vilpittömästi huolissaan rikollisuuden kasvusta.

Ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttokriitikoiden keskuudesta löytyy niin väkivaltarikollisia, huumerikollisia kuin järjestäytyneen rikollisuudenkin edustajia. Itse asiassa rikollisilla on vahva kannustin brändätä itsensä uudelleen maahanmuuttokriitikoiksi, sillä siinä missä tavalliset kriminaalit pannaan vain vankilaan, äärioikeistolaiset aktivistit nähdään poliittisena ryhmänä, jonka kanssa pitää käydä dialogia. Kun Jussi Halla-aho sanoo, että oikeuden tuomio on "muutaman ihmisen henkilökohtainen mielipide", hän itse asiassa kosiskelee rikollisia panemalla koko oikeusjärjestelmän kyseenalaiseksi.

On toki mahdollista, että maahanmuuttajat tekevät rikoksia, mutta täältä katsoen näyttää siltä, että maahanmuuttokritiikki aiheuttaa huomattavasti enemmän ja huomattavasti törkeämpiä rikoksia. Vastaanottokeskuksiksi aiottujen rakennusten polttaminen on aivan yksiselitteisesti terrorismia ja aiheuttaa vaaran myös naapuritaloille, sillä tulipalo tosiaan leviää kuin kulovalkea ellei sitä saada ajoissa aisoihin. Sitä paitsi - kuten on jo nähty - liikaa viinaa, vahvempia virvokkeita tai maahanmuuttokritiikkiä nauttineet henkilöt saattavat erehdyksessä hyökätä sellaisiin taloihin, joissa ei ole maahanmuuttajaa nähtykään. 

Mutta jos vaikka maahanmuuttokritiikistä kiihottuneet öyhöttäjät tulevat polttaneeksi vaikka vanhain- tai päiväkodin luullessaan sitä kännissäpäiten pakolaiskeskukseksi, älkää kuvitelkokaan, että esimerkiksi Hommalla koettaisiin minkäänlaista vastuuta asiasta. Kaikkihan heikäläisten mielestä on aina maahanmuuttajien ja "suvakkien" syy, eikä rikollista saisi tuomita jos taustalla ovat jalot "isänmaalliset" vaikuttimet.

11) Maahanmuuttokriitikot ovat vain vilpittömästi huolissaan "suomalaisesta kulttuurista".

Tämäkään ei tietysti pidä paikkaansa. Silloin kun minulla oli se kolumnini Plazalla, kirjoitin mieluummin juuri suomalaisesta populaarikulttuurista kuin maahanmuuttoasioista, joista en tiennyt mitään ja jotka mieluummin jätin maahanmuuttoviranomaisten hoidettaviksi, koska he tietävätkin niistä jotain. Mutta jos kirjoitin Uuno Turhapurosta, vanhoista televisiosarjoista tai Speden klassikkoelokuvista, niiden juttujen kommenttiosastolla riehui aina maahanmuuttokriitikoita kertomassa minulle, mistä minun pitäisi kirjoittaa ja mitä mieltä olla.

Itse asiassa juuri suomalainen kulttuuri tuntuu olevan maahanmuuttokriitikoille se kaikkein punaisin vaate: siitä ei saa kirjoittaa, siitä ei saa puhua ja siitä ei saa tietää mitään. Maahanmuuttokriitikot ovat omaksuneet tyhjän kulttuuripatrioottisen retoriikan siksi, että nykyfasistit yrittävät edes muodon vuoksi välttää avointa rasismia ja keksiä aatteelleen muka positiivista sisältöä. Todellisuudessa he kuitenkin ovat kulttuurisesti tietämättömiä ja sivistymättömiä, ja kun ilmenee, että joku vihatuista "mokuttajista" on paremmin perillä suomalaisesta kulttuurista kuin he itse, he raivostuvat. 

Ja ainahan sellaista ilmenee, koska maahanmuuttokriitikkoihin hakeutuu juuri sitä porukkaa, joka on omasta maastaan ja sen kulttuurihistoriasta täysin ulalla. Senhän näkee noista persukansanedustajien säälittävistä bändihommista, puhumattakaan hommafoorumilaisista, jotka pitävät tangolaulajia suomalaisen kulttuurin ydinmehuna. Siitä ei kuulkaa ole monta vuosikymmentä, kun sekä rokkia että tangoa paheksuttiin kulttuurikonservatiiveissa piireissä epäsuomalaisina ulkomaisina vaikutteina. 

Maahanmuuttokriitikoiden yritys esittää olevansa jonkin alkuperäisen suomalaisen kulttuurin puolustajia on tietysti roskaa siksikin, että niiltä osin kuin heidän julistuksessaan on erotettavissa mitään johdonmukaisen kulttuuripoliittisen linjan tynkääkään, se toteutuessaan merkitsisi suomalaisen kulttuurin radikaalia uudelleenmäärittelyä. Esimerkiksi ruotsin kielen vastustaminen ei ole konservatiivisuutta eikä suomalaisen kulttuurin puolustamista missään mielekkäässä merkityksessä, koska esimerkiksi minun sukupolveni on kasvanut sellaisessa Suomessa, jossa ruotsin kieli ja sen taito ovat olleet kaikkien suomalaisten ulottuvilla Hangosta melkein Petsamoon. Näissä oloissa ruotsin aseman heikentäminen on juuri sellaista nykyrappiota, jota konservatiivisten kulttuuripatrioottien kuuluu vastustaa.

