Kas näin kääntyy takki, ja takki kääntyy näin - Så här hastigt och lustigt vänder man kappan

Punkinfinland-foorumilla seurataan edelleenkin asiantuntevasti Hommafoorumin väen uusimpia mielenliikahduksia. Ukrainan sota on jakanut mielipiteitä vahvasti: Jussi Halla-aho, jonka kakkakin on kannattajien mielestä kultaa, esittää tapansa mukaan kovaa Ukrainan ystävää, mikä toki on hänelle vain tekosyy piehtaroida verisissä väkivaltafantasioissa tällä kertaa venäläisten sotilaiden surmaamisesta, ei afrikkalaisten maahanmuuttajien.

På forumet Punkinfinland orkar man fortfarande sakkunnigt följa med de nyaste påhitten på den högerextrema diskussionssidan Homma (den finska motsvarigheten till det rikssvenska Avpixlat). Kriget i Ukraina har lett till bittra motsättningar hommaiterna emellan: Jussi Halla-aho, vars bajs av anhängarna uppfattas som guld, kallar sig som vanligt en stor Ukrainavän, men det är för honom bara ett svepskäl att vältra sig i våldsfantasier - nu fantiserar han visserligen om att döda ryska soldater, inte afrikanska invandrare.

Tietenkään Jusa ei hetkeäkään mieti, kuinka viisasta maan ulkopolitiikan johtohenkilöihin kuuluvan valiokuntapuheenjohtajan on antautua sadistisille fantasioille - sellaista kun Venäjän aina hyvässä mineraaliöljyssä oleva propagandamasiina varmasti käyttää hyväkseen esittääkseen Suomen fasistimaana. Mutta Halla-aho ja aito isänmaallisuus (joka kyllä on puutteenalaista tavaraa nyky-Suomessa, kun minutkin on ajettu mediasta mäkeen) ovat aina olleet kuin kissa ja koira.

Naturligtvis intresserar det inte Jussi, hur klokt det är för ordföranden för utrikesutskottet, alltså en av ledarna för landets utrikespolitik, att hänge sig åt sadistiska fantasier - inte minst för att Rysslands alltid väloljade (mineraloljade) propagandamaskineri alldeles säkert kommer att utnyttja dylika fantasier till sina ljusskygga syften. Men Halla-aho och genuin fosterländskhet (som visserligen är bristvara i dagens Finland, när också jag uteslutits ur medierna) har aldrig stått varandra särskilt nära.

Halla-aholla ja venäläisvastaisuudella on toki Hommalla vastustajansa: se porukka, jonka mielestä suurin vihollinen on nimeltään Globohomo, ts. länsimainen demokratia, joka takaa ihmisoikeudet myös tummaihoisille ja homoseksuaaleille. Kuten eräskin hommalainen pettyneenä myöntää, Globohomon vastustaminen oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan valtavirtaa Hommafoorumilla, mutta nyt monet hommalaisetkin ovat asettuneet Globohomon puolelle, koska pitävät Venäjää suurempana uhkana.

Halla-aho och övriga ryssfientliga har visserligen sin motståndare på Homma: den grupp för vilken den störste fienden är vad de kallar "Globohomo", dvs den västerländska demokratin, som garanterar mänskliga rättigheter även för mörkhyade och homosexuella. Som en besviken hommait medger, brukade det förr i världen (= före kriget i Ukraina) vara mainstream på Homma att ogilla Globohomo, men nu har också många hommaiter tagit ställning för Globohomo, eftersom de ser Ryssland som ett större hot. 

On kuitenkin hauskaa nähdä, miten yhdellä jos toisellakin ovat takit kääntyneet. Erityisen mehevä esimerkki on nimimerkki "Tragedian synty". Häneltä on muistissa mm. seuraavanlainen puheenvuoro:

Det är dock kul att se, hur en och annan hommait vänt kappan. Ett särskilt skrattretande exempel är pseudonymen "Tragedins födelse". Han har tidigare utmärkt sig bl a med följande yttrande:

"Minusta on hämmentävä ajatus, että venäläismielisyys olisi aina ja kaikissa olosuhteissa pahuutta. Kylmän sodan aikana olisin ollut vahvasti länsimielinen, koska idässä oli marxilainen imperiumi. Nyt lännestä löytyy kulttuurimarxilainen, suvaitsevaisuutta ja monikultturismia huokuva EU-imperiumi, kun taas itä on muuttunut lähinnä kansalliskonservatiiviseksi imperiumiksi. Minusta on maailman selvin asia, että tässä tilanteessa sympatiani ovat vaihtaneet suuntaa. En varsinaisesti pidä nykyisestä Venäjästä tai ylipäätään nöyristelystä mihinkään suuntaan. Mutta jos nöyristely johonkin suuntaan on valittava, suunta on ehdottomasti itä. Lännen tiellä on vastassa kulttuurimme ja kansojemme tuhoutuminen afrikkalaisen invaasion alle. Venäläinen invaasio olisi sanomattomasti parempi, vaikka ei hyvä sekään."

"För mig är det en förvånande tanke att russofili alltid och under alla omständigheter vore av ondo. Under kalla kriget skulle jag ha varit starkt västvänligt inställd, eftersom det var ett marxistiskt imperium i öst. Nu erbjuder Väst ett kulturmarxistiskt EU-imperium som svamlar om tolerans och mångkultur, medan Öst blivit ett snarast nationalkonservativt imperium. För mig är det det klaraste i världen att mina sympatier i den här situationen bytt riktning. Jag gillar inte precis dagens Ryssland eller undfallenhet gentemot någon. Men om man måste välja mellan olika riktningar för undfallenhet, väljer jag definitivt Öst. I västerled möts vi av en afrikansk invasion som kommer att tillintetgöra vår kultur och våra folk. En rysk invasion vore ojämförbart bättre, låt vara att det inte heller vore en bra idé."

"Lisäksi: en pidä itseäni isänmaallisena. Kuinka voisin kokea mitään uskollisuutta Suomen valtioon, joka tekee omista kansalaisistaan toisen luokan kansalaisia ja ainakin edesauttaa kansamme ja kulttuurimme degeneroitumista afrikkalaisen maahanmuuton hyväksymisellä?"

"Dessutom: jag ser mig själv inte som fosterländsk. Hur skulle jag känna mig lojal gentemot finländska staten, som reducerar sina medborgare till andra klassens medborgare [sic!] och åtminstone bidrar till vårt folks och vår kulturs degenerering genom att acceptera invandring från Afrika?"

Tragediamiehen sanoma on selvä: mustaihoisten ihmisten läsnäolo Suomessa on niin paha asia, että Venäjän hyökkäyskin olisi parempi. Eikä isänmaallinen saa olla, koska isänmaallisuus merkitsee hänen mielestään mustaihoisten ihmisten hyväksymistä, joka on hänen mielestään paljon pahempi asia kuin venäläinen miehitys.

Tragedimannen talar klarspråk: svarthyade människors närvaro i Finland är en så hemsk sak att han skulle föredra en rysk invasion. Och allra minst får man vara fosterländsk, eftersom detta enligt hans mening innebär att man accepterar mörkhyade människor, som enligt honom är etter värre än en rysk ockupation.

Myös Natosta hänellä oli ennen vanhaan näinkin selvät sävelet:

Han brukade inte heller skräda orden om Nato:

"Lopuksi voisin ottaa kantaa useita kuohuttavaan Natoon. On totta, että kaikista naapureistamme vain Venäjän voisi kuvitella olevan lähitulevaisuudessa sotilaallinen uhka Suomelle. Toisaalta ainakin tällä hetkellä minusta tuntuu, että tukisin ennemmin Venäjää kuin Natoa. Jos näiden valtojen välille jokin kriisi syntyisi, mitähän vastaan ne taistelisivat ideologisesti? Eurooppa ja Yhdysvallat epäilemättä puolustaisivat sellaisia asioita kuin suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia ja moniarvoisuutta. Mikä Venäjän vaihtoehto näille sitten olisikin, uskoisin sen olevan minulle paljon mieluisampi. Siispä tällaisessa kriisissä haluaisin Suomen olevan Venäjän puolella. Ainakin niin kauan kuin tilanne on tämä, vastustan Suomen liittymistä Natoon."

