Feminismin valheellisuus taas kerran

Muuan tsupparina vielä viisikymppisenä työskentelevä tantea eläjä, jonka nimen jätän tahallani mainitsematta, on näköjään taas ahdistellut tyttöystävääni persoonallisuushäiriöisen luonteensa mukaiseen tapaan, sekä omalla nimellä että hämäykseksi Bloggeriin rekisteröimällään miehisellä nimimerkillä - kuvittelee ressukka varmaan, ettemme tunnistaisi hänen tyyliään sen takaa. Ahdistelu sinänsä on jokseenkin harmitonta vielä nykyisellä tasollaan, ja jos asianomainen erehtyy harhoissaan selviin solvauksiin tai uhkailuihin, sitä varten on olemassa poliisi ja tuo tsupparin aatetoverin "konservatiiviseksi juristokratiaksi" haukkuma oikeusvaltio, joka takaa jopa meille miehille oikeuden sananvapauteen, henkilökohtaiseen turvallisuuteen ja reiluun oikeudenkäyntiin.

Häiriköinnistä on siis turha välittää. Eräs kohta tsupparitädin kirjoituksessa kuitenkin pistää silmään. Hän uskoo ilmeisesti osaavansa ainakin iiriä minua paremmin, koska epäilee soveltuvuuttani tutkijaksi, mutta toteaa muka lohduttavaan sävyyn, että opettajaksihan pääsee aina. On jokseenkin ilmeistä, että tsupparin arvomaailmassa opettaja on loukkaava sana, huono ja halveksittava ammatti.

Opettajan poikana - ja lisäksi erinomaisen, oman bloggauksen ansaitsevan kirjan Rexi on homo ja opettajat hullui juuri lukeneena - satun tietämään jotain opettajantyön puitteista tässä maassa. Opettajan työ on huonosti palkattua, vaarallista - teini-ikään päästessään sekakäytön aloittaneet nuoret muskelimiehet, joilla on aikuisen miehen voimat ja villipedon itsehillintä, eivät ole mitenkään harvinaisia tuttavuuksia - ja, yllätys yllätys, naisvaltaista. Huono palkkaus, joka on ollut opettajien ongelma niin kauan kuin minulla muistia riittää, kielii alan huonosta arvostuksesta. Ja jos feministien julistuksessa on siteeksikään totta, huono arvostus on syy-yhteydessä alan naisvaltaisuuteen ja sitä tietä naisten huonompaan asemaan patriarkaatin hallitsemassa yhteiskunnassa.

No niin. Nyt minä esitän teille tuhannen taalan kysymyksen. Kun viisikymppinen tsupparitäti sanoo opettajista jotain halveksivaa, nostaako hän kyseisen naisvaltaisen alan arvostusta tällä lausumallaan? Vai laskeeko sitä? Veikkaanpa kaikkien lukijoitteni myöntävän, että alan arvostus ei suorastaan nouse sitä haukkumalla. Esitänpä toisen kysymyksen. Kun viisikymppinen tsupparitäti esittää halveksivia mielipiteitä naisvaltaisista matalapalkka-aloista, toimiiko hän naissukupuolen kollektiivisten yhteiskunnallisten etujen mukaisesti? Ei takuulla. Tietenkin viisikymppinen tsupparitäti voi aina julistaa olevansa feministi ja "taistelevansa" naisten yhteiskunnallisten etujen puolesta. Käytännössä tämä taistelu tarkoittaa sekaantumista sellaisen naisen yksityiselämään, jonka poikaystävä ei tsupparitätiä miellytä. Sitä vastoin tämä taistelu ei tarkoita sitä, että varottaisiin halveksimasta julkisesti naisvaltaisia aloja ja niiden työntekijöitä. Ventovieraiden ihmisten yksityiselämän peukalointi on niin paljon tärkeämpää.

