Meemiä, perkele

Itsehän pyysitte. Joten tässä tulee meemiä:

1. Brobdingnagian Bards: Rising of the Moon
2. Brobdingnagian Bards: Patriot Game
3. se IRA:laishenkinen laulajasakki, jonka kasetti on minulla täällä jossain: Skibbereen (tunnetaan myös nimellä Revenge for Skibbereen)
4. sama porukka: The Wind that Shakes the Barley
5. Pádraigín Ní Uallacháin: Mo Ghiolla Mear.

Todettakoon, että neljä ensimmäistä ovat mitä julmimpia ja verenhimoisimpia IRA-nationalismin tunnuslauluja. Armosta jätin kuitenkin pois IRA:n epävirallisen kansallislaulun The Memory of the Dead eli Who fears to speak of Ninety-Eight.

Osaan laulaa kaikki nuo kappaleet, ja tunteella. Ja laulan tosiaan myös kauniita rakkauslauluja iiriksi tyttöystävälleni. IRA-henkiset englanninkieliset kostolaulut on varattu muille naisille. Ehkä sanoitan muutaman uusiksi naisvihan hengessä.

Brobdingnagian Bardsin kotisivuilla voitte muuten kuunnella ainakin nuo kaksi ensimmäistä kappaletta. Erityisesti Patriot Gamesta löytyy näinkin vauhdikkaita sanoja:


I don't mind a bit if I shoot down police,
They are lackeys for, war never guardians of peace

Luonnollisesti kappaleen loppu antaa varsin realistisen kuvan siitä, miten IRA:n urheille pojille lopulta käy:

And now as I lie here, my body all holes
I think of those traitors who bargained in souls
And I wish that my rifle had given the same
To those Quislings who sold out the patriot game.




PS. Ai, niitä piti olla kuusi kappaletta? No mikäs siinä, pannaan kuudenneksi vaikka se Memory of the Dead sitten?