"Till slut kunde jag ta ställning till Nato som upprör så många sinnen. Det är sant att Ryssland är den enda av våra grannar som i närmaste framtid kunde tänkas utgöra ett militärt hot mot Finland. Å andra sidan tycker jag att jag i den nuvarande situationen hellre skulle stöda Ryssland än Nato. Om det blev en kris mellan dessa två maktcentra, vad skulle de kämpa emot i ideologisk bemärkelse. Europa och Förenta Staterna skulle tvivelsutan kämpa för tolerans, mänskliga rättigheter och pluralism. Vad det ryska alternativet till dessa än vore, tror jag att jag skulle föredra det. I en dylik kris skulle jag helst vilja se Finland på ryska sidan. Så länge den här situationen kvarstår, motarbetar jag ett finskt Natomedlemskap.

Nyt tämä traaginen antisankari kuitenkin on vaihtanut kelloonsa aivan toisen äänen, kuten Punkinfinlandin sitaateista ilmenee:

Som citaten på Punkinfinland visar, har denna tragiska antihjälte nu bytt till helt andra tongångar:

"Venäjän imperialismi on ollut Suomen keskeisin uhka koko tämän kansakunnan olemassaolon ajan. Oli nimetön sota, joka päättyi Pähkinäsaaren rauhaan, oli vanha viha 1400-luvun lopulla, pitkä viha 1500-luvun lopulla, isoviha 1700-luvun alussa, pikkuviha 1740-luvun alussa, oli Suomen sota 1800-luvun alussa, oli venäläistämiskausi, joka vain huipentui sortokausiin, olivat talvi- ja jatkosodat ja sitten kylmän sodan aikainen henkinen alistaminen, joka näköjään on jäänyt selkärankavaistoksi eräille itseään nationalisteiksi kutsuville. Nyttemmin Venäjä vihjailee sotilaallisilla vastatoimilla, jos Suomi päättää turvata olemassaolonsa Nato-jäsenyydellä. Mitä muutaman vuosikymmenen kestänyt kehitysmaalainen maahanmuutto lieveilmiöineen on tämän kaiken rinnalla?"

"Rysk imperialism har varit det centrala hotet mot Finland under hela den tid som nationen funnits till. Det var ett namnlöst krig som slutade med Nöteborgsfreden, det var Sturarnas ryska krig mot slutet av 1400-talet, det var det nordiska tjugofemårskriget mot slutet av 1500-talet, det var stora ofreden i början av 1700-talet, det var lilla ofreden i början av 1740-talet, det var svensk-ryska kriget om Finland i början av 1800-talet, det var förryskningsperioden, som bara nådde sin kulmen med förtrycksåren, det var vinterkriget och fortsättningskriget och sedan det andliga förtrycket under kalla kriget, som uppenbarligen lämnat sitt spår i ryggraden hos en del av de som kallar sig nationalister. I dag hotar Ryssland med militära vedergällningsåtgärder ifall Finland beslutar bli Natomedlem för att säkra sin fortsatta existens. Vad är invandringen från u-länder, som bara pågått i ett par årtionden, i jämförelse med allt detta?"

Onhan se hyvä että jopa Tragediansynnyttäjän kaltainen paatunut Venäjän juoksupoika on nähnyt valon. Mutta tuolta porukalta tulee voida vaatia, että he esittäisivät julkisen anteeksipyynnön kaikesta Venäjä-mielisestä häiriköinnistään, jonka tuloksena esimerkiksi minä (enkä suinkaan ainoana) menetin kolumnistipaikkani ja jouduin kohta jo yhdeksän vuotta jatkuneeseen julkaisukieltoon kaikissa suomenkielisissä medioissa.

Visst är det trevligt att se att t o m en så oförbätterlig russofil som Tragedins födelse äntligen sett sanningens ljus. Men av det där gänget bör man kunna kräva en offentlig ursäkt för det onlinekrig de fört för Ryssland - som resultat av detta krig förlorade t ex jag mitt jobb som webbkrönikör (och var ingalunda den enda som gick ett sådant öde till mötes) och belades med utgivningsförbud i alla finskspråkiga medier, som varit i kraft i snart nio år.

Itsehän siirryin Naton kannattajaksi jo silloin kun silloinen puolustusministeri Häkämies sanoi, että Suomen turvallisuusuhkat ovat Venäjä, Venäjä ja Venäjä. Enpä näytä saavan tälle minkäänlaista tunnustusta nyt, vaikka juuri äärioikeiston nettihörhöt olivat tuolloin minulle raivoissaan ja syyttelivät jopa venäläisvastaisesta rasismista.

Själv övergick jag till att gilla Natomedlemskap redan då den dåvarande försvarsministern, Jyri Häkämies, konstaterade att de tre största hoten mot Finlands säkerhet var Ryssland, Ryssland och Ryssland. Någon erkänsla kan jag inte vänta mig ens nu, trots att det då var precis online-extremhögern som blev rosenrasande och beskyllde mig för antirysk rasism.

Venäjän eläimellinen raakuus ja murhanhimo yltyy taas mielipuolisuuteen asti - Rysslands djuriska brutalitet och mordlystnad uppnår igen vansinnesnivåer

Venäjän käskystä Valko-Venäjän ja Puolan rajalle on viety pakolaisia tarkoituksena horjuttaa Euroopan unionia. Pakolaisjoukko ei ole suuri - puolen vuosikymmenen takainen ns. "pakolaistulva", joka ei käytännössä juuri millään tavalla näkynyt esimerkiksi Suomen arjessa, olisi hukuttanut sen alleen moneen kertaan. Mutta koska parantumattoman halju ja läpeensä paha fasistinen Venäjä, moraalittomuudessaan, eläimellisessä raakuudessaan ja murhanhimostaan juopuneena, on valmentanut eurooppalaiset äärioikeistopuolueet myrkyttämään yhteiskuntiaan rasismilla pienimmästäkin tekosyystä, tästä on jo noussut hirveä haloo Venäjän täkäläisten aatetoverien eli fasistiemme keskuudessa.

På Rysslands order har det tagits ett antal flyktingar till den vitrysk-polska gränsen med syftet att sätta Europeiska unionen i gungning. Det rör sig inte om några väldiga människomassor - snarare en handfull som under alla omständigheter skulle drunkna flera gånger om i den "flyktingflod" som för ett halvt årtionde sedan gick att hysa så snabbt att den knappast alls syntes i finländsk vardag. Men som vi vet har det obotligt illvilliga och alltigenom onda Ryssland, omoraliskt, djuriskt brutalt och berusat av mordlystnad som det är, tränat alla europeiska högerextremistpartier till att förgifta samhället med rasism med minsta svepskäl, och sålunda har det här "flyktinghotet" redan fått Rysslands idéfränder härhemma, dvs våra fascister, att tappa fattningen.

Menneinä vuosikymmeninä äärioikeisto haaveili tuhoamissodasta Neuvostoliittoa eli Venäjää vastaan. Vaikka tämäkään ei varsinaisesti fiksua ollut, itänaapuri on todellinen vihollinen - vihamielinen valtio - ja jos he vilpittömästi halusivat uhrata henkensä puolustaessaan Suomea vihamielisen valtion valloitusyrityksiä vastaan, tämä ansaitsee arvostusta. Tietenkään en usko heidän oikeasti halunneen panna omaa nirriään peliin, mutta tässä puhutaankin moraalisesta asetelmasta: onhan se toki ihailtavaa, jos on vilpittömästi valmis uhrautumaan isänmaan puolesta toivottoman ylivoimaisen ja täysin armottoman vihollisen kynsissä.

Under gångna årtionden drömde vår extremhöger om ett förintelsekrig mot Sovjetunionen, alltså Ryssland. Detta var inte nödvändigtvis så klyftigt heller, men faktum är att vår östra granne är en verklig fiende - en fientligt inställd stat - och om våra högerextremister verkligen ville offra sitt liv i en försvarskamp mot en erövringslysten, fientlig stat, är det skäl att ge dem åtminstone lite uppskattning. Naturligtvis tror jag inte att högerextremisterna ifråga verkligen hade varit beredda att riskera livhanken, hur stora de än var i käften, men här avser jag främst den moraliska konstellationen: den som är uppriktigt beredd att offra sig för fosterlandet i kamp mot en hopplöst överlägsen och alltigenom hänsynslös fiende förtjänar faktiskt beundran. 