En oikein pidä käsitteestä poliittinen korrektius, koska sillä tarkoitetaan milloin mitäkin, mutta jos sillä on oikeasti poliittista relevanssia, se tarkoittanee sitä, että omaksutaan tietoisesti uudenlaisia puhetapoja yhteiskunnassa vallitsevien arvostusten ja ennakkoluulojen muuttamiseksi. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti lähinnä sitä, että naista ei saa sanoa tytöksi eikä päivettyneen väristä neekeriksi. Sitä vastoin vakaumukselliseksi feministiksi itseään väittävän tsupparitädin poliittiseen korrektiuteen ei tunnu kuuluvan se, että huonosti arvostetuilla ja naisvaltaisilla aloilla työskenteleviä ihmisiä - opettajia tai sairaanhoitajia - ei saisi julkisesti halventaa tai pitää pilkkanaan. Kun minä sanon, että suomalaisilla naisilla on sukupuolitauteja tai päihdeongelmia, se on hirveä loukkaus kaikkia suomalaisia naisia kohtaan ja osoitus poliittisluonteisesta sorronhalustani naissukupuolta kohtaan. Kun feministiksi julistautunut tsupparitäti puhuu halveksivasti opettajista, se ei tietenkään ole yhteiskunnallisesti merkittävää. Mikään, mitä hän sanoo, ei voi olla naisten eduille vahingollista, hänhän on tunnustautunut naisasiaihminen. Hänen ei tarvitse varoa sanojaan - ainoastaan kaikkien muiden, varsinkin niiden, jotka ovat kehdanneetkin julistaa vastustavansa tai epäilevänsä feminismiä.

Jos asiaa ajatellaan järjellä eikä feminismillä, on tietysti harvinaisen selvää, että naisvaltaisten alojen avoin halveksiminen ylläpitää omalta osaltaan patriarkaattia ja naisten alistamista, jos sellaisia ilmiöitä yhteiskunnassa oikeasti missään mielekkäässä mielessä on olemassa. Nainen, joka halveksii ääneen sellaisia aloja, on siis asiallisesti ottaen huomattavasti selvemmin patriarkaatin asialla kuin mies, joka pitää naisten omaksumia seurustelutottumuksia epäkohteliaina ja loukkaavina. Feminismin pääasiallinen vika kuitenkin on, että se ei oikeasti pyrikään mihinkään naisten yhteiskunnallisen aseman parantamiseen eikä nostamaan naisvaltaisten alojen arvostusta. Pikemminkin sen tavoitteena on lähinnä yksittäisten naisten seksuaalisten turhaumien helpottaminen. Se on siis perusluonteeltaan eräänlaista pornoa.

Pornolla tarkoitetaan yleensä seksuaalisia tekoja esittävää kuva- ja tekstimateriaalia. Pornon funktio on se, että se antaa seksuaalisiin kontakteihin joko sielullisten estymien tai fyysisten esteiden vuoksi kykenemättömälle tai pääsemättömälle henkilölle mahdollisuuden kuvitella kokevansa seksuaalisia kontakteja. Feminismillä on toki kirjaimellisestikin pornon tyyppisiä funktioita, mutta ensinnä mainitsen mielelläni sen kuvaannollisesti "pornomaisen" tarkoituksen: feminismillä tarkoitetaan rituaaleja, jotka suorittamalla feministi voi kuvitella vaikuttavansa yhteiskuntaan niin, että naisten arvostus kasvaa ja asema paranee. Rituaaleihin kuuluu toisten naisten ylipuhuminen eroamaan sellaisista miehistä, jotka feministin mielestä ovat henkilökohtaisesti vastenmielisiä - erityisesti siinä tapauksessa, että asianomainen nainen kokee suhteen mieheen seksuaalisesti tyydyttäväksi. Feministi saa oman, luonteeltaan sadistisen, tyydytyksensä siitä, että voi tuottaa miehille kärsimyksiä ja seksuaalista deprivaatiota. (Oletettavasti tästä syystä feministit myös ovat niin innokkaita pilaamaan valheillaan ja propagandallaan nuorten miesten mahdollisuudet tyydyttävään sukupuolielämään.) On myös mahdollista, että feministi on lesbo ja haluaa vietellä nuo naiset sukupuoliyhteyteen kanssaan. Joka tapauksessa rituaaliin kuuluu standardifraaseja siitä, kuinka asianomainen nainen on suhteessaan miehen alistama ja kuinka hänen tulee itsenäistyä voimakkaaksi naiseksi, ts. sellaiseksi, joka ei kyseenalaista feministin hallussa olevaa Lopullista Totuutta miehen ja naisen suhteesta ja heidän asemastaan yhteiskunnassa. Jos nainen yrittää selittää feministille olevansa ihan onnellinen miehensä kanssa, kyseessä on tietenkin sorretun väärä tietoisuus. Totuuden tietää vain feministi, ja oikean tietoisuuden saa vain häneltä.

