Naisten tappava sädepistooli

Aleksandr Solženitsyn sanoi Vankileirien saaristossa - venäjänkieliseen tekstiin löytyy linkki tuosta sivupalkista, mutta valitettavasti en tähän hätään onnistunut haalimaan esille oikeaa sitaattia - jotain sellaista, että ihmisten välisissä suhteissa salaiselle poliisille tehtävät ilmiannot toimivat kuin tappava sädepistooli: kenet tahansa saattoi halutessaan raivata tieltä nimettömällä ja perusteettomalla ilmoituksella siitä, että asianomainen oli harjoittanut neuvostovastaista agitaatiota. Naiset pystyvät vastaavasti tuhoamaan miehen elämän makaamalla hänen kanssaan ja ilmoittamalla sitten raiskauksesta. Lukekaapa tämä Aftonbladetista löytämäni uutinen:

VALEHTELI RAISKAUKSESTA - NYT KAKSI TUOMITTUA VAPAUTETAAN

Kaksi miestä tuomittiin raiskauksesta - nyt hovioikeus vapauttaa heidät.

Joulukuussa 23- ja 21-vuotiaat miehet tuomittiin Tukholman käräjäoikeudessa. 17-vuotias tyttö oli tehnyt heistä ilmoituksen poliisille juhlien jälkeen. Hän väitti, että miehet olivat pakottaneet hänet yhdessä sängylle ja raiskanneet hänet. Käräjäoikeus uskoi tyttöä, ja miehet saivat neljän vuoden tuomion törkeästä raiskauksesta.

Mutta kun tuomiosta tehtiin valitus hovioikeuteen, tyttö muutti yhtäkkiä kertomustaan ja totesi, että molemmat yhdynnät olivat tapahtuneet vapaaehtoisesti.

En halunnut, että minua pidettäisiin huorana, joka makaa kahden pojan kanssa samana iltana, tyttö sanoi.

Hän valehteli, koska ei halunnut satuttaa ystävätärtään, joka oli rakastunut toiseen pojista. Hän selitti oikeudelle, ettei hän ymmärtänyt syytteen vakavuutta.

Päämiehelläni on ollut hyvin raskasta. Hänet tuomittiin neljän vuoden vankeuteen valheen takia, sanoo 21-vuotiaan asianajaja Peter Mulevi.

Miehet ovat olleet vangittuina lokakuusta saakka. He ovat olleet täydellisessä eristyksessä, mikä tarkoittaa, että heillä ei ole saanut olla minkäänlaisia yhteyksiä ulkomaailmaan.

Mikään vahingonkorvaus maailmassa ei voi korvata päämieheni kärsimyksiä. Hänen elämänsä on pilalla, sanoo 23-vuotiaan asianajaja Per Gratte.

http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,783496,00.html

Näkyyhän täältä löytyvän lisääkin:

http://www.sourze.se/default.asp?itemId=10456673

Vääristä raiskausilmiannoista ei ole sopivaa puhua. Kysymys on arkaluontoinen: jos joku rohkenee todeta, että vääriä rikosilmoituksia raiskauksista tehdään merkittävästi, monet väittävät, että asianomainen yrittää syyllistää naisen rikoksesta, joka leimaa hänet loppuiäkseen. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan tule ajatelleeksi, että myös väärä ilmianto on hirveä rikos uhrille ja että rikokseen syyllistynyt ei itse ole uhri, vaan rikollinen.

On tehty aivan liian vähän tutkimuksia siitä, kuinka suuri osa raiskaussyytteistä on vääriä. Luultavasti tämä johtuu siitä, että tutkimuksen tekijään kohdistetaan uhkauksia ja painostustoimia feministiseltä taholta. Ruotsissa ei ole tehty ainoatakaan tutkimusta. Yhdysvalloissa sitä vastoin suoritettiin tutkimus, joka koski 556 väitettyä raiskaustapausta maan ilmavoimissa. Siellä 27 prosenttia naisista tunnusti joko ennen tai jälkeen valheenpaljastuskonetestin - tässä yhteydessä lienee syytä todeta, että "valheenpaljastuskone" ei ole idioottivarma ja että sen tulokset ovat vain suuntaa-antavia, koska se paljastaa lähinnä sen, onko asianomainen hermostunut antaessaan todistajanlausuntoaan; sen merkitys on lähinnä psykologinen - valehdelleensa raiskauksesta. Muita tapauksia tarkastelemalla voitiin tarkkojen kriteerien nojalla päästä siihen tulokseen, että vielä 33 prosenttia oli valehdellut raiskauksesta. Oli tehtävissä johtopäätös, että vääriä ilmiantoja oli noin 60 prosenttia.

Koska tämä tutkimus koski armeijaoloja, tehtiin samojen kriteerien nojalla muita tutkimuksia suurkaupunkimiljöissä. Siellä päädyttiin samaan tulokseen: kuusikymmentä prosenttia raiskaussyytteistä oli joko epäilyttäviä tai sitten silkkaa pötyä. Kaupunkien nimiä ei saa mainita, koska niiden pormestarit pelkäsivät poliittisia harmeja. Washington Post suoritti vielä samoilla metodeilla tutkimukset Fairfaxin ja Prince Georgen kaupungeissa, ja siellä prosentit olivat 30 ja 40.