Sitä vastoin nykyiset Venäjää palvovat ja Venäjän taskussa jo vuodesta miekka ja kivi olleet äärioikeistolaisemme haaveilevat tummaihoisten naisten ja lasten murhaamisesta pelkästään sadistiset himonsa tyydyttääkseen. Oikea ja aito isänmaallisuus on kevyttä kamaa, kun mennään maahanmuuttokriitikon pippelituntemuksien mukaan. Luonnollisestikin tämä ihmiskunnan kurluttava pohjalieju syyttää "maanpettureiksi" kaikkia niitä, joiden mielestä mitään maahanmuuton ongelmia voi ratkaista millään muulla keinolla kuin tummaihoisia lapsia ampumalla, koska se tummaihoisen lapsen kuolinkamppailu tuntuu maahanmuuttokriitikon terskassa niin kivalta. Ja maahanmuuttokriitikon terska on se viisauden aivo, jonka mukaan maahanmuuttopolitiikassa kuuluu mennä, tai ollaan kommunisteja.

Våra nuvarande högerextremister, som dyrkar Ryssland och som sedan flera år tillbaka agerat springpojke åt Ryssland, drömmer däremot om att tillfredsställa sin sadistiska lusta genom att mörda mörkhyade kvinnor och barn. Äkta och genuin fosterländskhet är ingen match till de stora känslor invandrarkritikerna känner med sin kuk. Naturligtvis beskyller denna mänsklighetens gurglande och bubblande bottensats for "fosterlandsförräderi" alla de som tycker att de problem invandring eventuellt ger upphov till helst borde lösas på något annat sätt än genom att skjuta ihjäl mörkhyade barn - barnets dödskamp inger ju invandringskritikern så sköna känslor i ollonet. Och i ollonet på invandringskritikern bor den visdom som invandringspolitiken bör baseras på, om man inte tycker det är man genast kommunist.

En todellakaan sano, että minullakaan olisi hirveän hyvää ehdotusta miten ongelmaan suhtautua. Mutta somen fiksuimmat ovat antaneet yhden aika hyvän: noudatetaan normaalia turvapaikkamenettelyä ja julistetaan uusia boikottitoimia Venäjää (ja sen likaisten temppujen osastoa eli Valko-Venäjää) vastaan. Esimerkiksi se SWIFT-pankkiyhteyksien katkaiseminen olisi kova sana.

Jag vill inte säga att jag har något bra förslag om hur man borde reagera på krisen vid polsk-vitryska gränsen. Men de klokaste på sociala medier har kommit med ett dugligt sådant: vi ska iaktta normala asylprocedurer och förklara nya bojkottsanktioner mot Ryssland och dess filial för smutsiga tricks (dvs Vitryssland). Att klippa av SWIFT-bankkontakterna för Ryssland är till exempel en fin idé.

Venäjä boikottiin. Juokoot öljyään ja syökööt ydinaseitaan. Ja mitä sitten tulee Venäjän täkäläisiin juoksupoikiin, he voisivat edes lopettaa kaikkien muiden syyttelemisen epäisänmaallisiksi ja painua vaikka omalle isänmaalleen itärajan taakse. Voi toki tulla Suomi-äitiä ikävä sitten kun löytävät itsensä vankileirien saaristosta. Koska sinnehän he epäilyttävinä ulkomaisina maahanmuuttajina joutuvat, kun Venäjä Putinin suunnitelman mukaisesti saavuttaa totalitarismin neuvostotason.

Låt oss bojkotta Ryssland. Låt ryssarna dricka olja och äta upp sina kärnvapen. Och vad sedan gäller Rysslands springpojkar härhemma, kunde de äntligen sluta beskylla alla andra för ofosterländskhet och åka till sitt eget fosterland, som ligger bortom östgränsen. Visst kan det hända att de börjar längta hem när de sen återfinner sig i fånglägrens örike. Ty det är precis där de ska hamna, när Ryssland enligt Putins planer igen uppnår totalitarismens sovjetiska nivå.

Sieltä fasistit tulevat, Venäjällä murhakoulutuksen saatuaan - Där kommer fascisterna när de väl fått mördarskolning i Ryssland

Vuodesta toiseen olen varoittanut, että siihen ei mene enää kauaa, kun Venäjältä koulutuksen ja aseet saaneet äärioikeistolaisterroristit tulevat ampumaan juuri sinun lapsellesi räjähtävän luodin aivokoppaan. Vuodesta toiseen minua on pidetty hulluna ja minulta on kysytty, miten se muka olisi mahdollista. No, nyt tiedämme, miten se on mahdollista. Saksalaisen Focus-lehden uutisessa on kerrottu, että saksalaisten uusnatsien ohessa myös mm. suomalaiset aateveljet ovat päässeet Venäjällä toimivan äärioikeistoryhmän asekoulutukseen ja taistelemaan (ts. murhaamaan siviilejä) Itä-Ukrainan miehitetyillä alueilla.

År efter år har jag varnat att det inte kommer att ta länge förrän högerextrema terrorister kommer och skjuter just dina barn en explosiv projektil i hjärnkammaren. År efter år har jag kallats för en galning och tillfrågats hur detta kunde vara möjligt. Nu vet vi, hur det är möjligt. Den tyska tidningen Focus har rapporterat, att inte bara tyska nynazister, utan också en del finska idéfränder fått vapenutbildning hos en i Ryssland verksam högerextremistgrupp och deltagit i strider (läs: varit med om att mörda civila) i det ockuperade östra Ukraina.

Ilmeisesti tietä Venäjän murhakoulutukseen on ollut uudelle suomalaiselle SS-pataljoonalle avaamassa Der Dritte Weg -niminen saksalainen äärioikeistoryhmittymä, jäsenmäärältään Saksan suojelupoliisin (Verfassungsschutz) nettisivujen perusteella vähäinen, mutta taktisesti osaava porukka, joka pyrkii keräämään kamppailu-urheilua harrastavia äärioikeistolaisia sekä puhuttelemaan ydinryhmän ulkopuolisia esiintyvällä taitavasti "huolestuneina kansalaisina" esimerkiksi "ulkomaalaisväkivallan" kaltaisissa kysymyksissä. Meillä sekä persut että vastarintaliikkeen avoimet natsit ovat toki panostaneet varsin karkeaan ja yliampuvaan propagandaan "raiskaavista ulkomaalaisista", ja silläkin on saatu yhteiskunnan pohjalieju rylläämään suoraan äänestyspaikoille, mutta näyttää siltä, että Der Dritte Weg on huomattavasti osaavampi valtavirtaistaja.

Tydligen har portarna till mördarskolor i Ryssland för den nya finska SS-bataljonen öppnats av den tyska högerextrema grupperingen Der Dritte Weg. Enligt den tyska skyddspolisen Verfassungsschutz' webbsidor är det inte någon massorganisation vad antalet medlemmar gäller, men däremot förstår sig detta kotteri på taktik: det rekryterar högerextremister med träning i kampidrott och försöker tilltala utomstående genom att uppträda som "oroliga medborgare" med särskilt intresse för "utlänningsvåld". Hos oss har naturligtvis både sannfinnarna och den öppet nazistiska Motståndsrörelsen satsat på brutalt överdrivande propaganda om "utländska våldtäktsmän", och även detta har räckt till för att få samhällets bottensats söka sig till vallokaler, men Der Dritte Weg förefaller vara mycket skickligare i att göra sitt budskap acceptabelt i samhällets huvudfåra.

Venäjällä yhteistyökumppani on "Venäjän imperiumin liike", venäjäksi Russkoje Imperskoje Dviženie ja englanninkielisissä lähteissä Russian Imperial Movement. Tämän äärioikeistoryhmän ideologia perustuu pitkälti viimeisen tsaarin aikaiseen mustasotnialaisten liikkeeseen, jota voidaan pitää esifasistisena. Mustasotnialaisuus vaikutti Venäjän vallankumousta pakoon lähteneiden valkoemigranttien kautta natsismin syntyyn Saksassa, ja eräässä mielessä natsit olivat se armeija, jonka valkoemigrantit värväsivät lännestä jatkaakseen sotaa bolševikkeja vastaan. Homma toki meni vähän lapasesta, kun Hitler alkoikin käydä rotusotaa kaikkia venäläisiä vastaan.

Samarbetspartnern i Ryssland är "Ryska imperierörelsen", på ryska Russkoje imperskoje dvizjenie och i engelskspråkiga källor Russian Imperial Movement. Denna högerextremistgrupp är ideologiskt orienterad till de så kallade svarta sotnjerna eller svarta hundradena, en rörelse som kan kallas protofascistisk. De svarta sotnjernas ideologi bidrog via ryska vita emigranter, som flydde från ryska revolutionen, till nazismens födelse i Tyskland: nazisterna var i en viss bemärkelse den armé som de vita emigranterna i Väst rekryterade för att fortsätta med kriget mot bolsjevikerna. Det var visserligen inte en helt lyckad operation, ty Hitler kom ju att föra raskrig mot alla ryssar.