Samalla kun feministi esittää aatteensa nimissä moraalisia tuomioita muiden ihmisten henkilökohtaisista suhteista - tuon natsien alkujaan keksimän iskulauseen "henkilökohtainen on poliittista" mukaisessa hengessä - hän ei kertaakaan, ei sitten kertaakaan pohdi sitä, ylläpitääkö hän omilla asenteillaan ja huolimattomilla heitoillaan kaikkia niitä pahoja asioita, joista hän syyttää patriarkaattia.

Feministi paheksuu prostituutiota ja naiskauppaa, mutta samalla kehottaa alempitasoisia, kilttejä ja epäjännittäviä nörttimiehiä hakemaan lohtua huorista. Feministi kauhistelee raiskauksia, mutta pitää ilkeyttä ja töykeyttä poikia kohtaan merkkinä tyttöjen itsenäisyydestä ja itsetunnosta. Tällöin hän tulee myötävaikuttaneeksi sellaisen sukupuolten välisen seurusteluilmaston ylläpitämiseen, jossa keskinäinen loukkaaminen, solvaaminen, halveksunta ja väkivaltaisuus ovat normi - ja jossa pojat oppivat pitämään tyttöjä ilkeinä, ylpeinä ja epäinhimillisinä olentoina, joita ei tarvitse kunnioittaa samanveroisina ihmisinä ja joille on kaikkien laukomiensa nöyryyttävien solvausten jälkeen oikein ja parahiksi joutua raiskatuiksi. Silloin kun minä nuorena poikana kannatin feminismiä, toivoin nimenomaan, että se auttaisi luomaan toverillisemmat ja reilummat suhteet miesten ja naisten välille. Käytäntö on kuitenkin toinen: feministit pyrkivät riidan lietsomiseen tieten tahtoen ja ilkeyttään. Ja se riita on itsetarkoituksellinen - se ei mitenkään hyödytä naisten etuja. Yhdenkään matalapalkkanaisen tilipussi ei paisu miesten seksuaalisuutta demonisoimalla, eikä takuulla myöskään yhtään raiskausta sillä tavalla estetä.

Feminismi on kuitenkin pornoa myös kirjaimellisemmassa mielessä. Miesten väkivaltaisuutta kuvataan apokalyptisin hourevisioin, joilla tuskin voi olla muuta tarkoitusta kuin seksuaalisen kiihotuksen hankkiminen. Esimerkiksi surullisen kuuluisan Eva Lundgrenin kuvitelmat ihmissyöntiä ja pedofiliaa harjoittavasta miesten salaliitosta tuskin ovat selitettävissä muulla tavalla kuin jonkinlaisena vinoutuneena haluna esittää tavalliset miehet paholaismaisen kiihottavina. Ja sitten on tietysti sellainen ääritapaus kuin Alexa Wolf, johon Evin Rubarin dokumentissa Könskriget viitataan vain epiteetillä "tunnettu feministi".

Alexa Wolf, tunnettu ja kiistelty feministinen elokuvantekijä, oli kutsuttu pitämään tytöille kurssi elokuvanteosta. Tarkoitus oli, että nuoret, ahdistuneet ja depressiosta kärsivät naiset, käyttääkseni tuota kauheaa verbiä, "voimautuisivat" tekemällä luovaa työtä. (Juu, se on suomennos sanalle "empowerment", mutta ei minun keksimäni) Kävi kuitenkin niin, että saapuessaan elokuvaleirille Wolf oli tohkeissaan ja julisti miesten salaliiton jäsenten aikovan hyökätä leirikeskukseen. Niinpä Rubarin haastattelema Caroline ja toinen tyttö vietiin mukaan järjettömälle pakomatkalle vieraaseen maahan heidän "suojelemisekseen" "hirviömiehiltä". Onneksi norjalainen järjissään ollut feministi, jonka turviin he pakenivat, pystyi vapauttamaan ainakin toisen tytön Wolfin kynsistä.

