sunnuntai 12. maaliskuuta 2006

Maanlaajuinen yläaste

Roman Schatzin, suomalaistuneen saksalaisen, muistamme taannoisesta loistavasta tv-sarjasta Toisten TV. Siellä nähtiin tunnetusti mm. katkelma iirinkielisestä saippuaoopperasta Ros na Rún - ei, siinä sarjassa ei ole vielä nähty sivuhenkilönä isoa pitkätukkaista suomalaismiestä, mutta koska käytännöllisesti katsoen kaikki iiriä vähänkin osaavat päätyvät lopulta näyttelemään Ros na Rúniin, se ei olisi mikään ihme - sekä pätkä jonkin arabimaan vakoilusarjaa, ilmeisesti kovalla työllä ja tuskalla oli valittu sellainen pätkä, jossa ei esiintynyt suoraa antisemitismiä eikä viittauksia Siionin viisasten pöytäkirjoihin (kiinnostuneet löytävät sitä tavaraa ihan riittävästi Memri-tv:stä, joka toki sisältää myös varsin erinomaisen valikoiman toisenlaisiakin esimerkkejä). Muistaakseni kyseisessä katkelmassa joukko hirvittävän kliseisiä mustiin laseihin sonnustautuneita teatterivakoojia kokoontui hämärään huoneeseen juonimaan puhuen äärimmäisen kryptiseen sävyyn "erään maan vakoojasta, joka matkustaa erääseen toiseen maahan"; ainoa maa, joka mainittiin nimeltä (ja hyvin kohtalokkaaseen sävyyn) oli tietenkin Iss-ra-eeeel. Tekele oli niin säälittävän halpismainen, että sille oli pakko nauraa, vaikkei olisi pitänyt - se, ettei arabimaan televisioväellä ole varaa kunnollisiin lavasteisiin, on vain taas yksi merkki siitä, miten köyhiä ja korruptoituneita ollaan: kaikki rahat menevät ammattirikastujien taskuun sen sijaan että ne pyörittäisivät omaa laatutuotantoa, millään alalla.

Taannoin Roman Schatz antoi jollekin iltalärsäkkeelle, vai olisikohan ollut peräti itse herramme ja jumalamme Hesarin viikko- tai kuukausiliite, haastattelun, jossa hän sanoi miessovinisminsa sikamaistuneen huomattavasti Suomen-vuosinaan hänen jouduttuaan jatkuvasti kuulemaan, miten kauniit ja sivistyneet suomalaiset naiset halventavat ja luuserittelevat suomalaisia miehiä. Tarvitaan komea ulkomaalainen eli Roman Schatz erityisesti huomaamaan tällainen asia ja erikseen närkästymään siitä, koska koulutettujen (mutta tuskin erityisen "sivistyneiden") suomalaisten naisten kompakti ja läpitunkematon halveksunta on niin kiinteä ja itsestäänselvä osa kulttuuriamme, ettei kukaan tule sitä erityisemmin edes pohtineeksi. Sitä vastoin, kun katkera ja epäsofistikoitunut mies huorittelee naisia, niin se on aina hirveä ja kauhea asia, jota enkelitkin taivaassa itkevät.

Ei koskaan tulla kysyneeksi, millainen sananvaihto huorittelua mahdollisesti on edeltänyt: kenties ystävällinen keskustelu, jossa molemmat ovat tuntuneet olevan luontevasti mukana, sitten mies on paljastanut jossain sivulauseessa jotain sellaista, mikä on naiselle osoittanut hänet luuseriksi, ts. parantumattomasti liian huonoksi mieheksi, jotta häntä voisi ottaa vakavasti - tunnettu auttamattoman luuseriuden merkki on vaikkapa se, että miestä on kiusattu koulussa - jolloin naisen käytös miestä kohtaan on muuttunut kuin valintakytkimestä napsauttaen. Äsken enkelimäisen viehättävä neito on yhtäkkiä kaatanut miehen niskaan ämpärillisen halveksivia solvauksia, joita mies ei katso millään tavalla provosoineensa. Mies yrittää selvittää, mistä on kyse, jolloin nainen alkaa pitää häntä ahdistelijana ja uhkailla poliisilla. Silloin miehenkin pinna palaa ja hän heittää sen tavanomaisen iskusanansa "saatanan huora". Ja nainen saa todistuksen sille, millainen hirviö ja sika tämä mies on.

