lauantai 11. maaliskuuta 2006

Lukupäiväkirjan muistiinpanoja

Nyt on hoidossa Seán Ó Corbáinin kokoelma henkilökuvia ilmeisestikin Galwayn itäpuoliselta iirinkieliseltä alueelta, jos siitä nyt on paljoa jäljellä: Daoine Dathúla an Iarthair. Kirjan nimi näyttäisi tarkoittavan "Lännen kauniit ihmiset", mutta itse asiassa dathúil tarkoittaa Ó Corbáinin murteessa pikemminkin mielenkiintoista kuin kaunista. ("Mielenkiintoinen" on standardoidummalla kielellä suimiúil tai spéisiúil - jälkimmäinen ei liity millään tavalla erikoisuuteen tai spesiaalisuuteen, vaan iirin sanaan spéis, mielenkiinto.)

Lisäksi olen päässyt puoleenväliin Gregor Dallasin kirjassa Poisoned Peace, joka kertoo toisen maailmansodan lopusta niin, että otetaan huomioon esimerkiksi Puolan kohtalo tai Neuvostoliittoon palautetut Vlasovin armeijan sotilaat. Heinrich Böllin romaania Kreuz ohne Liebe olen lopultakin onnistunut aloittamaan, mutta alan pikkuhiljaa olla sillä kannalla, etteivät Böllin varhaiset sotatematiikkaa käsittelevät romaanit ole niin hirveän kaksisia. Joitakin aikoja sitten tulin lukeneeksi sen, jonka nimi saksaksi on Wo warst du, Adam?, jos se nyt oli se - joka tapauksessa päähenkilöt olivat saksalaisia sotilaita, jotka odottivat sodan loppukatastrofia Nagyvaradissa, saksaksi Grosswardeinissa. Siinä onkin kaikki, mitä koko kirjasta muistan: lopun aikojen ilmapiirin, en juonta.

Böllin uran loppuaikojen suurista eeppisistä romaaneista (Nainen ryhmäkuvassa, ja mikä se Fürsorgliche Belagerung nyt on suomeksi, Suojaverkko?) olen kyllä pitänyt, mutta se oli sitä aikaa kun nuorena poikana luin kaiken mitä saksaksi oli painettu ja tein jonkinmoisen kunniakysymyksen siitä, että saisin luettua mahdollisimman paksuja kirjoja. Böllin viimeistä romaania Frauen vor Flusslandschaft en tainnut jaksaa lukea ollenkaan. Suojaverkko on sittemmin jäänyt kaapin pohjalle pölyyntymään, vaikka se onkin ajankuvana kiintoisa - hieman samaan tapaan kuin Peter Schneiderin Der Mauerspringer, joka on suomennettukin nimellä Muurinylittäjä. Itse asiassa Muurinylittäjä on hämmentävän kaunis kirja, ja huomasin, perverssiä kyllä, suorastaan kaipaavani takaisin Berliinin muurin aikoihin viimeksi sitä lukiessani. - Mutta Nainen ryhmäkuvassa tuli luettua moneen kertaan vuosien aikana. Pitäisikin kaivaa se esiin kaapista ja lukea uudestaan. Saksaksi toki. Saksalaisten romaanien suomennoksia ei lue se proverbiaalinen vanha Erkkikään, jota meillä Varkaudessa muuten nimitettiin Pesosen Erkiksi ("tuota nyt ei usko Pesosen Erkkikään").

Nainen ryhmäkuvassa on varmaan Böllin paras teos, novellien ja satiirien lisäksi (Doktor Murkes gesammeltes Schweigen, Nicht nur zur Weihnachtszeit, Berichte zur Gesinnungslage der Nation). Eikä Ansichten eines Clowns liioin ole huono. Mutta romaaneista suuri osa on kyllä pitkälti täytemateriaalia.

Klassisista itäraja- ja evakkotematiikkaa käsittelevistä romaaneista on lukematta vielä Siegfried Lenzin Kotiseutumuseo.