perjantai 4. marraskuuta 2005

Menevä mies edustaa


Veijo Meri kirjoitti joskus, että kun joku on arka ja heikko ja huono juoksemaan ja häntä siitä huolimatta pelotellaan ja lyödään ja ajetaan takaa, se on huumoria, ja suluissa perässä hän ilmoitti, että edellinen viittasi Charlie Chaplinin kulkurihahmoon. Nyt minulle on tullut hyvin chaplinmainen olo, sillä vaikka olen ruma ja ujo ja huono pukeutumaan, joudun piakkoin bloggaajatapaamisen jälkeen edustamaan. Asia nähkääs on niin, että Irlannin suurlähettiläs haluaa tavata minut ja lounastaa, päivällistää tai illastaa (mikä verbi nyt sitten onkin sopivin) kanssani iiriksi. Yhteen aikaan minulla oli tapana irvailla iirinkielisellä sähköpostilistalla, että standardikielessä jokin juttu tehdään noin, mutta "in contemporary Turku Ulster Irish" se tehdään näin - se oli sitä aikaa, kun Niall Ó Dónaillin Séamus Ó Grianna -editioista ja Seán Bán Mac Meanmanin kootuista vaikutteita saaneena kirjoitin yksinomaan ulsterilaista iiriä, vaikken silloin puhunut, enkä edelleenkään puhu, iiriä ulsterilaisittain (itse asiassa olen aina käyttänyt pikemminkin connemaralaista aksenttia, jonka olen oppinut ensimmäisen oppikirjani, Mícheál Ó Siadhailin Learning Irishin, kielikaseteilta - silloin kun Dublinin Newstalk-radioasema haastatteli minua iiriksi mm. siitä, mitä mieltä professionaalina kielitieteilijänä olin iirin standardisaatiovaikeuksista ja murre-eroista, toimittajat totesivat minun puhuvan Connemaran murretta). No, nyt ilmeisesti vitsi on otettu vakavasti, ja kun Irlannissa on tullut voimaan se uusi kielilaki, suurlähettiläs on päättänyt tulla Turkuun oppimaan iiriä, jotta osaa sitä sitten kun palaa kotimaahansa.

No niin, leikki leikkinä. Irlannin nykyinen suurlähettiläs ei ole mikään turha kaveri, päin vastoin - hän puhuu iirin lisäksi sujuvaa arabiaa ja on äskettäin neuvotellut arabiaksi erään irlantilaisen toimittajan vapaaksi hänet kaapanneiden irakilaiskapinallisten kynsistä. Tämmöinen mies haluaa siis illastaa minun kanssani. Aikaisemmin olen ainoastaan juonut täysraittiusmiehen vakaumusteni vastaisesti (huomatkaa tervehenkiset preferenssini: iiri on raittiutta tärkeämpi) kaljaa iirinkielisyysliikkeen johtoväen kanssa, ja loppujen lopuksi iirinkielisyysliike on vain sisäänlämpiävä alakulttuuri, jossa noudatetaan ns. Olinin-Vileniuksen lakia (jag ser kompisen på gatan och jag säger moi, för alla känner alla och det är ju kauhee skoj) - mutta tässä meillä on arabiaa puhuva ja arabiterroristeja ylipuhuva diplomaatti, jolla on ilmeisesti henkilökohtaiset yhteydet erittäin korkealle tasolle Irlannin poliittisessa elämässä. Sen panttivankijupakan ansiosta hän saattaa jopa olla Irlannin seuraava presidentti, mistä sitä tietää.

Jollen olisi näin hermona, virnistäisin ja sanoisin "Haa!" Valitettavasti tämä tulee aika huonolla hetkellä, koska työhön liittyvistä syistä minun piti omistaa tämä viikonlopunseutu puolan kertaamiselle ja panna iiri siksi aikaa narikkaan.

No, miehen on tehtävä mitä isänmaa, oma tai toisen, vaatii.

Fram, fram vårt ädla, trotsiga standar,
omkring dig än din trogna finska vakt du har.