Purdue Universityssä seurattiin kymmenen vuoden aikana seitsemänkymmenen tuhannen asukkaan amerikkalaista pikkukaupunkia ja siellä esitettyjä raiskaussyytteitä. Hieman yli sadasta väitetystä raiskauksesta hieman yli neljässäkymmenessä nainen perääntyi ilmiannostaan. Feministinen selitys sanoo, että tällainen johtuu naisen haluttomuudesta käydä traumaattinen kokemus läpi oikeuden edessä sekä kuulustelujen rasittavuudesta. Väite ei pidä vettä. Kyseisiä naisia ei ollut kuulusteltu erityisen ankarasti, ja peräännyttyään syytteestä he muuttivat syytetystä riippumatta oman kertomuksensa muotoon, joka vahvisti syytetyn kertomuksen.

Ruotsissa asiasta on puhunut ainoastaan Skaraborgin poliisipäällikkö muutama vuosi sitten. (Maantieteellisesti rajoittuneille tiedoksi, että Skaraborg oli vähän ennen vuosituhannen vaihdetta lakkautettu lääni; läänin pääkaupunki oli Skara, joka tunnetaan näyttävästä goottilaistyyppisestä tuomiokirkostaan. Taitaa muuten olla edelleen piispankin toimipaikka, vaikkei siellä taida asua sen enempää väkeä kuin jossain Varkaudessa. Skaran lisäksi ainakin Skövden kaupunki on sielläpäin.) Poliisipäällikön mukaan edellisen vuoden raiskausilmoituksista, joita oli Skaran alueella parisenkymmentä, puolet oli todennäköisesti keksittyjä, mm. siksi, että naisten kertomukset eivät täsmänneet heidän fyysisiin vammoihinsa. Luonnollisesti tutkimukset veivät poliisilta aikaa ja resursseja, ja poliisipäällikkö totesi, että esimerkiksi omaisuusrikoksissa vääriä ilmiantoja tehtiin selvästi vähemmän: niiden osuus oli 5-10 prosentin luokkaa. Koska ruotsalaisen yhteiskunnan ilmapiiri niin vaati ja koska feministit ovat onnistuneet tekemään kiistattoman ja ehdottoman totuuden väitteestään, että naiset eivät muka koskaan valehtele näistä asioista, poliisit tekivät kyllä kaikkensa saadakseen väitetyt syylliset kiikkiin. Mutta kun ilmianto on väärä, ilmianto on väärä.

Esimerkkitapaus Englannista: 18-vuotias Kirsty Moir Durhamista väitti vähän vanhemman pojan, James Alleynen, raahanneen hänet ulos yökerhosta ja raiskanneen. Poikaa hiostettiin kolmen kuukauden ajan ja häntä uhkasi elinkautinen (!) vankeus. Sitten kun rikosta oli tutkittu 800 poliisityötuntia ja siihen oli panostettu sata tuhatta brittipuntaa riihikuivaa, hänen hirmuisuutensa Kirsty tunnusti tehneensä ilmiannon saadakseen huomiota osakseen. Ilmeisesti myös häpykieltä oli rämpsäytelty riittämättömästi, koska pano ei ollut sitten ollutkaan neiti Moirin mieleen.

Yhdysvaltain ilmavoimissa tehdyn tutkimuksen yhteydessä oli kysytty myös motiiveja vääriin ilmiantoihin: niiksi mainittiin mm. kostonhalu, häpeä ja syyllisyydentunteet, raskausepäily ja uskottomuus, ts. nainen oli pettänyt vakikumppaniaan "raiskaajan" kanssa ja yritti luikerrella irti vastuusta. Näppärää.

Feministit esittävät tietysti mielellään, että vääriä ilmiantoja ei ollenkaan tehdä ja että pikemminkin poliisimiehet vain mieheyttään ja patriarkaalisuuttaan röykyttävät naista, kuten kavalain peniksenomistajain myötäsyntyinen tapa tunnetusti on. Feministien pyhissä kirjoituksissa väärien ilmiantojen osuudeksi ilmoitetaan 2 %. Tämän tuloksen on Susan Brownmiller selvittänyt Stetson-Harrison -menetelmällä "puhumalla poliisien kanssa" ja tulkitsemalla puheet sitten mielensä mukaan. Mitään tilastollista tukea sillä ei ole. Luonnollisestikaan feministit eivät ole yrittäneet selvittää asiaa tarkemmin ja tilastollisesti pitävämmin saati kritisoineet Brownmillerin lukuja millään tavoin. Kukapa moittisi Jumalan kätten jälkeä saati kuvittelisi tietävänsä paremmin.