Siinä äskettäin lukemassani kirjassa Rexi on homo ja opettajat hullui eräs kertojaminän poikaoppilaista - ilmeinen (joskaan ei tyypillinen) ATM (kirjan varsinainen ATM-ehdokas on "tiedemieheksi" tituleerattu pikkuälykkö, jonka suhtautuminen niin seksiasioihin kuin muihinkin nuorten ihmisten kotkotuksiin on kuitenkin itsevarman détaché, irtonaisen välinpitämätön), joka harrastaa mm. Star Trekiä ja samastuu kapteeni Kirkiin - tunnustaa opettajalle, että haluaisi kuolettaa seksuaaliset halunsa lopullisesti. (Huomatkaa, että hän uskaltaa puhua opettajan kanssa näin intiimistä asiasta. Tosi ATM:lle se ei ole mitenkään itsestäänselvää.) Syynä on se, että neljätoistavuotiaiden tyttöjen suhtautuminen tämän pojan lähestymisyrityksiin on niin läpitunkemattoman julmaa ja pysyttelee "haista homo vittu" -linjalla. (Pojalla ei tietenkään ole vielä itsetuntoa eikä sanavalmiutta vastata tähän sillä itsestäänselvällä "sitähän tässä juuri yritetäänkin päästä tekemään" -heitolla.) Tuota lukiessani tulin ajatelleeksi: miten niin vain neljätoistavuotiaiden tyttöjen?

Keskiverto murrosikäinen poika haluaa aina aikuiseksi. Tämä koskee niin ATM-nörttejä kuin nelosen keskiarvolla retostavia YTMiäkin. Molemmat tekevät sitä mitä tekevät oleellisesti sen takia, että he uskovat sen olevan avain aikuisuuteen. Nörtti uskoo pääsevänsä suureksi tiedemieheksi omistautumalla matematiikalle, fysiikalle, kemialle, kielille, kirjallisuudelle, historialle... - Täydennä itse luettelo. Oman kokemukseni mukaan aidon nörtin kiinnostuksen aiheet ovat paljon renessanssihenkisempiä ja runsaampia kuin klisee tietsikkarunkkarista antaa aiheen olettaa.

YTM-roiston saamat miehen mallit taas ovat viitanneet vahvasti siihen, että väkivaltaisuus ja fyysinen voima on se, millä maailmassa pärjätään, joten hänelle on luontevaa pitää koulufiksuutta turhuutena ja joutavuutena: mahdollisesti hänen perheensä elää ainakin jossain määrin järjestyneen yhteiskunnan ulkopuolella, jolloin hänen on täysin luontevaa ajatella, että Mad Max -asfalttisoturimaailmaan varautuminen on kaukaa viisaampaa kuin koulussa pänttääminen. Mitä todennäköisimmin hän on oppinut halveksimaan pänttääjien ja nörttien maailmaa, suorastaan koko teollistunutta sivilisaatiota, feikkinä, jonka nuo kurjat luuserit pystyttävät uskotellakseen itselleen, että heidän surkea kirjojenlueskelunsa olisi minkään väärtiä. Oikea elämä sitä vastoin on siellä sivilisaation rajaseuduilla, missä väkivaltaiset miehet Vittu- ja Saatana-nimisiä jumalia avukseen rukoillen taistelevat kynsin, hampain ja puukoin pullonpohjista tai Kassi-Alman pimpan tarjoamista nautinnoista humalan ja ehkä huumeenkin antama ylimääräinen rohkeus sydämessään. Koulusta pääseminen väikkyy hänen mielessään tienä tähän todellisten miesten aikuisuuteen; nörttien ja pänttääjien kirjatoukkailu on kakaramaisuutta ja pakoa todellisesta maailmasta. - Tämän eetoksen lakonisin ilmaus on tuo hokema hanki elämä, jolla tarkoitetaan aina viinan, sukupuolielämän ja tappeluiden kyllästämää elämää. (Hiski Haapoja: Mitä tarkoitat elämällä? Viinan juontia kenties?)