Wolf on aiemmin tullut tunnetuksi dokumenttielokuvasta Shocking Truth. Elokuvan tarkoituksena oli todistaa, että avuttomia naisia raiskataan ja tapetaan pornoelokuvia tehtäessä. Sen pääasiallisena sisältönä olivat alistuspornosta - siis eivät valtavirtapornosta, vaan selkeästi alistus- ja sadomasokistiyleisölle suunnatusta erikoispornosta - valikoidut otokset, joiden taustalla kommentoiva ääni julisti, että tässä nyt oikeasti raiskataan naista. "Raiskattava" oli omaa pornotuotantopuljua pyörittävä nainen, joka kertoi julkisuudessa, että raiskauskohtaus oli ollut hänen oma ideansa. Mutta feministien standardivastaus tähän on tietysti, että väärän tietoisuuden pilaaman naisen mielipiteet ovat joka tapauksessa vain miesten ylivallan hänelle syöttämiä.

Alexa Wolfin pakkomielteenä tuntuu olevan sen todistaminen, että on olemassa aitoa snuff-pornoa, jossa naisia raiskataan ja tapetaan oikeasti. Jos sellaista ei löydy, niin sitten valehdellaan räikeästi. Valehtelu ei kuitenkaan mennyt läpi edes kaikille naisille, kuten esimerkiksi tästä linkistä näkee. Kun ei auta valehtelu, niin mitä seuraavaksi? Ehkä jonkun Alexa Wolfin vielä hullumman aatesiskon pitää tehdä snuff-pornonsa itse. Miettikääpäs: hän järjestää nuorille syrjäytyneille päihdeongelmaisille naisille voimauttavan elokuvan kurssin. Siis nuorille syrjäytyneille päihdeongelmaisille naisille. Joita ei kukaan kaipaa, jos he katoavat. Tai ei ainakaan ihmettele heidän katoamistaan.

Eli jos pari päihdeongelmaista ja tasapainotonta tyttöä katoaa salaperäisesti voimautuskurssin jälkeen, ei ole mitään hirveän suurta intressiä epäillä feministielokuvaajaa mistään. Sitten kun tyttöjä ei kukaan muista, feministi järjestää videomarkkinoille ihan oikean snuff-videon, jossa pari huumattua nuorta naista ihan oikeasti pätkitään moottorisahalla lihoiksi. (Kannattaa muistaa, että ne norjalaiset turvakotinaiset, joita ohjelmassa haastateltiin, kertoivat Wolfin kumppaneineen antaneen nuorille tytöille rauhoittavia lääkkeitä.) Kasvoja ei tietenkään näytetä, koska "julma patriarkaatti haluaa nähdä nämä tytöt kasvottomina lihapaloina heidän kuolemansa hetkellä..." ja blaa blaa blaa (lisää tähän haluamasi määrä femakkopaskapuhetta). Parjausta? Tuskinpa. Jos ihminen on niin ideologisen kiihkon vallassa, että hän valehtelee avoimesti ja räikeästi edistääkseen agendaansa, minulla ei ainakaan ole hirveästi vaikeuksia uskoa, että hän ei pystyisi myös murhaamaan aatteensa tähden.

Luojan kiitos Wolf ja hänen rikostoverinsa tulivat hakeneeksi turvaa juuri Tove Smaadahlin hoteista, joka oli feministiksi täysjärkinen ja pelasti ainakin Carolinen ties millaiselta vaaralta. Ehkei sentään paloittelumurhalta, mutta jonkin sortin hyväksikäyttö kaappaajilla varmasti oli mielessä. Loppujen lopuksi: jos uppo-oudot miehet ottaisivat kyytiinsä pari seitsemäntoistavuotiasta tyttöä, ruiskuttaisivat nämä huumetokkuraan ja ajaisivat autolla naapurimaahan, niin ei siinä todellakaan kukaan ottaisi vakavasti herrojen selityksiä siitä, että tyttöjä vain "suojellaan".