lauantai 18. kesäkuuta 2005

Tahdottomina vaeltavat neidot YTM:n syliin

Tony Halmeen vaimo sai tarpeekseen ja lähti. Tony jäi ihmettelemään, missä vika oli. Mutta kas kummaa! Heti ilmaantui miehen kainaloon uusi mielitietty, yhdeksäntoistavuotias.

Naamioiden takana riemuitsi, että "taas oli yksi nainen kokenut valaistumisen". Pistää pahasti vihaksi tuollainen, kun me ATM:t olemme vuodesta toiseen tolkuttaneet, että ongelma on juuri tässä: naiset eivät koe sitä valaistumista ennen kuin ovat käytännössä kokeilleet sitä YTMää ja uhranneet sille parhaat vuotensa. Kokkarinen sanoi ylistyslaulussaan rakkaalle vaimolleen:

Ainakin tämä elämä on vallan toista kuin jos minulla olisi vaimona joku suomalainen nainen, joka olisi seikkaillut tupakansavuisen nuoruutensa renttujen ja alfaurosten haaremeissa, jotka eivät jostain syystä olleetkaan sellaisia ihannemiehiä kuin nainen haaveili, ja joka sitten kolmikymppisenä ulkonäön rupsahdettua ja parin räkäisen äpärälapsen yh-äitinä haistaisi kahvin ja kelpuuttaisi minunkaltaiseni alempitasoisen miehen elättäjäkseen selittäen, kuinka olisi oikeasti halunnut minut jo silloin nuorempanakin, mutta ei vain jotenkin uskaltanut. Toki, toki.


Tuosta siinä juuri on kysymys. Naisten pitää aina ensin käytännössä valaistua eli panettaa itseään ylempitasoisilla tonyhalmeilla tai jännittävillä ulkomaalaisilla ja hakkauttaa itseään ja mahdollisesti synnyttää ne pari räkäistä äpärälasta. Sitten vasta se kiltti ATM kelpaa. Olisi ilmeisesti liikaa vaadittu, että naiset eivät tarvitsisi erityistä valaistumista (= kantapään kautta oppimista) oivaltaakseen, miten ikävää seuraa YTM ajan pitkään on.

PS. Rauno Räsänen kirjoittaa kommenttiosastolla:

Jospa tässä naisten "intuitiivisessa" ensi valinnassa saada YTM vaikuttaakin - ei tahdottomuus - vaan tuo kuuluisa hormoonientsyymin "ennalta määräävä johdatus."


Niin, kysehän on nimenomaan samasta asiasta: jos joku "hormoonientsyyminsä" johdattamana predestinoituu YTM:n panopuuksi, se juuri on sitä tahdottomuutta. Miehiä on maailman sivu syyllistetty siitä, että he noudattavat oman "hormoonientsyyminsä" ääntä ja vaadittu milloin uskonnon, milloin ritarillisuuden, milloin naisemansipaation nimissä hillitsemään "hormoonientsyymejään". Koko ns. "naisten vapautuminen" sitä vastoin tähtää siihen, että naisilla on vapaa valta heittelehtiä oman "hormoonientsyyminsä" vallassa, eikä kellään saa olla minkäänlaista oikeutta vaatia naisia olemaan ihmisiksi.

Usenetissä sanoin joskus, että jos jokin olento "hormoonientsyyminsä" vuoksi aiheuttaa kärsimystä ja tuhoa ihmisille käyttäytyessään älyttömän luontokappaleen luontonsa mukaisella tavalla, jolle se ei voi mitään, olennon käyttäytymistä tulee ainakin asutuilla alueilla säädellä ankarin määräyksin, jotta sitä voitaisiin yhteiskunnassa sietää. Koirat pidetään lain ja reglementin nojalla kiinni, koska vapaa koira voi "hormoonientsyyminsä" ja metsästysvaistonsa ajamana esimerkiksi käydä kiinni leikkiviin ja hilluviin lapsiin. Jos naiset vastaavasti immanentin ja korjaamattoman älyttömän luontokappaleen luontonsa vuoksi syöksyvät pimppaan kiinnitettyjen näkymättömien lankojen vetäminä YTMien sänkyihin, niin ei siihen oikein muuta ratkaisua ole kuin rajoittaa rankalla kädellä, drakonisilla laeilla ja ankarilla asetuksilla naisten vapaata sukupuolielämää.

