Sanonpa lopultakin, minkä takia minua ei huvita antaa tämän pilapiirrosjupakan käännyttää itseäni muslimivihaajaksi: kaikki ne alarmistit, jotka pelottelevat päälle jyräävillä muslimilaumoilla, ovat palkoihmisiä. Palkoihmisillä viittaan tietysti elokuvaklassikkoon Varastetut ihmiset, joka tunnetaan englanniksi tuolla ylempänä olevalla otsikolla. On selkeästi havaittavissa, milloin aiemmin selkeään argumentointiin kyennyt henkilö muuttuu palkoihmiseksi: silloin kun hän ei ilmeisesti kykene enää ajattelemaan muuta kuin islamin uhkaa, alkaa toistella tuhat kertaa kuultuja kliseitä, jotka liittyvät tähän aiheeseen ja ilmeisesti jonkinlaisen pakkomielteen ajamana käyttää käytännöllisesti katsoen jokaista keskustelua ja jokaista sivulausettakin tekosyynä saadakseen puheen kääntymään mieliaiheeseensa. Tämä tällainen käytös on luonnollisesti jonkinlaista mielisairautta, tai ainakin sen piiriin joutuneet henkilöt on luokiteltava järkevään keskusteluun kykenemättömäksi.
Toki muslimisiirtolaisten sopeutumisvaikeuksista tulee voida keskustella avoimesti. Palkoihmiset eivät kuitenkaan halua oikeaa keskustelua esimerkiksi siitä, miksi selviä häirikköjä, rikollisia ja roikaleita ei karkoteta, vaan haluavat ainoastaan tilaisuuden toistella kiilusilmäisiä fraasejaan siitä, kuinka kollektiiviseksi, kasvottomaksi massaksi mielletyt "muslimit" vyöryvät lännen yli. Tämä on luonnollisesti yhteiskunnallisesti äärimmäisen vahingollista aivan samasta syystä kuin feministien puheet kaikista miehistä potentiaalisina raiskaajina ovat olleet kontraproduktiivisia: yksittäiselle muslimille ei jätetä minkäänlaista kannustinta erottautua yksilönä saamattomammista uskonveljistään, vaan hänet pakotetaan aivan väkisin sen harmaan massan sekaan. Palkoihmisiä ei kuitenkaan kiinnosta suomalaisen yhteiskunnan kohtalo eikä tulevaisuus pätkääkään, ja kaikkein vähiten minkäänlainen yhteiskunnallinen vastuunotto. Ennen kaikkea heidän tarkoituksenaan tuntuu olevan kieriskellä jonkinlaisessa mitä ilmeisimmin seksuaalisluonteisessa masokistifantasiassa heidän maailmansa ja kulttuurinsa väistämättömästä perikadosta.
Palkoihmiset ovat yleensä olevinaan syvästi huolestuneita siitä, että länsimainen individualismi katoaa kollektiivisia arvo- ja käyttäytymisvaatimuksia esittävän muslimikulttuurin alle. Koska palkoihmisten kirjoittelussa ei ole minkäänlaisia persoonallisia piirteitä ja koska palkoihmiset tuntuvat pitävän kaikenlaisia henkilökohtaisia harrastuksia, mieltymyksiä ym. synnillisenä lyyran soitteluna palavan Rooman ääressä, yhden palkoihmisen tekstiä ei juurikaan voi erottaa toisen kirjoittamasta. Tästä syystä palkoihmiset ovat just se vihoviimeinen porukka selittämään olevansa läntisen individualismin asialla.
Palkoihmisyyteen kuuluu luonnollisesti meemien sisäisesti epäjohdonmukainen kytkeytyminen mitä suurimmassa määrin. Palkoihminen ei kykene näkemään eri muslimisiirtolaisryhmiä erilaisine ongelmineen, ei liioin erottamaan uskontoonsa tarraavien muslimien sopeutumiskyvyttömyyttä siitä luopuneiden muslimien liian hyvästä sopeutumisesta, kun suomalaisen alaluokan tavat omaksutaan ihailtavan jäännöksettömästi. Palkoihmisen muisti ei tietenkään ulotu viime vuosikymmenellä esiintyneisiin hyökkäilyihin, joiden yhteydessä suomalainen roskaväki tunkeutui väkivalloin somalien koteihin antamaan lapsille sopeutumisen mallia: palkoihminen ei tule ajatelleeksi, että ne somalipojat, jotka nyt hulinoivat kadulla, voivat olla samoja kavereita, jotka pikkupoikina näkivät punakoiden viiksivillejen vyöryvän rangaistuksetta ovesta sisään haisemaan viinalta ja uhkailemaan. Palkoihmisen mielestä sitä paitsi suomalaisella alaluokalla on moraalinen oikeus käydä erinäköisten ja eriväristen kimppuun - oikeus, jota on sopimatonta yrittää hillitä laeilla ja poliisilla.