12) Maahanmuuttokritiikissä on kyse isänmaallisuudesta, joka ei ole rasismia.

Taas väärin. Maahanmuuttokritiikki on monellakin tavalla irrottautunut perinteisestä isänmaallisuudesta ja kääntynyt käytännössä sitä vastaan. Maahanmuuttokriitikot vastustavat maahanmuuton lisäksi monia muitakin vasemmistoliberaalien kannattamiksi mieltämiään asioita, kuten homoseksuaalien ihmisoikeuksia; ja silloin kun osoittautuu, että monet rennot sotaveteraanit ovat eri kannalla, maahanmuuttokriitikot solvaavat kyseisiä veteraaneja aivan yhtä karkeasti kuin väittävät taistolaisten aikoinaan tehneen. 

Maahanmuuttokriitikoille itse asiassa ihmisoikeudet ovat niin vastenmielinen asia, että monet heistä avoimesti toivovat Venäjän miehittävän Suomen, koska Venäjä vastustaa aktiivisesti juuri ihmisoikeuksia ja kaikenlaisia liberaaleja ihmisyysarvoja; ja hommalaisten omankin mielipidekyselyn mukaan Hommalla suhtaudutaan maanpuolustukseen keskimäärin pilkallisemmin, kyynisemmin ja nihilistisemmin kuin yhteisen kansan keskuudessa. 

13) Maahanmuuttokriitikot esittävät maahanmuuton ongelmiin pragmaattisia ratkaisumalleja, jotka torjutaan ideologisin perustein.

Tämäkin on valetta. Maahanmuuttokriitikoiden esittämät ratkaisut on joko jo otettu käyttöön tai sitten ne ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Kun maahanmuuttokriitikot vetosivat ulkomaalaisten rikollisten karkottamiseksi, he itse asiassa ehdottivat lakia, joka toteutuessaan olisi ollut nykyistä lainsäädäntöä vähemmän ankara.

Maahanmuuttokriitikot eivät ole edes itsensä kanssa samaa mieltä siitä, mitä haluavat. Usein kuulee väitettävän, että he eivät halua ulkomaalaisten gettoutuvan, mutta toisaalta eräs rotuteorioillakin "kunnostautunut" maahanmuuttokriitikko on esittänyt, että maahanmuuttajille varattaisiin omat asuinalueet, jotta hänen ei ylhäisyydessään tarvitsisi nähdä tummaihoisia ihmisiä keskustassa. Samaa sarjaa on se jo moneen kertaan nähty ristiriita, että maahanmuuttokriitikoiden mielestä a) pakolaisia ei saa päästää maahan, vaan heitä pitää auttaa kotimaissaan ja b) kehitysapu pitää lakkauttaa.

Kun maahanmuuttokriitikoita vaaditaan yksilöimään, mitä he oikeastaan haluavat ja millainen maahanmuuttopolitiikka heille kelpaisi, vastaukseksi tulee vain aggressioita ja uhkauksia. Syntyy vaikutelma, ettei heitä kiinnostakaan ratkaista mitään kouriintuntuvia ongelmia, vaan pikemminkin kärjistää niitä luodakseen yhteiskuntaan itsetarkoituksellisia ristiriitoja.

14) Maahanmuuttokriitikot edustavat järkeä, maahanmuuttokriitikoiden vastustajat tunnetta.

Tämäkään ei pidä paikkaansa. Maahanmuuttokriitikoiden nettikirjoittelu on läpeensä tunnekuohujen leimaamaa. Sille ovat luonteenomaista sairaat väkivaltafantasiat, mässäily esimerkiksi maahanmuuttajalasten surmaamisella tai poliittisten vastustajien raiskaamisella, myös homoseksuaalisella raiskaamisella. Itse asiassa suurin osa maahanmuuttokriitikoista elää kirjoituksistaan päätellen jatkuvassa sadistisen seksuaalisuuden huumauksessa, jolla ei ole mitään tekemistä minkäänlaisen järkiargumentaation kanssa.

Här har vi alltså en lista över invandringskritikernas lögner. Det här är för det mesta ingenting nytt för den som läst min blogg, men det är bra med en sammanfattning ibland.

1) Det är bara okontrollerad invandring invandringskritikerna ogillar. 

Stämmer inte. Invandringskritikerna har sedan tie år tillbaka på nätet trakasserat folk som inte förespråkar okontrollerad invandring utan som passivt accepterat den invandringspolitik Finland hittills tillämpat - en politik som internationellt sett är rätt restriktiv. 

2) Finsk invandringspolitik är överdrivet permissiv och vilken som helst islamistisk terrorist släpps in.

Stämmer inte. Som jag redan ovan konstaterade, har invandringspolitiken i Finland alltid varit allt annat än permissiv i internationell jämförelse. I själva verket har aktörer inom den rikssvenska extremhögern, som t ex Sverigedemokraterna, upprepat framhållit Finland som ett invandringspolitiskt föredöme.

3) På grund av "extrem tolerans" utvisas ingen från Finland, inte ens hårdkokta kriminella som inte har några sakliga skäl alls att vistas i landet.