Tästä murhaajakoulutuksesta on aikaisemmin kirjoittanut omassa blogissaan mm. Marko Enqvist, mutta suomenkieliset lehdet ovat kertoneet täkäläisen äärioikeiston Venäjä-yhteyksistä hyvin varovasti. Ylipäätään ne ovat kovin ujoja myöntämään, että nykyäärioikeisto ei ole missään perinteisessä mielessä isänmaallista, vaan venäläismielistä ja toivoo Venäjästä tukea ja toveria taisteluunsa demokratiaa ja oikeusvaltiota vastaan. Onhan Homma-foorumillakin jo pitkään esitetty toivomuksia, että Venäjän armeija miehittäisi Suomen ja surmaisi suomenruotsalaiset, maahanmuuttajat ja homoseksuaalit.

Tidigare har bl a Marko Enqvist skrivit om dessa mordskolor i sin blogg, men finska tidningar har dragit sig för att skriva tydligt om vår extremhögers ryska kontakter. Överhuvudtaget vågar de inte medge att vår tids extremhöger inte alls är fosterländskt inställd i traditionell mening, utan vill alliera sig med Ryssland för att kullkasta demokratin och rättsstaten. Det har ju länge framförts önskemål också på det högerextrema webbforumet Homma om att se Finland ockuperat av ryska armén som sen säkert skulle slakta ned både finlandssvenskarna, invandrarna och de homosexuella.

Muistoja Balkoviniasta - Minnen från Balkovinien

Talvisodasta on kulunut kahdeksankymmentä vuotta, mutta Venäjä, joka Putinin valtakaudella on vajonnut yhä syvemmälle neuvostoliittolaisuuden suohon, ei edelleenkään suostu myöntämään Neuvostoliiton ampuneen Mainilan laukauksia. Mainilan laukaukset, kuten kaikki muut kuin venäläiset tietävät, olivat Neuvostoliiton lavastus, jolla saatiin jonkinlainen oikeutus hyökkäykselle Suomeen.

Det har gått åttio år sedan vinterkriget, men Ryssland, som under Putins maktperiod sjunkit djupare och djupare ner i sovjetträsket, medger fortfarande inte att det var Sovjetunionen som sköt kanonskotten vid Mainila. Mainilaincidenten var, som alla andra än ryssar vet, ett iscensatt angrepp mot Ryssland som tjänade till att rättfärdiga ett verkligt dito mot Finland.

Aivan vastaavalla tavalla Natsi-Saksa oli vähän aikaisemmin lavastanut rajavälikohtauksen, jolla perusteltiin Puolan itsenäisyyden tuhoaminen - yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa, joka miehitti ja liitti alueisiinsa Puolan itäosat tuolloin voimassa olleen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman sopimuksen nojalla. Kyseinen sopimus teki Neuvostoliitosta ja Natsi-Saksasta toistensa liittolaisia, mistä on syytä edelleenkin muistuttaa. Venäjä ei siitä nimittäin mielellään puhu ääneen - itse asiassa tätä tekstiä kirjoittaessani Putin on syyttänyt Puolaa II maailmansodan sytyttämisestä (!) yhteistyössä Saksan kanssa (!!).

På ett motsvarande sätt hade Nazityskland lite tidigare fejkat en gränsincident som man sedan använde som motivering för att ta kål på det självständiga Polen - i samspråk med Sovjetunionen, som ockuperade och annekterade Polens östra delar enligt det då gällande avtal mellan länderna som utrikesministrarna Joachim von Ribbentrop och Vjatjeslav Molotov undertecknat. Detta avtal innebar att Sovjetunionen och Nazityskland var allierade, något som det är skäl att alltjämt särskilt påminna om. Ryssland talar nämligen inte gärna högt om temat - vid skrivande stund har faktiskt Putin beskyllt Polen för att i samarbete med Tyskland (!) ha startat andra världskriget (!!).

Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton joukot tapaavat veljellisissä merkeissä nujerrettuaan Puolan armeijan syksyllä 1939. Kukahan sen Hitlerin kanssa olikaan kimpassa?  

Nazityska och sovjetiska trupper möts i broderlig endräkt när de väl krossat den polska armén hösten 1939. Vem var det egentligen som kollaborerade med Hitler?

Lähde/källa/Quelle/źródło/источник: Wikipedia/Bundesarchiv

Toki silloin kun se on pakko myöntää, sille keksitään sopivia selityksiä. Kirjahyllystäni löytyy muuan Venäjän ja Neuvostoliiton venäjänkielinen 1900-luvun historia, jossa näin tehdään. Siinä keskitytään perusteellisesti "suureen isänmaalliseen sotaan", kuten odottaa voikin. Baltian maiden liittäminen Neuvostoliittoon on rajamuutos, joka vain tapahtui - siinä hengessä esitettynä, että jännittyneessä kansainvälisessä tilanteessa "vain tapahtuu" rajamuutoksia. Talvisodassa taas oli kyse Leningradin turvallisuudesta, kuten aina.

Om man måste medge det, så hittar man alltid på lämpliga bortförklaringar. I min bokhylla har jag en ryskspråkig bok om Rysslands och Sovjetunionens historia på nittonhundratalet, som naturligtvis koncentrerar sig på "stora fosterländska kriget". Att de baltiska länderna annekterades av Sovjetunionen, ja det är en "gränsförskjutning", som bara "ägde rum" - för när den internationella situationen är spänd brukar gränsförskjutningar "bara äga rum". Vinterkriget handlade givetvis bara om Leningrads säkerhet, som det är övligt att säga.

Pohjana tuntui olevan ajatus, että neuvostoaikalaiset tiesivät etukäteen "Suuren isänmaallisen sodan" syttyvän. Tällainen jälkiviisas asenne historian tapahtumiin on liiankin helppo omaksua, varsinkin kun on kyse toisesta maailmansodasta. Kyseinen sota toimii esimerkiksi kirjailijoille tai vaikka Korkeajännitys-sarjakuvien tekijöille valmiina taustana tai ympäristönä, johon voi sijoittaa omia tarinoita. On olemassa mielikuva eräänlaisesta klassisesta ja normatiivisesta toisen maailmansodan tilanteesta, jossa Saksa tietysti on jo hyökännyt Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto ja länsiliittoutuneet ovat jo samalla puolella. Tällöin pääsee unohtumaan se, että liittolaisuussuhteet muuttuivat merkittävästikin sodan aikana.

Grundtanken bakom allt detta förefaller vara att de sovjetiska samtida visste på förhand att "Stora fosterländska kriget" skulle bryta ut. Det är alltför lätt att se på historien med en dylik efterklok attityd, särskilt när det handlar om andra världskriget. Det är ett krig som utgör en färdig bakgrund eller miljö att placera ens egna historier i, om man till exempel är författare eller om man tecknar serier (till exempel de tecknade krigsserier av brittiskt ursprung som i Finland kommit ut i serietidningen Korkeajännitys och som i själva Storbritannien är kända som Commando-serier). Det finns en föreställning om en normativ eller klassisk andravärldskrigssituation, där Tyskland redan invaderat Sovjetunionen och de västallierade redan befinner sig på samma sida som sovjetstaten. Då glömmer man bort att allianserna under kriget faktiskt skiftade en hel del.

Kun kerran tuli puheeksi Korkeajännitys, jota sukupolveni ahmi lapsuudessaan, katson velvollisuudekseni ottaa puheeksi sen lehden, jossa kerrottiin tarina Alvar Brenneristä. Brenner oli kuvitellun "Balkovinian" tasavallan kansalainen, joka pestautui Ison-Britannian kuninkaallisiin ilmavoimiin. Niissähän riitti ulkomaalaisvahvistuksia ihan oikeista itäeurooppalaisista maista: puolalaisista RAF-miehistä on kirjoitettu monta hyllymetriä, ja tšekkiläiset tulivat tunnetuiksi viimeistään vuonna 2001 elokuvan Pilviin piirretty - Tmavomodrý svět ansiosta.

På tal om Korkeajännitys-serierna, så glupskt slukade av min generation finska gossar, vill jag särskilt ta upp ett av äventyren som tidningen tryckte. Hjälten i äventyret hette Alvar Brenner, medborgare i den helt fiktiva republiken "Balkovinien" och senare jaktflygare i kungliga flygvapnet i Storbritannien. Det vimlade ju av utländska frivilliga där, som kom från verkligt existerande östeuropeiska länder. Polska RAF-män har skildrats i hyllvis av litteratur, och de tjeckiska blev kända år 2001, tack vare filmen Skrivet i skyn - Tmavomodrý svět.


