Itsehän pyysitte. Joten tässä tulee meemiä:
1. Brobdingnagian Bards: Rising of the Moon
2. Brobdingnagian Bards: Patriot Game
3. se IRA:laishenkinen laulajasakki, jonka kasetti on minulla täällä jossain: Skibbereen (tunnetaan myös nimellä Revenge for Skibbereen)
4. sama porukka: The Wind that Shakes the Barley
5. Pádraigín Ní Uallacháin: Mo Ghiolla Mear.
Todettakoon, että neljä ensimmäistä ovat mitä julmimpia ja verenhimoisimpia IRA-nationalismin tunnuslauluja. Armosta jätin kuitenkin pois IRA:n epävirallisen kansallislaulun The Memory of the Dead eli Who fears to speak of Ninety-Eight.
Osaan laulaa kaikki nuo kappaleet, ja tunteella. Ja laulan tosiaan myös kauniita rakkauslauluja iiriksi tyttöystävälleni. IRA-henkiset englanninkieliset kostolaulut on varattu muille naisille. Ehkä sanoitan muutaman uusiksi naisvihan hengessä.
Brobdingnagian Bardsin kotisivuilla voitte muuten kuunnella ainakin nuo kaksi ensimmäistä kappaletta. Erityisesti Patriot Gamesta löytyy näinkin vauhdikkaita sanoja:
I don't mind a bit if I shoot down police,
They are lackeys for, war never guardians of peace
Luonnollisesti kappaleen loppu antaa varsin realistisen kuvan siitä, miten IRA:n urheille pojille lopulta käy:
And now as I lie here, my body all holes
I think of those traitors who bargained in souls
And I wish that my rifle had given the same
To those Quislings who sold out the patriot game.
PS. Ai, niitä piti olla kuusi kappaletta? No mikäs siinä, pannaan kuudenneksi vaikka se Memory of the Dead sitten?
Hahhaa....!!
VastaaPoistaTulen aina niin "hyvälle tuulelle" näistä vuodatuksista, että taidan juuri tähän saumaan siteerata kardinaali John Henry Newmania: "Miten paljon me vihaammekaan toisiamme rakkaudesta Kristukseen!"
Opastus aforismin tulkitsemiseksi: Kristuksen tilalle voi vaihtaa minkä tahansa pyhäksi kokemansa asian.
Newmanin "kompa" on kuitenkin siinä mielessä tosi pureva, että Jeesus - tuo "mahdoton mies" - julisti lähimmäisenrakkautta eikä "tehnyt pahalle vastarintaa."
On täydellinen väärinkäsitys ja paradoksi, että juuri Jeesus on sotkettu joka helvetin nationalistiseen sotaan.
Jeesus ei ollut kristinuskon perustaja (se oli Paavali) vaan uskonnon - siis juutalaisuuden - terävimpiä kriitikoita. This is it - and nothing more...
Vedetään karkea yleistys Pohjois -Irlannin väkivallan alkusyistä: Englanti - lähinnä puritaani Oliver Cromwell - hoiti Irlannin "kysymyksen" tasavallan aikana niin pieleen, että se lähestulkoon paitsi invalidisoi Englannin ja Irlannin suhteet näköjään ikuisiksi ajoiksi, ajoi myös samalla Irlannin sisäiseen hajaannukseen.
Vai onko tämä - ainakin mitä tulee Cromwellin osuuteen - liioittelua?
Seuraavan sitaatin loppuosa näyttäisi vihjaavan siihen suuntaan...
Google: Oliver Cromwell -- An Outline for Term Papers. (© Bob Cromwell, April 2004)
*
1652 -- After massacres in Drogheda and Wexford, Oliver set up a policy of execution, forced relocation, and English colonialization in Ireland. This led to (a) today's Northern Ireland, and (b) the need for us Cromwells to travel to Ireland only under assumed names. To this day, many people of Irish descent feel that everyone named Cromwell is personally responsible for events of 1652, to judge from the mail I get. Note to the clueless, most all of whom are Americans with romantic notions of Irish descent -- that was Oliver, not the world-wide Cromwell Conspiracy. Also note that recent historical research strongly questions the traditional view of events, see the list of references near the bottom of this page.
Whatever the truth - vaikka Englanti onkin miltei ainoa Euroopan maa (muistakaamme myös USA:n sisällissota), jossa ei tapahtunut veristä vallankumousta itsenäistymisprosessin ja parlamentarismiin siirtymisen aikana, niin P-Irlannin kysymyksen suhteen se on ollut joko täysin pihalla tai sitten se haluaakin pitää P-I:n "viimeisenä siiromaanaan."
Vai oliko Englannilla jokin erityisen positiivinen rooli tuossa Euroopan unionin päätöksessä iirin kielen suhteen?
Tietysti myös Englannin ulkoministeri äänesti päätöksen puolesta, mutta mitä se todistaa?
*
PS.
Onneksi en lähettänyt tätä kommenttia ennenkuin - hieman sattumalta - löysin netistä juttusi
IIRI JA POHJOIS-IRLANTI.
Sen luettuani kaikki Irlannin kysymyksestä edellä kirjoittamani vaikuttaa tosi yksinkertaistetulta klisheeltä - asiaa tuntemattoman tekeleeltä.
Mutta - en muuta siitä riviäkään vaan kysyn pari kysymystä: 1) Oletatko, että iirinkielen virallistaminen Euoroopan unionin tasavertaiseksi työkieleksi ja sen opetuksen yleistyminen Pohjois-Irlannissa voisi olla perustava lähtökohta P-I:n sisäisten levottomuuksien rauhoittamiseksi?
Sitten kaksi toisiaan täydentävää - "mahdotonta makrokysymystä": 2 a) Mitä Englanti lopulta haluaa Pohjois-Irlannin suhteen? 2 b) Mitä pohjois-irlantilaiset lopulta itse haluavat?
Artikkelisi ei tuonut (ensilukemalta) mitään selvyyttä asiaan - päinvastoin. Olen entistä enemmän ymmälläni.
Pohjois-Irlannissa menevät näköjään "iloisen surullisesti" sekaisin niin kielikysymys, kansallisuuskysymys", uskontokysymys kuin ulkopolittiset kysymyksetkin.
Selkeitä ja yhdistäviä linjanvetoja/strategioita lienee mahdoton luoda.
Mutta voisiko siis oma, yhteinen kieli toimia (kuten aikoinaan nationalistisessa Suomessa(kin) - tässä sekamelskassa, joka edelleenkin on mielestäni perimmältään englantilaisten alkuunpanema ja ylläpitämä "salaliitto" - pohjois-irlantilaisia yhdistävänä siteenä yhtenäisyyden ja rauhan saavuttamiseksi?
"3. se IRA:laishenkinen laulajasakki, jonka kasetti on minulla täällä jossain: Skibbereen (tunnetaan myös nimellä Revenge for Skibbereen)"
VastaaPoistaWolfetones!
Ei Wolfe Tones eikä Dubliners, vaan jokin tuntemattomampi porukka. Muistaisin kyllä, jos se kasetti olisi noin kuuluisien bändien tekoa.
VastaaPoista