Stämmer inte. Det utvisas nog folk från Finland, och det är inte några "extremt toleranta" människor som styr och ställer, ty det förekommer att s k aktivister för fri rörlighet protesterar mot dessa utvisningar.

4) Det är de inhemska "toleranta" som är skyldiga till den nuvarande flyktingströmmen.

Stämmer inte. Den nuvarande flyktingströmmen beror på en akut kris i Mellanöstern. Med stor sannolikhet är Ryssland medansvarigt: enligt aktuella nyheter har ryska myndigheter fått för sig att utvisa folk med rötter i Mellanöstern som i åratal bott och arbetat i Ryssland men som saknar uppehållstillstånd och medborgarskap och som bara kunnat stanna kvar på grund av myndigheternas makliga inställning. Det är faktiskt tänkbart att Ryssland medvetet tolererar ett sånt här mittemellantillstånd hos sina invandrare för att vid behov kunna utvisa dem till västliga länder för att sätta käppar i hjulet för den förhatliga västerländska demokratin - på samma vis som Ryssland utnyttjar västerländska "invandringskritiker".

Vad sedan gäller "tolerans", handlar den inte om gränslöst bortskämmande, utan om praktiska krisåtgärder. Om det råkar komma in massor av folk som varken talar finska eller särskilt bra engelska, bör man tillsammans göra något åt situationen. Hur mycket de organiserade rasisterna på Hommaforumet än fantiserar om att skjuta eller gasa ihjäl alla invandrare, skulle det inte vara en särskilt bra idé ens med tanke på hommaiternas eget intresse (här förbigår vi alla rent humanitära skäl). 

Sådana massarkebuseringar skulle nämligen utgöra ett prejudikat, på grund av vilket vi sedan dess i princip kunde massavrätta vilken som helst grupp människor som går majoriteten på nerverna. Som hommaiterna själva. Det finns massor av människor i det här landet som fått nog av rasisternas framfart och som inte skulle begråta Homma-aktivisterna med en enda tår om sagda aktivister stängdes in på paketbil utan avgasrör. Vad skulle ni anse om att i stället hålla fast vid rättsstaten och låta bli att massavrätta vare sig hommaiter eller invandrare? 

5) Den invandringskritiska rörelsen är en folkrörelse som uppstått som en spontan reaktion på den vårdslösa flyktingpolitiken i Finland.

Stämmer inte. Den "invandringskritiska rörelsen" har stampats fram av en kärntrupp av högerextrema aktivister, som genom att terrorisera oliktänkande och översätta angloamerikansk propaganda till knagglig finska har ryckt med sig en större skara medbrottslingar än tidigare, då de nöjde sig att trakassera t ex finlandssvenskar eller vapenvägrare. 

Den finländska "flyktingpolitiken" har aldrig varit särskilt "vårdslös", oberoende av vad "invandringskritiker" får för sig att ljuga ihop. Som jag redan konstaterade är den nuvarande flyktingströmmen (som faktiskt redan håller på att avta) resultat av en pågående kris, inte av finländarnas egna politiska beslut. För närvarande sitter det representanter för "invandringskritikernas" eget politiska parti i regeringen, men även de var tvungna att ta skeden i vacker hand när krisen överraskade oss alla.

6) Invandringskritikerna skulle bara föredra att släppa in kvinnor och barn istället för unga män.

Stämmer inte. Nyligen dog en ung kvinnlig förare och två barn i Ackas i en trafikolycka, som enligt vad som stod tidningarna förefaller ha vållats av föraren. Barnen var asylsökande. Invandringskritiska skitpratare på webben gladdes åt det skedda i sadistiska ordalag som de brukar. Svamlet om att hjälpa kvinnor och barn är alltså rena smörjan, typiska propagandalögner.

7) Invandringskritiker är inte likabetydande med rasist.

Det här stämmer inte heller - i praktiken. Den kärntrupp som står bakom "invandringskritiken" är nämligen entydigt högerextrem och rasistisk, och den har sedan årtionden lurpassat på en chans att tillägna sig terrormakt och få lägga sig i allas vårt privatliv. 

"Invandringskritiker" är bara ett eufemistiskt täcknamn den här fascistiska subkulturen har hittat på, och inte ens det första. "Invandringskritikerna" lyckades infiltrera offentligheten för första gången år 2007, tidigare hade precis samma killar prövat sin lycka som "rasrealister", men det var alltför klart att detta ord bara var ett annat namn på rasist, och grabbarna blev utskrattade på samma gång.

Skulle "invandringskritiker" i verkligheten stå för en person som kritiserar invandringspolitiken i Finland, så skulle ordet också kunna avse anhängarna av en mera liberal invandringspolitik. Så är det dock inte, utan det är bara den rasistiska extremhögern och dess medresenärer som ordet hänvisar till i praktiken.

8) Invandringskritikernas uttrycksfrihet kringskärs av politisk korrekthet.