Kuviteltu Balkovinian maa sijaitsi ilmeisesti Itä-Euroopassa ja ihmisten ja paikkojen nimistä päätellen se oli kulttuuriltaan hyvin saksalaisvaikutteinen, ehkä jopa saksankielinen: maan presidenttinä toimi marsalkka Reinbander (olikohan tämän hahmon taustalla Mannerheim vai Piłsudski?), Alvar Brennerin sekä hänen vihamiehensä, saksalaismielisen balkovinialaisen Carl Zengerin nimet olivat saksalaisia nekin.

Det imaginära landet Balkovinien var beläget i Östeuropa, och av både person- och ortnamn att döma var landet kulturellt och språkligt mycket tyskt, kanske även tysktalande: presidenten var en marskalk Reinbander (undrar om det var Mannerheim eller Piłsudski som inspirerat den här gestalten?), och både Alvar Brenner och hans ovän, den tysksinnade balkoviniern Carl Zenger bar på tyskklingande namn.

Kun Wehrmacht miehitti Balkovinian, Alvar joutui Schloss Eberhoess -nimiseen, saksalaisten käyttöönsä pakkoluovuttamaan linnaan vangiksi - sekin hyvin saksaksi kalskahtava nimi. Hänen sellikaverikseen sattui kuitenkin mies, joka tunsi linnan kuin omat taskunsa ja osasi murtautua ulos - niinpä Brenner seurasi tätä kahlekuningasta vapauteen ja onnistui hankkiutumaan Englantiin.

När Wehrmacht ockuperade Balkovinien, internerades Alvar på ett slott som tyskarna konfiskerat för sina syften - Schloss Eberhoess, också med ett tyskklingande namn. Han råkade dock ha en cellkamrat som var förtrogen med slottet sedan barndomen och kunde lämna cellen och byggnaden när han ville. Brenner flydde tillsammans med den här utbrytarkungen och lyckades ta sig till England.

Alvar Brennerin tarina loppui onnellisesti: Balkovinia vapautui, marsalkka Reinbander palasi valtionpäämieheksi ja kiinnitti seikkailun viimeisessä kuvassa isänmaan arvokkaimman kunniamitalin Brennerin rinnuksiin. Mutta jo pikkupoikana olin riittävän hyvin perillä Itä-Euroopan historiasta tietääkseni, mikä tässä tarinassa oli vikana. Tosielämän "Balkoviniat" päätyivät Neuvostoliiton sortamiksi alusmaiksi. Ainoa poikkeus, joka tulee mieleen, on Itävalta, joka (tätä meillä ei välttämättä enää muisteta) oli muutamia vuosia sodan jälkeen samalla tavalla jaettu maa kuin Saksa, kunnes neuvostojoukot vetäytyivät sen alueelta.

Alvar Brenners saga slutade lyckligt: Balkovinien blev fritt, marskalk Reinbander återinsattes som statsöverhuvud, och i den sista bilden belönade han Brenner med fosterlandets mest uppskattade hedersbetygelse. Men redan som en liten gosse var jag tillräckligt förtrogen med Östeuropas verkliga historia för att veta, vad som var fel med den här berättelsen. De östeuropeiska motsvarigheterna till Balkovinien blev förtryckta lydstater i östblocket. Det enda undantag man kan tänka sig är Österrike, som (vilket alla inte nödvändigtvis kommer ihåg) under några år efter kriget var ett liknande delat land som Tyskland, tills de sovjetiska trupperna drog sig tillbaka.

Itävallan vyöhykejako toisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton miehittämiksi joutuivat - kuten kartasta näkyy - Ala-Itävalta, Burgenland ja osa Ylä-Itävaltaa; amerikkalainen vyöhyke käsitti Salzburgin osavaltion, suurimman osan Ylä-Itävaltaa ja pienen palan Steiermarkia; Ranskan hallinnassa olivat Tirolin pääosa ja Vorarlberg, Ison-Britannian vyöhykettä olivat Tirolin itäinen eksklaavi, Steiermarkin pääosa ja Kärnten.

Österrikes zonindelning efter andra världskriget. Som kartan visar lade Sovjetunionen beslag på Niederösterreich, en del av Oberösterreich; den amerikanska zonen bestod av förbundsstaten Salzburg, större delen av Oberösterreich och ett litet stycke Steiermark; Frankrike förvaltade Vorarlberg och största delen av Tyrolen; i den brittiska zonen låg Tyrolens östra exklav, största delen av Steiermark och hela Kärnten.

Wien oli jaettu sektoreihin, kuten Berliini. Keskikaupunki - kartassa kaupunginosa 1 - oli yhteisvyöhyke, mutta päävastuu sen valvonnasta siirtyi neljän viikon välein yhdeltä miehitysvallalta toiselle. Järjestystä valvoivat miehitysvaltojen yhteiset sotapoliisipartiot - "die Vier im Jeep".

Wien hade indelats i sektorer, som Berlin. Stadskärnan - på kartan stadsdel nummer ett - var en gemensam zon, men huvudansvaret för dess förvaltning övergick från en ockupationsmakt från en annan var fjärde vecka. Ordning upprätthölls av ockupanternas gemensamma patruller av militärpoliser - "die Vier im Jeep".

Kartta/Kartan: Wikipedia (de)/Maximilian Dörrbecker

Jo pikkupoikana tiesin riittävästi toisen maailmansodan todellisista vaiheista ymmärtääkseni, mikä Balkovinian tarinassa oli pielessä. Samalla kuitenkin ymmärsin sarjakuvan brittitekijöiden tarpeen luoda tällainen legenda. Brittien isänmaalliseen myyttiin, tarinaan tai kertomukseen - siihen paljon puhuttuun "narratiiviin" (olen jo pikkupoikana epäillyt, että tuo sana liittyy jotenkin narraamiseen) - kuului oleellisesti ajatus, että kun paha Natsi-Saksa oli nujerrettu, sen sortamat kansat olivat päässeet ikeestä. Oli liian ahdistavaa joutua avoimesti myöntämään, että Itä-Euroopassa yksi ies oli vain vaihtunut toiseen, varsinkin kun muistettiin brittien valtava kunniavelka esimerkiksi puolalaisille lentäjille. 

Redan som en liten gosse visste jag som sagt tillräckligt mycket om andra världskrigets verkliga skeden för att veta vad som var fel i historien om Balkovinien. Samtidigt förstod jag dock på helt mänsklig nivå varför de brittiska seriemakarna kände sig föranlåtna att skapa en sådan här legend. Det är en del av britternas fosterländska myt, historia eller berättelse - eller varför inte "narrativ" (jag har sedan barndomen misstänkt att det där ordet står i sammanhang med att narra) - att man inbillar sig att alla de av Tyskland förtryckta folken frigjort sig från oket när nazisterna väl besegrats. Det var för beklämmande att öppet medge att det ena oket i Östeuropa bara bytts ut mot det andra, särskilt när man kommer ihåg britternas väldiga tacksamhetsskuld t ex till de polska stridsflygarna i RAF.

Olisi ollut mukavampaa elää sellaisessa sodanjälkeisessä maailmassa, jossa Puola ja Tšekkoslovakia olisivat olleet oikeasti vapaita. Se olisi itse asiassa ollut parempi vaihtoehto jopa vasemmistolaisestakin näkökulmasta. Puolassa nimittäin oli maailmansotien välisenä aikana vahva demokraattinen vasemmisto - Puolan sosialistipuolue PPS, Polska Partia Socjalistyczna - joka oli myös vastarintaliikkeen, Kotimaan armeijan - Armia Krajowa - kantavia voimia. 

Det skulle definitivt ha varit bättre att leva i en sådan efterkrigsvärld där Polen och Tjeckoslovakien hade varit fria. Det skulle faktiskt ha varit ett bättre alternativ t o m från en vänstersinnad synvinkel. I Polen hade det nämligen under mellankrigsåren funnits en stark demokratisk vänster, Polska socialistpartiet PPS, Polska Partia Socjalistyczna, som också spelade en bärande roll i motståndsrörelsen, Hemlandsarmén, Armia Krajowa.

