keskiviikko 8. kesäkuuta 2005

Meister der Kleinen Form, schon wieder

Luonnosta vieraantunut? Kuulin lintujen laulavan. Näin jalkakäytävän laidassa värikkään kohteen, jota luulin linnuksi ja josta luulin äänen lähtevän. Kun pääsin lähemmäksi, huomasin, että se oli kaljapullo, jonka etiketti repsotti tuulessa.


Elämäni blogihäirikkönä: Riikinruotsalaisten feministibloggaajien kirjoitukset Evin Rubarista ovat pistäneet niin vihaksi, että olen mennyt anonyymihäiriköimään niiden kommenttiosastolle. (Ruotsalaiset vasemmisto- ja demaribloggaajat ylipäätään ovat sellaista lauman mukana kaakottavaa paskasakkia, että jopa sikäläiset libertaristit ja nuorliberaalit vaikuttavat oikeasti fiksuilta. Onneksi moisesta ei meillä ole vaaraa, tällä puolen lahtea kun se porukka koostuu sosiopaateista ja autisteista.) Erään feministiseksi Lähi-idän tutkijaksi esittäytyvän fraasimasiinan sivuille menin julistamaan, että Evin Rubar on Allahin kimaltava jalokivi (mikä tietenkin on totta) jonka johdolla ruotsalaiset miehet voivat kääntyä vapaiksi muslimeiksi (tämä oli vinoilua, tai sanotaan reilusti panuilua). Kyseinen blogitantta provosoitui tästä hyvästä kirjoittamaan kokonaisen merkinnän otsikolla Evin Rubar är INTE Allahs skimrande juvel.

Riikinruotsalaisessa blogistanissa onkin pari meikäläisestä eroavaa piirrettä: siellä kirjoitetaan huumorittomasti (mihin tietenkin feministien rannattomat laumat omalta osaltaan vaikuttavat), ollaan kovasti olevinaan kirjallisesti kunnianhimoisia (rahkeet sitten riittävät jos riittävät, yleensä eivät) ja paikallinen pinseri on hyvin pedanttisesti järjestetty ja toimiva masiina (osoite "intressant.se"), joka järjestää joka blogimerkinnälle tuhottomasti sukulaislinkkejä. Haukuttuani suomalaista blogistania voin lopultakin todeta, että on meillä asiat sentään paremmin kuin saatanan pullapojilla (suomenruotsiksi satans vattusvenskar). Skönt att man har ett skäl till att förakta de där jäklarna, ingenting piggar upp som en rejäl dos sunt grannhat. Nyt sitten pitäisi vain opetella venäjää riittävän hyvin (ja hankkia koneeseen jostain venäläinen näppisasetusmahdollisuus, koska merkistöstä yksitellen poimimalla ei jaksa kirjoittaa kyrillisiä) jotta voisi ruveta pitämään verenhimoista ja sairaan rasistista ryssänvihablogia venäjäksi. Tyylissä voisi ottaa esikuvaksi vaikka erään tamperelaisen herrasmieshistorioitsijan. Hä hää!

Ryssänvihasta tulikin mieleeni, että silloin kun buldoginaama-Leonid vielä eli, Kekkonen veteli viime virttään presidenttinä, ryssänvihaaminen oli yhä rohkeaa edelläkävijöiden touhua eikä murrosikäkään ollut vielä kunnolla alkanut, veljeni piirsi Suomen Talvisota -yhtyeen levyltä löytyneen kappaleen Suomi palaa innoittamana samannimisen sarjakuvan. Sarjakuva kertoi tietenkin ryssän hyökkäyksestä Suomeen, mistäs muustakaan. Kiellettyä hedelmää hihitellen keksimme Otson kanssa sarjakuvaan kaikenlaisia hauskoja yksityiskohtia, kuten esimerkiksi sen, että venäläisten tankkien moottorit jyrisivät kyrillisin kirjaimin: БРОУММ! Myös niiden tykit pamahtivat: ПУМ! Venäläiset sotilaat olivat tietenkin armottoman julmia ja sadistisia: he ammuskelivat siviileitä nauraen: Ха, ха! Vasta rock'n'roll-ikään tullut Otso näytti myös venäläiset sotilaat hyökkäämässä Soundi-lehden toimitukseen: toinen ryssä tulitti konepistoolillaan lehden ikkunasta sisään nauraen kyrillisesti, ja toimituksen sisältä singahtavassa puhekuplassa luki: Varo, Waldemar! AAGHH! (Kuolinhuudot AAGH ja AARGH olivat tietenkin Korkeajännityksestä lainattu konventio.) Tulittajaryssän toveri taas sanoi: Варо, Иван! Хейтаэн каэсикранаатин! Kuten näkyy, meillä oli myös hyvin omintakeinen tapa litteroida kyrillisillä suomen ä- ja ö-kirjaimet. Kyseinen Waldemar oli rock-toimittaja Waldemar Wallenius.

Lukupäiväkirjasta: nyt työn alla on tavanomaisten vieraskielisten panuamisprojektien lisäksi Niall Fergusonin Julma sota, joka käsittelee tietenkin harrastamaani ensimmäistä maailmansotaa. Jos rupean harrastamaan sotahistoriaa postimerkkeilytyylisesti, keskityn ehdottomasti ensimmäiseen maailmansotaan. Lukisin kirjan kyllä mieluummin englanniksi, mutta suomennoksen sai halvalla alesta. Ja aleen on syynsä: suomennos on syvältä ahteripuolelta.