Med tanke på att jag själv fått sparken från medierna på grund av invandringskritikernas massiva propaganda- och påtryckningskampanj, och att även andra skribenter fått uppleva likadana saker - även mer erfarna och kompetenta journalister som inte ens varit på något sätt specifikt invandringsintresserade - är det här påståendet lögn och förbannad dikt. Invandringskritisk förkunnelse får man läsa var som helst på webben, ty vilken som helst diskussion på nätet kommer förr eller senare att invaderas av den jourhavande invandringskritikern, som alldeles säkert kommer att upprepa alla lärosatser som hans själsfränder omhuldar, ord för ord som han lärt sig dem utantill genom att idogt lusläsa Jussi Halla-ahos bloggdrapor.

9) Skulle invandrarna för det mesta vara unga singelkvinnor, så skulle någon invandringskritik inte förekomma.

Det här stämmer inte heller, trots att även jag länge trodde på det. Invandringskritikerna är nämligen så genomsyrade med rasism att den överstiger deras heterosexuella begär (visserligen är det precis därför jag misstänker att de inte alls är så heterosexuella som de påstår). 

För ett par år sedan skrev en ung finsk-kinesisk kvinna en drapa i Helsingin Sanomat om hur hon själv såg sig och sina två kulturer. På diskussionsforumet Homma kommenterades detta endast med rasistiska fräckheter. Det märkliga att det inte var några sexuella fräckheter: tydligen var en till hälften kinesisk och kulturell helt förfinskad tjej inte tillräckligt renrasig för att väcka sexuellt begär hos herrarna på Homma.

Däremot brukar hommaiterna hela tiden vältra sig i detaljerade homosexuella våldtäktsfantasier om representanterna för den motsatta sidan. Jag undrar verkligen om de är så heterosexuella de påstår sig vara.

Ett annat exempel på de sexuella egenheterna på Hommaforumet kunde observeras när någon idrottsklubb för tolvåriga ryska flickor vägrades inresa vid gränsen eftersom flickorna inte hade nödvändiga dokument. Den gången ogillades inreseförbudet på Homma i välmenande och lekfull ton, eftersom det ändå handlade om "tonårsflickor med tajta kroppar". Jag bör sålunda något modifiera mitt tidigare påstående att hommaiter inte intresserar sig för några kvinnliga varelser: tydligen gör de det, om flickorna ifråga är så unga att de inte ens har bröst ännu. Man har svårt att undvika intrycket att Hommakillarna inhämtat sina sexuella erfarenheter på barnbordeller i Ryssland. 

10) Invandringskritikerna är uppriktigt oroade över den växande brottsligheten.

Stämmer inte. Både våldsverkare, knarkbrottslingar och organiserade brottslingar finns i stort antal bland invandringskritikerna. I själva verket är brottslingar djupt motiverade att omdefiniera sig själva som invandringskritiker, ty om vanliga anständinga kriminella av polisen arresteras och fängslas, uppfattas högerextrema aktivister som en politisk gruppering att föra dialog med. När Jussi Halla-aho säger att ett rättsligt domslut bara är en personlig opinion ett par människor uttryckt, ställer han sig egentligen in hos brottslingar genom att ifrågasätta hela domstolväsendet.

Det är naturligtvis möjligt att invandrare begår brott, men som det verkar innebär såkallad invandringskritik fler och värre brott. Att tutta eld på byggnader avsedda att användas som flyktingboenden är entydigt terrorism och utgör en fara även för grannhusen, ty ingenting stoppar en stor brand som brer ut sig om inte brandkåren griper in. Dessutom - som vi redan sett - kan berusade, drogade eller av rashat omtöcknade personer av misstag attackera hus där inga invandrare ens synts till. 

Men låt oss anta att ett gäng våldsamt invandringskritiska uslingar får för sig att bränna ned ett åldringshem eller ett dagis eftersom de i sin berusning tror att det är ett flyktingboende. Inbilla er inte att t ex hommaiterna skulle ta något ansvar alls för det skedda. Som de ser det är det alltid invandrare och "mångkulturvänner" som är skyldiga till allt, och en brottsling får inte straffas om han begått sitt brott av ädla "fosterländska" bevekelsegrunder.

11) Invandringskritiker är bara genuint oroade över hur det går med "finsk kultur".

Det här stämmer givetvis inte heller. När jag ännu skrev kåserier på Plaza.fi, föredrog jag att skriva om finsk populärkultur, som jag faktiskt visste något om - invandringsfrågorna intresserade mig inte, och jag var och är övertygad att det är invandringsmyndigheterna som får ta hand om invandring. Men om jag skrev om Uuno Turhapuro, gamla teveserier eller Spede Pasanens klassiska komedier, var det alltid en massa invandringskritiker i kommentarlådan som försökte diktera för mig vad jag borde skriva om eller vad jag borde anse om det här eller det där.

I själva verket är det precis finsk kultur som förefaller vara det rödaste skynket för invandringskritikerna i Finland. Man får inte skriva om den, man får inte tala om den och man får inte veta någonting om den. Invandringskritikerna har tillägnat sig en betydelsetom kulturpatriotisk retorik därför att de för formens skull försöker undvika öppen rasism och ger sin ideologi förment positivt innehåll. I verkligheten är de kulturellt ignoranta och ociviliserade, och när det visar sig att någon av de förhatliga "mångkulturvännerna" vet mer om finsk kultur än de själva, blir de rosenrasande. 