Palkoihminen on meemien kytkeytymisen vuoksi tietenkin myös "pakkoruotsia" ja suomenruotsalaisuutta vastaan, vaikka täsmälleen samat kriteerit - esimerkiksi suurempi taipumus rikollisuuteen, päihteiden käyttöön ja syrjäytymiseen - joiden nojalla palkoihminen pitää muslimikulttuuria länsimaista kulttuuria objektiivisesti huonompana, soveltuvat erinomaisesti sen todistamiseen, että suomenkielisten suomalaisten kulttuuri on objektiivisesti huonompi kuin ruotsinkielisten suomalaisten. Palkoihminen ei tietenkään yritäkään olla looginen - hänhän on palkoihminen.
Mitä sitten muslimivaaraan tulee, tähän mennessä Suomessa on räjähtänyt tasan yksi itsemurhapommi, ja sen räjäytti tasapainoton kantaväestön edustaja. Osaman iloiset veikot ilman Sherwoodin metsää ovat kyllä jaksaneet uhota, mutta Maailmankaupan keskuksen kaksoistornia ja Madridin iskua lukuunottamatta muslimien terrori länsimaissa on ollut kärpäsenlian luokkaa verrattuna esimerkiksi Pohjois-Irlannin konfliktiin, joka sekään ei johtanut koko yhteiskunnan romahtamiseen. Mitä sitten tulee höpinään muslimien sikiävyydestä, se perustuu sellaiselle oletukselle, että muslimit ovat John Wyndhamin Käenpoikiin verrattavia toisen ihmislajin edustajia, joilla on väärän standardin mukaiset pistokkeet ja tulpat. Päätellen siitä, että Suomessa on jo nyt suomalaisia miehiä naimisissa ja seksuaalisuhteissa musliminaisten kanssa - ilman kääntymystä islamiin - töpselit tuntuvat sopivan reikiin oikein hyvin. Kuvitelma, että nuoret muslimit eivät antaisi periksi länsimaisen kulttuurin houkutuksille ja että "sikiävien" muslimien lapsikatraista ei ajautuisi vanhempiensa uskonelämän ulkopuolelle yhtä suuri osa kuin nyt ajautuu lestadiolaisten lapsista, kielii varsin puutteellisesta ihmisluonnon ymmärryksestä. Luonnollisesti myöskään implisiittinen käsitys seka-avioliittojen lapsista väistämättä muslimeina ei pidä vettä.
Itse asiassa onkin aika selvää, että palkomiesten päävastustaja ei ole kourallinen muslimeja, vaan heidän päätarkoituksena on pelotella ja uhkailla omia maanmiehiä ja heimoveljiä ruotuun samalla tavalla kuin islamilaisissa maissa äärimuslimit pakottavat ja terrorisoivat tavallisen tapamuslimin huutamaan iskulauseitaan. On varsin epäuskottavaa, että pieni, teknisesti kehittymättömistä oloista maahan rantautunut joukko keskenäänkin varsin riitaisia siirtolaisia kykenisi uhkaamaan huipputeknistynyttä ja koherenttia nyky-yhteiskuntaa. Siksipä se tuskin myöskään on oikeasti palkomiesten päävihollinen. Palkomiesten ensisijainen vastustaja ovat oman maan ja oman etnisen yksikön rajojen sisäpuolella: palkomiesten tavoitteena on päästä nimenomaan sitä omaa porukkaa hallitsemaan, uhkailulla ja ideologisella terrorilla. Palkomiehet pyrkivät siis samaan asemaan Suomessa, Euroopassa ja koko lännessä kuin missä kiihkomuslimit nyt ovat merkittävässä osassa islamilaista maailmaa, ja myös taktiikka palkomiehillä on sama kuin kiihkomuslimeilla: ideologisen yhtenäisrintaman iskulauseiden tunkeminen joka rakoon ja jokaisen keskustelun ottaminen haltuun ja kääntäminen palkomiesten mieliaiheisiin, sekä tietysti keskustelusta kieltäytyminen ja vastaanväittäjien leimaaminen vihollisen liittolaisiksi.