Tytöt sitä vastoin eivät halua kasvaa aikuisiksi. Suurimmalle osalle heistä, ehkä enemmistölle, neljätoistavuotiaiden maailma on onnen omiaan. Pimpan kurssi on korkealla, ja hän voi huoletta torjua mukavienkin poikien lähestymisyritykset. Itse asiassa se minun sukupolveni nuorille pojille tolkutettu evankeliumi, jonka mukaan kumppanin valinnassa tulisi olla realistinen ja pyrkiä panostamaan sellaisiin tyttöihin, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista, oli jokseenkin tyhjänpäiväistä tavaraa siitä yksinkertaisesta syystä, että tytöt eivät toimineet saman systeemin mukaan. Poikaystävässä heille oli tärkeintä tämän status: yhteiset kiinnostuksen kohteet olivat ystävyyden, eivät seurustelun ja seksuaalisen yhdessäolon perusteita. Koska olin imenyt feminismin ja profeminismin jo isoäidinmaidossa, koin tietysti asian niin, että he olivat asenteiltaan patriarkaatin jäänteitä.

Todellisuudessa he olivat jo "aikuistuneet", mikä olikin syy siihen, että heillä oli varaa jaella pojille epäkypsyysleimoja. He olivat juuri niin aikuisia kuin heistä kuuna kullan valkeana tulisi. Suuri osa naisista ei ikinä kehity älyllisesti eikä moraalisesti yläastetta pitemmälle. Tämä tarkoittaa, että he osaavat kyllä näytellä ylevän humaania ja sivistynyttä ja mielellään näin tekevätkin, mutta odottavat, että heillä pimpan - tuon mittaamattoman arvoisen resurssin - omistajina on oikeus millä hetkellä hyvänsä luopua kultivoituneisuuden pintasilauksesta ja siirtyä kiljuen pilkkaamaan miehen mielipiteitä tai henkilöä ilman yritystäkään olla "miehisesti looginen". Samanlaista käytöstä miehillä he tietenkin pitäisivät merkkinä epäkypsyydestä tai mieheen olemuksellisesti kuuluvasta luuseriudesta ja sikamaisuudesta. - Ylläoleva tulkinta muuten selittää erinomaisesti eräiden Blogistanin naisten maneerit ja kyvyttömyyden järjelliseen keskusteluun, ja samoin se kelpaa erinomaisesti isku- ja lihatiskimaailman vastenmielisyyden selittämiseen. Lihatiskin säännöt määräävät naiset, eivätkä mitkä tahansa naiset, vaan yläasteen tupakkajengin tytöt - tai sellaisen asteelle jääneet. Koetapa päteä siinä porukassa aikuisena miehenä, joka ei yksinkertaisesti pysty ottamaan tupakkajengin tyttöjen arvostamia asioita vakavasti.

Tämä muuten on myös ns. nuorten naisten fasistisen pahuuden taustalla. Nuorilla naisilla ei ole mitään syytä eikä kannustinta aikuistua pois yläasteelta. Siksipä he halveksivat ja inhoavat syvästi sellaisia miehiä, jotka eivät pärjänneet yläasteen sosiaalisessa pelissä; ja koska yläaste oli näille miehille se ammattirikollisten hallitsema natsismi, on aika selvää, että moiset naiset vaikuttavat heidän näkökulmastaan julmuutta ja raakuutta ihannoivilta fasistisilta paholaisilta.