Och det visar sig alltid, eftersom invandringskritikerna för det mesta inte har blekaste aning om sitt eget lands kulturhistoria. Det syns t ex i hur sannfinska riksdagsledamöter spelar rock på engelska i sina ynkliga ståltrådsorkestrar, för att inte alls nämna de hommaiter som tycker att tangoartisterna utgör självaste märgmusten i finsk kultur. Det har faktiskt inte gått många decennier från den tid då både rockmusik och tango ogillades av kulturkonservativa kretsar som oönskade utländska influenser. 

Invandringskritikernas hopplösa försök att framstå som försvarare av någon sorts genuin och uråldrig finsk kultur är skräp och tomt svammel även därför att deras kulturpolitiska linjedragningar - såvida man alls kan varsebli några sådana i deras motsägelsefulla förkunnelse - i praktiken skulle medföra en radikal omdefiniering av finsk kultur. Att t ex bekämpa svenska språket i Finland är varken kulturkonservatism eller kulturförsvar, eftersom t ex min generation växt upp i ett Finland där svenska språket och svenskkunskaperna har varit tillgängliga för alla finländare från Hangö ända till Petsamo strand, eller hur nära man nu kan komma i dagens gränser. Under dessa omständigheter bör konservativa kulturpatrioter kämpa för svenskan, eftersom det är just försvagningen av svenskans ställning i landet som bör ses som kulturförfall.

12) Invandringskritik är fosterländskhet, inte rasism.

Fel igen. Invandringskritikerna har på många sätt vänt ryggen till vår traditionella fosterländskhet och i praktiken blivit dess fiender. Förutom invandringen ogillar invandringskritikerna även mycket annat de uppfattar som vänsterliberalt, som t ex kampen för de homosexuellas rättigheter, och när det visar sig att många krigsveteraner faktiskt förhåller sig mycket mera öppenhjärtat till sådana frågor, börjar invandringskritikerna genast kränka veteranerna ifråga med precis lika brutala okvädinsord som de unga stalinisterna gjorde på sjuttitalet - som invandringskritikerna själva påstår sig komma ihåg. 

För invandringskritikerna är faktiskt de mänskliga rättigheterna så motbjudande, att många av dem öppet önskar att Ryssland skulle inta och ockupera Finland, eftersom det är just ryssarna som aktivt motarbetar mänskliga rättigheter och liberala mänsklighetsvärden över huvud taget. Enligt hommaiternas egen åsiktssondering är deras inställning till försvarsmakten och värnplikten i genomsnitt hånfullare, mer cynisk och mer nihilistisk än folkets i gemen. 

13) Invandringskritikerna framför pragmatiska utspel för att lösa de problem som invandringen medför, men dessa lösningar tillbakavisas av ideologiska skäl.

En lögn till. De lösningar som invandringskritikerna föreslår har antingen redan införts, eller så är de oförenliga med grundlagen. När invandrarkritikerna vädjade till myndigheterna för att underlätta utvisningen av utländska brottslingar, var deras förslag faktiskt mindre drakoniskt mot utlänningarna än den nuvarande lagstiftningen.

Invandringskritikerna är inte ens eniga med sig själva om vad de vill. Ofta påstås det att de bara vill bekämpa gettoiseringen, men å andra sidan har en prominent invandringskritiker som även utmärkt sig som rasteoretisk bloggskribent föreslagit att särskilda boendeområden borde upprättas för invandrare, så att hans majestät inte skulle vara bli tvungen att se mörkhyade människor i stadskärnan. Det här kan mycket gärna likställas med den ofta sedda paradoxen att man enligt invandringskritikerna a) inte bör släppa in flyktingar, utan hjälpa dem i deras egna länder och b) måste avskaffa ulandsbiståndet.

Blir invandringskritiker ombedda att precisera vad de egentligen vill och hurdan invandringspolitik de vore nöjda med är det enda svaret man får aggressioner och hotelser. Man får intrycket att de ger katten i att lösa konkreta problem och föredrar att så osämja och konflikter för ro skull.

14) Invandringskritikerna är förnuftiga, deras motståndare styrs av emotioner.


Det här stämmer inte heller. Invandringskritikernas skriverier på webben präglas av känslosvall. De vältrar sig i patologiska våldfantasier bl a om att mörda invandrarbarn eller våldta politiska motståndare - de drömmer öppet om homosexuella våldtäkter. I själva verket förefaller de flesta invandringskritiker leva i ett kontinuerligt rus av sadistisk sexualitet som definitivt inte har någonting med förnuftsargumentation att göra.

Jättävätkö rotat uppoavan laivan? – Håller råttorna på att lämna det sjunkande skeppet?

Viime päivinä on rasistisen alakulttuurin sisältä alkanut kuulua merkillisiä soraääniä. Eräs naisihminen, joka on kuvottavilla ja loukkaavilla kirjoituksillaan profiloitunut yhtenä vastenmielisimmistä äärioikeiston edustajista, kirjoitti nimittäin muina naisina tekstin, jota saattoi miltei pitää rasismin vastaisena. Taustalla on etiopialaissyntyisen räppääjä Prinssi Jusufin esiintyminen valokuvassa yhdessä parin muun afrikkalaistaustaisen veikon kanssa sankarivainajien muistomerkillä: kuva sai maahanmuuttokriitikot raivostumaan siksi ja vain siksi, että siinä esiintyi mustia nuoria miehiä perinteisen isänmaallisessa yhteydessä. Naiseläjä paheksui tätä rasistista raivoa ja ihmetteli sitä, että mustille pojille ei anneta edes tilaisuutta kunnostautua isänmaallisesti ja osoittaa kotoutuneensa suomalaisiin arvoihin.

