Poliisi kävi juuri morjestamassa. Nimissäni oli lähetetty kuulemma uhkauskirjeitä eräille kansanedustajille. Aiemmin nimissäni oli lähetelty uhkauskirjeitä joillekin Turun kaupungin silmäätekeville. Sillä kertaa poliisi otti yhteyttä vain puhelimitse. Lisäksi, kuten blogini lukijat tietävät, minua on uhkailtu sähköpostiviesteillä, jotka ilmoitin poliisille laittomana uhkauksena, mutta se juttu ei sitten johtanut mihinkään, koska kuulemma minuun suuntautunut ahdistelu ei ole yhteiskunnallisesti kyllin merkittävää. Luulisi olevan, koska niiden uhkailujen takana ovat aivan varmasti samat tyypit, jotka lähettelevät törkyviestejä minun nimissäni.
Polisen var och besökte mig. En del riksdagsledamöter lär ha fått hotfulla emails från mig. Tidigare hade en del högt uppsatta personer inom Åbo stads förvaltning fått liknande hotelser under mitt namn. Den gången nöjde sig polisen bara med att ringa till mig. Dessutom, som mina läsare vet, har jag också fått hotelser via email och anmält det som olaga hot, men den historien ledde inte till någonting, eftersom det inte är samhälleligt tillräckligt betydelsefullt om jag blir hotad. Man kunde inbilla sig att det är det, eftersom det är alldeles säkert samma gäng som hotar mig och som skickar osakligheter i mitt namn.
Voihan toki olla niinkin, että tässä kiusanteossa on taustalla itse KGB, tai vastaavanlainen venäläinen porukka. Olenpa sitten tärkeä mies. Kun kaksitoistavuotiaana luin Solženitsynin muistelmateoksen Puskipa vasikka tammeen, en olisi voinut kuvitella, että joudun joskus juuri hänen kuvaamansa tyyppisen kiusanteon kohteeksi - ja että asialla on sama pulju.
Det kan ju givetvis också vara självaste KGB, eller en motsvarande rysk organisation, som ligger bakom det här. Vad jag blivit en viktig person. När jag tolv år gammal läste Solzjenitsyns memoarbok En kalv med eken stångades, kunde jag inte föreställa mig att jag en vacker dag skulle råka ut för liknande trakasserier som de av honom skildrade - och att jag skulle trakasseras av samma agentur.
PS: Ei kai sekään ole mahdotonta, että persujen johdossa tunnistettiin tuo mehevä juoru (jonka yksityiskohtia en edes kertonut ja johon liittyviä henkilöitä en maininnut nimeltä, joten en syyllistynyt rikokseen) ja joku siellä sai paniikkikohtauksen. Tiedä vaikka se minun kuulemani juoru olisi ollut paikkaansapitämätön, mutta joku ihan muu henkilö samalla taholla olisi harrastanut persuromanttisia penisviestejä ja pelästynyt, että asia olisi nyt paljastunut. Koska kikkelinkuvien lähettely on tähänastisen perusteella niin yleistä ao. puolueessa ja sitä lähellä olevilla tahoilla, minun heittämäni kiven oli pakko osua johonkuhun, edes vahingossa.
PS. Det är väl inte heller omöjligt, att någon i den sannfinska partiledningen kände igen sig i den där saftiga skvallerhistorien (jag gick inte in på detaljerna och nämnde inte några namn, så jag begick ingen förbrytelse) och fick panikattack. Det är helt tänkbart att den version jag hade hört inte höll sträck, men att någon annan person på samma håll faktiskt hade skickat amorösa penisbilder till sitt hjärtas utvalda och blev förskräckt över att historien avslöjats. En sten man kastar i blindo kommer sålunda aldrig att missa målet, så vanligt det är med kukbilder som kärlekstecken i partiet och närstående kretsar.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on suljettu. Jos ajattelit kirjoittaa tänne jotain paskaa, niin tiedoksesi: siitä ei tule mitään nyt eikä koskaan.
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.