tiistai 7. maaliskuuta 2006

Raiskaus on ilomme, olemmehan miehiä

Löysin kirjojeni seasta opuksen nimeltä En riktig våldtäktsman. En tiedä, milloin olen mokoman teoksen ostanut, en varmaankaan ainakaan profeministiaikoinani, koska se on näköjään ilmestynyt joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla. Vaikka kirja mainitseekin Maria-Pia Boëthiuksen, tuon Valerie Solanasin ylimmän ylistäjän ja inhottavimman ihailijan, se eroaa suuresta osasta ruotsalaista feministikirjallisuutta siinä, että se myöntää oikeiden raiskaajien olevan murto-osa miehistä: suurinta osaa raiskaus ei yksinkertaisesti kiihota. Kuitenkin siinä jaellaan täysin hyödyttömiä ja typeriä ohjeita miehille: meidän pitäisi osoittaa mieltämme raiskauksia vastaan.

Minä todella ihmettelen, mikä järki siinä on, että miesten pitäisi mielenosoituksella julistaa olevansa hyviä miehiä. Muistaakseni uskontotunnilla kerrottiin Jeesuksen sanoneen, että on parempi olla Jumalan edessä synagogan nurkassa häpeissään rähmälleen heittäytyvä publikaani kuin rehentelevä fariseus, joka tekee rukouksistaankin suurta teatteria ja menestyksen teologiaa. Erilaiset naisten pahoinpitelyjä ja raiskauksia vastaan suunnatut mielenosoitusmarssit ovat loppujen lopuksi ainoastaan farisealaista rehentelyä. Jos mies on psykopaattinen sarjaraiskaaja tai vaimonhakkaaja, totta kai hän menee torille julistamaan, miten inhottavia olentoja raiskaajat ja vaimonhakkaajat ovat - luonnevikaiset kyllä pystyvät tekemään sen uskottavasti, eiväthän he muuten luonnevikaisia olisikaan. Veikkaanpa, että yksi jos toinenkin feministi on jopa valmis antamaan anteeksi tällaiselle psykopaatille, koska hän kuitenkin pyrkii yhteiskunnan tasolla vastustamaan niitä pahoja asioita, joihin hän mies- ja naiskohtaisella tasolla syyllistyy. Ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on loppujen lopuksi tärkeämpää ja oleellisempaa, vai mitä? Mitä? Eikö? (Eipä tietenkään.) Minä en ole kertaakaan raiskannut ketään eikä minulle tulisi mieleenkään lyödä tyttöystävääni, mutta siitä huolimatta akkojen rannattomat laumat levittävät minusta perättömiä raiskaaja- ja pedofiilijuttuja, koska olen kehdannutkin kyseenalaistaa pyhän feministisen aatteen ja noiden ääliömäisten mielenosoitusrituaalien mielekkyyden.

Näyttääkin siltä, että kaikenlaisesta rituaalisesta "edistyksellisyydestä" on tullut mielestään niin kovin rationaalisen ja ateistisen keskiluokan uusi uskonto. Ja kuten kaikkiin uskontoihin, siihenkin liittyy roimasti tekopyhyyttä ja valheellisuutta. Ari Pirttisalo piirsi joskus tylyn sarjakuvan nimeltä "Tee mitä teet, Jeesus hoitaa loput", jossa isi sekaantuu pieneen tyttäreensä ("Kuule, mennään isin huoneeseen, leikitään lääkäriä, jooko") ja joutuu sen jälkeen synnintuntojen valtaan. Aluksi hän harkitsee itsemurhaa, mutta toteaa sitten, että "minähän vain pakenisin vastuuta" ja menee sitten herätyskokoukseen. Karismaattisen pastorin myllytyksessä pedofiili-isä tunnustaa uskonnollisen ekstaasin keskellä syntinsä - toki varmuuden vuoksi vain ns. kielillä puhuen ("Sur rur pul pul til tal til tal") - ja julistaa olevansa synnitön uusi ihminen. Sen jälkeen onkin hyvä palata kotiin pikkutyttöä raiskaamaan - viimeisen sivun kuvat ja repliikit ovat tarkalleen samanlaiset kuin ensimmäisen, jotta olisi ilmeistä, että tämä touhu on jatkunut noidankehänä jo ties kuinka kauan. Pienen tytön silmien ympärillä on lakkaamattomasta itkemisestä kertovat tummat läiskät ja ainoa mitä hän osaa sanoa on "Kyllä isi".

Pystyn erinomaisesti kuvittelemaan tuon sarjakuvan modernisoidun version. Siinä meillä on feministinainen ja hänen hakkaajamiehensä. Mies pahoinpitelee ja raiskaa naista päntiönään ja pitää hänet hirvittävän terrorivallan alaisena kotona pakottaen hänet tapon uhalla rakkauden ja alistumisen tunnustuksiin. Sitten mies menee naisen mukana raiskausten- ja pahoinpitelyjenvastustusmarsseille, ja muut naiset ihailevat vaimoa siitä, että tällä on niin osallistuva, nykyaikainen, hyvä ja profeministinen mies. Tietenkin kodin ulkopuolella vaimo purkaa ahdistuksensa ja pelkonsa järjettömiä feministisiä iskulauseita huutamalla ja nuoria poikia sukupuolestaan syyllistämällä. Mutta mieheensä hän ei koskaan pura tätä raivoa - mieshän on osallistuva, nykyaikainen, hyvä ja profeministinen mies, jota hänen ystävättärensä ihailevat ja josta ovat hänelle kateellisia.