Sinänsähän tädille pitäisi antaa täydet pisteet siitä, että hän on lopultakin oivaltanut sen mitä me kauheat mokuttajakommunistit olemme jo vuosikymmenen ajan jankanneet: niiltä osin kuin afrikkalaistaustaisilla maahanmuuttajilla on vaikeuksia sopeutua suomalaiseen elämään, niiden vaikeuksien taustalla on varsin usein möykkäävien rasistien haluttomuus antaa tunnustusta onnistuneestakaan kotoutumisesta. Jos maassa on sellainen ilmapiiri, että immuunikatoisena raiskaajaneekerinä ja muslimiterroristina kohdellaan pelkästään ihonvärin vuoksi jopa kristittyä adoptiolasta, jolla ei ole mitään muistikuvia muista kulttuureista kuin Suomesta, kyllä monikulttuurisempi maahanmuuttajapoikakin alkaa ajatella niin, että ei kotoutuminen taida olla vaivan arvoista, kun hänen värisensä ei ihmiseksi kelpaa kuitenkaan.

Mitään kovin syvällistä mielenmuutosta tädin kirjoittelussa ei ole havaittavissa. Jo ennen rasistiporukoihin eksymistään hän oli aktiivinen blogikirjoittaja; ei mikään penaalin terävin kynä, mutta yllättävästi hän antoi ymmärtää (tai ainakin esitti) olevansa vilpittömästi kiinnostunut kansallisesta kulttuurista ja perinteisestä isänmaallisuudesta. Sellaiset ihmiset eivät yleensä eksy maahanmuuttokriitikoiden porukoihin, koska niissä viihtyy lähinnä kansainvälisellä rämppämusiikki- ja roskakulttuurilla ruokittuja bändisällejä, sellaisia kuin Jussi Halla-aho ja Olli Immonen.

Täti alkoi sitten ulvoa rasistisen lauman mukana, tosin siinä hänen ulvomisessaan oli aina tiettyä teennäisyyttä ja teatterin makua. Tuntui pikkuisen siltä, että hän oli ottanut asiakseen esittää ehtoisaa kansannaista nimenomaan roolina, ja että hän oletti rasistisen öyhöttämisen nyt kuuluvan siihen rooliin. Tällaisilla ihmisillä on harvoin mitään omaa annettavaa kulttuurillemme, mutta toisaalta he ovat hyviä tuulenhaistelijoita – se kuuluu heidän luonteeseensa – ja silloin kun joku heidänlaisistaan alkaa kääntää takkiaan, siitä voidaan tehdä laajempiakin johtopäätöksiä.

Täti kokee toki pitää etäisyyttä kaikenlaisiin maailmanparantajiin, mutta oleellista on, että hän on ilmeisesti lopultakin tajunnut ainakin yhden asian – sen, että hänen vihollisiaan eivät ole maahanmuuttajat, vaan se osa kantaväestöstä, jonka kanssa hän katsoo olevansa poliittisesti riidoissa. Tämäkin on toki edistysaskel. Poliittiset riidat pitäisi käydä osapuolien kesken, sen sijaan että niihin sotketaan mukaan viattomia sivullisia.

Nyt kun täti voisi vielä tajuta sen, että suurin osa hänen ”poliittisista vastustajistaan” ei todellisuudessa ole sitä mieltä asioista, jota hän luulottelee heidän olevan. Huomattava osa näistä yksinkertaisemman sortin maahanmuuttokriitikoista nimittäin vakavissaan kuvittelee, että ”mokuttajat” eivät olisi huolestuneita esimerkiksi naisten sukuelinten silpomisesta tai terrorismiuhkista.

Maahanmuuttokriitikoiden leirissä näkyy kyllä muitakin merkkejä taisteluväsymyksestä. Perussuomalaiset syyttelevät taas kerran tiedotusvälineitä vainosta vedoten siihen, että on demokratian halventamista arvostella puoluetta, jota kansa äänestää. Puolueen ”työmies” Matti Putkonen, joka aikaisemmin oli koettanut saada puolueen pukareita tajuamaan median olevan yhteistyökumppani eikä vihollinen, uhkaili lakimiehellä ja syytteillä (ikään kuin puolueella olisi kunnia loukattavaksi?), jollei fasismisyytöksille löydy perusteita.

No, todisteita on jo esitetty vino pino, Sampo Terhon Kanava-lehdessä julkaisemista rotuteoriakirjoitteluista (”Eurooppalaisten menneisyys ja tulevaisuus”, Kanava 6/2007) aina Olli Immosen ja todistettavasti fasistisen ja väkivaltaisen Suomen Vastarintaliikkeen yhteisposeerauksiin, mutta se nyt on selvää, että persuille mikään ei riitä.