Vastaväitteenä esitetään usein että niiden raiskattujen naisten lukumäärä, jotka eivät koskaan tee ilmoitusta rikoksesta, on suurempi, tai että nainen ei koskaan tekisi väärää ilmiantoa niin hirveästä rikoksesta, varsinkin kun hän joutuu sekä poliisin että lääkärin tutkittavaksi. On totta, että monet naiset jättävät raiskauksen ilmoittamatta, mutta tämä ei liity asiaan, koska kyse on eri naisista. Yhdessä tapauksessa raiskaus on tapahtunut eikä rikosta ilmoiteta, toisessa tapauksessa tehdään ilmoitus, vaikka rikosta ei ole tapahtunut. Argumentaatio perustuu ajatukselle keskenään sotivista sukupuolten kollektiiveista - ajatukselle, että kahdesta väärästä tulee oikea, ts. että
kun ei saada kiinni ilmoittamattomiin raiskauksiin syyllistyneitä miehiä, on oikein panna siitä hyvästä syyttömät miehet kärsimään. Kuten feministipropaganda sanoo, kaikki miehet ovat perusluonteeltaan potentiaalisia raiskaajia, miehillä on kollektiivinen vastuu, kukaan ei ole syytön, vi har ett inbördes världskrig och det är ett könskrig.

Tässä välissä kannattaa huomauttaa, että raiskaus on asianomistajarikos. Toisin sanoen: jos naisella on harkintavalta päättää, että tietty yhdyntä on raiskaus, hänellä on yhtä lailla harkintavalta päättää, että vahinko ei ole oikeusprosessin väärti. Jos nainen esimerkiksi lääkärin tutkimuksissa käytyään, että sukupuolitautia ja epätoivottua raskautta ei ole tullut ja että ruumiinvammat eivät ole pahoja, hän saattaa aivan kypsän harkinnan tuloksena päätyä sille kannalle, että asiasta on turha nostaa äläkkää, varsinkin jos mitään pahaa traumaa ei ole päässyt syntymään. Jos naisella on oikeus nostaa syyte, hänellä on myös oikeus olla nostamatta syytettä, ja jotkut ihan oikeasti eivät katso asiakseen julistaa traumatisoituneensa hirveästi vain sen takia, että heidän olisi feministien ja ritarimiesten (ns. "profeministien") mielestä kuulunut traumatisoitua hirveästi. On raiskattuja naisia, joiden mielestä raiskauksen kauhistelusta ja taivastelusta on pikemminkin haittaa heidän pyrkimykselleen päästä kuilusta takaisin elämään. Feministien mielestähän raiskatun naisen elämän kuuluukin olla pilalla ja raiskatun naisen pyhä aatteellinen velvollisuus on olla loppuikänsä miesten hirveyden näytenukke. Kaikkein mieluiten hänen kuuluu jättää ammatillinen koulutuksensa kesken ja kuolla huorana huumeisiin, jotta feministit saisivat yhden traagisen naiskohtalon lisää eksploateerattavakseen.

Kirjoittaja mainitsee feministien vaativan lisää langettavia tuomioita raiskauksista - minulle tulee tästä mieleen Neuvostoliiton nerokas idea laatia viisivuotissuunnitelmia myös turvallisuuselimille, niin että näiden piti pidättää kiintiöiden mukaan tietty määrä vakoojia, vastavallankumouksellisia ja neuvostovastaisia agitaattoreita, eikä yhtäläisyys taida olla sattumaa. Feministien vaatimukset esim. todistustaakan kääntämisestä ja todistusvaatimusten alentamisesta, kun ne jo nyt ovat alemmat kuin muissa rikosjutuissa, ovat kirjoittajan mielestä puhtaasti fasistisia; valitettavasti Stalinin nimi ei juolahda hänelle mieleen. Muuten, myös Neuvostoliitossa heitettiin viattomia ihmisiä vankilaan olemattomista raiskauksista ja lietsottiin raiskaushysteriaa. Sitäkin koskevaa tietoa voi hakea Solženitsynistä, Saariston kolmannen niteen viimeisestä osasta, joka käsittelee Stalinin jälkeistä aikaa (Сталина нет).

PS: Löytyihän se Stalinin jälkeistä raiskaushysterian lietsontaa koskeva kohta sieltä:

Долгое время бушевала, например, статья Изнасилование -- Никита как-то под горячую руку велел меньше 12 лет не давать. И стали в тысячу молотков во всех местах клепать по двенадцать, чтоб кузнецы без дела не застаивались! А это -- статья деликатная, интимная, оцените, она чем-то напоминает 58-10: и там с глазу на глаз и тут с глазу на глаз! и там не проверишь и здесь не проверишь, свидетелей избегают -- а суду как раз этого и нужно.


Вот вызывают в милицию двух ленинградских женщин (дело С-ва). -- Были с мужчинами на вечеринке? -- Были. -- Половые сношения были? (А о том есть верный донос, установлено.) -- Б-были. -- Так одно из двух: вы вступали в половой акт добровольно или недобровольно? Если добровольно, рассматриваем вас как проституток, сдайте ленинградские паспорта и в 48 часов из Ленинграда! Если не добровольно -- пишите заявление как потерпевшие по делу об изнасиловании! Женщинам никак не хочется уезжать из Ленинграда! И мужчины получают по 12 лет.