Tätä vastarintaliikettä sodan lopussa vainottiin säälimättä, kun Stalin nosti oman valheensa totuudeksi ja pikkuriikkisen kommunistisen Kansanarmeijan (Armia Ludowa) kanonisoituun asemaan. Armia Ludowa (suurimman osan sotavuosista nimeltään Kansankaarti eli Gwardia Ludowa) oli tehnyt muutaman näyttävän sabotaasi-iskun saksalaisia vastaan, mutta nekin lähinnä vetivät vain kostotoimia viattomien niskaan. Armia Krajowa leimattiin tietysti rutiinilla fasistiseksi, koska "vääränlainen" vasemmisto oli neukuille aina se suurin vihollinen.

Den här motståndsrörelsen förföljdes i krigets slutskede obarmhärtigt, när Stalin upphöjde sin egen lögn till sanning och kanoniserade den pyttelilla kommunistiska Folkarmén (Armia Ludowa). Under kriget hade Armia Ludowa (eller Gwardia Ludowa, Folkgardet, som det hette största delen av kriget) gjort ett par uppseendeväckande sabotageaktioner mot tyskarna, men detta ledde för det mesta bara till vedergällningsåtgärder mot oskyldiga civila. Armia Krajowa utmålades givetvis rutinmässigt som fascister, för "fel sorts" vänster var alltid den störste fienden för Sovjetunionen.

Muuten kyseisen Korkeajännitys-lehden asenne itäeurooppalaisiin lentäjiin oli hyvin kunnioittava ja arvostava. Alvar Brenner esitettiin taitavana pilottina, jonka kokemus Messerschmittillä lentämisestä Balkovinian omissa ilmavoimissa oli kullan arvoinen brittiläisille kollegoille. Alkukielellä tarinan (suomeksi Kostajaässä) nimi olikin The Boss of the Sky. (Tarinassa Balkovinian ilmavoimilla oli Saksalta ostettuja koneita. Todellisuudessa näyttää siltä, että ainoat liittoutuneiden puolella taistelleet Messerschmitt 109 -koneet olivat sotasaalistavaraa.)

För övrigt var den underliggande attityden i detta äventyr mycket uppskattande gentemot östeuropeiska flygare. Alvar Brenner framställdes som en skicklig pilot vars erfarenhet av Messerschmittplan från hans tid i det balkovinska flygvapnet var livsviktig för hans brittiska kolleger. På originalspråket hette historien (på finska Kostajaässä, "Det hämndlystna flygarässet") faktiskt The Boss of the Sky. (I berättelsen hade det balkovinska flygvapnet flygplan som inhandlats från Tyskland, men i verkligheten förefaller alla Messerschmitt 109-plan som kämpat på de allierades sida ha varit krigsbyte.)

Lentäjien lisäksi britit olivat kiitollisuudenvelassa monille muillekin puolalaisille sotilaille. Kuuluisaan Arnhemin taisteluun - "operaatio Kauppapuutarhaan", joka tunnetaan myös "yhtenä siltana liikaa" - osallistui Stanisław Sosabowskin (kuvassa) johtama 1. itsenäinen laskuvarjoprikaati (Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa). 
Förutom flygarna stod britterna i tacksamhetsskuld till många andra polska soldater. I det berömda slaget vid Arnhem, "operation Market Garden", också känt som "en bro för mycket", deltog den Första Oberoende Fallskärmsbrigaden, Pierwsza Samodzielna Brygada Spadochronowa, ledd av Stanisław Sosabowski (på bilden).


Lähde/källa/źródło: Wikipedia

Kun Venäjä haluaa ylläpitää omaa myyttiä siitä, kuinka se muka ei olisi ollutkaan sortava miehittäjä Itä-Euroopassa, kyseessä ei ole ainoastaan kyyninen valehtelu, vaan asiaan liittyy myös tavallisten venäläisten sinänsä ymmärrettävä tarve kokea itsensä ja maansa hyviksinä. Tätä tarvetta Putinin propaganda sitten käyttää kyynisesti hyväkseen.

När Ryssland vill upprätthålla en egen myt om hur det kantänka inte hade varit en förtryckare och ockupant i Östeuropa, handlar det inte bara om cyniska lögner, utan också om vanliga ryssars i och för sig mänskligt förståeliga behov att uppfatta sig själva och sitt fosterland som välgörare. Detta behov utnyttjas sedan cyniskt i Putins propaganda.

Jos Neuvostoliitto oikeasti olisi ollut vapauttaja Itä-Euroopassa, se olisi toivottanut tervetulleeksi kaiken paikallisilta vastarintaliikkeiltä saamansa tuen ja tehnyt yhteistyötä. Itse asiassa silloin kun poliittiset komissaarit tämän sallivat, neuvostoupseerit saattoivat saada aikaan hyvinkin toimivan yhteistyösuhteen AK:n partisaanien kanssa - muistelleeni jotain tämänsuuntaisia tapauksia esitellyn erään vankasti oikeistolaisen puolalaisen historioitsijan kirjassa, joka käsitteli sodan loppuvaiheita. Sitten kabinettitasolla Stalin neuvotteli Stalinin kanssa ja päätyi sopusointuiseen päätökseen siitä, että tällainen yhteistyö olisi pantava poikki ja AK:n miehet vangittava, ellei peräti teloitettava.

Hade Sovjetunionen verkligen uppträtt i befriarrollen i Östeuropa, hade det välkomnat allt stöd från lokala befrielserörelser och samarbetat med dem. Detta skedde också, så länge politrukerna tillät - dylika fall har jag läst om i en bok om krigets slutskede skriven av en pålitligt högersinnad polsk historiker. Sedan förhandlade Stalin med Stalin på högsta nivå och kom till slutsatsen att dylik kooperation skulle avslutas och AK-männen fängslas, om inte avrättas.

Kuitenkin Venäjän nykyisessä propagandassa esiintyy toistuvasti sellainen kuvio, että neuvostosotilaiden väitetään taistelleen itäeurooppalaisten partisaanien rinnalla. Näin itäeurooppalaiset saadaan esitettyä kiittämättöminä pettureina.

Ändå berättas det i Rysslands nuvarande propaganda att sovjetiska soldater och östeuropeiska partisaner verkligen kämpade tillsammans mot tyskarna. Sålunda kan östeuropéerna framställas som otacksamma förrädare.

Venäjä valmistautuu ottamaan talvisodan uusiksi - Ryssland förbereder ett nytt vinterkrig

Mediat kertovat, että venäläisessä historialehdessä on ollut artikkeli Suomen talvisodasta, jossa Neuvostoliiton hyökkäystä on koetettu oikeuttaa. Artikkelin mukaan Suomi oli aikeissa ihan just'kohta liittyä Saksan puolelle ja hyökätä Neuvostoliittoon, joten talvisota oli Neuvostoliitolta perusteltu itsepuolustustoimi ja kaukaa viisas poliittinen siirto.

Medierna berättar att en rysk historisk tidskrift tryckt en artikel om finska vinterkriget med syftet att rättfärdiga den ryska invasionen. Enligt artikeln höll Finland på att ansluta sig till Tysklands sida och invadera Sovjetunionen, så vinterkriget var av Sovjetunionen berättigat självförsvar och ett fjärrsynt politiskt schackdrag.

Neuvostoliiton "kaukaa viisaan poliittisen siirron" seurauksia: Raatteen tien taisteluissa kuolleita neuvostosotilaita ja liikkumattomaksi mennyttä liikkuvaa kalustoa. Kuva: Wikipedia/SA-kuva.

Det var inte bara finländska soldater som blev offer för Sovjetunionens "fjärrsynta politiska schackdrag". Här ser vi sovjetiska soldater stupade i slaget vid Raatevägen och deras rullande materiel som slutat rulla. Bildkälla: Wikipedia/SA-kuva. 

Ei siksi että tämä mitään varsinaisesti uuttakaan olisi, sillä samansuuntaisesti sota perusteltiin myös eräässä kymmenisen vuotta sitten Helsingin Akateemisesta ostamassani venäläisessä Venäjän ja Neuvostoliiton historiassa, joka oli laadittu yliopistojen pääsykoe- ja alkeiskurssikirjaksi. Jos jotakuta venäjäntaitoista kiinnostaa hankkia kirja, niin sen on toimittanut tiedeakatemian jäsen L.V.Milov, ja teoksen nimi on Istorija Rossii XX - do natšala XXI veka. Kustantaja on Eksmo (kirjoitetaan "käännetyllä e:llä"), painopaikka Moskova ja painovuosi ainakin tällä minun kädessäni olevalla kappaleella 2008.