Huomattavasti oleellisempaa on, että Putkonen todistaa raivollaan oikeaksi sen, mitä olen aina sanonut: persut eivät suostu pelaamaan samoilla säännöillä kaikkien muiden kanssa, vaan vaativat erioikeuksia. Persuthan ovat leimanneet kaikki toista mieltä olevat milloin mitenkin, esimerkiksi kommunisteiksi ja stalinisteiksi, mutta tällainen leimaaminen ei ole heidän mielestään väärin – ei, vaikka he jakelevat näitä leimoja tavallisille epäpoliittisille kansalaisille, jotka arvostelevat heitä moraalisin perustein.

Jos persujen ”fasismista” halutaan esimerkkejä, niitä saa toki Immosen, Halla-ahon tai Terhon kirjoituksista, mutta oikeastaan vielä helpommin puolueen menettelytavoista. Se, että poliittinen puolue uhkailee, leimaa ja solvaa yksittäisiä kansalaisia, on fasismille, stalinismille ja muille totalitaarisille aatteille ominaista toimintaa. Pyrkimykset hiljentää median puolueelle esittämä kritiikki vetoamalla siihen, että ”kansaa” edustava puolue olisi jotenkin pyhä, kuuluvat yhtä lailla Natsi-Saksaan ja Neuvostoliittoon, mutta eivät demokraattiseen maahan.

Ja sitten vielä ihan muusta asiasta. Satakunnan Kansassa Tomi Lähdeniemi on sanonut sen, minkä minä olen tiennyt jo vuodesta 2002: ”maahanmuuttokriitikot” pyrkivät tietoisesti horjuttamaan Suomen yhteiskuntarauhaa ja ovat Putinin asialla. Olisi mukava jos hän myöntäisi kuka tämän ensimmäisenä huomasi, mutta hyvä näinkin.

På sistone har märklig missämja börjat göra sig gällande inom den rasistiska subkulturen. En kvinnsperson som med sina vämjeliga och förolämpande skriverier profilerat sig som en av de mest motbjudande representanterna för extremhögern författade nämligen helt oväntat en text som föreföll nästan antirasistisk. Det som låg bakom texten var den etiopianskfödde rapartisten Prinssi Jusufs poserande framför ett minnesmärke till fallna krigshjältar. Bilden fick invandrarkritikerna att bli rosenrasande därför och bara därför att den visade unga svarta killar i ett traditionellt fosterländskt sammanhang. Kvinnspersonen ogillade för en gångs skull detta rasistiska vredesutbrott och undrade varför svarta män inte ens erbjuds en chans att omfatta finsk fosterländskhet och visa hur värdeintegrerade de är i det här samhället.

I princip borde man väl tacka och lova tanten för att hon äntligen insett vad vi hemska mångkulturskommunister upprepat sedan ett årtionde tillbaka: om afrikanskättade invandrare har svårt att anpassa sig till livet i Finland beror svårigheterna rätt ofta på skränande rasisters ovilja att alls ge dem någon erkänsla för entydigt lyckad integration. Om atmosfären i landet är sådan att inte ens ett kristet adoptivbarn som inte kommer ihåg någon annan kultur än den finländska bara p g a sin hudfärg behandlas som en aidssjuk våldtäktsman och muslimsk terrorist, är det helt naturligt och förståeligt att genuint mångkulturella invandrarkillar börjar förhålla sig cyniskt till allt vad integration heter, eftersom de vet att de med sin hudfärg aldrig kommer att accepteras.

Någon särskilt djupgående attitydförändring vittnar tantens skriverier givetvis knappast om. Hon var en aktiv bloggskribent redan innan hon anslöt sig till den rasistiska kören – hon förefaller aldrig ha varit något skolljus precis, men överraskande nog försökte hon på den tiden ge intrycket av att vara uppriktigt intresserad av finsk kultur och traditionell fosterländskhet. Sådana typer attraheras vanligen inte till invandrarkritikerna, som oftast inte har den blekaste aning om annan kultur än internationellt marknadsförd ståltrådsmusik och skräpkultur – Jussi Halla-aho och Olli Immonen är typiska exempel.

Tanten började sen tjuta med de rasistiska vargarna, men hennes tjutande gjorde alltid ett tillgjort intryck: hon spelade liksom teater. Det kändes som om hon medvetet axlat rollen av en rotfast kvinna av folket och att hon fått för sig att det ingick i rollen att föra rasistiskt oväsen. Dylika människor har sällan något originellt att ge vår kultur, men åtminstone känner de i skinnet när det är dags att byta åsikt – det ligger i deras natur – och när en av dem börjar vända kappan är det en anledning till allmännare politiska väderprognoser.

Tanten försöker tydligen hålla sig på avstånd från allehanda världsförbättrare, men det relevanta är att hon äntligen insett att det inte är invandrarna som är hennes fiender utan den del av majoritetsbefolkningen hon anser sig stå politiskt i strid med. Det här är givetvis i och för sig ett steg i bättre riktning. Politiska gräl borde helst föras mellan genuina parter, utan att blanda in oskyldiga utomstående.

Nu borde tanten äntligen fatta att de flesta av hennes ”politiska motståndare” inte tycker som hon inbillar sig de tycker. En stor del av de här mindre klyftiga invandrarkritikerna föreställer sig t ex på allvar att ”mångkulturister” inte vore oroliga t ex över kvinnlig omskärelse eller terrorismhotet.

