sunnuntai 19. kesäkuuta 2005

Suomalainen on nekru

Dyro kirjoitti taannoin ääliömäisestä nimikulttuurista, joka on päässyt juurtumaan alaluokkamme keskuuteen:

Bussissa matkusti lähiöäiti kolmen lapsensa kanssa. Äidin komentaessa lapsiaan kävi ilmi, että lasten nimet olivat Lola, Jasmiin ja Tony. 'Jasmiin'in nimi kirjoitetaan varmaan Jasmin, Jasmine tai pahimmassa tapauksessa Yasmine, mutta lausutaan päin helvettiä yhtä kaikki. En voinut välttyä voimakkaalta vastenmielisyyden tunteelta. Suomi on muuttunut luokkayhteiskunnaksi, jossa yhteiskuntaluokan voi päätellä puhetavasta ja tulevaisuudessa syntyperän voi päätellä jo etunimen perusteella, kunhan lolatonyjasminet tuosta kasvavat.


Kuten tunnettua, Yhdysvalloissa gettomustat ovat jo erinäistenkin sukupolvien aikana antaneet lapsilleen nimeksi esim. Vaseline sen takia, että nimi kuulostaa kivalta tytönnimeltä. Sen lisäksi he harrastavat nykyisin afrikkalaisen tai islamilaisen "kuuloisiksi" tarkoitettuja nimiä - Cassius Clay tunnetusti vaihtoi nimensä Muhammad Aliksi, vaikka itse asiassa Cassius Clay on huomattavasti persoonallisempi ja vaikuttavampi nimi. (Itse asiassa koko Clayn perhe harrasti komeita latinankielisiä nimiä: Alin isän koko nimi oli muistaakseni Cassius Marcellus Clay. Alkujaan nimi Cassius Marcellus Clay kuului tosin jollekin kuuluisalle orjuudenvastustajalle Yhdysvalloissa.) Amerikkalaisten mustien etunimikulttuuria voi kuitenkin luonnehtia yleisesti epiteetillä "kummallinen", ja se kummallisuus johtuu pitkälti siitä, että he ovat väkivalloin kulttuurittomaksi tehty ryhmä, joka ei ole vielä löytänyt itseään.

Suomalaisen alaluokan etunimikulttuuri on, kuten Dyro huomautti, muuttumassa hyvää vauhtia samanlaiseksi kuin amerikkalaisten slummimustien.