5 kommenttia:

  1. Jospa tässä naisten "intuitiivisessa" ensi valinnassa saada YTM vaikuttaakin - ei tahdottomuus - vaan tuo kuuluisa hormoonientsyymin "ennalta määräävä johdatus."

    Se siis ajaa naisen etsimään "parhaimman" alfa-uroksen saadakseen jälkeläisilleen siten parhaimmat siittiöt...

    Mutta yllätys yllätys - jos ensin tuleekin turpaan, niin YTM:n siitiöitten arvo romahtaa takuulla heti evoluutiopörssissä.

    Mikähän silloin menee pieleen hormoonien determinoimassa partnerin valinnassa? Senhän pitäisi lisääntymisevoluution mukaan toimia kuin takuuvarma valinta-automaatti.

    Useimmiten naisen täytyy siis suostua valitsemaan se evoluution kannalta toiseksi tai kolmanneksi huonoin siittiölinko?

    No - tekeväthän miehetkin aivan samantyyppisiä mokia, eli ihmiset rakastuvat ensin (jos se nyt sitä on) monesti aivan vääriin partnereihin.

    Mutta ihmisillähän kosiomenot ovat surkastuneet minimiin. Suuria näyttöjä ei tarvita - kuten esim. soidinmenojen kaksintaistelut. Riittä kun mennään sänkyyn niin nopeasti kuin vain mahdollista. Toki paksu lompakko ja rajaton luotto ovat "biologisesti" koirasriikinkukon pyrstosulkiin verrattava tehokeino.

    *
    Toisaalta - ensi rakkaus toki voi olla myös lopullisesti pysyvää - molemminpuolin.
    Silloin rakkauden voinee selittää/tulkita ikäänkuin objektiin leimautumiseksi (vrt.esim. ankanpoikasten leimautuminen emona pitämäänsä kohteeseen).

    Ja SILTI tällaisenkin parin saattaa olla pirun vaikeaa elää ainakaan pitkiä aikoja kerrallaan "liian" lähellä toisiaan (eli esim. samassa huushollissa), vaikkeivät he kuitenkaan pysty myöskään lopullisesti eroamaan toisistaan.

    Jälkimmäisestä ilmiöstä kirjoitti "tuntemani experienced."

    VastaaPoista
  2. Panu, eihän tyytymätöntä, viettinsä riivaamaa naista kenkään kestä, ATM ainakaan. Eikö Drakonin lakia tarkoituksenmukaisempaa ja (trans)humaanimpaa olisi vaikuttaa "hormoonientsyymeihin" suoraan? Jo tavalliset e-pillerit kuulemma pehmentävät naisen miesmieltymyksiä.

    VastaaPoista
  3. Tulkintasi on loogisesti aivan oikea. Ennalta määrättyyn tekoon ei omaa tahtoa tarvita. Se kun toimii tällöin "johdatuksenomaisesti": - "kuin avoimin silmin unta näkisi/RR"!

    Evoluutiobiologien sanonta kuuluu: evoluutiolla on aikaa mutta ei päämäärää.
    Hormoonientsyymin "kutsua" intuitiivisesti seuraavan kohtalo ei kuitenkaan - kumma kyllä - ole läheskään aina miellyttävä.

    Mitä - tarvitaanko myös "objektiivisen", biologisen impulssin kontrolloimiseen subjektiivista, spekulatiivista järkeä!?

    Sitäpaitsi näyttää olevan niin, että näissä seksiasioissa ihmisellä tuppaa juuri hormoonientsyymin (yleisesti: "evoluution") vaikutuksesta olemaan
    kaikkea muuta kuin aikaa.

    VastaaPoista
  4. Hehheh! "Kuinka äkäpussi kesytetään?" Miten kiimainen nainen saadaan kuriin?