Invandrarkritikerna visar dock även andra tecken på krigströtthet. Sannfinnarna beskyller igen medierna för klappjakt och påstår att det är antidemokratiskt att kritisera ett parti folk röstar på. Partiets ”diversearbetare” Matti Putkonen, som tidigare försökt övertyga partiaktivisterna om att medierna är en samarbetspartner och ingen fiende, har nu gjort en komplett kovändning och kommit med hotelser om jurister och åtal (som om man kunde väcka åtal för ärekränkning av ett parti?), om beskyllningarna för fascism inte kan underbyggas med handfasta bevis.

Den varan har det redan frambragts en massa av, från Sampo Terhos rasteoretiska drapor i tidskriften Kanava (se t ex Eurooppalaisten menneisyys ja tulevaisuus, ”Européernas förflutna och framtid”, Kanava 6/2007) till bilden på den sannfinländske riksdagsledamoten Olli Immonen i sällskap med den bevisligen fascistiska och våldsbenägna Finska Motståndsrörelsens aktivister, men det är redan klart att sannfinländarna aldrig kommer att acceptera några bevis.

Mera relevant är att Putkonen med sitt raseri visar att jag alltid haft rätt när jag sagt att sannfinländarna inte vill iaktta samma spelregler som alla andra, utan kräver privilegier. Sannfinländarna har ju själva utmålat alla som inte delar deras åsikter som kommunister och stalinister, men sådant brännmärkande är enligt deras åsikt inte fel – inte ens när de slår stämpeln på vanliga opolitiska medborgare, som kritiserar dem på moraliska grunder.

Vill man ha exempel på sannfinländarnas ”fascism” är det lätt att hitta dem i Olli Immonens, Jussi Halla-ahos eller Sampo Terhos skriverier, men ännu lättare i partiets arbetsmetoder. Att ett politiskt parti hotar, brännmärker och kränker enstaka medborgare är snarast typiskt för fascism, stalinism och andra totalitära ideologier. Ansträngningarna att tysta ned de medier som kritiserar partiet med motiveringen att ”folkets” parti är på något sätt heligt hör likaså hemma i Nazityskland och Sovjetunionen, men inte i ett demokratiskt land.

Sen en slutkläm om en helt annan sak. I tidningen Satakunnan Kansa har Tomi Lähdeniemi sagt vad jag redan visste för tretton år sen: ”invandringskritikerna” strävar medvetet efter att skada samhällsfriden i Finland och går sålunda Putins ärenden. Det skulle vara fint om han medgav vem som märkte det här förr än någon annan, men det är helt fint att någon annan alls talar om det här.

Olli Immonen in English

Olli Immonen is not a MEP, as the picture says, he is just a member of the Finnish Parliament. But anyway, this is what he said to a fellow Finn, in English.

As an old sociolinguist, I know that when native speakers start communicating in a language other than their native one, the native vernacular is doomed. Thus, it is rather interesting that Olli Immonen, who insists he is fighting for the language and culture of Finland in an increasingly globalized and multicultural world, addresses us in the only language that can endanger our native speech.

Olli Immonenhan ei ole Euroopan parlamentin jäsen, kuten kuva sanoo, vaan Suomen eduskunnan kansanedustaja. Mutta tämä on joka tapauksessa se mitä hän sanoi toiselle suomalaiselle - englanniksi.

Vanhana sosiolingvistinä tiedän, että kun tietyn kielen äidinkieliset puhujat alkavat kommunikoida keskenään jollain toisella kielellä, äidinkielellä ei ole tulevaisuutta. Siksi on aika mielenkiintoista että Olli Immonen, joka esiintyy suurena suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin puolustajana, kääntyy meidän puoleemme sillä ainoalla kielellä, joka voi olla suomelle vaaraksi.

Olli Immonen är inte en medlem i det europeiska parlamentet, som det påstås på bilden - han är ledamot på Finlands riksdag. Men det här är i alla fall vad han sade till en annan finne - på engelska.

Som gammal sociolingvist vet jag, att språkdöden inleds med att språkets infödda bärare börjar använda ett annat språk i sin ömsesidiga kommunikation. Därför är det ganska intressant att Olli Immonen, som anser sig försvara finskan och den finska kulturen i en globaliserad och mångkulturell värld, tilltalar oss på det enda språk som i dag kan hota finskans framtid.

"Tomorrow belongs to me"

Maahanmuuttokriittinen älymiehemme Olli Immonen osaa sujuvasti sitä kieltä, jota kaikki maahanmuuttokriitikot pitävät suomea isänmaallisempana - suomeksihan on ollut kaikenlaisia kommunistikirjailijoita, mitä näitä nyt on Väinö Linnoja sun muita. Ja sanoma on suoraan Cabaret-elokuvan kappaleesta Tomorrow Belongs to Me. 

Paradrepresentanten för vår invandrarkritiska intelligentia Olli Immonen behärskar fulländat det språk som alla invandrarkritiker anser mera fosterländskt än finskan - det har ju funnits allehanda kommunistiska författare som skrivit på finska, Väinö Linna till exempel. Och vad Immonen har att säga får en att tänka på låten Tomorrow Belongs to Me från filmen Cabaret.