sunnuntai 20. marraskuuta 2005

Päivä Ian Paisleynä

Taidanpa ottaa esille pastori Ian Paisleyn lempitekstin 2. korinttolaiskirjeen 6. luvusta. Näin siis sanoo Herra:

Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."

Aiheen tähän merkintään antoi tietenkin Marian antautuminen hedelmättömään keskusteluun Beliarin apulaisten kanssa. Olen itse tullut pikkuhiljaa siihen tulokseen, että koska me olemme elävän Jumalan temppeli, meidän ei tulisi haaskata aikaamme yrityksiin saada kantojamme selitettyä sellaisille olioille, jotka eivät ole kiinnostuneita keskustelusta totuuden löytämiseksi, vaan jotka hoipparoivat harhateillä eksytyksen vallassa - tähän kohtaan pitää siteerata Koraania: johdata meidät oikealle tielle, ei niiden tielle, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa ja jotka vaeltavat eksyksissä - ja keskittyvät lähinnä etsimään heikkoa kohtaa keskustelukumppanistaan voidakseen sitten iskeä korppikotkan kyntensä siihen, samalla riettaasti kahdeksatta käskyä rikkoen. Heidän kanssaan ei ole yhteistä arvopohjaa, jolta käsin voitaisiin keskustella: mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä, tai mitä yhteistä on valkeudella ja pimeydellä? Sen tähden olisi paras olla alentumatta edes oikaisemaan heidän virheitään ja valheitaan, sillä mitä muuta kuin virheitä ja valheita voi odottaa uskottomilta? Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko.

Luonnollisesti yllä olevaa ei tule ymmärtää naiivin kirjaimellisesti. Vaikka eräät nuoret naiset, joihin olen elämäni varrella törmännyt, ovat käyttäytyneet niin moraalittomasti, että sitä on ollut vaikeaa selittää muuten kuin pitämällä heitä ruumiillistuneen metafyysisen Pahan - siis Saatanan - lihaksitulemuksina, ketään ei tietenkään tule pitää saastaisena vain siksi että hän on ateisti (ja jopa satanistien joukossa on aitoon vanhurskauteen pyrkiviä ihmisiä, joiden satanismi on pikemminkin epätoivoinen mielenosoitus itseään kristittynä pitävien ulkokultaisuutta vastaan). Puuhan tunnetaan hedelmistään, ja Saatanan asialla ovat ennen kaikkea he, jotka ilkeyttään ja kateuttaan pyrkivät kylvämään eripuraa rehellisten ja vilpittömien ihmisten välille. Heidän tekonsa ja aikeensa ovat yksiselitteisesti Beliarin tekoja ja aikeita vapaamielisimmän ja kuvaannollisimmankin raamatuntulkinnan mukaan.

Saatanan palvelijat palatkoot herransa tykö mahdollisimman pian, mutta vanhurskaille on valmistettu toiset pidot: Sinä katat minulle pöydän vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet pääni tuoksuvalla öljyllä, ja minun maljani on ylitsevuotavainen. Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.