    Vastaus: "Menetkö naisen luokse: älä unohda ruoskaa", sanoi vanha vaimo Zarathustralle. Nietzsche tämän sitten ylöskirjoitti ja julkisti...(mitä mieltä lieneekään itse ollut...?)

    Nietzsche on muuten merkillinen tapaus: hänen niskaansa heitetään paskaa vähän joka puolelta, jos kohta häntä paljon ylistetäänkin.

    Mutta jos naiset ovat hiilestyneet edellisestä sitaatista, niin jostain syystä varsinkin ranskalaiset feministit ovat tulkinneet Nietzscheä myös naisten ymmärtäjäksi - siihenkin on kyllä perusteita.

    Martha C. Nussbaum puolestaan on kirjoittanut arvostavasti Nietzschen moraalipsykologisista oivalluksista, mutta pitää hänen vinoilujaan ja eräitä "käytännön" kommenttejaan vastakkaisesta sukupuolesta pelkästään naisia vähän tuntevan eli tässä asiassa keskenkasvuisen miehen ennakkoluuloina.

    Mutta siihenkin löytyy perustellut syynsä.
    Nietzschen isän kuoltua N:n ollessa vasta 4,5 vuotias, hänet kasvatettiin nuorukaiseksi viiden (5) naisen voimin!
    (Äiti, isoäiti, kaksi tätiä ja sisar). Vähemmästäkin tulee hulluksi!

    Mutta myös ja juuri tämän takia - contra Nussbaum - kyllä Nietzsche tuossa naissukulaistensa "kasvatuslaitoksessa" varmasti oppi jotain ihan yleispätevääkin naisten luonteesta...

    VastaaPoista
  5. Kun nyt olen aikoja sitten ottanut erääksi "elämäntehtäväkseni" yrittää ymmärtää Friedrich Nietzscheä, niin käytettäköön tässäkin yhteydessä tilaisuus hyväksi - loppuun saakka.

    Käytännössä yritys katsella maailmaa, ihmisiä ja ylipäätään todellisuutta Nietzschen KAUTTA (EI siis suinkaan Nietzscheä apinoiden!) merkitsee ääripäissään yhä toistuvaa haltioitumista hänen kielivirtuositeetistaan sekä samanaikaisesti jopa hermoja repivää taistelua hänen kärjistyksiensä kanssa!

    Mutta - eräät lievevät jo oivaltaneet, että varhain alkanut (ja nyt lähinnä polvivamman sekä toissijaisesti muiden opiskelujen takia loppunut) mielisairaanhoitajan työni ilman muuta kytkeytyi sekä Nietzscheä että Dostojevskia kohtaan tuntemaani - myös varhain alkaneeseen kiinnostukseen - ja intensiivisesti kytkeytyikin...

    Pistän tähän loppuun erään Nietzscheä koskevan biografisen faktan, jonka tarkoitus on avoimesti "nuoleskella" femiministejä. (Sorry Panu...)

    Kun Baselin yliopistossa 1870-luvun alussa keskusteltiin sen ajan kuumasta aiheesta eli naisten opiskeluoikeudesta ja jopa doktoraatin suorittamismahdollisuudesta juuri Baselissa, kuului nuori klassisen filologian professori Nietzsche niihin, jotka puolsivat tuota opiskeluoikeutta, ja takasivat siten naisten pääsyn Baseliin.

    Ei kai nyt tyystin sovinistinen "ruoskan heiluttaja" olisi koskaan sallinut naisille korkeamman opetuksen mahdollisuutta.

    Mutta kuten sanoin N. oli siihen aikaan vielä suhteellisen nuori mies (27-28), eikä edes hänen (vielä silloin) suuresti ja avoimesti arvostamansa Schopenhauerin naisvihamielisyys ollut kolahtanut häneen vakavasti.

    Mutta aika/kokemus tekee itse kustakin kyynisemmän - aivan varmasti! Voi vain toivoa, että kun ihminen ikääntyessään kyynistyy, hän samalla muuttuisi huumorintajuisemmaksi. Sillä vain se tasapanottaa kyynisyyttä parhaalla mahdollisella tavalla!

    VastaaPoista

Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.