Raiskausten ja naistenhakkaamisten vastaisissa mielenosoituksissa on koomista sekin, että yhteiskunnassa ei ole olemassa tasan ensimmäistäkään tahoa, jonka mielestä raiskaaminen tai vaimon hakkaaminen olisi oikein. Kun minä olen provosoinut ihmisiä julistamalla, että raiskaaminen on perusteltua ja että ne akat eivät muuta kaipaakaan kuin kunnon muslimikuria, kaikkien poliittisten äärilaitojen, sukupuolten ja veriryhmien edustajat ovat närkästyneet yhtä lailla. Jos olisi olemassa raiskauksesta tuomittujen rekisteröity yhdistys, se mitä todennäköisimmin tuomitsisi minun provokaationi ja sanoutuisi jyrkästi ja haisevin vastalausein irti Panu Höglundin epäinhimillisestä naisvihasta. (Ai, miten niin ristiriita? Ei siinä ole mitään ristiriitaa. Oikeiden raiskaajien mielestä se, mitä he ovat tehneet, ei tietenkään ole raiskaus: heillä on kyllä aina selitykset tekoselleen. Ainahan se nainen sitä halusi. Ja niin varmaan joissakin tapauksissa halusikin. Raiskausrikostahan on mahdotonta määritellä niin, että syyttömiä ei tuomittaisi eikä syyllisiä pääsisi karkuun. Naiset tietävät tämän erinomaisesti, ja vaativat juuri siksi, että naisen mielipiteen - "toi on raiskaaja, sehän on ihan raiskaajan näkönenki" - pitäisi riittää vastaansanomattomaksi todisteeksi oikeudessa. Syyttömien oikeusturva ei, vittu, voisi tietenkään heitä vähempää kiinnostaa.) Äänekkäin raiskaajien ja pedofiilien vastustajamme Tony Halme on tunnetusti tuomittu väkivalta- ja huumerikoksista.

Kirjassa En riktig våldtäktsman kuvaillaan paljon nuorten poikien tekemiä joukkoraiskauksia. Niiden selitetään johtuvan jonkinlaisesta oikean miehen ihanteesta, machon ihanteesta. Samalla ihmetellään, kuinka miehekästä on mennä mukaan joukkoraiskaukseen siksi, että sen aloittaa jengin kingi, jolle ei uskalla sanoa vastaan, ja kuinka machoa on odottaa housut kintuissa vuoroaan, että pääsee naimaan. Miksei voisi olla miehekästä se, että miesporukka estäisi jäsentään tekemästä rikosta?

No, minäpä kerron, kun ette omin aivoin oivalla. Totta kai aikuisten, naineiden miesten porukassa pannaan hyvinkin ankarin keinoin järjestykseen sellainen kaveri, joka suhtautuu naisiin halveksien tai esimerkiksi nöyryyttää nykyistä tai entistä tyttöystäväänsä vastenmielisellä tavalla. Mutta kuten taannoisessa Tiramisu-keskustelussakin nousi esille, kokematon mies ei ole mies ollenkaan - naisten silmissä. Nykynainen ei rupea iäkästäkään poikaa opettamaan panomiehen tavoille, koska seksi sellaisen törpön kanssa ei olisi kovinkaan nautinnollista. Ja naisellahan on ihanat tunteet ja vielä ihanammat Oikeudet isolla O:lla esittää vaatimuksia miehen penikselle ja sen käyttötaidoille. Koska naiset hankkivat ensimmäiset kokemuksensa promiskuööseiltä panomiehiltä viisitoistavuotiaina, he ovat joka tapauksessa ensikertalaista miestä osaavampia. Toisin sanoen miestä painavat aina riittämättömyyden ahdistavat tunteet. Vaikka oma kulta ennen ensiyhdyntää vaikuttaisi kuinka kivalta, ei voi luottaa siihen, että osaamaton mies kelpaisi, kun osaamattomuus paljastuu.

Mitä tästä seuraa? Eipä mitään muuta kuin kovat paineet raiskata, hankkia se naineen ja nussineen miehen status sääntöjenvastaista oikotietä. Ja kun mennään poikajoukon mukana, jengiä säälimättömän ja raa'an väkivaltaisuutensa voimin hallitsevan YTM-kingin johdolla, vastuun voi rauhassa heittää narikkaan. Enhän minä, mutta se Blöde. Se aloitti ja me mentiin kun ei uskallettu sanoa Blödelle vastaan. Slörde kerran sanoi Blödelle vastaan ja Blöde hakkas sen teholle. (Eikä Blöde tietenkään saanut mitään muuta rangaistusta Slörden törkeästä pahoinpitelystä kuin sen, että hänet siirrettiin toiselle rinnakkaisluokalle, Blöde kun ei ollut vielä rikosoikeudellisesti vastuullisessa iässä.)

Tietenkään tytöt ja naiset eivät myönnä omaa osavastuutaan raiskaamisen kulttuurista. Mutta mitäpä muutakaan heiltä odottaisi. Kuten sanottu, ovat minuakin tunnustautuneet feministit kehottaneet kääntymään huorien puoleen naisettomuusongelmineni, - samat feministit, jotka päivittelevät ihmiskaupan ja prostituution hirveyttä.