tiistai 7. helmikuuta 2006

Arabianopiskelublogi

En minä perkele jaksa tuota Panu-FAQia kuitenkaan kirjoittaa valmiiksi. Puhutaan mieluummin minun arabianopettelustani, kun se arabia on nykyisin niin muodikas kieli. Kaikkihan nykyään arabiaa osaavat, ainakin ne tärkeimmät perusilmaukset, kuten Allah akbar, džihaad, bismillah ja mitä näitä nyt on. Olen itse kuitenkin vakaasti päättänyt tarttua toimeen, avata kelpo Faruk Abu-Chacran - tai oikeastaanhan se nimi näkyy olevan "Faruuq Abuu Šaqraa" - erinomaisen teoksen "Arabiska världen runt" ja ryhtyä opettelemaan sitä itseään. Aikaisemmin on tunnetusti yritetty sekä arabiaa että hepreaa useaan otteeseen. Nyt kun kuuntelin Abun oppikirjan cd-levyä, totesin, että pentele vieköön, siellähän kuuluu heprean pohjalta ymmärrettäviä sanoja, ja tuumasin, että jos se on noinkin tolkun kieltä, niin kyllähän se sitten on ihmisten opittavissakin.

Arabianopiskelun kaskessa on ollut aina kantona kirjoitusjärjestelmä. Arabialaisiin aakkosiin kyllä tutustuin jo yli kymmenen vuotta sitten tehdessäni erinäisiä aika avuttomia yrityksiä opetella persiaa, jota kyllä suosittelen kaikille kiinnostuneille. Sillä kertaa persian opettelu kaatui niihin kirjaimiin, koska ne sopivat persiaan todella huonosti. Surullinen tapaus, sillä persia on ehdottomasti yksi maailman järkevimpiä ja loogisimpia kieliä. Kielioppi toimii kuten sen indoeurooppalaisella maailmankielellä kuuluukin toimia, paitsi että siellä ei ole mitään turhaa ja typerää, kuten esim. kieliopillisia sukuja. Olen kyllä pari sikäläistä ohimennen tuntenut vuosia sitten. Naisväkensä ei juurikaan harrastanut huntuja, ja kaljaltakin haistiin, vieläpä vanhempien ja arvokkaampien maanmiesten läsnäollessa. Moskeijan rakentamispuheille panivat kyllä sitten haisevan vastalauseensa lehtiin, eivät halunneet mitään vakoojakeskusta takapihalleen. Iranin islamilaisessa tasavallassa oli kuulemma islamia saatu hyvinkin loppuiän tarpeisiin, eikä lisäannos juurikaan napannut. Kyllähän noiden kanssa arkielämässä toimeen tuli, kuin ihmisiksi oli - useimpien kanssa tulee, suomalaiset ovat tietysti poikkeus. Aika rasistisia olivat kyllä, eivät nimittäin erityisemmin pitäneet kameleihin sekaantuviksi rättipäiksi kutsumistaan henkilöistä. Siis arabeista.

Noiden rättipäiden kieltä tässä vain pitäisi opetella. Mitään puhuttuja murteita en kyllä näillä näkymin aio harrastaa, ainoastaan kirjoitettua standardiarabiaa. Jos sen kyytipojaksi sitten vähän Egyptin murretta, niin siinä se sitten on.

Abun kirja alkaa kirjoitusharjoituksilla, joita kyllä tarvitaankin. Mutta toisesta oppikirjastani kirjoitan jo nyt muistiin nämä, hm, binjanit. K1, K2 ja K3 ovat juurikonsonantit.

K1aK2iiK3 - ilmeisesti yleensä adjektiivi.

K1aaK2iK3 - verbin aktiivipartisiippi: "tekevä"

maK1K2aK3 - tekopaikka. Variantti: maK1K2aK3a. Esimerkiksi maktab = toimisto, maktaba = kirjakauppa.

K1uK2uuK3 - K1aK2K3-muotoisen substantiivin monikko, tai sitten nomen actionis.