Inte för att det här är någonting nytt, ty det var i liknande tongångar kriget motiverades i en rysk bok om Rysslands och Sovjetunionens historia, avsedd för inledningskurser och inträdesprov på universitet, som jag för ett tiotal år sedan köpte på Akademiska bokhandeln i Helsingfors. Om jag har ryskkunniga läsare som vill ta del av boken, så kan jag här avslöja att den är redigerad av L.V.Milov, en medlem av ryska vetenskapsakademin, och boken heter Istorija Rossii XX - do natjala XXI veka. Förläggaren är Eksmo (skrivs med e oborotnoje), utgivningsorten Moskva, och utgivningsåret 2008, så står det åtminstone på exemplaret jag håller i handen.

Ribbentropin ja Molotovin allekirjoitukset salaisen lisäpöytäkirjan saksankielisessä versiossa. Kuvalähde: Wikipedia.

Ribbentrops och Molotovs underskrifter under det hemliga tilläggsprotokollets tyskspråkiga version. Bildkälla: Wikipedia.

No, jos asia ei olisi näin vakava, sille olisi syytä katkerasti nauraa, sillä kaikkihan me tiedämme, että hyökätessään Suomeen Neuvostoliitto oli Saksan liittolainen Ribbentropin ja Molotovin allekirjoittaman hyökkäämättömyyssopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan nojalla, ja siinä prujussa koko Suomi tunnustettiin osaksi Neuvostoliiton etupiiriä siinä tapauksessa, että tapahtuisi alueiden uudelleenjärjestely (kuten tiedämme, sellaiset jutut vain "tapahtuvat" tuosta vaan Jumalan tai historianjumalattaren käskystä, heh heh). Siis Neuvostoliitto teki sopimuksen Saksan kanssa, että se saa hyökätä Suomeen ja valloittaa koko maan - puolustaakseen itseään Saksan uhalta. Nerokasta logiikkaa.

Skulle det inte handla om en så här allvarlig historia kunde det hela avfärdas med ett sardoniskt skratt, för vi vet ju alla att Sovjetunionen, när det invaderade Finland, var allierat med Tyskland enligt det hemliga tilläggsprotokollet till icke-angreppspakten Ribbentrop och Molotov hade undertecknat, och i det dokumentet förklarades Finland ingå i den sovjetiska intressesfären ifall en "territoriell omorganisering" skulle äga rum (som vi vet "äger" sådana "omorganiseringar" "rum" bara så där, på Guds befallning, eller historiegudinnans måhända, hahaha). Alltså: Sovjet skriver under en pakt med Tyskland om att få invadera och ockupera Finland - för att försäkra sig mot det överhängande tyska hotet. Vad logiskt.

Puolalainen pilapiirros vuodelta 1939, joka vertaa Ribbentropia Saksalaisen ritarikunnan viimeiseen suurmestariin Albrecht Brandenburgilaiseen. Suurmestari lakkautti Saksalaisen ritarikunnan ja ritarikuntavaltion ja alistui sen sijaan Puolan kuninkaan vasalliksi saaden kuninkaan kädestä Preussin herttuan arvonimen - tässä kuvassa taas Puolan kuninkaan paikalla on Stalin. Sittemmin herttuakunta itsenäistyi Puolan ylivallasta ja aiheutti Puolalle kaikenlaisia ikävyyksiä - vähän niin kuin Saksa "itsenäistyi" tästä hyökkäämättömyyssopimuksesta ja aiheutti Neuvostoliitolle kaikenlaisia ikävyyksiä vuonna 1941. Kuvalähde: Wikipedia (käyttäjä Julo). Kuva on ilmestynyt puolalaisessa Mucha-pilalehdessä, piirtäjä ei ole tiedossa.

En polsk karikatyr från år 1939, som jämför Ribbentrop med Albrecht av Brandenburg, den siste stormästaren för Tyska orden. Stormästaren avskaffade Tyska orden och ordensstaten och underkastade sig den polske konungen för att av denne utnämnas till hertig över Preussen - i den här bilden spelar Stalin den polske konungens roll. Senare gjorde sig hertigdömet självständigt och vållade Polen allehanda ohyggligheter, ungefär som Tyskland gav katten i den här icke-angreppspakten och vållade Sovjetunionen allehanda ohyggligheter år 1941. Bildkälla: Wikipedia (användaren Julo). Bilden har tryckts i den polska skämttidningen Mucha, tecknarens namn kunde inte utredas. 

Jutussa riekuttiin ja mässäiltiin Suomen rasistisella venäläisvastaisuudella, josta nostettiin esimerkiksi Viipurin venäläisten murhat vuonna 1918, toki kuolleiden lukumäärää roimasti liioitellen. Kyseiset venäläisethän eivät olleet missään mielessä punaisten puolella - joukossa oli esimerkiksi yrittäjiä ja porvareita, jotka todennäköisesti hurrasivat kaupunkiin saapuneille valkokaartilaisille ja pitivät näitä vapauttajinaan. Monet olivat varmasti Suomen kansalaisia (kyllä vain, suuriruhtinaanmaassa oli oma kansalaisuus tai jonkinlainen kotiseutuoikeus). Se, että heidät murhattiin pelkän äidinkielen perusteella, oli tosiaankin rasistinen etninen puhdistus, eikä missään tapauksessa kunniakkaimpia sivuja Suomen historiassa.

Artikeln frossade i finnarnas rasistiska ryssfientlighet, som åskådliggjordes med morden på ryssarna i Viborg år 1918, varvid dock antalet mördade rejält överdrevs. Ryssarna i fråga var ju inte i någon bemärkelse "röda" - bland dem återfanns bl a företagare och borgare som med all säkerhet välkomnade vitgardisternas intåg i staden som befrielse. Många var säkert finländska medborgare (och javisst, storfurstendömet hade eget medborgarskap eller åtminstone någon sorts hembygdsrätt). Att de mördades bara därför att de talade ryska var faktiskt en rasistisk etnisk rensning och definitivt inte något särskilt ärorikt kapitel i Finlands historia.


Tapaus kuitenkin heijastelee sitä, mikä oikeasti on ongelmallista siinä, että myönnämme ja otamme puheeksi historiamme kipeät kohdat. Kun käsittelemme niitä avoimesti, odotamme vastapuoleksi mieltämiltämme yleisinhimillistä vastavuoroisuutta - sitä, että he myöntävät vastaavasti oman historiansa häpeäpilkut. Mutta juuri tämä vastavuoroisuus on Venäjältä kadonnut.

Fallet återspeglar dock det huvudsakliga problemet med att vi medger och diskuterar de mera ljusskygga aspekterna av vår historia. När vi öppet dryftar dem, förväntar vi av motståndarsidan allmänmänsklig ömsesidighet - att den andra sidan på motsvarande sätt medger skamfläckarna i sin egen historia. Men det är precis denna ömsesidighet som saknas i Ryssland.

Kaikki virheet, jotka me myönnämme, ovat Venäjän näkökulmasta heikkouden merkkejä, ja ne käännetään aseiksi meitä vastaan. Sitä vastoin Venäjä itse ei tee virheitä, ainoastaan jaloja sankaritekoja, ja myös virheet selitetään jaloiksi sankariteoiksi kyynisesti valehtelemalla. En tiedä, mikä on Venäjän historiankirjoituksen nykyinen linja esimerkiksi niihin joukkomurhiin, joita neuvostoliittolaiset partisaanit tekivät suomalaisissa rajakylässä, mutta eiköhän nekin uudelleenmääritellä jollain keinoin sankariteoiksi. Ehkä ne kylät selitetään suomalaisten raskaasti aseistetuiksi kaukopartiotukikohdiksi, mene tiedä.

Varje gång vi medger ett fel vi begått ser Ryssland en bräsch i vår mur och utnyttjar felet som ett vapen mot oss. Däremot begår Ryssland inga fel, allt är bara ädla hjältedåd, och även felen förvandlas efteråt till ädla hjältedåd genom att cyniskt ljuga om dem. Jag vet inte vad den ryska historieskrivningen i dag säger om de massmord som sovjetiska partisaner begick i finländska gränsbyar, men jag antar att de också på något sätt omdefinieras till hjältedåd. Kanske byarna framställs som tungt väpnade operationsbaser för finländska fjärrpatruller.

Venäjän kuristusote Suomesta tiukkenee - Allt stramare stryptag för Ryssland om Finland

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi on valittu Laura Huhtasaari. Vaikka valinta onkin oletettavasti tilapäinen, tämä merkitsee Venäjän kuristusotteen tiukkenemista Suomen ulkopolitiikassa. Huhtasaaren kannanotoille on luonteenomaista pitkäaikainen ja johdonmukainen venäläismielisyys, kuten oheisesta esimerkistä näkyy.

Det är Laura Huhtasaari som nu utsetts till ordförande för riksdagens utrikesutskott. Valet är förmodligen provisoriskt, men det här innebär med all säkerhet att Ryssland fattar allt stramare stryptåg om Finlands utrikespolitik. Huhtasaaris ställningstaganden präglas av långvarig och konsekvent Putinvänlighet, som exemplet nedan visar.

"Ryssland har inga strategiska behov gentemot Ukraina [sic!]. Krim är en annan historia, befolkningen i Krim är rysksinnad och talar ryska. Ryssland kommer inte att invadera Ukraina, om det inte handlar om motanfall, och det blir då ett hårt slag."

Silloin kun Venäjä oli juuri hyökkäämäisillään Krimille, Aleksanteri-instituutin Markku Kangaspuro vakuutteli joka välissä, ettei mitään hyökkäystä tule. Kangaspurosta tuli jokseenkin Irakin informaatioministerin veroinen vitsi, mutta aivan samoilla linjoilla ovat myös Huhtasaaren ajatukset kulkeneet.

När Ryssland förberedde sin invasion av Krim, insisterade Markku Kangaspuro från Alexanderinstitutet på alla möjliga forum att Putin aldrig skulle erövra halvön. Kangaspuro blev sedan en politisk vits på samma nivå som den irakiske informationsministern, men Huhtasaaris föreställningar skiljer sig föga från hans.

Jussi Halla-aho on kovasti yrittänyt esiintyä Ukrainan ystävänä ja Venäjän imperialismin vastustajana. On kuitenkin selvää, että Venäjä ei ole hänelle mikään kynnyskysymys. Muuten hän ei kauaa katselisi Huhtasaaren (tai Tom Packalénin tai Kristian Laakson) kaltaisia Venäjän ilkitöiden siloittelijoita ja puolustelijoita puolueessaan.

Jussi Halla-aho har försökt uppträda som stor vän till Ukraina och motståndare mot rysk imperialism. Det är dock självklart att Ryssland inte är en principfråga för honom. Annars skulle han inte tolerera sådana försvarare och överslätare av Rysslands illgärningar som Huhtasaari, Tom Packalén eller Kristian Laakso i sitt parti.

Pikemminkin on selvää, että tässä Venäjä-asiassa on kyse vain hänen henkilökohtaisista identiteettitarpeistaan. Hän tuli äärioikeistoon silloin kun Neuvostoliiton/Venäjän vastaisuus vielä oli sitä määrittävä tekijä. Tällä välin äärioikeistosta on tullut paljon entistä avoimemmin länsimaista liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota vastustava ryhmä. Se haluaa solmia ainakin käytännöllisen ja asialinjalla olevan liittosuhteen Venäjän kanssa tuhotakseen nämä inhoamansa asiat. Halla-aho haluaa lapsellisesti kuitenkin vielä kuvitella olevansa jonkinlaisen länsimaisuuden puolella ja muka Venäjää vastaan, vaikka se näkyy ainoastaan muihin puolueisiin suuntautuvina putinismisyytöksinä.

Snarare är det klart att det här med Ryssland bara handlar om hans personliga identitetsbehov. Han blev högerradikal när högerextremismen i Finland ännu definierades utifrån förhållandet till Sovjetunionen eller Ryssland. Sedan dess har extremhögern allt tydligare uppträtt som motståndare till västerländsk liberal demokrati och rättsstat. Den vill alliera sig, åtminstone pragmatiskt, med Ryssland för att göra slut på dessa "missförhållanden". Halla-aho vill däremot barnsligt inbilla sig att han är för någon sorts västerländskhet och emot Ryssland, låt vara att detta endast syns i putinismbeskyllningar riktade mot alla andra partier.

Riksdagsman Kristian "Shejken" Laakso: "Snart blir Finland ordförande för EU. Då måste man sätta igång med påtryckningen för att bli av med de där dumma EU-sanktionerna mot Ryssland. Det är verkligen dumt med såna där sanktioner, när finska beslutsfattare bugar och bockar för EU. Alla andra kringgår reglerna och exporterar varor till Ryssland hela tiden. Alla inser hur mycket skada det här skådespelet åsamkat oss utan att vara till någon nytta. Har någonting blivit bättre av sanktionerna?"

Hänen esiintymisensä Venäjä-kriitikkona olisi huomattavasti uskottavampaa, jos hänen tahdottomien raajojen nettiarmeijansa ei olisi yli vuosikymmenen nettikiusannut ja häiriköinyt minua mm. onnistuen saamaan minut savustettua ulos medioista. Yksi kirjoitteluni tavoitteita nimenomaan silloin, kun vielä olin palkattu bloggaaja, oli perinteisen, Venäjä-kriittisen isänmaallisuuden nostaminen takaisin kunniaan. Jos Halla-ahon asenne Venäjään olisi oikeasti niin kielteinen kuin hän väittää sen olevan, hän ja hänen juoksupoikansa olisivat antaneet minun rauhassa tehdä työtäni.

Halla-ahos Putinkritiska pose skulle se betydligt trovärdigare ut, om hans onlinearmé av viljelösa lemmar inte hade slösat ett årtionde om inte mera på att virtualmobba och ansätta mig, vilket ju ledde till att jag blev utesluten ur finska medier. En av mina målsättningar på den tid då jag ännu fick skriva blogg mot betalning var att rehabilitera vår traditionella, Rysslandkritiska fosterländskhet. Skulle Halla-aho verkligen hysa en så negativ åsikt om Ryssland som han påstår, skulle han och hans springpojkar inte ha stört min arbetsro.

Rundradion: Tom Packalén tror inte att det är Ryssland som är bakom giftattentatet. - Riksdagsmannen jämför situationen med ett söndrat fönster: man beskyller grannbarnen och bestraffar dem genom att slå sönder deras cykel bara för säkerhets skull.

Onkin selvää, että Halla-ahon ja Venäjän edut lankeavat yhteen. Minun tavoitteeni oli elvyttää vanha hyvä talvisodan henki niin, että sen puitteissa esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt voisivat yhdessä kaikkien muiden kanssa puolustaa isänmaata Venäjän uhatessa.

Det är klart att Halla-aho och Ryssland har samma intressen. Min målsättning var att återuppliva den gamla goda vinterkrigsandan så att t ex folk med invandrarbakgrund eller representanter för könsminoriteter tillsammans med alla andra kunde försvara fosterlandet mot Ryssland.

Luonnollisesti Venäjä pitää tätä uhkana omalle edulleen, sillä se etu tarkoittaa kaikkien demokraattisten maiden sisäisen ilmapiirin myrkyttämistä. Viimeksikin (siis vuonna 1939) talvisodan yksimielisyys oli Suomen ihmease, joka pelasti itsenäisyytemme. Nyt Venäjä haluaa viedä tämän ihmeaseen käsistämme hyvissä ajoin ennen uutta talvisotaa.

Naturligtvis ser Ryssland detta som ett hot mot sina intressen, ty de intressena går ut på att förgifta atmosfären i alla demokratiska länder. Förra gången (år 1939) var folkets enighet under vinterkriget Finlands mirakelvapen som räddade vår självständighet. Nu vill Ryssland stjäla oss detta mirakelvapen i god tid före det nya vinterkriget.

Halla-aho taas on vakaumuksellinen vale-"nationalisti"-radikaali, joka käyttää ihan mitä vain käteen osuvaa Suomen demokratian tuhoamiseksi - olipa se sitten Venäjän apu tai Venäjän-vastaisuus. Sekä Venäjälle että Halla-aholle on hyödyksi tuhota suomalaisten keskinäinen luottamus (se talvisodan henki), koska silloin suomalaisista ei ole vastusta kummankaan Suomelle tuhoisille suunnitelmille.

Halla-aho är å sin sida en övertygad pseudo-"nationalistisk" radikal, som använder vad som helst han hittar inom räckhåll för att förstöra demokratin i Finland - rysk hjälp, hat mot Ryssland, allt duger. Det är nyttigt för både Ryssland och Halla-aho att tillintetgöra förtroendet finnarna emellan (dvs vinterkrigsandan), ty då kan finnarna inte göra motstånd mot de för Finland destruktiva ränker som både Putin och Halla-aho smider.